Tämän kuvan on napannut meidän 3-vuotias minusta ja isästään. Hän rakastaa valokuvaamista ja onkin varmaan meidän perheen ahkerin kuvaaja. Meidän lapset on myös just niitä tyyppejä, jotka saa Otosta noin leveän hymyn tallennettua kameran muistikortille. Ei hän hymyile kenellekään toiselle niinkuin meidän lapsille. Mä rakastan tuota hymyä Oton kasvoilla, kun hän katsoo meidän minejä. Se on niin täynnä rakkautta ja lämpöä, se hymy huokuu kaikkea sitä, mitä Otto on isänä.
Kuvassa me laitetaan meidän olohuoneen sohvaan uusia päällisiä, mikä ei ollutkaan ihan niin pieni ja helppo homma kuin muistelin etukäteen. Piti irrottaa ainakin miljoona mutteria ja osasta toisistaan ja sitten kasata koko homma takaisin. Tässä kuvassa me oltiin vasta päästy alkuun ja suurin osa työstä oli vielä edessä. Mutta oli kyllä todellakin vaivan arvoista, kun saatiin sitten niin kivan näköinen olkkari.
Me rakastetaan kasata huonekaluja Oton kanssa ja laittaa kotia muutenkin. Se on kivaa yhteistä tekemistä. Tavallaan voihan se olla, että me tykättäisiin myös vaikkapa remontoida, jos meillä olisi siitä kokemusta yhtä paljon kuin Ikea-huonekalujen kasaamisesta. Ehkä me tykättäisiinkin ostaa joku vanha talo, jota laitettaisiin pikkuhiljaa yhdessä? Ei voi tietää kun ei ole kokeiltu. Tietty huonekalujen kasaaminen on pikkuisen helpompaa kuin se remppaaminen, että ei niitä oikein voi verrata toisiinsa. Mutta noin niinkuin yleisesti niin yhdessä kotihommissa puuhastelu sopii meille. Ainakin pintaremontointi on sellaista kivaa hommaa, mitä me jopa osataan tehdä.
Keskusteltiin yksi ilta Oton kanssa perustavanlaatuisesti ajatuksista muuttamiseen nähden. Todettiin molemmat, että ei jakseta enää olla koko ajan sellaisessa ”no me muutetaan tästä kuitenkin kohta pois” -moodissa, missä ollaan oltu yli vuosi. Yli vuoden ajan ollaan ajateltu, että ei tehdä muutoksia kotona, ei sisusteta ei mitään, koska kuitenkin ollaan lähdössä. Samalla monet asiat kotona on alkanut pikkuhiljaa ärsyttääkin. Päätettiin, että kyllä me jotain pieniä muutoksia voidaan ihan hyvin tehdä, kuten vaihtaa sohvan päälliset tai verhot. Kunhan nyt ei investoida mihinkään tuhansien eurojen design-huonekaluihin ennen kuin ollaan muutettu ja tiedetään, että ne sopivat myös uuteen kotiin.
Tekstiilejä ja sisustusjuttuja voi aivan hyvin päivittää vanhassakin kodissa, sehän vain lisää viihtyvyyttä. Ja harvoin tekstiilit ovat sopimattomia johonkin toiseen kotiin. Violetin liman, koiran oksennuksen ja tämän keskustelun turvin sitten päädyttiin päivittämään olohuonetta ja lopputuloksen näette tästä postauksesta, jos ette ole vielä nähneet. Nyt kotona on paljon parempi ilme ja se tuntuu taas sellaiselta raikkaalta ja oman näköiseltä. Ehkä nyt on helpompi etsiä uutta kotiakin, kun ei ärsytä olla vanhassa niin paljon? Hyvä kotihan se on edelleen, jota rakastetaan ja joka joskus tuntui ihan unelmakodilta. Sen on vaan unohtunut, kun on niin kova kiire päästä kokonaan omaan kotiin.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Hei Iina! Minusta nämä arkikuvajutut ovat ihan parhaita! Ne ovat juuri sellaisia ihanan rentoja ja täynnä elämäniloa, tosi kivasti kerrot teidän perheen arjesta. Itse ainakin mielelläni luen juttuja joihin voin itsekin samaistua. Välillä kaatuu mehulasi, se kuuluu elämään eikä siihen maailma kaadu! Vaikka kerrotkin tavallisista arjen tilanteista, niin silti kertomasi päivän tapahtumat kuulostavat aina mielenkiintoisilta, vaikka ei varsinaisesti olisi kummempia siinä hetkessä edes tapahtunut. Sinulla on kiva blogi, tykkään lukea myös ruokapostauksiasi. Sinulla on jännittäviä ja oikeasti maistuvia ruokaideoita. Mukavaa viikonloppua!
Heippa, huomasin ettet ole vastaillut muutaman viikon takaisten postausten kommentteihin, varmaan teidän loma osui just siihen niin kopsaan tän mun kommentin uudestaan:)
Moi! Mun kommentti ei nyt liity tähän postaukseen mitenkään, mutta eksyin selailemaan sun vähän vanhempia postauksia, erityisesti sun työviikoista kertovia. Ne on tosi mielenkiintosia ”ikkunoita” sometyöhön, joka on ainakin mulle vielä aika tuntematonta aluetta, kiitos siis postauksista!
Siinä lueskellessa huomasin, että olit kommentoinut jollekin ettet oo aina itsekään nauttinut työstäsi ja jossain aiemmassa työpaikassa laskenut about minuutteja että pääset lähtemään(sori ei varmasti sanatarkalleen näin mutta en muista enää:D). Vaikka oon monesti lukenut esim sun blogin alkuajasta, multa on mennyt kokonaan ohi että mitä oot opiskellut ja millaista työkokemusta sulla on ollut ennen blogia? Ajattelitko silloin koskaan, että haluaisit bloggaamisesta ja sisällöntuottamisesta ammatin vai tuliko se ns sattumalta?
Ja sitten luin myös, että osana sun työtä nykyään pidät koulutuksia. Tääkin kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, tosi hienoa miten erilaisia asioita sun työssä ja alalla pääsee tekemään! Minkälaisia ja mistä aiheista pidät koulutuksia? Kenelle ne on suunnattu ja kuka niitä järjestää, tai siis Järjestätkö itse vai toimiiko tää samalla tyylillä kuin yhteistyöt eli portaalin kautta? Kuinka paljon aikaa yhden koulutuksen suunnittelu ja pitäminen vie?
Kiva jos voisit vastailla, tää koko ala on kiinnostava ja on tosi kiva miten oot valottanut sisällöntuottajan työnkuvaa kanavissasi!