Arki on muuttunut ihan valtavan paljon koronaviruksen ja fyysisen etäisyyden ottamisen takia. Lapset opiskelevat etänä, ollaan koko perhe 24/7 yhdessä, ei nähdä ketään eikä käydä missään muualla kuin ulkoilemassa. Toisaalta, tiedostan sen, että me ollaan päästy niin helpolla kuin tässä tilanteessa voi päästä ja siitä saan olla ihan älyttömän kiitollinen. Mun sydän on kaikkien teidän kanssa, jotka kärsitte tässä tilanteessa ja joiden elämää tämä kuormittaa ihan älyttömän paljon monilla eri tavoilla. Kiitos jokaiselle, joka tällä hetkellä pitää huolta yhteiskunnan kriittisistä toimista tai auttaa hoitamaan ja pelastamaan sairastuneita. <3
Viikon arkikuvassa tällä viikolla on meidän lapset piirtämässä sateenkaaria ikkunaan. Irene Naakka haastoi meidät Instagramissa piirtämään lasten kanssa sateenkaaret ja kiinnittämään ne ikkunaan, jotta ulkona liikkuvat voivat bongailla sateenkaaria. Niin pieni, mutta iso juttu, joka voi yhdistää ihmisiä tänä vaikeana aikana. Haastan siis kaikki tämän lukevat piirtämään oman sateenkaaren ja kiinnittämään sen ikkunaan!
Meillä jopa 3-vuotias yllätti piirtämällä upean sateenkaaren, en edes tiennyt, että hän osaa jo piirtää muutakin kuin pääjalkaisia. Hän selvästi koki tärkeäksi piirtää oman sateenkaaren yhdessä siskojen kanssa. Lisäksi hän osasi ensimmäistä kertaa kirjoittaa oman nimensä piirustukseen, se oli niin hieno nimmari. Ihanaa, miten lapset heti innostuivat ideasta ja tekivät parhaansa. Me ripustettiin kaikkien lasten sateenkaaret ikkunoihin ja toivottavasti mahdollisimman moni on kuullut tästä ideasta ja ilahtuu bongatessaan meidän sateenkaaret!
Tämä idea on alunperin lähtöisin kai Italiasta, jossa tilanne on ollut kaikkein pahin jo viikkojen ajan ja ihmiset ovat eristäytyneet jo paljon pidempään kuin me täällä. Italiassa ihmiset myös laulavat iltaisin kello kuudelta Italian kansallislaulun parvekkeella. Niin ihana ja yhteisöllinen idea sekin. Suomessa on monin paikoin vähän harvempaan asuttua, mutta luin, että täälläkin ainakin yhdessä senioritalossa pidetään joka ilta ”iltahuuto” -laulutuokio, jossa lauletaan yhdessä parvekkeilla ja perjantaina oli ollut Sandstorm-tuokio.
Mä toivon, että tästä poikkeuksellisesta, pelottavasta ajanjaksosta jäisi käteen ainakin sitä henkistä läheisyyttä, mistä presidentti Sauli Niinistökin puhui. Että kaikki ihmiset rakastaisivat toisiaan vähän enemmän, ymmärtäisivät toisiaan vähän enemmän, kuuntelisivat ja kunnioittaisivat toisiaan vähän enemmän. Vaikka juuri nyt tilanne tuntuu monelle toivottomalta, on vain pakko yrittää luottaa siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, tämä menee ohi, kaikki selviää ja me selvitään tästä yhdessä. Ei jätetä ketään yksin vaan autetaan toinen toisiamme missä vaan voidaan – mutta etäisyyttä pitäen.
Meillä työnjako on arkipäivinä mennyt niin, että mä askartelin lukujärjestyksen ja Otto on toiminut opettajana esikoiselle. Mä olen yrittänyt keksiä pienemmille tekemistä. Jako meni luontevasti näin, koska Otto osasi laittaa kaikki virtuaaliset etäopetushommelit toimimaan ja hän seuraa aktiivisesti Wilma-viestejä muutenkin. Otto opettaa esikoista ja mä viihdytään kahta pienempää ja annan heille omia tehtäviä. Toki meidän roolit välillä sekoittuu ja joissain jutuissa mä neuvon esikoista ja välillä Otto taas leikkii pienempien kanssa, mutta pääosin ollaan menty näin.
Ei voi kuin olla kiitollinen myös meidän lapsille, miten hienosti he ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka heillä on ikävä kavereita, kukaan ei ole kertaakaan edes vielä valittanut tylsyyttä tai mitään muutakaan! Ja hienosti ovat ymmärtäneet sen, että nyt ei todellakaan pidetä leikkitreffejä tai lähdetä puistoon tai kentälle pelailemaan porukalla. Vielä ei ole tullut sitä hetkeä, että mikään ei huvittaisi tai tuntuisi mukavalta. Sekin voi olla edessä, koska tämä tilanne tulee kestämään vielä pitkään, mutta ainakin toistaiseksi näin. Ollaan saatu voimaa ulkoilusta, yhteisestä tekemisestä ja hyvästä ruuasta. Aiotaan jatkaa samalla tiellä.
Eniten tässä tilanteessa on huoli niistä läheisistä, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Erityisesti mun äidistä, joka on kaukana meistä ja joutuu huolehtimaan omasta arjestaan ja ruokaostoksistaan ihan yksin tässäkin tilanteessa. Tuntuu aivan hirveältä, että meidän pitää pysyä kaukana äidistä tässä tilanteessa, vaikka toki sen ymmärrän ja hyväksyn. Toivon vaan, että äiti pysyy terveenä kaikesta huolimatta. Täytyy soitella mahdollisimman paljon videopuheluita ja toivoa parasta sormet ristissä.
Halusin vielä kiittää ihan älyttömän paljon teitä kaikkia asuntouutisiin liittyen kauniista sanoista ja viesteistä ja myötäelämisestä. En voi sanoin kuvailla miten paljon merkitsee se, että olette halunneet ilahduttaa ja tukea meitä sanoillanne ja moni on jopa itkenyt ilosta meidän puolesta. Kiitos oikeasti niin paljon, te olette maailman siisteimpiä tyyppejä <3
”Meillä työnjako on arkipäivinä mennyt niin, että mä askartelin lukujärjestyksen ja Otto on toiminut opettajana esikoiselle.” Tämä: esikoisellanne on opettaja, se ei ole Otto! Kunnioitusta opettajille ja heidän ammatilliselle pätevyydelleen! Tämähän on etäopetusta eikä kotikoulua.
Toki kunnioitamme opettajaa ja olemme kiitollisia Wilma-viestinä tulevista tehtävistä ja neuvoista. Mutta kyllä täällä kotonakin tarvitaan joku, joka niiden tehtävien kanssa auttaa ja neuvoo etenkin teknologian kanssa lasta, organisoi päivän kulkua, tarkistaa tehtäviä, valmistaa lounaat, huolehtii välitunneista ja pitää huolen, että on rauha opiskelulle kun paikalla on myös pikkusisaruksia. Tässä tilanteessa saa olla kiitollinen ihan jokaiselle, joka tekee oman osansa poikkeuksellisissa oloissa, ei se ole vanhemmillekaan helppoa organisoida kaikkea oman työn ohessa.
Voi hyvänen aika! Se, että vanhempaa nimitetään opettajaksi, ei todellakaan vähennä opettajien kunnioitusta tai heidän pätevyyttään. On päivänselvä asia, että nyt vastuu opetuksesta ja oppimisesta jaetaan entistä vahvemmin sekä koulun että kodin kesken. Myös normaalissa arjessa vastuulliset vanhemmat huolehtivat lapsen oppimisesta ja opettamisesta: huolehditaan, että läksyt on tehty, tarkistetaan ne, tuetaan kokeeseen valmistautumisessa… Toimitaan siis opettajana!
Minä olen toiselta koulutukseltani opettaja, ja olen erittäin iloinen siitä, että Iinalla ja Otolla on mahdollisuus tukea alakoululaistaan opiskeluissaan (niin tässä tilanteessa kuin muutenkin). On sellaisiakin perheitä, joissa vanhemmat eivät tässä poikkeustilanteessa voi jäädä etätyöskentelemään kotiin, ja heillä lapsen kouluasiat ovat edessä vasta työpäivän jälkeen. On myös perheitä, joissa vanhemmat eivät jostain syystä ole kykeneviä ottamaan vastuuta kouluasioista tai opettamaan – tällaisilla lapsilla on valitettavasti vain se koulun tarjoama opettaja.
Toivotaan, että tilanne normalisoituu mahdollisimman nopeasti. Aurinkoista kevättä teidän perheellenne! ❤️
🙏 nyt onkin osalla ihmisistä kreivin aika tärkeillä, vaikka sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä…
Lapsemme ovat kaikki hyvin eri ikäisiä (ala-asteelta yläasteelle) ja oppimisvalmiuksiltaankin kaikkea ”perinteisestä kympin oppilaasta” erityisen tuen oppilaaseen. Olen tosi ylpeä siitä, kuinka he ovat sopeutuneet, motivoituneet ja kantaneet vastuunsa Koulun käynnistä myös näin etänä!
Samalla ihailen niitä opettajia, joille sähköiset oppimisympäristöt eivät ehkä olleet ennestään vielä tuttuja, eikä tietotekniikka-alan arjessa ehkä niin luontevaa käyttää: kaikki ovat lopulta pärjänneet haasteen edessä hienosti.
En kestä miten iso Tiara on 😮 lakkaakohan sitä koskaan ihmettelemästä miten nopeasti aika menee.
Ja tsemppiä teidän perheelle, sä ja Otto teette upeeta työtä lastenne kanssa! <3
Ainakin valitettavasti itse olen joutunut etäkoulussa toimimaan opettajana. Koska ainakin meillä tehtävät ja ohjeet tulevat wilma viestinä. Jos lapsi jotain ei ymmärrä, niin kyllä minä sen joudun opettamaan hänelle ”etäkoulussa”. Ei lapsella ole muuta henkilöä, jolta asiaa kotona kysyä. Lapset meillä tokalla ja neljännellä.
Lasten varsinaisilla opettajilla toki asianmukainen koulutus opettamiseen. Jos multa kysyttäisiin, niin kyllä minun lapsiani opettaisi heidän oikea opettajansa, koska hänellä on koulutus ja aikaa siihen varattu. Mutta tässä tilanteessa mennään niillä korteilla, jotka on ja minäkin joudun opettamaan lapsiani kouluasioissa. Tässä tilanteessa mennään opettajan antamilla tehtävillä ja vanhempien antamalla käytännön ohjeistuksilla.
Itse teemme mieheni työmme etänä ja lapset kouluhommia etänä kotona. Joten hommaa riittää meille kaikille. Omaksi onneksemme osaamme auttaa lapsiamme kouluasioissa. Olemme sitä onnekasta väkeä, että työmme ei mennyt alta koronan takia, ja taloudellinenkin turva myöskin. Kaikilla ei valitettavasti ole samaa, kaikki eivät välttämättä pysty ohjaamaan lastensa koulunkäyntiä kotona ja taloudellista epävarmuuttakin on myös.
Tuntuu kans ihan tosi pahalta, että en tuu näkemään pohjoisen läheisiä kuukausiin. Oon sairaanhoitaja ja on liian iso riski, että levitän sitä oireettomana kaikkialle. Oon ottanut sen linjan, että käyn töissä ja kaupassa, thats it. Pitää yrittää olla ajattelematta liikaa, muuten alkaa ahdistamaan ihan liikaa :/
https://kohtiparempaaminua2020.blogspot.com/
Täytyy sanoa tuosta etäopetuksesta, että ainakin meillä ekaluokkalaiselle vain ilmestyy tehtävät wilmaan. Ei ole mitään opetusta, ainakaan vielä. Joka aineesta tulee vain tehtäviä läksyjen tapaan ja vanhemmat sitten opastavat tarpeen mukaan. Toki tämä vaihtelee kouluittain, mutta meidän kohdallamme ei voi puhua mistään etäopetuksesta. Se varmaan koskee enemmän vanhempia oppilaita.
Meidänkin perhe onneksi on onnekkaassa asemassa tässä Korona-tilanteessa ja pystytään pitämään meidän eskarilainen kotona. Mies jatkaa normaalisti päivätyössään ja minä opiskelen etänä, sekä teen vajaita iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja töissä. Teen keikkatyötä, joten tarvittaessa voin myös kieltäytyä töistä. Ja tässä kohtaa on onni, että miehellä on päivätyö ja minulla taas 3-vuorotyö, niin pystytään molemmat käymään töissä. Toki tässä on pieni pelko takamuksessa, sillä mieheni kuuluu riskiryhmään ja minä taas olen terveysalalla, joten minut voidaan periaatteessa ”pakottaa” muihin töihin tilanteen niin vaatiessa.
Ja tuosta teidän asuntoasiasta, siis ihan oikeasti en ole varmaan ikinä ollut näin liikuttunut ja onnellinen kenenkään some-vaikuttajan puolesta!! Mut valtasi oikein sellainen lämmin ja innostunut tunne kun luin teidän uutiset, ja muistelin teidän podcastia ja naureskelin mielessäni, että nyt se Iina pääsee tilaamaan sen pitsan niiden uuteen kotiin!! :’D joten SUUREN SUURET onnittelut asunnon tuoreille omistajille ja paljon lämpöä ja rakkautta teidän uuteen, omaan kotiin!! <3 En malta odottaa postauksia teidän uudesta kodista ja sen sisustuksesta, ihan mahtava juttu!!