Kaupallinen yhteistyö Keittiömaailman, Nerosteinin & Siemensin kanssa. 

Olen pitänyt keittiöremontin ajan tällaista remppapäiväkirjaa, koska mua itseäni ainakin kiinnosti etukäteen hirveästi aikataulut ja se järjestys, että miten asiat tapahtuvat. Voin ihan rehellisesti kertoa, että viikko sitten maanantaina mulla ei ollut vielä hajuakaan, että miten kaikki asiat käytännössä tapahtuvat keittiöremontin aikana.

 Ei ollut mitään käsitystä, että miten keittiön purku onnistuu ja miten asennus ja mitä kaikkea ylipäätään keittiön asennukseen kuuluu. Puhumattakaan siitä, että kauanko keittiöremontti esimerkiksi todellisuudessa kaikkine vaiheineen kestää. Siksi ajattelin tehdä teille tällaisen remppapäiväkirjan, jos joku muukin on ihan ummikkona liikenteessä, mutta keittiöremontti kuitenkin kiinnostelisi. 

Taustana siis se, että me ollaan Oton kanssa täysin tumpeloita remppahommissa, eli ei tehdä mitään muuta kuin seinien maalaukset itse. Meidän keittiösuunnitelmia voi käydä vilkaisemassa TÄSTÄ postauksesta, jossa kerroin miksi ollaan päädytty mihinkin ratkaisuihin ja materiaaleihin ja näytin havainnekuvan tulevasta keittiöstä. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan rempan ekasta päivästä, jolloin meille toden teolla rysähti tajuntaan se, että tässä ei enää ehdi haihatella, vaan nyt pitää toimia. 

Ma 22.6. 

Meille selvisi, että lattian asennus ei onnistukaan sen firman kanssa, jonka kanssa se oli alunperin sovittu. Samalla selvisi, että keittiön toimitus ja asennus voidaankin tehdä jo aikaisemmin kuin oli arvioitu, sillä koronan aiheuttamat viivästykset kiintokalusteiden tuotannossa olivat jo hellittäneet. Hetkeksi iski paniikki, miten ihmeessä me saadaan kaikki hoidettua? Puheluita joka suuntaan, hikikarpaloita otsalla. Tuloksena seuraavalle päivälle keittiön ostajan kanssa sovittu keittiön purku ja torstaille sovittu lattian asennus sittenkin Keittiömaailman kautta, kuten muut asennustyöt. Maanantaina tyhjennettiin keittiöstä kaikki astiat ja kuivaruuat ja tehtiin kodinhoitohuoneeseen väliaikainen keittiö. Saatiin tekstari, että osa kodinkoneista toimitetaan jo seuraavana päivänä. Purettiin meidän ruokapöytä pois rempan ajaksi, jotta saatiin tilaa kodinkoneille ja kiintokalusteiden paketeille. 

Ti 23.6.

Aamupäivällä vielä siivottiin keittiön kaikki pinnat huolellisesti, jotta keittiö oli purkuvalmiina iltapäiväksi. Myös kodinkoneita saapui, saatiin jääkaappi, liesi, lieden aktiivihiili-liesituuletin sekä astianpesukoneen alle tuleva muovialusta. Loput kodinkoneet jäivät vielä puuttumaan koronasta johtuvien toimitusongelmien vuoksi. Ei osattu yhtään arvioida kauanko keittiön purkaminen kestää, joten olin ajatellut, että se jatkuu vielä keskiviikkonakin. Väärässä olin. Tehokas porukka purki keittiön kahdessa tunnissa täysin.

Purettujen yläkaappien sekä saarekkeen alta paljastui yllätyksiä. Kaappien takana ei ollutkaan valmista seinää, vaan pelkkää kiveä ja koloja ja putkia. Saarekkeen alla ei ollut lattiaa, vaan pelkkä kolo. Lisää hikikarpaloita. Katossakin oli älytön reikä liesituulettimen putken jäljiltä. Mitä ihmettä niille voisi tehdä, kun ei itse osattu mitään? Euronkuvat vilisivät silmissä ja pelotti, että meillä menee paljon enemmän rahaa kun oltiin ajateltu. Tuli sellainen olo, että ei hitto! Mitä me ollaan menty tekemään, meillä oli täysin hyvä keittiö ja nyt meillä on vain ammottava aukko ja raakapinnat! 

Ke 24.6.

Selvitin keittiösuunnittelijamme Katin kanssa seinän ja lattian tilannetta ja olin yhteydessä vielä meidän keittiöasentajan kanssa. Molemmat vakuuttivat, että kaikki kyllä järjestyy ja mäkin uskalsin hengittää. Lisäksi sain tarjouksen lattiasta ja seinästä yhdessä ja ne tulivatkin edullisemmaksi Keittiömaailman kautta kuin alunperin oli sovittu toisen firman kanssa pelkästä lattiasta. Tämä oli positiivinen ylläri ja valtava kivi putosi sydämeltä. Sovittiin keittiöasentajamme kanssa, että hän tulee seuraavana aamuna siinä n. klo kahdeksan. Tässä kohdassa todella arvostin sitä, että meillä oli tukena niin mahtava keittiösuunnittelija kuin Kati on. Hän organisoi hetkessä sen kaaoksen, mikä sai mut vaan panikoimaan. 

To 25.6.

Keittiöasentaja saapui jo hieman etuajassa, mikä oli myös positiivinen ylläri. Hän ei aikaillut lainkaan, vaan alkoi heti hommiin ja irroitti välitilalaatat seinistä. Ne olivat harvinaisen kovasti kiinni, mutta onneksi lähtivät lopulta. Hän tasoitti lattian valtavat kolot  ja koko seinän ja kaikki alkoi näyttää jo paljon paremmalta. Lisäksi hän kertoi, että kiintokalusteet saapuisivat jo aikaisin seuraavana aamuna, jolloin hän pääsisi heti aloittamaan niiden asennuksen. 

Pe 26.6.

Perjantaiaamuna kun me herättiin, olivat kiintokalusteet juuri saapuneet ja asentaja oli ottanut ne vastaan. Ensimmäisenä hän teki meidän lattian valmiiksi, eli asensi meidän ostaman Pergon vinyylilaatan paikoilleen vanhan laatan (ja aukkoihin tehtyjen tasoitusten) päälle. Siinä kesti n. 1h. Oli onni, että vanha laatta oli muutenkin alempana kuin meidän parketti ja vinyylilaatta oli vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, niin sen pystyi hyvin asentamaan suoraan siihen päälle. Lattian tekemisessä kesti n. 1h. Onneksi päätimme sittenkin valita vinyylilaatan kivilattian sijaan, siinä olisi ollut paljon suurempi urakka. Aamupäivän aikana keittiö edistyi hurjasti ja alkoi näyttääkin jo vähän enemmän keittiöltä. Lähdettiin päiväksi tuoli-ostoksille ja kun tultiin takaisin, meidän leuat meinasi loksahtaa lattiaan. Meidän keittiöstä tulee niiiiin hieno!

La 27.6.

Keittiöasentaja tuli myös lauantaina ja tasoitteli vieläkin sitä samaa seinää, jotta seinä saatiin maalausvalmiiksi. Siinä oli kyllä valtava homma, kun seinä oli vaan raakapintaa ja putkia, mutta hän teki todella hyvää työtä. Lisäksi hän asensi kalusteiden päätylevyjä, sekä teki valmiiksi meidän aamiaiskaappia.

Su 28.6. 

Otto maalasi keittiön seinän kaksi kertaa Tikkurilan Luja 7 -maalilla ja sävyksi valittiin tuttu Tikkurilan Valkoinen, jota ollaan käytetty aina kun ollaan maalattu jotain valkoiseksi. Luja-maali soveltuu hyvin keittiöön tai esim. vessaan  ja kestää myös kunnon pyyhkimistä ja pesua, joten siksi valitsimme sen. Seinä alkoi näyttää vihdoinkin ihan seinältä, ei todellakaan olisi uskonut vielä alkuviikosta. 

Ma 29.6. 

Aamulla ekaksi asennettiin vetimet paikoilleen ja tehtiin väliaikainen peittolevy kahdesta palasta meidän baaritason alle, jotta kivitaso saadaan mitattua. Alkuperäinen peittolevy oli väärän kokoinen, koska tasoa jouduttiin putkien sijainnin vuoksi siirtämään viisi senttiä kauemmas seinästä. Väliaikainen peittolevy on paikoillaan siihen asti, että uusi tulee tehtaalta (siinä kestää pari viikkoa, koska mitään ei ole valmiina, vaan kaikki tehdään tilauksesta). Meille oli tullut myös väärän kokoiset ovet aamiaiskaappia varten, joten ne tilattiin oikean kokoisina.

Keittiöasentaja valmisteli kaiken minkä valmistella saattoi tässä vaiheessa ilman puuttuvia juttuja, sekä tilasi meille sähkärin tälle ja putkarin ensi viikolle, joiden käyntiä varten hän valmisteli myös kaiken niin pitkälle kuin mahdollista. Lisäksi hän imuroi kaikki paikat ja keräsi tässä vaiheessa kaikki remonttitarvikkeet pois. Saatiin lupa ottaa käyttöön jo osa kaapeista ja laatikoista ja saatiin tieto, että keskiviikkona saadaan jo uuni ja aamiaiskaapin sähköt käyttöön, jolloin elämä keskeneräisellä keittiöllä helpottuu jo huomattavasti. 

Ti 30.6. 

Tiistaina meillä kävivät Nerosteinin kivitason mittaajat mittaamassa ja hakemassa meidän täysin integroitavan altaan mukaansa, jotta se voidaan asentaa suoraan Noble Supreme White -kivitasoon jo tehtaalla. Lisäksi tiedossa oli uunin toimitus, mutta lisäksi meille tulikin yllätyksenä jo Siemensin astianpesukone! Ihan mahtavaa, sillä sen odottaminen olisi ollut kaikkein tylsintä. Tosi hienoa, että sekin tuli jo paljon aiemmin kuin oltiin varauduttu. Nyt jäi siis puuttumaan laitteista enää pakastin, sekä kylmälaitteiden alle tulevat oikean kokoiset suojakaukalot. Pakastin on muutenkin noista vähiten “akuutti”, sillä ilman sitä pärjää tarvittaessa helposti. Meillä alkaa olla hyvin jo viime vuoden sienet ja marjat syötynä kun oltiin varauduttu ja ollaan muutenkin tyhjennetty koko kevät vanhaa pakastinta ahkerasti. Lisäksi tiistaina saatiin meidän loput ruokapöydän tuolit, jotka oltiin tilattu.

Ke 1.7.

Keskiviikkona meillä kävi sähköasentaja, joka asensi meidän uunin paikoilleen ja laittoi kaikki muut sähköt valmiiksi, paitsi aamiaiskaapista hänellä unohtui ottaa mukaan pistorasiat, jotka hän asentaa sitten seuraavalla kerralla kun tulee laittamaan lieden paikoilleen kivitason saavuttua. Saatiin kuitenkin väliaikainen pistorasia aamiaiskaappiin, niin pystytään paahtamaan leipää ja käyttämään mikroa. Illalla ihmeteltiin meidän uutta uunia ja lämmitettiin sitä, jotta saatiin uuden uunin haju pois. Meille tuli siis Siemensin Studioline iQ500 HR478G5B6S -höyryuuni, joka on ihan mieletön! Esittelen meidän kaikki uudet kodinkoneet paremmin sitten, kun esittelen valmiin keittiön. 

To 2.7.

Tänään meille saapuivat meidän tilaamat baarijakkarat, jotka esittelen myöhemmin myös. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että lähes kaikki mitä voi ennen kivitasojen asennusta tehdä on nyt tehty. Eli nyt vaan odotellaan kivitasoja. Kivitason valmistuksessa voi kestää n. 10 arkipäivää. Jos lähdetään siitä, että alunperin luulin vielä 1,5 viikkoa sitten, että meidän keittiön asennus alkaa vasta tämän viikon maanantaina, niin me ollaan paaaaljon edellä aikataulusta. Kivitason asennuksen jälkeen me saadaan sitten paikalleen liesi, integroitu aktiivihiili-liesituuletin, astianpesukone, allas ja hana. Lisäksi kattoon tulee vielä peittolevy, aamiaiskaappiin lopulliset pistorasiat, kivitaso sekä ovet  ja kylmälaitteet asennetaan paikoilleen heti suojakaukaloiden, ritilöiden ja pakastimen saavuttua. 

Mua vähän jännitti etukäteen juuri, että miten koronavirus vaikuttaa kaikkiin toimituksiin, mutta tosi vähällä me ollaan selvitty kun vain pari juttua on viivästynyt, enkä muutenkaan olettanut, että tässä vaiheessa meillä vielä olisi valmista keittiötä. Eli olemme siis aika monen päivän verran edellä alkuperäisestä aikataulusta, mikä on tosi siistiä! 

Nyt vaan odotellaan kivitasoja. Se oli mulle ihan uusi juttu keittiöremontissa (kaikkien muiden miljoonan uuden jutun lisäksi), että kivitaso voidaan mitata ja valmistaa vasta sitten, kun kiintokalusteet ovat paikoillaan. Erittäin loogista kun pysähtyy miettimään, mutta en vain ollut tajunnut etukäteen sit ajatella. Onneksi keittiösuunnittelijamme Kati kertoi tästäkin jo keväällä kun keittiötä suunniteltiin, niin osasin varautua. 

Vaikka vastaan tuli yllätyksiä seinän ja lattian (ja katon) osalta, kaikki on hoitunut parhain päin ja ollaan ihan älyttömän kiitollisia ja tyytyväisiä Keittiömaailman keittiösuunnitteluun sekä asennustyöhön. Ilman ammattitaitoisia tyyppejä me oltaisiin oltu ihan hukassa kaiken kanssa. Mulle on tullut tässä sellainen fiilis, että ihan turhaan jännitin remontointia etukäteen. Vaikka ei itse osaisi remppahommia ollenkaan, on mahdollista toteuttaa isokin remontti, kun vaan tekee sen luotettavan ja osaavan firman kanssa. 

Seuraava keittiöpostaus tulee olemaan sitten valmiista lopputuloksesta, kun ihan kaikki on paikoillaan. Mutta jo nyt voin sanoa, että KANNATTI. Koko asunnon fiilis muuttui jo nyt kertaheitolla vielä tuhat kertaa parempaan ja keittiö tuntuu jo nyt niin meiltä. Se on tilava, kaunis, valoisa, mahtava ja meidän ikioma. Tuntuu niin siistiltä, että näin iso ja näkyvä osa meidän kotia on nyt vihdoin täysin meidän toiveiden mukainen – ensimmäistä kertaa elämässä. En malta odottaa valmista lopputulosta! 

Olen myös tehnyt hieman vertailua vanhan keittiön ja uuden keittiön säilytystilasta ja tasotilasta, kun ne herättivät niin paljon keskustelua edellisessä postauksessa (että vanhassa keittiössä molempia oli kuulemma enemmän). Tämän koko vertailun voi käydä katsomassa IG Stories puolelta (@iinalaura), mutta esim. tasotilan määrä uudessa keittiössä tulee olemaan 2,88m2 (korjattu jälkikäteen oikea luku 😀) (ilman allasta ja liesitasoa tietysti) ja vanhassa se oli 1,98m2 ilman allasta ja liesitasoa.

Me ollaan aika tarkasti omien tarpeiden pohjalta mietitty ne keittiön toiminnallisuudet ja tullaan hyvin saavuttamaan se, että keittiössä on paljon enemmän tasotilaa ja paljon fiksummin käyttöön saatavaa säilytystilaa, kun peruskaapit on suurimmaksi osaksi korvattu (omasta mielestäni) kätevämmillä vetolaatikoilla sekä aamiaiskaapilla. Myös keittiön takaseinän kaapiston sekä niemekkeen väliin jäävä lattiatila on suurempi ja syvempi, kuin vanhassa keittiössä jääkaapin ja saarekkeen sekä toisen seinän kaapistojen ja saarekkeen välinen lattiatila. Myös ruokapöydälle jää ihan sama kolo kuin ennenkin ja ollaan jo todettu, että mahdutaan hyvin, vaikka pöytä on vielä väärällä paikalla ja sen takana on kolme kylmälaitetta väliaikaisesti. Mutta näistä tosiaan enemmän sitten IG Storiesin puolella sekä sitten, kun keittiö on kokonaan valmis, laitan runsaasti ennen-jälkeen -kuvia. 

Onko teillä jotain kysyttävää keittiöremppaan tai asennukseen liittyen?

Viime kesänä meidän 2-vuotiasta taaperoa ei kiinnostanut vielä potkupyöräily, vaikka potkupyörä löytyi. Koko kesän me kannustimme potkupyörän selkään, mutta hän halusi potkutella 1-vuotiaana saamallaan nelipyöräisellä mopolla, joka ei vaatinut tasapainoa. Ja me annoimme hänen potkutella sillä, koska ei haluttu pilata intoa potkupyörästä heti alkuunsa tuputtamalla tai painostamalla. Ehdotimme aina välillä potkupyörää ja aina jos hän halusi sen kyytiin, kehuimme kovasti ja kannustimme, mutta potkuttelukerrat jäivät silti kahden käden sormilla laskettavaan määrään viime vuonna. 

Lumeton talvi innosti kaivamaan pyörät tavallista aiemmin – jo maaliskuun alussa – esiin tänä keväänä. Tällöin meidän vasta synttäreitään juhlinut kolmevuotias yhtäkkiä kiinnostuikin siitä viime vuoden (jo pituuden puolesta pieneksi jääneestä) potkupyörästä ja potkuttelu alkoi sujumaan aivan mainiosti heti kättelyssä. Potkupyörä oli kiva, kun sillä pysyi mopoa paremmin isosiskojen perässä. Seurattiin innolla potkuttelua ja tajuttiin, että tasapaino on jo tosi hyvin hallussa. Mielessä kävi, että mitä jos me voitaisiin jo kokeilla polkupyörää, kun se potkupyörä nyt oli jäänyt melko pieneksi ja tuntui hassulta ostaa uutta isompaa potkupyörää, jos polkupyöräkin jo kävisi.

Etsittiin Tori.fi sopivan kokoinen ja hyväkuntoinen käytetty polkupyörä, jossa sattui vielä olemaan kätevästi työntöaisa.  12-tuumaisessa pyörässä oli myös apurattaat, mutta ne me irrotimme heti alkuunsa. Apurattaat olisivat olleet karhunpalvelus lapselle, jolla oli jo tasapaino hallussa potkupyörän ansiosta. Lähdimme kokeilemaan pyöräilyä työntöaisan avulla. Ensin polkeminen tuntui olevan hieman haastavaa, mutta parin harjoituskerran jälkeen sujui jo tosi hienosti. Tasapaino pysyi jo heti alussa esimerkiksi alamäessä, kun ei tarvinnut polkea ja pian se löytyi jo muutenkin. 

Harjoittelimme muutaman viikon polkupyöräilyä niin, että teimme usein sellaisia 1-2km pikkulenkkejä ja aina toinen vanhemmista piti työntöaisasta kiinni “varmuuden vuoksi”. Ehkä n. ensimmäisen viikon jälkeen huomasimme, että työntöaisasta ei oikeasti tarvinnut tukea ollenkaan, vaan hän polki ja piti tasapainon itse. Juteltuamme asiasta 3-vuotiaan kanssa, sovimme, että otamme työntöaisan pois ja hän saa kokeilla pyöräillä kokonaan itse. Yhden illan harjoittelimme vielä edestakaisin hiekkatiellä ja seuraavana päivänä se vaan lähti sujumaan. 

Missään vaiheessa ei kiirehditty ja kuunneltiin mitä lapsi itse halusi tehdä. Ei päästetty irti hänestä, ennen kuin hän itse oli valmis siihen ja toivoi sitä. Olen kuullut, että moni 3-vuotias on oppinut ihan parissakin päivässä tai lähtenyt suoraan ajamaan pyörällä kun on saanut sen alleen, mutta meille sopi hyvin tällainen verkkainen tahti.

Nyt itsenäistä polkupyöräilyä on 3-vuotiaalla takana jo melkein kuukauden päivät. Polkeminen onnistuu niin hitaassa kuin nopeassakin vauhdissa, ohjaus sujuu, tasapaino on hyvä ja fiilis hyvä. Vielä ei ihan uskalleta harkita, että itse me vanhemmat esim. pyöräiltäisiin rinnalla omilla pyörillämme. Toistaiseksi me vielä juostaan 3-vuotiaan pyörän rinnalla/perässä ja pidetään huoli siitä, että opetellaan yhdessä liikennesääntöjä ja keskittymistä. Vilkkaaseen liikenteeseen ei olla menossa vielä, mutta rauhallisilla kotikaduilla ja metsäteillä sujuu tosi hyvin ja lähikauppaankin ollaan uskaltauduttu jo monta kertaa. 

Näistä koko perheen yhteisistä lenkeistä on tullut tosi kiva ja säännöllinen juttu ja uskon, että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Varmasti kun vaan paljon lenkkeillään, niin taidot karttuvat entisestään.

Tässä pyöräilyn opettelussa on varmasti kaikkein tärkeintä kuunnella lasta ja mennä siinä tahdissa, mikä lapselle sopii. Meillä tuntui nyt olevan sellainen herkkyyskausi, että pyöräily kiinnosti ja päätimme hyödyntää sen. Se kannatti. Isommat lapset ovat meillä oppineet molemmat n. 4,5-vuotiaina polkupyöräilemään ja sekin on sujunut oikein helposti ja mukavasti potkupyöräilyn jälkeen. Vähän alle viisivuotiailla on ehkä se keskittyminen tullut nopeammin, että ei esim. herpaannu vastaantulevasta koirasta tms. Tämä on se, mitä vielä harjoitellaan 3-vuotiaan kanssa.

Mutta yhtä kaikki, harjoittelu sujui tosi mukavasti ja fiilis on koko ajan pidetty hyvänä ja kannustavana, eikä kiirehditty. Kaatumisia on tullut vain pari, eikä vielä ole tarvittu edes laastaria (kop kop). Ollaan kyllä niin iloisia tästä uudesta taidosta ja siitä, että kun vielä vähän harjoitellaan, voidaan pian tehdä pitkiäkin pyörälenkkejä jokainen perheenjäsen omalla pyörällä! Niin siistiä, että me ollaan jo näin isojen lasten vanhempia! Mutta nyt vaan enää puuttuu multa oma pyörä, ajattelin etsiä kierrätyskeskuksesta käytetyn naisten pyörän.

Saa antaa vinkkejä, että mitä mun olisi hyvä huomioida omaa pyörää ostaessa? Millainen pyörä olisi hyvä sellaiseen chilliin kaupunkipyöräilyyn, mutta myös pidemmille retkille?