Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3