Lapset alkavat olla jo ihan valmiita kevääseen, ja puhuvat jo joka päivä siitä miten kevät lähestyy, on valoisampaa ja lumet sulavat. Taitavat olla sellaisia auringonkaipuisia niinkuin äitinsäkin. Saatiin Lindexiltä vähän lastenvaatteita jokin aika sitten ja ihanan keväiset kuosit ovat olleet meidän kaikkien mieleen! Tiara on aivan ihastunut uuteen papukaijapaitaansa, sekä röyhelöpolvisiin leggingseihin jollaiset me oltiin itse ostettu vaaleammassa sävyssä jo aiemmin. Lindexin leggingssit ovat ihan mun lemppareita tosi hyvän hinta-laatusuhteensa vuoksi. Ne kestävät hyvänä pesusta toiseen, ja yleensä niistä löytyy kivoja kuoseja ja värejä. Lisäksi mitoitus on kohdillaan meidän pitkäsääriselle esikoiselle, mutta passaa hyvin myös kuopukselle.

Tänä keväänä lastenvaatetrendeistä olen bongannut erityisen paljon collegepaitoja, farkkua, lintuja, kukkia, tiipiitä ja kaktuksia. Tiipiitä ja kaktuksiakin olen hamstrannut, mutta tämä papukaijakuosi on tosi suloinen. Vielä mulla on etsinnässä tytöille välikausivaatteet, sekä sellaiset kaupunkitakit. Juuri tällä hetkellä olenkin Kampin kauppakeskuksessa 3. kerroksessa myymässä meidän vanhoja vk-vaatteita, muita vaatteita ja kenkiä pois, eli sinne siis kipinkapin ostoksille jos kiinnostaa!

Panta Lindex * / Paita Lindex* Leggingssit Lindex* / Kengät Lindex & Crocs* / Aurinkolasit Äidin Ray Ban Clubmasterit / *saatu blogin kautta. Kenkiä piti vaihtaa kuulemma keväisempiin kesken asukuvien, Crocsit olivat jo liian talviset tyttären mielestä

Vk-vaatteista mä en oikein ole vielä päässyt itseni kanssa selvyyteen että minkä väriset / kuosiset / merkkiset ostetaan kun mikään ei oikein ole nyt sytyttänyt. Mahdollisesti kallistun Moloon tai Popiin, kun ne ovat toimineet meillä hyvin tähänkin asti. Lapset saavat kyllä itse valita kuosin / värin kunhan löydetään kivat mallit vain. Kengistä viime syksyiset sopivat ainakin kuopukselle ihan hyvin vielä kun olivat silloin tosi reilut eikä jalka ole kovasti kasvanut, esikoiselle ehkä pitää ostaa uudet. Kumppareita meillä on, mutta kaikki asusteet pitää myös katsoa vielä uusiksi. Kuravaatteet ovat onneksi ok vielä tämän kevään kun ostin nekin reiluina päiväkotiin viime vuonna.

Mä olen aina ihan myöhässä vk-vaatepohdintoineni, mutta aina ollaan tähänkin asti saatu ne juuri sellaisena kun ollaan haluttukin, vaikka ei olla ostettu vielä tammikuun alussa, hah! Saapa nähdä mitä kivaa me tytöille löydetään!

Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti törmäillään mahdollisimman monen kanssa tänään Kampin kauppakeskuksen 3. kerroksessa <3

Mä rakastan Ottoa. Mun hassua miestä, joka joka päivä kurvaa hakemaan mut töistä vaikka ei tarvitsisi, ihan vaan että saadaan olla hetki kahdestaan. Mun miestä, joka innostuessaan jostain uppoutuu sen maailmaan ihan todella, ja joskus vetää mutkin mukanaan. Mun miestä joka on tutustuttanut mut näiden vuosien aikana niin moneen uuteen asiaan, joita ilman en nykyään osaisi enää olla ilman. Mun miestä, joka turhautuu yrittäessään paistaa täydellistä kananmunaa ja luullessaan epäonnistuneensa siinä. Mun hassua miestä, joka mun tarjoutuessa ottamaan mahdollisesti epäonnistuneen kananmunan ilmoittaa naama kurtussa yrittäneensä paistaa sitä täydellistä munaa mulle, ei kuulemma hänen munillaan niin väliä ole. Mun miestä, joka lohduttaa mua silloin kun suren hukkaamiani aurinkolaseja. Jonka mielestä on ihan ok että mua harmittaa se että hukkasin ne, ja joka ymmärtää että sellainenkin voi harmittaa. Ja joka jaksaa vakuuttaa mulle kymmenen kertaa että saan ne varmasti takaisin, ollen oikeassa.

Mä rakastan meidän hassua pientä isoa esikoista, joka joskus miettii sanansa niin tarkkaan että hänellä kestää sanoa yksinkertaisessa lauseessa niin kauan että kerkeäisi nopeasti käydä lähikaupassa jos juoksisi. Esikoista, joka joskus puhuu niin nopeasti ettei pysy perässä. Esikoista, joka haluaa joka päivä opettaa kuopukselle uusia asioita, välillä kärsivällisesti, välillä turhautuen. Esikoisesta, joka on fiksu, välittävä ja ihana tyttö, välillä pelottavankin fiksu. Esikoista, joka ymmärtää enemmän kuin välillä haluaisi noin pienen ymmärtävän. Esikoista, joka huolehtii aina toisista, äidistään, naapurin koirasta ja päiväkodin hoitajastakin. Esikoista, joka miettii kaiken todella tarkkaan, harkitsee ja punnitsee. Esikoista, jonka kanssa fanitetaan yhdessä Antti Tuiskua, Robinia, Evelinaa ja Sannia. Esikoista joka on ihastuttavan korrekti joka tilanteessa.

*Panta  & paita saatu blogin kautta Lindexiltä.

Mä rakastan meidän hassua pientä kuopusta, joka hänkin hitsi vieköön täyttää kohta kolme! Meidän kuopusta, joka on syntynyt sarkasmi suussaan, sitä itse tajuamatta. Kuinka joku voikin olla niin naseva, hauska ja osuva tajuamatta sitä vielä itse ollenkaan? Kuopusta, joka on aivan kuin isänsä: uppoutuu yhteen asiaan kerrallaan ja haluaa tuoda sen asian elämänsä jokaiselle alueelle mukaan. Kuopusta, joka haluaa Jali ja Suklaatehdas-synttärit ja joka sellaiset myös saa. Kuopusta, joka osoittaa rakkauttaan usein ja paljon, eikä koskaan unohda kehua jos näkee jotain kaunista, oli kyseessä sitten päiväkotikaverin äidin korvakorut tai bussikuskin hieno takki. Kuopusta joka on mun ikuinen sylivauva ja kotonakin viihtyy sylissä, kainalossa ja viekussa.

Mä rakastan nykyään myös itseäni. Täytyy mussa jonkun olla ihan ok kun saan viettää mun elämää kolmen noin mielettömän tyypin kanssa. Ainakin mä oon ihan yltiömäisen onnekas, kun olen heidät saanut elämääni. Kiitos minun hassu pieni perheeni, kun teette mut niin onnelliseksi joka ikinen päivä. <3

Millaisia hassuja pieniä tai isoja perheitä teillä on? <3 Ihanaa perjantaita kaikille!

Alkuviikko on sujunut hektisesti mutta hyvällä mielellä. Olen päässyt tapaamaan huikeita tyyppejä, ja tänään tuli tasan vuosi kuluneeksi siitä kun aloitin työt Jevelolla. Mulla on jotenkin niin superhyvä fiilis! Meillä aloitti tänään myös uusi huipputyyppi tiimissä, ja vein sekä oman vuosipäiväni että hänen ensimmäisen päivän kunniaksi pullaa aamulla töihin. Tuntuu kyllä aivan kreisiltä että tämä vuosi on mennyt näin nopeasti, mutta niinhän se aina tuntuu. Vuodessa olen kyllä myös oppinut ihan älyttömästi, ja nyt kun mietin ensimmäistä työpäivääni, mua suorastaan hihityttää. Mua jännitti silloin niiiiiiin paljon!

Mä sanoin tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa ääneen yhden mun suurimmista haaveista, ja arvatkaa mitä: en menettänyt kasvojani, en nolostunut, en saanut osakseni huvittuneita katseita. Sanoin haaveeni ääneen sellaisille ihmisille, jotka mahdollisesti ehkä voisivat joskus auttaa minua unelmani toteuttamisessa. Ei sitä tiedä, u never know. Oikeastaan mulla ei ole unelmia, mulla on suunnitelmia. Ja tähän asti aina kun olen sanonut suunnitelmiani ääneen, ne  ovat konkretisoituneet: niistä on tullut haaveen sijaan päämääriä, joita kohti pyrin. Ja tähän asti olen onnistunut nämä tavoitteeni myös saavuttamaan aina jossain vaiheessa. Uskon vahvasti, että myös tämän haaveen, unelman, suunnitelman, tulen joskus toteuttamaan, ja se saa perhoset leijailemaan mahanpohjassa.

Huomaa että kevät on alkanut ja valo on lisääntynyt: jotenkin sitä on itsekin enemmän täynnä energiaa. Aikainen herätys ei tunnu enää yhtään niin aikaiselta, kun voi nähdä jo ensimmäiset sarastavat valonsäteet. Ja tänään tuli myös hieno ahaaelämys kun tyttöjen tanssitunnin jälkeen oli vielä vähän valoa jäljellä, ensi kertaa sitten syksyn. Tytötkin sitä ihmettelivät. Minä hömelö unohdin kuitenkin mun Ray Banin Clubmasterit sinne tyttöjen tanssikoululle, arvasinhan mä että ei mun kannata hankkia kunnollisia aurinkolaseja. Ei muuta kun huomenna soittoa sinnepäin sitten, kun kotona vasta huomasin ja toimisto oli mennyt kiinni. Toivottavasti joku olisi ollut niin ihana että olisi käynyt viemässä ne sinne toimistoon ja saisin ne vielä takaisin. Pitäkää mulle peukkuja! Hävettää kyllä vähän, mutta kai sitä oli niin innoissaan menossa katsomaan tyttöjen lopputanssia että ei käyneet lasit mielessäkään.

Vielä on huomenna työpäivä jäljellä ja sitten ollaan tyttöjen kanssa perjantai kotona ja lauantaina tosiaan ollaan siellä Kampin Lastentorilla. Huomenna ja perjantaina pitäisi valmistella vielä loput kirppiskamppeet, onneksi mulla on kaksi reipasta apulaista jotka auttavat oikein mielellään. En malta odottaa että saan olla tyttöjen kanssa koko perjantain, meille tulee varmasti huippu päivä. Odotan vaan sitä että saadaan perjantaiaamuna tyttöjen kanssa makoilla meidän isossa sängyssä, aamuauringon paistaessa, hupsukuvioiset yöhousut jalassa, syöden viinirypäleitä ja lueskellen satuja kaikessa rauhassa.

Postauksen kuvat viikonlopun pulkkamäkireissulta, meillä oli ihan sika kivaa! Esikoinen ei vaan suostu enää laskemaan äidin ja isin kanssa kun hän on ”niin iso tyttö että laskee aina ihan itse”. Kai me ollaan Oton kanssa sitten vielä pieniä tyttöjä kun ajatellaan että on hauskempaa laskea yhdessä ;).

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Moikka ja hyvää huomenta ihanat! Mä palaan tänään illalla tarkemmin meidän kuulumisiin, mutta nyt halusin kertoa teille ihan huipusta tapahtumasta jossa mekin ollaan mukana: Lastentorista. Lastentori järjestetään nyt tokaa kertaa, ja viime vuodesta hurjasti kasvanut tapahtuma pidetään tällä kertaa Kampin kauppakeskuksen lasten kerroksessa, eli 3. kerroksessa. Sen lisäksi että Lastentorilla on kaikkea kivaa tekemistä lapsille ja ihania tuotteita myynnissä, siellä on myös bloggaajakirppis jossa mäkin olen myymässä. Ja kun sanon mä, tarkoitan siis koko meidän perhettä! Eli vaikka ei oliskaan lasten tapahtuma muuten ajankohtainen niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan meitä!  Mä olen niin superlaiska myymään lasten vaatteita että viimeksi olen myynyt niitä yli kaksi vuotta sitten. Eli voin kertoa että on herkkua tarjolla.

Kuvasin pienen osan meidän kirppiskamppeista, ekat jotka kerkesin laittaa myyntikuntoon, mukana siis mm. hyväkuntoisia välikausivaatteita (haalareita, takkeja ja housuja), Polarn O. Pyretiltä, Kappahlilta, Reimalta ja Villervallalta, myös monia muita kuin tässä kuvassa näkyviä. Ja jos Mini Rodinin Jaguar-haalari himottaa niin meidän pöydästä löytyy erittäin hyväkuntoisena koossa 92/98. Rodinilta löytyy myös mm. heppakuosia, voimamies-kuosia ja liskokuosia.

Myyntiin on tulossa myös Mini Rodinin ja Polarn O. Pyretin sisävaatteita, Little Marc Jacobsia, Nununua, Gantin ihana mekko, Bisgaardin nahkaisia vk-kenkiä, soreleita, tennareita, kumpparit ja nilkkureita. Lisäksi on kassikaupalla ihan perusmerkkien vaatteita kuten Zaraa, Nextiä, Primarkia, Lindexiä, Kappahlia, H&M:ää ja muita. Kokoja on vaatteissa ihan pienistä kokoon 104 asti, ja kengistä pikkukengistä kokoon 25 asti.

Ja tosiaan meidän kirppistelijöiden lisäksi paikalla on myynnissä mm. Melli EcoDesignin ja Aarrekidin ihanuuksia ja vaikka mitä muuta. Mä olen ihan innoissani täällä, ja varmaan tuhlaan mahdolliset kirppistuotot samantien naapuripöytiin tai sitten näihin uusiin ihanuuksiin.

Toivottavasti torilla tavataan! Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

En tiedä johtuuko talvesta vai mistä, mutta koen että tämän violetin tukan kanssa on huomattavasti helpompaa keksiä asuja kuin pari vuotta sitten pastellipinkin tukan kanssa. Ehkä talvella käytän enemmän mustaa, harmaata ja valkoista jotka toki sopivat mihin väriin vaan, tai ei ”ehkä”, vaan käytänkin. Mulla oli silti viikonloppuna päällä myös vaaleanpunainen pipo ja beige takki ja en mä niidenkään kokenut riitelevän kauheasti hiusteni kanssa. Ehkä se on myös asenteesta kiinni? Vaaleanpunainen tukka oli hetken päähänpisto, harkitsematon heittäytyminen joka ei tainnutkaan tuntua yhtään omalta. Violetti tukka on taas melkein puolen vuoden harkinnan tulos, josta pitkään haaveilin ja jota kerkesin miettimään monelta kantilta. Nämä tuntuvat niin multa.

Ja en voi väittää etteikö teidän mielettömän ihana palaute olisi myös rohkaissut mua hiusteni kanssa. Mulla on niistä varma olo. Juuri tämä pukeutumisasia mua jännitti eniten, mutta nyt kun tässä muutaman päivän on totutellut, on huomannut ettei ole mitään sen kummempaa totuttelemista. Hiukset istuvat mun tyyliin.

Puin lauantaina päälleni BikBokin kyljistä avoimen topin, sekä nahkaisen tikatun Bomberin joka on ollut mun luottotakki jo kaksi vuotta. Bomber on kevyesti topattu ja näinä muutaman plusasteen aurinkoisina päivinä se on jo riittävä, etenkin kun lähtee autolla käymään vaan jossain eikä vietä pidempiä aikoja ulkona. Hiukset laitoin rennosti ponnarille vaan, mikä on yksi mun pitkän tukan lempparikampauksia. Ponnari jotenkin freesaa ilmettä tosi paljon, ja tuntuu että kaulakin pitenee ainakin kilometrin kun nostaa hiukset ylös. Tuon topin kanssa mun suurin ongelma on ollut sen korkea kaula-aukko joka ei ole poolokaulus eikä avonainen kaula-aukko eikä mitään fiksua siitä välistä vaan avonaisten hiusten kanssa ihan liian korkealla. Olen suoraan sanoen näyttänyt kaulattomalta. Mutta nyt kun laitoin hiukset kiinni ja pois tieltä, ei kaulakaan näytä sen kanssa niin lyhyeltä.

Ihanaa kun  ilmat lämpenevät ja aurinko näyttäytyy yhä useammin ja useammin, olen nimittäin varsin ihastunut mun joulukuussa ostamiini Ray banin Clubmastereihin ja olen odottanut ihan hulluna että pääsen käyttämään niitä enemmän. Viime viikonloppuna sai ainakin olla arskat päässä jatkuvasti, jes! Kyllä se kevät sieltä tulee!

Takki Sheinside* / Toppi BikBok / Housut Monki / Kengät H&M / Korvikset H&M / Laukku Coach / Arskat Ray Ban Clubmaster / *saatu blogin kautta

Ensimmäinen asu pastellitukassa hot or not? Miten muut pastellihiusten omistajat pukeudutte? Onko jotain väriä mikä teistä on ihan no-no kirkasvärisen tukan/pastellivioletin tukan kanssa?