Viikon arkikuva 8/52

06.03.2020

Eteinen, meidän murheenkryyni. Se on aina sotkussa. Vaikka laittaisi kaikki maailman naulakot, henkarit, korit, hyllyt ja kenkätelineet ja nimeäisi jokaiselle perheenjäsenelle erikseen omat lokerot, se on aina sotkussa. Vaikka järjestelisi kaikki kengät paikoilleen, laittaisi kaikki asusteet oikeisiin koreihin, ruuvaisi seinään oman koukun jokaiselle takille, haalarille ja housuille ja muistuttaisi näistä 300 kertaa päivässä, se on vaan aina sotkussa. Kuka samaistuu?

Mun yksi suuri toive tulevan uuden kodin suhteen on se, että eteisessä olisi järkevät vaatesäilytysratkaisut ja riittävästi tilaa kaikelle. Parashan olisi se, kun olisi erikseen arkieteinen ja normieteinen, mutta se ei varmasti meillä tule toteutumaan. Mutta aion panostaa eteiseen todellakin, sen pitää olla mahdollisimman helppo. Voiko eteisestä sanoa helppo? Mun mielestä voi. Tarkoitan sitä, että kaikkien tavaroiden paikoilleen laittaminen olisi jopa 3-vuotiaalle niin helppoa, että hän suoriutuisi siitä automaattisesti ihan joka kerta.

Tunnustan kyllä, että en siis ole itsekään tässä yhtään parempi. Monesti kun tullaan kotiin, on jollakin esim. jo hirveä vessahätä. Sitten riisun nopeasti omat kengät keskelle lattiaa, autan äkkiä lasta riisumaan haalarin ja juoksemaan vessaan, sitten olen purkamassa ostoksia jääkaappiin ja alan tyyliin laittamaan ruokaa. Ja ne mun kengät saattaa vaikka jäädä siihen keskelle lattiaa.  Tiedän, hyi minua! Miten lapsi voi oppia laittamaan tavarat aina omalle paikoilleen jos aikuinen ei näytä tässä hyvää esimerkkiä johdonmukaisesti? Niinpä. Minulla on tässä vielä opeteltavaa.

Ja aamuisin ihan sama homma, mutta käänteisesti. Kun tavarat eivät ole tasan omilla paikoillaan, vaan vähän sinne päin, niitä saa etsiä joka aamu. Ja kun etsii aamulla kiireessä esim. hanskoja, saattavat pipot, huivit ja villasukat lennellä joka suuntaan, eikä niitä ole kiireessä välttämättä aikaa järjestellä oikeille paikoille. Ja näin se ympyrä pyörii. Sotkun takia ei jaksa laittaa kaikkea oikeille paikoille –> tavarat on hukassa –> etsiessä tulee lisää sotkua –> tuntuu turhalta edes yrittää pitää siistinä. Silti siivoan eteisen ihan tiptop ainakin kerran viikkoon. Mutta arkisin se näyttää vähintäänkin tältä, kuin tässä arkikuvassa.

Meidän liian pieni ja ei-yhtään-toimiva eteinen on yksi meidän arjen keskeisimpiä paikkoja. Siellä tapahtuu paljon ja usein. Aamuisin siellä huikataan ”Hyvää koulupäivää, mä rakastan sua, nähdään iltapäivällä!”. Iltapäivisin siellä kuulee innostunutta selitystä siitä, miten uimakoulu meni, mitä tapahtui musiikin tunnilla tai kenen kanssa on tänään tehty hiekkalaatikolla hyvät kakut. Siellä soi ovikello, kun kaverit tulee hakemaan ulos. Siellä annetaan tärkeitä lappuja repusta, muistutetaan jumppakamoista ja annetaan pusuja dagis-päivän jälkeen.

Ehkä siksi siellä myöskin on sitä sotkua. Se sotku tuntuu niin toissijaiselta, kun on niin paljon tärkeämpiä juttuja mielessä. Sekä lapsilla että meillä aikuisilla. Rakastan sitä innostunutta höpötystä, kun lapset kertovat päivästään ja kiirehtivät kaivamaan repusta esiin hienot mandala-kuvat joita on väritetty perjantain rentoutushetkessä tai sen matikan kokeen, josta ovat ylpeitä.

Vaikka joskus nolottaa meidän eteinen kun ovikello soi ja kaikki se sotku näkyy, niin lopulta sillä ei kyllä ole mitään merkitystä. Paljon tärkeämpää on se, mitä siellä eteisessä sanotaan ja tehdään. Sotkulle on ihan sama, kunhan eteinen on täynnä rakkautta. Näin ainakin mun mielestä. Joillain onnistuu hyvin molemmat: siisti eteinen ja rakkauden täyteinen eteinen, mutta me ei taideta olla niitä tyyppejä, heh. Mutta toki vielä on toivoa, katsotaan miten käy sitten joskus kun muutetaan. Ehkä vielä joskus meilläkin voi olla siisti eteinen pidempään kuin tunnin?


7 Responses to “Viikon arkikuva 8/52”

  1. Avatar Ila sanoo:

    Jotenkin ihana nähdä, että teilläkin on joskus sotkuista. Kuvistasi voisi luulla teillä olevan aina siistiä.

  2. Avatar SiruH sanoo:

    Niin todellakin samaistun! Meillä tosin enää yksi lapsi kotona, mut sen korvaa hyvin hänen eteisessä säilytettävät ratsastustarvikkeet sekä miehen (remontointifirma) työvaatteet. Kun vielä porukkaan kuuluu kissat ja koirat hihnoineen, valjaineen, pakkasvaatteineen, tassupyyhkeineen… juu, ei se ole ikinä tuntia kauempaa siisti.

  3. Avatar Mävaan sanoo:

    Päiväkodissa työskennelleenä voin lohduttaa että kyllä vielä eskareillakin jää vaatteita pitkin poikin vaikka olisi kuinka hyvät naulakot jne. :) Pikkuhiljaa kuopuskin oppii, mutta harvat 3-vuotiaat muistavat joka kerta laittaa vaatteet naulakkoon.

  4. Avatar Nimetön sanoo:

    Ehkä tämä linkittyy vähän myös tuohon edelliseen postaukseesi: ei se säilytystilan vaan tavaran määrä.
    Jos jokaisella perheenjäsenellä on yksi pari kenkiä tai kolme paria kenkiä, on ero huima. Samoin pipojen tai takkien kanssa. Jos vain yhdet jokaisella, niin mahtuu paremmin.
    Meillä pienet neliöt ja niitä vastaavasti monen mielestä ihan liikaa asukkaita. Mahdutaan tosi hyvin, sillä ollaan luovuttu vaatteesta ja tavarasta. Jokaisella on eteisessä yhdet käsineet, yksi takki ja yksi pari kenkiä. Tarvitaan siis neljä naulaa seinään. Kumisaappaat on erikseen kaapissa. Harrastusvälineille on paikkansa eteisen kaapissa. Huiveja ja laukkuja on käytössä kerrallaan minulla vain yksi. Hattuhyllyllä eteisestä löytyy kori tyhjille kauppakasseille, sateenvarjolle ja heijastimille, eteisen tasolla yksi tarjotin avaimille ja puhelimille. Koiralla on vain yksi remmi.

    En ole luonteeltani lainkaan mikään minimalisti!
    Rajallinen määrä tavaraa on vain ainoa vaihtoehto saada tämä toimimaan.

  5. Samaistuminen eteiseen… lapset kasvoivat ja edelleen sama kaaos, lapset ovat jo aikuisiässä ja edelleen kaaos :D Luulen että helpottaa kun lentävät pesästä. Hyvää naistenpäivää <3

  6. Avatar ida ihana sanoo:

    Nämä on ihania!!:) <3 Musta näissä on just sitä aitoutta, mitä somelta ja blogeilta nyt kovasti kaivataan. Totta kai jokainen rajaa mitä omasta elämästään haluaa jakaa, enkä mä nyt ainakaan jaksaisi lukea täyttä kuvausta toisen elämästä :D Mutta nämä pienet palat, joissa kerrotaan, miten sitä arkea me kaikki eletään on tosi piristäviä ja tervetulleita!:)
    Ihanaa naistenpäivää teidän perheen kaikille ihanille naisille, tytöille!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

  7. Avatar Kirmi sanoo:

    Tärkeintä tosiaan on, että eteisessä olisi hyvä tunnelma lähtiessä ja palatessa kotiin. Mutta meillä arjen kaaosta eteisessä helpotti huomattavasti, kun laitoimme seinään koukut, joihin ripustamme käyttölaukun. Päiväkotirepulle on alin koukku ja sitten siitä nousevassa järjestyksessä. Päiväkotirepun alla on kuramatto, johon saa laittaa kunniapaikalle käyttökengät lapsi. Sitten on syytä aikuisenkin korjata kenkänsä ojennukseen, kun toinen huolehtii omistaan niin mainiosti. Kiireisten kotiinpaluiden jälkeen palaamme aina uudelleen vielä eteiseen laittamaan kamppeet hyvin. Se onkin varmaan asuntomme siistein kohta. Jaksamista eteisen kanssa. Haaveilen myöskin isosta kuraeteisestä.

Kommentoi