Kun takana on kaksi hyvin erilaista vauva-aikaa kahden hyvin erilaisen vauvan kanssa, ja kolmas tulossa, mä olen jo varautunut siihen että en välttämättä ollenkaan tiedä mikä meitä odottaa. Kaikki lapset kun ovat erilaisia, ja mitään ei voi yleistää. Siksi aion suhtautua tulevaan vauvavuoteen avoimin mielin, ja ottaa vastaan tulevan tyypin juuri sellaisena kuin hän on, ilman mitään odotuksia.

Ensimmäisellä kerralla mä pelkäsin etukäteen, että meille tulee vauva joka ei halua nukkua ollenkaan ja että koko muu elämä menee tauolle vuosiksi koska vauva-arki on niin haastavaa. Kaikki meni aivan päinvastoin, saimme maailman tyytyväisimmän vauvan joka alkoi alusta asti nukkumaan hyvin ja söi säännöllisesti, ja vauva-arki oli helpompaa kuin koskaan osasin edes haaveilla. Pelkäsin siis aivan turhaan. Vetelin koko vauva-ajan menemään nuoren äidin itsevarmuudella, enkä epäröinyt itseäni hetkeäkään. Ajattelin että koska meillä on niin tyytyväinen lapsi, mä olen riittävän hyvä äiti ja ei ole mitään hätää.

Toisella kertaa osasin odottaa että tyyppi ei välttämättä ole ihan yhtä kova nukkumaan kuin ensimmäinen, mutta en silti tiennyt mikä meitä odotti. 20 minuutin pätkissä ja hyvin vähän nukkuva vauva ei ainakaan ollut ihan sitä mihin olin varautunut. Koin myös valtavasti syyllisyyden tunteita ensimmäisen vauva-ajan helppoudesta ja kyseenalaistin koko siihenastisen äitiyteni. Olinko voinut muka olla hyvä äiti, jos vauvan kanssa kerran oli niin helppoa ja mukavaa ekalla kerralla? Vai kuuluiko äitiyden olla täynnä vastoinkäymisiä, valvomista ja omituisia termejä?

Toisen vauvavuoden aikana mä syyllistyin ihan kaikesta, ja piiskasin itseäni tekemään kaiken vaikeimman kautta. Luin kirjakaupalla kiintymysvanhemmuudesta, imetyksestä, perhepedistä ja oikeastaan ihan kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä. Pelkäsin jatkuvasti etten ole tarpeeksi hyvä, ja jopa ehkä vähän omin vauvan itselleni. Ajattelin että minun yksin täytyy hoitaa kaikki että olen hyvä äiti, vaikka se ei niin todellakaan mene.

Nyt kolmannella kerralla olen kannustanut itseäni ottamaan mallia siitä nuoresta esikoisen äidistä Iinasta, joka ajatteli tekevänsä kaiken ihan oikein.  Joka ei osannut syyllistyä, ja joka vähän tuhahteli sellaisille himopaasaajille joiden elämään ei mahtunut muuta kuin vauvavuosi. Vaikka aion uppoutua vauvaan ihan täysillä ja nauttia kaikesta vauva-aikaan liittyvästä, aion myös olla armollinen itselleni. Mun ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin, eikä mun tarvitse tehdä kaikkea vaikeimman kautta. Enemmänkin täytyy yrittää yhdessä Oton kanssa keksiä ratkaisuja, jotka tekevät vauva-ajasta mahdollisimman helppoa ja mukavaa ja nautinnollista.

Voin välillä mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten kun alkaa tuntua että ajatuksissa on jo tilaa muullekin kuin vauvan tuoksulle, voin rohkeasti myös tehdä ja olla ja mennä eikä se tee musta huonoa vanhempaa. Isän kanssa vauva ei ole hoidossa ja me tullaan muutenkin Oton vanhempainvapaan ansiosta olemaan enemmän yhdessä kuin koskaan ennen. Meidän tukiverkko on turvallinen, hyvä ja ihana, ja myöskin vahvempi kuin aikaisemmin. Meidän ei ole pakko tehdä kaikkea yksin.

Tällä kertaa aion siis syyllistyä vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyvä siitä vauvasta tulee. Kun on jo yli viisi vuotta saanut seurata itse kasvattamiensa mukuloiden kasvua, voi helpottuneena todeta että ei me varmasti ihan metsään olla menty. Molemmat tytöt ovat ihania tyyppejä, ja heistä huomaa kyllä että elämä on ollut ja on edelleenkin ihan mukavaa, turvallista ja rakkauden täyteistä. Ja sehän on kaikkein tärkeintä. Varmasti tämä vähän pidempi tauko, mahdollisuus elää muutakin elämää kuin vaipparalliarkea, on tuonut sitä perspektiiviä siihen miten lyhyt se vauva-aika loppujen lopuksi kuitenkin on. Ja vaikka se silloin saattaa tuntua koko elämältä, se ei ole sitä. Se on lyhyt, ohikiitävä vuosi, josta saa ottaa parhaansa mukaan kaiken irti.

Mä odotan niin innolla että saan olla äiti meidän kolmannelle pienelle ja tavata hänet <3

Otsikko sen kertookin, kävin reilu viikko sitten laittamassa ystäväni Reetan luona Bio Sculpture Helsingissä ripsipidennykset! Mulla on viimeksi ollut ripsienpidennys vuonna 2014, ja silloin sain ripsiä tehtäessä silmään ikävän verenpurkauman mistä mulle jäi jotenkin sellainen kammo että en uskaltanut pariin vuoteen ripsiä laittaa ollenkaan. Olen kuitenkin ihastellut Reetan tekemiä ripsiä pitkään jo vaikka kuinka monella bloggaajalla ja ystävälläni, ja ajattelin että jos jonkun uskallan päästää hääräämään silmäkarvojeni kanssa niin se on nimenomaan Reetta. Reetta on tehnyt ripsiä työkseen seitsemän vuotta, ja hän tekee niitä sekä omassa Cecil -liikkeessään Salossa, että Bio Sculpture Helsingissä kerran viikossa.

Reetta tekee ripset JB-lashes merkin kuiduilla, joita saavat käyttää vain koulutuksen käyneet ammattiripsimuotoilijat, ja nämä kuidut tuntuvat tosi laadukkaalta ja luonnolliselta. Mulla on ollut nämä ripset nyt pian kaksi viikkoa, ja sinä aikana on lähtenyt irti vain kaksi kuitua. Raskausaikana ei ole mitään takeita että ripset pysyvät, toisilla kun luonnollinen karvojen uusiutumistahti kiihtyy huomattavasti. Mä taas kuulun siihen koulukuntaan joilla kaikki karvat pysyvät tavallista paremmin kiinni koko raskausajan, ja sitten imetysaikana kaljuunnun.

Halusin ripsiini näyttävää pituutta, ja laitettiin sekaisin 10mm, 11mm ja 12mm kuituja. Ne ovat kestäneet tosi hyvin ja nämä ovatkin itseasiassa pisimmät ripset jotka mulla on tähän asti koskaan ollut. Ripsipidennykset helpottavat arkea tosi tosi paljon, kun mullakin omat on lyhyet, suorat ja vaaleat. Nyt kun raskausaknekin on helpottanut niin pärjään helposti aamuisin kevyellä sipaisulla meikkivoidetta, kulmakarvageelillä ja aurinkopuuterilla. Ihanaa kun meikkaamiseen ei mene aikaa. Vielä kun saisi kulmat värjättyä niin mähän voisin unohtaa melkein koko meikkipussin olemassaolon!

Mä olen ollut omiin ripsiini tosi tyytyväinen, ja aion pitää ripsiä nyt ainakin loppuraskauden ja ihan pikkuvauvavaiheen ajan, kun se helpottaa arkea niin paljon. Saman tein viimeksi Zeldaa odottaessani, ja on ollut paljon kivempi katsoa jälkikäteen kuvia joissa kasvoilla on vähän eloa väsymyksenkin keskellä, vaikka ei olisikaan jaksanut hirveästi meikkailla. Ne on ne pienet jutut joista tulee hyvä fiilis, eikö!

ALEKOODI: Sain Reetalta teille alekoodin jaettavaksi, eli mainitsemalla mun blogin nimen varatessanne, saatte ripsien ensilaiton Bio Sculpture Helsingissä hintaan 85€ (normaalisti 110€). Alennus voimassa myös Salossa. Varauksen voit tehdä soittamalla Reetan numeroon 0442779646. Alekoodi on voimassa perjantaihin 16.12. asti, eli hyvin ehtii käydä laittamasa vaikka pikkujouluripset!

BIO SCULPTURE HELSINKI
Lönnrotinkatu 30
00180 Helsinki

Mitä tykkäätte uusista ripsistä? 

Aurinkoista ja ihanaa tiistaita kaikille <3

Helou! Ensi viikonloppuna joulutunnelma alkaa hiipiä Helsinkiin ja muihin kaupunkeihin, ja lapsille ja lapsenmielisille on vaikka mitä kivaa tekemistä. Meillä jää tänä vuonna perinteiset Joulukadun avajaiset käymättä, koska en aiemman kokemuksen perusteella kertakaikkiaan uskalla tämän mahan kanssa lähteä sinne väkijoukkoon. Mutta onneksi on kaikkea muutakin hauskaa, mä kokosin pienen vinkkipostauksen, ja jos selaatte aavistuksen alaspäin niin löytyy myös tapahtuma jonne voitte tulla moikkaamaan meidän perhettä. Postaus sisältää vinkkejä myös muihin kaupunkeihin kuin vain Helsinkiin, eli kannattaa selata vaikka ette PK-seudulla asuisikaan!

1. LASTENTORI 19.11. klo 10-14 Alppilan seurakuntakeskus, Kotkankatu 2 00510 Helsinki

Lastentori järjestetään jo kolmatta kertaa, ja tokaa kertaa meidän perhe on siellä mukana! Paikalla on siis suosittu bloggaajakirppis, jossa on useampia myyjiä paikalla, ja me ollaan siis myymässä myös. Mulla on lasten juttujen lisäksi myynnissä myös mun omia kenkiä, vaatteita ja laukkuja, joten vaikka ei olisikaan lasten vaatteille tarvetta niin kannattaa tulla kurkkaamaan ja moikkaamaan! Ja kannattaa tulla aikaisin, viimeksi mä myin meidän pöydän tyhjäksi ensimmäisen 1,5 tunnin aikana.

Blogikirppiksen lisäksi siellä on monen monta mahtavaa merkkiä tarjouksineen myymässä kaikkea ihanaa vaikka pukin konttiin, mm. Melli Ecodesign, Kiddow, Oot niin ihana -vauvakirja ja bObles! Tapahtumassa on lapsille vaikka mitä kivaa tekemistä kuten joulukorttityöpaja, leffateatteri, minihampparibaari ja joulupukkikin on tavattavissa. Meidän tytöt odottavat jo ihan intona että pääsevät sinne touhuamaan.

Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo

2. Pikkuisten Joulu, 20.11. klo 13-17, Helsingin Kaupungin museon Lasten Kaupunki, Aleksanterinkatu 16

Pikkuisten Joulussa on mm. perinteinen tiernapoikaesitys, piparin koristelua, musiikkiesityksiä, vanhan ajan joulupukin kanssa jutustelua ja joululaulujen laulamista perinteisessä kuusijuhlassa Lasten Kaupungin kansakoululuokassa. Kuulostaa aivan ihanalta!

3. Aleksin Joulukadun Avajaiset 20.11. klo 15 alkaen, Aleksanterinkatu, Helsinki

Joulukatu avataan perinteisesti sunnuntaina, ja siihen liittyvää avajaisohjelmaa musiikkiesityksineen on Senaatintorilla klo 15 alkaen. Itse valot sytytetään ja kulkue lähtee liikkeelle klo 16. Me ollaan tosiaan käyty lasten kanssa joulukadun avajaisissa melkeinpä joka vuosi, ja aina lapset ovat olleet yhtä haltioissaan. Kannattaa kuitenkin varautua tungokseen, ja siihen että aikuiset eivät mitä luultavimmin varo lapsia vaan tunkevat taaperoidenkin eteen ihan surutta että saavat kivan somekuvan joulupukista. Eli jos ei itse ole vähän röyhkeä, niin ei välttämättä näe yhtään mitään. Se on se ikävä puoli. Kulkue kiertää Aleksanterin kadulta Kolmen sepän patsaan ohi Mannerheimintielle, ja siellä saattaa olla ehkä vähän väljempää, mutta sinne kulkue tulee toki sitten vähän myöhemmin sillä eteneminen ei ole mitenkään hurjan nopeaa.

Tsekkailin tarjontaa ja joulukadun avajaisia järjestetään viikonlopun aikana myös mm. Tampereella (su) ja Oulussa (pe). Turussa Satumaisen joulun avajaisia vietetään 26.11. ja joulupolkua on avaamassa itse Robin, Jyväskylässä myöskin ensi viikolla eli 25.11-27.11. Kannattaa tarkistaa oman kaupungin tarjonta Googlesta!

4. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! -elokuva, koko viikonlopun, Leffateattereissa ympäri Suomen

Meille tulee tyttöjen täti viikonloppuna yökylään ja ajateltiin mennä koko porukalla tsekkaamaan Tatu ja Patu -uutuusleffa. Meillä on Tatun ja Patun ihmeellinen joulu -kirja, johon elokuva ilmeisesti perustuu, ja se on ainakin aivan huikea. Tiara sai kirjan viime vuonna aattoaamun paketissa josta tuo kuvakin on otettu, ja se kirja on luettu kyllä moneen kertaan. Tatu ja Patu ovat ihan huikeita hahmoja ja veikkaan että leffassa riittää huumoria ihan koko perheelle.

5. Kaakao ja satukirjat

Jos on sellainen fiilis ettei kertakaikkiaan jaksa lähteä mihinkään ihmisjoukkoon, tai vaikka talviflunssa iskee päälle niin ihan yhtä varteenotettava vaihtoehto on myös tehdä vaikka herkkua kanelista vaahtokarkkikaakaota ja jäädä sisälle lukemaan satuja koko päiväksi. Tai mennä pulkkamäkeen ja napata kaakaot mukaan!

Eilinen isänpäivä oli ihana. Otto ei saanut aamiaista sänkyyn, mutta kokattiin yhdessä meille runsas muna-pekoni-makkara-hedelmä-mehu-aamiainen ja nautittiin sitä kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan koko perhe. Runsas aamiainen pitäisi kyllä ottaa joka viikonloppuiseksi hommaksi, kun sillä lähtee päivä niin ihanasti käyntiin, eikä vaivakaan ole kovin suuri siihen nähden miten iloiseksi se tekee. Joka viikko ei ehkä kannata tehdä pekoniaamiaista mutta jo se että asettelee useampaa laatua pöytään ja pilkkoo vähän hedelmiä valmiiksi tekee aamiaisesta juhlavamman kuin se että kaataa vaan äkkiä myslit ja maustamattomat jugurtit kuppiin. Lapsetkin tykkäävät osallistua ”herkkuaamupalan” tekemiseen, ja Zelda osallistui myös tekemällä kokonaan itse oman leipänsä: Ruisleipää, voita, banaania, kurkkua ja juustoa. Oli kuulemma hyvää!

Lapset antoivat Otolle itse tekemänsä isänpäivälahjat joista he olivat kovin ylpeitä, ja taisi olla ylpeä ja tyytyväinen isikin. Mä annoin mun oman lahjan jo aiemmin viime viikolla, koska tiesin että Oton kaveri oli tulossa kylään ja arvelin että isänpäivälahjaksi tarkoitetusta Battlefield 1:stä olisi vielä enemmän iloa jos Otto saisi pelata sitä vielä hyvässä seurassa, eikä vaan yksin sunnuntai-iltana. Ja taisin olla ihan oikeassa! Kerrankin ei haitannut että olin kärsimätön lahjan antaja.

Otto on kyllä paras isä jota voi meidän lapsille olla. Niinkuin eilen Instassa kirjoitinkin, mua ei epäilytä sekuntiakaan etteikö Otto selviäisi oikein hyvin vaikka akkavalta täällä sen kuin vahvistuu ensi vuonna. Otto pitää naisistaan huolta, ja on sekä isänä että puolisona paras mahdollinen. Otto leikkii ja hassuttelee lasten kanssa joka ikinen päivä, ja näin loppuraskaudessa on ottanut suurimman vetovastuun koko meidän arjen pyörittämisestä, vaikka yleensä jaetaankin kaikki hommat tasan. Otto on aina ollut isänä läsnä, eikä meidän ole ikinä tarvinnut tapella vastuun ottamisesta. Päin vastoin, välillä tuntuu että hänen pitäisi antaa itselleen vähän enemmän armoa, ja siitä mä yritän kovasti aina muistutellakin.

Otto ei koskaan unohda sanoa että rakastaa, ja kun lapsi kysyy jotain hän vastaa. Hän on johdonmukainen, eikä ikinä yritä mennä sieltä missä aita on matalin. Vaikka mä tiedän että raskaus konkretisoituu Otolle eniten vasta siinä hetkessä kun hän saa meidän neitokaisen ensimmäistä kertaa käsivarsilleen, hän osallistuu myös tähän odotukseen innokkaasti. Hän ei kieltäydy tunnustelemasta potkuja jotka on jo tuntenut miljoonaan kertaan, ja osallistuu nimipohdintoihin ja kaikkeen vauvaan liittyvään vähintään yhtä innokkaasti kuin kahdella aiemmallakin kerralla. Vaikka mua jännittää synnytys aika paljon, mä tiedän että mulla on siellä paras mahdollinen tuki paikalla, ja että siitä tulee meille kummallekin unohtumaton kokemus.

Etenkin kun omat kokemuksen isästä, tai isän puutteesta, ovat mitä ovat, mulle on ihan äärimmäisen tärkeää että meidän lapsilla on hyvä ja välittävä isä. Uskon että oma isättömyyteni on myös jollain tasolla vaikuttanut siihen mitä itse etsin mieheltä. Turvaa, rakkautta ja läsnäoloa. Ja sitä olen Otolta myös saanut, niinkuin me kaikki. Ollaan tyttöjen kanssa äärimmäisen onnekkaita, kun meidän perheessä on tuollainen mies. <3

Eilen illalla käytiin vielä illallisella Oton isän luona, ja istuttiin siellä iltaa. Soitin myös omalle papalleni ja poristiin pitkät pätkät vaikka ja mitä. Isänpäivä oli kokonaisuudessaan aivan ihana päivä, jotenkin niin lämmin ja ihana tunnelma kaikessa. Jäi hyvä mieli, ja näissä fiiliksissä on hyvä startata uusi viikko.

Vaikka maanantai on alkanut sillä että meidän astianpesukone ei vieläkään toimi asennusfirman tekemän asennusvirheen takia oikein, ja on edelleen käyttökiellossa kunnes siihen tulee uusi varaosa, en jaksa lannistua. Sen sijaan käyn ostamassa kivoja pahviastioita ja tänään syödään illallinen jossain muualla kuin kotona. Hyvä syy tämäkin käydä ulkona syömässä, eikö?

Ihanaa viikon alkua kaikille, toivottavasti teillä oli ihana isänpäivä <3

 

Postaus on osa Duracell & Lifie -yhteistyökampanjaa. Joulu lähestyy, ja pian kodit täyttyvät joulun tunnelman lisäksi lasten joululahjoista. En tiedä teidän lapsista, mutta ainakin meillä lasten suosikkeja ovat yleensä varsinkin aluksi lahjat joissa on ääntä, liikettä tai valoa – tai niitä kaikkia. Sellaisista haaveillaan tänäkin vuonna. Ne eivät aina ehkä kuulu vanhempien suurimpiin suosikkeihin, mutta ovat lapselle tärkeitä. Muistan kyllä omastakin lapsuudesta, miten barbietalo äänillä ja valoilla oli vaan niin siisti, ja miten huippua oli kun oli oma pattereilla toimiva lasten ompelukone.

Yhden tunteen muistan lapsuudesta kuitenkin myös elävästi, sen kun sai upouuden äänilelun joululahjaksi, mutta joulupukki oli unohtanut laittaa paristot mukaan. Ja sitten piti odottaa monta pitkää välipäivää että kaupat taas aukesivat ja lelulla pystyi leikkimään kunnolla. Nykyään odotusaika ei onneksi ole yhtä pitkä jos patterit unohtuvat matkasta, mutta kyllä se ilo on silti suurimmillaan jos lelu herää henkiin heti. Meidän lapset saivat kamppiksen myötä Disneyn ihanan Animator’s Collection Olaf-hahmon, joka kävelee, puhuu, laulaa ja vastaa kysymyksiin. He olivat riemuissaan kun lisäsin patterit leluun, koska henkiin herättyään lelu oli ”ihan kuin oikea Olaf”.

Lapsille lelut ovat vähän kuin kavereita leikeissä, ja se että kaveri puhuu on huikea juttu. Kun lelu on interaktiivinen, se antaa leikkiin ihan uusia ulottuvuuksia. Meidän tytöt ovat leikkineet Olafilla joka päivä siitä asti kun sen saivat, ja ottaisivat sen mielellään päiväkotiinkin mukaan mutta siellä äänilelut eivät ole ihan niin hyvä juttu kuin kotona. Täällä kotona kuitenkin Olaf saa laulaa niin paljon kuin haluaa, ja meidän tytöt sen mukana. On ihana seurata heidän leikkejään mieluisalla lelulla, ja tietää että leikit voivat jatkua pitkään kun pattereissa riittää virtaa.

KILPAILU, VOITA 200 EURON LAHJAKORTTI BR-LELUKAUPPAAN & PUOLEN VUODEN PATTERIT JOULULAHJAOSTOKSIIN!

Saan järjestää yhteistyössä Duracellin kanssa teille lukijakilpailun, jossa huikeana palkintona on 200 euron lahjakortti BR-lelukauppaan, sekä puolen vuoden Duracell-patterit, palkinnon arvo yhteensä 238 euroa. Mikä on sinun mieluisin tai mieleenpainuvin lahjan avaamiseen liittyvä muistosi? Jaa oma tai lapsesi lahjan avaamiseen liittyvä koskettava muisto tämän postauksen kommenttiboksissa, ja liitä sähköpostiosoitteesi mukaan sille varattuun kenttään niin olet mukana kisassa. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan siis tämä 238 euron arvoinen paketti. Kilpailu on voimassa 23.11. klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. 

Onnea kisaan kaikille!

Yhteistyössä Duracell.