Viimeisen viikon sisään mulle on sanottu useamman ihmisen toimesta useampaan kertaan että vaikutan ihmiseltä joka rakastaa ja arvostaa perinteitä. Tämä on musta tosi mielenkiintoinen huomio, koska en koskaan aiemmin ole itse huomannut tätä piirrettä itsessäni. Sanalla perinne on myös joskus ehkä jopa negatiivinen kaiku, riippuen toki ihan siitä mihin perinteet liittyvät. Mulle perinteet ja niiden luominen kuitenkin luovat sellaista turvaa, jatkuvuutta, ja mahdollisuuden tehdä ihania asioita. En vaan koskaan ollut tajunnut miten suuri rooli niillä on mun elämässä. Miten tykkään tehdä monet asiat aina samalla tavalla, ja miten haluan luoda toistuvia kivoja juttuja joita yhdessä perheenä tehdään.

Mulle perinne ei automaattisesti tarkoita vanhoja asioita, tai kaavoihin kangistumista – vaikka jouluruokia yhä edelleen mummoni resepteillä kokkaankin ja koristelen joulukuusen aina samaan aikaan kuin omassa lapsuudessani. Mulle perinteet ovat tutun ja turvallisen lisäksi enemmänkin uuden luomista, rakastan luoda uusia perinteitä ja nyt kun pysähdyn asiaa ihan miettimään, olen tainnut yhdessä Oton kanssa luoda meidän perheelle aika monta omaa uutta perinnettä.

Naistenpäivänä meidän perheen naiset saavat valita itselleen kukkakaupasta haluamansa kukat. Kaikki meidän perheen naiset, ei vain äiti. Pääsiäisenä on pääsiäismunajahti, äitienpäivät kuvataan videolle, isänpäivänä syödään munakokkelia ja pekonia aamiaiseksi, ja joulukuussa lapset saavat valita joka vuosi oman uuden joulukoristeen joita heille kerään. Aatonaattona kokataan aina Oton kanssa itse alusta loppuun kaikki jouluruuat, ja jouluaattoon kuuluu pulkkamäki säiden niin salliessa. Kesälomalla mennään aina Ouluun vaikka koko kesälomaa ei siellä vietetäkään.

Jouluihmisenä iso osa perinteistäni liittyy nimenomaan jouluun, mutta koen että ne tuovat iloa ja valoa myös kaikkiin muihin vuodenaikoihin. Niistä jää ihania muistoja lapsille, ja ne tuovat juhlan tuntua vuoden tärkeisiin päiviin. En usko että perinteitä voi olla liikaa, varsinkaan jos niiden kanssa ollaan myös joustavia eikä niitä toteuteta hampaat irvessä. Viime äitienpäivää en kuvannut videolle vatsataudissa väkisin, enkä ikinä pakottaisi perhettä mihinkään perinteeseen joka ei tunnu kaikista hyvältä. Jos isompana lapsista jotkut perinteet alkavat tuntumaan tylsiltä, niitä voidaan muuttaa tai niistä voidaan luopua. Tosin uskon että vielä teini-ikäistenkin kanssa jouluaaton pulkkamäki voisi olla aika mahtava hetki hullutteluun, ja sellainen hetki kun ehkä niin kovin isoja ja cooleja muka olevat teinit päästäisivätkin kaikki tunteet valloilleen ja heittäytyisivät täysillä lumessa pyörimiseen. Etukäteen ei voi tietää mutta aina saa toki haaveilla.

Uskon että perinteistä jää meille kaikille ihania muistoja, ja niistä muodostuu lapsille erityisesti sellainen turvallisuuden ja jatkuvuuden tunne elämässä. He tietävät mitä odottaa ja saavat osallistua juhlatunnelman luomiseen omalta osaltaan. Perinteiden lisäksi tykkään myös tietyistä rutiineista, kuten iltasadun lukemisesta joka ilta ja siitä että päivällinen syödään aina yhdessä ruokapöydän ääressä koko perhe. Uskon että rutiinit ja perinteet yhdessä tekevät hyvää, ja jos tietyt asiat toistuvat samankaltaisina, se luo lapsille turvallisuuden tunteen vaikka elämässä olisi ajoittain paljonkin muuttuvia tekijöitä. Perinteiden lisäksi rakastan myös yllätyksiä ja spontaaniutta, ja kun näitä kaikkia yhdistelee keskenään, elämä ei ainakaan tunnu tylsältä. Aina on jotain mitä odottaa, ja aina tapahtuu jotain odottamatonta ja hauskaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen, mutta jokaisessa päivässä on tuttuja ja tärkeitä elementtejä.

Mikään ei ole mulle tärkeämpää elämässä kuin se että mun perhe voi tuntea olonsa onnelliseksi, turvalliseksi ja rakastetuksi, ja yritän ajatella kaiken aina sen erityisesti huomioon ottaen. Ehkä sieltä kumpuaa myös tämä rakkaus perinteitä kohtaan.

Oletteko te perinteiden ystäviä, vai tykkäättekö enemmän yllätyksellisyydestä ja suunnittelemattomuudesta?

Juteltiin Oton kanssa yksi päivä yhteisen videon tekemisestä, ja me ajateltiin että voitaisiin tehdä yhdessä vastausvideo kysymyspostaukseen. Silloin kun ollaan viimeksi näin tehty pari vuotta sitten, mä en osannut vielä edes editoida. Se tuntui silloin ihan super duper haastavalta ja vaikealta, vaikka on todellisuudessa ihan piece of cake, ja siksi videoiden tekeminenkin silloin venähti vaikka ensimmäinen ja toinen video saikin kivan vastaanoton teiltä. Koska mulla ei pitkään aikaan ole ollut täällä kysymyspostausta, ja vielä pidempään aikaan ei ole ollut mun ja Oton yhteistä, on sille nyt hyvä hetki. Ajattelin jälleen tehdä niin, että saatte kysymystä kysyessänne päättää että haluatteko vastauksen videolla vai kirjoitettuna, koska mieluiten toteutan vastauksen niin että toteutustapa on kysyjälle mieluisa.

Saatte kysyä ihan mitä haluatte, mutta itse tietenkin päätämme sitten että mihin kysymyksiin vastaamme. Jos kysymys ei ole hyvän maun rajoissa tai tuntuu muuten vaikkapa liian intiimiltä niin se jää sitten pois. Mutta yleisesti ottaen parisuhteesta, raskaudesta, lapsista, töistä, mistä ikinä haluattekaan niin kysykää, en malta odottaa että päästään vastaamaan koska teiltä tulee aina niin mielenkiintoisia kysymyksiä. Muistakaa mainita onko kysymys osoitettu molemmille, Otolle vai minulle ja sitten se että haluatteko vastauksen videolla vai kirjoitettuna! Aikaa kysyä on maanantaihin 28.11. klo 23.59 asti ja sen jälkeen vastaamme mahdollisimman nopeasti sekä videolla että kirjoitettuna.

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

 

 

Mulle joulukorttien lähettäminen on tärkeä ja rakas perinne, jota haluan jatkaa joka joulu. On tärkeää muistaa läheisiä, ja joulukortti on kiva pieni ele jolla se on helppoa tehdä. Tiedän kuinka paljon sukulaiset ja ystävät niin lähellä kuin kaukanakin ilahtuvat korteista, itsellenikin tulee aina niin hyvä mieli kun kortti kolahtaa postiluukusta. Joskus korttien lähettäminen voi kuitenkin tuntua aikaavievältä tai hankalalta, tai jopa unohtua kiireessä kokonaan. Tänä vuonna me testattiin vähän uudenlaista, helpompaa, ratkaisua joulukorttien lähettämiseen, kun lähdin mukaan Lähetäkortti.comin ja Lifien kampanjaan. Itse kortit ovat samanlaisia ja yhtä persoonallisia kuin joka joulu, mutta lähetystapa on helpompi ja yksinkertaisempi.

Lähetäkortti.com on netissä toimiva palvelu, jonka avulla voi lähettää joulukortit tai minkä tahansa muun kortin kätevästi suoraan verkossa, ja vastaanottaja saa sen kuitenkin fyysisenä postikorttina tavallisen postin mukana. Kortin voi tehdä omasta kuvasta, tai valita palvelussa valmiina olevista kuvista suosikkinsa. Kortin kääntöpuolelle voi kirjoittaa sitten haluamansa tekstin, ja tietenkin vastaanottajan nimen ja osoitteen, kaiken kätevästi netissä. Kortin hinta on aina 2,50 euroa, ja se sisältää niin itse kortin kuin postimaksunkin, sekä sähköisen osoitekirjan johon voit tallentaa kätevästi läheistesi osoitteet. Suomessa kortit lähetetään ykkösluokassa, mutta tuo sama 2,50 kattaa myös kortin lähettämisen mihin tahansa päin maailmaa. Eli palvelu toimii kaikissa maissa, ei pelkästään Suomessa, lähetät samaan hintaan kortit niin Lapin sukulaisille kuin Japanissa työskentelevälle kaverillekin.

Mun mielestä korttien lähettämisessä raskainta on nimenomaan se osoitteiden selvittely ja käsin kirjoittelu, kaikki muu on hauskaa puuhaa. Kun rekisteröityy käyttäjäksi samalla kun lähettää ensimmäisiä kortteja, voi tallentaa Lähetäkortti.comin sähköiseen henkilökohtaiseen osoitekirjaan kaikki osoitteet. Eli kun ne on kerran kirjoittanut ei sitä tarvitse tehdä enää toista kertaa. Näin välttyy myöskin näpyttelyltä jatkossa, eikä tarvitse kantaa osoitekirjaa mukana matkoilla tai kysellä osoitteita joka kerta uudelleen läheisiltä.

Palvelun käyttö on todella yksinkertaista ja nopeaa. Ensin valitaan kuva omista kuvista tai valmiista kuvista, sitten lisätään teksti ja osoite sekä valitaan milloin kortin haluaa lähettää (ne voi myös ajastaa myöhemmin lähteviksi), ja sitten voi täyttää saman kortin uudelleen eri teksteillä ja osoitteella, tai tehdä kokonaan uuden kortin. Kun kaikki kortit ovat valmiita, ne maksetaan, ja sen jälkeen voikin unohtaa korteista huolehtimisen. Tuo ajastustoiminto on musta todella kätevä. Jos vaikkapa tietää että on tulossa tosi kiireinen joulukuu, voi korttien lähetyksen hoitaa hyvin jo marraskuussa etukäteen ja vain ajastaa kortit lähtemään oikeaan aikaan.

Me otettiin tänä vuonna kortteja varten perhekuvia itselaukaisimella ja jalustalla, mutta plörinäksihän se meni, niinkuin meillä aina. Lisäksi kuvasin meidän tyttöjä ihan kahdestaan, ja niistä kuvista tulikin musta tosi söpöjä. Mulla oli valinnanvaikeuksia että mitä kuvia valitsen kortteihin, ja lopulta päädyin tekemään muutaman erilaisen kortin joita lähetin ihan summanmutikassa. Muokkasin kuviin tekstit ilmaisella nettiohjelma Picmonkeylla. Siellä on kivoja jouluisia fontteja ja olenkin käyttänyt sitä jo useampana jouluna.

LUKIJAKILPAILU:

Kerro mikä on sinun suosikkisi Lähetäkortti.comin valmiista korttipohjista, ja osallistut tämän joulun joulukorttien arvontaan! Käy kurkkaamassa suosikkisi Lähetäkortti.comin sivuilta, kommentoi se tähän postaukseen ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistut arvontaan jossa voit voittaa 20 kappaletta joulukortteja Lähetäkortti.comin kautta (arvo 50€). Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Osallistumisaikaa on 24.11. klo 22.00 asti. Onnea arvontaan!

Ihanaa päivää kaikille!

Yhteistyössä Lähetäkortti.com

 

Olen mukana Ella’s Kitchenin ja Lifien kampanjassa, jossa maisteltiin Ella’s Kitchenin herkullisia luomuvälipaloja osana arkea. Meille Ella’s Kitchenin tuotteet olivatkin jo entuudestaan tuttuja, sillä ollaan ostettu niitä siitä asti kun ne tulivat Suomessa kauppoihin joskus Zeldan (vai Tiaran?) vauva-aikana. Eli jo kauan sitten. Ella’s Kitchenin luomusmoothieissa, soseissa ja välipaloissa ei ole lainkaan lisäaineita, ei edes vettä, mikä erottaa ne postiivisesti monista muista samantyylisistä välipaloista.

Tykätään paljon siitä että niissä on käytetty monipuolisesti eri vihanneksia ja juureksia hedelmien kaverina, näin lapset oppivat ihan pienestä asti tutustumaan myös erikoisempien vihannesten makuihin, eivätkä pelkkiin perus omenabanaaneihin, vaikka löytyy toki valikoimasta perus makujakin. Meidän Zeldan ehdoton lempparimaku on iloisen vihreä parsakaali-päärynä-herne.

Nuo pussipakkaukset ovat vanhemman näkökulmasta yksi kivoimpia keksintöjä, koska jo pienelläkin lapsella sellainen pysyy helposti kädessä, ja nuo on helppo napata mukaan niin sirkustreeneihin kuin vaikka ulos pulkkamäkeenkin. Arvostin myös kovasti pakkausten helppoutta kun meillä ei ollut vielä asennettu uutta pesukonetta tänne uuteen kotiin, ja yritettiin minimoida astioiden kulutus. Oli ihanaa kun näihin ei tarvinnut kuppia eikä lusikkaa. Näin talvella on kiva että pakkaus pysyy helposti kädessä vaikka välissä olisi hanskakin, jos yllättää vaikka hiukopalan tarve luisteluretkellä. Silloin kun esikoinen kävi vielä metsäkerhossa, pakkasin aina välipalaksi mukaan Ella’s Kitchenin välipalan, sillä eväshetki pidettiin myös ulkona ja kylmemmillä ilmoilla oli helpompi syödä hanskat kädessä hedelmät suoraan pussista.

Lapsia viehättävät iloiset ja värikkäät pakkaukset ja hedelmien ja vihannesten piirretyt kuvat niissä. Heistä on hauska bongailla tuttuja makuja kuvista, ja valita joka kerta erivärinen pakkaus maisteltavaksi. Mäkin olen maistanut Ella’s Kitchen -välipaloja, ja niissä on mukavan paljon makua, kun sekaan ei ole lisätty vettä heikentämään makuelämystä. Mun lemppari on tosin ainakin näin raskausaikana tylsästi persikkabanaani, joka ei ehkä ole niin jännittävä kuin Zeldan lemppari. Varsinkin nyt kun syön myös meidän kuopuksenkin puolesta, on ihanaa tietää että nämä välipalat ovat 100% puhdasta ja luomulaatuista hedelmää ja vihannesta.

Muita makuja löytyy persikka-banaanin ja parsakaali-päärynä-herneen lisäksi siis mansikka-omena, omena-banaani, bataatti-kurpitsa-omena-mustikka ja porkkana-omena-palsternakka. Kaikki ihanan värikkäitä ja maukkaita, ja jokainen näistä on maistunut meidän lapsille.

Facebook -kisa: Ella’s Kitchenin FB-sivuilla on käynnissä kilpailu, jossa jaetaan omia elämänmakuisia kuvia ruokailuhetkistä. Palkintona kisassa on lastenvaatteita ja Ella’s Kitchen -tuotteita. Kannattaa käydä osallistumassa hauskaan kisaan, ja kurkkaamassa miltä muiden hauskat ruokailuhetket näyttävät.

Mitkä ovat teidän luottovälipaloja kiireessä? Mikä on teidän lasten lempparimaku Ella’s Kitchenin välipaloista?

Kun takana on kaksi hyvin erilaista vauva-aikaa kahden hyvin erilaisen vauvan kanssa, ja kolmas tulossa, mä olen jo varautunut siihen että en välttämättä ollenkaan tiedä mikä meitä odottaa. Kaikki lapset kun ovat erilaisia, ja mitään ei voi yleistää. Siksi aion suhtautua tulevaan vauvavuoteen avoimin mielin, ja ottaa vastaan tulevan tyypin juuri sellaisena kuin hän on, ilman mitään odotuksia.

Ensimmäisellä kerralla mä pelkäsin etukäteen, että meille tulee vauva joka ei halua nukkua ollenkaan ja että koko muu elämä menee tauolle vuosiksi koska vauva-arki on niin haastavaa. Kaikki meni aivan päinvastoin, saimme maailman tyytyväisimmän vauvan joka alkoi alusta asti nukkumaan hyvin ja söi säännöllisesti, ja vauva-arki oli helpompaa kuin koskaan osasin edes haaveilla. Pelkäsin siis aivan turhaan. Vetelin koko vauva-ajan menemään nuoren äidin itsevarmuudella, enkä epäröinyt itseäni hetkeäkään. Ajattelin että koska meillä on niin tyytyväinen lapsi, mä olen riittävän hyvä äiti ja ei ole mitään hätää.

Toisella kertaa osasin odottaa että tyyppi ei välttämättä ole ihan yhtä kova nukkumaan kuin ensimmäinen, mutta en silti tiennyt mikä meitä odotti. 20 minuutin pätkissä ja hyvin vähän nukkuva vauva ei ainakaan ollut ihan sitä mihin olin varautunut. Koin myös valtavasti syyllisyyden tunteita ensimmäisen vauva-ajan helppoudesta ja kyseenalaistin koko siihenastisen äitiyteni. Olinko voinut muka olla hyvä äiti, jos vauvan kanssa kerran oli niin helppoa ja mukavaa ekalla kerralla? Vai kuuluiko äitiyden olla täynnä vastoinkäymisiä, valvomista ja omituisia termejä?

Toisen vauvavuoden aikana mä syyllistyin ihan kaikesta, ja piiskasin itseäni tekemään kaiken vaikeimman kautta. Luin kirjakaupalla kiintymysvanhemmuudesta, imetyksestä, perhepedistä ja oikeastaan ihan kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä. Pelkäsin jatkuvasti etten ole tarpeeksi hyvä, ja jopa ehkä vähän omin vauvan itselleni. Ajattelin että minun yksin täytyy hoitaa kaikki että olen hyvä äiti, vaikka se ei niin todellakaan mene.

Nyt kolmannella kerralla olen kannustanut itseäni ottamaan mallia siitä nuoresta esikoisen äidistä Iinasta, joka ajatteli tekevänsä kaiken ihan oikein.  Joka ei osannut syyllistyä, ja joka vähän tuhahteli sellaisille himopaasaajille joiden elämään ei mahtunut muuta kuin vauvavuosi. Vaikka aion uppoutua vauvaan ihan täysillä ja nauttia kaikesta vauva-aikaan liittyvästä, aion myös olla armollinen itselleni. Mun ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin, eikä mun tarvitse tehdä kaikkea vaikeimman kautta. Enemmänkin täytyy yrittää yhdessä Oton kanssa keksiä ratkaisuja, jotka tekevät vauva-ajasta mahdollisimman helppoa ja mukavaa ja nautinnollista.

Voin välillä mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten kun alkaa tuntua että ajatuksissa on jo tilaa muullekin kuin vauvan tuoksulle, voin rohkeasti myös tehdä ja olla ja mennä eikä se tee musta huonoa vanhempaa. Isän kanssa vauva ei ole hoidossa ja me tullaan muutenkin Oton vanhempainvapaan ansiosta olemaan enemmän yhdessä kuin koskaan ennen. Meidän tukiverkko on turvallinen, hyvä ja ihana, ja myöskin vahvempi kuin aikaisemmin. Meidän ei ole pakko tehdä kaikkea yksin.

Tällä kertaa aion siis syyllistyä vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyvä siitä vauvasta tulee. Kun on jo yli viisi vuotta saanut seurata itse kasvattamiensa mukuloiden kasvua, voi helpottuneena todeta että ei me varmasti ihan metsään olla menty. Molemmat tytöt ovat ihania tyyppejä, ja heistä huomaa kyllä että elämä on ollut ja on edelleenkin ihan mukavaa, turvallista ja rakkauden täyteistä. Ja sehän on kaikkein tärkeintä. Varmasti tämä vähän pidempi tauko, mahdollisuus elää muutakin elämää kuin vaipparalliarkea, on tuonut sitä perspektiiviä siihen miten lyhyt se vauva-aika loppujen lopuksi kuitenkin on. Ja vaikka se silloin saattaa tuntua koko elämältä, se ei ole sitä. Se on lyhyt, ohikiitävä vuosi, josta saa ottaa parhaansa mukaan kaiken irti.

Mä odotan niin innolla että saan olla äiti meidän kolmannelle pienelle ja tavata hänet <3