Menee hermo migreeniin

26.06.2020

Oltiin keskiviikkona Laguunissa, jonne meidän ystävä Simo oli ostanut synttärilahjaksi Otolle (ja koko porukalle) wakeboarding-radan tunniksi käyttöön. Se oli niiiiiin siistiä! Tai siis, näytti niin siistiltä. Itsehän en uskaltanut kokeilla, koska mulla oli edelleen migreeni päällä. Olen päässyt koko kevään helpolla migreenien kanssa, mulla on ollut vain se yksi aurallinen migreeni ennen New Yorkin reissua ja pari tavallista migreeniä. Mutta tämän viikon maanantaina, kesken lenkin illalla 23 aikaan mulle tuli aurallinen migreeni ja silloin kun se tulee, siinä menee monta päivää. 

Meidän lapset pumppasivat maanantaina sellaisia pitkiä muotoiltavia taikuri-ilmapalloja ja yksi niistä meni liian täyteen pumpussa ja poksahti aivan älyttömän kovaa. Niin kovaa, että korvat alkoi ihan soimaan. Samalla tunsin heti sen oudon migreenitunteen mun oikeassa silmässä, joka usein tulee ennen migreeniä. Migreeni ei kuitenkaan alkanut heti, vaan vasta monta tuntia myöhemmin siellä lenkillä, kun luulin jo selvinneeni. 

Otin heti kotona särkylääkkeet ja auraoireiden mentyä täsmälääkkeen, joka vei onneksi sen pahimman terän kokonaan pois. Mutta se särky tuli silti ja kesti kolme kokonaista päivää, kuten mulla yleensä kestää. Vielä keskiviikkona Laguunissa mulla oli pää kipeä.

Puin jo märkäpuvun, liivit ja kypärän päälle ja ajattelin, että kyllä mä nyt kokeilen kun kerrankin pääsen tekemään jotain siistiä. Otto meni ensin ja jo siinä kun katsoin sitä Oton menoa, tajusin, että ei mun kannata. Kokeiltuaan Otto kertoi, että siinä sitten tärähtelee kunnolla ja tajusin, että sen lisäksi etten voisi pitää laudalla mun aurinkolaseja (ja aurinko häikäisi suoraan silmään radalla), myös tärähdykset voisivat aiheuttaa mulle uuden migreenin. Ja niin mä vaan istuskelin laiturin reunalla ja katsoin kun muut menivät laudalla. 

Siinä hetkessä se migreeni ärsytti kyllä niin huolella. Mieleen tulivat kaikki ne muut kerrat, kun migreeni on estänyt mua tekemästä jotain hauskaa muiden kanssa. Niitä riittää. Ja useinkaan ei edes ole ollut päällä oleva migreenikohtaus joka estää, vaan jo pelkkä pelko. Pelko siitä, että näkö menee ja se hirveä särky alkaa taas. 

Migreeni on ollut mulla lapsesta asti ja olen oppinut sen, että usein se iskee juuri silloin kun ei toivoisi. Kuten vaikkapa kesken lenkin, juuri ennen keittiöremontin alkua. On monta keinoa, jolla sitä voi hillitä ja niin olen tehnytkin: vaihtanut hajusteettomaan kosmetiikkaan, hankkinut silmälasit (jotka suojaavat siniseltä valolta), syönyt ja juonut vettä säännöllisesti, välttänyt kaikkea hurjaa, jossa on tärähtelyä tai pään heilahtelua ja käyttänyt aina kuumalla aurinkolaseja ja hattua. Mutta sitten on ne yllättävät jutut, joita ei voi ennakoida. Poksahtava ilmapallo, jostain suoraan silmiin heijastuva kirkas valo, kaupassa hajonnut loisteputki, joka vilisee tai liian voimakas hajuvesi jollain, joka on samassa tilassa. Ja sitten ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa, että se menee ohi. 

Halusin vaan kertoa tämän. Migreenin kanssa on oppinut elämään ja kovasta särystä huolimatta teen asioita sen verran minkä pystyn – en suostu antamaan migreenille kolmea päivää vaikka se niin kauan yleensä kestääkin. Mutta vaikka kuvissa hymyilen ja fiilistelen siistejä juttuja, joita tehdään, siellä kuvan takana on tällä viikolla monena päivänä ollut se tunne, että hitto en jaksa tätä särkyä enää. En jaksa en jaksa en jaksa. Se tunne, että tekisin mitä vaan, kun voisin lahjoittaa puolet mun päästä jonnekin ja ottaa tilalle pelkkää hattaraa, joka ei tunne mitään. 

Se ei tietenkään ole mahdollista. Ja kun migreeni on ohi, olen ihan onnellinen, ettei puolet mun päästä ole hattaraa. Olen myös ehdottomasti kiitollinen siitä, että migreeni on kuitenkin ohimenevää sorttia ja ilmaantuu mulle suhteellisen harvoin silloin kun ei ole mitään suuria hormonaalisia mullistuksia. Tiedän, että monella on paljon paljon pahempiakin migreenejä (ja pahempia vaivoja kuin migreeni). Mutta silti se välillä ottaa päähän, kuten silloin kun pitäisi tehdä töitä tietokoneella pihalla auringossa, sisällä piikataan seinälaattoja irti ja päätä vaan jomottaa. Mutta toivottavasti saisin taas olla ilman migreeniä mahdollisimman kauan nyt kun se vihdoin onneksi loppui. Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppihalaus jokaiselle, jolla just nyt on migreeni päällä. <3 


17 Responses to “Menee hermo migreeniin”

  1. Avatar SiruH sanoo:

    Voi sua raasua, osasi kyllä tympeään hetkeen migge iskeä! Sä oot varmaan saanut ja kokeillut kaiken mahdollisen avun, mitä tuohon voi saada, mut silti kysyn, et ootko akupunktiota kokeillut? Mä oon sairastanut aurallisia migreeneitä ekaluokasta asti, ja kouluvuosina se iski viikottain, eli oli jo aika invalidisoivaa. Estolääkkeet ei mulle sopineet, ja olin jo aika ahdistunut, kun yksi puolituttu kertoi saaneensa avun akupunktiosta. En hetkeäkään uskonut sen auttavan, mut ajattelin et enpä siinä mitään menetäkään. Mun pahat migget loppui ensimmäiseen neulahoitoon, eivätkä oo palanneet, vaikka siitä on jo yli 20 vuotta. Pari kertaa olen tässä vuosien aikana käynyt 2 kerran hoitosarjan, ja se on riittänyt pitämään pahat kohtaukset poissa. Saan kyl auraoireet, ne kestää ehkä puoli tuntia, mut pää ei tuu välttämättä kipeäksi ollenkaan, vaan se on se puoli tuntia ja sitten taas menoksi. Oon tosi kiitollinen tuosta, vaikuttaa elämänlaatuun paljon. Se myös positiivista, et se on haittavaikutukseton ja lääkkeetön hoito. Ei se ilmeisesti kaikille auta, mut aattelin vinkata sen varalta, ettei kukaan lääkäri oo sulle sitä vielä suositellut. Ja ei, tää ei oo mainos! 😄 Tsemppiä sen miggen kanssa ja remontin keskelle, ihania kesäpäiviä!

  2. Avatar Eer sanoo:

    Mulla auttaa vain ensiapu jos olen tehnyt virheen enkä ole ottanut lääkettä kohtauksen alkaessa. Onko sulle estolääkitystä kokeiltu? Mulla kohtausten vähentämiseen auttoi estolääkitys ja nykyään taitaa myös ne biologiset lääkkeet halventuneet huomattavasti.

  3. Avatar pm sanoo:

    Migreeni on niin kauheeta, mies kärsii pahasta migreenistä ja just toi ikävää että monta kivaa ja odotettua juttua jää siksi sivu suun. Sitä on kurja myös seurata sivusta, melkein ennemmin ottaisi itsellensä jos voisi. Kun ei muuten voi auttaa. Voimia ja migreenittömiä päiviä! <3

  4. Avatar Hanna sanoo:

    En ole aiemmin kommentoinut blogiisi, mutta nyt oli pakko. Migreenistä viimeiset parikymmentä vuotta kärsineenä en voi muuta kuin samaistua kokemaasi. Erityisesti toi pelko, joka iskee kun tuntee silmän takana pienenkin ”migreenivihlaisun” tai tietää, että nyt on luotu täydelliset olosuhteet kohtaukselle (esim. lyhyet yöunet + kuuma hiostava ilma + liian pitkä ateriaväli + tieto siitä että nyt olis oikeasti menoa eikä migreeni millään saisi iskeä) on jotain niin tuttua, jotain mitä migreenistä kärsimätön henkilö ei vaan voi oikeasti käsittää. Migreeni on paljon muutakin kuin ”vain” se järjetön noutaja tulee -tyylinen särky ja pahoinvointi.

    Itselläni on selkeästi välillä parempia kausia ja välillä huonompia. Estolääkitys on kuitenkin auttanut sen verran, että tuntuu että pystyn elämään suht’ normaalisti eikä migreeni hallitse liikaa. Onneksi eletään täsmälääkkeiden aikaa (ne kehitettiin ilmeisesti vasta 90-luvulla!), en tiedä mihin kaivoon olisin jo hypännyt ilman niitä. Nyt on myös jo testausvaiheessa uudentyyppinen biologinen migreeninestolääke, josta on ilmeisesti erittäin lupaavia kokemuksia. Itseäni on myös auttanut tietoisuus siitä, etten ole yksin tämän kanssa vaan niin moni muukin tietää täsmälleen mistä on kyse. Toivottavasti säkin saat lohtua siitä, että meitä on monta, ja kliseisesti – me kaikki tiedetään miltä muista tuntuu. Tsemppiä!

  5. Avatar Ansku sanoo:

    Mulla yleisin migreenin aiheuttaja ylivoimaisesti stressi, sitten aurinko ja ”väärät” valot. Alkoivat raskausaikana ja kesti kans aina sen kolme päivää jolloin sain sumatriptaaniin reseptin. Vihaan vaan sitä tunnetta minkä sekin tekee, että aina pääkivun hellitettyä ja lääkkeen vaikutuksen olevan vielä voimassa mua alkaa ällöttää se lääke olotila. Vie multa toimintakyvyn täysin sekin. Joskus saan siirrettyä migreeniä särkylääkkeellä, vaan tuntuu että heti sen vaikutuksen loputtua se tulee niin monesti uudelleen että sen sumatriptaanin lopulta ottaa. TOSI ärsyttävä vaiva, mitä moni tuntuu edelleen vähättelevän koska ”sehän on vaan pääkipu”.

  6. Avatar M sanoo:

    Voi ei! Tosi paljon tsemppiä migreenin kanssa! Kärsin myös itse samaisesta vaivasta. Oletko huomannut, että joku tietty syöminen aiheuttaa kohtauksen? Minulla esim suklaa tai lakritsijäätelö saa migreenin päälle. Nykyyään jo ensipuraisusta voin sanoa,jos maistuu migreeniltä.😅 Ihanaa kesänjatkoa teidän perheelle ja onnea uuteen kotiin!

  7. Avatar Nimetön sanoo:

    Minulla myös!
    En tiedä, onko se tämä lämmin ilma, mutta tuntuu, että seuraava vaanii koko seuraava.

  8. Kuuluuko sun migreeniin oksentaminen? Meillä on suvussa jännityspäänsärkyä, joka silloin tällöin äityy migreeniksi. Alkaa helpottaa, kun oksennus tulee. Nuorena pää oli kipeä lähes joka päivä, nykyään enää harvoin. Beetasalpaaja verenpainelääkkeenä auttaa!

  9. Avatar NuuNuu sanoo:

    Itse pääsin aikoinaan migreenistä eroon akupunktiolla, kävin 3-5 kertaa ja en ole lähes kahteenkymmeneen kärsinyt migreenistä. Jonkinlaista hormonaalista päänsärkyä on välillä, mutta ei sellaista että joutuisin olemaan pimeässä huoneessa tai oksentaisin, normaali päänsärkylääke vie oireet pois.

  10. Avatar Ann-Mari sanoo:

    Äh migreeni! Odotan esikoistani syntyväksi, ja jännittää miten uusi elämänvaihe saa migreenin käyttäytymään… Päätin tekstisi myötä, etten aio jäädä surkuttelemaan asiaa – teidän perheessä on kuitenkin vipinää kolmen murusen voimin ja selviydyt silti hienosti! :D Kiitos <3

  11. Avatar Elisa sanoo:

    Migreeni on niin inhottava! Mulla on osittain hormooneihin liittyvää migreeniä, eli tulee kun on menkat yms. Niiden kanssa yleensä vielä selviää ja lääkkeet auttaa, vaikka toki on inhottavaa että välillä joutuu ottamaan lääkkeitä paljon ja usein. Mutta hormonaalisia migreeneitä ärsyttävämpiä ovat ne jotka mulla tulee urheilusta! En voi enää käydä juoksulenkillä (tai juosta juoksumatolla) koska ne aiheuttaa mulle migreenin, ja siihen migreeniin ei välttämättä lääkkeet auta ja kestää yleensä useamman päivän, migreeniä tulee myös muusta urheilusta joka nostaa sykkeitä ”liian” ylös, joten en ikinä uskalla mennä ryhmäliikuntatunneille yms koska pelkään migreeniä. Crosstrainer ja pyöräily on tällä hetkellä ainoat ”peruskunto” välineet millä uskallan pidempään tehdä, niin että ei yleensä tule migreeniä.
    Joten allekirjoitan todellakin saman kuin sinä, en enää jaksaisi yhtään migreeniä vaikka sen kanssa on jotenkin oppinut elämään.

  12. Avatar Terhi sanoo:

    Hei,

    Sympatiat sulle! Mä kärsin myös migreenistä, joka toisinaan on pois aikojakin, mutta tosinaan muistuttelee itsestään useinkin.
    Ja aina se on se kolme päivää minkä särkee. Mulla ei ole migreenilääkkeitä, joskus oli, eikä siihen kyllä auta mikään sitten, kun särky alkaa. BuranaCapsia otan, koska se helpottaa hiukan, mutta ei vie kipua pois.
    Toisena päivänä ajattelen, että kohta tää on ohi. Ja kun se lopulta loppuu, se loppuu kuin seinään. Pystyn kellon tarkkuudella sanomaan ajan, kun kipu hellitti.
    Mun migreeni elää aika yhteen mun kierron kanssa,mutta, niin kuin sanoin, välillä on pois kauankin.
    Stressi ja huonosti nukutti yö, tämä yhtälö on migreenille otollista maaperää. Tai joku tapahtuma jota olet odottanut. Aika varmasti päätä alkaa särkeä jossain kohtaa.
    Mä en yleensä mene vaan makoilemaan pimeään, vaan yritän tehdä ja toimia niin kuin muulloinkin. Mutta onhan se hankalaa. Se, että silmän takaa särkee, on pahaolo, vatsa on sekaisin, hajut tekee pahaa ja äänet.
    Se on kuin alkais aina uusi elämä, kun kipu hellittää. En toivo kenellekään tällaisra

  13. Avatar Terhi sanoo:

    *tällaista!

    Haleja sinulle ja kivuttomia päiviä!

    Terkuin, Terhi

  14. […] vielä ihan hurjasti kaikille vertaistuesta migreenipostaukseen <3 On se kyllä pirullinen vaiva, ei voi muuta sanoa. Paljon tsemppiä kyllä ihan jokaiselle, […]

  15. Avatar Jouppi sanoo:

    Täällä kans yks migreenistä kärsivä, joka voi samaistua tunteeseen.. estolääkettä viisi vuotta syönyt, pitää kohtaukset vähempänä, mutta tulee silti ajoittain. Iän myötä kohtaukset pahentuneet, näköhäiriöistä alkaa ja pahimmillaan kädet, suu, kitalaki, kieli ja naama puutuneet, puhe puuroutuu ja sanat katoaa.. ja sitten alkaa järkky pääkipu ja huono olo 🙄🤢 kohtauslääke myös käytössä ja oltava ihan joka paikassa mukana, kun ei tiedä milloin alkaa.. ystävät ja perhe tietää ja tuntee oireet ja osaavat toimia eli antaa heti lääkettä/kysyä, missä mulla lääkkeet on.. elämää rajoittava sairaus ja turhauttavaa, kun kuulet että ’minullakin on migreeniä, päähän sattuu aina silloin todella kovasti’.. kun koskisikin vain päähän, vaan välillä joutuu miettimään, hakeutuuko halvausoireiden takia ensiapuun 😰

  16. Avatar Annie sanoo:

    Kuulostaa hurjilta nuo saamasi migreenikohtaukset :( kaikki sympatiat sinulle, toivottavasti saisit elää migreenivapaata elämää. Sen kanssa eläminen nimittäin on aika ajoin raastavaa.
    Tuli mieleen vain(enkä halua olla ärsyttävä neuvoja) onko sinulla testattu veren rautavarastot eli ferritiinit? En muista oletko blogissa sivunnut tätä aihetta? Mutta kysehän on maailman yleisimmästä ravintoainepuutoksesta ja se saattaa myös olla joidenkin tutkimuksien mukaan aiheuttamassa/pahentamassa migreenin kaltaisia oireita. Jos et oo näitä tsekannu niin suosittelen lämpimästi, itselläni selvittyi täältä syy rytmihäiriöhin. Tsemppiä! <3

  17. Avatar Lotte sanoo:

    Tämä oli hyvä postaus. Kirjoitin juuri blogiini pari listaa siitä, mikä kaikki voi itselläni laukaista migreenikohtauksen. Minun migreenini on auraton ja nykyään onneksi aika lievä, mutta oikeastaan yllätyin kun laitoin kaiken välttelemäni listaksi, että siitähän kertyi oikeastaan aika paljon välteltävää: http://taistelutahto.blogspot.com/2020/07/migreenia-aiheuttavat-ruoka-aineet-ja.html

Kommentoi