Eilen olimme koko perhe vieraina aivan ihanissa kastejuhlissa Espoossa. Juhlat pidettiin omakotitalon suuren suurella pihamaalla ja onneksi sattui vielä aivan ihana sää niin oli mahtavaa olla ulkona. Kastetilaisuus oli kaunis ja herkkä ja vauva sai aivan ihanan nimen. Tilaisuuden jälkeen me nautittiin notkuvista herkkupöydistä, vauvantuoksusta ja lapset pihalle asetetusta uima-allas-liukumäki-kombosta. Siellä kuulkaa loiskui vesi ja hyvin mahtui lähemmäs kymmenen mukulaa yhteen altaaseen.

Me laitettiin Tiaran kanssa samisteluasut päälle, kun satuttiin löytämään kummallekin melkein samanlaiset hameet. Ainoa ero oli Tiaran hameen glitter, sitä ei tässä minun aikuisten versiossani ollutkaan. Zeldalla oli ihan omat meiningit kun hän löysi itse itselleen hameen perjantaina alennusmyynneistä ja ilmoitti että haluaa laittaa juuri sen ristiäisiin, joten mikäs siinä. Ihanat asut molemmilla tytöillä oli ainakin mun mielestä.

Mulla on vain pari midimittaista hametta, mutta ei ole ollut tällaista a-linjaista midihametta kuin viimeksi ehkä joskus ala-asteen lopussa? Juuri itseasiassa Oulussa äidin kodin varastoa tutkiessani löysin pari niitä tusinan vuoden takaisia hameita ja laitoin kierrätykseen. Silloin muodissa oli matala vyötärö hameissa, eikä mallit tai kuosit olleet enää niin ajankohtaisia näin 12 vuotta myöhemmin. Tämän nudenvärisen hameen löysin Itäkeskuksen Zarasta, kun katsoin että yksinäinen hame vaan roikkuu tangolla. Kuulemma olivat tulleet edellisenä päivänä, ja ainoastaan yksi, mun kokoa, oli jäljellä. Kerrankin loistava tuuri siis! Sanomattakin on selvää että hame lähti matkaan.

Yritin etsiä hameelle jotain yläosaa kaveriksi, mutta en löytänyt mitään kivaa. Muistin että mulla olisi kotona vajaamittainen toppi, joka voisi sopia kivasti. Sovitin yhdistelmää kotona, ja totesin että väliin jäävä 2cm kaistale mahanahkaa ei erotu hameen sävystä melkein ollenkaan ja näyttää vaan jäätävältä valkoiselta rinkulalta. Totesin että ehkä sittenkin jotain ei-vajaamittaista. Valitsin sitten mustan spagettiolkaimisen topin, joka sopii melkeinpä minkä tahansa kanssa. Asussa oli mukava olla ja hame oli ihanan ilmava helteessä, ei yhtään tullut hiki tai mikään kangas liimaantunut ihoon.

Mun asu: Toppi River Island / Hame ZARA / Kengät Mango / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Koru Primark / *saatu blogin kautta.

Tiaran asu: Toppi Gugguu / Hame H&M / Kengät H&M / Kaulakoru H&M

Zeldan asu: Toppi H&M / Hame ZARA / Kengät ZARA 

Sain itsekin pitää pikkuista sylissä ja voi mahdoton että hän oli ihana pieni tuhisija. Ei voi uskoa että omatkin kaksi rämäpäätä ovat joskus olleet niin pieniä ja tuhisevia, kun he juosta viilettävät ja höpöttävät ja kasvavat niin nopeasti. Uskomatonta että kuopuksenkin ristiäisistä on yli kolme vuotta.

Ihana ihana sunnuntaipäivä, kiitos hurjasti juhlien järjestäjille ihanasta tilaisuudesta<3 Tänään on vähän pilvistä mutta aika nätti päivä kuitenkin, katsotaan mitä me keksitään. Ihanaa alkanutta uutta viikkoa kaikille <3

Selailin vanhoja postauksia nostalgiamielessä eräänä lomapäivänä, ja tuli mieleen että olisi hauska toteuttaa katsaus heinäkuiseen Iinaan blogihistorian koko ajalta, eli 6x minä heinäkuussa. Aika paljon on look ja meininki vaihdellut tässä vuosien aikana, ja oli hauskaa katsoa miten erilaisia tyylejä mulla on ollutkaan. Ja miten paljon tukka tai vaikka paidan väri vaikuttaa koko olemukseen! Tämän postauksen tekemisen myötä opin ainakin sen että hitsi mulla on ikävä punaista väriä, miksi sitä ei löydy mun tämänhetkisestä vaatekaapista? Sitä on pakko hankkia koska se jos mikä tuo hehkua kasvoille! Sen pidemmittä puheitta, aloitetaan vuodesta 2011 kun kannoin mukanani jo muhkeankokoista masupalloa.

Heinäkuu 2011

Musta tukka ei sopinut sitten ollenkaan, ei edes ”rusketuksen” kanssa. Ja meikkiä on ainakin kolme kiloa, tulee mieleen tämänhetkiset 100 layers of makeup -haasteet apua! Mutta maiharit ja mustat farkut laittaisin jatkoon edelleen, ja onhan toi toppikin ihan symppis, tosin nykyään käyttäisin enemmän kotitoppina tai yöpaitana. Silloin se oli ihan mun lemppari. Tuo on ihan heinäkuun loppua eli taisi olla lähemmäs 30 viikkoa raskautta täynnä tuossa vaiheessa.

Heinäkuu 2012

Antakaa anteeksi tämä järkyttävä kollaasikuva! Heinäkuu 2012 oli sitä aikaa kun etsin todella itseäni ja omaa tyyliäni bloggaajana, ja silloin hairahduin tähän jäätävään kollaasityyliin, jota kadun joka kerta kun tarvitsen johonkin postaukseen kuvaa kesältä 2012. No mutta, onneksi se oli vain tämä yksi ohikiitävä hetki. Katsokaa nyt, punaista tässäkin: paidassa, arskoissa ja kengissä. Se näyttää niin ihanan pirteältä, punainen takaisin vaatekaappiin. Asu on rönttöinen joo, mutta kyseessä taisikin olla joku hellepäivä niin siihenhän se oli ihan passeli. Myös tuota pitkää hyväkuntoista ja tuuheaa polkkaa on ikävä, silloin se tosin tuntui ihan väärän mittaiselta kun long bob ei ollut vielä muotia. Ei ollut tarpeeksi lyhyt eikä pitkä.

Heinäkuu 2013

Tässäkin: punaista! Ihana ihana pirteä punainen. Muistan kun olin juuri ostanut tuon topin ja kaulakorun, ja toppi mätsäsi täydellisesti mun kenkiin, ja olin niin tyytyväinen. Tässä Zelda oli kolmen kuukauden ikäinen ja siihen nähden näytän kyllä yllättävän pirteältä, kai se oli tuo kesä ja rusketus. Tämä asu on kyllä tähänastisista ehdoton suosikki, ja look muutenkin. Voisin pukeutua tähän asuun vaikka huomenna, ellei oltaisi menossa ristiäisjuhliin joihin laitan kyllä ihan juhlavaatteet. Ja sekin taitaa olla ongelma että olen luopunut tuosta topistakin jo.

Heinäkuu 2014

Tämä kuva on otettu meidän häämatkalla Berliinissä, ja voi vitsi mä olen miettinyt sitä ihanaa reissua viime viikkoina. Jostain syystä Facebook kokoajan tarjoaa mulle Berliinin lentoja tai pakettimatkoja ja mietin vaan meidän ihanaa reissua ja sitä että tuonne lempparikaupunkiin on kyllä päästävä uudelleen vielä. Tuo raitamekko oli mulla päällä viimeksi eilen kun oltiin ostoksilla, joten siinä mielessä sama tyyli iskee edelleen. Mun suoran muotoiselle kropalle vyötäröltä alaspäin levenevät helmat sopivat kivasti, kun ne luovat illuusion tiimalasivartalosta jota mulla ei muuten olisi. Tuota ultravaaleaa tukkaa ei ole ikävä, luulin pitkään että se on mun juttu mutta ei se ole. Jokin luonnollisempi on enemmän mua.

Heinäkuu 2015

Tämä asu on ystäviemme häistä viime vuoden heinäkuulta. Huomenna mennään vuosi sitten naimisiin menneen ihanan parin tyttären ristiäisiin, ja mä olen huomisesta asustani yhtä innoissani kun olin viime kesänä tästä vaaleansinisestä yhdistelmästä. Pastellia on luvassa tälläkin kertaa. Näitäkin kuvia katsoessa se tunne vaan vahvistuu, että kun valitsee klassisia muotoja ja värejä ja kuoseja, voi katsoa kuvia myöhemminkin ihan semiok fiiliksellä. Nuo kengät on niin ihanat, jos niistä ei olisi korkolappu sökönä niin laittaisin ne huomennakin, mutta nyt pitää ehkä turvautua baltsuihin. Vaaleansininen on kyllä ihana väri, sitäkin saisi olla kaapissa enemmän, vaikka osansa saattoi kyllä tehdä tuo vaalea tukkakin jonka kanssa sininen sopi niin kivasti. Ehkä tumman kanssa se ei olekaan niin hyvä, vai mitä olette mieltä?

Heinäkuu 2016

Tämä kuva on otettu kuluneella viikolla. Mä tykkään tästä asusta kuin hullu puurosta, mutta jotain kuvasta puuttuu nyt kun vertaan edellisiin: rusketus. Mä olen ollut niin lomalla että en ole jaksanut edes käyttää itseruskettavaa varmaan kahteen viikkoon, sen sijaan olen ollut paljon ulkona. Rusketusrajatkin olen saanut, jalkapöytiin. Sellaiset tosi coolit neliön malliset superselkeät rusketusrajat joita mun pitäis varmaan esitellä jossain Snapchatissa. No mutta, niistä ainakin tietää että olen ollut ulkona touhuamassa enkä makaamassa auringossa. Tästä asusta puuttuu väriä, se on jotain mitä kaikissa aiemmissa melkeinpä oli. Ja nyt lupaan kiltisti että käytän lisää värejä loppukesän ajan, koska hitsi vie että tämä asu näyttää tämän jonon jatkona tylsältä ja synkältä vaikka olo ei ole yhtään tylsä eikä synkkä.

Sellaisia Iinoja kuusi kappaletta, minkä vuoden Iina oli teidän suosikki tai inhokki? 

Huomenna tosiaan me suunnataan ihanan pienen neidin kastejuhlaan, ja mä päivitän varmaankin ainakin juhla-asuja heti kunhan pääsen juhlan jälkeen koneelle! Olen ihan innoissani mun ja tyttöjen asuista, kun on kerrankin tullut mietittyä ja valmistauduttua etukäteen eikä ole mitään asukriisiä tiedossa. Aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Vihdoinkin aurinko on palannut Helsinkiin ja eilen saatiin nauttia jo aika ihanasta säästä. Me tehtiin metsäretki Uutelaan ja fiilisteltiin upeaa maalaistunnelmaa ihan täällä Helsingissä. Tytöt juoksivat metsäpolulla aivan innoissaan ja käveltiinkin eilen useampi kilometri yhdessä. Rattaat ovat seisoneet pari kuukautta jo parvekkeella, kun ei niille enää ole käyttöä,  sillä nuorempikin jaksaa ja haluaa nykyään mieluummin kävellä tai juosta joka paikkaan. Se on ihanaa ja avaa ihan uusia mahdollisuuksia mihin kaikkialle voi mennä, nyt päästään kiertämään pienimmät ja kivisimmätkin metsäpolut.

Metsäretken jälkeen käytiin aivan täyteen tupatussa Kahvila Kampelassa hakemassa kahvia, ja suunnattiin sitten vielä leikkipuistoon ennen kuin tultiin kotiin grillaamaan. Grillaaminen on kyllä maailman helpointa ja stressittömintä ruuanlaittoa, senkun vain odottelee että ruoka valmistuu ja välillä vähän kääntää. Samalla voi hengailla ulkona ja vaikka makoilla vaan sohvalla, ja nauttia ihanasta tuoksusta joka lupailee herkkuateriaa. Tai niin me eilen tehtiin Oton kanssa, pötköteltiin partsilla ja odotettiin että ruoka valmistuu ja höpöteltiin niitä näitä. Me grillattiin eilen perus tuorejuusto-herkkusieniä, maissia, pihvejä sekä tosi herkkuja vihannesnyyttejä.

Vihannesnyytit grillissä (4 annosta)

2 isoa paprikaa

100g kirsikka- tai miniluumutomaatteja

Kevätsipulia tai punasipulia

1/2 kesäkurpitsa

Yrttejä oman maun mukaan

100g fetajuustoa

suolaa & pippuria

Pilko vihannekset reilun kokoisiksi paloiksi, paitsi tomaatit kannattaa jättää kokonaisiksi niin ne säilyvät mehukkaana. Laita vihannekset neljään folioneliöön, lisää päälle fetajuusto, yrtit ja reilusti mausteita. Grillaa n. 10min ja tarjoile haluamiesi grilliherkkujen kanssa. Nami!

Tänäänkin paistaa aurinko siihen malliin että voisi suunnata uimarannalle nyt heti aamupäivästä jo, niin pääsee heittämään talviturkin täällä Suomessakin. Lapset tuolla jo valkkaavat mukaan otettavia uimaleluja Oton kanssa, eli kyllä kai sitä täytyy itsekin alkaa ahtautumaan bikineihin ja pakkaamaan välipalakassia mukaan. Mä olen varma että tästä tulee ihana ja rento sunnuntai, tämä juhannus on ollut kyllä ihan niin just sitä mitä meidän perhe tähän väliin kaipasi. Rentoa yhdessäoloa ilman mitään pakollista tekemistä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Meidän juhannus alkoi rennolla ja rauhallisella perjantailla. Nukuttiin myöhään koko perhe, napattiin pika-aamupalan jälkeen lapsille pyörät ja mentiin ulos. Tovin pyöräilyn jälkeen lähdettiin ostamaan lähikaupasta eilen unohtuneita ruisnachoja ja kevätsipulia, ja päädyttiinkin ostamaan lounaaksi lähikaupan pihaan juhannusaatoksi ilmestyneestä pop-up thai katukeittiöstä herkulliset sapuskat. Oli ihan mielettömän hyvää, harmi kun täällä meidän lähellä ei oikeasti ole mitään thairavintolaa, saisi useamminkin olla tuollaisia kivoja pop-upeja!

Me istuttiin parvekkeella syömässä ruokia ja höpötettiin vaan lasten kanssa ja kuunneltiin sateen ropinaa. Juuri kerettiin sisälle kauppareissulta ennen kuin rupesi satamaan. Sitten laitettiin pyörimään Prinsessa & Sammakko -elokuva Viaplaysta ja mä rakensin Zeldan kanssa legoilla jättilinnan. Mä en ollut nähnyt sitä elokuvaa etukäteen ja se oli tosi symppis, tytötkin tykkäsivät kovasti.

Legojen ja leffan jälkeen oli aika siivota, tytöt siivosivat oman huoneensa ja me siivottiin koko muu asunto Oton kanssa. Toiminnantäyteinen alkuviikko oli ottanut veronsa ja pyykkiäkin oli kertynyt ihan hävyttömän paljon. Onneksi kori on melkein tyhjä jo, ahkeran pyykkäämisen jälkeen.

Iltaruuan jälkeen lähdettiin vielä ulos nauttimaan raikkaasta sateen jälkeisestä ilmasta. Me mentiin ihan mökkikamppeissa, kumpparit ja verkkarit jalkaan ja menoksi. Vaikka me vietetäänkin juhannusta ihan kaupungissa, niin ei se estä poimimasta mökkijuhannuksen parhaita puolia kuten mukavia vaatteita, herkkuruokia ja ulkoilua tännekin.

Kerättiin tyttöjen kanssa taas kukkia, sillä niinkuin kirjoitin: aion ehdottomasti päästä ottamaan kunnon juhannuskuvia kukkaseppeleet päässä. Tällä kertaa tiesin mistä etsiä kukkia, sillä oltiin jo aiemmin tyttöjen kanssa kävellessä huomattu että meidän kauppareitin varrella on ihan superisti kukkia.

Ihanaa kun Otto on kotona, ollaan oltu koko perhe ihan hymy korvissa kun on niin parasta vaan olla yhdessä ja tietää että nyt ei ole mitään reissuja tiedossa hetkeen. Tuntuu melkein hassulta että ei se toinen lähdekään taas parin päivän päästä, vaan nyt saadaan viettää kaikki päivät yhdessä, jotenkin ihan epätodellinen fiilis että kaikki nämä viikot ovat viimein ohitse.

Askartelin kukkaseppeleet lasten kanssa valmiiksi, kostutin ne ja laitoin ne muovipussiin odottamaan huomista, sillä kello oli jo niin paljon kun ne olivat valmiita. Ehkä siis huomenna päästään ottamaan ihania kukkaseppelekuvia ulos, tai sitten ei. Saa nähdä miten selviävät yöstä. Mutta joka tapauksessa oli hauskaa askarrella ja etsiä kukkia.

Ihanaa juhannusta kaikille <3

Me suunnattiin tyttöjen kanssa iltakävelylle eilen illalla, tarkoituksena etsiä iiiiiisot kimput kukkia joista voisi tehdä kukkaseppeleet juhannushengessä. Ihan kuulkaa suunnittelin tekeväni jopa mahdollisen tutoriaalin tänne blogiin, miten saisi tehtyä kauniit ja helpot kukkaseppeleet ihan itse vaikka siellä mökillä. No, ei ihan löytynyt sellaista kukkasaalista.

Me käveltiin tunti lähimetsän ja rannan ympäristössä, ja saaliina oli kuvissa esiintyvä kimppu kukkia. Niistä ei saanut seppelettä josta kehtaisi tutoriaalia vääntää, mutta jotenkin kummasti sain ne pysymään kasassa edes hetken. Kovin kaunista ei lopputuloksesta tullut, mutta lapsille se kelpasi paremmin kuin hyvin. Kukkaseppeleen kanssa sai kyllä silti ihania kuvia, kun oli niin ihanat mallit.

Tärkeintä ei kuitenkaan nyt ollut se tuleeko lopputuloksesta hyvä vai ei, vaan se miten ihanaa oli olla yhdessä lasten kanssa, tutkia luontoa ja höpötellä. Esikoinen tiesi kertoa että keltaisiin kukkiin ei kannata koskea, ne kun on myrkyllisiä (ne jotkut pienet keltaiset, muistan kuulleeni saman lapsuudessa), ja kuopuskin osasi jo ihanasti poimia apiloita jotka molemmat hyvin tunnistivat.

Mä haluan tehdä vielä oikein kunnon runsaat kukkaseppeleet neideille ja itselleni juhannuksen kunniaksi. Otto saa ajella meidät jonnekin kukkaniitylle että saan tämän tehtyä, kunhan hänkin saapuu viimeiseltä työmatkalta hetkeen takaisin kotiin ja juhannuksen viettoon.

Nämä viikot tyttöjen kanssa kolmestaan ovat olleet välillä raskaita, lähinnä logistisista syistä, mutta pääosin meillä on ollut vain hauskaa ja rakkaudentäyteistä. Ollaan nähty enemmän kavereita kuin pitkään aikaan, ulkoiltu, naurettu, höpötetty ja tehty kaikkea vähän ekstraspessua melkein joka päivä. Ihan parasta! Mutta silti, ihana saada Otto kotiin ja tietää että kesälomakin häämöttää jo reilun parin viikon päässä, tytöillä vielä vähän aiemmin.

Tästä se juhannus sitten alkaa, jes! Ja jos jossain vaiheessa kerkeätte omalta juhannuksen vietoltanne, niin seurailkaa meidän meininkejä instassa ja snapissa @iinalaura ja täällä blogin puolella, joka päivittyy varmasti seuraavien kolmenkin päivän aikana. Maailman ihaninta juhannusta kaikille teille mahtityypeille, ja kiitos kaikista ihanista kommenteista ja viesteistä joita olette viime päivinä laittaneet <3