Saatiin vihdoin viikko sitten sunnuntaina aloitettua eteisen lattiaprojekti. Vinyylilaatat ovat odottaneet paketeissaan portaikon alla jo kesäkuusta asti, että joku laittaisi ne paikalleen ja nyt vihdoin tartuttiin niihin. Meillä oli siis alunperin sekä keittiössä että eteisessä tummanharmaa-ruskea kivilattia, joka oli kyllä kaunis, mutta melko synkkä. Haluttiin avartaa tilaa ja saada eteisestä valoisampi ja siksi haluttiin mieluummin vaalea lattia. Vaalea lattia myös sopii kauniisti yhteen meidän uuden keittiön kanssa. 

Alunperin meillä oli ajatuksena laittaa vaalea kivilattia sekä keittiöön että eteiseen, mutta keittiösuunnittelijamme kertoi meille lukkopontilla asennettavista vinyylilankuista ja vinyylilaatoista. Ajatus hieman kiveä pehmeämmästä vaihtoehdosta tuntui miellyttävältä ja kyllähän tuo vinyyli on myös edullisempaa kuin kivilaatta. Me tutkittiin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin tilaamaan Pergo Premium Click Light Concrete -vinyylilaattaa. Laatta on vaalean harmaata ja siinä on sellainen eläväpintainen kuvio. Vinyylilaatta on vain 4,5mm “ohutta” ja joustavaa ja pehmeää, mutta hyvin kestävää. Se on myös täysin vedenkestävää. 

Me oltiin siinä uskossa, että vanhat kivilaatat täytyy piikata irti sekä keittiöstä että eteisestä, eikä siis käynyt mielessäkään, että mitään voisi asentaa suoraan niiden päälle. Mutta kysyttyämme tarjousta kahdesta eri remonttifirmasta, molemmat sanoivat heti, että vinyylin voi hyvin asentaa meidän tapauksessa suoraan kivilaatan päälle. Nähtiin hyvin keittiössä miten homma tapahtui käytännössä, kun kettiöremontin yhteydessä ammattilainen asensi vinyylit paikoilleen.  

Meillä on jo kertynyt kokemustakin pari kuukautta vinyylilaatasta keittiössä, niin tiedettiin että se toimii hyvin. Tämä on kuitenkin tapauskohtaista, eli vaikka me asennettiin suoraan kivilaatan päälle, niin kannattaa ehdottomasti selvittää itse ammattilaiselta, että miten on oman kodin lattian laita ja pitääkö jotain tiettyä ottaa huomioon asennuksessa. Meillä on vesikiertoinen lattialämmitys koko asunnossa ja juuri siksi selvitettiin hyvin tarkkaan, että se varmasti toimii oikein, vaikka asennus tehtäisiin näin. Ainakin toistaiseksi on siis toiminut aivan moitteettomasti kaikki. 

Aloitettiin lattiaprojekti tyhjentämällä eteinen tavarasta ja irrottamalla kaikki listat. Sitten vaan leikattiin mattoveitsellä vinyylilankuista aina sopivan kokoiset palat ja ladottiin paikalleen. Koko hommassa meni n. kaksi tuntia eteisen tyhjennyksineen. Meillä jäi myös esim. ovien alle edelleen hyvät raot, koska tuo vinyyli on tosiaan niin ohutta. Ovenkarmeja Otto sahasi sen 4mm lyhyemmiksi, niin saatiin lattia sinnekin alle. Otto laittoi myös listat samantien paikoilleen, niin ei jäänyt homma roikkumaan kuten edellisessä kodissa, heh. Parketti oli alunperin meidän vanhaa laattalattiaa korkeammalla ja nyt vinyylilaattalattiat ovat samalla tasolla sen kanssa. 

Vinyylilaatan asennus oli todella lunkia. Vaikka me ei olla tosiaankaan mitään ammattilaisia, eikä meillä ole mitään sen ihmeempiä työkaluja, niin tämä oli ihan helppo ja nopea homma. Voin ehdottomasti suositella tätä sellaisillekin remppatyypeille, joilla ei aiempaa kokemusta ole. Työkaluksi riittää hyvä mattoveitsi ja lattialistojen kanssa tietysti myös saha. 

Keittiöstä kertyneen kokemuksen perusteella tiedän, että vinyylilaatta on tosi helppo puhdistaa ja se on kestävää. Vaikka meilläkin on tippunut keittiössä lattialle ties mitä, niin ei ikinä jää mitään pysyviä jälkiä. Vinyylilaatta tuntuu jalan alla tosi mukavalta ja pehmeältä ja jos pidempään seisoo kokkaamassa tai leipomassa, niin sen päällä on hyvä seisoa eivätkä jalat väsy. 

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

Eteinen on nyt tuhat kertaa valoisampi ja enemmän meidän näköinen. Meillähän on sitä samaa kivilaattaa myös kuistilla ja terassilla, jota ennen oli eteisessä ja keittiössä. Musta on kivaa, että ulkona on erilainen lattia kuin täällä sisällä. Eteisen sisustus on vielä ihan kesken, kun ei olla ihan varmoja vielä, että mitä sinne halutaan. Toistaiseksi mennään varmaan tällä nykyisellä peilikaapilla ja lipastolla vaan, mutta jollain aikataululla saatetaan laittaa eteisen kalustusta uusiksi. Haaveilen ylellisestä eteispenkistä ja konsolipöydästä, mutta ehkä niiden aika on joskus sitten, kun meillä ei ole enää ihan pieniä lapsia, eikä tarvita niin paljon säilytystilaa eri varusteille. 

Ollaan nyt tosi tyytyväisiä eteiseen, nyt se ei enää ole pimeä käytävä vaan ihana valoisa sisäänkäynti. Lattialla on ihan valtavan iso vaikutus siihen, miltä koko huone näyttää.

PS: Huomasin muuten vasta näistä kuvista nuo meidän ulko-oven ihanat kädenjäljet. Sekä ennen- että jälkeen-kuvissa. Taidankin tästä seuraavaksi alkaa oven pesemis hommiin. 

Keittiö on valmistunut ja ruokailutila (edelleen niitä tauluja lukuunottamatta) myös. Nyt on aika kääntää katse seuraaviin juttuihin, joita alakerrassa tulee tapahtumaan. Ihan ekana meillä on suunnitelmissa asentaa eteiseen uusi lattia, jota tilattiin samalla kun keittiönkin lattia. Lattiapaketit ovat lojuneet tuolla portaiden alla nyt kesäkuusta lähtien ja olisi kiva saada ne pois sieltä. Eteiseen tulee samaa lukkopontilla asennettavaa vaaleaa Pergon vinyylilaattaa, jota meillä on jo keittiössä.

Se on vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, joten sen voi hyvin ja turvallisesti asentaa suoraan laatoituksen päälle. Meidän eteinen on melko ”synkkä” kun se on nyt alakerran ainoa esillä oleva tila, jossa on vielä tumma lattia. Eteinen on käytävän muotoinen ja lisäksi meillä on vielä tumma ulko-ovi, mikä pimentää käytävää entisestään. Odotan siis innolla, että saamme eteisestä valoisamman ja avaramman uuden lattian myötä.

Meillä on myös toinen suunnitelma. Eteisessä on tilava peiliovilla varustettu komero, jossa on siis vain yksi megaleveä vaatetanko, sekä kaksi hyllyä korkealla ylhäällä. Emme tarvitse meidän vaatteille ihan niin paljoa tilaa kuin siellä tällä hetkellä on ja Otolta tulikin Redditistä inspiroituneena huippu idea: hän siirtää oman työpisteensä sinne eteisen komeroon. Komero on niin iso, että nykyinen työpöytä mahtuu sinne mainiosti ja lisäksi hän voi vaihtaa esim. satulatuoliin, jonka saa työnnettyä sitten pöydän alle ja peilioven kiinni.

Näin työpiste siirtyy pois olohuoneesta ja sen saa vieläpä kokonaan piiloon. Sitten mun ja Oton työpisteet on myös hauskasti vierekkäin (vaikkakin väliseinällä erotettuna). Mä työskentelen yleensä tässä meidän niemekkeellä seisoen sen edessä tai baarijakkaralla istuskellen ja Oton pöytä on sitten heti seinän toisella puolella ja tuoli mun vieressä. En ikinä olisi itse keksinyt tällaista ideaa (ja muutenkin tuntuisi ehkä hurjalta käskeä mies laittamaan rakas oma tilansa komeroon piiloon), mutta olen iloinen, että Otto ehdotti sitä. Uusimmassa Ikean kuvastossa oli muuten myös toteutettu tällainen komero-työpiste ja vieläpä samalla työpöydällä, joka Otolla on.

Kun Oton työpiste siirtyy olohuoneesta pois, meillä on viimein aidosti mahdollisuus muuttaa olohuoneen järjestystä kunnolla. Suunnitelmissa on mahdollisesti asetella sohva nykyiselle telkkariseinälle, divaaniosa osittain portaiden alle. Televisio tulee luultavasti siirtymään sitten meidän nykyisen Picasso-taulun paikalle suuren ikkunan ja parvekkeen oven väliin, johon se ilmeisesti juuri ja juuri mahtuu. Television seinäteline tulee jättämään ihan hirveät jäljet, mikä on se syy, miksi ei olla aiemmin sitä siirretty. Mutta toki ne voi pakkeloida ja peittää vaikkapa isolla taululla.

Seinäteline on kuitenkin kätevä, sillä sen avulla telkkarin saa juuri siihen asentoon kuin haluaa. Vaikka telkkari ei sitten jatkossa olisikaan kiinnitettynä vastapäätä sohvaa, sen saa seinätelineen avulla hyvin käännettyä niin, että sohvalta on loistava näkyvyys. Olohuoneen säilytys menee varmasti osittain uusiksi, sillä tässä järjestyksessä ei ole tilaa tuolle suurelle Bestå-kaapistolle. Ei olla vielä keksitty mitä laitetaan sen tilalle, mutta kartoitamme vaihtoehtoja. Vitivalkoisen kaapiston tilalle olisi ihana saada jotain persoonallisempaa ja ehkä myös jotain väriä tai tekstuuria.

Tämä järjestys vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä. Näin alakerta luultavasti avartuu (ainakin toivon niin) ja sellainen käytävämäisyys häviää täältä ja saadaan oikeasti kaikki ilo irti tästä avoimesta tilasta, johon tässä kodissa alunperin rakastuttiinkin. Mä tykkään itse sohvasta nykyiselläkin paikalla, mutta erityisesti Ottoa se ahdistaa. Alkuun hän suorastaan inhosi tätä järjestystä, mutta nyt on ilmeisesti jo tottunut siihen. Erilainen järjestys mahdollistaisi myös ehkä nojatuolin lisäämisen olohuoneeseen, kun sitten meille jäisi paljon avointa lattiatilaa. Ikkunatkin pääsisivät ihanasti esiin.

Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tyhjentää eteinen tavarasta ja tehdä lattia valmiiksi. Keittiöasentajalla meni 45 minuuttia, kun hän laittoi meidän keittiön lattian paikoilleen. Ohuen vinyylin asentaminen vaikutti huomattavasti helpommalta kuin meidän vanhan asunnon erikoispaksun laminaatin asentaminen. Palat sai leikattua mattoveitsellä. Ajateltiin siis ehkä olla niin hurjia, että laitetaan se itse, vaikka ollaan vähän tällaisia remppatumpeloita. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu?

Eteinen, meidän murheenkryyni. Se on aina sotkussa. Vaikka laittaisi kaikki maailman naulakot, henkarit, korit, hyllyt ja kenkätelineet ja nimeäisi jokaiselle perheenjäsenelle erikseen omat lokerot, se on aina sotkussa. Vaikka järjestelisi kaikki kengät paikoilleen, laittaisi kaikki asusteet oikeisiin koreihin, ruuvaisi seinään oman koukun jokaiselle takille, haalarille ja housuille ja muistuttaisi näistä 300 kertaa päivässä, se on vaan aina sotkussa. Kuka samaistuu?

Mun yksi suuri toive tulevan uuden kodin suhteen on se, että eteisessä olisi järkevät vaatesäilytysratkaisut ja riittävästi tilaa kaikelle. Parashan olisi se, kun olisi erikseen arkieteinen ja normieteinen, mutta se ei varmasti meillä tule toteutumaan. Mutta aion panostaa eteiseen todellakin, sen pitää olla mahdollisimman helppo. Voiko eteisestä sanoa helppo? Mun mielestä voi. Tarkoitan sitä, että kaikkien tavaroiden paikoilleen laittaminen olisi jopa 3-vuotiaalle niin helppoa, että hän suoriutuisi siitä automaattisesti ihan joka kerta.

Tunnustan kyllä, että en siis ole itsekään tässä yhtään parempi. Monesti kun tullaan kotiin, on jollakin esim. jo hirveä vessahätä. Sitten riisun nopeasti omat kengät keskelle lattiaa, autan äkkiä lasta riisumaan haalarin ja juoksemaan vessaan, sitten olen purkamassa ostoksia jääkaappiin ja alan tyyliin laittamaan ruokaa. Ja ne mun kengät saattaa vaikka jäädä siihen keskelle lattiaa.  Tiedän, hyi minua! Miten lapsi voi oppia laittamaan tavarat aina omalle paikoilleen jos aikuinen ei näytä tässä hyvää esimerkkiä johdonmukaisesti? Niinpä. Minulla on tässä vielä opeteltavaa.

Ja aamuisin ihan sama homma, mutta käänteisesti. Kun tavarat eivät ole tasan omilla paikoillaan, vaan vähän sinne päin, niitä saa etsiä joka aamu. Ja kun etsii aamulla kiireessä esim. hanskoja, saattavat pipot, huivit ja villasukat lennellä joka suuntaan, eikä niitä ole kiireessä välttämättä aikaa järjestellä oikeille paikoille. Ja näin se ympyrä pyörii. Sotkun takia ei jaksa laittaa kaikkea oikeille paikoille –> tavarat on hukassa –> etsiessä tulee lisää sotkua –> tuntuu turhalta edes yrittää pitää siistinä. Silti siivoan eteisen ihan tiptop ainakin kerran viikkoon. Mutta arkisin se näyttää vähintäänkin tältä, kuin tässä arkikuvassa.

Meidän liian pieni ja ei-yhtään-toimiva eteinen on yksi meidän arjen keskeisimpiä paikkoja. Siellä tapahtuu paljon ja usein. Aamuisin siellä huikataan ”Hyvää koulupäivää, mä rakastan sua, nähdään iltapäivällä!”. Iltapäivisin siellä kuulee innostunutta selitystä siitä, miten uimakoulu meni, mitä tapahtui musiikin tunnilla tai kenen kanssa on tänään tehty hiekkalaatikolla hyvät kakut. Siellä soi ovikello, kun kaverit tulee hakemaan ulos. Siellä annetaan tärkeitä lappuja repusta, muistutetaan jumppakamoista ja annetaan pusuja dagis-päivän jälkeen.

Ehkä siksi siellä myöskin on sitä sotkua. Se sotku tuntuu niin toissijaiselta, kun on niin paljon tärkeämpiä juttuja mielessä. Sekä lapsilla että meillä aikuisilla. Rakastan sitä innostunutta höpötystä, kun lapset kertovat päivästään ja kiirehtivät kaivamaan repusta esiin hienot mandala-kuvat joita on väritetty perjantain rentoutushetkessä tai sen matikan kokeen, josta ovat ylpeitä.

Vaikka joskus nolottaa meidän eteinen kun ovikello soi ja kaikki se sotku näkyy, niin lopulta sillä ei kyllä ole mitään merkitystä. Paljon tärkeämpää on se, mitä siellä eteisessä sanotaan ja tehdään. Sotkulle on ihan sama, kunhan eteinen on täynnä rakkautta. Näin ainakin mun mielestä. Joillain onnistuu hyvin molemmat: siisti eteinen ja rakkauden täyteinen eteinen, mutta me ei taideta olla niitä tyyppejä, heh. Mutta toki vielä on toivoa, katsotaan miten käy sitten joskus kun muutetaan. Ehkä vielä joskus meilläkin voi olla siisti eteinen pidempään kuin tunnin?

Meidän makuuhuone on kuluneen vuoden ajan ollut vähän sellainen meidän kodin murheenkryyni. Toki siellä on ollut kivoja huonekaluja, kuten meidän ihana iso sänky ja vauvan kaunis talosänky, mutta muuten se on toiminut pyykinkuivatushuoneena, puhtaanpyykin keräyshuoneena, vaatekaappihuoneena ja vain nukkumahuoneena, ja sitä rataa. Se on ollut täynnä tavaraa, ja täynnä sänkyjä. Kun kuopus reilu kuukausi sitten muutti omaan huoneeseen, oli aika miettiä mitä me omalta makuuhuoneeltamme halutaan. Halutaanko että se on edelleen vain nukkumahuone ja keskeneräinen, vai haluttaisiinko ehkä hengaillakin siellä?

No vastaus oli tietenkin ilmiselvä: kyllä siellä olisi kiva joskus viettää aikaakin. Tuntui aika turhalta että asunnossa on iso huone jossa käydään vaan kääntymässä yöaikaan ja tullaan mahdollisimman nopeasti pois. Meidän makkari on kaunis valoisa huone, josta pääsee meidän omalle ihanalle parvekkeelle, jonne ilta-aurinko paistaa kauniisti ja jossa olisi mahtavaa viettää aikaa.

Iltaisin me katsotaan paljon leffoja ja sarjoja, mutta yleensä ollaan katsottu niitä olkkarissa. Otto kuitenkin pelasti isoisänsä vanhan telkkarin joka oli tarpeeton, ja se on odottanut hyvää paikkaa makuuhuoneessa nyt varmaan kuukauden verran, ihan vaan lattialla. Tarvittiin sille joku hyvä taso, mutta ei oikein keksitty mikä sopisi meidän makuuhuoneeseen.

Olkkarin lisäksi toinen murheenkryyni on ollut meidän eteisen tuulikaappi, johon ei olla vaan löydetty sopivaa säilytysratkaisua. Siirrettiin sinne väliaikaisesti vauvanvaatelipasto silloin kun vauva muutti omaan huoneeseen, mutta se ei myöskään ole oikein toiminut. Se on vähän liian iso tuulikaappiin, ja muutenkin hankala. Se ei myöskään sallinut koko tilan käyttöä, niinkuin korkeampi kaluste olisi tehnyt. Nyt päädyttiin hankkimaan eteiseen oikein kunnon eteiskaluste vaatetangolla, vaatekoukuilla ja säilytyshyllyillä, ja siirrettiin lipasto takaisin makuuhuoneeseen telkkaritasoksi. Tämä ratkaisu oli oikein hyvä, ja nyt pienessä tuulikaapissa saa hyödynnettyä myös tilan korkeuden.

Meidän sänky on niin korkea, että joku perinteisempi telkkaritaso olisi ollut aivan liian matala. Siksi päädyttiin hyödyntämään jo olemassaolevaa lipastoa. Lipastolta telkkaria pystyy katsomaan juuri oikealta korkeudelta kun pötköttelee sängyllä.

Katseltiin torstai-iltana lasten kanssa ekaa kertaa hetki telkkaria makkarin sängyllä, ja jopa yleensä niin neutraali esikoinen totesi, että ”täällä on niin mukavaa ja ihanaa, ihan kuin hotellissa”. Tunnetta saattoi lisätä se, että ostettiin Oton kanssa toisillemme yhteinen ystävänpäivälahja: sellainen tuplaleveä unelmanpehmeä peitto, jonka alla nukutaan. Ja me kun vannottiin, että ei ikinä siirryttäisi yhteiseen peittoon. Mut kun se on niiiin ihana, ja mahdutaan sen alle vaikka koko perhe katsomaan leffaa.

Kuinka mukavaa on, että nyt voi illalla jo aikaisin syödä iltapalan, pestä kasvot ja hampaat ja siirtyä sitten yläkertaan katselemaan hetkeksi Netflixiä kunnon isosta telkkarista Oton kanssa, ja sitten voi vaan jäädä siihen nukkumaan. Ei tarvitse raahautua enää erikseen eri kerrokseen siinä vaiheessa kun on jo ihan poikki. Niin parasta! Ja jos joskus ollaan kipeänä, voidaan vaan köllötellä sängyssä katsomassa piirrettyjä, ihan parasta.

Vaikka meidän sängyssä ei enää nukukaan kukaan muu kuin minä ja Otto, musta tuntuu että meidän sängystä tuli nyt enemmän perhepeti kuin ennen: Nyt siellä voi hengailla yhdessä koko perhe ja pitää vaikka pyjamabileet joku viikonloppu. Tai vaikka tänä viikonloppuna, kun lapsilla alkoi hiihtoloma!

Makkaria pitää vielä tehdä kotoisammaksi isommalla matolla, ja tuohon pitkälle oviseinälle tulee varmaankin tauluhylly ja lasten piirustuksia esille. Mutta muuten sekin alkaa olla pikkuhiljaa nyt valmis. En sitä ainakaan kutsuisi enää murheenkryyniksi, vaan ihanaksi rentoutumispaikaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Eteinen taitaa olla sellainen huone jota en kauheasti ole koskaan blogin puolella esitellyt? Ehkä se on silloin tällöin vilahtanut peiliselfiessä tai silloin kolme vuotta sitten kun tänne muutettiin, mutta ei se koskaan sen enempää ole täällä näkynyt.  Nyt kun muutenkin ollaan uudistettu kämppää jonkin verran ja laitettu paikkoja kuosiin on mielestäni ihan hyvä hetki vilkaista eteiseenkin.

Eteisen showstopperina meillä on edelleen tuo Ferm Livingin This Month -liitutaulutarra jonka vuonna 2012 ostin juuri tuohon paikkaan silloin muuton aikoihin. Se on pysynyt ihan loistavasti seinällä nämä kolme vuotta ja ei ole kertaakaan repsottanut edes mistään reunasta, vaikka hiton hankala olikin silloin saada seinään tasaisesti. Se oli kyllä hyvä ostos, jotain olen silloin kolme vuotta sittenkin osannut. Toivottavasti pysyy hyvin niin kauan kuin täällä asutaan!

Eteisessä säilytystilaa ei koskaan ole tarpeeksi, ainakaan meillä, varsinkaan kun kahden peiliovisen kaapin taakse on tungettu yksi leveä henkarikaappi, siivouskaappi ja pyykkikaappi. Not cool! Toki on kiva että pyykkikaappi ja siivouskaappi löytyy, mutta parasta olisi jos edes toinen niistä löytyisi jostain muualta asunnosta, ja yksi kaappi eteisestä olisi vielä vaatteille/kengille.

Me ollaan hankittu lisäsäilytystilaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostamalla Ikean Lack TV-taso tuohon eteisen kapeaan käytävään. Hintaa tasolla on maltilliset 7,90€ ja me ostettiin se joskus kesällä vitsillä, ajatuksella että ”otetaan tuo siihen asti että keksitään joku oikea ratkaisu”. Mutta siihen se on jäänyt näköjään. Toimii hyvin säilytystasona, penkkinä, kenkähyllynä. Tuollainen edullinen monitoimihuonekalu. Oli se joulun aikaan meillä myös tv-telineenä makkarissa viikon kun mun äiti oli täällä, niin hän sai katsoa olkkarissa telkkua ja me netflixiä makkarissa. Sitten siirrettiin se takaisin eteiseen. Kyllä me joskus varmaan siihen joku oikeakin ratkaisu keksitään, mutta nyt mennään tällä.

Eteisen puuvillamatto on H&M Homesta, ja sen kaverina on oviaukkosyvennyksessä Ikean kuramatto. Lapsille ihana pilvinaulakko* tarroineen on Tresxicsin, ja Maxplaysta saatu silloin kun saatiin lastenhuoneen juttuja joulukuussa. Sille löytyi hyvä paikka eteisestä, ja tytöt aina muistavat laittaa takit naulakkoon nyt kun niille on ihan ikioma paikka. Aikaisemmin saattoi jäädä vaan vaatteet keskelle lattiaa mutta ei enää.

Säilytyskori* on Plastexin, ja sain sen viime viikolla Lasten PR:ltä kantokassiksi kun vein tavaraa työpaikalle. Kori jäi eteiseen, ja olen todennut sen jo nyt superhyväksi. Lapset pääsevät siihen itse käsiksi ja sieltä heidän on itse helppo napata tumput ja muut kun aletaan pukemaan ulos lähtöä varten.

Meidän pieni eteinen on ihan meidän näköinen, ja kyllä mä siitä tykkään varsinkin nyt kun ei enää tarvitse säilyttää rattaita tuossa ahtaassa pikkutilassa kokoajan!

Mahtavaa maanantaita kaikille <3