Ihan kreisiä että meidän reissuun lähdöstä on kohta jo kuukausi! Sitä odotti niin kovasti, ja sitten se olikin jo silmänräpäyksessä ohi. Onneksi mukavaa matkaa voi muistella kuvista ja videoista, ja uusiakin reissuja varmasti tulee. Nyt  on aika päästää lapset ääneen, ja antaa heidän kertoa, mitä meidän Mallorcan reissulla tapahtui. He saivat aika ajoin matkan aikana tarttua itse kameraan, ja tämä postaus onkin kuvitetty täysin lasten ottamilla kuvilla, toki minun editoimana. Kymmenen kysymystä reissusta lapsille!

1. Millaista oli lentää lentokoneella?

Z: Että meni korvat tukkoon. Ja oli kivaa piirtää piirustuslaudalla ja kattoo kaupas M&M’sejä.

T: Kivaa! Mä sain kirjoittaa mun uutta omaa päiväkirjaa joka on Frozen. Liimasin sinne tarroja ja kirjoitin salaisuuksia.

2. Mitä kaikkea me tehtiin Mallorcalla?

Z: Käytiin pomppulinnassa ja leikkipuistossa. Ja käytiin ravintolassa ja siellä minidiscossa ja isossa discossa missä oli popcornikone.

T: Noooooo käytin uimassa, ja liukupompussa ja nii ja sit isi opetti mua uimaan ja mä melkeen osasin. Ja sit käytiin ravintoloissa syömässä ja juna-ajelulla ja mä ratsastin ponilla monta kertaa! Katottiin hotellissa elokuvaa, käytiin rannalla ja ajettiin taksilla sinne toiseen paikkaan.

3. Mitä me syötiin Mallorcalla?

Z: Kanapihviranuja. Ja kanaämpäriä, se oli hirveän iso! Ja sain aina tikkaria ravintolassa, mut kotona ei saa koska tulee reikiä hampaisiin.

T: Gluteenitonta ja maidotonta pizzaa, ja paistettua kalaa ja kanaa ja ranskalaisia. Ja riisikakkuja ja pähkinöitä ja vesimelonijäätelöä ja tikkaria.

4. Mikä oli hauskinta reissussa?

Z: Et me päästiin sinne pikku junaan ajelulle. Ja syödä jälkiruokaa, ja se et mentiin ainakin seitsemän kertaa uimaan!

T: No ekaksi parasta oli uiminen isin ja äidin ja Zeldan ans. Ja tokaksi parasta oli leikkipuisto. Ja sit  kolmanneksi parasta oli lastenkerho ja kaverit. Ja neljänneksi parasta oli mennä kalakumiveneellä siel rannassa.

5. Millaista oli käydä rannalla?

Z: Me kerättiin simpukoita sellaisia pieniä.

T: Oli kivaa kun me kirjoitettiin omat nimet hiekkaan ja etsittiin yhdessä pikkusimpukoita.

6. Mikä oli paras ostos Mallorcalta?

Z: Masha ja minun liskomagneetti. Ja joku vaate se minun mekko, ja kalavene! Ja mun minions-kellukkeet, vaik ne meni rikki.

T: Mun kaksipiippunen vesipyssy jolla ammuin vettä isin ja äidin päälle ja ne kiljui. Ja mun Rarity- My Little Pony pehmolelu.

7. Mikä on sinun kaikkein paras muisto Mallorcan reissusta?

Z: Kiipeily siellä tunnelissa ja se kun mä pääsin siihen isoon liukumäkeen!

T: Et mä sain tarran, ja se ku isi opetti mua uimaan!

8: Mitä haluaisit vielä kertoa reissusta?

Z: Et mä tykkään mun Mashasta jaa se on mun lempipehmolelu ja nukun sen kanssa.

T: Mä haluisin viel kertoo yhden jutun, et mä söin kalaa, ja sit mä leikin hyrrällä ja että Zelda dippasi sitruunaa ketsuppiin ja söi sitä ja se oli kuulemma hyvää!

Mihin haluaisit lähteä seuraavaksi?

Z: Marsiin, mut siel ei oo kuuma kuin Mallorcalla mut kyllä siellä voi marssia.

T: Vaikka Espanjaan mut johonkin toiselle saarelle. Kato niinku samaan maahan mut eri paikkaan mis mä en oo viel käyny.

Lähtisitkö uudestaan Mallorcalle?

Z: Joo tänään mä lähtisin! Voidaaks me äiti?

T: Joo lähtisin kyllä kun siellä oli niin kivaa. Oli siistii mennä niin kauas!

Meillä oli tänään viimeinkin esikoisen lääkäriaika, jossa juteltiin mahdollisesta maitoallergiasta, laktoosi-intoleranssista ja keliakiasta, ja jonka jälkeen otettiin keliakia- ja laktoosi-intoleranssikokeet. Lääkäri oli maailman mukavin ja kuunteli meitä ja otti tosissaan kyllä kaiken, mutta pakko kai lääkäreiden on aina kyseenalaistaa myös vanhempia. Se tuntuu vaan niin hassulta, että vaikka itse tasan tietää että kyse ei ole ollut noroviruksesta tai muusta vatsapöpöstä kun oireet olivat niin erilaiset (+ meillä oli juuri ollut vatsapöpö viikkoa aiemmin), niin lääkäreille saa sanoa sitä monta monta kertaa ennen kuin he siirtyvät miettimään että mikähän se sitten olisi voinut olla. Mutta tosiaan kun tämä vatsatautipohdiskelu oli käyty läpi, niin päästiin juttelemaan ihan oikeasti näistä jutuista ja lisäksi lääkäri tutki neidin perusteellisesti ja totesi että tällä hetkellä vointi on aivan loistava, hän kasvaa todella hyvin omalla käyrällään ja vatsa oli täysin normaali.

Eli selkeästi tämä ruokavalio on auttanut. Nyt saatiin ohjeeksi palauttaa laktoosittomat tuotteet ruokavalioon kunhan ollaan seurattu vielä viikko ilman gluteenia ja kaikkia maitotuotteita. Sitten seurataan niitä viikko-pari tuleeko oireita, ja jos ei, niin toki voidaan jatkaa niiden laktoosittomien tuotteiden käyttöä. Sen jälkeen palautetaan gluteeni hiljalleen, ja seurataan tuleeko siitä oireita. Toki jos testeissä näkyy selkeästi keliakia, tai laktoosi-intoleranssin mahdollisuus (siitä ei voi saada 100% varmistusta), niin silloin mietitään uudelleen. Maitoallergiaa ei lääkärin mukaan voi testata millään yksittäisellä kokeella, vaan tämä altistaminen on ainoa luotettava tapa sitä testata.

Se ajatuskin siitä että raukka voisi saada uudelleen ne kauheat oireet on ihan hirveä, ja tuntuu kyllä hullulta että vielä 2010-luvulla ei ole löydetty tapaa testata allergiaa muuten kuin pakottamalla pieni lapsi kärsimään kivuista ja pahoinvoinnista. Toki mä nyt olen vain tällainen tavallinen perheenäiti että en varmasti ymmärrä mitään siitä miten hankalaa se allergian löytäminen jostain testinäytteestä olisi, mutta tuntuu vaan kauhealta ettei ole mitään muuta keinoa. Onneksi saadaan vielä viikko mennä näin, ja sitten todella varovasti kokeillaan laktoosittomia juttuja.

*Haalari saatu Polarn O. Pyretiltä.

Tottakai mä toivon että se olisikin ollut vaikka sitä vatsatautia, eikä olisikaan mitään allergiaa millekään, mutta epätodennäköiseltä se tuntuu. Muutos entiseen on niin selkeä tällä nykyruokavaliolla. Toivotaan parasta kuitenkin, ja katsotaan miten tämä tästä etenee. Onneksi Tipa on niin reipas ja ottanut tämän oikein hienosti, ja tänäänkin oli lääkärissä niin reipas ja höpötteli lääkärille vaikka mitä, eikä säikähtänyt edes verikoetta kun mä näytin samalla hassuja kuvia puhelimesta. Hienon nallepuh-tarrankin sai palkkioksi ja se pääsi kunniapaikalle hänen päiväkirjaansa.

Mitäs muuta meille kuuluu kuin päivitystä allergiatilanteeseen? Mä olin tosiaan siellä Startup-tapahtumassa Kaapelitehtaalla sekä eilen että tänään lääkärin jälkeen. Ollaan nautittu helteestä aina iltaisin sen minkä ollaan keretty, mutta mereen ei olla vielä uskaltauduttu uimaan. Mielessä kummittelee Stadikka, sinne on pakko päästä heti kun seuraava lämpöaalto tulee. Ja kyllä me vielä mereenkin mennään heti kun vesi vielä vähän lämpenee, niinkuin ollaan menty joka kesä.

Huomenna me kurvataan jo aamusta aikaisin Lahteen, sillä sain kutsun tulla tutustumaan Lahden kaupunkiin sekä tsekkaamaan YlexPop -konsertin. Otto ja tytöt tulevat mukaan ja meille tulee varmasti oikein mahtava päivä! Mä en ole koskaan käynyt Lahdessa muuten kuin ajanut läpi vaan, joten tosi kiva päästä tsekkaamaan ihan uusi kaupunki. Eikä ollenkaan haittaa nähdä Antti Tuiskua, Eveliinaa ja muita huippuartisteja esiintymässä siinä samalla. Jos olette YlexPoppiin tulossa niin tulkaa nykäisemään hihasta jos näette meitä siellä! Musta on aina niin mahtavaa päästä juttelemaan teidän lukijoiden kanssa ihan livenä, eikä tarvii pelätä että ois outoa sanoa moi, koska mä olen sellainen höpöttelijä ja tykkään siitä kun ihmiset moikkailee! Toivottavasti törmäillään!

Ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Can’n Picafortissa ei ollut hirveästi vaatekauppoja turistikauppojen lisäksi, mutta Mango löytyi ja muutamia merkkivaateliikkeitä. Läheisessä Alcudiassa oli muutama kauppa lisää, mutta sinne Palmaan me ei sitten lähdettykään erään sattumuksen vuoksi, siitä lisää Mallorcavinkki-postauksessa! Mä olen kuitenkin shoppailijana sen verran kursailematon että ihan hyvin löysin ostettavaa jo näistä muutamasta kaupasta, tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu.

Can’n Picafortin Mangosta ostin itselleni ihanat kultaiset sandaalit, kun mun kesäbaltsuista irtosi pohja jo tokana matkapäivänä. Menin siis Mangoon alunperin sandaalien perässä, mutta mukaan tarttui myös kuvissa päällä oleva ihana valkoinen mekko joka paljastaa olkapäät. Mun olkapäät on aina olleet yksi mun lempikohta mun vartalossa, josta muuten löydän välillä vaikka jos mitä vikaa. Siksi olen tosi iloinen että olkapäät paljastava trendi on nyt valloillaan, se on nimittäin hienostunut ja kiva tapa paljastaa vähän kesäihoa ja näyttää raikkaalta kaikkien muiden mahdollisten paljasteluaukkojen jälkeen.

Mekko on kevyttä ja ohutta kangasta ja siinä on mukava olla kuumallakin helteellä, se on päätynyt mun päälle jo useaan otteeseen vaikka se on ollut mulla vasta pari viikkoa. Ainoa miinus tulee siitä että se rypistyy aika helposti, mutta onneksi meillä on uusi hieno silitysrauta jolla silitellä sitä nopeasti, haha! Mekossa oli mukana tuo ruskea vyö joka on mun mielestä myös tosi kiva lisä muuten valkoiseen mekkoon, se ryhdistää sitä ja tuo vyötäröä esiin.

Olkapäät paljastavien asujen kanssa pitää mun mielestä olla hiukset kiinni, koska avoin tukka vähän niinkuin vesittää sen idean, tai ainakin mun omien hiusten kanssa tuntuu siltä. Toisaalta taas ruotsalaiset tyylibloggaajat ovat pitäneet kyllä hiuksia myös auki ja se on näyttänyt tyrmäävän upealta, itse en vaan osaa olla niin tällaisen kaula-aukon kanssa. Mitä mieltä te olette, paljaiden olkapäiden kanssa tukka kiinni vai auki?

Mekko & Kengät Mango / Aurinkolasit Ray Ban

Valkoinen mekko, hot or not?

Ihanaa torstaita kaikille <3

Ja moi te ihanat! Otin toukokuun todella rennosti, mutta nyt on aika ryhdistäytyä ja tehdä kunnolla töitä blogin eteen. Arvatkaa mikä siihen auttaa? Oton työmatkat. Me ollaan kesäkuussa aika paljon kolmestaan tyttöjen kanssa kun Otolla on joka viikko useamman päivän työmatkoja Ruotsiin. Eipähän tarvitse käydä ”Oton kainalo ja Netflix vs. työt” -taistelua, sillä voin istua koneella koko illan niinä päivinä kun Otto on länsinaapurissamme. Ja teen sitä siis enemmän kuin mielelläni, mulla on gigakaupalla niin kuva-, video-, kuin ajatusmateriaaliakin mitä  työstää eteenpäin kun vain otan itseäni niskasta kiinni. Se on ollut hankalaa, kun on liian hyvää seuraa ja hyviä sarjoja kesken, mutta yksinollessa there are no excuses.

Kesäkuu alkoi harvinaisen kesäisissä tunnelmissa, tänä vuonna olen päässyt Mallorcan reissu mukaanlukien viettämään jo enemmän hellepäiviä kuin koko viime vuonna, ja tänään on silti vasta kesäkuun ensimmäinen päivä. Se tuntuu aika huikealta, ja ei voi kuin toivoa että nämä upeat säät jatkuisivat ja kantaisivat jopa sen surullisen kuuluisan juhannuksen yli.

Maanantaina oltiin Hernesaaren rannassa Oton ja lasten kanssa iltakävelyllä, ja ihasteltiin Löylyn mielettömän kaunista arkkitehtuuria. Tytöt keskittyivät enemmän ihastelemaan sitä miten paljon kivoja kiviä rannasta löytyi, joita sai heittää veteen, ja miten hurjan paljon puhalluskukkia oli tien vieressä olevalla nurmikolla. He saivat puhaltaa niitä niin paljon kuin tykkäsivät, ja olivat ihan innoissaan. Kesän bucketlistiä ei ole vielä rustattu, pitäisi ehdottomasti tehdä se, mutta siihen yksi rasti tulee kyllä ehdottomasti olemaan Löylyssä käyminen. Pakkohan se Helsingin hehkutetuin terde on käydä testaamassa, mahdollisesti ystävien ja Oton kanssa jonakin kauniina kesäiltana. Ja ne löylyt myös!

Eilen me harjoiteltiin pyöräilyä, kuten niin monena muunakin kauniina kesäiltana ollaan tyttöjen kanssa tehty, ja se alkaa sujua jo oikein mallikkaasti. Lisää nelivuotiaan polkupyöräilystä luvassa myöhemmin tällä viikolla!

Tänään me ollaan taas oltu töiden ja päiväkodin jälkeen katsomassa Oton pikkusiskon koulumusikaalia lasten kanssa. Se oli ihan mahtava, me tykättiin koko perhe. Saatiin hyvät paikat ja lapset oikein nauraa rätkättivät esitykselle kun se oli niin hauska. Todella taitavia kyllä nämä koululaiset ainakin.

Tiedättekö muuten mikä on mun lempparijuttu kesässä? Se että viimeinen asia mielessä on möllöttää kotona peiton alla suklaalevyn kanssa joka ilta. Sen sijaan on ihanaa lähteä extempore ulos, käydä ostamassa mansikoita (näin jo torilla tänään suomalaisia!) ja pysähtyä kadulle nauttimaan auringosta.

Huomenna ja perjantaina me ollaan Kaapelitehtaalla Arctic15- Startup-tapahtumassa, jos joku sattuu pyörimään siellä niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan muakin! Aurinkoista ja ihanaa keskiviikkoiltaa sekä alkanutta kesäkuuta kaikille <3

Ajeltiin eilen Oton pikkuserkun luokse Espooseen grillailemaan ja viettämään ihanan kesäistä sunnuntaita. Pakattiin mukaan kassillinen grillattavaa ja suunnattiin nauttimaan kivasta seurasta ja hyvästä ruuasta. Tytöt pääsivät leikkimään ihanan pikkupikkuserkkunsa kanssa ja laitettiin pihalle vielä prinsessateltta pystyyn jossa he saivat leikkiä kaikki kolme. Oli niin ihana seurata tyttöjen touhuja,  he leikkivät jo kaikki yhdessä niin hienosti kun porukan nuorimmainenkin on jo kaksivuotias.

Tiara luki niin hienosti molemmille tytöille satukirjaa ja esitteli eläimiä eläinkirjasta. Tuntuu hullulta että he ovat niin isoja jo kaikki kolme, ja siinä vaan touhusivat keskenään ja me aikuiset hengailtiin patiolla ja syötiin vielä vähän lisää grilliruokaa. Nämä oli meidän ekat kunnon grillailut tänä kesänä, meidän omaa sähkögrilliä kun en laske ihan kunnon grilliksi.

Viihdyttiin pihalla monta tuntia auringonpaisteessa, ja suunnattiin kotiin vasta joskus seiskan jälkeen illalla. Tytöt menivät normaaliaikaan sänkyyn mutta nukahtivat vasta joskus vähän ennen kymmentä, taisivat olla vähän ylikierroksilla toiminnantäyteisen iltapäivän ja illan jälkeen. Oli kyllä niin kivaa, ihanaa kun voi vaan hengailla rennosti ja höpöttää. Ja niin kaunista, mä olen aivan rakastunut tuohon valkoiseen syreenipuuhun ja vehreään pihaan. Kyllä Suomen kesä on kaunis, ja tähän asti on ollut jopa aika lämminkin, kop kop!

Iso osa meidän kavereista ja Oton sukulaisista asuu Espoossa tai Kauniaisissa, ja välillä tulee mietittyä että mitä jos itsekin muuttaisi sinnepäin. Olisi oma piha ja tilaa ja ehkä se kunnon grillikin. Mutta samaan aikaan mä haaveilen aina muutosta takaisin omille kotikulmilleni Etelä-Helsinkiin, Ullanlinnaan tai Eiraan. Sinne missä vain taivas on rajana ja kaikki lähellä. Ihanat pikkukahvilat, nukketeatteri Sampo, ihanat leikkipuistot ja pienet putiikit, sekä tietysti työpaikat. Tämä on meidän ikuisuusdilemma. Varmaan siksi me edelleenkin asutaan täällä nykyisellä alueella, joka ei kuulu kumpaankaan näistä. Ehkä molemmat pelkäävät, että jos valitaan toinen näistä ääripäistä, niin toinen olisikin tyytymätön. Nykytilanne on hyvä kompromissi.

Loppujenlopuksi mulle on kuitenkin tärkeintä, että saan vaan olla oman perheen kanssa, ihan sama oliko se sitten keskustassa, Espoossa vai Äkäslompololla. Uskon että mihin ikinä elämä meidät tulevaisuudessa kuljettaakaan, mä olen onnellinen jos vaan saadaan olla yhdessä kaikki terveenä. Ajatuksilla on aina hauska leikitellä, että mitä jos muuttaisi sinne ja mitä jos muuttaisi tänne. Luulen kuitenkin että se lopullinen päätös me saadaan helpostikin tehtyä sitten kun ollaan joskus valmiita luopumaan tästä ihanasta asunnosta, johon me ollaan rakennettu koko meidän elämä ja joka siksi tuntuu niin rakkaalta.

Tänään me ollaan pyöritty tyttöjen kanssa päiväkodin jälkeen juurikin Etelä-Helsingissä, minkä takia se mulla olikin mielessä. Tässä näki juuri näiden kahden alueen kontrastin peräkkäisinä päivinä. Eilen huokailtiin grillin, rauhan ja seuran ansiosta siellä Espoossa ja tänään ajeltiin pitkin ihania Eiran ja Kaivopuiston katuja ja käveltiin Munkkisaaressa ihastelemassa upeaa maisemaa ja nauttimassa keskustan sykkeestä. Molempina iltoina tytöt sanoivat että oli ihan parasta. Ehkä se päätös sieltä vielä joskus tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Oletteko te muuttaneet Helsingistä Espooseen tai toisinpäin? Onko muutos tuntunut suurelta?