Lauantaiaamuna ajeltiin kohti Turkua ja viikonlopun viettoa. Minä olin käynyt Turussa viimeksi alle 5-vuotiaana, Otto Ruisrockissa joskus ennen kuin me tavattiin, ja meidän lapset eivät koskaan. Turussa meitä odottivat tietenkin Emilia ja Topias sekä heidän ihanat mukulat, ja ihan mahtava viikonloppu täynnä menoa ja meininkiä. Meidän on pitänyt mennä tosi monta kertaa jo Turkuun, mutta harmillisesti ollaan aina oltu kipeänä tai jotain muuta ikävää on sattunut. Siitä on oikeastaan tullut jo kunnon sisäpiirin vitsi että Iina ja Otto ei koskaan käy Turussa. Mutta nyt me kerrankin päästiin, ja onneksi päästiinkin!

Ensimmäisenä mentiin Empun ja Topiaksen luo lasten kanssa ja purettiin tavarat sinne. Muksut olivat ikävöineet toisiaan kovasti ja odottaneet että pääsevät leikkimään yhdessä. Samanikäisillä esikoisilla ja kuopuksilla (tai no meidän pian keskimmäisellä, hihii) sujuivat leikit tosi hienosti yhdessä, sitä oli ihana seurata. Lauantain ohjelmaan kuului Liedossa järjestetty Maatilapäivä, missä päästiin paijaamaan ihania lehmiä ja lampaita ja vuohia ja heppoja, ja lapset saivat istua traktorin kyytiin ja syödä grillimakkaraa.

Maatilapäivän jälkeen mentiin vielä illaksi heppatallille, missä Emilia opetti meidänkin lapset ratsastamaan ihanalla Shetlanninponilla nimeltä Viuhti. Molemmat meidän tytöt saivat ratsastaa ihan itse ja seurattiin myös miten Emilia ratsasti isommalla hepalla. Olisi ollut mahtavaa itsekin ratsastaa mutta en kyllä uskaltanut tämän pötsityypin kanssa hevosen selkään. Ehkä sitten ensi keväänä tai kesänä Emilia saa opettaa mutkin ratsastamaan. Mä kun en ole ratsastanut sen enempää kuin meidän lapsetkaan tätä ennen, mua on aina talutettu ja viimeksi olin hevosen selässä joskus ala-asteiässä tai ehkä jopa päiväkodissa.

Ilalla pojat kokkasivat meille hampurilaisia ja pulled beefiä herkullisilla lisukkeilla, ja lasten mentyä nukkumaan pelattiin pikkutunneille asti Rappakaljaa naurunräkätysten säestämänä, ja nautiskeltiin fonduesta. Reissuun mahtui paljon ekoja kertoja, eka kerta yötä Turussa, eka kerta kun lehmän nenä koski mun käteen (oli muuten pehmeä ja ihana :D), eka kerta kun pelasin Rappakaljaa ja eka kerta kun söin fondueta. Ja varmasti monta muutakin ekakertajuttua. Oli hauskaa kokeilla kaikkea uutta!

Eilinen päivä me aloitettiin käymällä tsekkaamassa Turun jokiranta ja keskusta. Muistaakseni silloin pikkulapsena kun kävin Turussa, me ei käyty jokirannassa ollenkaan ja silloin taisi olla talvi. Kesäinen Turku oli upea ja ymmärrän kyllä kaikki ylistyssanat jokirannasta nyt kun olen sen itsekin nähnyt. Mahtava paikka. Istahdettiin Frozen Yoghurtille rantaan, minkä jälkeen ajettiin Holiday Club Caribiaan. Emilia oli järjestänyt yhteistyössä Holiday Clubin kanssa meille mahtavan päivän uudessa SuperPark sisäaktiviteettipuistossa ja Caribian kylpylässä, ja niiden jälkeen koko porukalle tarjottiin vielä illallinen O’leary’s -ravintolassa.

SuperParkissa lapset ja kaikki mua lukuunottamatta pääsivät riehumaan ihan sydämensä kyllyydestä trampoliineilla, kiipeilyseinillä, peliareenalla ja polkuautoilla. Trampoliinit olivat aikuisillekin sopivia ja miehenikin innostui heittämään muutaman voltin. Jos yhden toiveen saisi esittää Superparkille, niin sinne saisi laittaa tuoleja raskaanaoleville ja muuten ei-välttämättä-niin-aktiivisille huoltajille. Tottakai puiston tarkoitus on koko perheen yhdessäolo ja yhdessä riehuminen, mutta uskon että en ole ainoa joka joskus sinne lähtee myös silloin kun ei ole elämänsä parhaassa pomppukunnossa.

Nauratti muuten kun bongattiin kylpylästä mainos jossa oli meidän neiti! Oltiin Holiday Clubin kuvauksissa joskus syksyllä 2014 koko perhe ja oli hassua törmätä silloin otettuun jätskikuvaan. Esikoinen sen itse bongasi ja häntä kovasti kikatutti kun löytyi oma naama.

Superparkin jälkeen mentiin tosiaan kylpylään, ja siellä lilluttiin porealtaissa ja lapset saivat leikkiä lämpimässä lasten altaassa. Meidän lapset eivät vielä uskaltautuneet liukumäkiin Oton kanssa mutta ehkä joskus isompana sitten. Kylpylässä oli mukavan rauhallista ja rentoa. Uimisen ja Superparkin jälkeen oli ihan hirveä nälkä, ja oli kiva mennä O’leary’siin syömään. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan ja kaksi porukan nuorimmaista nukahtivatkin tuoleihinsa päiväunille jo ennen alkupalojen saapumista. Taisi olla vähän rankka iltapäivä. Ruoka oli herkullista ja sitä oli paljon. Maisteltiin kaikki vähän toistemme annoksia ja kaikki oli kyllä ihan yhtä hyvää.

Ruokailun jälkeen lapset saivat vielä hetken pyöräillä yhdessä Emilian ja Topiaksen pihalla, ennen kuin me ajettiin takaisin kotiin. Oli kyllä aivan mahtava viikonloppu, kiitos ihan hurjasti Emilialle ja Topiakselle ja lapsille parhaasta seurasta ja majapaikasta. Seuraavalla kerralla yökyläilläänkin toisinpäin eli Turun porukka tulee meille ja sitten keksitään Helsingissä jotain hauskaa. Sitä odotellessa!

Ihanaa maanantaita kaikille!

PS: Kiitos hurjasti kaikille jotka tilasitte mun upouuden youtubekanavan jo eilen! Ekat kaksi videota ovat pian valmiita, ja ilmestyvät molemmat tämän viikon aikana, jotta pääsen vielä tyhjillään olevan kanavani kanssa hyvään alkuun. Jaan toki videot myös täällä blogin puolella sitten.

Tehtiin viime viikon sunnuntaina ihan mielettömän hyvää pastaa, jonka resepti keksittiin oikeastaan ihan lonkalta, mun raskaushimotusten pohjalta. Mulla teki mieli jotain raikasta mutta kuitenkin kermaista, ei siis mikään maailman helpoin yhdistelmä. Vähän niinkuin himoitsisi jotain suolaisia mansikoita tai kirpeitä sieniä. Mutta päätettiin yrittää kuitenkin, heiteltiin ilmaan kaikkia erilaisia ainesosia ja lopulta keksittiin että tehdään vihannespastaa (johon mun oli pakko saada mukaan savulohta vähän) ja kastikkeesta kermaisen sitruunainen. Pasta ylitti kyllä kaikki mun odotukset, ja ilmeisesti mieheni myös. Hän ei siis pidä savukalasta ollenkaan, koska kokee sen vievän kaiken huomion ruuassa kuin ruuassa, tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt.

Resepti on helppo muuntaa vegeksi jättämällä savulohi ja sulatejuusto pois ja vaihtamalla kerman kaura- tai soijakermaan. Savulohta on isossa pastassa kuitenkin tosi pieni määrä, eli jos ei sitä varsinaisesti himoitse niinkuin minä niin se ei juuri ruuan makoisuuteen vaikuta. Sulatejuuston sijaanhan voi käyttää esimerkiksi maustettua sipuli-kaurakermaa, jota löytyy esim. Plantilta.

Sitruunainen savulohi-vihannespasta (4-6 annosta)

500g pinaattituoretagliatellea

200g lämminsavulohta

1 pienehkö kesäkurpitsa

1/2 rs kirsikkatomaatteja

2 valkosipulin kynttä

n. 300g herneenpalkoja

1 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2dl kermaa tai kaurakermaa

1/2 rs kevätsipulisulatejuustoa

Suolaa ja mustapippuria

Irrota herneet kuoristaan (loistava puuha pienille apukokeille). Pilko valkosipuli, kesäkurpitsa ja kirsikkatomaatit. Laita pastavesi kiehumaan. Paista pannulla kesäkurpitsat niin että ne saavat väriä pintaan. Lisää savulohi ja herneet ja paistele hetki. Kaada sekaan sitruunamehu ja kuoriraaste, sekä valkosipulin kynnet pieneksi pilkottuna. Paista hetki keskilämmöllä. Lisää kerma ja sulatejuusto ja anna kiehua muutama minuutti (jos olet siis raskaana, muuten ei ole ajalla väliä kunhan sulatejuusto sulaa). Lisää suola ja pippuri, sekä kirsikkatomaatit halkaistuna. Tarjoile pastan kanssa. NAM!

Tästä satsista riitti yhteensä neljä aikuisten annosta ja kaksi lasten annosta, eli varmaan omasta ruokahalusta riippuen yhteensä 4-6 annosta tulee. Lapset tykkäsivät tosi kovasti, ja mun mielestä onnistuttiin hyvin siinä että oli sekä kermainen että raikas. Herneet ja sitruuna toivat sitä kaivattua raikkautta, ja kerma ja sulatejuusto olivat niiiiin hyviä. Ai että, tekee mieli tätä samaa ruokaa heti uudelleen! Mutta tästä tosiaan tosi iisi ruoka, jota on kiva tehdä lasten kanssa kun heillekin on helppoja puuhia kuten herneiden perkaus ja kerman ja sulatejuuston lisääminen.

Mahtavaa perjantaita kaikille! Mä olin eilen kampaajalla ja hiukset kokivat taas ”pienoisen” muodonmuutoksen, siitä lisää myöhemmin tänään. Heissulivei<3

Kesällä tekee kauheasti mieli syödä vaan kaikkea raikasta, ja siksi me ollaan syöty tosi tosi paljon vihanneksia ja hedelmiä ja tehty monesti salaattia ihan ruuaksikin. Meidän onneksi lapset tykkäävät molemmat kovasti sekä vihanneksista että hedelmistä paria satunnaista inhokkia lukuunottamatta, joten salaattilounaatkin onnistuvat hyvin. Molempien ehdoton herkku on avokado jota he söisivät jokaisella aterialla, musta se on hassua koska itse taas en pitänyt lapsena avokadosta ollenkaan, jotenkin opin arvostamaan sitä vasta vanhempana. Mutta hyvähän se on siis että maistuu, en valita todellakaan.

Tässä on nyt yksi meidän viimeaikojen suosikkisalaatti, joka on tosi helppo ja nopea valmistaa ja jossa mun mielestä yhdistyy kivasti kalan vähän suolaisempi maku, melonin makeus ja avokadon kermaisuus, jotka raikastuvat sitten tuoreella salaatilla, kurkulla ja herneenversoilla ja saavat potkua aikuisten lautasilla chilistä. Musta on myös kiva tehdä ruuasta sellaista että siinä on myös erilaista suutuntumaa mukana, ja lapsetkin tykkäävät. Kurkku raasteeksi ja avokadosta vähän suurempia paloja, esimerkiksi.

Vihreä lohisalaatti (4 annosta)

2 kypsää avokadoa

1/2 hunajameloni

1 kurkku

1 pussi salaattisekoitusta oman maun mukaan

150g kylmäsavulohta

2 limeä

(1 punainen chili)

chilisuolaa

mustapippuria

tummaa balsamicoa

Raasta kurkku, pilko melonit ja avokadot isoiksi paloiksi. Asettele ne joko suoraan lautasille tai sitten isoon kulhoon sekaisin. Purista avokadojen päälle limemehua ja rouhi chilisuolaa ja mustapippuria. Tarjoile kylmäsavulohet joko kylmänä, tai nopeasti pannulla paistettuna jos lapsille ei maistu kylmä lohi. Koristele herneenversoilla ja tuoreella chilillä, ja tarjoile tumman balsamicon kanssa.  Tähän voisi hyvin yhdistää vielä vaikkapa vihreitä soijapapuja ja pannulla hunajassa pyöräytettyjä cashew-pähkinöitä, joita meillä ei nyt ollut. 

Ihanaa ja herkullista tiistaita kaikille <3

Kahdenkeskinen viikonloppu Oton kanssa oli mahtava. Vaikka heräsin aamulla jo ennen kahdeksaa kumpanakin päivänä (kuten etukäteen vähän ounastelinkin), olo on levännyt ja oli kivaa aloittaa loma näin. Perjantai sujui noutoruuan, leffan ja Oton kainalossa köllöttelyn voimin. Me katsottiin Pitch Perfect 2 joka oli ihan täydellinen hömppäleffa täynnä pönttöjä juttuja ja hyvää fiilistä. Oli niin outoa olla kahdestaan kotona, se että ”aikuisten” leffaakin pystyi alkaa katsomaan jo aikaisin illalla eikä tarvinnut odotella että lapset menevät nukkumaan. Mäkin pysyin kerrankin hereillä ihan leffan loppuun asti mitä ei tapahdu useinkaan silloin kun leffan laittaa vasta ysiltä pyörimään.

Lauantainakin heräsin jo ennen kasia, ja luin vaan lehtiä ja söin rauhassa aamupalaa. Menin Oton viereen nukkumaan vielä uudestaan joskus kymmenen jälkeen ja nukuttiin vielä yhdessä reilu tunti. Oli hassua nukkua päikkärit, niitäkään ei kovin usein tule otettua. Viimeksi ehkä joskus sillon kun Zelda oli vauva. Ei pidetty mitään kiirettä, vähän siivoiltiin ja pakkailtiin kaikessa rauhassa. Illalla me käytiin pitkästä aikaa Vapianossa syömässä, ja sen jälkeen mentiin vielä ystävän läksiäisjuhliin piipahtamaan ennen kuin ajettiin autolla kotiin nukkumaan ajoissa.

Vapianossa oli uutta kanttarelli-pekoni-sokeriherne-pastaa joka oli ihan superduperhyvää. Ei olla käyty tosiaan tuolla Helsingin Vapianossa varmaan kolmeen vuoteen, mutta oli ilo huomata että edelleen sieltä sai hyvää ja herkullista pastaa. Pitäisi joskus varmaan testata risotot ja pizzatkin. Siellä on sopivan rento meininki ja musta se on vaan ihanaa että ruoka valmistetaan siinä silmien edessä.

Oli parasta ottaa vain rennosti ja jutella ja olla tekemättä mitään. Siihen jäi vähän koukkuun, ja blogitaukokin venähti hieman aiottua pidemmäksi. Eilen me tosiaan ajeltiin tänne Ouluun ja oltiin iltapäivällä perillä. Koko matkan me höpötettiin ja laulettiin ja huudatettiin radiota vähän turhan kovalla. Puolimatkassa vaihdettiin radio Novalle ja sieltä tuli vaikka mitä helmiä, kuten Celine Dionin My Heart Will Go On jota hoilattiin täysillä yhdessä. Ja hihiteltiin sille miten vanhoja meistä on tullut, aina teininä ärsytti kun vanhemmat halusi kuunnella Novaa vaikka itse olisi halunnut NRJ:n tai Kiss FM:n ja nyt me oltiin itse ihan fiiliksissä jostain ikuisuuden vanhoista hiteistä. Taidetaan kuunnella Novaa jatkossakin.

Täällä meitä odottivat reippaat ja iloiset tytöt jotka halusivat heti näyttää miten polskuttelivat uima-altaassa mun serkkujen kanssa. Nyt ollaan ehditty jo käydä moikkaamassa mun mummua ja pappaa ja tytöt ovat leikkineet ulkona tuntikausia mun serkut seuranaan. Täällä sielu lepää ja on niin hyvä meininki. Kohta aletaan laittamaan uusia pottuja ja sipulivoikastiketta, NAMI! Mä yritän vähän aktivoitua ja kirjoitella nyt enemmän  kun on saanut tämän alkulomahuuman eletyksi, täältä Oulusta riittää höpinää ja me voitaisiin vaikkapa jakaa parhaat Ouluvinkit lapsiperheelle kunhan ollaan keretty kokeilemaan kaikkea kivaa. Ainakin meinattiin käydä Angry Birds -puistossa, Vauhtipuistossa ja torilla. Saa kertoa oululaiset teidän parhaita lapsiperheen Ouluvinkkejä, tai jos on joku pariskuntavinkki niin vinkatkaa ihmeessä siitäkin. Täällä lapsilla on niin paljon kavereita että me päästään vaikka treffeillekin jos halutaan, mitä luksusta!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Moikka tyypit! Mä kirjoittelen tätä tuhiseva Armas kainalossani hyvällä fiiliksellä. Viikonloppu on ollut ihana, ja vaikka tänään on satanut niin meillä on ollut kiva päivä. Aamulla ajeltiin Oton kanssa Vantaan Ikean parkkipaikalle kirppikselle. Kirppislöytöjä ei tehty, mutta bongattiin sieltä Lapsellista-blogin Anna ja jäätiin suustamme kiinni vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Olipa ihana törmätä ja vaihtaa kuulumisia.

Kotiin tultuamme me leipaistiin lasten kanssa raparperipiirakkaa, ja mahat täynnä piirakkaa lähdettiin ulos kun sade sopivasti taukosi. Oli kyllä niin hyvää, enkä ole edes koskaan aiemmin tehnyt raparperipiirakkaa. Tytöt saivat pyöräillä ja esitellä mummulleenkin miten mahtavasti jo menevät eteenpäin. He olivat niin polleana kun saivat näyttää että osasivat. Oli ihana olla raikkaassa sadeilmassa, ja ihasteltiin aamulla ajellessakin miten ihanan vehreää joka paikassa on sateen jäljiltä. Kyllä vain Suomen kesä on kaunis vaikka lyhyt onkin.

Ulkoilun jälkeen syötiin vielä perinteistä sunnuntaikesäruokaa eli grillattua lihaa, uusia perunoita ja voikastiketta. Kaveriksi kokeiltiin Pieces of miracles -blogista bongattua grilliananas-mansikka-halloumisalaattia rucolalla ja Balsamicolla. Oli kyllä herkkua sekin! Mun äiti osti eilen tytöille pinkkiä hiusliitua glitteristä ja pakkohan sitä oli kokeilla kun tytöt innostuivat. Tosi hauska ja helppo käyttää, eikä tarttunut vaatteisiinkaan. Meidän neideiltä lähti liitu ihan harjaamalla pois, vaikka kävivät kyllä vielä saunassakin illalla. Pitää laittaa seuraavan kerran vaikka naamiaisiin tytöille mahtavat pastellitukat.

Pian alkaa Islanti-Ranska -peli, ja vaikka mä en tähän mennessä ole katsonut vielä yhtäkään kokonaista jalkapallomatsia koko elämäni aikana, ajattelin vilkuilla ainakin sivusilmällä tuota peliä. Siis Islannin joukkueen tarinassa on jotain niin symppistä ja mahtavaa että ei voi kuin ihailla. Se miten he näyttävät että ei tarvitse olla mikään megaluokan tähtijoukkue, vaan voi olla pieni ja tuntematon ja silti tulla ja voittaa ja lyödä kaikki ällikällä. Juuri tuollaista asennetta pitäisi löytyä maailmasta enemmänkin, uskoa itseensä ja osaamiseensa. Go Islanti!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3