Voi mikä viikon alku jälleen; nuoremmalla neidillä on elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Kun miettii omalle kohdalle niin silmätulehdus on kyllä yksi rasittavimpia tauteja ikinä, mutta häntä ei onneksi tunnu vaivaavan. Silmätipat saa helposti laitettua ja muuten hän touhuaa menemään kuin koska tahansa muulloinkin. Vaikeinta on pitää tyttöjä edes vähän erossa toisistaan ettei silmätulehdus tarttuisi toisellekin. Onneksi tipat tuntuvat auttavan hyvin, ja onneksi silmätulehdus ei ole mikään vakava vaiva, vaan oikealla hoidolla nopeasti lähtevä juttu.

Muuten meillä on kyllä ollut ihan normimeininki, mä olen tehnyt etätöitä kun tytöt ovat olleet kotona. Saatiin pikkujoulukutsukin, ja jos ei vaan silmätulehdus iske lopulle perheelle niin sunnuntaina olisi luvassa vähän pikkujouluilua tutulla kaveriporukalla lasten kanssa. Täytyy toivoa että päästään juhlimaan! Joulukorttikuvatkin meidän pitäisi vielä kuvata, joten varmaan myös sitä luvassa tällä viikolla, ellei olla kaikki ihan pink-eyena  viikonloppuna, hahha. Onneksi niillä joulukorteilla ei taida olla kiire, kun ei meillä ole muutenkaan tullut viime torstain jälkeen postia koska postilakko.

Tuntuu hassulta ajatella että jouluaattoon on enää tasan kuukausi, mutta kieltämättä mä odotan kovasti loppuvuotta, ja alkuvuotta 2016 kun tehdään muutaman viikon ajan kevyempää työviikkoa Oton kanssa. Tai siis Otto tekee, ja se helpottaa munkin elämää kun meillä on neljä koko perheen yhteistä kotipäivää muutaman viikon ajan joka viikko. Todettiin että saadaan hänen lomistaan enemmän irti tällä tavalla, kun ollaan koko perhe yhdessä ne päivät kotona, kuin niin että hän olisi pitänyt lomansa yksin putkeen niinäkin päivinä kun mä olen toimistolla. Tällä hetkellä ajatus edes kolmesta yhteisestä vapaapäivästä putkeen tuntuu taivaalliselta, ja voin kuvitella että ne muutamat viikot tulevat tuntumaan niin hyvältä. Enkä voi sanoin kuvailla miten taivaalliselta tuntuu ajatus, että ensi vuonna jossakin vaiheessa mullakin on ihan oikea loma!

Ainiin muuten, osa teistä varmaan luki jo Indiedaysin Buzzista, että oululainen Kaleva osti Indiedays Oy:n. Täytyy sanoa että aika siistiä! Itse kuitenkin olen viettänyt ison osan elämästäni Oulussa, sekä kesälomia lomaillen että muutaman vuoden siellä asuen, ja Kaleva on sillä tavalla tuttu media mulle, kun Kaleva tuli meille kotiin siellä asuessa ja sitä usein lueskelin. Mitään muutoksia tämä ei mihinkään mun blogin pitämisessä tai Indiedaysin sivustossa tuo, mutta hauskaa että molemmissa mun työpaikoissa on nyt Oulukin jotenkin mukana. Oulu on mulle tärkeä kaupunki! Ja joo, tiedän että tämä ei liity mitenkään mihinkään, musta se on vaan kiva ajatus.

No joo, hyvällä fiiliksellä tähän tiistaiaamuun ja työjuttujen pariin! Ihanaa päivää kaikille <3

Se hetki, kun Aleksanterinkadun valot syttyvät marraskuun toisiksiviimeisenä sunnuntaina on joka vuosi vaan yhtä taianomainen. Väkijoukko kohahtaa ja kiljahtelee innoissaan, ja aplodit raikuvat. Kun valot ovat syttyneet alkaa jännittynyt odotus: milloin joulukulkue saapuuu omalle kohdalle. Lapset heiluvat omilla paikoillaan ja silmät loistaen odottavat ja odottavat. Ihmiset tungeksivat ja hyörivät. Vihdoin ensimmäinen poliisiauto kurvaa kohdalle, nyt se alkaa!

Sieltä saapuvat poliisiautot, paloautot ja tontut. Nallet, jääkuningatar ja ihanat basset houndit omistajineen. Se jättimäinen lahjapaketti, Kansallisoopperan upeat balettitanssijat ritareina ja jääprinsessoina. Seuraa pieni tauko, ja sieltä se tuttu jättimäinen poro viimein alkaa näkymään. Poron takana tulee iltapäivän odotetuin tyyppi, joulupukki reessään kera joulumuorin ja tonttujen. Pitkään odotettu paraati on ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Joulun odotus on virallisesti alkanut.

Helsingin keskusta on joulunaikaan niin kaunis, että jopa lapsuudenmaisemiinsa Kauniaisiin haikaileva aviomieheni sanoi tänään, että ymmärtää miksi rakastan keskustaa niin paljon, ja mikä mua siinä inspiroi. Joulukellot, joulukuuset ja valoköynnökset, tuhannet pienet tuikkivat lamput. Voi kun jouluista Helsinkiä voisi purkittaa, ja fiilistellä niinä jääkylminä kevätaamuina, kun kesään on vielä liian pitkä matka, mutta jouluun vielä pidempi. Joulunaika on toivoa täynnä.

Ennen joulukadun avajaisia me käytiin Stockmannilla morjenstamassa pukkia lasten kanssa, ja ihastelemassa joulumaailman koristeita. Tytöt uskaltautuivat vaihtamaan pari sanaa pukin kanssa, ja esikoinen antoi pukille omaksi aamulla taiteilemansa piirustuksen. Pukki oli otettu.

Sen jälkeen piipahdettiin Fazerin pikkujouluissa World Trade Centerissä, missä oli suklaatastingia, jouluvalokuvausta ja ihana joulupukin paja. Joulupukin pajassa sai lähettää suklaayllätyksiä, jotka sai itse paketoida paikanpäällä ja lähettää postitontun kautta rakkaille ihmisille. Me lähetettiin tyttöjen kanssa sekä heidän isovanhemmille, että mun mummulle ja papalle Ouluun. Tytöt valitsivat lahjapaperit, narut ja askartelivat itse kortit. Me kirjoitettiin Oton kanssa osoitteet paketteihin, ja tytöt saivat itse ojentaa ne postitontulle. He olivat aivan innoissaan.

Ihanan jouluisa päivä. Nytkin mä tässä kirjoitellessa syön piparia, ja juon Lidlin pahvitölkkiglögiä, joka on muuten mun lemppari valmisglögi.

Päivän asu / Takki Sheinside* / Body H&M / Farkut Gina Tricot / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta

Nämä rakkaat tyypit ja tämä päivä<3

Ensilunta me ei saatu ainakaan vielä, mutta sitäkin enemmän rakkautta, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja höpötystä. Rosvoa ja poliisia, leffalauantaita ja herkkuja. Viimein käytiin vuokraamassa se Helinä-keiju ja Mikä-Mikä-Maan hirviö, joka yritettiin jo viime joululomalla käydä katsomassa leffassa mutta ei päästy. Ei se ainakaan yhtään pelottava ollut, ja tämä oli Minion-leffaa lukuunottamatta ensimmäinen jonka kuopuskin jaksoi katsoa alusta loppuun asti.

Syötiin herkullisen täyteläistä kirsikkatomaatti-pecorino -pastaa, ja illaksi on varattuna Oton kainalo, huipulta vaikuttava Luokkakokous-leffa sekä purkillinen Utter peanut butter clutter Ben & Jerry’siä. Mikäs sen parempaa! Ihan parasta akkujen latailua ja rentoa yhdessäoloa, niinkuin lauantaina kuuluukin.

Huomenna mennään katsomaan joulukadun avajaiset ja piipahtamaan pikkujoulujuhlissa ennen niitä. Tytöt ovat jo ihan intsinä kun pääsevät tapaamaan joulupukkia, ja kieltämättä niin olen mäkin. Kyllä niissä avajaisissa vaan aina on se oma tunnelmansa, vaikka se tungos aina onkin vähän ahdistavaa kahden pienen kanssa. Mutta tänä vuonna nämä kaksi pientä ovatkin jo vähän isompia pieniä onneksi, ja tänä vuonna ei tarvitse lähteä rattaiden kanssa sinne pyörimään vaan on helpompi liikkua.

Hyvää yötä ihanat ja kauniita unia teille kaikille <3

No eilen vietettiin jo Miestenpäivää, mutta tänään oli tietenkin Lapsen oikeuksien päivä. Syvällisemmin kirjoitin päivän merkityksestä meidän perheessä jo viime vuonna, lisää voi käydä lukemassa täältä jos haluaa. Tänä vuonna mä keskityn tässä postauksessa hauskanpitoon, sillä sitä tämä päivä oli alusta loppuun. Me sovittiin jo heti aamulla, että tänään lapset saavat päättää kaikesta (tietysti järjen rajoissa, mutta kuitenkin). Meillä on ollut näitä päiviä ennenkin, mutta tänään oli oikein täydellinen ajankohta viettää lasten päivää ihan kirjaimellisesti.

Aamulla lapset valitsivat itse aamiaisensa, ja sen jälkeen pidettiin legonrakennustalkoot. Rakennettiin duploista maatila, Tuhkimon linna, Lentsikat-leffan lentokenttä (?) ja heppatalli. Niihin sai jo hyvin kulumaan aikaa, niin ei lähdetty enää edes yrittämään kaikkia hankalampia legoja. Oli kyllä hauskaa kaataa koko iso säkki lattialle ja katsoa ohjeita ja kasata legoja niinkuin ne oikeasti ”kuuluu” kasata, kun yleensä me vain rakennellaan mitä mieleen juolahtaa.

Lounaaksi oli tietenkin makaronilaatikkoa, niinkuin melkein aina silloin kun lapset saavat valita ruoan. Ruoan jälkeen oli kauneussalongin vuoro. Ensin me laitettiin toistemme hiuksia. Kokeiltiin erilaisia lettejä ja nutturoita kaikille ja tytötkin saivat kammata mun tukkaa.

Sen jälkeen me sitten pidettiin meikkaustuokio, josta itseasiassa kuvattiin videotakin. Video tulee osaksi joulukalenteria (paljastuksia paljastuksia!), mutta tähän postaukseen napattiin kuitenkin jo kuvat kauniista lopputuloksesta. Ensin tytöt saivat meikkailla mut, ja sen jälkeen sitten Tiara meikkasi ensin Zeldan ja sitten vielä itsensä. Ihan huiput meikkaukset tuli kyllä. Melkein voisin vielä paljastaa, että tytöt kertoivat tehneensä mulle ”perusmeikin”, siis kuulemma arkimeikin joka sopii hyvin kotikäyttöön, mutta jossa ei saa astua ovesta ulos. Mitäs te olette mieltä?

Meikkihetken jälkeen käytiin suihkussa, ja tytöt saivat leikkiä barbeilla ja barbien uima-altaalla sillä aikaa kun mä laitoin tehohoitonaamion hiuksiin. Pestiin meidän hienot meikkitaideteokset pois että kehdattiin sitten lähteäkin johonkin. Suihkun jälkeen oli jo aika laittautua iltaa varten, sillä Otto tuli hakemaan meitä töistä päästyään, suuntana Stockmann ja uuden upean Hamley’s lelukaupan Vip-avajaiset.

Avajaisista mä kerron lisää huomenna, mutta täytyy vielä kertoa että meillä oli ihan huippu kotimatkakin: Juuri kun oltiin melkein kotona, me nähtiin vielä läheisen kauppakeskuksen mieletön ilotulitus joulunavauksen kunniaksi. Tytöt totesivat siinä sitä ilotulitusta katsellessaan että tämä oli paras lastenpäivä ikinä kun he saivat vielä oman ilotulituksenkin. Oli se aika mahtava päätös päivälle, juuri sopivan mahtipontinen. Ja hei, eikö olekin mielettömän kaunis Helsinki valoineen näin marraskuisena pimeänä iltana?!

Ihanat lapset ja ihana päivä, mä en vaan kestä miten  iloiseksi he tulevat niin pienistä jutuista. Päivä oli ilmeisen jännittävä, sillä molemmat nukahtivat alta aikayksikön silmät ummistettuaan. Mä en voi sanoin kuvailla, miten hyvältä tuntuu nähdä kuinka onnelliseksi omat lapset tulevat tällaisista päivistä. Siitä tulee itsekin onnelliseksi, ja tottakai on muutenkin hauskaa hullutella ja antaa heidän päättää välillä kaikesta.

Mahtavaa perjantaita kaikille <3

Meille tapahtui kaikkea kivaa, ja hauskaa ja hassua ja kummallistakin. Meillä oli vapaapäivä, ja aamulla ei pidetty mitään kiirettä tyttöjen kanssa. Ulkona oli sellainen koiranilma, että hengattiin pyjamat päällä puolillepäivin ja sitten rupesin laittamaan lounasta. Uunin luukkua avatessa mulla jäikin lapsilukko käteen ja iski pieni hämmennys että mitä ihmettä juuri tapahtui! Soitin kuitenkin huoltoyhtiöön ja sieltä tullaan onneksi pian korjaamaan se. Onneksi ei tarvitse itse miettiä tuollaisia sen enempää, muuten olisi kauhea stressi. Yritin mä kyllä laittaa sitä takaisin paikoilleen mutta siitä on joku liitososa kokonaan irti niin ettei itse ole edes mahdollista sitä korjata.

Iltapäivällä kävin ostamassa Otolle lahjan, sillä tänään on kansainvälinen Miestenpäivä. Me puhuttiin tästä juuri viime vuonna Oton kanssa, miten tyhmää on että miestenpäivälle vain naureskellaan, mutta naistenpäivä on oikein juttu jota markkinoidaan kuten mitä tahansa muutakin merkkipäivää ja naistenpäivälle on omat lahjat ja ruusut ja happeningit. Toisaalta ainakin Suomessa osasyy päivän ignooraamiselle on varmasti se että täällä se ei ole virallinen juhlapäivä, toisin kuin länsinaapurissamme Ruotsissa, tai esimerkiksi USA:ssa tai Trinidad & Tobagossa. Mun mielestä sen pitäisi olla, sillä miksi Miestenpäivä olisi yhtään vähemmän tärkeä kuin Naistenpäivä?

Miestenpäivän englanninkielisillä nettisivuilla päivän tarkoitusperiä kuvaillaan näin (vapaa suomennos):

”Miestenpäivän juhlimisen tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen vastapainoksi tiedotusvälineiden tarjoamille usein kielteisille mieskuville, jotka saattavat lannistaa poikia ja miehiä tuottamasta positiivista panosta läheisiin ja yhteiskuntaan.

Miestenpäivänä kiinnitetään huomiota miehiin kohdistuvaan syrjintään ja se on hyvä tilaisuus juhlistaa tapahtunutta edistystä ja saavutuksia kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon.”

Tärkeitä asioita joita on hyvä pysähtyä miettimään. Mun mielestä on hölmöä, että meillä Suomessa ei tätä päivää virallisesti tunnusteta. Mä olen toki juhlapäiviä rakastava ihminen muutenkin, mua ei haittaisi että vaikka joka viikko olisi jokin juhlapäivä, koska ne tuottavat iloa ja hyvää mieltä. Mitä mieltä te olette? Pitäisikö Miestenpäivä ottaa Suomessakin virallisesti juhlapäiväksi?

Otto aamulla harmitteli, kun ei ollut tajunnut että Star Wars Battlefront -peli julkaistaan tänään. Mä kävin ostamassa sen Otolle Miestenpäivälahjaksi, ja herra oli ikionnellinen, oikeasti naama loisti melkein kuin meidän hääpäivänä. Piti kysyä Zeldan kummisedältä neuvoa kun en tiennyt että millä laitteella hän haluaa sitä edes pelata, ja sain kuin sainkin ostettua ihan oikean pelin.

Tuolla se nyt istuu pelaamassa tyytyväisenä, ja mä naputtelen teille tätä. Mun mielestä toisten, etenkin oman perheen, ilahduttaminen on vaan ihan parasta maailmassa. Ja ilahdutus on toki molemminpuolista, Ottokin ajoi tänään parran, kun sanoin sille joskus kuukausi sitten kaikella rakkaudella, ja pilke silmäkulmassa, että haluaisin nähdä sen nätin naaman vielä kerran kaikkien karvojen alta ennenkuin siitä tulee vanha ja rupsahtanut. Otolla on siis ollut parta ja viikset tyyliin vuoden jo. Nyt on tyytyväinen vaimo ja tyytyväinen mies, ja parrankin saa kasvattaa takaisin jos haluaa, hahha!

Ihana torstaipäivä, uunin hajoamisesta huolimatta. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva päivä! Ja hei, huippua miestenpäivää, jos joku mies tätä nyt sattuu lukemaan. Kaikille tasapuolisesti ihanaa iltaa<3