Heräsin tänäänkin vasta yhdeksän jälkeen ja lapset myös, mitä ihmettä! Pakko arvostaa, kai tämä oli tyttöjen ystävänpäivälahja meille vanhemmille. Aloitettiin aamu hitaalla brunssilla yhdessä koko perheen ja mun äidin kanssa. Otto  paistoi meille munia ja pekonia, ja mä leikkasin vesimelonista sydämiä muiden hedelmien ja vihannesten kaveriksi. Harvoin tulee syötyä ihan näin runsaita aamupaloja kahdesti saman viikonlopun aikana mutta en kyllä tosiaan pistä pahitteeksi. Vesimelonisydämet oli tosi helppo tehdä ja lasten mielestä ne olivat superhauskoja syötäviä. Tuhottiin koko vesimeloni heti ensimmäisenä.

Aamupäivällä me siivoiltiin ja touhuttiin kotona, leikittiin lasten kanssa piilosta, leikitettiin karvakaveri Armasta ja mä tein vähän töitä. Kävin myös Armaksen kanssa lenkillä, olispa täällä aina tuollainen pikkukaveri repimässä mua sohvalta ylös lenkille. Iltapäiväksi me lähdettiin koko perhe ulos lumisateeseen kun vihdoinkin taivaalta satoi sellaista lunta josta sai tehtyä lumiukkoja! Rakennettiin kaksi lumiukkoa, iso ja pienempi, jotka lapset nimesivät Olafiksi ja Liisaksi. Tehtiin lumiukkoja lumisessa mäenrinteessä ja voin kertoa että sai hien pintaan kun kyykyssä pyöritteli painavia lumipalloja rinnettä ylös. Oltiin kaikki ihan hikisiä kun parin tunnin jälkeen alettiin suunnata kotia kohti. Nähtiin vielä kuinka ohikulkijat pysähtyivät ottamaan lumiukoista kuvia, ihanaa että meidän lumiukkelit ilahduttivat muitakin!

Syötiin illalla vielä uunibataatteja ja kanaa, ollaan niihin niin koukussa! Lapsetkin syövät joka kerta bataatit niin mielellään että niitä on ilo kokata. Mahtava viikonloppu kyllä!

Tänä ystävänpäivänä mä en nähnyt ystäviä, mutta sain muutaman ihanan ystävänpäivätoivotuksen ystäviltäni, ja toivotin itsekin hyvää ystävänpäivää monelle rakkaalle ihmiselle. Parasta on tietää, että vaikka välissä olisi satoja kilometrejä, täysiä kalentereita tai ihan mitä vaan, niin siellä ne rakkaat tyypit kuitenkin aina ovat. Kiitos kaikille mun ihanille ystäville siitä että olette olemassa <3

Toivottavasti teilläkin on kaikilla ollut ihana ystävänpäivä!

Eilinen ja tämä aamu oli kyllä niiin super! Miniloma kahdenkesken Oton kanssa tuli juuri sopivaan saumaan, ja siitä jäi ihana fiilis. Höpöteltiin vaikka mitä ja oli niin kivaa saada keskittyä ihan vaan toisiimme koko illan ja aamun ajan ja mennä vaan meidän ehdoilla. Sai rentoutua ihan kunnolla, ja olla vaan.

Ajettiin Oton kanssa eilen iltapäivällä keskustaan Hotel Indigo Boulevardiin, mistä oltiin varattu meille huone. Hotellilta lähdettiin melkein heti vähäksi aikaa kauppoihin pyörimään, ja sen jälkeen testattiin Akseli Herlevin Naughty Brgr Lönnrotinkadulla. Voin lämpimästi suositella, oli ihan todella hyvää ruokaa. Me otettiin molemmat Cuban Frita burgerit, ja niiden kaveriksi bataattiranet ja herkkuja majoneeseja. Tunnelma oli mahtavan rento, musat ei olleet liian kovalla ja ruoka tuli ainakin mun mielestä aika nopeasti. Myös hintataso oli erittäin kohdillaan. Naughty Brgr oli ihan meidän paikka, ei yhtään pönötystä ja ihan hulluna hyvää ruokaa.

Ruokailun ja hetken chillailun jälkeen me lähdettiin Tennispalatsiin tsekkaamaan Deadpool joka tuli eilen ensi-iltaan. MENKÄÄ kattomaan, siis aivan mielettömän hauska leffa. Ja yllättäen jopa vähän myös koskettava. Mä tykkään tosi paljon supersankarileffoista ja toiminnasta, mutta Deadpool oli ihan omaa luokkaansa, koska Deadpool ei ole supersankari vaikka supervoimia omaakin. Otto on puhunut mulle Deadpoolista siitä asti kun tavattiin, koska hän on lukenut niitä sarjiksia jo vuosikaudet sitten, ja oli hauska päästä näkemään leffaa ihan uudesta tyypistä kun Batmanit, Spidermanit ja kaikki muut on nähty jo niin moneen kertaan eri versioina. Ja jos Ryan Reynolds mietityttää pääroolissa, niin älkää miettikö, se oli ihan loistava. Koko sali hörähteli mahat kippurassa jatkuvasti.

Leffan jälkeen me käytiin vielä Kokomossa drinksuilla kahdestaan, ennenkuin suunnattiin hotellihuoneeseen nukkumaan. Nukahdettiin jo kahdentoista aikoihin, ja seuraavan kerran heräsin aamulla ihan itsestään yhdeksältä, pirteänä kuin peipponen. Olivat varmaan pisimmät yöunet muutamaan kuukauteen, ja oli niin ihanaa nukkua kaikessa rauhassa. Aamulla nautittiin vielä hotellin herkullinen aamupala ennenkuin ajeltiin ruokakaupan kautta kotiin. Tytöt odottivat meitä täällä innoissaan mummun kanssa, ja ollaan vietetty huippu lauantai yhdessä.

Yhdistetty häävuosiystävänpäivä oli ihana, varmaan paras tähän asti. Tuntuu siltä että meidän parisuhde, avioliitto ja ystävyys vain paranevat vanhetessaan. Jotenkin me joka vuosi löydetään enemmän ja enemmän omat itsemme, mutta kuitenkin yhdessä. Tänä vuonna kaikki tuntui vaan just tasan oikealta ja meiltä, paitsi ehkä ne leffanjälkeiset drinkit.  Ensi vuonna jätetään varmaan nekin pois ja mennään vaan hotellihuoneeseen katsomaan Netflixiä, hahahha. Kiitos Ottomurulle ihanasta viikonlopusta<3

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Perjantai, ah tuntuu niin hyvältä! Tämä viikko on ollut supertäynnä ohjelmaa, mutta tänään me otettiin rennosti ja luettiin aamulla lasten kanssa kirjoja varmaan monta tuntia sängyssä, yökkäreissä ja sen jälkeen tehtiin tytöille ”Elsa-letit” eli huijausletit miljoonan pikkuisen kumilenksun avulla. Sillä tekniikalla saa jopa lyhyempitukkaiselle kuopukselle ihanan kampauksen tehtyä! Mun äiti tuli meille eilen illalla Oulusta, ja tänään me lähdetään Oton kanssa kahdestaan yöksi hotelliin juhlistamaan tällä viikolla olleita hääpäivää ja vuosipäivää, sekä sunnuntaista ystävänpäivää. Kolme kärpästä yhdellä iskulla!

Alunperin oltiin sovittu äidin kanssa että hän tulee seuraavan kerran meille vasta Zeldan synttäreille huhtikuussa. Mutta mun äiti, ihan paras mummu, soitti viime viikolla mulle ja kainosti kysyi josko voisi tulla käymään jo nyt kun on niin kauhea ikävä lapsia ja meitä. Mitäpä siihen sanomaan, tottakai meille saa aina tulla! Lapset olivat tietenkin aivan innoissaan, ja niin mekin. Me oltiin suunniteltu vaan käyvämme pikaisesti illallisella kahdestaan jossain vaiheessa helmikuun aikana, ja vievämme lapset kaverin luokse leikkimään siksi aikaa, mutta nyt saadaan melkein vuorokauden kahdenkeskinen miniloma.

Isovanhemmista on ollut paljon puhetta blogeissa tällä viikolla, arvatenkin Marja Hintikan innoittamana, ja puhetta tulee olemaan myös täällä, kunhan kotiudutaan lomalta. Nyt tyydyn vain sanomaan että ollaan hitsin onnekkaita, kun meillä on mummu joka 600km päästäkin haluaa ja voi tulla tänne, ja joka kaikesta sairastelustaan huolimatta viettää lasten ja meidän kanssa niin paljon aikaa kun jaksaa. Ja vaikka ei voida nähdä joka viikko tai edes joka kuukausi, on lapsilla mummuunsa tosi läheiset välit.

Me lähdetään pian lasten, mun äidin ja Armaksen kanssa ulos ihmettelemään maahan satanutta lunta. Sitten onkin aika laittautua iltaa varten, sillä töiden jälkeen Otto tulee hakemaan mua ja ajellaan keskustaan Indigo hoteliin yöksi. Varasin sieltä meille huoneen, kun se on tuttu ja kiva paikka jossa ollaan jo kahdesti oltu. Ollaan menossa myös katsomaan Deadpool-elokuvaa ensi-iltaan ja ajateltiin käydä syömässä jossain kivassa paikassa, mutta pöytää ei varattu. Mennään syömään juuri tasan sitten kun siltä tuntuu, eikä kelloa tuijottaen. En malta odottaa että päästään viettämään kivaa aikaa kahdestaan! Ja silti meillä on vielä koko viikonloppu edessä lasten kanssa, siksi valittiin päiväksi perjantai kun jää sitten lauantai ja sunnuntai lasten kanssa touhuamiseen.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Me vähän lintsattiin tänään tyttöjen kanssa. Alkuperäinen suunnitelma oli että tytöt menevät kasilta nukkumaan, ja mä alan samantien tekemään töitä. Sen sijaan mä olinkin kaivelematta läppäriä työlaukusta, vaihdoin mikkihousut jalkaan ja laitoin popit päälle. Me pidettiin tyttöjen kanssa tanssi-ilta. Bailattiin Antti Tuiskun, Sannin ja Robinin tahtiin ja meille tuli niin hiki että ei mitään järkeä. Tämä on vanhemmuuden kivoimpia puolia: että mä saan olla sellainen vanhempi kuin mä haluan, ja mä haluan olla sellainen vanhempi joka joskus sanoo piut paut säännöille ja pitää lasten kanssa hauskaa, joskus silloinkin kun ei muka oikeasti pitäisi. Ja jos ne perusarjen rutiinit on ihan kondiksessa, niin ei se lapsen perusturva siitä järky että joskus arkenakin valvoo tunnin pidempään tanssien. Ja ei ne mun työtkään mihinkään häviä jos lykkään niitä vähän myöhemmäksi, siellä ne kiltisti odottivat mua edelleen.

Meillä oli niin huiput keskustelut että olisin voinut vaan antaa lasten valvoa vaikka koko yön höpötellen, mutta se olisi ollut ehkä vähän turhan radikaalia. Onneksi lasten ei tarvitse herätä ihan niin aikaisin kuin mun aamulla, vaan saavat ihan hyvät 11h yöunet vaikka valvoivatkin tavallista myöhempään.

On niin ihanaa että tytöt ovat jo niin isoja että heidän kanssa voi oikeasti hengailla ja pitää hauskaa. Heillä on hauskoja juttuja, he innostuvat helposti melkeinpä mistä tahansa ja heidän mielestä äidin tanssimoovit ovat aina cooleja vaikka muut eivät olisi samaa mieltä (en tiedä, en uskalla kokeilla niitä muita). Mutta mä ainakin otan kaiken irti siitä että joku arvostaa mun moonwalkia ja fanittaa mun kanssa Robinia.

Ja kuunneltiin muuten se Sannin pahamaineinen V-sanalla varustettu uusi single. Meidän mukuloita ei suojella kirosanoilta, ne ovat vaan sanoja, enkä aio tehdä niistä mitään hirveää mörköä jota pitää piilotella lapsilta. Niitä kun jokatapauksessa kuulee jossakin. Esikoinen oppi laulun sanat heti, korvasi vaan oma-aloitteisesti v-sanan sanalla persikka, joka on yhdessä sovittu meidän mukuloiden voimasanaksi jonka he sanovat jos harmittaa ja joku ei onnistu tai vaikka varvas kolahtaa pöydän jalkaan. Kuopus nyt ei oppinut yhdestä kuuntelukerrasta mitään sanoja, mutta en mä ole huolissani hänenkään sanavaraston karttumisesta. Molemmat ovat kyllä v-sanan aiemminkin kuulleet, ja tietävät että sitä ei lasten kuulu sanoa. Toistaiseksi eivät ole tätä edes kyseenalaistaneet, ja sitten kun joskus kyseenalaistavat, on mulla vastaus valmiina. Että mitähän persikkaa toimi ainakin mun mielestä oikeen hyvin.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Katseltiin tänään tokan hääpäivän kunniaksi meidän (pitkää) häävideota koko perheen voimin. Muisteltiin sitä upeaa päivää, vuodatettiin muutamat kyyneleet siitä miten upeita ihmisiä meidän ympärillä on ja ihasteltiin miten nuorelta ja siloposkiselta me, tai lähinnä nykyään kymmenen kertaa karvaisempi Otto, näytettiin.

Häävideota katsoessa mulle jäi mieleen meidän ystävän sanat hänen pitämästään puheesta: ”Iina ja Otto kunnioittaa toisiaan, ja hyväksyy toisensa juuri sellaisena kuin he ovat.” koska se on niin totta. Ei se ole sattumaa, että juuri me kaksi ollaan yhdessä ja juuri meidän kahden juttu toimii miten toimii. En valehtele ollenkaan kun sanon että se ei vaadi ollenkaan työtä. Silloin kun on oikean ihmisen kanssa, toisen kanssa ajan viettäminen, toiselle hyvien asioiden tekeminen, toiselle oman tilan ja huomion antaminen ja toisen ilahduttaminen ei ole työtä. Ne ovat asioita jotka tulevat luonnostaan, miettimättä. Toki on asioita, joita ollaan joskus sovittu erikseen. Eihän toista voi tuntea jos ei puhu hänen kanssaan. Mutta meille on aina ollut selkeää se miksi me olemme yhdessä: Me rakastetaan toisiamme ja halutaan tehdä toisemme onnelliseksi. Se ei unohdu yhtenäkään päivänä.

Tänään oli tyypillinen helmikuinen räntäsademaanantai, ei päivänä sen kummoisempi kuin mikään muukaan. Me ei juhlistettu hääpäivää sen erityisemmin, itseasiassa aamun unenpöpperössä me ei edes muistettu koko hääpäivää vaikka illalla oltiin siitä juuri juteltu. Sain silti lämpimän halauksen ja pusun, hyvän työpäivän toivotuksen ja ne kolme pientä sanaa jotka niin paljon merkitsevät. Myöhemmin puhelimesta kilahti facebook messengerin sulosointu: ”Ainiin, hyvää hääpäivää muru, maailman parhaat kaksi vuotta naimisissa<3”.

Me ei tarvita parisuhteeseen tähtihetkiä tullaksemme suhteessa onnellisiksi. Onni syntyy jokaisesta arkipäivästä: siitä kuinka laitetaan yhdessä ruokaa, siitä kun vaihdetaan päivän kuulumisia automatkalla, nauretaan hyväntahtoisesti muksuille yhdessä kun he tekevät jotain hauskaa, katsotaan toisiimme kun lapset kinastelevat taas siitä samasta ilmapallosta, kun lapsen kaataessa maidon toinen kuivaa lattian ja toinen vaihtaa lapsen puhtaisiin vaatteisiin, ja siitä kun huokaistaan yhtäaikaa kun vihdoin käydään illalla yöpuulle ja on niin ihanaa päästä lämpimän peiton alle ja laittaa silmät kiinni.

Mä rakastun tuohon mieheen joka päivä enemmän. Ja mä näen joka päivä, miten hän on vielä murusen edellistä päivää onnellisempi, ja rakastaa mua vielä murusen enemmän. Me oltiin oikeasti aivan rikki, ja aivan lapsia molemmat kun me tavattiin. Mutta yhdessä me ollaan rakennettu elämä, josta ei vaihdettaisi sekuntiakaan pois. Yhdessä me ollaan rakennettu turvallinen ja rakkaudentäyteinen koti ja elämä meidän lapsille, ja onnellinen parisuhde toisillemme.

Viisi mun elämän parasta vuotta takana huomenna, joista kaksi mieletöntä vuotta naimisissa tänään. Ja vielä ainakin miljoona lisää edessä <3 Kiitos Otto, mä rakastan sua.