Uuden vuoden unelmakartta

03.01.2019

Me askarreltiin lasten kanssa unelmakartat vuoden aluksi, sillä se oli juuri sopivaa tekemistä myrskyisään talvipäivään, jolloin ei tehnyt mieli mennä ulos. Tähän sain inspiraation ihanalta lukijaltani, joka kertoi omasta unelmakartastaan mulle instassa DM:llä. Lasten unelmakartoista tuli upeat, ja mun omasta tuli sellainen, joka inspiroi mua.

Tänä vuonna meillä on suurena haaveena meidän unelmien koti. Me otettiin pieni mietintätuokio asian suhteen tässä talvella teidän neuvojen jälkeen. Pikkuhiljaa on alkanut kirkastua ainakin alue missä halutaan asua, sekä ne tärkeimmät asiat, joita uudesta kodista pitäisi löytyä. Ollaan keskusteltu ystävien kanssa, jotka ovat vasta ostaneet asuntoja ja kuunneltu heidän kokemuksiaan ja neuvojaan. Ollaan käyty katselemassa erilaisia alueita, ihan vaan katselemassa, että millainen meininki missäkin on, ja missä mitkäkin kadut ja tiet sijaitsevat. Ollaan kyselty kokemuksia ja seurattu myynti-ilmoituksia. Ollaan katsottu google mapsista etäisyyksiä kouluista ja ollaan rajattu meidän toiveita. Enää ajatukset eivät harhaile täysin päinvastaisissa vaihtoehdoissa alueiden ja talojen suhteen, vaan on alkanut muodostua sellainen ”meidän talo” -fiilis.

Olen jo vuosien ajan ollut säännöllinen rahastosijoittaja, ja haluan jatkaa samalla tiellä edelleen. Haluan kuitenkin sijoittaa entistä vastuullisemmin, ja opetella uutta tänäkin vuonna. Mulle tuo ihan mielettömän suurta mielenrauhaa ja turvaa se, että tiedän, että rahaa on säästössä ja sijoitettuna sekä pitkällä tähtäimellä että lyhyemmän aikavälin mahdollisiin tarpeisiin tai yllätyksiin. Haluan jatkuvasti kasvattaa sitä summaa joka me kuukausittain säästetään, ja se on tavoitteena myös tänä vuonna.

Mä haaveilen, että tänä vuonna pystyn toteuttamaan niitä unelmia ja suunnitelmia joita mulla on ollut tämän blogin ja muiden somekanavien suhteen jo jonkin aikaa, mutta jotka ovat olleet ajanpuutteen vuoksi hieman ”jäissä”. Kun Otto jää opintovapaalle ja meidän taapero aloittaa osa-aikaisen päivähoidon, mä pääsen viimein tekemään mun töitä päivällä. Kun on säännöllisesti varattu tarpeeksi aikaa työnteolle, se antaa täysin erilaisia mahdollisuuksia kuin se, että työt yrittää vain sumplia kaikille liikeneville illan ja yön tunneille.

Toki nämä vuodet ovat opettaneet myös organisointikykyä, josta tulee olemaan paljon hyötyä. Kun tiedän, että pystyn selviytymään mun töistä ilman niille varattua työaikaa arjessa, tiedän myös, että kun mulla on paljon töille varattua aikaa, pystyn paljon enempään kuin siihen, mitä olen viimeiset pari vuotta tehnyt. Se tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Siksi Master your to do list löytyy tuolta.

Haluaisin myös voida fyysisesti vielä paremmin. Toivon, että käytettävän ajan lisääntyessä mä pystyisin palauttamaan liikunnan säännöllisemmäksi osaksi arkea, kuin mitä se nyt on. Olen ollut jo useamman kerran hyvällä tiellä liikunnan suhteen, mutta kun jostain on pitänyt luopua, olen luopunut siitä säännöllisyydestä. Vaikka se säännöllinen liikkuminenhan on juuri se, mistä saisi lisää energiaa. Onneksi pian ei tarvitse enää miettiä, mistä saisi niitä tunteja vuorokauteen, vaan voi tehdä kaikkia niitä asioita mitä haluaa. Ja onneksi lapset ovat pitäneet mut päivittäin liikkeessä silloinkin, kun säännöllistä liikuntaa ei muuten ole ollut. Lisäksi haluan pitää kiinni terveellisestä, värikkäästä ja monipuolisesta ruokavaliosta. Mulla taisi olla nälkä kun askarreltiin, ja siksi karttaan päätyi jopa kaksi ruokakuvaa.

Tärkein leike jonka liimasin mun karttaan oli lause: All Force. No Fear. Sen mä haluan muistaa tänä vuonna ja kaikkina tulevina vuosina. Kun keskittää kaiken sen voiman, mikä kuluisi sen pelkäämiseen, että entä jos jokin menee pieleen, siihen, että tavoittelee määrätietoisesti unelmiaan, saa paljon enemmän aikaan. Siksi All Force. No Fear. Kun laittaa silmät kiinni ja oikein makustelee tuota lausetta päässä, voi tuntea sen voiman, minkä niistä sanoista saa.

Mitään ei sinulta puutu oli myös sellainen lause, jonka halusin lisätä mun karttaan. Vaikka mulla on 95% sellainen tunne, että multa ei tosiaankaan puutu mitään, mä haluaisin päästä siihen tilaan, jossa se 5% on paikallaan myös. Siihen tilaan, jossa ei tarvitse jahkailla, että haluaisiko sittenkin vielä lisää lapsia tai koiran tai ”jotain”. Haluaisin saavuttaa sen tilan, jossa kaikki tuntuu kokonaiselta. Ehkä tähän myös vaikuttaa se, että me ollaan niin nuoria vielä, ja meidän ympärillä monet ystävät elävät vasta juuri nyt niitä elämän merkittävimpiä hetkiä: häitä, esikoisvauvoja tai koiria. Siinä tulee helposti se tunne, että meidänkin elämään pitäisi vielä saada joku huippuhetki, kun ”kaikilla muillakin on”. Mutta ei tarvitse. Jos joskus meidän elämässä tapahtuu vielä jotain yhtä isoa, mä haluan, että se halu ja tarve siihen on sisäsyntyistä, eikä johdu siitä, että kaikki muutkin tekevät niin.

Muutaman matkakuvankin mahdutin unelmakarttaan, sillä tänä vuonna on tarkoitus matkustaa ainakin yhdelle pidemmälle reissulle lasten kanssa nyt keväällä. Mahdollisesti tehdään myös vuoden aikana Oton kanssa kahdenkeskinen reissu ekaa kertaa sitten vuoden 2015. Sille ei olla mietitty vielä minkäänlaista aikataulua tai edes matkakohdetta, mutta joku pienempi reissu, sillä kovin montaa yötä en vieläkään ole valmis olemaan erossa meidän taaperosta.

Konkreettisten lomareissujen lisäksi unelmoin siitä, että muistaisin aina välillä nostaa ne jalat ylös ja vaan olla. Siksi unelmakartassa on kuva ihanista villasukista ja sana ”Lepääminen”. En löytänyt lehdistä sopivaa kuvaa kuvastamaan perheen kanssa yhdessä olemista, joka on tämän vuoden tärkein unelma ja suunnitelma. Siksi tyydyin vain kirjoittamaan tuohon sanan ”Yhdessä”. Yhdessä perheen ja läheisten kanssa oleminen on tärkeintä, mitä mun jokaisessa vuodessa voi olla. Siksi tuossa on myös tuo kuva upeista kaunottarista, jotka näyttävät tiiviiltä ystäväporukalta. Haluan viettää paljon aikaa ystävien kanssa ja olla se, joka muistaa kysyä mitä kuuluu ja ehdottaa extempore -treffejä.

Mun mielestä tämän vuoden unelmat ja suunnitelmat kuulostavat aika hyvältä. Entäs te? Mistä te haaveilette tänä vuonna? Mitkä ovat teidän suurimpia tavoitteita tai toiveita tälle vuodelle?


12 Responses to “Uuden vuoden unelmakartta”

  1. Noora sanoo:

    Hei. Olen lukenut blogiasi nyt pari vuotta, aijemmin en ole tainnut kommentoida. Kiitos että välität aurinkoista, vastuullista ja rohkeaa elämänasennettasi eteenpäin 🙂

    Minua kiinnostaisi kuulla blogikirjoituksen muodossa lisää teidän sijoittamisesta. Mistä kaikki alkoi, miten uskalsitte aloittaa? Minkälaisia riskejä otatte ja onko koskaan tullut menetettyä rahaa, tai tehtyä jotain virheitä rahankäytössä?
    Itselle säästäväinen ja turvallisuushakuinen rahankäyttö tulee luonnostaan, minkä takia sijoittaminen pienelläkin riskillä tuntuu pelottavalta, joskin kyllä kutkuttavalta ajatukselta..

  2. Nimetön sanoo:

    ”Vanhempi kolleega” täältä vinkkaa taas, että paremmin tekemisen ja paremmin onnistumisen, vielä tehokkaamman ja kaiken sen tilalle suosittelen lämpimästi siirtämään fokuata enemmän tuohon lepoon, hyvinvointiin ja elämästä nauttimiseen.
    Eikä hyvinvointikaan saa olla suoritus paremmasta ravinnosta ja enemmästä liikunnasta, vaan esimerkiksi tulppaanikimppu puhtaasta esteettisestä nautinnosta.
    Tee joku ”siisti” juttu ilman, että kerrot siitä yhdessäkään somekanavassa. Lähettämättä siitä yhtään fiiloskuvaa ystäville tai sukulaisille. Tee se ihan vain itsellesi ja mahdollisesti perheellesi. Siinä on elämän aitous ja todellinen voima.

    Teet hyvää työtä.
    Tunnkstan itsestäni myös tuon tarpeen tehdä enemmän ja parempaa. Työelämässä mikään ”olla hyvä” ei ole ollut se minun juttuni. Olen halunnut olla aina parempi ja mielellään tietysti se paras. En ole pyrkinyt parempaan muita polkemalla, vaan itseäni piiskaamalla. Siinä rinnalla olen halunnut olla paras mahdollinen äiti ja vaimo, hoitanut kodin ja kuskannut harrastukset, ollut aktiivinen siellä, täällä ja tuolla… vaikka yöunista tiristänyt ja elämää vahvasti suorittanut.

    Enää en.
    Meni työkyky, meni talous. Meni siinä sivussa suurin osa ystävistä ja sosiaalisista kontakteista. Ei huudellut työnantaja perään, että miten menee tai miten voit
    – kun lakkasin olemasta tuttava ja hyödyksi, lakkasin olemasta montaa muutakin asiaa.
    Lopulta jäljelle jäi vain se, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Perhe on tässä vielä. On aikaa olla läsnä ja oma itsensä.

    Rahat eivät riitä matkustamiseen, eikä juuri mihinkään muuhunkaan. Kahvilakäynnin sijaan otetaan omat eväät ja kaiken maksullisuuden sijaan valitaan yhdessäoloon ne maksuttomat vaihtoehdot. Sitä mukaa, kun elämä on hidastunut, on se myös samalla kirkastunut. Elämä on tyystin erilaista kuin ennen, mutta omalla tavallaan hyvää nytkin.
    En kaipaa enää siihen paremmin suorittamisen oravanpyörään. En halua olla enää ehtään parempi, en yhtään tehokkaampi. En halua joutua elämässäni enää ikinä siihen junaan, jossa joudun laittamaan itseni tai perheeni koville ja odottamaan sitä hetkeä ”kunha tästä vaiheesta selviydytään”.

    Elämä on tässä ja nyt. Riittävän hyvänä ja kokonaisena. Juuri sellaisena, valmiina, kuin mitä se tänään on.
    Unelmat antavat suuntaan, mutta varoitan, älä unelmoi olevasi enää parempi. Unelmoi mielummin olevasi juuri niin hyvä, kuin tänään olet.

  3. Alina sanoo:

    Vau mikä kommentti, antoi kyllä ajattelemisen aihetta. Riittämättömyyden tunne on ajoittain todella vahva, kun haluaisi olla monessa asiassa parempi versio itsestään. Lopulta onnellisuus koostuu hirvittävän yksinkertaisista asioista.

  4. Essi sanoo:

    Ihana idea! Mulla ois tavotteena vähentää turhaa stressiä ja sisustaa meidän vastaostettu omakotitalo meidän tyyliseksi 🙂 Sitten tietty viettää ihanaa aikaa perheen kesken.

  5. Anna sanoo:

    Hyvä tuo ”vanhemman kolleegan” kommentti olla aito ja läsnä. Nykyään on semmoista, että kaikki vaan roikkuu Suomessa ja sinne pitää kaikki omasta elämästä laittaa, läsnäolevuudesta hetkessä tinkien.

    Elämän aitous siinä kärsii ja ehkä siksi myös tyytymättömyys omaan elämään, kun verrataan muiden elämään (varsinkin kun se on vain se ”pinta ” ja ne hyvät jutut mihin verrataan, eikä muisteta, ettei siellä yleensä näytetä niitä täysin arkisia, tylsiä juttuja, joita kaikilla on).

  6. Matilda sanoo:

    En aseta mitään tavoitteita tälle vuodelle. Tänä vuonna aion olla tyytyväinen ja ylpeä itseni, nauttia elämästä, tästä tämän hetken tasapainosta, työstä, lapsista ja arjesta. En vaadi itseltäni liikoja, olen armollinen itselleni. Teen asioita joista saan iloa. Elämä on tässä ja nyt!

  7. Sassa sanoo:

    Kaksi lentoa vuoden sisään viisihenkiseltä perheeltä jättää ihan hirveät jäljet maapallolle. Toivoisin, että edes te, jotka kutsutte itseänne vaikuttajiksi miettisitte näitä asioita ja opettaisitte myös lapsianne miettimään. Kolme lasta jo itsessään on epäekologinen valinta. Meillä myös 3 lasta ja poden todella kovaa tuskaa millaisena maailma seuraaville polville jää. Tästä olisi kiva kuulla lisää.

    • santtu sanoo:

      Mun mielestä matkustaminen on jokaisen ihmisen oikeus. Se lentokone nousee ilmaan joka tapauksessa, oli siellä viisihenkinen perhe kyydissä tai viisi tyhjää paikkaa, joten en usko että matkustamisen poisjättäminen auttaisi asiaa ennenkuin ollaan siinä pisteessä että se kone ei nouse ilmaan ollenkaan. Tärkeämpää on se jokapäiväinen kulutus, kierrätys, ekologiset valinnat yms. Ja oikeasti ne voi olla tosi pieniäkin asioita jotka voi vaihtaa parempiin valintoihin. Itse olen esimerkiksi vaihtanut käsisaippuat ja shampoot palasaippuoihin ja jo pelkästään siinä voi miettiä kuinka paljon turhaa muovijätettä vuosittain syntyy noista edellämainituista. Toki pienten lasten kanssa voi palasaippua olla vähän hankala mutta jokainen voi tehdä parhaansa, kierrättää, käyttää julkisia, kävellä lyhyet matkat autoilun sijaan, suosia ekologisempia ja biohajoavia tuotteita, syödä kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa, yms. Kukaan ei ole täydellinen, mutta nostan hattua jokaiselle joka edes YRITTÄÄ tehdä parhaansa.

      • V sanoo:

        ”As little as 3 percent of the global population flew in 2017, and at most, only about 18 percent have ever done so.”

        Lentomatkustaminen on loppupeleissä hyvin marginaalista, mutta sen aiheuttamat päästöt ovat huomattavasti haitallisempia kuin esimerkiksi autoilun, sillä ne vapautuvat niin korkealla.

        Kaikkea siis kohtuudella, myös matkustelemista, mutta loppupeleissä nämä ovat sellaisia asioita joista pitäisi tulla globaalilla tasolla päätöksiä ja rajoitteita jotta ihmiset motivoituisivat ja ymmärtäisivät enemmän ilmastkriisin vaaroista. Yksilön valinnoilla on myös merkitystä ja arvoa, mutta meillä on silti tälläkin hetkellä vain noin 100 yritystä jotka tuottavat n. 70% kaikista maailman päästöistä.

        Aivan kaiken kulutuksen ja fossiilisten polttoaineiden käytön tulisi lähteä suureen laskuun, jotta maailmastamme ei tulisi nk. ”Hothouse Earth”, se on nimittäin tällä hetkellä se valitettava suunta johon olemme menossa, mikäli suuria poliittisia päätöksiä päästöjen vähentämiseksi ei tehdä. Jokaisen meistä on siis hyvä varautua siihen, että tulevaisuudessa kaikkea on oltava vähemmän jotta me voimme ihmiskuntana selvitä tästä kriisistä, tähän sopii oikein hyvin se että me totuttelemme jo nyt kasvisruokavalioon ja aineettomampaan elämään.

        • V sanoo:

          Tää kommentti tuli vuoden vanhaan postaukseen, anteeksi 😀 Tätä ei ole pakko julkaista, mä luulin tän olevan sun uusin postaus. Oot Iina tosi huippu tyyppi ja arvostan ihan suunnattomasti sitä mitä teet, ja toivon että pidät myös ekologisuuden sekä vihreät arvot yhtenä blogisi teemana. Sun kaltaisia vaikuttajia tarvitaan enemmän! <3

  8. Siiri sanoo:

    Mitä tuo ”master your to do list” tarkoittaa? Mitä lapset halusivat karttaan?

  9. Minna sanoo:

    Vau, siis toi kohta ”Mitään ei sinulta puutu” ja sen avaaminen. Tää herätti paljon ajatuksia mussa, kiitos siitä! Huomaan tätä samaa itsessäni ja läheisissänikin, joten tämä oli hyvä muistutus itsellekin siitä, että pitää arvostaa sitä kaikkea mitä on, eikä elämä voi olla kokoajan pelkkää huippukohtia ja isoja hetkiä, niiden aika on sitten kun niille oikeasti on tarvetta, eikä pelkästä ”koska muutkin”. Tämä on varmasti monelle tosi tuttu tunne.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.