Vastaukset kysymyksiin Oton kanssa: ARKI & ELÄMÄ

30.08.2018

Vihdoin on tullut aika palata kysymyspostauksen kysymyksiin! Hirmuisen suuret pahoittelut pitkästä tauosta vastauksissa, moni on ehtinyt kysellä niiden perään. Ekat vastaukset julkaistiin videolla YouTubessa, ja niitä piti seurata toinen video-osa, mutta nyt kävi niin, että vastaukset tulevat kirjallisena. Ollaan vastattu Oton kanssa kysymyksiin yhtä aikaa, erillisissä tiedostoissa jotka on liitetty yhteen. Eli ei nähty toistemme vastauksia ollenkaan! 

Millaista elämää teillä olisi ilman lapsia tai jos lapset olisi vasta harkinnassa.? Missä asuisitte, millaista arki olisi ja mitä tekisitte kahdestaan ym? Osaisitteko kuvitella?

Iina: Tosi vaikea kuvitella! En tiedä oltaisiinko me edes yhdessä tänä päivänä jos ei oltaisi saatu esikoista, koska kaikki se hyvä mitä elämässä tänä päivänä on, me ollaan luotu yhdessä, tietäen että meistä tulee perhe. Voi olla, että ei oltaisi yhdessä, ja oltaisiin vielä nykyäänkin ihan pihalla, että mitä edes halutaan tehdä elämässä. Tai sitten ei. Mut tällanen tosi hypoteettinen, että jos oltaisiin yhdessä ja taloudellinen tilanne olisi samanlainen kuin nyt, niin me varmaan asuttaisiin jossain ihanassa kaksiossa  tai kolmiossa ihan ydinkeskustassa, tehtäisiin sikana töitä, matkusteltaisiin kaikki lomat ja syötäisiin paljon ulkona. Ja mulla olis ihan järjetön vauvakuume.

Otto: Tähän kysymykseen on oikeastaan mahdotonta vastata. Olen aina ollut huono jossittelemaan, ja kun lapset on se syy miksi me oikeasti löysimme toisemme, en osaa yhtään sanoa missä oltaisiin, tai oltaisiinko edes.

Millaisia rahankäyttäjiä olette? Säästeliäitä vai tuhlailevia?

Iina: Sekä että. Me käytetään surutta rahaa tärkeinä pitämiimme asioihin, kuten ruokaan, kokemuksiin, lapsiin ja matkusteluun. Siksi me ollaan automatisoitu kaikki säästäminen, jotta loput rahat voi sitten hyvillä mielin käyttää tai olla käyttämättä. Aina palkkapäivänä ennen mitään muuta meiltä lähtee tietty osuus tuloista sijoituksiin ja säästötileille, ja jokaisesta korttimaksusta menee myös tietty osuus säästötilille. Sitten maksetaan kaikki laskut, ja loput voi sitten käyttää haluamallaan tavalla. Tällä tavalla rahaa kertyy koko ajan mukavasti talteen, eikä tarvitse pihistellä.

Otto: Sellaisia hybridimalleja. Kyllä meillä säästöön menee kokoajan, mut välillä on kiva vähän pistää haisemaan.

Onko elämänne oikeasti noin yltiöpositiivista, mitä blogi antaa ymmärtää vai onko blogitekstien takana tietoista only positive vibes -ajattelua?

Iina: Kirjoitin aiheesta keväällä postauksen, josta löytyy kattava vastaus!

Otto: Kyllä se on aikalailla sitä mitä blogissa on. Toki on asioita, ja tunteita, joita ei blogissa ilmaista, mutta ei niin paljoa että fiilis radikaalisti muuttuisi. Iina on oikeasti juuri niin positiivinen ihminen kuin blogi antaa ymmärtää.

Ärsyttävin kotityö mielestänne?

Iina: Keittiön siivous, koska sen joutuu tekemään niin monta kertaa päivässä. Onneksi Otto tykkää.

Otto: Imurointi. Aivan hirveää. Mä ylläpidän usein keittiön siisteyttä, ja lasten murusten takia mulla on aina esillä rikkaharja, ihan vaan ettei tarvi kahdesti päivässä kaivaa imuria esiin. Kyllä meillä imuroidaan, mutta itse kaivan sen esiin vasta kun on aivan pakko.

Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?

Iina: Toivottavasti säkin törmäsit keväällä mun postaukseen aiheesta. Eli kyllä, no enää meillä ei ole yösyöttöjä eikä taapero onneksi puklailekaan, mutta kyllä meilläkin menee asiat välillä pieleen. 😀

Otto: Herätään, vedetään, levitetään ja ei. En osaa sanoa mikä se “salaisuus” on, ja kyllä meitäkin joskus väsyttää. Ihmisiähän mekin ollaan. On vain jokseenkin turhaa jäädä vellomaan siihen negatiivisuuteen, terveisin realisti.

Mitkä on teidän bravuuri-ruoat keittiössä?

Iina: Nachos supreme, erilaiset padat, kanttarellikastike, aasialaistyyppinen uunilohi. Oton bravuuri on ainakin spydäri uusista perunoista mozzarellalla ja tomaatilla.

Otto: Iinan otettua mun toast skagenit, ja tehtyä niistä noin biljardi kertaa parempia, tein mä Herlevit ja aloin väsää burgereita.

Oletteko suunnitelleet jotain lomamatkaa lähiaikoina tai minne haluaisitte seuraavaksi matkustaa?

Iina: Ollaan suunniteltu, Tukholmaan tässä syksyllä, ja ensi vuonna olisi ihanaa käydä ainakin Italiassa ja Norjassa. Ja joku kahdenkeskinen pikku-reissu alkukeväälle on mietinnässä myös.

Otto: Ei nyt äkkisiltään, kun just käytiin Kreikassa. Vähän ollu puhetta että voitaisiin Tukholmassa käydä pitkästä aikaa, kunhan löytyisi vapaa viikonloppu.

Mun on pakko kommentoida tähän tässä vastauksia yhteen liittäessä, että OTTO! Ollaan puhuttu vaikka mistä reissuista, miten et muka muista vaikka lapsetkin höpöttää Italiasta joka toinen päivä!! 😀

Onko teillä tuotteita/tapoja, joilla helpotatte lapsiperhearkea?

Iina: On! Ruokakassipalvelut ainakin, ja yksi iso kauppareissu viikossa. Mutta tärkeintä on rento asenne, se helpottaa kaikkein eniten.

Otto: Vauvan kosteuspyyhkeet, eli “pyllypyyhkeet”. Aina. Niillä lähtee puurot pöydästä, kakat pyllystä ja maalit seinästä.

Käyttekö usein ulkona syömässä tai tilaatteko ruokaa kotiin?

Iina: Käydään vähän liiankin usein, ainakin kerran viikossa, ja joskus useamminkin. Varsinkin kesällä käytiin montakin kertaa viikossa jossain syömässä, ja tilattiin ruokaa kotiin. Onneksi nykyään kotiin saa tilattua muutakin kuin epäterveellisiä vaihtoehtoja. Tykätään sekä fine diningista, bistro-tyyppisistä ravintoloista että pikaruuasta. Viikonloppuna ollaan menossa brunssille Sandroon.

Otto: Aina sillointällöin. Joskus on kiva käydä ulkona, ja joskus ei jaksa laittaa ruokaa. Chalupa ja Rosso express ehdottomia kiireisten päivien pelastajia.

Käyttekö usein ruokakaupassa siten, että koko perhe on mukana?

Iina: Ei kovin usein, yleensä kerran viikossa.

Otto: Suurimman osan ajasta itseasiassa. Jos kyseessä on vain pieni täydennysreissu, hurautan minä yleensä lähikauppaan. Isot ostokset tehdään kuitenkin melkein aina koko porukan voimin.

Miten teillä arki-iltaisin on aikaa laittaa ruokaa, vai teettekö joka päivä jonkun 20 minuutin valmisaineisiin pohjautuvan ruuan? Kuinka usein teette ruokia, joista riittää syötävää usealle päivälle?

Iina: Meidän arki on tosi joustavaa, koska mä teen töitä pääosin kotoa käsin. Arkena on yleensä ihan hyvin aikaa laittaa ruokaa, ja ihan alusta asti itse, me ei syödä eineksiä kovinkaan paljoa, koska olen tosi tarkka lisäaineista.

Otto: Ruoanlaitto on meillä niin integroitua arjen ohjelmaan, että kyllä sille suurimman osan ajasta löytyy aikaa. Aktiivisessa puolessa tunnissa väsää nopeesti nuudeliwokin tai lasagnetten josta riittää myös huomiselle.

Kuinka usein siivoatte isommin ja pienesti?

Iina: Pienesti joka päivä, ja kerran tai kaksi viikossa vähän enemmän. Neljän viikon välein meillä käy siivooja, joka kuuraa joka nurkan ja imuroi.

Otto: Usein. Pienesti päivittäin ja isosti vähintään kerran viikossa, joskus parikin kertaa.

Millainen on lastenne ilta-aikataulu?

Iina: Seitsemältä kotiintuloaika isommilla, sitten hengaillaan yhdessä. Puoli kasin maissa aloitetaan iltapala, sitten pesut ja yökkärit, ja lopuksi rauhassa höpötellään ja luetaan kunnon iltasatu, taaperolle oma ja isoille tytöille oma. Suunnilleen kahdeksalta lapset menevät kaikki yhdessä nukkumaan.

Otto: Arkisin iltatoimet aloitetaan viimeistään kahdeksan aikaan, viikonloppuisin vähän rennompaa. Vähän lasten fiiliksen mukaan.

Onko teillä siivouspäivää tiettynä päivänä viikosta?

Iina: Ei ole, siivotaan silloin kun on hyvä hetki.

Otto: Ei ole, meillä on niin vaihtelevat aikataulut että siivotaan silloin kun ehditään. Jos jotain rutiinia hakee niin lelut kerätään ennen iltapalaa, ja keittiö siivotaan ruoan jälkeen.

Onko teillä omaa saunaa? Tykkäättekö saunoa ja kuinka usein yleensä saunotte?

Iina: On oma sauna, ja se on meille tärkeä paikka! Välillä saunotaan pari kertaa viikossa, ja välillä on viikkojen tauko. Ilman sitä ei osaisi olla, mutta ei sitä aina edes muista, ennen kuin iskee sellainen saunan kaipuu.

Otto: Sauna löytyy, ja on suhteellisen aktiivisessa käytössä. Nyt kesällä jäänyt helteiden takia aika nollille, mutta kyllä se viikon-kahden välein lämmitetään muun ajan vuodesta.

Tämä kysymys on hankala muotoilla, mutta omasta lapsuudesta muistan, että käytiin paljon kavereiden kotona leikkimässä ja ihan omatoimisesti sinne mentiin iltaisin. Onko tämä edelleen ihan yleistä, tai oletteko itse lapsuudessa näin toimineet vai onko tuo vain meidän ”maalaisten juttu”

Iina: Kyllä me kyläiltiin myös tosi paljon kavereilla, ja kyläilin ihan yksinkin, sekä kaverit meillä. Meidän lapset tekee ihan samaa, joka päivä ollaan naapureilla, tai naapurit meillä, tai sitten ovat pihalla. Kauempana asuvien kanssa sitten kuskaillaan vuorotellen me vanhemmat, ja monesti ajetaan koko perhekin kylään kaverille jos toisellekin.

Otto: Ei ole pelkästään maalaisten juttu, kyllä mekin tehtiin samaa kun oltiin lapsia. Meidän tytöillä on kavereita samassa taloyhtiössä, joten kyllä ne mielellään lähtee ulos kysymään lähteekö ne leikkimään. Pihapiiriä kauemmas ei tosin lapset ole saaneet mennä itsekseen vielä. 

Onko teillä jotain koko perheen suosikkileffaa?

Iina: Hmm! Tää on hyvä kysymys. Musta ainakin se Big Hero 6 oli ihan super hyvä leffa! Ja Onneli & Anneli -leffoista ollaan myös tykätty, ja Heinähatusta ja Vilttitossusta. Frozenkin oli hyvä ennen kuin tytöt katsoivat sen 757599303 kertaa.

Otto: Ei mitään mistä olisi absoluuttinen yhteisymmärrys, mutta Big Hero 6 on sellainen josta kaikki meillä tykkäävät.

Juotteko rasvatonta, kevyt- vai täysmaitoa, ja onko teillä mielipidettä tähän paljon puhuttaneeseen maitoaiheeseen (mikä on terveellisin)?

Iina: Ei ole mitään mielipidettä, yleensä ostetaan vapaan lehmän rasvatonta maitoa. Itse käytän maitoa lähinnä kahvissa, ja juon sitä yhden kupin päivässä, niin en usko että sillä on mun terveydelle kauheasti merkitystä.

Otto: En ota sen kummemmin kantaa tähän, kun en tiedä mikä on paljon puhuttanut maitoaihe, mutta hyllystä tarttuu mukaan laktoositonta vapaan lehmän rasvatonta.

Omistatteko paljon ns. turhaa tavaraa, jota vain on kertynyt kaappeihin tai varastoon?

Iina: Ei mun mielestä enää, paitsi nyt viimeisimmän vauva-ajan kaikki tarvikkeet. Ollaan vuosien varrella tietoisesti vähennetty turhan tavaran määrää sekä kaapeissa että varastossa.

Otto: Aina sitä jotain löytyy. Iinalla vanhaa sisustuskamaa, mulla teknologiaa ja piuhoja.

Onko teille ollut haittaa siitä, että teidän perhe on julkisesti esillä? Saatteko negatiivista palautetta? Onko teillä blogin asettamia paineita esimerkiksi lasten vaatetukseen ja kodin siisteyteen liittyen?

Iina: Ei ole ollut haittaa. Negatiivistakin palautetta toki tulee, ja myös täysin luokattoman asiatontakin välillä, mutta 99% on positiivista ja rakentavaa. En koe paineita vaatteista tai kodista, vaan puen lapset juuri niin kuin meistä tuntuu hyvältä, ja kotikin on ihan meidän näköinen, eikä kenenkään muun asettamien paineiden vuoksi sisustettu.

Otto: Pakko tunnustaa, että ei kyllä ole ollut haittaa. Ihan normaalia elämää me mun mielestä eletään. Toki se kamera on usein mukana, mutta ei koskaan häiriöksi asti. Ja onhan se kiva kun muistoja on sitten tallennettuna niin perkeleesti.

Koetteko raskaaksi blogin myötä tulevan negatiivisen kommentoinnin ja arvostelun?

Iina: Satunnaisesti joo, mutta yleensä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yritän aina miettiä mitä sen kommentin taustalla on, enkä vaan keskity siihen että tässä nyt joku haukkuu mua.

Otto: Ei ne mun elämään vaikuta, jätän tämän Iinalle vastattavaksi.

Onko ihmisten kommentointi muuttunut vuosien varrella? Tai suodattaako joku ulkopuolinen kommentit?

Iina: Ei oikeastaan, aika samantyyppistä se on edelleen. Oma suhtautuminen on muuttunut.

Otto:

Onko teillä jotkut unelma-lomakohteet, jonne haluaisitte matkustaa tulevaisuudessa lasten kanssa?

Iina: Joo! Todellakin! Yhdysvallat kokonaisuudessaan kiinnostaa, mutta eniten Miami ja New York, sekä Hawaiji. Sen lisäksi ainakin Japani, ihan pakko päästä sinne. Australia kiinnostaa myös. Ja yksi mun iso haave olisi vierailla mun kummilapsen luona Zimbabwessa joskus.

Otto: Japani, koska olen massiivinen weeaboo.

Mihin unelmoitte nyt matkustavanne?

Iina: Seuraavat lomakohteet on varmaan Tukholma, Italia ja Lofootit Norjassa.

Otto: Italiasta ollaan puhuttu.

No nyt se muisti Italian T. Iina!

Jos teillä olisi nyt aikaa ja olisi pakko aloittaa joku uusi harrastus, mikä se olisi? Ei saa olla mikään mitä nytkin teette, esim. Iinalla valokuvaus ja Otolla pelaaminen.

Iina: Mä aloittaisin varmaan baletin.

Otto: Kamppailu- ja itsepuolustuslajit on aina ollut se mun juttu. Harrastin aikoinaan karatea pitkään, ja tykkäsin kovasti. Varmasti joskus aloitan taas jonkun lajin, sitten kun tosiaan on aikaa.

Kuvaako Otto teillä arkikuvia muuten kuin tarvitusti blogia varten vai hoitaako Iina myös blogin ulkopuolisen elämän kuvauspuolen?

Iina: Otto ottaa kyllä kuvia aina välillä ihan muuten vaan, mutta kyllä mä olen enemmän se kuvaajatyyppi. Polaroidilla Otto kuvaa enemmän.

Otto: Vähän hintsusti tajuan tarttua kameraan, osittain siksi että muistikortti on usein Iinan koneessa kiinni. Muistoja kännykän muistista löytyy kuitenkin runsaasti, ne vaan eivät ole blogikamaa, vaan nimenomaan arkikuvia.

Editoitko Iina kaikkia ottamiasi kuvia vai vain blogissa julkaistuja? Poistatko paljon kuvia ja säästät vain parhaimmat itselle?

Iina: Editoin kaikki mille on jotain käyttöä, eli editoin blogikuvat ja editoin ne kuvat jotka tilaan meille kotiin kuvakirjana tai paperikuvina, tai jotka lähetän sukulaisille.

Mihin tallennat kuvat? Tilaatko valokuvakirjoja tai teetkö vanhan ajan albumeita?

Iina: Tallennan kuvat sekä ulkoiselle kovalevylle, pilvipalveluun että paperikuviksi. Teen myös säännöllisesti valokuvakirjoja, ja niitä on kertynytkin meille jo useampi. Niitä on myös ihanaa tehdä lahjaksi.

Kiitos ihan superisti kysymyksistä teille kaikille, näihin oli niin hauskaa vastata! Seuraava osa on kirjoitettu jo valmiiksi, se on nimeltään VANHEMMUUS JA KASVATUS, ja se ilmestyy viikon kuluttua! Vastauksia saa kommentoida, yllättikö joku vastaus? Arrivederci <3


28 Responses to “Vastaukset kysymyksiin Oton kanssa: ARKI & ELÄMÄ”

  1. Krista sanoo:

    Tätä lukiessa tuli haikea fiilis kun akkavalta-blogia ei enää ole. Otolla on kyllä niin mahtavasti sana hallussa

  2. Cami sanoo:

    Ihanan rempseitä vastauksia teillä molemmilla ja oli kiva lukea perheellisenä teidänkin toimintatavoista 😀 Mä koitan vielä kouluttaa tota meidän isäntää yhteen isoon kauppareissuun per viikko, mutta ei ole vielä hoksannut sen parhaita puolia. Onko näitä postauksia tulossa tuon seuraavan lisäksi vielä muitakin?

  3. Nimetön sanoo:

    Luin postauksen ja sain vastauksen moneen muakin mietityttäneeseen asiaan, kiitos! Mulle jäi kuitenkin yksi kysymys, jota vain vähän sivuttiin postauksessa. Haluan heti etukäteen kysymyksen arkaluontoisuuden takia mainita, että kyse ei todellakaan ole mistään kettuilusta, vaan minua ihan tosissaan kiinnostaa tietää, mitä teillä asiasta ajatellaan. Eli siis: miten ajattelette lasten suuren näkyvyyden blogissa tulevan vaikuttamaan heihin nyt ja tulevaisuudessa? Ja tällä siis tarkoitan sitä, miten muut ihmiset heihin tulee suhtautumaan. Heistä on kuitenkin luettavissa lähes koko elämäntarina julkisella nettisivulla, johon saattavat eksyä niin koulukaverit kun vähän kasvavat, koulukaverien vanhemmat, opettajat, tulevat työnantajat yms. ja vaikka blogissa ei koskaan olekaan mitään varsinaisesti pahaa tai epäsovinnaista lapsista, vaan lähinnä positiivisia juttuja, heistä on kuitenkin kaiken kansan nähtävillä koko nimet, kehitys vastasyntyneestä lähtien, kuvat, asuinpaikka suurin piirtein jne. Pelottaako teitä koskaan, että joku saattaisi käyttää näitä tietoja heitä vastaan? Kysymys ei siis ole mitenkään kohdennettu erityisesti teihin, vaan ylipäätään perhebloggaajiin, jotka paljastavat paljon tietoja lapsistaan. Lisäksi suuri osa blogista pyörii nimenomaan lasten ympärillä, ja heitä on ikään kuin ”tuotteistettu” blogin tarkoituksiin. Esimerkiksi osa yhteistöistä ei onnistuisi ilman lapsia. Mietityttääkö teitä koskaan se, että lapset ovat tavallaan työn välikappaleina tässä? Vai saavatko he palkkaa, kuten jotkut bloggaajat lapsilleen perustetulle tilille tällaisesta ”työstä” maksavat? Mitkä on teidän näkemykset tähän asiaan?

    Kiitos jos vastaat, olen miettinyt asiaa pitempään. Ja haluan vielä kerran painottaa, etten todellakaan arvostele tai kritisoi teitä mitenkään, haluaisin vaan tietää teidän mielipiteen 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Näihin kysymyksiin on tulossa pitkä vastaus siinä seuraavassa osassa, joka ilmestyy ensi viikolla! Mutta tässä jo sanon sen verran, että aika moni asia noistakin on ihan vain lukijan omassa päässä – eihän täällä mitenkään ole ”koko lapsen elämäntarinaa” vaan pieniä pilkahduksia lapsiperheen arjesta ja juhlasta, mun näkökulmasta kerrottuna. Ja esimerkiksi jos katsot viittä uusinta postausta – niistä ainoastaan yksi käsittelee lapsen tiettyä ikävaihetta, ja loput on täysin mun omia ajatuksia tai kokemuksia, joissa lapset eivät ole mukana edes kuvissa (paitsi tulevaisuuspostauksen pikku kollaaseissa, jotka käsittelevät mun elämää). Nuo viisi postausta kuvaavat blogin sisältöä jo pitkältä ajalta aika hyvin: lapset ovat mukana, koska he ovat olennainen osa mun elämää. Blogi ei kuitenkaan pyöri lasten ympärillä, vaan suurimmaksi osaksi sisältö koostuu ihan muista asioista. Se 1/5 on aika hyvä jako, joka on ollut pidempään jo käytössä. Toki se on ihan lukijan oma valinta mitä lukee – jos esimerkiksi kiinnostaa vain lapsiin liittyvät postaukset, ja lukee ainoastaan niitä, voi syntyä kuva että blogi pyörii pelkästään heidän ympärillään. Tuo lasten ”tuotteistaminen” on myös musta aika ikävä ja harhaanjohtava termi. Monetkin lapset ovat omasta halustaan mukana vanhempiensa töissä tai tekevät esimerkiksi itse leffa- tai näytelmärooleja, ovat lastenvaatemalleina tai mainosmalleina. Joillakin lapsilla on myös täysin omat instatilit – joita vanhemmat päivittävät. Meidän perheessä pidetään huoli siitä, että lasten ei koskaan tarvitse osallistua jos he eivät itse halua, ja jos he johonkin osallistuvat, se on heille mieluisaa tekemistä, eikä ”työntekoa”. Jos he ovat mukana jossain kamppiksessa esim. kuvissa, kysyn heidän mielipidettään jo ennen kuin suostun koko kamppikseen. Ikinä en pakota mihinkään. Ja me laitetaan rahaa lasten omiin rahastoihin erittäin säännöllisesti, riippumatta siitä osallistuvatko mihinkään blogiin liittyvään vai eivät. 🙂 Loppuihin juttuihin tosiaan vastaus siinä myöhemmässä postauksessa, koska en ala tuplana kirjoittamaan!

  4. Sanniska sanoo:

    Tämä teidän yhteenhiileen puhaltaminen on kyllä ihan mahtavaa! Ja tuo positiivinen vire elämässä, ootte upeita 🙂

  5. Marija sanoo:

    Valokuviin liittyen: missä/miten säilytät paperikuvia?

  6. Anna sanoo:

    Mua on kans mietityttänyt pidemmän aikaa tuo, kun lapsenne ovat niin paljon esillä. Että mitä he itse aikuisena miettivät, kun heidän elämästään niin moni ulkopuolinen tietää:( Enkä siis pahalla sano, vaan oikeasti mua se mietityttää ja vähän lasten puolesta surettaakin ( Enkä puhu vain sun blogista, vaan kaikista, joiden lapset ovat blogissa esillä näkyvästi ).

    Kiva blogi sulla muuten ja hyvä kun on positiivinen sävy, vaikka joitakin se ärsyttääkin ja puhutaan jo vähän ”yltiöpositiivisuudesta ”. Mutta siis mieluummin tosi positiivista lukee kuin negatiivista ! 🙂 Tuo lasten näkyvyys blogissa mua vain vähän hirvittää/harmittaa, nytkun Tiarakin koulun aloitti jne.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Musta on vähän hassua ajatella, että ”mitä he sitten aikuisena ajattelevat”. He ovat kasvaneet tässä meidän perheessä, missä tämä on aina ollut mukana kulkeva juttu. Se ei tule aikuisena heille mitenkään yllätyksenä, vaan heillä on koska tahansa juuri nyt, huomenna tai kymmenen vuoden päästä tai ensi viikolla oikeus ilmaista mielipiteensä, ja sanoa jos haluavat jotain pois, tai jos eivät halua enää olla mukana ollenkaan. Jos oikeasti he olisivat sitä mieltä, että tämä ei olisi ok, niin ei heidän tarvitsisi sinne asti odotella, että ovat aikuisia ja sitten harmittelevat. Me tehdään heille arjessa hyvin selväksi se, että tähän ei ole pakko osallistua ikinä. Kaikkein tärkeintä on juuri se, että he saavat itse päättää.

      Silloin toki voi harmittaa, jos vanhemmat eivät koskaan kysy lapselta lupaa mihinkään, tai edes kerro blogi-läsnäolosta vaan salaavat sen kokonaan ja lapsi saa tietää siitä esim. joltain muulta myöhemmin. Sillä tavalla mä en itse voisi ikinä toimia, ja silloin ymmärrän enemmän kuin hyvin, jos aikuisena lasta harmittaa.

      Muistuttaisin myös siitä, mistä aiemmassakin vastauksessa sanoin – että se fiilis että ”on niin paljon esillä” ja ”heidän elämästään niin moni ulkopuolinen tietää”, on ihan lukijoiden omakohtainen kokemus vain. Täällä blogissa ei kuitenkaan ole juuri mitään tietoa meidän lasten elämästä, eikä kenelläkään joka meitä ei oikeasti tunne, ole mitään hajua meidän lasten aivan tavallisesta arkipäivän elämästä, jota he joka päivä elävät. Täällä on pieniä hetkiä ja pätkiä sieltä täältä aina joskus, mutta ei mitään oikeasti henkilökohtaista. Täällä eivät näy isompien lasten kaverit tai kaverisuhteet, koulupäivät tai henkilökohtaiset tunteet tai kokemukset. Eivätkä tule näkymäänkään.

  7. Ananas sanoo:

    ”Iina: Seitsemältä kotiintuloaika isommilla, sitten hengaillaan yhdessä. Puoli kasin maissa aloitetaan iltapala, sitten pesut ja yökkärit, ja lopuksi rauhassa höpötellään ja luetaan kunnon iltasatu, taaperolle oma ja isoille tytöille oma. Suunnilleen kahdeksalta lapset menevät kaikki yhdessä nukkumaan.”

    Tää mua jäi vähän ihmettään, itselläni ei ole lapsia mutta hoidan sukulaislapsia. Mutta siis miten kerkeätte tohon kaikkeen tunnissa? Jos puolessa tunnissa syödään iltapala, hoidetaan kolmen lapsen iltahommat ja luetaan kaksi kunnollista erillistä satua.. Oisko jotain vinkkejä vai tuliko tuossa joku virhe, kun Otto sanoo että iltatoimet alkaa viim. kahdeksalta? Musta tuntuu, että iltahommiin menee paljon enemmän aikaa vaikka on vain kaksi lasta, eikä puolessa tunnissa kyllä ehtis tuohon kaikkeen 😀

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Haha no ei siinä virhettä ole! 😀 Me pyritään aina siihen, että lapset olis kasilta nukkumassa, jotta heillä on mahdollisuus 12h yöuniin halutessaan. Mutta monesti se venyy vähän ylikin 😀 Iltapalaan menee yleensä 10 minuuttia, hampaiden pesuun menee 4 minuuttia (kaksi vanhempaa ehtii pestä kahdelta yhtäaikaa hampaat, ja sitten vielä yhden hampaat), yleensä pestään kuopukselta ekana ja mä aloittelen hänen kanssaan siinä jo satua, kun Otto vielä pesee vikoja hampuleita. Nuo taaperon sadut ei mitään megapitkiä ole, niin siihen menee yleensä 5-10 minuuttia. Ja isompien kanssa luetaan aina Iltasatuja Kapinallisille Tytöille 2 -kirjasta kahden naisen tarina joka ilta. Siihenkin menee n. 10-15 minuuttia riippuen siitä, kuinka paljon kysymyksiä lapsilta tulee. Siinäpä se 😀 Rutiinilla menee! Mut huomautan, että me luetaan siis muutenkin paljon yhdessä ja erikseen, eli tuo iltasatu ei ole yleensä päivän ainoa lukuhetki.

  8. Anna sanoo:

    Joo, ymmärrän ja en ymmärrä tuon pointtisi. Siis kun kyse on tässä niin pienistä lapsista, että kuinka he voivat nyt tällä hetkellä tietää, miten iso paikka tuo some on. Siis miten he voisivat edes nyt ymmärtää, että mihin ovat lupautuneet, jos antavat laittaa kuviaan nettiin tai tietojaan? Ehkä joskus teini-iässä ymmärtää ja sillonkin tulee kaikkia typeryyksiä laitettua (itellä ainakin teini-iässä ollut, etten oo tajunnut välttämättä pitää jotain asioita vain omassa tiedossa jne).

    MUTTA, mä tykkään sun blogista ja seuraan sitä. Teillä on ihana perhe, ja arvostan paljon sitä, miten hyvin handlaatte 3 lapsen vanhempina (itelläni 2 lasta). Ainut asia, joka mulla vaan aina mietityttää, on tuo lasten yksityisyys. Siis seuraisin blogia, vaikkei lapset niin esillä olisikaan.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      He ymmärtävät, koska näistä asioista on puhuttu niin paljon monesta eri näkökulmasta, ja koska he itsekin seuraavat tubettajia ja katsovat videoita (aikuisten valvonnassa tietysti). Nykypäivän lapsille some ei ole mikään pelottava mörkö vaan ihan normi juttu (ainakaan jos siitä ei tee mitään pelottavaa mörköä). Lisäksi mä en myöskään usko, että meidän lapset laittavat teini-iässäkään liikaa tietoa tai typeryyksiä itsestään nettiin, koska he ovat pienestä asti nähneet millaista sisältöä VOI laittaa nettiin, ja ollaan myös keskusteltu siitä millaista sisältöä EI kannata missään nimessä laittaa mihinkään ikinä. Ja varmasti keskustellaan vielä monen monta kertaa.

      Kiitos paljon kauniista sanoista, ja kiva kuulla että tykkäät! <3 Ja mukavaa kuulla että myös blogin kaikki muukin sisältö miellyttää, kuin perheaiheet. Mä tykkään hurjasti tehdä postauksia ihan laidasta laitaan! 🙂

      • Nimetön sanoo:

        Moi, mulla tuli mieleen muutama kysymys tästä:
        Miten sä varmennut siitä, että sun lapset ihan oikeasti 100% ymmärtää mikä some on ja mitä se tarkoittaa, kun 80k ihmistä seuraa sun blogia? Miten sä oot havainnollistanut tätä lukumäärää heille?

        Somen ei tarvitse olla mikään pelottava mörkö, eikä siltä kokonaan tarvitsekaan piiloutua. Silti pohdin kuinka tarpeellista piene lapsen on siellä oikeasti olla aikuisten arvioitavana ja mitä lisäarvoa some tuo lapsen elämään?

        Näitä minä vaan pohdiskelen tänään.

        • Iina Hyttinen sanoo:

          No eihän sitä 100% varmuudella voikaan tietää, kun ikää on sen verran vähän. Mutta voi tehdä parhaansa ja yrittää selittää. Jollakin tasolla he ihan varmasti jo ymmärtävät seuraamisen konseptin, kun itsekin sitä tekevät. Ja ollaan puhuttu kymmenistä tuhansista, ja katsottu myös esimerkiksi monien paljon omaani suurempien kanavien seuraajamääriä lasten kanssa, ja juteltu siitä mitä se tarkoittaa. 🙂 Eivät lapset täällä aikuisten arvioitavana olekaan, jos joku aikuinen arvioi, se on ihan aikuisen oma valinta. Me ollaan luettu aiheesta myös paljon erilaisia oppaita, ja kaikessa painotetaan sitä, että kysytään lapselta itseltään lupa, ja näin ollaan toimittu. Lisäarvoa on ehkä hankalaa ulkopuoliselle selittää – eihän se varsinainen esillä olo tuo kenenkään elämään välttämättä suoraan mitään lisäarvoa. Mutta mun työ tuo kyllä heidänkin elämään paljon lisäarvoa. Mä toivon että näitä samoja juttuja kysytään myös vanhemmilta äideiltä, jotka näyttävät somessa paljon enemmän lapsistaan kuin minä, sillä vuosien varrella on jäänyt näistä kommenteista se fiilis, että erityisesti me nuoremmat äidit olemme silmätikkuna. Sellaista on tullut itse pohdiskeltua. 🙂

          • Nimetön sanoo:

            Kiitos pitkästä vastauksesta. Ehdottomasti asia on sellainen, jota tulisi jokaisen vanhemman kyseenalaistaa ja tarkastella ihan iästä huolimatta. En siis todellakaan sitä sano, että lasten somenäkyvyys koskettaa vain tätä blogia. Ja ymmärrän kyllä, että teidän lapsetkin ovat saaneet kokea kivoja juttuja yhteistöiden kautta ja niin edelleen. Halusin vielä kertoa oman tarinani/kommenttini tuohon lapsen mielipiteen kysymiseen. Minun äitini on aikanaan kysynyt minulta asiaan x liittyen mielipidettäni. Olen antanut mielipiteeni sen hetkisen tunteen mukaan n. 5-vuotiaana, vaikka nyt jälkikäteen koenkin, että en ole sen ikäisenä ollut millään tasolla kykenevä siitä asiasta päättämään ja vastuu olisi ollut vanhemmalla. Ymmärrän toki äidin tilanteen myös, mutta jälkikäteen harmittaa hieman miten äitini asian sillohoiti. Liittyy erotilanteeseen, ei ehkä rinnastettavissa suoraan tähän, mutta lapsen elämään vaikuttavia asioita kumpikin.

      • Nimetön sanoo:

        Olen aikaisempi kommentoija tuolta vähän ylempää, ja tähän liittyen haluaisin kysyä, että mitä tapahtuu, jos lapset päättävät esimerkiksi vuoden päästä, etteivät enää missään nimessä halua kuviaan julkaistaviksi? Poistetaanko joka ikinen postaus ja instagram-kuva yms. jossa he ovat olleet esillä? Entäpä Nova, joka on vielä pieni, eikä osaa mielipidettään asiaan sanoa?

        • Iina Hyttinen sanoo:

          Sitten poistaisin ihan kaiken.

          • Nimetön sanoo:

            Itsekin hieman kyseenalaistan Novan asemaa tässä, sillä hänen ikäisensä lapsi ei vielä kykene
            juuri ollenkaan ymmärtämään some-maailmaa saati antamaan lupaa kuvien julkaisuun. Olet siis tehnyt itse ratkaisun hänen puolestansa ja samalla ottanut riskin siinä, miten Nova suhtautuu tähän vuosien päästä.

            On hienoa, että poistat lasten kuvat blogista ja instasta, jos he niin joskus haluavat. Silti on kuitenkin hyvä muistaa, että internetiin julkaistuja kuvia ei saa lopullisesti koskaan pois. Ne ovat ikuisesti siellä, halusimme sitä tai emme. Oletteko käsitelleet tätä näkökulmaa lastemme kanssa?

  9. Anna sanoo:

    Kiitos vastauksestasi ja hyvää syksyä sulle ja sun perheelle 🙂

  10. Alisa sanoo:

    Yllätyin noista ensimmäisen kysymyksen vastauksista! Oon pitänyt teitä aina sellaisena superparina joka on ollut rakastunut alusta asti ja joka pitää yhtä vaikka mikä tulis, mut nyt jäi kuva et ootte alunperin jääneet tuohon suhteeseen vain koska aloitte odottamaan vauvaa, muuten olisitte siis eronneet? Siis uskon että tänä päivänä olette ihan täysin rakastuneita mut niin..:D Ehkä itselleni vaikea ajatella noin päin kun on useamman vuoden lapsettomuus taustalla ennen kuin tärppäsi, mut koskaan ei tullut mieleenkään et erottais ja tänäkään päivänä lapset ei ole se ainut syy miks ollaan yhdessä vaan oltais joka tapauksessa. Pahoittelut kun en osaa muotoilla tämän paremmin, ei ole tarkoitus kommentoida negatiivisesti vaan ilmaisin vain yllättyneeni kun odotin ihan erilaista vastausta (mut myönnän etten tiedä teidän alkutaipaleesta ja teinivuosista muuta kuin sen mitä olen täältä lukenut) 🙂

    Tuohon lapset&some keskusteluun sanoisin et en ihan ymmärrä tuota vouhotusta kun ei täällä heistä mitään arkaluontoista/henkilökohtaista ole. Teidän lapset varmasti oppivat pienestä pitäen miten somessa kannattaa käyttäytyä mikä on vain hyvä asia. Mutta mielenkiinnolla odotan tulevaa postausta aiheesta!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Me oltiinkin ihan super rakastuneita jo heti alussa, siitä ei oo ollenkaan kysymys! Vaan siitä, että oltiin molemmat niin teinejä ja hukassa ja epävarmoja, että jos ei meidän olisi ollut ”pakko” puhaltaa yhteen hiileen alusta asti, me oltaisiin hyvin todennäköisesti sössitty jotain, ja päädytty eroon rakkaudesta huolimatta. 😀 Se on se pointti!

  11. Maisa sanoo:

    Mitähän lapset kans tykkäävät siitä sit esim teini-iässä ku oot jakanu täällä jotain intiimejä imetyskuvia? Ehkä sulle se on luonnollinen asia, oot aikuinen, mut mieti mitä lapses teini-iässä tykkää tästä… Ja kuten ylläkin kommentoitiin, vaikka poistaisit kaiken täältä, ne on silti jossain päin internetiä, kenen tahansa nähtävillä: myös niiden koulukiusaajien jotka tuskin ajattelee imetykseen olevan ihan luonnollinen ja julkinen juttu.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiusaaminenhan on aina kiusaajan vika, se on ihan yksinkertainen juttu. Ja kiusaamisen aiheita voi löytyä ihan mistä tahansa. Siihen vetoaminen on typerää, koska kiusata voi vaikka kenkien väristä, jos joku on kiusatakseen. Näiden kommenttien myötä totean tämän keskustelun päättyvän tähän. Olisin halunnut itse sitä mielelläni jatkaa asiallisten keskustelijoiden kanssa, kuten tässä on tehtykin, mutta saamani täysin ala-arvoiset kommentit (en tarkoita näitä julkaistuja), ovat johtaneet siihen, että tämä keskustelu valitettavasti päättyy nyt tähän. Eli en tule julkaisemaan aiheeseen liittyen ollenkaan kommentteja, enkä myöskään kirjoittamaani osioita tulevaan postaukseen. Tosi ikävää, että kaikki eivät pysty asialliseen keskusteluun, vaan ainoana tarkoituksena on mielen pahoittaminen ja uhkailu. Eli pahoittelut minun puolestani. Kaikkia teitä asiallisia keskustelijoita haluan kiittää siitä, että olette hienosti argumentoineet omat näkemykset ja kysyneet asiallisia kysymyksiä, ja antaneet myös asiallisia vastauksia. Tämä on todella tärkeä aihe, johon suhtaudun itse suurella vakavuudella ja herkkyydellä nyt ja tulevaisuudessa. Aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille <3

  12. Jonna sanoo:

    Jos BIG hero 6 on kiva ni varmasti myös muut animaatiot esim wreck-it Ralph

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.