Meillä on täällä pakkauspaniikki meneillään ja iltapäivällä lähdetään ajamaan pääsiäisenviettoon! Lapset ovat ihan innoissaan, ja olen mäkin kieltämättä. Tytöt valkkasivat itselleen matkustusasut aamulla, ja laukut on pakattu heidän osaltaan yhteistyöllä: yhdessä valittiin molemmille jokaiselle matkapäivälle yksi asu alusvaatteita ja sukkia myöten ja pakattiin. Lähinnä se paniikki on omien kamppeiden osalta, kun tuntuu että aina unohtuu jotakin. Samalla yrittää vielä pestä viimeiset pyykit ja astiat ja siivota ja hoitaa muut rästihommat että voi sitten keskittyä rauhassa lomailuun.

Mä en kestä mitä söpöliinejä mulla täällä on, molempien matka-asut ovat niin hienot. Kuopus hengaa edelleen kengät jalassa ja reppu selässä vaikka ei me kyllä vielä hetkeen olla lähdössä, ihana minityyppi. Ehkä kuitenkin laitetaan hänellekin housuja jalkaan, tänään ei ole maailman lämpimin päivä mutta viikonloppua kohden onneksi pitäisi kirkastua ja vähän lämmetä.

Zeldan asu: Pipo Zara / Takki Mini Rodini / Paita Melli Ecodesign* / Hame Lindex / Kengät Nokian Jalkineet* / Reppu Samsonite* / *saatu blogin kautta

Tiaran asu: Pipo H&M / Takki Molo Kids / Huppari Cubus / Leggingssit Gugguu / Kengät Zara / Reppu Skip Hop / Arskat H&M

Blogi päivittyy tosiaan meidän reissun ajan ihan normaaliin tahtiin vaikka loman kannalta aion ottaakin, olen ajastanut pari tekstiä ja enköhän mä reaaliaikaisia kuulumisiakin jossain vaiheessa ehdi kirjoittelemaan.

Toivotan silti jo nyt ihanaa pääsiäistä kaikille, sekä oikein turvallista matkaa kaikille jotka jonnekin päin matkaavat. Nauttikaa pääsiäisestä, läheisistä ihmisistä, hyvästä ruuasta ja levosta, ja vaikka mämmistä jos se teidän makuun on, hahaa! Mahtia lomaa tyypit <3

Postaus on osa meidän perhebloggaajien vireille laittamaa #vanhemmatrasismiavastaan -kampanjaa.

Viimeinen vuosi maailmalla ei ole ollut helppo. Aiemmat terrori-iskut ympäri maailman, sekä tämän viikon Belgian terrori-iskut ovat jättäneet pysyvät jäljet meihin kaikkiin. Silti uskallan väittää että suomalaisten lintukoto on yhä edelleen aika lintukoto, me ei olla kansana koettu aitoa hätää sitten talvisodan. Meillä on täällä kaikki niin hyvin että osa kansasta on lakannut ymmärtämästä, mitä se oikeasti tarkoittaa kun on hätä.

Lintukodossa kovinta mekkalaa itsestään pitävät tällä hetkellä ”maahanmuuttokriitikot”, joiden tehtävänä on tuoda esiin kaikki se paha mitä maahanmuuttajat ehkä tuovat mukanaan, naisten alistamista, pommi-iskuja ja joukkoraiskauksia. Miten maahanmuuttajat vievät koko Suomen voimavarat ja omalle kansalle ei jää mitään.  Osa ”maahanmuuttokriitikoista” muistaa kirjoituksissaan kuitenkin myös meitä #suvakkihuoria jotka pitäisi raiskata ja pommittaa maan tasalle. Näettekö ristiriidan? Jep, niin mäkin.

Mä olen pienestä asti tuntenut sekä maahanmuuttajia/maahanmuuttajataustaisia että pakolaisia ja olen myös asunut alueella jossa monia erilaisia taustoja omaavia asukkaita asui iloisesti sekaisin. Joka päivä kuljen julkisilla useaan kertaan ja aina myös tuon entisen asuinalueeni läpi, ja arvatkaa mitä: koskaan niiden matkojen aikana ei ole suomalainen auttanut mua bussissa lasten kanssa. Koskaan ei ole suomalainen avannut suutaan kun bussikuski on jättänyt mut ja rattaat ovenväliin. Mutta somali on. Kurdi on. He ovat auttaneet tyttäreni alas bussinpenkiltä turvallisesti pyytämättä, he ovat karjaisseet bussikuskille että avaa ovi heti, välissä on matkustaja, he ovat jutelleet mukavia mulle ja lapsille. Mä toivon että he tekevät niin jatkossakin.

Pelkään että eivät. Pelkään että Suomessa tällä hetkellä kukkiva rasismi pelästyttää heidät kaikki omiin oloihinsa ja vaikeuttaa integroitumista yhteiskuntaan.

Paha ei koskaan synnytä hyvää. Rasismi ei koskaan synnytä hyvää eikä auta meistä ketään. Maahanmuuttokriittisyys ei ole mikään hieno ajatus, se on vain muka vähän vähemmän ruma nimi rasismille. Kukaan ei kiellä sitä etteikö Suomeen tulevien ihmisten taustoja pitäisi tarkastaa ja mahdollisimman hyvin pitää huolta että tänne ei tule terroristeja naamioituneina pakolaisten vaatteisiin. Uskon että suurin osa kansasta on yhtä mieltä siitä että hädässä olevia pitää auttaa, ja että samalla meitä kaikkia suojella terrorismilta ja rikoksilta. Se on vaan harmillista että ainoastaan ääripäät pitävät toisistaan mekkalaa ja ne kuuluisat tolkun ihmiset ovat hiljaa. Se kannustaa rasismiin ja saa sen vaikuttamaan yleisemmältä ja hyväksytymmältä kuin se onkaan.

Kaikkia ihmisiä ei voi leimata yksittäisten ihmisten tekojen perusteella. Kun valkonen Anders Behring Breivik teki terrori-iskun, se oli surullinen yksittäistapaus, päästään vialla olleen miehen tekosia. Kun valkoinen Pekka Erik Auvinen surmasi koululaisia, se oli vain surullinen yksittäistapaus. Ei niiden takia leimattu kaikkia valkoisia. Miksi siis nytkään pitäisi leimata kaikkia ei valkoisia, tai kaikkia tiettyyn uskontoon kuuluvia vain siksi että hullujen vähemmistö lietsoo vihaa ja pahuutta ympärilleen.

Se mikä mulla saa kiehumaan on kun verrataan Suomen vanhusten tilannetta turvapaikanhakijoiden auttamiseen, “autetaan ensin omia ja sitten vasta muita”. Ihan kuin ne sulkisivat toisensa pois kokonaan, mikä ei missään nimessä pidä paikkaansa. Kuvottavinta on se kun nämä kannanotot tulevat ihmisiltä jotka eivät kuitenkaan tee mitään auttaakseen , eivät auttaakseen vanhuksia tai köyhiä lapsiperheitä, eivätkä auttaakseen turvapaikanhakijoita. Vasta kun tekee itse kaiken voitavansa eikä vaan istu puhelin kourassa arvostelemassa, voi alkaa esittää mielipiteitä siitä ketä pitäisi auttaa ja miten. Ja kyllä, mä väitän tekeväni niin paljon kuin mahdollista omilla resursseillani tällä hetkellä on. Mä pyrin eri tavoin auttamaan niin vanhuksia, turvapaikanhakijoita, pientä kummilastani Afrikassa ja Saimaan norppia joille lahjoitan myös kuukausittain, jotta uhanalaiset norpat voivat lisääntyä ja kasvattaa poikasiaan apukinoksissa. Mä tuon näitä asioita esille blogissani, ja yritän levittää positiivista ilmapiiriä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa niin laajalle kuin pystyn. Äitinä pidän huolen siitä, että omat lapseni arvostavat kaikkia ihmisiä ulkonäöstä, taustasta, nimestä, iästä ja kaikesta muusta riippumatta. Näitä asioita en tuo esille kiillottaakseni omaa sädekehääni, vaan siksi että joku muuten tulisi aivan varmasti kysymään, mitä minä itse MUKA teen auttaakseni, näin viiden vuoden bloggauskokemuksella.

Aivan varmasti on parannettavaa monellakin osa-alueella, ja oli kyse mistä ihmisryhmästä tahansa ei apua varmasti koskaan ole tarpeeksi teki mitä hyvänsä, mutta rasismi ei ole ratkaisu siihen. Itse voi kantaa oman kortensa kekoon, ja uskoa ja toivoa että Suomen valtio osaa auttaa kaikkia apua tarvitsevia parhaan kykynsä mukaan.

#vanhemmatrasismiavastaan syntyi meidän perheloggaajien inhosta rasismia kohtaan, ja halusta ja tarpeesta osoittaa että koko Suomi ei ole rasismia täynnä, että myös meitä muita on täällä. Osoita sinäkin tukesi ja tykkää sivustamme, jaa kuva instagramissa tai kirjoita oma teksti. Näytetään yhdessä kaikille että rasismia ei tule hyväksyä missään muodossa, koskaan. Ja pidetään me vanhemmat huoli, että seuraava sukupolvi ei ime itseensä sitä rasistista maailmankuvaa jota jotkut tälläkin hetkellä levittävät ympärilleen. Hyvää rasisminvastaista viikkoa kaikille.

Käytiin sunnuntaina syömässä Hard Rock Caféssa koko perhe, kun mun siellä työskentelevä kaverini oli meidät sinne pyytänyt tutustumaan. Mä en ollut käynyt HRC:ssä koskaan ennen, en Suomessa enkä missään muuallakaan ja olin tietysti tosi innoissani kun pääsin vihdoin kokemaan ikonisen ravintolan. Mun kaveri kertoi meille, että luvassa on perhesunnuntai ja ohjelmaa lapsille, mutta en tajunnut etukäteen mitä se todella tarkoitti:

Lapsille oli oma nurkkaus ja kaksi ohjaajaa, ja kauheasti piirustusjuttuja, leluja, palapelejä, muovailuvahaa ja vaikka mitä. Ja siis ohjaajat ovat paikalla joka sunnuntai klo 12-16 touhuamassa lasten kanssa. Meidän lapset ovat molemmat käyneet ihan pienestä asti ravintoloissa, ja osaavat yleensä kyllä käyttäytyä tosi hyvin, mutta tämä oli sellainen matalan kynnyksen vaihtoehto, että ravintoloihin tottumattomampikin lapsi varmasti viihtyisi mukavasti.

Me istuttiin ensin mukavaan loosiin, ja lapset saivat omat ruokalistat, värityskirjat ja kynät. He saivat itse tilata haluamansa annokset, ja sen jälkeen he menivät lasten nurkkaukseen leikkimään ohjaajien kanssa siihen asti että ruuat tulivat. Ruuat maistuivat tosi hyvin meille kaikille. Lapset valitsivat kanaa, ja me valittiin Oton kanssa burgerit. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi, tai no enemmän kuin tarpeeksi, me ei jaksettu edes jälkkäreitä Oton kanssa, eivätkä lapsetkaan sitten jaksaneet syödä omia jälkkäreitään vaikka me tilattiin ne heille ylläriksi.

Vaikka meillä onkin tässä aika lihaisat burgerit, HRC:ssä oli myös todella herkullisen kuuloinen vegemenu jossa oli useita eri vaihtoehtoja, ja myös lasten omassa menussa oli kasvisruokavaihtoehto, sekä terveellisempiä vaihtoehtoja. Me oltiin syöty muutenkin kevyesti viikonloppuna niin ajateltiin ettei pieni herkuttelu mitään haittaa.

Muhun teki todellisen vaikutuksen (alkoholittoman mansikkabasilikadrinkin lisäksi) se miten kivoja ohjaajat olivat. Siis tämä ravintola on ihan täydellinen vaihtoehto jos haluaa järjestää vaikka kivat äiti-lapsideitit joku sunnuntai. Lapsille on puuhaa ja ohjelmaa ja äiditkin pääsevät höpöttelemään keskenään rauhassa, mutta lapset ovat silti lähellä ja näköetäisyydellä kokoajan. Myös pienemmillekin lapsille oli siellä puuhaa, eli ei tarvitse olla ihan niin iso kuin meidän mukulat jo ovat.

Hard Rock Cafe tarjosi annokset meille.*

Lasten sunnuntait ovat siis HRC:ssä joka sunnuntai, myös nyt pääsiäissunnuntaina jos lammas ja pasha alkavat kyllästyttää. Ja mä ainakin suosittelen, sijainti on helppo siinä Stockaa vastapäätä ja siellä oli oikeasti mukava tunnelma ja me kaikki viihdyttiin. Tämä postaus ei ollut edes sovittu yhteistyö, mutta koska me  tykättiin niin kovasti, halusin kirjoittaa ja kertoa tästä myös teille. Ja koska mä en ainakaan ollut mistään aiemmin kuullut näistä lasten sunnuntaista, halusin ehdottomasti tällaisen piilotetun helmen jakaa myös teidän kanssa. Tästä ei ole mitään juttua Hard Rock Cafen sivuilla, instassa tai FB:ssäkään ja mulle ei koskaan ollut tullut mieleenkään että ”rokkibaariksi” mieltämässäni paikassa voisi olla tällaista toimintaa lapsille! Todella positiivinen ylläri siis.

Oletteko te käyneet HRC:ssä ikinä? Olitteko kuulleet lasten sunnuntaista?

Ai hitsi vie että aamulla taas äitiä vietiin, tänään mulle esitettiin ensimmäistä kertaa tarkka ja eksakti kysymys, ”Äiti, miten äidit ja isit tekee vauvoja?”. Olimme siis bussipysäkillä aamuruuhkassa. Näitä legendaarisia ajoituksia jotka varmaan monelle vanhemmalle ovat tuttuja. Mä hanskasin mielestäni tilanteen tosi hyvin, vastauksellani ”No isi laittaa semmosen vauvansiemenen äidin mahaan, ja sitten siitä kasvaa vauva.” ”Ai, no pitääkö sitä vauvansiementä sitten kastella että se kasvaa vauvaksi?”. Huomatkaa että olemme juuri istuttaneet rairuohoa sekä kotona että päiväkodissa, ja pieni innokas puutarhuri ilmeisesti ajatteli alkaa tehtailemaan pikkusisarusta itselleen.

Meinasi olla pokassa pitelemistä siinä koko bussipysäkillisellä vastaheränneitä aikuisia. Mä vastasin kuitenkin tosi coolisti että ei sitä tarvitse, mutta se hengailee vedessä siellä mahassa. Mulla piti onneksi pokka hyvin ja neiti tyytyi tähän vastaukseen tämän aiheen osalta. Pian siirryttiinkin jo turvallisempiin aiheisiin, kuten siihen miksi rakeet ovat kovia ja lumihiutaleet pehmeitä, ja siihen mistä johtuu että meillä on juuri neljä vuodenaikaa.

Kysymyskausi oli hetken aikaa tauolla, ehkä meidän lapset keskittyivät prosessoimaan kaikkea aikaisemmin imemäänsä tietoa eivätkä kyselleet (ihan niin) paljoa. Mutta nyt se kausi on tullut takaisin, entistä voimakkaampana. En voi kieltää ettenkö nauttisi tästä. Musta on ihan parasta vastailla lasten kysymyksiin, ja seurata miten he käsittävät asioita ja millaisia päätelmiä tekevät minkäkin vastauksen perusteella.

Kaikkein huvittavinta on ehkä se, kun kuopus ei aina ihan ole vielä samalla sivulla esikoisen kanssa, ja mun vastaillessa esikoisen kysymyksiin hän muodostaa vastausten perusteella aivan omanlaisiaan ajatuksia. Ne ovat välillä aika loistavia.

Välillä on myös kivaa kysellä itse lapsilta kysymyksiä, ja he rakastavat kun heiltä kysellään. Tänään mä kysyin esikoiselta että onko kivaa olla isin ja äidin lapsi? Ja hän vastasi että ”No on, koska mä tykkään teistä ja ku te ootte niin mukavii!”. Mua aidosti kiinnosti mitä mieltä hän on, onko siistiä olla juuri meidän mukula, koska tiesin että hänen vastauksensa on brutaalin rehellinen.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3 Ja kiitos hurjasti tsempistä ja kauniista sanoista edelliseen postaukseen, teidän vertaistuki on ihan korvaamattoman arvokasta.

Moikka ja ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Meillä on ollut todella touhukas viikonloppu, lähinnä maalaten ja lasten kanssa touhuten. Olkkari on saanut uutta väriä, kuten myös lastenhuone, ja ruokapöytä sekät tuolit ovat vielä kesken. Eilen maalattiin olkkari valmiiksi ja lastenhuone puolivalmiiksi, ja tänään sitten viimeisteltiin lastenhuone ja aloiteltiin noiden kalusteiden käsittelyä. Vielä niissä riittää työsarkaa, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Saatte lukea lisää myöhemmin projektista ja sen edistyksestä, kunhan saadaan kaikki valmiiksi.

Eilen lähdettiin käymään Itiksen lasten lauantaissa, ja lapset pääsivät tekemään virpomisvitsat sekä virpomaan itiksen virpomispolulle. Aivan loisto veto itikseltä, eli lapset saivat ilmaiseksi askarrella virpomisvitsoja, ja käydä eri liikkeissä virpomassa, ja palkkioksi sai tietenkin suklaamunia. Mä tykkään itiksen perhekeskeisestä meiningistä, se todella toimii ja meidän lapset tykkäävät ainakin kovasti.

Itiksen jälkeen tultiin kotiin ja siirreltiin tavaroita olkkarissa takaisin paikoilleen maalausurakan jälkeen, sekä vietettiin lasten kanssa leffailtaa. Oli ihana pitää pikkumuruja kainalossa ja vaan olla yhdessä.

Tänään ollaan vietetty palmusunnuntaita, ja lapset saivat vielä virpoa mulle ja Otolle aamulla, sekä pukeutua noidiksi. Lounaan jälkeen meillä oli käynyt pääsiäispupu piilottamassa vähän pääsiäismunia ympäri kämppää ja tytöt saivat niitä metsästää. Kaikki munat löytyivät ja neidit availivat niitä ja kasasivat pikkuleluja Oton kanssa riemusta kiljuen sillä aikaa kun mä maalasin lastenhuoneen seinää vielä toiseen kertaan. Kumpikin jaksoi syödä tasan yhden kindermunan ja loput laitettiin kaappiin odottamaan. Varmaan unohtuvat sinne, niin kävi viime vuonnakin.

Iltapäivällä huristeltiin vielä keskustaan syömään, valmiisen pöytään istuminen kyllä kelpasi todellakin viikonlopun urakoinnin jälkeen.

Meillä on tulossa aika touhukas viikkokin, kun töiden ja muiden menojen jälkeen torstaina ajetaan Ouluun pääsiäisen viettoon. Ihana nähdä sukulaisia, ja etenkin mun rakasta mummua, jonka takia me pääosin nyt tällainen lyhyt reissu tehdäänkin. Hän ei siis voi tällä hetkellä kovinkaan hyvin, mitään vaaraa ei ole mutta muistisairauden takia nyt alkavat olla viimeiset viikot tai kuukaudet kun mummu on vielä edes jotenkin oma itsensä. Inhottaa olla näin kaukana juuri nyt, mutta onneksi meillä on edes mahdollisuus mennä käymään. Mulla olisi niin paljon sanottavaa tästä, ja voin kertoa että tämän kevään tai oikeastaan kuluneen vuoden aikana on itketty niin monet itkut, mutta eipä se itku mitään auta. Pakko vaan ottaa kaikki irti niistä hyvistä hetkistä mitä on ja olla yhteydessä ja nähdä mahdollisimman paljon ja usein.

Hyvällä mielellä tässä kuitenkin ollaan, koska mä olen niin iloinen että mennään Ouluun, ja lapset ja Otto myös. Mulla on tulossa onneksi myös tosi kiva työviikko ennen matkaa, kun pääsen tapaamaan ihan mahtavia tyyppejä ja tekemään pari haastattelua. Jännää mutta mahtavaa!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3