Kevättä ilmassa & huhtikuun kuulumisia

16.04.2021

Tällä viikolla me laitettiin vihdoinkin trampoliini pihalle, kun meidän pihalta oli sulanut viimeisetkin lumikasat. Kauan siinä kesti, kun parissa kohdassa lunta oli niin valtavan paljon, mutta nyt on sulaa. Ihanaa, sieltä jo pilkistää uutta elämää, pieniä kukkia ja katsoin että lavakauluksessa viime vuoden ruohosipulit olivat lähteneet nousemaan sieltä, aika hauskaa! Pian on aika suorakylvää ensimmäiset vihannekset lavakauluksiin ja muutenkin alkaa laittaa pihaa kesäkuntoon. Ajateltiin myös nyt viikonlopun aikana käynnistää grillikausi, kun mittarin pitäisi olla niin mukavasti 10 asteen yläpuolella ja auringonkin paistaa.

Ollaan menossa Oton kanssa yhden yön mini-staycationille hotelliin myös nyt viikonloppuna ja lapset menevät yhdeksi yöksi yökylään, mitä he odottavat kovasti. Ajateltiin nauttia illallista hotellihuoneessa ja syödä aamupalaa parvekkeella aamuauringossa. Ihanaa päästä kahden kesken minilomalle, ajateltiin ottaa näitä tällaisia pikkulomia ennen vauvan syntymää vielä ainakin kerran tai kaksi, koska sitten niistä ei taas ihan heti pääse nauttimaan. Tankataan läheisyyttä ja rakkautta ja rentoudutaan. Treffit ja kahdenkeskinen aika tekee meille hyvää ja tässä korona-arjessa pelkkä yökyläkin on jo lapsille suuri seikkailu ja jotain tavallisesta poikkeavaa.

Tämä kulunut viikko on ollut melko työntäyteinen. Koronavuosi on muuttanut työntekoa paljon ja tuntuu, että yhä suurempi osa omasta työstä tulee tehtyä ”behind the scenes”. Nykyisin iso osa omasta työstä on myyntiä, neuvottelua, konseptointia ja raportointia, sekä yksityisviesteihin vastaamista, kun ennen keskityin enemmän sisällöntuotantoon ja kommunikointiin, ja muu osa työstä oli pääosin ulkoistettu. Toki edelleenkin suurin osa työstä on sisällöntuotantoa, mutta sen rinnalla on tosi paljon muuta. Nautin tästä muutoksesta, se on jotenkin virkistävää ja se on haastanut mua oppimaan paljon uutta. Silti välillä olisi ihanaa pitää viikko ilman yhtäkään s-postia, puhelua, teams-palaveria tai muuta, ja tuottaa vaan hetkessä sisältöä, jota voisi julkaista sen kummemmin miettimättä. Ihan kuin sillon ennen vanhaan sata vuotta sitten. Sinne ei taida olla paluuta, hah. Mutta ihan hyvä niin.

Ja toisaalta, olen oppinut priorisoimaan tosi paljon ja myös olemaan itselleni lempeä. En vaadi enää itseltäni niin paljon kuin ennen, ja olen saanut selkeytettyä itselleni työn ja vapaa-ajan eroa. Teen harvoin enää iltaisin töitä lasten mentyä nukkumaan. Tämä toki varmasti muuttuu sitten vauvan kanssa, silloin täytyy tehdä töitä nimenomaan sitten kun vauva nukkuu. Mutta nyt tällä hetkellä nautin vapaista illoista rauhassa. Kirjoitan vielä vauvan ja yrittäjyyden yhdistämisestä lisää sitten, kun ollaan päätetty perhevapaista lopullisesti ja kenties haettukin niitä. Enää pari viikkoa ja saan jo hakea raskaustodistuksen, jonka jälkeen niitä voi sitten alkaa hakemaan!

Tehtiin viikko sitten eteisessä pienimuotoista remonttia ja nyt haaveilen kenties laventelin värisestä seinästä eteiseen. Pitäisi esitellä rempan lopputulos, siitä tuli nimittäin meidän mielestä aika kiva ja käytännöllinen. Saatiin siitä suuri kipinä parantaa muitakin säilytysratkaisuja, sillä muutos on ollut niin hyvä jo nyt! Esittelen sen heti teille, kunhan ollaan saatu lasten naulakkokoukut vielä paikoilleen, jolloin on oikeasti valmista sitten.

Mulla on niin hyvä fiilis siitä, että ilmat lämpenee ja kevään tuoksua on ilmassa. Ihan mieletöntä, että parin viikon päästä saa jo herkutella vappumunkeilla ja Mehukatti-simalla ja kenties tippaleivälläkin. Pitäisi vielä keksiä joku hauska vappuasu tämän masupallon kanssa. Miten olisi avokado tai Nalle Puh?

Juhlittiin tällä viikolla myös meidän rakkaan ekaluokkalaisen 8-vuotissynttäreitä, ihan vaan oman perheen kesken kotona. Pidettiin synttärisankari päättää -päivä ja meillä oli niin ihana päivä. Olen niin ylpeä meidän mainiosta 8-vuotiaasta <3 Mutta hullua miten aika vaan kuluu ja hän on jo kahdeksan! Vastahan hän oli samanlainen pieni 4v kuin meidän nuorimmainen nyt. Aina sitä saa vanhempana kauhistella ajan kulua! Samalla vaan maailman siisteintä seurata miten lapset kasvavat ja oppivat uutta ja millaisia mahtavia tyyppejä heistä kasvaa omine ominaisuuksineen ja mielipiteineen.

Meillä on ollut tosi kiva viikko ja luulen, että edessä on myös ihan huippu viikonloppu! Ajateltiin tänään illalla katsoa Netflixistä Serpent loppuun, ollaan katsottu sitä tällä viikolla sen jälkeen kun saatiin huippuhyvä Snabba Cash katsottua valmiiksi. Sitten pitäisi keksiä taas joku uusi sarja katseltavaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 


Viikon arkikuva 17/52

13.06.2020

Arkikuvassa pitäisi olla vain yksi kuva, mutta tässä on nyt monta, koska nämä olivat kaikki niin söpöjä, että en osannut valita lempparia. Viime aikoina iso osa arkea on ollut meidän piha, puutarha ja hyötykasvien kasvattaminen. Se tunne, kun lapset aamulla avaavat terassin oven ja kirmaavat ensimmäisenä tsekkaamaan ovatko taimet kasvaneet lisää ja montako mansikan alkua tänään löytyy. Me tutkitaan kaikkia pieniä öttiäisiä, hämmennytään linnun munasta ja kurkitaan pihalle pomppivia rusakoita.

Yhtenä aamuna kaksi oravaa leikki varmaan puoli tuntia meidän vajan katolla ja me ihmeteltiin heidän hassua hippaa lasten kanssa. Make-kimalainen on lakannut käymästä pihalla, mutta sen sijaan samasta kolosta pihalle tulee nykyisin puolet pienempi kimalainen. Ollaan pohdittu, että onkohan se Maken jälkeläinen? Kenties.

Tällä viikolla pesimme koko terassin ja kaikki pihakalusteet siitepölystä juuri ennen lämpimämpien säiden alkua. 3-vuotias kiljui riemusta, kun sai suihkuttaa vettä puutarhaletkusta tuoleihin. Hänestä oli aivan hulvattoman hauskaa, kun pestiin kaikki pihalelut. 

On niin ihanaa yhteistä ja rentouttavaa tekemistä puuhastella pihalla. Lapset auttavat mielellään kasvien kastelussa ja kaikessa muussakin, mitä laatikkoviljelyyn liittyy. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla ei ole ollut mitään ongelmaa pitää kasveja hengissä. Tätä jaksan hämmästellä viikosta toiseen. Päin vastoin, kaikki meidän kasvit elävät ja kukat puskevat uutta kukkaa toisensa perään. Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito on jotain rakettitiedettä, jossa mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta onnistua. Olin niin väärässä. Ei se ole sen kummoisempaa kuin, että vähän ottaa selvää asioista, seuraa fiksumpien ohjeita ja oikeasti huolehtii kasveista säännöllisesti. 

Ostin pihalle vain muutamia kukkia juuri siksi, koska pelkäsin, että ne kuitenkin kuolevat pian ja kukkiin käytetty raha menee hukkaan. Mutta ehkä nyt kun meidän hortensiat, orvokit, neilikat ja pelargonit ovat edelleen elossa, uskallan ostaa vielä muutaman kukan lisää? Kukat tekevät niin paljon! Ne näyttävät niin kauniilta ja värikkäältä ja rauhoittavalta pihalla. Vaikka meidän piha on muutenkin todella vehreä, niin kukat tuovat siihen vielä oman ihanan lisän. Olen miettinyt, että pihalle voisi rakentaa vaikkapa lapsille vielä oman kukkapenkin tai ison kukkalaatikon, johon jokainen heistä saisi valita vaikka kolme mieleistään kukkaa. Nyt saa siis suositella vielä helppohoitoisia ja pitkään kukkivia kukkia, jotka viihtyisivät yhdessä lasten omassa kukkapenkissä!