Vartalon muutokset kolmen lapsen äitinä

28.05.2019

Siitä on jo yli kahdeksan vuotta kun mä tulin ensimmäisen kerran raskaaksi. Näiden vuosien aikana mun paino on vaihdellut parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 25 kiloa, vaikka raskauskiloja sainkin enimmillään 17. Olen käynyt ison pään sisäisen matkan niiden kilojen kanssa ja tutustunut mun vartaloon raskauksien ja imetysaikojen jälkeen kolme kertaa uudelleen. Jokainen raskaus on muuttanut mun vartaloa omalla tavallaan, eikä niiden muutosten hyväksyminen ole aina ollut niin helppoa. Tällä hetkellä koen kuitenkin olevani oman vartaloni kanssa enemmän sinut kuin koskaan ennen.

Se ei johdu siitä, että olisin nyt milliäkään timmimpi kuin aiemmin. Päin vastoin. Tämä kolmas palautuminen on ollut hitaampi prosessi kuin aiemmat kaksi kertaa ja tällä kertaa mun vatsaan jäi myös pieni erkauma vatsalihaksiin.

Eka raskaus kahdeksan vuotta sitten muutti mun kroppaa enemmän kuin mikään muu siihen mennessä. Rakastin kasvavaa vatsaa, enkä kriiseillyt vartalosta, vaikka se paljon muuttuikin. Nautin siitä, kun ekaa kertaa elämässäni sain muotoja. Ensimmäisen raskauden jälkeen palauduin melko nopeasti eikä mulla ollut sen suurempia vaivoja, paitsi lantion nivelten kivut ekoina viikkoina. Pehmeät muodot hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, vain muutamat raskausarvet jäivät lantiolle.

Ehdottomasti nopein palautuminen mulla on kuitenkin ollut tokasta raskaudesta. Silloin tuli vähiten kiloja ja mulla oli synnytyksen jälkeen niin hyvä olo, että unohdin koko ajan olevani vasta synnyttänyt. Muistan kun juoksin täysillä vaunujen kanssa bussiin 10 päivää synnytyksestä ja vasta bussissa tajusin, että ei hitto, mähän olen vasta synnyttänyt, tuleeko mulle nyt joku kohdun laskeuma juoksemisen takia. Mutta ei onneksi tullut. Sain muutaman arven lisää, mutta muuten toinen raskaus ei muuttanut vartaloa mitenkään. Tokan raskauden jälkeen mun paino alkoi imetyksen myötä tippumaan nopealla tahdilla alaspäin ja olin silloin tosi hoikka, jopa useamman kilon hoikempi kuin ennen raskauksia. En kokenut sitä vartaloa omakseni, vaan painon jatkuva putoaminen ja siihen liittyvät kommentit ahdistivat.

Kolmannen raskauden aikana mun oli kuitenkin lopulta vaikea suhtautua ennätysnopeasti muuttuvaan kroppaan. Matka siitä, kun paino oli ihan liian alhaalla siihen, että mua kutsuttiin mm. buldogiksi mun pyöristyneiden poskien vuoksi ei ollut se helpoin tie. Se tuntui välillä tosi pahalta. Raskauskiloja ei tullut sen enempää kuin aiemminkaan, mutta se fyysinen muutos oli silti suuri.

Olen aiemminkin kertonut siitä, miten pahalta vartalon arvostelu raskausaikana tuntui ja miten hukkasin oman tyylini silloin. Ne samat fiilikset jatkuivat pitkään myös synnytyksen jälkeen. Kolmannella kerralla palautuminen myös oli ihan oikeastikin aiempaa hitaampaa. En tiedä vaikuttiko siihen ikä vai se, että kroppa venyi jo kolmannen kerran, mutta vaivoja ja esim. liitoskipuja oli paljon enemmän ja ne kestivät useamman viikon. Paino ei myöskään lähtenyt putoamaan erityisen nopeasti.

Jo silloin jälkitarkastuksessa vuonna 2017 yritin myös kysellä neuvolalääkäriltä, että tuntuuko vatsalihaksissa erkaumaa, mutta hän ei osannut siihen sanoa juuta eikä jaata. Aloitin treenaamisen tosi varovasti raskauden jälkeen 2017 syksyllä, enkä tehnyt mitään liikkeitä, jotka olisivat osuneet mahdolliseen erkaumaan. Vauvavuoden aikana vältin kaikkia niitä liikkeitä, jotka on kielletty, mikäli erkauman mahdollisuutta ei ole voitu poissulkea. Yritin kyllä kokeilla erkaumaa vatsastani itsekin, mutta en tietty ole mikään ekspertti, niin se mun tunnustelu oli vain sellaista mutu-tuntumaa.

Koska treenasin aktiivisesti lantionpohjalihaksia, mulla ei ole ollut esim. virtsankarkailuongelmia tai muita. Ainoa oire mun erkaumasta on olleet alaselkäkivut vuoden synnytyksen jälkeen ja esim. juostessa ja pömpöttävä vatsa heti navan alapuolelta. Sille ei ole tapahtunut mitään, vaikka mitä olen yrittänyt. Kivut selästä ovat onneksi helpottaneet ajan myötä.

Kävin jopa vatsalihasten erkauman kuntouttamiseen synnyttäneille naisille tarkoitetun kurssin, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta mun erkaumaan. Se johtuu siitä, että mun vatsalihasten erkauma on venynyttä lihaskalvoa ja mun synnytyksestä oli aikaa jo pari vuotta. Vahvistuksen erkaumalle sain vasta tänä keväänä, kun asiantunteva lääkäri kokeili ja sormet upposivat syvälle mun mahaan navan kohdalta.

Jos erkauma ei ole ekan vuoden aikana kuntoutunut, se ei siitä enää itsekseen kuulemma kuntoudu (T. lääkäri, jolta kysyin). Se ei ole pelkkää rasvaa jonka voisi vain polttaa vaan se on venynyttä lihaskalvoa ja iho-rasvakudosta. Ihan samalla tavalla kuin laihduttaessa tai raskauden jälkeen nahka voi jäädä roikkumaan, eikä se ylimääräinen nahka häviä itsekseen, ei myöskään häviä mun erkauma. Muihin raskauden tai synnytyksen jälkeisiin vaivoihin fysioterapia tai liikunta voi tuoda helpotusta vielä vuosienkin jälkeen, mutta se mun erkauma ei siitä mihinkään katoa. Ainoa keino korjata se on abdominoplastia eli vatsanpeitteiden korjausleikkaus. Mutta sitä mulla ei ole suunnitelmissa.

Toistaiseksi erkauma ei aiheuta mulle fysiologisia ongelmia, eikä se joka päivä jossain vaiheessa päivää esiin enemmän tuleva pieni pömppö mua häiritse. En ole myöskään vielä varma, onko meidän lapsiluku täynnä ja tuntuisi turhalta käydä läpi suuri toimenpide, jonka tulokset sitten häviäisivät kuin tuhka tuuleen mahdollisen tulevaisuuden raskauden myötä. Mutta jos mua joskus tulevaisuudessa häiritsee, tulee selän kanssa ongelmia tai erkauma pahenee, on hyvä tietää, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa.

Merkittävän suuri erkauma voi hoitamattomana aiheuttaa pahoja selkävaivoja ja johtaa myöhemmin jopa selkäleikkaukseen. Selän kuormitus on erilainen kun vatsalihakset eivät hoida omaa osuuttaan ja selkäranka kuluu silloin niiltä osin, mihin paine kohdistuu. Silloin abdominoplastia on ainakin lääkärin mukaan lievempi (ja ennaltaehkäisevä) keino kuin selkäleikkaus ja sen voi saada myös julkisella puolella, jos erkauma aiheuttaa vakavaa haittaa. Mun maltillinen 3cm erkauma ei kuitenkaan välttämättä aiheuta mitään ongelmia ikinä, eikä siis kuulu julkisen puolen hoidon piiriin.  

Tällä hetkellä mä olen vaan iloinen, että erkauma varmistui, koska nyt mä osaan olla armollisempi itselleni ja omalle vartalolleni. En olisi mitenkään voinut välttää erkaumaa, enkä voi sille mitään itse, että se siinä nyt on. Kyse ei ole siitä, että olisin muuten huonossa kunnossa tai en olisi pitänyt itsestäni huolta. Sen kyllä sanon, että olisi aivan älyttömän tärkeää, että neuvolalääkärit oppisivat tunnistamaan erkauman ja kokeilemaan sitä, koska ehkä munkin erkauma olisi voinut kuntoutua paremmin, jos olisin voinut tehdä jotain toisin jo heti synnytyksen jälkeen.

Se ei saa jäädä vain synnyttäjien vastuulle, että selvittää tietoa erkaumasta ja palutumisesta, koska kaikilla on siihen erilaiset voimavarat ja mahdollisuudet. Ainakin Helsingissä on tänä keväänä aloitettu kaikille tuoreille synnyttäjille pääsy ilmaiseksi äitiysfysioterapiaan, mikä varmasti edistää palautumista ja on tosi hyödyllinen ja hieno juttu! Varmasti ehkäisee myös niitä tulevaisuuden selkävaivoja. Tämä käytäntö saisi ehdottomasti muuttua koko Suomen laajuiseksi.

Erkauman lisäksi pysyviä muutoksia mun vartalossa kolmen raskauden jälkeen ovat oikeastaan vain ne raskausarvet ja navan ympäriltä tosi ohueksi venynyt iho. Haalistuneita arpia on lantiolla paljon ja mahassa joitakin vähän isompia, mutta ei kovin montaa. Lantio ei levinnyt pysyvästi, tissit eivät kasvaneet pysyvästi tai kadonneet ja painoa on n. 5kg enemmän kuin ennen mun ihan ensimmäistä raskautta. Tämä kroppa tuntuu mun omalta edelleen.

Tällä hetkellä mä olen tosi sinut mun vartalon kanssa ennen kaikkea siksi, että se toimii normaalisti ja se tuntuu hyvältä. Missään ei ole kremppaa, pystyn juoksemaan ja joogaamaan. Niska- ja hartiaseudun kivut on hellittäneet tänä keväänä täysin muutosten myötä ja olen vaan niin kiitollinen siitä, että voin hyvin ja jaksan. Oma fiilis on mulle ehdottomasti hyvinvoinnin tärkein mittari. Toivottavasti mä saan nauttia terveestä ja toimivasta kropasta mahdollisimman pitkään. Ainakin aion pitää siitä hyvää huolta!

Miten teillä on sujunut palautuminen raskauden/raskauksien jälkeen? Oletteko kärsineet erkaumasta tai saaneet jostain apua sen kuntouttamiseen? Onko palautuminen ollut erilaista eri raskauksissa? Miltä kropan muutokset ovat tuntuneet?


25 Responses to “Vartalon muutokset kolmen lapsen äitinä”

  1. Jj sanoo:

    Mulla myös oli tuo toisessa raskaudessa, että koska olin valmiiksi hoikka, eikö kiloja jäänyt synnäriltä kotiin vietäväksi muutamaa enempää, niin painoa hävis imetyksen myötä jopa liikaa, pohdin silloin jopa imetyksen lopettamista siitä syystä, mutta onneksi lisäateria päivään auttoi 😀 oon palautunu nopeasti ja hyvin molemmista raskauksista, ehkä menee nuoruuden piikkiin, mutta ei olis ehkä viikko synnytyksen jälkeen ulkopuolinen sitä välttämättä arvannut kun masu palautui ennalleen lähes heti. Saa nähdä kuin käy jos myöhemmällä iällä vielä oon raskaana, oon kyllä sinut kropan kanssa, kävi mitä kävi😂 oot upee ja hirmu rohkee ja avoin postaus, arvostan!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon kauniista sanoista <3 Mä samaistun niin tuohon sun kokemukseen! Mulla ei auttanut ees lisäateriat eikä mikään 😀 Mut onneksi sulla auttoi! Mulla myös just kaks ekaa palautumista meni melko nopeasti ja helposti, mut tää kolmas oli sitten eri keissi. Mutta me ollaan kaikki niin yksilöitä, toiset palautuu kuudestakin raskaudesta yhtä nopeesti kun mä ekasta ja toisilla taas tulee jo ekasta paljon vaivaa, se on hurjaa, miten epätasaisesti se menee.

  2. Tanja sanoo:

    Nyt kyllä ihmettelen väitettä ettei erkaumalle voisi tehdä enää itse mitään, kun synnytyksestä on yli vuosi aikaa. Itselleni jäi kuopuksen raskaudesta erkauma ja olen sitä kuntouttanut osaavalla äitiysfyssarilla. Hän on ollut sitä mieltä, että erkauma tuskin kokonaan häviää ennen kuin imetys loppuu ja on korostanut myös sitä, että syviä vatsalihaksia treenaamalla erkauman saa kuntoon, vaikka synnytyksestä olisi pidempikin aika. Haluaisin lähdettä tuolle väitteelle, että jos kärsii erkaumasta vielä yli vuosi synnytyksen jälkeen, on leikkaus ainoa vaihtoehto. Tämä on nimittäin itselleni täysin uutta tietoa.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mulle tähän asiaan perehtynyt lääkäri sanoi vastaanotolla niin, että sitä venynyttä lihaskalvoa (erkaumaa) ei luonnollisen palautumisen jälkeen enää saa treenaamalla tiukemmaksi, koska siinä ei ole treenattavia lihassoluja vaan se on pelkkää löysää kalvoa. Keskivartaloon voi toki muuten saada treenistä ja fysioterapiasta merkittävää tukea ja esim. lantionpohjan mahdollisiin vaivoihin se voi hyvin auttaa, mutta itse erkaumaan hänen mukaan ei.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No hei, nyt löytyi lähde! https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5963302/?fbclid=IwAR0ECUPsl3MAD5ag7H7QKPYMK6rBRCDNNndoCf4asWK05qwvx14nKi-L1nQ Tässä tuore tutkimus vuodelta 2018, joka on alunperin julkaistu Physical Therapy, Journal of American Physical Therapy Associationissa. Tutkimuksessa on myös analysoitu samalla aiempia diastaasiin liittyviä RCT-tutkimuksia. Tutkimuksessa (tutkimuksissa) todetaan, että treeniryhmän ja treenaamattoman ryhmän palautumisessa ei ollut eroa, eikä oikeaoppisilla treeneillä ole merkitystä diastaasin pienentymisen kannalta.

  3. Pauliina sanoo:

    Moi! Käy ihmeessä lantionpohja/erkauman kuntoutukseen erikoistuneella fysioterapeutilla, sillä oikealla kuntoutuksella todellakin erkauman on mahdollista kuntouttaa ilman leikkaushoitoa! Varsinkin kun kuulosta ettei erkaumasi tilanne ole paha. Ja tulokset on aktiivisella lantionpohjan ja erkauman kuntoutuksella ymmärtääkseni jopa parempia kuin leikkaushoidolla.

    http://Www.pelvicus.fi löytyy hakemalla alueeltasi näihin asioihin perehtyneitä fysioterapeutteja

  4. Erkauma ja muut ongelmat on kyllä valitettavan yleisiä kun niistä ei neuvolassa todellakaan osata ohjeistaa aina oikein, että milloin on ok ruveta treenaamaan synnytyksen jälkeen. Monesti ohje on tyyliin ”oman fiiliksen mukaan”…

    yhdellä ystävällä jolla lapsilla alle 2-vuotta ikäeroa jäi paha erkaantuma vaikka kävi kalliit fyssarihoidot ja kaikki. Nyt hän kävi vatsaleikkauksessa jossa homma korjattiin eikä saa nostaa mitään kuukauteen, että aikamoinen homma kyllä. Sitten vielä kun Äideille asetetaan hirveät paineet palautua nopeasti ja jos aloittaa treenaamaan liian aikaiseen, erkauman riski kasvaa paljon

  5. Nimetön sanoo:

    Mulle kokenut fyssari kertoi, että vatsalihasten erkauma tulee jonkin asteisena kaikille odottaville äideille.
    Mun viimeisestä raskaudesta on jo kohta kymmenen vuotta, erkauma edelleen olemassa, mutta tää fyssari näytti mulle reaaliaikaisesti ultraäänellä, millaiset lihasharjoitteet osuvat juuri tuohon kohtaan. Siis erkaumaakin on mahdollsita treenata, mutta liike on hyvin pieni ja täsmällinen. Ilman ammattilaisen ohjausta ja eläväänkuvaa omasta lihaksestani en kyllä pystyisi moiseen ikinä!

    Mutta joo, useampi kilo jäänyt jokaisesta raskaudesta. Raskaudarpiakin kai. Lähinnä olen vuosien saatossa itse pilannut oamn kroppani huonoon kuntoon ihan muilla menetelmillä, kun raskaana olemalla.

  6. Kepa sanoo:

    Heippa Iina!
    Hienoa, että julkaisit postauksen vatsalihasten erkaumista. Meitä erkauman omistajia on nimitääin melko iso joukko. Myös minulla, kahden pienen lapsen äidillä, on erkauma. Olen käynyt äitiysfysioterapeutilla asian suhteen, ja saanut jumppaohjeet mukaan, välillä vaan ei meinaa jaksaa niitä tehdä vauva-arjessa.
    Se, miksi halusin kommentoida, oli tuo lääkärisi väite, ettei erkaumasi voi parantua kuin vain leikkauksella. Olen tutustunut aiheeseen ja Suomessa alan fysioterapeutit ovat toista mieltä. http://www.irarissanen.fi/fysioterapia/suorien-vatsalihasten-erkauma/
    Suosittelisin tutustumaan esim Ira Rissasen kotisivuihin. Hän on alan pioneerejä, muistaakseni jopa kehittänyt suomenkieleen sanan vatsalihasten erkauma.
    Itse olen myös terveysalalla ja mielestäni liian usealla lääkärillä on liian toimenpidekeskeinen ajattelu ihmisten vaivoihin. Liian usein suositellaan jotain lääkettä tai leikkausta, vaikka vaiva olisikin mahdollista hoitaa esim pitkäjänteisellä fysioterapialla.
    Toivon, että löydät hyvän erkaumaan perehtyneen äitiysfysioterapeutin ja saat erkaumasi kuntoutettua. Oma fysioterapeuttini mm. ultrasi erkaumani tilanteen ja tutki lantiopohjanlihasteni supistusvoiman siihen tarkoitetulla laitteella. Näillä tiedoilla on hyvä lähteä hoitamaan erkaumaa 🙂
    Mukavaa kesää!

  7. Marika sanoo:

    Hei,

    Olet upea ja kaunis! Raskaus ja synnytys on todella iso asia monella tapaa ja sen ”kuuluukin” näkyä. On jotenkin luonnotonta ettei tulisi yhtään kiloja, arpia, löysää nahkaa tai rinnat olisivat imetyksen jäljiltä yhtä terhakat kun ennen imetystä. Kroppa tekee niin uskomattoman työn. Mutta tuohon erkauma-asiaan on pakko sanoa, että käy asiaan erikoistuneen ihmisen luona vielä. Erkauman voi korjata treenillä vielä vuosien jälkeenkin. Tutullani todettiin erkauma 18v siitä kun oli viimeinen sektio tehty ja sektiossa erkauman riski on huomattavasti suurempi ja se jää helpommin. Hän sai puolen vuoden treenillä 4cm erkauman kokonaan kiinni. Itselläni oli sektion jälkeen 4cm erkauma koko matkalta ja kuntoutin sen kokonaan kiinni 3 kuukaudessa. Eli se on kyllä mahdollista saada kovalla työllä vielä kiinni vuosien jälkeenkin ilman leikkausta 🙂 itse en osaa sanoa ku Keski-suomesta ammattilaiset tähän, mutta eiköhän sieltäkin suunnalta löydy!

  8. ida ihana sanoo:

    Rohkea teksti, kiitos siitä!<3 En ole itse vielä synnyttänyt, mutta sairauden takia olen kokenut isoja muutoksia kehossa ja myös painossa kumpaankin suuntaan. Kyllä se vaatii paljon ajatusten ja tunteiden läpikäymistä, osa identiteetistä pitää jo sen takia rakentaa uudelleen. Muiden muuttuva suhtautuminen ja kommentit tuntuu joskus pahalta. Tekisi mieli välillä huutaa: "Hei, täällä mä olen, ihan sama tyyppi kuin aina ennenkin, älä anna mun ulkonäön hämätä!"
    Kiitos kun jaoit tämän tekstin, pystyin moniin kohtii samaistumaan.
    Hienoa, että koet olevani nyt melko sinut itsesi kanssa. Olet tosi kaunis monella tapaa, <3
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

  9. Aaa sanoo:

    Mulle mun ensimmäinen raskaus oli tosi hellä, raskauskiloja ei jäänyt yhtään (päinvastoin painan nyt 5 kg vähemmän kuin ennen raskautta) enkä saanut yhtäkään raskausarpea. Vatsan seutu on tietyllä tavalla pehmeämpi, mutta ei mitään roikkuvaa nahkaa tms, varmaan vain se lihastuki on heikompi. Erkaumaa on jonkin verran, mutta synnytyksestäni tulee kohta 9 kk, joten en tiedä onko se vielä normaalin rajoissa. Lihaksia koko vartalossa on vähemmän, mutta se nyt johtuu vain siitä, etten ole urheillut samalla tavalla -ei niinkään varmaan raskaudesta. Olen tosi kiitollinen, että pääsin näin vähällä 🙂 synnytyksestä jäi lievää kohdunpohjan (vai virtsarakon, en oo ees varma) laskeumaa, se oireilee lähinnä painontunteena välillä kävellessä / seistessä. Olen luonnostaan hoikka ja varmaan on paljolti geeneistäni kiinni, että pääsin niin helpolla. Ja varmasti osakseen normaalilla ruokavaliolla ja tavallisella arkiaktiivisuudella. Ei voi kuin yhtyä siihen sanontaan, että naisen kroppa on uskomaton!

  10. Rixu sanoo:

    Hei, pakko kommentoida tähän, että olen itse elävä esimerkki siitä, että erkauman voi kuntouttaa vielä pitkän ajan jälkeenkin. Ensimmäisen lapsen saatuani tajusin erkauman olemassaolon vasta kahden vuoden jälkeen synnytyksestä ja hakeuduin nimenomaan Ira Rissaselle äitiysfysioterapiaan, koska hän on alan pioneereja. Erkauma oli reilu kolmen sormen levyinen, mutta täsmäharjoitteilla sain kuntoutettua sen reilussa puolessa vuodessa

    . Nyt toisen raskauden jälkeen (lapsi 5kk.) tajusin tietenkin erkauman heti ja hakeuduin hyvissä ajoin taas Iralle. Erkauma oli 8cm. Nyt olen käynyt Iralla kolme kertaa ja erkauma on enää 4.9cm. Tietenkään aikaa synnytyksestä ei vielä ole paljon, joten kuntouttaminen on toki helpompaa ja nopeampaa varmasti nyt.

    Uskon, että sinunkin kannattaisi kuitenkin kokeilla ammattilaisen ohjauksessa täsmäliikkeitä erkaumaasi. Leikkaus on kuitenkin aina se viimeinen keino.

    Ihanaa kesää!

  11. Elli sanoo:

    Rohkea kirjoitus. Vatsasi näyttää todella hyvältä kolmen raskauden jälkeen. 🙂

    Sain esikoiseni vuosi sitten. Raskauskiloja ei tullut kuin vähän päälle 10, ja kilot ovat lähteneet korkojen kera nyt imetyksen myötä. Raskaus oli fyysisesti hyvin helppo, koin olevani elämäni kunnossa. Lenkkeilin viime kesän helteissä loppuun saakka monen kilometrin matkoja.

    Synnytys kestikin sitten 38 tuntia ja vauva autettiin lopulta ulos imukupilla. Aloitin lantionpohjalihasten kevyen tunnustelun jo synnytyslaitoksella, tuntematta lihaksia lainkaan. Tuntui kuin jalkovälissä olisi ollut liian painavaksi pakattu, roikkuva muovipussi joka jousti joka askeleella alaspäin. Laitoksella en pystynyt vielä pidättelemään pissaa liki lainkaan, mutta kotiuduttua pidätyskyky palautui pikku hiljaa. Palautuminen oli muutenkin hidasta: kaverini ehdotti tapaamista kahden viikon kuluttua synnytyksestä, enkä olisi voinut kuvitellakaan tapaavani silloin vielä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Olin edelleen kovissa kivuissa, taistelin että ehdin vessaan ja aloitin vasta varovasti jaloittelemaan pystyasennossa. Olin aika järkyttynyt alapään vammoista ja hidas toipuminen mietitytti. Monesta asiasta olin ottanut selvää ennen synnytystä, mutta tähän en ollut osannut varautua etenkin kun raskausaika oli niin helppo.

    Jälkitarkastuksessa ei tarkistettu mahdollista erkaumaa ollenkaan, vaan kehotettiin itse koittamaan tilanne sormilla. En edelleenkään tiedä, onko minulla erkaumaa vai ei. Ei todennäköisesti ainakaan isoa. Aloittelin treenausta viime syksynä hyvin varovasti ja lempeästi oman kehon painolla. Joulun jälkeen menin silloin tällöin kuntosalille, sekin varovasti. Jatkoin myös liikuntaharrastusta, jota olin harrastanut jo ennen raskautta.

    Lantionpohjalihakseni ovat edelleen huonossa kunnossa säännöllisestä treenistä huolimatta: yskäistessä, aivastaessa, kantaessa tai kovassa pissahädässä saattaa edelleen lirahdella housuun. Tykkäsin käydä ennen raskautta juoksulenkeillä, jotka ovat nyt poissuljettuja lantionpohjan heikon kunnon vuoksi. Vaikka muuten koen palautuneeni raskaudesta hyvin, lantionpohjan eteen saan tehdä jatkossakin kovasti töitä.

    Jos jollakin on vinkata äitiysfysioterapiaan ja lantionpohjaan erikoistunutta fyssaria Tampereen seudulla, olisin kiitollinen. 🙂 Olisi mahtavaa päästä kokeilemeen lantionpohjan puristusvoima sellaisella laitteella mistä joku jo ylempänä mainitsikin. Tuntuu etten saa tavallisella treenillä enää mitään tulosta aikaan, vaikka teen harjoitukset huolella ja ohjeiden mukaan.

  12. Jii sanoo:

    Hei Iina! Minäkin vielä kommentoisin tuota erkauman kuntoutusasiaa. En myöskään ehkä allekirjoittaisi väitettä, ettei erkaumaasi en voisi kuntouttaa. En toki lähde tieteellisiä tutkimuksia asiasta kumoamaan 🙂 Itse tajusin mennä asiantuntevalle äitiysfysioterapeutille, kun lapsi oli jo vuoden ikäinen. Vuoden aikana maltillinen erkaumani saatiin kapeammaksi ja jännesaumaa kestävämmäksi. Nyt erkauma on sallituissa mitoissa eikä maha enää pömpötä. Jos siis jaksat/haluat, niin kannattaa vielä ottaa yhteyttä osaavaan äitiysfysioterapeuttiin, ja varmistaa, että onko tilanteesi sittenkään vielä ihan toivoton. 🙂 Kiitos, kun puhut avoimesti kropassa tapahtuneist muutoksista ja niiden aiheuttamista tunteista!

  13. Vivi sanoo:

    Kiitos tärkeästä postauksesta! Näistä jutuista puhutaan vieläkin liian vähän, tuntuu että monilla painotus on nimenomaan raskauskilojen mahdollisimman nopeassa hävittämisessä kuin esim. juurikin erkauman hoitamisessa. Ja tämä paine tietysti tulee myös ulkoapäin, tai näin ainakin olen itse kokenut.

    Asun itse Ranskassa ja sain ensimmäisen lapseni viisi viikkoa sitten. Täällä käytäntö on että kaikki äidit saavat jokaisen raskauden jälkeen lähetteen ilmaiseen 20 kerran kuntoutuskäyntiin, joista ensimmäiset 10 lantionpohjan lihaksiin keskittyen fyssarin tai kätilön kanssa ja sitten sen jälkeen 10 kertaa fyssarilla treenaten enemmän vatsalihaksia yms erkauman hoitamiseksi. Vaikka suomalaisessa terveydenhuollossa on monia hyviä käytäntöjä, toivoisin kyllä että tämä tapa tulisi myös Suomeen! Olen samaa mieltä että on epärealistista olettaa tuoreen äidin voivan itse hoitaa nämä jutut, kyllä niihin tarvitsee ammattilaisen, ja tämä oikeisti voisi ehkäistä monia myöhempiä ongelmia.

    Mutta terkkuja sinne ja kiitos vielä tästä postauksesta!

  14. Esikoisesta erkauma sanoo:

    Hei nyt kyllä täytyy olla eri mieltä lääkärin kanssa!
    Kannattaa käydä ihan yksityisellä äitiysfysioterapeutilla, joka antaa ohjeet jännesauman kuntoutukseen! 3cm on vielä vähän ja Täysin kuntoutettavissa jumppaamalla.
    Terkuin, esikoinen reilu kaks, erkaumaa 5cm ja jumpattu just kuntoon vaikka hiton kauan se Kesti. Ja kudostyyppinä mä oon yks veltostuvista 😀 on laskeumaa, on tyrää, oli erkaumaa….

  15. Erkauma sanoo:

    Erkauma jäi ensimmäisen raskauden jälkeen ja pienenpieni tyrä navan seudulle. Ei juuri näy ulospäin. Mulla on salitreenitaustaa, joten tottakai olin hyvin kiinnostunut ottamaan selvää näistä asioista. Kävin yksityisellä fysioterapiassa, jossa erkauma todettiin. Oon kyllä sitä mieltä, ettei erkaumaa mitenkään pysty itse toteamaan ainakaan ensikertalaisena. Mulla ei erkauma oireillut mitenkään (oli n. 3-4cm), mutta toki treeneihin se vaikutti pitkään. Hyvä, että kirjoitit tästä aiheesta. 😊

  16. Nimetön sanoo:

    Pitää muistaa, että yksi tutkimus ei koskaan ole se ”oikea tulos”. Kuten muistamme, jatkuvasti uutisoidaan esimerkiksi kahvin terveellisyydestä ja kahvin haitallisuudesta, riippuu sitä kuka tutkii ja mitä.

    Ja vaikka on yksi tutkimus ja yksi lääkärin kommentti siitä, että ”vanhoja” erkaumia ei voi hoitaa kuin leikkaamalla, se ei kuitenkaan ole se absoluuttinen totuus.
    Kuten moni on kommentoinutkin, niin se on kyllä mahdollista. Lääkäritkään eivät aina ”ole oikeassa” ja on totta, että monen asian kropassa saa kuntoon kuntouttamalla, ei leikkaamalla.
    Siihen suuntaan ollaan onneksi menossa, ettei ensimmäiseksi lähdetä enää leikkaamaan, vaan yritetäänn ensin pitkäjänteisesti kuntoutusta, koska sillä saadaan monesti parempi tulos kuin leikkaamalla.

  17. Tuua. sanoo:

    Vaikka moni jo kommentoi samasta asiasta, minullakin pisti silmään tuo lääkärin kommentti, että leikkaus on ainoa vaihtoehto. Lähipiiristäni tiedän yhden, jonka paha erkauma saatiin hoidettua 5 vuotta synnytyksen jälkeen ilman leikkausta, asiaan perehtyneen fyssarin avulla. Olen myös kuullut useista muista tapauksista, joissa erkauma on saatu kuntoon vauvavuoden jälkeen ilman kirurgin veistä. Ei se siis mahdotonta ole. Toki vaatii asiantuntijan apua, omin päin kotona jumppaamalla tuskin saa suuria tuloksia aikaan.

    En nyt valitettavasti löydä lähdettä tähän hätään, mutta jostain kuulin kuinka yksi yliopisto otti leikkausjonossa olevia äitejä fysioterapeutin kuntoutettavaksi ja suuri osa välttyi leikkaukselta, kun raskauden /synnytyksen aiheuttamat vaivat saatiin kuntoon fysioterapian avulla. Joskus leikkaus on ainoa vaihtoehto, mutta ei niin usein kuin yleisesti luullaan.

  18. E sanoo:

    Moi, itselläni ei juurikaan ole erkaumista kokemusta, mutta halusin kommentoida kirjoitustasi kehoittamalla menemään Steccon fasckiamanipulaatioon erikoistuneelle fysioterapeutille, parhaassa tapauksessa myös äitiysfysioterapiaan erikoistuneelle. Olen itse fm-koulutuksessa päässyt näkemään merkittävän eron vatsalihasten toiminnassa ennen ja jälkeen fasckioiden käsittelyn ja suosittelen sitä lämpimästi. Fm-käsittely voi myös tuoda apua selän kipuihin.

  19. Minna sanoo:

    Olen myös eri mieltä lääkärisi kanssa. Kollageenikudos (josta jännesauma muodostuu) uusiutuu kyllä, hitaasti tosin, mutta uusiutuu. Sitä pystytään kuntouttamaan ammattilaisen opastuksella. Erkauma-asioihin perehtynyttä fysioterapeuttia suosittelen. Itse olin juuri koulutuksessa tästä aiheesta ja kouluttajamme Mari Camut pitää vastaanottoa pääkaupunkiseudulla useassa toimipisteessä, voin suositella lämpimästi. Rautainen ammattilainen ja ihana ihminen! Hänellä käytössä myös ultraääni, jolla pystytään tutkimaan lantionpohjan ja vatsalihasten toiminta tarkemmin. Hän on myös itse kuntouttanut oman erkaumansa kaksosraskauden jäljiltä vaikka lääkärit olivat abdominoplastian kannalla. Tsemppiä kuntoutukseen!
    Terveisin fyssari

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.