Mikä päivä! Tänään siis alkoi Helsingin Messukeskuksessa Pohjoismaiden suurin startup -tapahtuma Slush, jossa oli jäätävä määrä ihmisiä ympäri maailmaa, superisti startup -yrityksiä kuten oma työpaikkani, sekä paljon sijoittajia, mediaa, asiantuntijoita ja mielettömiä puhujia. Paikalla oli mm. Googlen ja Facebookin väkeä ja pääsin tapaamaan hurjasti mielenkiintoisia ihmisiä. Oman firman porukan lisäksi mun kaveri Kaisla oli auttamassa meitä, ja lisäksi paikalla oli mun ystävä jo Oulun ajoilta, eli Janne Naakka, jonka kanssa tänään lanseerattiin Jevelon uusi kauppapaikka, sekä Jannen oma korumallisto joka on siis kaikille myynnissä TÄÄLLÄ. Huikeita juttuja kyllä, oli niin hauska päivä!

Mä suuntasin tapahtumaan aamulla aikaisin, ja vein tytötkin tänään vähän aiemmin päiväkotiin, jo aamupalalle. Olo oli aamulla ihan ok, ja jaksoin hyvin pyöriä, houkutella porukkaa vierailemaan meidän ständillä ja sitten vielä esitellä sovellusta ja meidän historiaa ja taustoja ständillä. Alunperin mun oli tarkoitus olla loppuun asti ja lähteä vielä illalla juhlistamaan firman pikkujouluja, mutta sen verran väsytti iltapäivällä että lähdin vähän aiemmin kotiin ja loppuillan olen viettänyt sohvalla. Kyllä se oikeastaan otti aika koville, vaikka aamulla olin muka ihan elämää täynnä. Onhan siinä toki muutosta, kun on ottanut kolme päivää rauhassa sairastellen ja sitten yhtäkkiä puhuukin useammalle ihmiselle muutamassa tunnissa kuin varmaan viimeisten parin vuoden aikana.

Musta tuntuu ihan mahtavalta miten paljon itsevarmuutta olen saanut työni ansiosta. Ennen mun pahin painajainen olisi ollut jakaa flyereita tai varsinkin pysäyttää ihmisiä ja esitellä heille jotain, siis oikeasti. En ollut ujo mutta pelkäsin tuntemattomille puhumista. Tänään mä huomasin että en ole enää yhtään ujo. Puhuin niin monien kanssa ja ummet ja lammet ja kertaakaan en edes takellellut vaikka vaihdoin kieltäkin englannin ja suomen välillä aivan nonstop, sillä paikalla oli sekä ulkomaalaisia että suomalaisia. Tuntuu tosi hyvältä, jotenkin luotan itseeni paljon enemmän nykyään ja uskon että pystyn tekemään monia sellaisiakin asioita joita en ole ennen kokeillut. Ei niitä ainakaan pelkäämällä voi oppia, ennemmin kannattaa kokeilla ja harjoitella.

Onneksi loppuviikko on blogihommia lukuunottamatta vapaata, niin saan parannella vielä rauhassa, ja olla tyttöjen kanssa. Mä lupaan ehdottomasti paneutua blogiin ihan uudella puhdilla kun paranen kunnolla, suorastaan hävettää että olen postannut tässä kuussa niin vähän ja niin lyhyesti, varsinkin kun asiaa kyllä pulppuaisi vaikka kuinka.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Moikka, täällä ollaan edelleen kipeänä ja siksi musta ei ole mitään kuulunutkaan. Mulla on angiina ja keuhkoputkentulehdus, ja sain antibioottikuurin ja tiukan määräyksen levätä, mutta huomenna on tosiaan se Slush ja sinne mun on kyllä ihan pakko mennä. Tämän päivän ja eilisen olen levännyt kokonaan ellei eilistä lääkärikäyntiä lasketa, ja olo on kohentunut sentään vähän että uskon jaksavani ainakin suurimman osan huomisesta.

Torstaina käyn kontrollissa että onko tulehdusarvot lähteneet laskuun antibiooteilla, toivottavasti ovat. Mutta tosiaan tästä siis johtuu blogin jäätävä hiljaisuus, pahoittelen. Ei mennyt taas ihan niinkuin olin suunnitellut tämän viikon postausaikataulun. Mutta ainakin on monta hyvää aihetta varastossa, mä olen vaan maannut sängyssä ja miettinyt miljoonaa eri asiaa kun on kerrankin ollut aikaa. Jotenkin en yhtään ajatellut että olen oikeasti kipeänä, ajattelin että on vaan joku pikku flunssa. Mutta ihan hyvä siis että menin lääkäriin, ties miten pahaksi tämä olisi äitynyt jos olisin vaan paahtanut töissä koko viikon tavalliseen tahtiin.

Teet saatu blogin kautta*.

Tytöillä on onneksi kaikki hienosti, he ovat olleet terveenä ja iloisena ja piristäneet mua. Tänäänkin nuorempi toivotti minulle ”Hyvää yötä äitibanaani, minä owen tentabanaani” <3 Toivottavasti meidän pikkubanaanit pysyvät terveenä loppuviikon ja munkin kunto tästä vain kohenisi entisestään niin jos vaikka loppuviikosta päästäisiin jo tekemään jotain kivaa. Ja tosiaan mulle aina moni kommentoi että mä olen tosi usein kipeänä. Tänä vuonna ehkä olen ollut kipeänä sekä keväällä että nyt syksyllä, ja ainakin lääkäri sanoi että pienten lasten vanhemmilla on se paha että sieltä päiväkodista kantautuu kokoajan bakteereja, ja vaikka lapset olisivatkin niille immuuneja itse niin niitä silti tarttuu meihin aikuisiin. Kesällä ja alkusyksystä mä olin ihan terve, että en mä nyt koe sillä tavalla usein kipeänä olleeni. Tottakai toivon että tämä nyt menee tällä ohi ja saan lopputalven olla terve, mutta en itse ole mitenkään huolissani tai stressaa kuitenkaan!

Nyt pakko alkaa nukkumaan kun huomenna on aikainen herätys. Yritän palailla mahdollisimman pian! Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Viime  yö meni mulla muutaman tunnin yöunilla, kun melkein heti nukahdettuani mulla alkoi nousemaan kuume tosi korkealle ja tuli ihan jäätävä päänsärky ja kurkkukipu. Ei sitten näköjään se parin viikon takainen flunssa mennytkään ohi vaan tuli kahta kauheampana takaisin. Kuume laski vasta aamulla joskus seitsemän aikaan ja sitten sain nukuttua pari tuntia ennen kuin tytöt heräsivät. Tsemppasin vielä aamulla ja tein Otolle isänpäiväaamupalan pekonisydämineen, munakokkeleineen ja hedelmineen, mutta sitten oli kyllä voimat ihan loppu ja on edelleen. Huomenna pitää mennä lääkäriin jos vaikka sieltä saisi avun joka katkaisisi tämän ikävän flunssakierteen.

Oton isänpäivä ei siis ole sisältänyt huonepalvelua, lapsivapaata tai muuta erityistä sen aamupalan ja lahjojen lisäksi, vaan lähinnä lasten kanssa satumetsän leikkimistä, ruuanlaittoa ja isänä olemista. Ja kuulemma hänellä on ollut juuri passeli isänpäivä, eikä hän olisi kaivannut mitään enempää. Mua harmittaa että Oton isänpäivä kului mun sairasteluun, mutta onneksi häntä ei tunnu harmittavan muu kuin se että mulla on huono olo. Parempi onni ensi kerralla, ja onneksi isää voi muistaa ihan tavallisenakin sunnuntaina.

Lapset saivat kertoa isästään omin sanoin, kun askarreltiin Otolle yhdessä kortti. Lapset kuvailivat Ottoa näin:

..Isi näyttää hyvältä.

..Isi on rakas.

..Siwwä itiwwä on muhta tukka. (Sillä isillä on musta tukka.)

..Hän on ihana.

..Isin kanssa on kivaa leikkiä legoilla.

..Isi osaa ajaa tosi hyvin autolla.

..Isin kanssa voi pelata Rocket Leagueta ja Hohokumia.

..Ja Wocowocoa (Locorocoa).

..Iti voi pewata myöh Owaf-tikkupewiä. (Isi voi pelata myös Olaf-tikkupeliä.)

..Isi on paras isi koska sen kanssa voi hassutella.

..Iti on pawah kohka tihki. (Isi on paras koska siksi.)

Mun mielestä Otto on paras isi, koska hänestä näkee miten paljon hän rakastaa lapsiaan ja miten paljon hän nauttii siitä että saa olla heidän kanssaan. Tytöt pukeutuivat tänään aamulla My Little Ponyiksi, koska kuulemma isi tykkää poneista, kovasti. Ehkä siitäkin voi jotain päätellä Oton heittäytymisestä. Vaikka tiedän että ponit ja barbien korkokengät eivät ole ehkä oikeasti Oton kiinnostuslistan kärkipäässä, hän ei anna sen häiritä leikkiä lasten kanssa. Ja lapset tuntevat olevansa tärkeitä isälleen, aina. He tietävät että isi kuuntelee aina, ja isille voi kertoa ihan mitä tahansa.

Olen maailman onnekkain kun olen saanut itselleni ja lapsilleni noin ihanan miehen ja isän. Otto on kaikkea sitä, mitä ikinä olisin voinut omalta isältäni toivoa, jos mulla sellainen olisi ollut. Olen kiitollinen siitä, että meidän lapsilla on ihana, rakastava ja välittävä isä. Isä jonka syliin kiivetä, isä jolta kysyä hupsuja ja vähemmän hupsuja kysymyksiä, isä joka kuorii omenoita kun äiti on allerginen. Isä joka innostuu hassuista jutuista, ja jonka kanssa lapset saavat pelata pelejä ja kokea ihan erilaisiakin asioita kuin äidin kanssa.

Hyvää isänpäivää Otto ja kaikki muut ihanat isit <3

Ollaan vietetty rentoa perhelauantaita tänään. Aamupäivä vietettiin yhdessä lasten kanssa leipoen, ja iltapäivällä mentiin vielä käymään Itiksessä ostamassa Otolle isänpäivälahja tyttöjen kanssa. Löydettiin aika kiva lahja, ja tänään oli juuri hyvä päivä ostaa se niin kukaan ei joudu pitämään lahjasalaisuutta liian kauaa, kun isänpäivä on jo huomenna. Huomiseksi on ostettu myös hyvät pöperöt ja en jaksa odottaa että pääsen kokkailemaan ja ennenkaikkea syömään!

Katsottiin tänään illalla vähän vanhempaa My Little Pony -leffaa tyttöjen kanssa Netflixistä, taisi olla kymmenisen vuotta vanha elokuva. Niin hassua miten paljon ne hahmot ovat muuttuneet niistä(kin) ajoista. Toki ne olivat vielä erilaisempia silloin kun itse olin pieni ja katselin tätini vanhoja My Little Pony -VHS:iä aina mummolassa. Rakastin itsekin poneja pienenä ja mielelläni leikin kyllä niillä tyttöjen kanssa. Musta on myös ihanaa, että ainakin meidän lasten päiväkodissa on myös poikia jotka leikkivät poneilla, ainakin mitä tytöiltä olen kuullut niin melkein aina päiväkodin ponileikissä on ollut mukana sekä tyttöjä että poikia, ja kaikki ovat tuoneet omat ponit mukanaan kotoa. Kerran Tiara unohti oman poninsa kotiin ja yksi mukava poika oli lainannut hänelle yhtä omistaan.

Me katsotaan melkein joka lauantai lasten kanssa elokuva aina illallisen jälkeen, se on musta tosi kiva perinne joka toivottavasti jatkuu sinne asti että tytöt ovat jo aikuisia. Ainahan sitä saa haaveilla, kun teini-ikä ei vielä pitkiin aikoihin ole ajankohtainen, hahah. Toisaalta taas kauhistuttaa se että oma kummipoika joka oli vasta puolitoistavuotias taapero kun odotin Tiaraa menee jo ensi vuonna kouluun! Minne tämä aika menee, kyllä se teini-ikäkin sieltä vielä tulee, ehkä nopeammin kuin uskommekaan. Pitää imeä kaikki hetket tästä ihanasta pikkulapsiajasta itseensä kun se on vielä ajankohtaista, koska ennenkuin huomaakaan se on jo ohi.

Pitää myös muistaa kirjoittaa ylös kaikki hassut jutut mitä lapset sanovat pienenä, koska jonain päivänä he ovat fiksumpia kuin minä ja Otto yhteensä, ja me jäädään kakkoseksi. Silloin voi naureskella niille hassuille jutuille. Kuten esimerkiksi sille, että eilen selaillessamme kakkujen kuvia tyttöjen kanssa, törmäsimme aivojen muotoiseen kakkuun. Kerroin heille että ne ovat aivot ja että meillä on kaikilla sellaiset päässä. Zelda suuttui ja tokaisi että ”Minuwwa ei totiaankaan owe tuowwaitia päättä!”. Hajottiin Oton kanssa niin pahasti, hän niin tomerana oli siinä ja oikein tuohtui kun äiti meni sellaisia hupsutuksia sanomaan.

En malta odottaa huomista, sillä isänpäivän lisäksi mun kaveri Emmis, Tiaran kummitäti, tulee Rovaniemeltä meille pariksi päiväksi kylään! Kauhea ikävä ollut, kun ei olla nähty taas puoleen vuoteen. Huippua saada kivaa seuraa ja tytötkin ovat ihan innoissaan.

Hyvää yötä ihanat <3

Hello! Mun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään kirjoittaa teille uudesta meikkivoiteesta, jonka ostin Lontoosta: Baremineralsin Blemish Remedystä! Se on nimittäin ihan huippua. Tykästyin Bare  Mineralsiin jo ostettuani sen Starter Kitin, mutta tämä on jotain ihan uutta. Siinä missä original-BM ei tuki ihohuokosia ja peittää kevyesti, tämä meikkipuuteri hoitaa ihon epäpuhtauksia ja peittää todella hyvin. Mä en tiedä saako Blemish Remedyä Suomesta, varmaan tänne saa ainakin tilattua. Kysyin Kicksi’istä silloin heti sen Lontoosta ostettuani, ja silloin heillä ei ainakaan sitä vielä ollut. Purkki on onneksi tosi riittoisan oloinen eikä ole kulunut tässä vajaan kuukauden aikana vielä juuri ollenkaan.

Blemish Remedy piilottaa ihohuokoset ja näppylät, sekä vähentää selkeästi punaisuutta. Se sisältää mm teepuuöljyä ja Aspen Bark – uutetta (suomentakaa joku) sekä aloe vera -uutetta. Mulla se ei ole kuivattanut ihoa liikaa, mutta rasvaisuus on vähentynyt huomattavasti ja mä aion käyttää tätä jatkossakin jos vaan sitä saan tänne Suomeen jostain. Varmaan ainakin länsinaapurin Sephorasta tätä löytyy jos ei muuten.

Mä olen niin iloinen että olen löytänyt tuotteen joka sekä peittää että hoitaa, koska mä tarvitsen molempia. Peittäminen on mulle tärkeämpää, mutta en halua tehdä sitä sillä kustannuksella että sitten ihohuokoset tukkiutuvat ja näppyjä tulee vaan enemmän ja enemmän. Siinä kierteessä olen ollut jo monta kertaa ja nyt se tuntuu katkenneen. Ihokin on pysynyt parempana, ajoittaisia hormoninäppyjä lukuunottamatta. Eli jos satutte törmäämään tähän tuotteeseen jossain Suomessa, niin hihkaistaa mulle, en suostu käyttämään enää muita meikkipohjia!

Blemish Remedyssä on myös tuollainen antibakteerinen ”tyyny” eli kun siitä sudilla ottaa sitä puuteria, niin sinne ei pääse bakteereja missä se loppu meikkivoide on, vaan suti koskee ainoastaan siihen osaan puuterista jonka on juuri levittämässä kasvoilleen. Kun sutia pari kertaa töpöttelee tyynyllä niin saa sopivan määrän ulos ja sitten vaan buffaa sen kasvoille ihan normaalisti.

Lisäksi ostin Lontoosta muitakin meikkejä. Peitevoidepuikon, kynsilakkaa, luomiväriä ja aurinkopuuteria. Nuo tosin ihan näitä halvempia Primark-tason meikkejä. Ihan hyvin ovat toimineet, mutta eivät ole mitenkään niin mullistavia että kannattaisi erikseen mainita. Tuota peitevoidetta käytän siis silmänalusiin, kun ne on niin tummat että ei mikään meikkipuuteri tai voide niitä peitä. Se on tosi paksua ja varmaan siis tukkii kaikki ihohuokoset, siksi vältän käyttämästä sitä mihinkään mihin niitä näppyjä voisi tulla.

Kuvissa näkyvä paita on myös Lontoon ostoksia, se löytyi Bershkasta. Mä olen ihan hulluna näihin harmaisiin ribattuihin paitoihin ja mekkoihin, multa löytyy jo kolme erilaista paitaa ja yksi poolomekko. Nämä on jotenkin tosi ihanan rentoja ja huolettomia, mutta silti siistejä. Vähän tulee ehkä ysärivibaa mutta sehän ei haittaa mitään.

Me aletaan nyt lasten kanssa leipomaan ja lähdetään sitten vielä tekemään pieniä isänpäivähankintoja, aivan ihanaa lauantaita kaikille! <3