Käydessäni Lasten PR:n toimistolla lounaalla muutama viikko sitten sain tutustua ihanaan lastenvaatemerkkiin, itselleni entuudestaan tuntemattomaan Melli EcoDesigniin. Mellin tarina alkoi jo vuonna 2010 kun vaatemerkin perustajan Melli-tytär syntyi pikkukeskosena viikolla 23. Pieni sisukas Melli-tyttö selvisi ja pääsi kotiin sairaalasta viisikuukautisena. Äiti oli kuitenkin huomannut sairaalassaoloaikana miten hankalaa pienille, herkkäihoisille keskosille oli löytää sopivia vaatteita. Niin syntyi Melli Ecodesign, jonka tarinasta voi lukea enemmän nettisivuilta.

Melli Ecodesignin vaatteiden suunnittelu, kankaan valmistus ja painanta sekä ompelu tehdään Suomessa kotimaisia materiaaleja käyttäen. Melli Ecodesign mallistosta löytyy vaatteita allergisille ja herkkäihoisille keskosille, mutta myös isommille lapsille ja jopa aikuisille, sekä pientä kivaa kotiin. Tämä on ainakin mun käsittääkseni todella harvinaista että lastenvaate on kokonaan suomalainen, monet kalliimmatkin merkit jotka suomalaisiksi mielletään valmistavat vaatteensa muualla ja vain suunnittelu on suomalaista.

Sen lisäksi että vaatteet ovat lähellä, Jyväskylän Palokassa, valmistettuja, on niissä myös super herkkuja kuoseja! Mä valitsin lapsille ihanan herkullista Karkulainen Karkkimaassa -kuosia legginsseihin ja mekkoon, ja sen lisäksi ihastuin mustiin huppareihin ja mekkoon. Näissä kuvissa Tiaralla on Karkulainen Karkkimaassa -legginssit* sekä musta huppari*, ja Elefantti -pipo*. Zeldalla on mintunvihreä Karkulainen Karkkimaassa -mekko*, sekä mustat legginssit* ja pipo*.

Tytöt tykkäävät näistä suloisista ja pirteistä vaatteista tosi tosi paljon! Ne ovat mukavia ja pehmeitä ja A-linjaisen mekon helma liehuu kivasti. Ja niin tykkään myös minä. Mä näin Lasten PR:ssä myös kevään uutuuskuosin jota ei vielä ole myynnissä, ja täytyy sanoa että kannattaa seurata Mellin sivuja jos yhtään tykkää tämän hetken lastenvaatetrendeistä. Myöhemmin tänä keväänä on nimittäin tulossa vähän erilaista kuosia, jota mä voisin hamstrata kaapin täyteen!

*Tyttöjen asut saatu Melli Ecodesignilta.

Onko Melli Ecodesign teille entuudestaan tuttu? Mitä pidätte kuosista ja väreistä?

Me vähän lintsattiin tänään tyttöjen kanssa. Alkuperäinen suunnitelma oli että tytöt menevät kasilta nukkumaan, ja mä alan samantien tekemään töitä. Sen sijaan mä olinkin kaivelematta läppäriä työlaukusta, vaihdoin mikkihousut jalkaan ja laitoin popit päälle. Me pidettiin tyttöjen kanssa tanssi-ilta. Bailattiin Antti Tuiskun, Sannin ja Robinin tahtiin ja meille tuli niin hiki että ei mitään järkeä. Tämä on vanhemmuuden kivoimpia puolia: että mä saan olla sellainen vanhempi kuin mä haluan, ja mä haluan olla sellainen vanhempi joka joskus sanoo piut paut säännöille ja pitää lasten kanssa hauskaa, joskus silloinkin kun ei muka oikeasti pitäisi. Ja jos ne perusarjen rutiinit on ihan kondiksessa, niin ei se lapsen perusturva siitä järky että joskus arkenakin valvoo tunnin pidempään tanssien. Ja ei ne mun työtkään mihinkään häviä jos lykkään niitä vähän myöhemmäksi, siellä ne kiltisti odottivat mua edelleen.

Meillä oli niin huiput keskustelut että olisin voinut vaan antaa lasten valvoa vaikka koko yön höpötellen, mutta se olisi ollut ehkä vähän turhan radikaalia. Onneksi lasten ei tarvitse herätä ihan niin aikaisin kuin mun aamulla, vaan saavat ihan hyvät 11h yöunet vaikka valvoivatkin tavallista myöhempään.

On niin ihanaa että tytöt ovat jo niin isoja että heidän kanssa voi oikeasti hengailla ja pitää hauskaa. Heillä on hauskoja juttuja, he innostuvat helposti melkeinpä mistä tahansa ja heidän mielestä äidin tanssimoovit ovat aina cooleja vaikka muut eivät olisi samaa mieltä (en tiedä, en uskalla kokeilla niitä muita). Mutta mä ainakin otan kaiken irti siitä että joku arvostaa mun moonwalkia ja fanittaa mun kanssa Robinia.

Ja kuunneltiin muuten se Sannin pahamaineinen V-sanalla varustettu uusi single. Meidän mukuloita ei suojella kirosanoilta, ne ovat vaan sanoja, enkä aio tehdä niistä mitään hirveää mörköä jota pitää piilotella lapsilta. Niitä kun jokatapauksessa kuulee jossakin. Esikoinen oppi laulun sanat heti, korvasi vaan oma-aloitteisesti v-sanan sanalla persikka, joka on yhdessä sovittu meidän mukuloiden voimasanaksi jonka he sanovat jos harmittaa ja joku ei onnistu tai vaikka varvas kolahtaa pöydän jalkaan. Kuopus nyt ei oppinut yhdestä kuuntelukerrasta mitään sanoja, mutta en mä ole huolissani hänenkään sanavaraston karttumisesta. Molemmat ovat kyllä v-sanan aiemminkin kuulleet, ja tietävät että sitä ei lasten kuulu sanoa. Toistaiseksi eivät ole tätä edes kyseenalaistaneet, ja sitten kun joskus kyseenalaistavat, on mulla vastaus valmiina. Että mitähän persikkaa toimi ainakin mun mielestä oikeen hyvin.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Käytiin tuossa viime viikolla Emilian ja lasten kanssa Senaatintorilla kuvaamassa asukuvia. Olen jo pitkään halunnut mennä sinne upeisiin maisemiin kuvaamaan, mutta aina on ollut liian kiire/liian hankala/kamala tuuli tai jotain muuta. Sovittiin asukuvaustreffit aamupäivälle juuri sopivaan aikaan ja aurinkokin paistoi niiiiiin ihanasti!

Päällä mulla oli mun yksi suurimmista lemppareista, Oulun Ideaparkin BikBokista ostamani kyljistä avonainen harmaa pitkä toppi. Se tulee niin olemaan mun kesälemppari, ja toimii se näin talvellakin kun laittaa tarpeeksi vaatetta sen päälle.  En malta odottaa että saan pitää toppia kesällä ja sieltä vilahtavat ruskettuneet (hah itseruskettuneet) kyljet kivasti. Nyt se kylkiaukkoidea jäi vähän piiloon kun päällä oli jos jonkinlaista neuletta ja takkia ja huivia.

Tekonahkalegginssit ovat olleet kyllä toinen suuri lemppari sen jälkeen kun ne viime kesänä Tukholmasta ostin. Ovat pysyneet tosi hyvänä ahkerasta käytöstä huolimatta, ja pysyvät toivottavasti hyvänä vielä pitkään. Varmasti mun lempparihousut perusmustien farkkujen jälkeen, ja ehdottomasti yksi vaatekaapin muuntautumiskykyisimmistä vaatekappaleista. Sopii niin arkeen kuin vähän siistimpäänkin pukeutumiseen, kaikki riippuu yläosasta ja kengistä.

Mulla on jäänyt vähän asukuvailut näin alkuvuodesta vähemmälle, tai no ollaan itseasiassa käyty kuvaamassa muutamakin asu, mutta mä olen jättänyt ne julkaisematta. En tiedä mikä epävarmuuskriisi mulle on iskenyt mutta jotenkin olen tuntenut vaan itseni niin hölmöksi niissä kaikissa kuvissa että en ole pystynyt julkaisemaan. Ihan kuin en olisi ollut kuvaustilanteissa yhtään oma itseni, löytänyt sellaista olotilaa jossa olisi mukavaa olla kameran edessä. Näissä kuvissa musta tuntui että taas löysin hetkeksi sen. Ehkä tästä alkaa hyvä asukuvaputki, ja pukeutuminen tuntuu taas hyvältä! Osittain ehkä muistelen tunteneeni samoja fiiliksiä viime talvenakin. Osansa voi ehkä tehdä se että talvea on jatkunut niin pitkään ja tuntuu että oli päällä mikä asu hyvänsä niin talvitakki ja -kengät tekevät siitä ihan samannäköisen kuin kaikista muista.

Takki H&M / Neule Sheinside* / Toppi BIKBOK / Huivi Gina Tricot / Housut Monki / Kengät Primark / Laukku Rebecca Minkoff / Korvakorut H&M / *saatu blogin kautta.

Kiitoksia kuvista Emilialle <3

Joko te olette alkaneet etsimään kevätvaatteita? Mikä on teidän lemppari tälle keväälle? Kyllästyttääkö teitäkin jo talvipukeutuminen?

Katseltiin tänään tokan hääpäivän kunniaksi meidän (pitkää) häävideota koko perheen voimin. Muisteltiin sitä upeaa päivää, vuodatettiin muutamat kyyneleet siitä miten upeita ihmisiä meidän ympärillä on ja ihasteltiin miten nuorelta ja siloposkiselta me, tai lähinnä nykyään kymmenen kertaa karvaisempi Otto, näytettiin.

Häävideota katsoessa mulle jäi mieleen meidän ystävän sanat hänen pitämästään puheesta: ”Iina ja Otto kunnioittaa toisiaan, ja hyväksyy toisensa juuri sellaisena kuin he ovat.” koska se on niin totta. Ei se ole sattumaa, että juuri me kaksi ollaan yhdessä ja juuri meidän kahden juttu toimii miten toimii. En valehtele ollenkaan kun sanon että se ei vaadi ollenkaan työtä. Silloin kun on oikean ihmisen kanssa, toisen kanssa ajan viettäminen, toiselle hyvien asioiden tekeminen, toiselle oman tilan ja huomion antaminen ja toisen ilahduttaminen ei ole työtä. Ne ovat asioita jotka tulevat luonnostaan, miettimättä. Toki on asioita, joita ollaan joskus sovittu erikseen. Eihän toista voi tuntea jos ei puhu hänen kanssaan. Mutta meille on aina ollut selkeää se miksi me olemme yhdessä: Me rakastetaan toisiamme ja halutaan tehdä toisemme onnelliseksi. Se ei unohdu yhtenäkään päivänä.

Tänään oli tyypillinen helmikuinen räntäsademaanantai, ei päivänä sen kummoisempi kuin mikään muukaan. Me ei juhlistettu hääpäivää sen erityisemmin, itseasiassa aamun unenpöpperössä me ei edes muistettu koko hääpäivää vaikka illalla oltiin siitä juuri juteltu. Sain silti lämpimän halauksen ja pusun, hyvän työpäivän toivotuksen ja ne kolme pientä sanaa jotka niin paljon merkitsevät. Myöhemmin puhelimesta kilahti facebook messengerin sulosointu: ”Ainiin, hyvää hääpäivää muru, maailman parhaat kaksi vuotta naimisissa<3”.

Me ei tarvita parisuhteeseen tähtihetkiä tullaksemme suhteessa onnellisiksi. Onni syntyy jokaisesta arkipäivästä: siitä kuinka laitetaan yhdessä ruokaa, siitä kun vaihdetaan päivän kuulumisia automatkalla, nauretaan hyväntahtoisesti muksuille yhdessä kun he tekevät jotain hauskaa, katsotaan toisiimme kun lapset kinastelevat taas siitä samasta ilmapallosta, kun lapsen kaataessa maidon toinen kuivaa lattian ja toinen vaihtaa lapsen puhtaisiin vaatteisiin, ja siitä kun huokaistaan yhtäaikaa kun vihdoin käydään illalla yöpuulle ja on niin ihanaa päästä lämpimän peiton alle ja laittaa silmät kiinni.

Mä rakastun tuohon mieheen joka päivä enemmän. Ja mä näen joka päivä, miten hän on vielä murusen edellistä päivää onnellisempi, ja rakastaa mua vielä murusen enemmän. Me oltiin oikeasti aivan rikki, ja aivan lapsia molemmat kun me tavattiin. Mutta yhdessä me ollaan rakennettu elämä, josta ei vaihdettaisi sekuntiakaan pois. Yhdessä me ollaan rakennettu turvallinen ja rakkaudentäyteinen koti ja elämä meidän lapsille, ja onnellinen parisuhde toisillemme.

Viisi mun elämän parasta vuotta takana huomenna, joista kaksi mieletöntä vuotta naimisissa tänään. Ja vielä ainakin miljoona lisää edessä <3 Kiitos Otto, mä rakastan sua.

Huhhei, ollaan touhuttu koko viikonloppu tai loppuviikko vaikka ja mitä. Kivaa on ollut ja ihanaa nähdä niin paljon kaikkia tärkeitä ihmisiä. Välillä on kivaa viettää tällaisiakin viikonloppuja, vaikka yleensä pyritäänkin pitämään edes toinen viikonlopun päivistä täysin ohjelmavapaana. Tytöt ovat nauttineet joka päivä kivoista leikkikavereista, kun jo torstaina meillä kävivät kylässä ihanat Maria ja Isla ja perjantaina neidit pääsivät leikkimään Emilian Avan kanssa. Eilen oli pulkkamäki täynnä muita lapsia ja tänään sitten vielä Hugon synttärit, joilla oli paljon muita muksuja myös.

Torstaina oltiin kotona ja Maria ja Isla tulivat meille leikkitreffeille, ja meillä oli niin hauskaa. Tytöt olivat aivan onnesta soikeana kun pääsivät viihdyttämään pientä vierasta ja mustakin oli kiva kun oli mukavaa seuraa. Perjantaina oli Polhemin mid season pressi, jota ennen me tavattiin Empun ja Avan kanssa asukuvatreffien ja kahvittelun merkeissä. Eilen oli tosiaan pulkkamäki ja brunssi Alppilassa niinkuin kirjoittelinkin, ja tänään me suunnattiin Julian luokse Hugon 3-vuotissyntäreille, joilla oli muuten upeasti toteutettu Ryhmä Hau-teema!

Sain viikonlopun aikana myös vihdoin varattua mulle ja Otolle hotellihuoneen kun juhlistetaan hääpäivää ensi viikonloppuna, ja en malta odottaa että päästään kahdestaan syömään ja viettämään aikaa. Ei olla juuri vietetty kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella sitten Lontoon reissun, joten vähän alkaa olla sellainen kutina että olisi ihanaa vaikkapa nauttia rauhassa päivällistä ja jutella täysin keskeytyksettä, puhumattakaan siitä, että saisi nukkua ”pitkään” (herään nykyään aina viimeistään kasilta), eli nousta sängystä vasta sitten kun itseä huvittaa. Okei nyt kyllä huijaan, mä herään melkein aina ekana nykyään, siis jo ennen lapsiakin. Tänäänkin mä napotin pystyssä jo 7.45 kun lapset vetelivät hirsiä puoli yhdeksään asti. Mikä mua vaivaa haha! Olen siis kyllä ihan pirteä, kai mulla ei vaan riitä unta pidempään, kun en enää iltaisin jaksa valvoa puolta yötä pidempään ikinä. Mutta silti, ihanaa saada aamulla sitten pötkötellä ihan rauhassa hotellin sängyssä ja katsoa vaikka telkkaria.

Huomenna mä palaan takaisin toimistolle, ja aloitan sitten sen työviikkopäiväkirjan pitämisen, jotta pääsen jakamaan sen teille! Odotan innolla pääseväni näkemään kaikkia työkavereita, kun olen viikon vaan tehnyt hommia yksin kotona. Ja ah, ihana päästä huomenna lounaalle, pitää vielä koluta ensi viikolla kaikki Kallion lempparilounasmestat läpi ennen kuin meidän toimisto seuraavalla viikolla muuttaa isompiin ympyröihin.

Huippua alkavaa viikkoa kaikille <3