Etsin uusia ihania erilaisia perheitä

21.01.2020

Kun syksyllä 2018 (apua, siitä oikeasti on jo niin kauan) sain tämän idean, että aloitan postaussarjan ihanista erilaisista perheistä mä oletin, että saisin mukaan ehkä juuri ja juuri tarvittavan määrän perheitä. Mua jännitti ihan hirveästi, että haluaako kukaan tähän mukaan! Sitten lopulta viestejä alkoikin tulvia (jo yli kolme kuukautta ennen kuin pystyin aloittamaan sarjan tekemisen) ja yhtäkkiä mulla oli kymmeniä ja taas kymmeniä perheitä, jotka odottivat multa vastausta. Vastausta viesteihin, joista iso osa oli pitkän postauksen pituisia.

Mulle kävi niin, että vaikka ilahduin valtavasti ihmisten kiinnostuksesta, myös ahdistuin viestien tulvasta yhdistettynä ajanpuutteeseen. Tuli sellainen olo, että en edes tiennyt mistä voisin aloittaa, lamaannuin kaikkien viestien edessä. Meneillään oli vuoden kiireisin postausaika (ja sähköpostiaika), eli loppuvuosi, ja kotona mulla oli 1,5-vuotias taapero hoidettavana. Otto oli päivät töissä ja opiskeli iltaisin. En ollut mitenkään osannut etukäteen ajatella, että niin moni haluaisi mukaan. Ajattelin silloin vaan, että käyn ne viestit perusteellisesti läpi sitten kun on hyvä hetki, koska silloin ei ollut.

Alkuvuodesta 2019 kokeilin parin kuukauden ajan assistenttia. Hän oli aivan kultakimpale, joka selvitti mun sähköpostisuman ja järjesteli kaikki Ihanat erilaiset perheet yhteen kansioon, josta löysin ne kaikki viestit helposti ja luin vihdoin ne kaikki ajatuksella läpi useampaankin kertaan. Kun Otto jäi opintovapaalle vihdoin, mä luovuin pitkin hampain assistentista, koska halusin säästää rahaa. Silloin oli jo kulunut kolme kuukautta siitä, kun viestejä alkoi tulla. Otin viesteihin lopulta sellaisen lähestymistavan, että otin yhteyttä aina yhteen perheeseen kerrallaan, eli tammikuussa tammikuun perheeseen ja heinäkuussa heinäkuun perheeseen. Enempään en pystynyt.

Onneksi kaikki perheet joille kirjoitin, olivat edelleen halukkaita lähtemään mukaan, vaikka palasin asiaan vasta kuukausia myöhemmin. Olen todella kiitollinen jokaiselle mukana olleelle perheelle kaikesta <3 Nyt kun vuosi on jo vaihtunut 2020 puolelle ja mulla vielä uupuu ne 3 ”viime vuoden” tarinaa, mä en kertakaikkiaan kehtaa enää lähettää viestejä. 1,5 vuotta sen jälkeen, kun olin pyytänyt perheitä mukaan. En vaan kehtaa. Anteeksi, etten ole vastannut aiemmin. Olisin toki voinut vähin äänin vielä lähetellä viestejä ja nolostella yksinäni hitauttani ja aikaansaamattomuuttani, mutta halusin aloittaa uuden vuoden tämän lemppariprojektin suhteen täysin puhtaalta pöydältä ja hyvällä fiiliksellä. Samalla jännittäen hulluna, että haluaakohan kukaan enää mukaan tämän jälkeen.

Nyt mä pyydän teiltä mitä nöyrimmin, että jos olette joskus hakeneet mukaan ja olisitte vielä kiinnostuneita olemaan mukana postaussarjassa, vastatkaa ihmeessä vanhaan lähettämäänne viestiin, niin tiedän, jos haluatte vielä olla mukana. Ja jos et ole koskaan hakenut vielä mukaan, mutta haluaisit mukaan, saa laittaa viestiä! Nyt mä tiedän, että osaan toimia niin paljon paremmin tässä asiassa. Mulla on jo oma kansio kaikelle (johon voin laittaa kaikki viestit selkeästi, eivätkä ne huku muiden sekaan) ja pystyn jatkamaan sarjaa lennosta samantien, ilman, että pitäisi odotella kuukausia. Nyt mulla on innostuksen lisäksi selkeä suunnitelma ja paljon aiempaa kokemusta.

Mua nolottaa kirjoittaa tätä, koska mulla on niin epäonnistunut olo. Mutta toisaalta, olen vaan hirveän kiitollinen, että olen saanut jo esitellä yhdeksän hurmaavaa ja upeaa perhettä, joiden tarina mulla oli suuri kunnia kertoa. Olen niin onnellinen siitä, että olen saanut tehdä tätä ja edelleen koen, että jokainen tekemäni haastattelu on ollut antoisimpia kokemuksia, joita mulla on blogin kautta ollut. Haluan ehdottomasti jatkaa tätä sarjaa, koska sen tekeminen on ollut mulle mieletön kokemus ja teiltä on tullut niin mahtavaa palautetta! Siksi avaan sydämeni ja kerron tämän. Jokainen Ihanat erilaiset perheet -sarjan postaus oli vuoden Top 20 luetuimpien postausten joukossa. Se kertoo mun mielestä siitä, miten suuri tilaus sille on, että ihmiset saavat nähdä erilaisia perheitä positiivisessa valossa. Siksi tämä sarja on mulle yksi tärkeimmistä jutuista, mitä olen blogiini koskaan kirjoittanut. Siksi aion jatkaa sitä myös tämän vuoden ajan.

Hae mukaan Ihanat erilaiset perheet -sarjaan: 

Laita sähköpostia mulle iina.hyttinen@indiedays.fi osoitteeseen. Jos laitat viestiä, kerro siinä ainakin jotain olennaista omasta perheestäsi, miksi haluaisit olla mukana sekä paikkakunta, jolla haastattelu toteutettaisiin. Sen verran vielä infoa, että Ihanat erilaiset perheet -haastatteluissa mihinkään kysymykseen ei ole pakko vastata ja jokainen haastateltu perhe saa lukea (ja tarvittaessa pyytää muutoksia) julkaistavan tekstin etukäteen ja vaikuttaa 100% siihen mitä kerrotaan. Haastattelut tehdään aina positiivisessa hengessä. Kuvaan myös haastateltavat perheet postauksen kuvia varten ja perheet saavat ottamani kuvat omaan käyttöönsä (kunhan kuvaaja on mainittu käytön yhteydessä). Kuvissa ei näytetä mitään sellaista, mitä perhe ei halua, eikä niissä ole pakko esiintyä omilla kasvoillaan, jos ei halua. Myös kuvat saa nähdä etukäteen. Haastattelut toteutetaan joko perheen kotona tai muussa heidän valitsemassa paikassa ja ne kestävät yhdeksän haastattelun kokemuksella yleensä aina n. 1,5h kokonaisuudessaan. 

Aiemmat Ihanat erilaiset perheet -tarinat löydät TÄÄLTÄ.

Kiitos hurjasti jo etukäteen <3 


14 Responses to “Etsin uusia ihania erilaisia perheitä”

  1. Nimetön sanoo:

    Haimme mukaan viimeksi, mutta ei haittaa ollenkaan, että et ehtinyt vastaamaan. Tiedän itsekin, kuinka ahdistava suuri sähköpostisuma voi olla.
    Olisi nytkin ollut ihana osallistua postaussarjaan, mutta muutamme helmikuussa Espanjaan Fuengirolaan, joten välimatka taitaa olla hieman liian pitkä 😀
    Kiva silti, että aloitat sarjan uudestaan, oli mielenkiintoista lukea erilaisten perheiden elämästä. Ja varmasti sinullekin uusi innostava kokemus, kun pääsi haastattelemaan tuntemattomia ihmisiä.

  2. Emma sanoo:

    Yritin vastata tuohon Espanjaan muuttavan kommenttiin muttei jostain syystä anna klikata ”vastaa” nappia. Mutta hei täähän vasta oliskin mielenkiintoinen postaus! Mikäli ei mene liian hankalaksi niin haastattelunhan voisi toteuttaa vaikka skypen/puhelun kautta, ja perhe lähettää omia kuviaan! Mun mielestä olis erittäin mielenkiintosta lukea jonkun ulkomaille muuttaneen perheen elämästä tällainen haastattelu. Esimerkiksi kun elämää ulkomailla on muutamia kuukausia takana eikä enää ole ”lomailuvaihe” menossa vaan arki ulkomailla.

    Kiitos iina rehellisestä postauksesta, tämä oli mukava lukea. Ei tuntunut selittelyltä, vaan rehellinen vastaus miksi ei aikataulut ole pitäneet. Kerro vaan rohkeasti jatkossakin, älä turhaan jännitä! Kaikilla meillähän on varmasti kokemusta liian ison haukun ottamisesta innostuksissaan… 😀

  3. Iiris sanoo:

    Kiitos kun rehellisesti kerroit mitä tämän homman kanssa on käynyt 👍! Paljon parempi näin kuin selittelyt tai asian lakaisu maton alle. Kaiken ei aina tarvitse olla Best ja ongelmatonta, se on vaan inhimillistä, että välillä käy näin tai jokin ei mene niin kuin suunnitteli. Asian myöntäminen blogissa on rohkeaa,hatun nosto siitä 😊

  4. Karoliina sanoo:

    Meinasimme viimeksi hakea mukaan, mutta mieheni kuoli yllättäen, jonka takia ei tuntunut hyvältä idealta osallistua silloin. Jäin kuuden 1-16 vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi, joista kaksi harrastavat kilpaurheilua ja yksi lähti jenkkeihin opiskelemaan, joten aikaakaan ei olisi ollut. Lapset ottivat isänsä kuoleman todella raskaasti, enkä itsekään ole vielä ihan selvinnyt asiasta, joka tuli niin nopeasti.
    Mietin vielä, osallistunko tällä kertaa, mutta voi olla, että en halua nyt jakaa tarinaamme. Blogisi on piristänyt päiviäni surun keskellä. Tämä on ainoa blogi jota luen. Positiivisuutesi auttaa itseäkin keskittymään parempiin asioihin ja lapsien tukemiseen. Kiitos sinulle tästä ihanasta ja rakkauden täytteisestä blogista Iina!

    • Sonja sanoo:

      Voi ei, osanotot❤ Tiedän niin tuon tunteen.
      Oma tyttäreni menehtyi kaksi vuotta sitten onnettomuudessa. Hän oli 7-vuotias. Mietin häntä yhä joka päivä. Jos minulla ei olisi muita lapsia, en varmastikaan olisi jaksanut. Mutta nuorimmaisen ollessa silloin 2kk ikäinen, ei voinut jäädä sängyn pohjalle tekemättä mitään. Nyt hänen ollessa pari vuotias, hän sanoo joka päivä rakastavansa enkelisiskoansa. Olemme kertoneet siskon asuvan taivaassa, ja suojelevan häntä aina.
      Ihanaa Iina, että jatkat tätä sarjaa! Olisin halunnut osallistua, mutta mieheni ei halua, jonka ymmärrän toisaalta tosi hyvin. Hän ei ole päässyt yli tyttäremme kuolemasta vielä yhtään. Itse jo jotenkin hyväksyn asian, siinäkin meni pitkään.

      • Nimetön sanoo:

        Eikö edellinen kommenttini tullutkaan (kirjoitin siis poikani menetyksestä) vai etkö Iina julkaissut sitä??

        • Iina Hyttinen sanoo:

          Hei nimetön – mulle ei ole tullut sun kommenttia poikasi menetyksestä läpi valitettavasti, muuten olisin ehdottomasti julkaissut! Joskus kommentit jäävät roskapostisuodattimen haaviin tietyn ip-osoitteen vuoksi esimerkiksi, vaikka niissä olisi kaikki muuten asiallista.

          • Sofia sanoo:

            Moi, myöskään minun kommenttiani ei ole julkaistu. Kaverini sanoi myös samaa, kun hän oli kai kommentoinut edellistä postaustasi. Olisin vain sanonut, että haimme viimeksi, mutta emme nyt, sillä vauvamme laskettu aika on pian.

  5. Maria sanoo:

    Moi!
    Minulla olisi ehkä kiinnostusta osallistua tähän, mutta asumme Rovaniemellä, joten mietin, onko välimatka liian pitkä? Meidän tarina voisi olla mielenkiintoinen luettava (niinkuin toki kaikkien muidenkin).
    Minulla on kaksi lasta, Wiljami 15v ja Loviisa 1v. Mieheni on norjalainen ja on arkipäivät töissä Oslossa. Meillä on 5 husky-koiranpentua. Itse olen puoliksi australialainen, muutin Suomeen ollessani 5v. Mieheni tyttäret Lin ja Magna ovat asuvat meillä myös kaikki Norjan loma-ajat.
    Rakastan tätä postaussarjaa, ihanaa kun haet uusia perheitä.

  6. Nimetön sanoo:

    Itselläkin kokemusta sähköpostisumista, ne todellakin on ahdistavia. Pidin ihanat erilaiset perheet -sarjasta paljon, oli hauskaa lukea perheiden tarinoita. Aiotko esitellä taas kerran kuussa yhden perheen, vai useammin?

  7. Elsu sanoo:

    Samaa mieltä Espanja-perheen haastattelusta! Olisi todella mielenkiintoista lukea tällainen juttu, kun itselläkin haaveissa ilmastopakolaiseksi lähteminen 😊

  8. Helii. sanoo:

    Ihanat erilaiset perheet sarjasi oli/on aivan huikean mahtava! Toivottavasti tämän vuoden perheisiin ilmoittautuu rohkeasti erilaisia perheitä, esim. suomalaisia, jotka uskovat valtavirrasta poikkeavasti (kuten muslimit, ortodoksit tai lestadiolaiset) tai ovat vähemmistökulttuurista (kuten romaanit, saamelaiset tai suomenruotsalaiset).

  9. Elisa sanoo:

    Hatun nosto tästä postauksesta! Ja miten ihania, onnea huokuvia kuvia perheistä!

  10. Nimetön sanoo:

    Mikset vastaa kaikkiin kommentteihin?

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.