Keväällä kysyin neuvoa sohvan sijoitteluun täällä blogissa, kun tuntui, että ei itse keksitty mikä olisi sille kaikkein paras paikka olohuoneessa. Ihan ekaksi se oli meillä olohuoneessa ikkunan edessä käsinojineen, mihin se mahtui tosi hyvin ja ei vienyt liikaa lattiatilaa. Silloin harmailla päällisillä sohva tuntui kuitenkin jotenkin mun mielestä imevän osan ikkunasta tulevasta valosta, ja mietin, että voisiko sille olla joku parempikin paikka.
Moni neuvoi ottamaan sohvan pois ikkunan edestä ja sijoittamaan sen mieluummin keskelle lattiaa, televisiota vastapäätä. Mulle jäi erityisesti mieleen jonkun sanat, että “nyt kun olet saanut sen korkean huonekorkeuden ja suuret ikkunat, niin miksi haluat piilottaa ne sohvan taakse”. Mietin, että niinpä, olisi kyllä ihanaa saada ne enemmän esiin.
Moni ehdotti maltillisempiakin muokkauksia, kuten käsinojien poistamista. Ja sitä kokeiltiinkin, se oli kieltämättä kiva ja freesi keino muokata sohvaa. Mulle tuli kuitenkin sellainen olo kommenttien määrästä päätellen, että hitsi, sohva olisi varmaan tosi paljon parempi tuossa keskilattialla, kun niin moni on sitä mieltä, että se kannattaa siirtää. Ja siihen me se käännettiin sitten, ilman käsinojia. Otto ei oikein lämmennyyt tälle ratkaisulle, mutta mä suostuttelin hänet kokeilemaan sitä ja pysymään siinä.
Otto sanoi varmaan sata kertaa, että laitetaan sohva takaisin ikkunan eteen, kun se oli siinä paljon parempi. Silloin ei ollut ylimääräisiä käytäviä täällä, eikä sohva vienyt kaikkea sitä avaruutta, johon myös tässä alakerrassa ihastuttiin. Mä olin vakuuttunut siitä, että kaikki ihmiset kuvien perusteella tiesivät paremmin mikä meidän kotiin sopii, kuin me käytännön kokemuksella, ja niin me pidettiinkin sohvaa tuossa ihan koko kesän ajan. Vaaleanpunaiset päälliset auttoivat, koska se harmaiden päällisten tummuus hävisi. Tilaa ne eivät kuitenkaan tuoneet lisää.
Vaaleanpunaisten päällisten myötä mä aloin kuitenkin itse miettimään, että voisiko sohva niiden kanssa olla ihan ok myös ikkunan edessä. Silloin se ei söisi kaikkea niistä tulevaa valoa, kuten harmaat päälliset hieman tekivät. Me tarvittiin tilaa olkkariin tanssia ja olla, mitä ei kertakaikkiaan vaan ollut sohvan ollessa siinä. Ja jokin aika sitten mä Oton iloksi sanoin, että kokeillaan nyt sitä sohvaa siinä ikkunan edessä vielä. Mun leuka melkein tippui lattiaan, kun alakerta avartui niin paljon. Olin ihan unohtanut miten paljon tilaa täällä oli silloin kun sohva ei ollut keskellä lattiaa. Otto oli ollut oikeassa koko ajan.
Mulle tuli jotenkin niin tyhmä olo, että purskahdin spontaanisti itkuun. Otto ihmetteli, että miten mulla meni sohvan siirtäminen niin tunteisiin. Mutta ei mulla mennyt se sohvan paikka tunteisiin vaan se, että mua ärsytti, että annoin muiden ihmisten mielipiteen vaikuttaa niin paljon omaani ja sen takia meillä oli täällä ihan turhaan ahdasta vaikka kuinka kauan. Tottakai me itse tiedettiin paremmin, kun me asutaan täällä ja nähdään tämä tila koko ajan. Silti uskoin, kun tarpeeksi moni sanoi kuvien perusteella saman asian. Ja olinhan tietysti itse kysynyt neuvoa – koska ajattelin, etten itse osaa niin hyvin.
Itku ei johtunut sohvasta, vaan siitä (että mulla oli silloin PMS), että samalla kyseenalaistin hetkeksi suunnilleen kaikki päätökset, joita olen viimeisten yhdeksän vuoden aikana tehnyt. Kaikki saamani neuvot, kaikki omat mielipiteeni. Hetken mietin, että ei hitto, kuinka moneen muuhun päätökseen jonkun tuntemattoman ihmisen mielipide on oikein vaikuttanut mun elämässä. Mutta asiaa perusteellisesti pohdittuani onneksi tajusin, että kyllä se taitaa jäädä tähän sohvan paikan tasolle ja se on onneksi aika pientä.
Olen kasvanut aikuiseksi niin, että kaikesta mitä teen tai en tee on aina jollain mielipide sekä puolesta että vastaan. Ihan sama mistä asiasta on kyse, se on jonkun mielestä aina väärin tai se pitäisi aina tehdä eri tavalla. Pääosin siihen on tottunut ja olen pyrkinyt aina kuuntelemaan sitä omaa ääntä ja omaa mielipidettä, sanoi muut mitä sanoi. Mutta toki silloin kun itse kysyy neuvoa, tuntuu jo valmiiksi siltä, että muut tietävät minua paremmin.
Silloin voi olla vaikeaa poimia sieltä ne neuvot, jotka oikeasti ovat kaikkein hyödyllisimpiä. Mielipiteiden lisäksi neuvojakin voi tulla aivan laidasta laitaan, kuten tulikin. Moni sanoi, että sohva on oikein hyvä siinä ikkunan edessä, jopa ”kuin siihen tehty”. Silti mulle jäi eniten mieleen se, että sohva on “kaikkien mielestä paljon parempi keskellä lattiaa.”
Mutta hei, onneksi tässä oli kyse vain sohvasta. Mitään vahinkoa ei tapahtunut, nytpähän on ainakin erittäin perusteellisesti kokeiltu, että olisiko se sohva siinä hyvä. No ei ollut. Ja positiivisena puolena se, että olen tämän sohvan siirron myötä sekä tehnyt perusteellista itsetutkiskelua että ihastunut meidän kotiin, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Nyt tämän uuden järjestyksen kanssa myös meidän keittiö pääsee ihanasti esiin ja sen edessä on runsaasti tilaa. Ja me mahdutaan taas diskoilemaan lasten kanssa ja tekemään lankkuhaasteita Oton kanssa. Ihan parasta.
Tämä oli hyvä (ja onneksi aika pieni) muistutus itselleni, että pitää luottaa siihen omaan fiilikseen. Välillä on ihan hyvä kysyä neuvoakin, mutta lopulta se on se oma tunne, joka ratkaisee. Täällä on niin hyvä olla ja niin meidän näköistä juuri nyt, eikä enää ole yhtään sellainen fiilis, että tämä sohva ei sopisi tähän kotiin. Sehän on tosiaan kuin tehty juuri tuohon missä se on.
Minä olen sisustusfiiliksissäni ihan tuuliviiri. Voi olla, että jonkun ajan kuluttua innostun taas kääntämään sohvan, tai mulle tulee joku ihan toinen idea mieleen. Mutta se on sitten sen ajan juttuja, nyt olen tyytyväinen tähän. Ja tiedättekö, on ihan ok olla tuuliviiri ja muuttaa mielipiteitä kun oppii ja oivaltaa uutta. Maailma olisi todella tylsä ja armoton paikka, jos pitäisi aina pysyä siinä päätöksessä, jonka on kerran tehnyt.
Tämä oli hyvä juttu! Hyvää oivaltamista! Ja niin tuttua… Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn! <3
Mun mielestä sohva on ollut aina parempi noin päin, en vaan ole kommentoinut asiaa 😀 Mutta tohon tyhjään tilaan mun mielestä sopisi ihanasti kevyt keinutuoli!
Mä en ymmärrä, miten toi muka ”syö” huonekorkeutta. Sohva on melko matala kaluste ja sijaitsee lattialla, eikä pystysuunnassa korkean ikkunan edessä, joten en todella ymmärrä tuon kommentoijan ideaa…
Nyt näyttää hyvältä. Ja itse asiassa tykkään siitä, miten ikkuna ”alkaa” tuolta sohvan takaa, eikä ikkunan alareunaa/ikkunalautaa näy. Luo efektin että ikkuna voisi olla ihan lattiaan asti.
(Ainoa muutos minkä itse tekisin: nostaisin Picasso-julistetta 15-20 cm ylemmäs. Mutta se on makuasia eikä sillä loppupeleissä ole varmaan mitäön merkitystä. :D)
Itsetutkiskelu on positiivista ja tervettä. On meille kaikille hyvä pysähtyä välillä miettimään, mitkä vaikuttimet ohjaavat toimintaamme. Omat toiveet ja mieltymyksemme, muiden näkemykset, tahto miellyttää vai jokin muu.
Tämä oli mielestäni hyvä ja rehellinen postaus. Teen päätelmäni siitä, mitä kirjoitat ja jaat blogissasi ja voi hyvin olla, että johtopäätökseni eivät vastaa todellisuutta. Välillä kirjoituksistasi kuitenkin syntyy vaikutelma siitä, että sinulla olisi tarve silotella asioita tai vakuutella meille lukijoille, että asiat ovat mahtavasti. Tällainen vaikutelma syntyy siitä, että esimerkiksi tähän sohvaan liittyen kirjoitit ensin, että pidät itse sohvasta suoraan television edessä. Tästä postauksesta taas välittyi kuva, ettet pitänytkään siitä lainkaan itse, vaan sohvan paikka johtui vain muiden näkemyksistä. Toinen esimerkki on postauksesi ensimmäisestä arkiviikosta, joka meni kirjoituksen mukaan loistavasti. Sittemmin kirjoitit, että ensimmäinen viikko oli kamalaa rämpimistä. Pikkujuttuja, mutta näistä välittyy lukijalle ristiriitainen kuva.
Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Kaikkien valintojesi ei tarvitse olla täydellisiä. Epätäydellisyys ja rosoisuus on inhimillistä sekä kiinnostavaa. On OK, jos ensimmäinen arkiviikko loman jälkeen menee säätäessä ja pinna kireällä. Toki ymmärrän myös, ettei kaikkea negatiivista halua jakaa someen. Tällöin on aina vaihtoehtona jättää kirjoittamatta aiheesta kokonaan.
Voi olla, että tämä ”analyysini” meni totaalisesti vikaan. Joka tapauksessa haluan toivottaa sinulle paljon onnea ja menestystä urallesi ja vahvuutta oman aidon itsensä kuuntelemiseen – kaikenlaisten kommenttien ja näkemysten ristitulessa.
Sitä voi kyllä joskus ottaa toisten mielipiteet liian vakavasti. Toisaalta se, miten on asian esittänyt voi vaikuttaa siihen, millaisia vastauksia saa. Itsekin muistan sen postauksen, jossa kyselit mielipidettä sohvan paikasta. Siinä vain oli erilaiset kuvat eli siinä ei näkynyt kuinka pieni tuo tila itse asiassa on, ja kuinka keittiön pöytä ja taso tulevat tosi lähelle, jos sohva on keskelä. Tän postauksen kuvathan on ihan eri kulmasta otettuja. Itsekin olin sitä mieltä niistä ekoista kuvista, että sohva on parempi keskellä just maiseman takia. (En muista kyllä, että olisin kuitenkaan kommentoinut tohon asiaan siloin.) Kun nyt näin nyt tän postauksen kuvat ja tuon kokonaisuuden niin eihän tohon keskelle tosiaan sohva mahdu. Meillä on omassa olkkarissa divaanisohva keskellä huonetta, ja meillä se toimii hyvin eli tilaa on silti ympärillä tarpeeksi. Mutta ei kaikkiin huoneisiin vain samat ratkaisut sovellu.
Kivaa viikonloppua:)
Hei, tiedätkö mitkä ovat teidän kodin mitat? Etenkin tuo eteisestä-olkkariin mitta kiinnostaa:) (rakentaminen mielessä)
Kivaa pohdintaa ja harmi että oot oikeesti tehny jotain vastoin teiän omaa ajatusta vaan johdettuasi omat ajatukset harhaan toisten mielipiteiden takia, mut ei onneks myöhästä tajuta ja kehittyä! 😊 Mut halusin vaan sanoa et onpa iso muutos et käsinoja ikkunan viereltä pois, sohva vähän irti seinästä!
Voi ei, ikävä kuulla, että muiden ehdotukset saivat tuntemaan sut noin 🙁 Mutta kiitos tosi paljon kuin jaoit, koska ainakin mä ja monet muut aikuisetkin pystyy tosi hyvin samaistumaan noihin sun fiiliksiin aina välillä… Tietysti kaikenlaisia neuvoja ja kritiikkiä tulee julkisessa työssä jota teet vielä paljon enempi.
Kiitos postauksesta ja rohkeudesta jakaa ajatuksiasi ja rentouttavaa viikonloppua <3
Ida Kotona kaupungissa -blogista
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
No ei mua oikeastaan edes muiden ehdotukset saanut tuntemaan näin, vaan se, miten itse toimin ja ajattelin niiden pohjalta, siitä tuli tyhmä olo, pettynyt olo itseeni. Silloin kun neuvoja pyytää, niin niitä varmasti myös saa. Mutta just se, että miksi itse tartuin niin hanakasti siihen yhteen neuvoon vain siksi, että sitä tuli enemmän. 😀 Mutta kiitos ihan hurjasti sulle kun olet aina lempeä ja kannustava ja kiltti, sun kommentit piristää aina päivää <3 Ja ihanaa kun tykkäsit postauksesta!
Ehkä se vain olitkin sä itse, joka sitä eniten epäillyt, josko se sohvan paras paikka ois ollut aluksi siinä huoneen keskellä. Mietin, kun yleensä ite annan painoarvoa eniten semmosiile kommenteille, joiden kanssa itekin oon samaa mieltä.. Mutta hyvä kun mielesi muuttui ja löytyi kaikkia miellyttävä ratkaisu.
Monesti myös eniten raivostuttavat sellaiset kommentit , joissa on hitunen totta tai jotenkin muuten itelle arka aihe yms.. siis näin ite oon ainakin miettinyt.
Hyvin passaa tuo sohva tuohon:)
Siis juuri näin! Ja tästä se tyhmä oli nimenomaan itselleni tulikin, että miksi itse ajattelin näin ja miksi aihe oli mulle niin vaikea! 😀 Kiitos paljon <3
Ihana koti teillä <3
Voi kiitos hurjasti <3
Paikka ok. Mun silmään näyttäisi paremmalta jos matto olisi isompi. Sohva levyinen 🙂
Siis mulle tuli hyvä mieli tästä sun postauksesta, ihana pieni oivallus keskellä arkea <3 Ja hyvä muistutus miten ne toisten mielipiteet alkaa ihan salakavalasti vaikuttaa meidän omiin. Sohva näyttää hyvältä tossa ja niinku sanoit, se on TEILLE hyvä ja toimiva noin vaikka kuka sanois mitä!
Meillä oli mökillä vähän sama ongelma telkkarin ja sohvan sijoittelun kanssa ja ostettiin sellainen käännettävä tv-teline ja kaareva tv ja hitto on ollut hyvä, telkkarin näkee sohvalta ja ruokatilasta tosi hyvin ja tilaa jää just sille olemiselle keskellä olkkaria <3
Itse olen tarkka omasta kodistani ja tuota toiseksi viimeistä kuvaa on vaikea katsoa koska jos tuo seinä ja asiat olisi itselläni laittaisin ensin tajlun keskelle keskelle seinää, tvn keskelle pöytää ja pöydän keskelle seinää 😀 huom minun näkemykseni mutta teille noin 🙂