En tiedä mitä sanoa! Eilinen voitto Indiedays Blog Awardseissa ei tunnu todelliselta, ei siis kertakaikkiaan! Mä olen niin kiitollinen teille kaikille, jokaikiselle teistä, kiitos. Voitto tuli kotiin Living & Lifestyle -sarjan yleisöäänestyksestä, eli voitin täysin teidän ansiostanne. Ääniä annettiin melkein 32 000 ja ehdokkaita oli melkein 200, tuntuu täysin uskomattomalta että mä oikeasti kävelin lavalle ja sain palkinnon. Koko se tilanne kun menin vastaanottamaan palkintoa oli ihan epätodellinen. Kun mun nimi sanottiin, mä ajattelin että olen varmaan kolmas tai toinen ja kävelin vaan muina miehinä sinne lavalle, enkä tajunnut että mun nimi oli ainoa joka sanottiin ja sarjassa palkittiin vain yksi voittaja.

Tuntuu niin hyvältä, varsinkin kun en osannut ollenkaan arvata että tässä kävisi näin. Jotenkin en ole vieläkään ihan sisäistänyt tätä, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa. Mieletön fiilis! Multa toivottiin Instagramissa postausta blogiuran kehityksestä tähän pisteeseen asti, ja ajattelin että kirjoitan  vähän syvällisemmin tuosta voitosta ja muutenkin blogimatkasta, joka on kestänyt jo 4,5 vuotta, kunhan saan vähän ajatuksia kasaan. Iso osa tuota matkaa olette te, mun maailman huipuimmat lukijat. Mutta siitä lisää ensi viikon aikana, sillä nyt on sellainen väsymys päällä että ei oikein ajatukset toimi!

Mekko Miss Selfridge (Nelly.com) / Kengät Primark / Kello Marc by Marc Jacobs / Sarvi DIY

Eilen oli todella ihana päivä kokonaisuudessaan jo heti aamusta alkaen. Oli hauskaa nähdä tuttuja kasvoja Indiedaysin Inspiration Dayssa ja siellä oli tosi huikeita yhteistyökumppaneiden pisteitä tänäkin vuonna. Mä kävin mm. sovittelemassa silmälaseja Instrumentariumin ständillä, ja kuuntelemassa Nelly.comin ständillä mielenkiintoisen infon. Otto oli mukana myös, ja hengattiin yhdessä Emilian, Vilman ja Korinnan kanssa. Se päivätapahtuma meni jotenkin tosi tosi nopeasti ja siitä kiiruhdettiinkin kotiin valmistautumaan iltaa varten.

Pikavärjäsin hiukset samalla kun söin pizzaa ja nypin kulmakarvoja, ja päästiin kuin päästiinkin ajoissa liikkeelle. Mentiin vähäksi aikaa Emilian ja Topiaksen hotellihuoneeseen vielä viimeistelemään meidän asuja Korinnan, Roopen, Vilman ja Emilian siskon Eveliinan ja hänen miehensä kanssa. Aikamoinen porukka oli kasassa kun kaikki saivat asut ylleen. Siinä oli hotellin muilla asukkailla naurussa pitelemistä kun aulaan ilmestyi hevospariskunta, kuollut aviopari, vankikarkurit ja kreikkalainen jumalatar yhdessä Marian, Joosefin ja Jeesuksen kanssa. Otettiin nopeasti muutamat kuvat vain ennenkuin jätin kameran Tigerin  narikkaan loppuillaksi turvaan. Onneksi pitäisi tulla vielä myöhemmin niitä virallisia kuvia itse gaalasta. Kuvaajakin repesi nähdessään Oton hevosnaamarin, se oli kyllä niin huippu.

Mun yksisarvisen asu oli täysin mun omaa käsialaa, sarvenkin muovailin kuulkaa itse muovailumassasta ja teippasin ja kuumaliimasin ja maalasin ja glitteröin. Siitä tuli yllättävän hieno, mutta voin kertoa että se ei ollut mikään maailman mukavin kumppani yhdessä tuon painavan lisätukan kanssa. Epätasaiset liimat ja sarven paino alkoivat ottaa aika mojovasti päähän puolivälissä iltaa, ja mä pakkasin sitten sarven laukkuun. Mutta hyvin se kesti koko illan, siitä saavat lapsetkin sitten ponileikkeihinsä hyvän asusteen. Heillä se ei tosin varmaan kestä ehjänä kovin kauaa mutta ei sen ole niin väliksikään.

Huh, siis mä oon ihan loppu. Vaikka oli yksi hienoimpia viikonloppuja ikinä, niin silti, tai ehkä juuri siksi olen ihan veto pois. Tänään vielä heräsin jo ennen kahdeksaa, ja vietettiin osa päivästä Ikeassa, ja flunssastakin on edelleen yskä jäljellä. Nyt ei auta muuta kuin pötköttää sohvalla Ben & Jerry’sin kanssa ja alkaa ajoissa nukkumaan, niin jaksaa aloittaa sitten huomenna uuden työviikon. Kiitos vielä kerran ihan mielettömän paljon teille kaikille. Te olette parhaita<3

<3:llä Iina

Sain Go for it vol. 4 -blogin ihanalta Mintulta haasteen jossa on kymmenen kysymystä, ja päätin tarttua tähän vihdoinkin! Minttu on tosi ihana ja inspiroiva tyyppi ja kysymykset olivat tosi mielenkiintoisia ja hauskoja! Eli sen pidemmittä puheitta, tässä vähän vastauksia, ja lopussa mun keksimät kysymykset sekä haaste eteenpäin.

1.  Lempiharrastuksesi (bloggaamista ei lasketa!)?

Ehdottomasti lukeminen, niin rentouttavaa puuhaa. On ihana uppoutua kirjojen maailmaan ja mä olen ollut pienestä asti oikein kunnon lukutoukka. Toisaalta Tiaran aloitettua tanssin olen alkanut kaihoten katsella naapurisalin aikuisten happy houria, kaikki näyttävät nauttivan niin paljon ja toki muistan itsekin edelleen vahvasti miten ihanaa tanssiminen on.

2.  Jos olisit ruoka-annos, mikä olisit? Miksi?

Tää on kyllä paha, apua! Tulee mieleen vaikka mitä, sushia ja makaronilaatikkoa. Mutta kyllä mä varmaan olisin parsapiirakka, koska rakastan parsaa ja rakastan pekonia, jota siihen aina laitan. Tai sitten olisin ihan vaan pekoni.

3.  Paras piirteesi äitinä?

Ymmärrys ja keskustelutaito. Mä pyrin aina asettamaan itseni lapsen asemaan, ”miltä tämä tuntuisi jos minä olisin nyt se lapsi”. Ja se että pyrin osoittamaan rakkautta lapsia kohtaan niin paljon kuin mahdollista, ja olemaan läsnä.

4.  Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?

Jos saisin vapaan viikonlopun kaikista töistä, kokonaan vapaan viikonlopun josta ei siis tarvitsisi dokumentoida sekuntiakaan blogiin kuvien tai ajatusten muodossa, mä tekisin kaikkea mahdollista. Mentäisiin lasten kanssa kylään kavereille, lähdettäisiin käymään brunssilla ravintolassa, mentäisiin vaikka vesipuistoon lasten kanssa. Eläisin jokaisen sekunnin täysillä, ilman kameran linssiä silmän edessä tai sormia näppäimillä. Jos saisin vapaan viikonlopun Oton kanssa, mä en tekisi mitään. Vuokraisin mökin jostain kaukaa, ja makaisin Oton kanssa verkkareissa siellä koko viikonlopun katsomassa sarjoja Netflixistä.

5.  Mitä haluaisit vielä opiskella?

Markkinointia, yhä edelleen. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu että mä opin työtä tekemällä todella paljon joka päivä, käytännön kokemus on arvokasta. Selkeästi olen löytänyt sen alan jolla haluan olla, ja ehkä joskus vielä palaan koulunpenkille syventämään kaikkea oppimaani. Joku uusi kielikin olisi ihanaa vielä oppia, espanja tai ranska.

6.  Salainen taitosi?

Mä tykkään kovasti maalata ja piirtää, mutta liian harvoin tulee käytettyä siihen oikeasti aikaa. Lasten kanssa toki maalaan ja piirrän, mutta yleensä silloin teen niitä juttuja mitä he haluavat mun tekevän.

7.  Oletko syys-, talvi-, kevät- vai kesäihminen?

Mä olen vähän kaikki-ihminen, jokaisessa vuodenajassa on jotain josta pidän kovasti. Kesällä se on lämpö ja aurinko, syksyllä synttärit ja lämmin fiilis, talvella joulu ja pulkkamäki. Kevät on ehkä vähiten mun suosikki, mutta on kevätkin ihana kun valo alkaa lisääntyä.

8.  Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?

Tämä on paha! Varmaankin se synttärilaukku, jota Lontoosta ei löytynytkään. Synttäreistäkin on jo tovi aikaa, mutta ehkä se vielä löytyy.

9.  Turvavaate, johon pukeudut, kun et keksi, mitä laittaisit päällesi?

Harmaa neule ja mustat farkut, ne toimivat aina.

10.  Milloin ja miten aloitat jouluvalmistelut?

Aloitan ne yleensä tässä loka-marraskuussa leipomalla torttuja ja pipareita, ja lisäämällä kynttilöiden määrää kotona. Marraskuun lopussa tai joulukuun alussa ekat koristeetkin jo ilmestyvät kotiin, ja joulukuusi koristellaan aina itsenäisyyspäivänä, se on perinne.

Haastan mukaan haasteesen Sofian, Emilian ja Sallan. Ja toki haasteeseen saavat osallistua muutkin! Tässä mun keksimät kymmenen kysymystä, jotka ovat jouluaiheisia, koska mä olen ihan joulufiiliksissä täällä tuon Mintun viimeisen kysymyksen ansiosta!

1. Lemppari jouluherkkusi?

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?

3. Jouluperinne jonka toteutat joka vuosi?

4. Kenen kanssa vietät joulua?

5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?

6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitääkö jouluna olla lunta?

7. Paras jouluelokuva?

8. Lempi joululaulusi?

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?

10. Jouluaskarteluvinkki?

Ihanaa päivää kaikille! <3

Selasin tässä blogiani, aina välillä tulee mielenkiinnosta katsottua että mitä sitä onkaan tehty viime vuonna tähän aikaan tai millainen esikoinen oli ollessaan samanikäinen kuin kuopus on nyt. Törmäsin samalla tietenkin asuihin, asukuvat ovat olleet olennainen osa blogia ihan alkuajoista saakka, ja niitä on Päivän asu-tagin alle kertynyt melkein 50 sivua, lähes 200 postausta. Aina ei osu nappiin, blogin alkuaikoina osui hyvin harvoin edes siedettävään nappiin, ja nyt ajattelinkin jakaa teille omasta mielestäni kymmenen pahinta blogissa jakamaani asua, tai siis tyylimokaa.

Nämä asut ovat kaikki sellaisia että mielen valtaa vain ”MIKSI?”-kysymykset, ja tekee mieli vajota maan alle. Nyt mä kerron miksi, vaikka eivätköhän kuvatkin kerro kaiken olennaisen.

1. Liian pieni hame, kulahtaneet saappaat ja jäätävät kuviosukkahousut. Iina vuonna 2011 oli varsinainen tyylitaituri. Hame on kauniisti asettautunut vinoon, onhan se ihan liian tiukka, puhumattakaan sen huimasta helman mitasta.

2. Toinen talvinen tyylinäyte. Verkkosukkahousut sortsien kanssa on varmasti kaikkein tyylikkäin yhdistelmä, etenkin lämpömittarin näyttäessä miinusasteita. Niihin kun vielä yhdistää pikkumyykengät, harvinaisen mauttoman neuleen ja kultasolkisen ruskean vyön niin ei voi pahemmin metsään mennä. Huomatkaa myös kuinka joskus panostin asukuviin: keinovalo, siivoamaton keittiö ja vaunutkaan eivät saaneet mua miettimään parempaa tilannetta tai miljöötä kuvaukselle. Aplodeja Iina!

3. Napapaidaksi solmittu ruutupaita, mauton ja liian iso koru, valkoinen toppi alla ja vielä neule päällä. Tästä asusta löytyy kaikkea! Huomaa myös vyö ja jäätävät korkonilkkurit. Mä en ehkä pysty tähän kun meinaan tukehtua nauruun. Ja tämä kaikki talvipakkasilla. Arvatkaa missä tapahtumassa olin tässä asussa? Indiedaysin bloggaajakirppiksellä. Hieman naurattaa tämä, että nyt mä täällä bloggaan, Suomen tyylikkäimpien bloggaajien keskellä ja oikeasti joskus näytin tältä. Lohdullista on se että olen ainakin jotain oppinut näiden vuosien aikana.

4. Liivi raitapaidan päällä, tämä oli varmaan kuuminta hottia neljä vuotta sitten. Tai sitten se oli sitä vain mun päässä. Tämä asu näyttää jonkun lastenohjelman hahmon rooliasulta.

5. Jälleen aivan liian pieni hame niin pituuden kuin leveydenkin osalta. Ne taisivat olla mun erikoisalaa back in the days. Ketjukoristeiset arskat ja kirkuvan pinkki laukku, molemmat olivat joskus mun lemppareita. Oikeita luottoasusteita, joita käytin harva se päivä. Laukun osaan kuvitella sopivan johonkin muuten todella pelkistettyyn asuun mutta nuo aurinkolasit on onneksi kuopattu jo aikoja sitten.

6. Tukka on vaihtanut väriä, mustasta vitivalkoiseen. Jotenkin nämä ääripäät ei kuitenkaan taida olla ihan se mun juttu. Mä rakastan tuota takkia, tykkään kovasti maihareista ja mustista farkuista yhdistettynä kauluspaitaan. Mutta tuo kokonaisuus ei kyllä toimi ollenkaan yhteen, miten kukaan on voinut yhdistää nuo kaikki osaset?

7. Tumman viininpunainen huulipuna ja neonkeltaiset housut samassa lauseessa pitäisi saada jo hälytyskellot syttymään. EI, ei ja vielä kerran ei. Siihen olen vielä yhdistänyt urheilulenkkarit, sukat somasti vilkkuen sekä kunnon statement-kaulakorun. Tämänkin asun osaset ovat ihan kivoja, mutta eivät kyllä missään nimessä sovi yhteen.

8. Kimonoa, neonkeltaista ja peplumia. Tästä asusta löytyy kaikki ja vielä vähän lisää! Ehkä olisi jo silloin pitänyt ymmärtää että yksinkertaisuus on kauniimpaa  kun överiys. Tämä ei ole ihan niin paha kuin nuo alkupään asut mutta kyllä on silti pakko hetkeksi pysähtyä miettimään, että olenko tosiaan reilut puolitoista vuotta sitten pukeutunut tähän kokonaisuuteen.

9. Siinäpä vasta harvinaisen epäimarteleva asu omalle vartalotyypilleni. Mulla on kyllä kapea vyötärö joo, mutta kun lantiota ei ole nimeksikään, niin sitä pötkömuotoa ei ehkä kannattaisi korostaa entisestään pukeutumalla maxihameeseen ja croptoppiin. Kenkävalinta on mennyt pahasti pieleen, ja tuo asento oikein korostaa jokaista tekemääni virhettä.

10. Tässäkin asussa on joitakin kivoja juttuja, kuten tuo valkoinen toppi. Se näyttää kivalta esim. mustien tiukkojen farkkujen ja korkkareiden kanssa, jolloin sen A-linja ei saa mua näyttämään isommalta vaan laskeutuu kivasti. Tuo jakku ja käännetyt farkunlahkeet sen sijaan lisäävät mun ulkomuotoon ainakin viisi lisäkiloa ja saavat mut näyttämään kymmenen senttiä lyhyemmältä. Myöskään jakun silmiäsärkevän voimakas kuvio ei saa aplodeja enää tänä päivänä.

Mikä näistä tyylimokista oli teidän lemppari, toisinsanoen se kaikkein pahin? Mikä on ollut teidän pahin tyylimoka, jolle olette hihitelleet jälkeenpäin? Mä sanoisin ehkä kuitenkin nuo kolme ensimmäistä, vaikka ei näistä yhdestäkään voi kovin ylpeä olla. Siitä olen kuitenkin iloinen että en enää pukeudu noin, olen oikeasti löytänyt oman tyylini. Blogi on siinä oiva apuväline, kun omaa kehitystä ja valintoja voi tarkastella jälkeenpäin ja miettiä uudelleen.

Vihdoin meidänkin lapsilla on talvivaatteet muutaman viikon jahkailun jälkeen. En siis osannut päättää, että minkälaiset me valitaan. Lopulta mä annoin lapsille itselleen pari vaihtoehtoa, joista he saivat valita mieleisensä ihan itse. Mulle oli tärkeää valita sellaiset ulkovaatteet, jotka sen lisäksi että pitävät kuivana ja lämpimänä, ovat myös turvalliset. Molempien ulkovaatteiden vedenpitävyys on saavutettu ilman haitallisia  perfluorattuja yhdisteitä, joita niin monissa vedenpitäviksi käsitellyissä vaatteissa esiintyy.

Tiara valitsi itselleen Molon kauniin kukallisen Pearson-takin. Sen värit sopivat täydellisesti neidin synttärilahjaksi saamaan Gugguun merinovillaiseen pipoon, ja se on musta aivan ihana. Takissa on hyvin taskuja ja lumisuojat sekä hihoissa, että takin alaosassa jottei se nousisi ja jättäisi selkää paljaaksi. Takissa on myös kivasti säätövaraa ja se on todella lämmin. Lämpöä takkiin tuo Thinsulate-kerros.

Zelda taas valitsi sitten Mini Rodinin mintunvihreän Siberia Aop -takin, joka on myös ihana. Mä katselin itse vaaleanpunapilkullista versiota, mutta meidän prinsessa yllättikin valitsemalla vihreää. Mini Rodinin takit ovat vähän tönkömpiä kuin Molon, mutta hyvin hän tuossa näyttää liikkuvan. Takki on ihan superlämmin, ja sisällä on ihana satiinivuori. Hupun karva on irroitettavissa, kuten koko huppukin.

Molemmissa takeissa on myös hyvät heijastimet, ja vedenpitävyys 10 000mm, sekä hengittävyys 8000g/m2/24h. Sama vedenpitävyys löytyy myös housuista, mutta hengittävyysarvo on vähän pienempi. Housuiksi valitsin molemmille Molon Pollux Activet Almost Black -värissä, eli ne ovat tuollaiset tummanharmaat. Housuista löytyy ihanat Molon tunnusmerkit eli isot tähtiheijastimet takaa, ja ne ovat tosi mukavat. Mä otin esikoiselle housuista isomman koon kun takista, koska hänellä on niin pitkät jalat. Takki on koko 104 ja housut siis 110. Ne ovat vyötäröltä tosi löysät vielä, mutta pituus on juuri sopiva että menee toivottavasti kevääseen asti. Ja onneksi on kumpparit joilla saa kiristettyä.

Esikoisella on vielä sopivat viime talven Eccon lämpimät Gore-Texit, sekä Crocsin vaaleanpunaiset saappaat joita kuopus lainasi näihin kuviin. Nuoremmalle neidille pitäisi siis ostaa vielä talvikengät. Saatetaan ehkä kallistua noihin Eccoihin, kun ovat niin hyvät. Varmaankin samantyylisiä saa tänäkin vuonna Eccon liikkeistä. Lisäksi meillä on talvikumpparit molemmilla, jotka ovat tosin nyt päiväkodissa.

Me ollaan kyllä ainakin ensituntumalta tosi tyytyväisiä nyt näihin talvikamppeisiin. Käyttöön tulevat myös viimevuoden Mini Rodini-haalarit, mikäli varavaatteiden tarvetta tulee. Lisäksi meillä on joitakin sellaisia kaupunkitakkeja jotka eivät teknisiltä ominaisuuksiltaan päätä huimaa mutta menevät hyvin kauppareissuilla ja automatkoilla. En malta odottaa että vaatteet pääsevät oikeasti käyttöön ja päästäisiin vaikka pulkkamäkeen, ja eivät malta tytötkään.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Aurinko laskee joka päivä aiemmin ja aiemmin, ja jos haluaa ottaa asukuvia pitää suunnilleen juosta töiden jälkeen kuvaamaan. Onneksi valoa sentään riittää vielä hetken aikaa, pian täytyy siirtyä siihen että kuvaa monta asua samana päivänä aina viikonloppuisin, jos haluaa asukuvia saada. Luonto on ihan uskomattoman kaunista just nyt, ja tuntuu että syksyn värit ovat tänä vuonna loistaneet jotenkin tavallista pidempään. Puut ovat vielä täynnä lehtiä ja osa ei ole vielä edes kadottanut vihreyttään, eli kaunista syksyn loistoa on odotettavissa vielä ainakin jonkin aikaa. Ihanaa!

Mä olen iloinen kun olen saanut kaivaa tämän vaalean suosikkitakin jälleen käyttöön, se on niin lämmin ja pehmeä ja rento. Muistan tämän olleen joidenkin lukijoideni inhokkitakki viime talvena, kaikessa rönttöisyydessään. Tai ehkä vaan käytin sitä liikaa? Käytän sitä varmasti liikaa tänäkin talvena, koska se on niin monikäyttöinen. En ole oikeastaan edes miettinyt uuden takin ostoa, kun takkivalikoima tuntuu olevan hyvä juuri nyt. Kaikkia takkeja en ole vielä edes ottanut esillle.

Takki Sheinside* / Neule New Yorker* / Housut Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tähän asuun kaivoin kaapista esiin toisen vaatteen jota en ole käyttänyt pitkään aikaan, vuosi sitten New Yorkerilta saamani neuleen sifonkihelmalla. Yhdistin sen mustiin nahkalegginsseihin ja tolppakorkoisiin nilkkureihin. Kampaukseksi valitsin ihanan helpon ja rennon ponnarin, ja meikin jätin ihan minimiin. Ponnari on kivan freesi kampaus, pitäisi käyttää sitä useamminkin, vai mitä olette mieltä?

Talvella mä usein lisään meikin määrää, ja kesällä taas vähennän. En oikein tiedä miksi talvella tuntuu tarpeelliselta laittaa hirveä pakkelikerros kun vähemmälläkin pärjää, haha. Kai sitä talvella tuntee itsensä niin harmaaksi ja nuutuneeksi että kokee tarvitsevansa rajauksia ja räikeitä huulipunia.

Vaalean talvinen asu, hot or not?