3-vuotias ajaa polkupyörällä ilman apurattaita

01.07.2020

Viime kesänä meidän 2-vuotiasta taaperoa ei kiinnostanut vielä potkupyöräily, vaikka potkupyörä löytyi. Koko kesän me kannustimme potkupyörän selkään, mutta hän halusi potkutella 1-vuotiaana saamallaan nelipyöräisellä mopolla, joka ei vaatinut tasapainoa. Ja me annoimme hänen potkutella sillä, koska ei haluttu pilata intoa potkupyörästä heti alkuunsa tuputtamalla tai painostamalla. Ehdotimme aina välillä potkupyörää ja aina jos hän halusi sen kyytiin, kehuimme kovasti ja kannustimme, mutta potkuttelukerrat jäivät silti kahden käden sormilla laskettavaan määrään viime vuonna. 

Lumeton talvi innosti kaivamaan pyörät tavallista aiemmin – jo maaliskuun alussa – esiin tänä keväänä. Tällöin meidän vasta synttäreitään juhlinut kolmevuotias yhtäkkiä kiinnostuikin siitä viime vuoden (jo pituuden puolesta pieneksi jääneestä) potkupyörästä ja potkuttelu alkoi sujumaan aivan mainiosti heti kättelyssä. Potkupyörä oli kiva, kun sillä pysyi mopoa paremmin isosiskojen perässä. Seurattiin innolla potkuttelua ja tajuttiin, että tasapaino on jo tosi hyvin hallussa. Mielessä kävi, että mitä jos me voitaisiin jo kokeilla polkupyörää, kun se potkupyörä nyt oli jäänyt melko pieneksi ja tuntui hassulta ostaa uutta isompaa potkupyörää, jos polkupyöräkin jo kävisi.

Etsittiin Tori.fi sopivan kokoinen ja hyväkuntoinen käytetty polkupyörä, jossa sattui vielä olemaan kätevästi työntöaisa.  12-tuumaisessa pyörässä oli myös apurattaat, mutta ne me irrotimme heti alkuunsa. Apurattaat olisivat olleet karhunpalvelus lapselle, jolla oli jo tasapaino hallussa potkupyörän ansiosta. Lähdimme kokeilemaan pyöräilyä työntöaisan avulla. Ensin polkeminen tuntui olevan hieman haastavaa, mutta parin harjoituskerran jälkeen sujui jo tosi hienosti. Tasapaino pysyi jo heti alussa esimerkiksi alamäessä, kun ei tarvinnut polkea ja pian se löytyi jo muutenkin. 

Harjoittelimme muutaman viikon polkupyöräilyä niin, että teimme usein sellaisia 1-2km pikkulenkkejä ja aina toinen vanhemmista piti työntöaisasta kiinni “varmuuden vuoksi”. Ehkä n. ensimmäisen viikon jälkeen huomasimme, että työntöaisasta ei oikeasti tarvinnut tukea ollenkaan, vaan hän polki ja piti tasapainon itse. Juteltuamme asiasta 3-vuotiaan kanssa, sovimme, että otamme työntöaisan pois ja hän saa kokeilla pyöräillä kokonaan itse. Yhden illan harjoittelimme vielä edestakaisin hiekkatiellä ja seuraavana päivänä se vaan lähti sujumaan. 

Missään vaiheessa ei kiirehditty ja kuunneltiin mitä lapsi itse halusi tehdä. Ei päästetty irti hänestä, ennen kuin hän itse oli valmis siihen ja toivoi sitä. Olen kuullut, että moni 3-vuotias on oppinut ihan parissakin päivässä tai lähtenyt suoraan ajamaan pyörällä kun on saanut sen alleen, mutta meille sopi hyvin tällainen verkkainen tahti.

Nyt itsenäistä polkupyöräilyä on 3-vuotiaalla takana jo melkein kuukauden päivät. Polkeminen onnistuu niin hitaassa kuin nopeassakin vauhdissa, ohjaus sujuu, tasapaino on hyvä ja fiilis hyvä. Vielä ei ihan uskalleta harkita, että itse me vanhemmat esim. pyöräiltäisiin rinnalla omilla pyörillämme. Toistaiseksi me vielä juostaan 3-vuotiaan pyörän rinnalla/perässä ja pidetään huoli siitä, että opetellaan yhdessä liikennesääntöjä ja keskittymistä. Vilkkaaseen liikenteeseen ei olla menossa vielä, mutta rauhallisilla kotikaduilla ja metsäteillä sujuu tosi hyvin ja lähikauppaankin ollaan uskaltauduttu jo monta kertaa. 

Näistä koko perheen yhteisistä lenkeistä on tullut tosi kiva ja säännöllinen juttu ja uskon, että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Varmasti kun vaan paljon lenkkeillään, niin taidot karttuvat entisestään.

Tässä pyöräilyn opettelussa on varmasti kaikkein tärkeintä kuunnella lasta ja mennä siinä tahdissa, mikä lapselle sopii. Meillä tuntui nyt olevan sellainen herkkyyskausi, että pyöräily kiinnosti ja päätimme hyödyntää sen. Se kannatti. Isommat lapset ovat meillä oppineet molemmat n. 4,5-vuotiaina polkupyöräilemään ja sekin on sujunut oikein helposti ja mukavasti potkupyöräilyn jälkeen. Vähän alle viisivuotiailla on ehkä se keskittyminen tullut nopeammin, että ei esim. herpaannu vastaantulevasta koirasta tms. Tämä on se, mitä vielä harjoitellaan 3-vuotiaan kanssa.

Mutta yhtä kaikki, harjoittelu sujui tosi mukavasti ja fiilis on koko ajan pidetty hyvänä ja kannustavana, eikä kiirehditty. Kaatumisia on tullut vain pari, eikä vielä ole tarvittu edes laastaria (kop kop). Ollaan kyllä niin iloisia tästä uudesta taidosta ja siitä, että kun vielä vähän harjoitellaan, voidaan pian tehdä pitkiäkin pyörälenkkejä jokainen perheenjäsen omalla pyörällä! Niin siistiä, että me ollaan jo näin isojen lasten vanhempia! Mutta nyt vaan enää puuttuu multa oma pyörä, ajattelin etsiä kierrätyskeskuksesta käytetyn naisten pyörän.

Saa antaa vinkkejä, että mitä mun olisi hyvä huomioida omaa pyörää ostaessa? Millainen pyörä olisi hyvä sellaiseen chilliin kaupunkipyöräilyyn, mutta myös pidemmille retkille?


7 Responses to “3-vuotias ajaa polkupyörällä ilman apurattaita”

  1. Avatar Mama sanoo:

    Et pyytänyt kommenttia 3-vuotiaan polkupyöräilyyn, mutta tässä tulee silti ;). Hienoa, että polkupyöräily on teillä lähtenyt noin sujuvasti käyntiin. Meidän liikunnallisesti hyvin kehittynyt esikoisemme oli sellainen rämäpää, etten uskaltanut ottaa häneltä 3-vuotiaana apupyöriä pois, koska muuten en olisi pysynyt hänen perässään kuopuksen ollessa vaunuissa. 4-vuotiaana sitten aloitettiin ajo ilman tukipyöriä ja kun kerroin, että täytyy oppia myös jarruttamaan, esikoisen kommentti oli: ai miks? Voit arvata, että laastaria kului sinä kesänä(kin). Tämä oli ehkä lohdutuksena niille, joilla pyöräily ei lähde ihan heti kulkemaan toivotusti, vaikka vanhemmat tekeisi mitä.

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Meillä on taas toisinpäin lapsi innostui 2v. täytettyään potkupyöräilemään ja meni ihan hurjaa vauhtia koko viimekesän. Loppukesästä löydettiin hänelle jopo facebookin kautta mutta se olikin yllättävän korkea ja painava joten pidettiin viime syksy vielä apurattaat nyt ollaan vähän alettu kyselemään kokeiltaisko ilman apurattaita, mutta ei hän uskalla. Kerran ne otettiin pois, mutta ei hän juuri suostunut yrittämään joten mennään vielä apurattaiden kans, eihän sillä kiire ole mutta kun hän jo lujaakin polkee ja potkupyörän kans on nähty että tasapaino on hallussa niin voisi kuvitella että nopeasti lähtisi polkemaan ilmankin apurattaita.

  3. Avatar TarjaL sanoo:

    Vau, onnea, Nova! Meidän 4-vuotias oppi just kans nyt, vanhemmat lapset oppi 3-vuotiaana ja 4 ja puoli vuotiaan. Kaikki omalla ajallaan. Voisko pyöräilystä tulla Iina sun uus harrastus? Siihen saattaa hurahtaa. Itselläni on 7-vaihteinen Tunturi maastopyörä, ja sillä pääsee hyvin hiekkatiellä ja asfaltillakin. Sopii myös pidemmille pyörälenkeille. Seuraava pyörä vois olla hybridi (hieman ohuempi rengas) ja vaihteita lisää, kun olen alkanut pyöräillä pitkiä pyörälenkkejä.

  4. Avatar https://liikkuvalaatikko.fi/ sanoo:

    Suosittelen katsastamaan läpi Liikkuvan laatikon perhepyörävalikoiman.
    Itse olen ihastunut laatikkopyöriin (ihan hullun helppoa käydä kaupassa tai rannalla, kun aina kaikki mahtuu ”pakkaamatta” mukaan).
    Vähän itseäni kiinnostaisi myös pitkäperä.

  5. Avatar Henrika sanoo:

    Potkupyörä on kyllä ihan huippu! Meillä on sama kokemus, että vajaa 3,5-vuotiaalle saatiin suoraan ottaa polkupyörä ilman apupyöriä :) se on huippu fiilis kun lapsi hoksaa kunnolla pyöräilyn ja se lähtee kunnolla rullaamaan! Liikenteen seassa pyöräily on totta tosiaan sitten oma lukunsa.

  6. Avatar Polkupyöräilyä sanoo:

    Minulla on (sähkö)läskipyörä. Se ei toki ole lasten kanssa pyöräilyyn kovin kätevä, kun vauhti on huomattavasti nopeampi. Mutta itsekseen käyn 30-50 km lenkkejä ja kyllä sekin ihan urheilusta käy, kun ei pidä avustusta päällä :) Toinen pyörä taitaa olla Torista ostettu mummopyörä kolmella vaihteella :D Hyvin kulkee lasten kanssa, kun lenkit ovat kuitenkin alle 10 km.

    Meillä myös nuorempi tyttö oppi polkupyöräilemään ilman apupyöriä kolme vuotiaana. Sitä ennen ei oppinut potkupyöräilemään vaikka kuinka yritimme. Suoraan vaan siis polkupyörän selkään ja apparit pian pois. Vanhempi tyttö oppi neljävuotiaana parin vuoden sitkeän potkuttelun jälkeen. Oman kokemuksen pohjalta voisi siis sanoa, ettei potkupyöräilyllä juurikaan ole vaikutusta polkupyöräilyn opetteluun. Vaikka kovasti siitä toitotetaan :D Tasapaino löytyy kyllä, kun lapsi on valmis.

  7. Avatar Emilia sanoo:

    Meillä oppi 4-vuotias pyöräilemään ilman apupyöriä keväällä, mutta hänelle tuli joku ihme taantumavaihe, ja ei enää halunnut pyöräilläkkään ilman apupyöriä. Jätettiin pyöräily hetkeksi jäihin, sillä ei haluttu palata enää apupyöriin, kun oli oppinut jo hienosti ajamaan ilman. Ajateltiin kokeilla, jos hän jonkun aikaa potkuttelisi pikkusiskon potkupyörällä (hänellä ei ollut itsellään koskaan ollut potkupyörää) ja sillä potkuttelikin hurjaa vauhtia ja tasapaino löytyi heti. Meni muutama viikko, ja alettiin harjoitella omalla pyörällä pyöräilyä uudelleen ja hän jatkoi siitä mihin oli jäänyt! Sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa pyöräilyssä, jaksaa pyöräillä useamman kilometrin lenkkejä jo, super ihanaa! <3

    Ostin itse keväällä itselleni uuden, kunnon pyörän ekaa kertaa elämässäni. Päädyin hybridipyörään, joka sopii niin kaupunki- kuin muuhunkin ajoon. Sillä ei tietenkään missään ihan metsikössä pääse, kun on kuitenkin suht ohuet renkaat, mutta ihan hyvin olen päässyt luontopoluilla sillä. Olen ollut todella tyytyväinen valintaani ja se on niin ihanan kevyt polkea. :)

Kommentoi