Marraskuu. Kuka voi ihan rehellisesti tunnustaa tykkäävänsä siitä? En minä ainakaan. Marraskuu on mun kaikista inhokein kuukausi, kaikista muista mä tykkään kovastikin. Marraskuussa mun positiivisuus kokee kolahduksen ja suklaalevyjä kuluu useampi viikossa, joka vuosi. Vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi, vaikka kaikki olisi ihan tavallista ja ihan mukavaa, niin marraskuussa kaikki on vähemmän mukavaa kuin muina kuukausina. Ja kaikki erityinenkin tuntuu lähinnä kuormittavalta, toisin kuin yleensä. Yleensä erityinen tuntuu piristävältä ja kivalta.

Mä olen tosi jouluihminen kuten olen monesti sanonutkin, mutta marraskuu on vielä liian kaukana joulusta. Marraskuussa on ihan pimeää, silloin ei koskaan ole vielä lunta ainakaan muutamaa tuntia kauempaa. Silloin on pimeää kun menee töihin, ja pimeää kun lähtee töistä kotiin. Marraskuussa on märkää ja marraskuussa masentaa. Marraskuussa mä varmaan kinastelen Otonkin kanssa enemmän kuin vuoden kaikkina muina kuukausina yhteensä. Marraskuussa lapsiakin kyllästyttää toistensa seura. Marraskuussa iskee aina joku ärsyttävä flunssa, niinkuin tänäkin vuonna pari viikkoa sitten, ja vielä juuri silloin kun mulla oli tärkeitä juttuja töissä.

Marraskuussa en osaa rauhoittua ja rentoutua, mutta en myöskään osaa keskittyä mihinkään mitä haluaisin tehdä. Teen vähän kaikkea, mutta en ole oikein tyytyväinen mihinkään sitten kuitenkaan. Pitäisi lähteä ulos, mutta ikkunasta ulos katsoessa haluaa vain hautautua peiton alle. Ei taas tuota mustaa, märkää ja tuulista.

Marraskuu. Mikä siinä onkin että silloin mikään ei tunnu onnistuvan? Ja miksi yleensä kaikki muuttuu taas kivaksi sinä yönä kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi?

Aion nyt haastaa tämän marraskuun, ja tehdä näistä viimeisestä kolmesta päivästä ihan huiput. Aion leipoa vähän lisää herkkuja piristykseksi. Aion lähteä tuonne ulos kylmään ja märkään ja pimeään, kyllä siellä tarkenee kun laittaa vaatetta päälle. Aion myös sallia itselleni sen peiton alle hautautumisen lasten ja Oton kanssa. Leffailta itseleivottujen herkkujen ja noiden kolmen rakkaan kanssa piristää aina, myös marraskuussa. Aion sallia itselleni ne suklaalevyt vaikka useamman kerran viikossa, tämä hirveä himotus loppuu taas kunhan vuosi vaihtuu ja valo alkaa lisääntyä.

Marraskuun hankaluudesta huolimatta mä vannon, että jokainen marraskuu vuoden 2010 jälkeen on ollut edellistä marraskuuta parempi. Ai miksikö? No siksi, että joka vuosi mulla on ollut isompi ja isompi kimpale rakkautta mun elämässä. Ensin Otto ja vastasyntynyt Tiara, seuraavana vuonna Otto, pieni taapero-Tiara ja masussa kasvanut Zelda. Ja nyt jo kolmatta vuotta me kaikki neljä, kaikki yhtä innoissaan joulusta, kinkusta ja kynttilöistä. Nykyään se ärsyttävä marraskuukin on parempi, kuin kaikki muut kuukaudet ennen Tiaran syntymää, koska meillä on toisemme. Pitää vaan marraskuussakin muistaa pysähtyä miettimään sitä, eikä vaan masistella yksin. Kaikki on hyvin.

Onko muita joita marraskuu ärsyttää ja kyllästyttää?

Terveisiä meidän kahdelta pieneltä tontulta torstaipäivään! Me kuvattiin tuossa yksi päivä vähän tonttukuvia, kun halusin kokeilla erilaisia juttuja tulevaa blogijoulukalenteria varten. Tonttutytöt tonkivat innoissaan rekvisiittaa joulukoristelaatikosta, ja naureskelivat kuinka koristenauhat kutittivat varpaita. Nämä nyt eivät ole varsinaisesti sitä mitä hain, kun tavoitteena olivat värilliset kuvat, mutta ei se mitään, tytöt on söpöjä aina. Ja en voi olettaa onnistuvani heti keinovalon kanssa, kun yleensä kuvaan aina luonnonvalossa eikä mulla ole mitään kokemusta jouluvalojen tuomisesta kuviin mukaan. Harjoittelemalla varmasti oppii paremmaksi ja saa värien sävyt kohdilleen.

Tytöt laskevat jo öitä siihen että saavat avata omista joulukalentereistaan ensimmäiset luukut. Onneksi ei ole enää pitkä aika! Ja mäkin kyllä haluan oman joulukalenterin, pitää käydä ostamassa mullekin joku suklaakalenteri vielä ennen maanantaita että saa äidillekin pientä piristystä pimeisiin joulukuun aamuihin.

Me ollaan oltu ihan kotosalla tänään ja rakenneltu Lego Friendseillä aamusta asti, yritetään saada kaikki sarjat kasaan ennenkuin Otto tulee kotiin töistä. Ihan parasta! Kuopus vaan on vähän eri mieltä tästä kasaamisesta ja meiltä jotenkin kummasti esikoisen kanssa aina puuttuu juuri sellainen pala mitä tarvittaisiin, kun Zelda on tarvinnut niitä omiin rakennelmiinsa. Mutta hauskaa on ollut, tätähän tämä on kun toinen on isompi ja pikkutarkka ja toinen on vähän pienempi ja suurpiirteisempi, haha.

Meidän päättäväinen kuopus on myös alkanut entistä päättäväisemmäksi ja häneltä tulee kyllä niin hassuja juttuja taas jatkuvasti että on vaikea pitää pokkaa. Hän esimerkiksi tuli tänään itse mun kainaloon kun istuin tuolilla ja sanoi sitten kovin painokkaasti mulle että ”ÄITI, ET VOI TULLA NOIN LÄHELLE!”. En kestä, mikä pieni ketku!

Tämä viikko on mennyt jotenkin ihan hujauksessa, huomenna on muka jo perjantai! Tänään mä suuntaan hetkeksi illalla kaupungille rentoutumaan mun kaverin Jemmin kanssa, kun mennään pariksi tunniksi shoppailemaan ja kahville. Tulee kyllä niin tarpeeseen, en muista edes milloin olen viimeksi käynyt yksin jossain muualla kuin töissä. Ihanaa mennä vähän pyörimään keskustaan ja höpöttelemään ja ehkä löytämään jotain kivaa! Ainakin uudet aurinkolasit ajattelin ostaa itselleni (näin superhyvään sesonkiaikaan) kun voitin silloin Indiedays Blog Awardseissa Instrumentariumin lahjakortin, enkä tarvitse silmälaseja. Pitää käydä katsomassa jos löytäisin jotkut kivat arskat, vaikka marraskuun loppu ei ehkä se otollisin aika tarjonnan kannalta olekaan.

Loppuviikon aikana luvassa vielä ainakin päivän asua, helppo ja yliherkullinen leivontavinkki, kuulumisia ja pikkujouluja! Ja tietty kaikkea muutakin kivaa mitä me nyt keksitään.

Ihanaa torstaipäivää kaikille<3

Helou! Keskiviikon kunniaksi on aika lyödä vähän faktoja tiskiin, ja jaan siis itsestäni kahdeksan aiemmin jakamatonta faktaa. Uskokaa tai älkää, vaikka olenkin tehnyt jo kaksi tällaista neljä- ja puolivuotisen blogihistoriani aikana – niitä faktoja löytyy lisää. Hassujakin. Ehkä sellaisia joita ette olisi uskoneet? Tai sitten olisitte, mä en tiedä. Kertokaa mulle, ja kertokaa jos teillä on jotain samoja juttuja kuin mulla!

1. Luen kaikkein eniten poliittisia blogeja.

Mua kiinnostaa sekä kotimaan asiat, että Suomen ulkopolitiikka ja politiikka koko maailman mittakaavassa. Poliittisten blogien lisäksi seuraan useita kotimaisia ja ulkomaisia uutis- ja ajankohtaissivustoja. Mulla on kova tarve olla perillä maailman asioista, ja yritän seurata mahdollisimman monia eri lähteitä saadakseni mahdollisimman puolueetonta ja rehellistä informaatiota.

2. En voi kuoria raakoja juureksia tai perunoita ilman kumihanskoja, koska olen niille allerginen.

Siksi Otto yleensä hoitaa meillä kuorimisen, ja mä vaan keskityn sitten nauttimaan ihanasta paistetusta perunasta, porkkanasta ja bataatista.

3. Olen muuttanut elämäni aikana melkein 15 kertaa, joista kahdeksan kertaa sen jälkeen kun täytin 16.

Ennen näitä reilua kolmea nykyisessä asunnossa vietettyä vuotta en asunut missään vuosikausiin vajaata vuotta pidempään. Hetkittäin tuntui vaikealta juurtua, kun oli tottunut muuttamaan usein. Nyt olen niin juurtunut tähän asuntoon, että muutto tuntuu ajatuksena ihan raastavalta, vaikka lisätilalle olisi tarvetta jo nyt.

4. Torkutan vartin joka arkiaamu ennen kuin nousen ylös.

Kikka on kuitenkin se, että olen asettanut herätyskellon soimaan ekan kerran aina varttia ennenkuin mun pitää nousta. Niin ehdin nuokkua vartin tiukasti Oton kainalossa, ja joudun vasta sitten nousemaan. Öisin me pyöritään miten sattuu eikä nukuta missään lusikassa, mutta aamuisin on kiva kömpiä siihen kainaloon hetkeksi. Lähtee aamu kivemmin käyntiin.  Sen jälkeen on ihan parasta nousta yhdessä pöllämystyneen mieheni kanssa, joka ei aamulla puhu yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää sanoja. Hän on mun aamuörmy.

5. Nukun kuulemma aina keskellä sänkyä

Kysyin Otolta tätä kirjoittaessani, että mikä fakta hänellä tulee musta ekana mieleen. ”No sulla on aina pakottava tarve nukkua ihan keskellä sänkyä niin että mulle jää joku hikinen pari senttiä reunasta tilaa”.. Hahah, mulla ilmeisesti vähän ruusuisemmat fiilikset meidän yöunista kuin Otolla. Minkäs minä sille voin että nukahdan aina ekana ja sitten vaan etsin mukavan asennon ja nukun siinä.

6. Olen ihan koukussa Marja Hintikka Liveen

Siis ihan mahtava, olen katsonut jokaisen jakson ja vaan ajatellut, kuin paljon helpommalla olisin ehkä itseni raskaus- ja vauva-aikoina päästänyt jos olisin silloin katsonut tätä. Jokaikisessä jaksossa tärkeä aihe, ja juuri sitä avointa keskustelua ja tabujen murtamista mitä vauvavuoden ja raskausajan ajankohtaisiin asioihin on kaivattukin. Jos ette ole katsoneet niin katsokaa Yle Areenasta, siellä on kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot!

7. En osaa vieläkään käyttää Snapchatia kunnolla ja seuraan siellä neljää ihmistä

En koskaan muista katsoa onko sinne tullut mitään, kun aina vaan nopeasti päivitän sinne jonkun pienen videopätkän. Ehkä vähän noloa tunnustaa kun mun pitäisi bloggaajana olla perillä myös kaikista somejutuista. Kyllä mä sinne videoita laitan, mutta en osaa mitään snapchat-kikkoja ja teen sitä vaan omalla tyylillä.

8. Kerään ihan hullun määrän kuitteja lompakkoon aina ennenkuin tyhjennän sen

Siis en ostele mitenkään ylipaljon asioita, mutta mulla saattaa vahingossa mennä kuukausia etten tyhjennä kuitteja lompakosta. Sitten se on lopulta niin täynnä että en saa koko lompakkoa kassalla auki kun pitäisi maksaa vaan taistelen vaikka kuinka kauan kun joku kuitti on vetoketjun välissä. Yleensä tämä sattuu juuri silloin kun takana olisi muutenkin jonoa. Nolo ja ärsyttävä tapa! Mutta en vaan muista tyhjentää niitä, enkä koskaan heitä niitä samantien poiskaan.

Onko kellään teistä samoja tapoja tai faktoja, vai olenko mä ainoa? Kertokaa teidän omia hassuja tai outoja tai muuten vaan mielenkiintoisia faktoja!

Me vähän herkuteltiin eilen illalla ihan muuten vain, ja tein tämän joulukauden ensimmäiset vuohenjuusto-viikunahillotortut. Otolle olin luvannut jo pari viikkoa sitten tehdä niitä, mutta se on vaan jäänyt joka ilta vaikka ainkeset on odotelleet kaapissa. Onneksi sain vihdoin aikaiseksi! Vuohenjuusto ja viikuna on vaan niin täydellinen suolaisen ja makean yhdistelmä, ja ne maistuvat tosi hyvältä yhdessä glögin ja lehtevän torttutaikinan kanssa. Kolmesta ainesosasta saa helpon ja maistuvan herkun joulukauteen jota voi tarjota niin vieraille kuin puputtaa vaikka koko pellillisen itse, niinkuin mun teki eilen mieli tehdä. En sentään tehnyt, vielä on muutama torttu jäljellä!

Nämä tortut maistuivat lapsillekin, mutta vuohenjuusto on muutenkin heidän herkkuaan niin en ihmettele. Tuoreet viikunat olivat vähän liian jänniä herkkuja kuulemma, mutta tortuissa ollut hillo maistui oikein hyvin. Kokeilin taas vähän erilaista torttumuotoa, ja tuo olikin tosi helppo tehdä tuo vinoneliö. Torttujen kanssa me aikuiset herkuteltiin tuoreella vuohenjuustolla ja viikunoilla, ja lapset sitten appelsiineilla ja ihanan punaisilla jouluomenoilla. Lapsetkin saivat maistaa glögiä, ja se oli kuulemma tosi hyvää. Mä olen aina vaan ostanut niitä valmiita pahvitölkkiglögejä, mutta mua kiinnostaa kauheasti tehdä itse jotain herkullista joulujuomaa, ja siksi kysynkin teiltä vinkkiä! Oletteko tehneet itse glögiä tai jotain muuta jouluista juomaa? Ja nyt siis ihan alkoholittomista puhun, sellaisesta mitä voi tarjota lapsillekin jos heille vaan maistuu. Musta on ihana aina kokeilla kaikkea uutta ja herkkua!

Vuohenjuusto-viikunahillotorttujen ohje on siis simppeli : kaksi pakettia torttutaikinalevyjä, 1 prk viikunahilloa ja 1 pötkö vuohenjuustoa. Juusto n. 0,5cm paksuisiksi viipaleiksi, 1 viipale per torttu ja päälle lusikallinen hilloa. Uunissa 225:ssä asteessa 10-15min.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Voi mikä viikon alku jälleen; nuoremmalla neidillä on elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Kun miettii omalle kohdalle niin silmätulehdus on kyllä yksi rasittavimpia tauteja ikinä, mutta häntä ei onneksi tunnu vaivaavan. Silmätipat saa helposti laitettua ja muuten hän touhuaa menemään kuin koska tahansa muulloinkin. Vaikeinta on pitää tyttöjä edes vähän erossa toisistaan ettei silmätulehdus tarttuisi toisellekin. Onneksi tipat tuntuvat auttavan hyvin, ja onneksi silmätulehdus ei ole mikään vakava vaiva, vaan oikealla hoidolla nopeasti lähtevä juttu.

Muuten meillä on kyllä ollut ihan normimeininki, mä olen tehnyt etätöitä kun tytöt ovat olleet kotona. Saatiin pikkujoulukutsukin, ja jos ei vaan silmätulehdus iske lopulle perheelle niin sunnuntaina olisi luvassa vähän pikkujouluilua tutulla kaveriporukalla lasten kanssa. Täytyy toivoa että päästään juhlimaan! Joulukorttikuvatkin meidän pitäisi vielä kuvata, joten varmaan myös sitä luvassa tällä viikolla, ellei olla kaikki ihan pink-eyena  viikonloppuna, hahha. Onneksi niillä joulukorteilla ei taida olla kiire, kun ei meillä ole muutenkaan tullut viime torstain jälkeen postia koska postilakko.

Tuntuu hassulta ajatella että jouluaattoon on enää tasan kuukausi, mutta kieltämättä mä odotan kovasti loppuvuotta, ja alkuvuotta 2016 kun tehdään muutaman viikon ajan kevyempää työviikkoa Oton kanssa. Tai siis Otto tekee, ja se helpottaa munkin elämää kun meillä on neljä koko perheen yhteistä kotipäivää muutaman viikon ajan joka viikko. Todettiin että saadaan hänen lomistaan enemmän irti tällä tavalla, kun ollaan koko perhe yhdessä ne päivät kotona, kuin niin että hän olisi pitänyt lomansa yksin putkeen niinäkin päivinä kun mä olen toimistolla. Tällä hetkellä ajatus edes kolmesta yhteisestä vapaapäivästä putkeen tuntuu taivaalliselta, ja voin kuvitella että ne muutamat viikot tulevat tuntumaan niin hyvältä. Enkä voi sanoin kuvailla miten taivaalliselta tuntuu ajatus, että ensi vuonna jossakin vaiheessa mullakin on ihan oikea loma!

Ainiin muuten, osa teistä varmaan luki jo Indiedaysin Buzzista, että oululainen Kaleva osti Indiedays Oy:n. Täytyy sanoa että aika siistiä! Itse kuitenkin olen viettänyt ison osan elämästäni Oulussa, sekä kesälomia lomaillen että muutaman vuoden siellä asuen, ja Kaleva on sillä tavalla tuttu media mulle, kun Kaleva tuli meille kotiin siellä asuessa ja sitä usein lueskelin. Mitään muutoksia tämä ei mihinkään mun blogin pitämisessä tai Indiedaysin sivustossa tuo, mutta hauskaa että molemmissa mun työpaikoissa on nyt Oulukin jotenkin mukana. Oulu on mulle tärkeä kaupunki! Ja joo, tiedän että tämä ei liity mitenkään mihinkään, musta se on vaan kiva ajatus.

No joo, hyvällä fiiliksellä tähän tiistaiaamuun ja työjuttujen pariin! Ihanaa päivää kaikille <3