Mainos: Plan International Suomi

23 tyttöä joka minuutti

Joka minuutti 23 tyttöä joutuu naimisiin alaikäisenä. Se  tarkoittaa, että tämän tekstin lukemisen aikana useampi lapsi on jo menettänyt oikeuden lapsuuteensa, koulutukseensa ja unelmiinsa. Siksi tänään Tyttöjen päivänä haluan puhua tästä tärkeästä aiheesta: tytöt kuuluvat kouluun, eivät naimisiin.

Minulle nämä luvut eivät ole vain kaukaisia tilastoja, jotka on helppo ohittaa olankohautuksella. Siitä tulee pian vuosi, kun matkustin Plan International Suomen kanssa Zimbabween tutustumaan Planin Tyttösponssi -kuukausilahjoittajien sekä Suomen Ulkoministeriön rahoittamaan My Body My Future -kehitysyhteistyöhankkeeseen. Samalla pääsin tapaamaan videopuhelun välityksellä nyt 16-vuotiaan Plan -kummilapseni ja hänen perheensä. Olen ollut kummina jo yli 10 vuoden ajan, ja oli upea kokemus kuulla kummilapselta henkilökohtaisesti mitä tukeni on hänen elämälleen merkinnyt.

650 miljoonaa kohtaloa ja elämää

Maailmassa on tällä hetkellä noin 650 miljoonaa naista, jotka ovat joutuneet naimisiin alaikäisenä. Luku on niin valtava, että sitä on vaikea edes käsittää. Jokainen numero on kuitenkin yhden tytön elämä ja tulevaisuus. Lapsiavioliitot lisäävät riskiä väkivaltaan, terveysongelmiin ja köyhyyden ylisukupolviseen kierteeseen.

Lapsiavioliitoista seuraa usein liian varhainen raskaus ja kun tytön keho ei ole valmis äitiyteen, raskaus ja synnytys voivat johtaa äidin tai vauvan pysyviin vammoihin, jopa kuolemaan. Teiniraskaus on usein myös lapsiavioliiton syy: raskaaksi tullut tyttö naitetaan esim. perheen kunnian säilyttämiseksi. Siksi suunnittelemattomien raskauksien ehkäisy on tärkeä keino estää lapsiavioliittoja.

Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys

Kun kummilapseni kertoi videopuhelussa siitä, että tuellani hän on saanut esimerkiksi koulupuvun ja opiskeluvälineitä, sekä koulukirjoja, jotka ovat mahdollistaneet hänelle koulunkäynnin, en voinut olla miettimättä sitä, miten loppupeleissä “pienistä asioista” se voi olla kiinni pääseekö tyttö kouluun vai ei. Ja miten valtavan suuri merkitys sillä tuella ja tuen jatkuvuudella on jokaisen tytön tulevaisuudelle.

Plan International Suomi tekee työtä estääkseen lapsiavioliittoja ja turvatakseen tytöille oikeuden käydä koulua. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi yhteisöjen kouluttamista, perheiden tukemista ja tyttöjen vahvistamista niin, että he voivat itse sanoa ei avioliitolle ja kyllä koululle. Näin syntyy muutos, joka kantaa pitkälle. Tyttöjen koulutus ja tiedon lisääminen ovat tehokkaimpia keinoja estää lapsiavioliittoja.

Plan purkaa haitallisia normeja lisäämällä tietoa lapsiavioliiton haitoista ja lasten oikeuksista yhdessä nuorten ja heidän yhteisöjensä kanssa, torjuu suunnittelemattomia teiniraskauksia mm. parantamalla seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita sekä niihin pääsyä ja tekee yhteistyötä viranomaisten, perinteisten johtajien, terveyskeskusten ja koulujen kanssa vaikuttaen lakimuutosten ja lakien paremman valvonnan puolesta. 

Tyttöjen oma ääni kuuluviin

Matkalla sain nähdä konkreettisesti omin silmin Planin työtä ja sen vaikutuksia. My Body My Future -kehitysyhteistyöhankkeen yksi osa on Amplifying Girls Voices With Digital Arts -ohjelma. Ohjelmassa tytöt pääsevät luomaan omilla ehdoillaan podcasteja, videosarjoja, lyhytelokuvia ja lehtiä heille tärkeistä teemoista. He näyttelevät itse sarjoissa ja elokuvissa, kirjoittavat artikkeleita ja käsikirjoittavat podcast-jaksoja.

Digitaalisen sisällön avulla tytöt inspiroivat myös muita nuoria ja jakavat tärkeää tietoa ja tukea laajasti. Ohjelman tytöt järjestävät lähialueiden kouluissa ja muissa yhteisissä tiloissa isoja katselutilaisuuksia nuorille, joissa katsotaan yhdessä heidän tekemiä lyhytelokuvia ja sarjoja ja keskustellaan niiden herättämistä ajatuksista. Näin sanomaa tasa-arvosta, lisääntymisterveydestä ja tyttöjen oikeuksista saadaan kuuluviin mahdollisimman laajasti myös niille alueille, joissa ei ole helppoa pääsyä itse omilta laitteilta datan ja digitaalisten sisältöjen pariin.

Ratkaisuja on olemassa

Olen saanut kokea sen käytännössä, että ratkaisuja on olemassa, eivätkä ne ratkaisut ole mitään kaukaista haihattelua tai monimutkaisia prosesseja, vaan konkreettisia tekoja, joilla on aidosti suuri vaikutus. Se, mitä meiltä tarvitaan on toiminnan jatkuvuuden mahdollistaminen.

Meillä on mahdollisuus olla osa ratkaisua. Voit liittyä Planin Tyttösponssi -kuukausilahjoittajaksi, tehdä lahjoituksen Tyttöjen päivän kampanjasivulla tai lahjoittaa suoraan Plan International Suomen MobilePay-numeroon 80676. Jokainen teko auttaa tyttöjä kirjoittamaan itse oman tulevaisuutensa koulun penkillä ja unelmiaan tavoitellen.

”Keräyslupa: RA/2022/91

Jos teet kertalahjoituksen niin laita mulle viestiä instassa ja saa tulla muutenkin juttelemaan tai kysymään aiheesta! Multa saa kysyä mitä tahansa liittyen aiheeseen ja kerron mielelläni lisää!

Eurooppa houkuttelee, mutta pihassa seisoo sähköauto. Onko mahdollista tehdä roadtrip Baltian läpi, pistää auto koville autobahnilla, ja palata kotiin Skandinavian kautta, millään muulla kuin polttomoottorilla? Lyhyt vastaus: On, anna palaa. Pitkä vastaus:

Ehdottomasti, mutta reissu kannattaa suunnitella hyvin. Täällä on muuten näppiksen äärellä Otto, jos pohditte kirjoitustyylin vaihdosta. Iina pyysi minua koostamaan postaukseen reissun sähköautoon liittyvät asiat, koska minä perheen ainoana ajokortillisena ajoin kaikki 4000 kilometriä ja hoidin muutenkin kaikki autoon liittyvät asiat.

Ennen kuin alan purkamaan reissua sen enempää, täytyy ehkä vähän pohjustaa sähköautoilua sekä autokohtaisia eroja. Jos sähköautoilu on entuudestaan tuttua, ja kiinnostaa pelkästään käytännön asiat reissusta sähköautolla, hyppää ihmeessä pari kappaletta eteenpäin kohtaan Reitin suunnittelu sähköautolla. Jutun lopusta löytyy myös TL;DR tarkistuslista, jossa tärkeimmät huomioitavat asiat tiivistettynä. Jos sähköautoilu kuitenkin on edelleen vieras konsepti ja asia kiinnostaa, kannattaa jatkaa lukemista. Koitan olla menemättä liian tekniseksi. Jos taas sähköautoilu ei koske sua ollenkaan, ja haluat vain tietää roadtripistä, voit siirtyä suoraan kohtaan Roadtripin kustannukset, jossa Iina pääsee takaisin ääneen! 

7-paikkainen sähköauto kuusihenkiselle perheelle

Meillä on käytössä 7-paikkainen täyssähköinen katumaasturi BYD Tang. Kyseinen auto valikoitui sen ominaisuuksien, hinnan, sekä 7-paikkaisten sähköautojen valikoiman rajallisuuden takia. Tyypillisen katumaasturin tapaan auto on iso, painava ja kuluttava. Iso 86kWh akku tarjoaa n. 400km WLTP:n mukaisen kantaman, joka riittää hyvin meidän tarpeisiin. Hidaslataus on oikeasti melko hidas, yksivaiheisella latauksella korkeintaan 7.4kW, siinä missä moni muu sähköauto yltää 10-20 kilowatin lukemiin. Se on kuitenkin riittänyt hyvin meidän tarpeisiin kotikäytössä, kun kotoa löytyy oma latauspiste. 

Pikalatausteho BYD Tangissa on kiitettävät 120kW. Edellinen automme oli Škoda Kodiaq bensamoottorilla, eli aika sama habitus, mutta eri käyttövoima. Siinä oli kulutus 8-9 litraa satasella, ja yhdellä tankillisella pääsi ajotyylistä riippuen n. 600-700km ellen ihan väärin muista. Antaakseni karkean arvion siitä miten nämä numerot muuttuvat käyttökustannuksiksi arkiolostuhteissa:

Tankillinen bensaa Kodiaqiin maksoi 100-120 euroa. Niitä meni 3-4 kuukaudessa, eli kuukauden aikana bensaan kului yleensä n. 400 euroa. 

Koko reissua edeltäneen kuukauden käyttösähkön lasku pörssisähköllä oli sähköauton yölatauksineen n. 80 euroa. Se sisälsi auton latausten lisäksi siis kaiken muunkin arjen sähkön kulutuksen 6-henkisessä perheessä. Auton latausten osuus oli siitä ehkä n. 25-30 euroa. 

Kun kilometrejä tulee kuukaudessa päälle 2000 on hintaero melkoinen. Toki sähköauton kotilataaminen on merkittävästi hitaampaa kuin tankkaaminen. Mutta kotilataus on tosi helppoa, eikä tarvitse lähteä minnekään erikseen. Pikalatureita emme arjessa käytä lainkaan, koska ei ole tarvetta. Roadtripillä taas käytimme pikalatureita lähes joka päivä, mikä vie kustannukset lähemmäs bensa-autoilua. 

Reitin suunnittelu

Asiaan. (Tervetuloa takaisin!) Kävimme pari vuotta sitten tekemässä pienen roadtripin Ruotsi-Tanska-Saksa-reitillä. Aloimme kutsua sitä viime kesänä harjoittelureissuksi, kun oli niin monta asiaa mitä emme tajunneet ekalla pitkällä automatkalla ottaa huomioon (kuten se, että Saksa on kiinni sunnuntaisin ja se, että siltamaksut voivat olla melko kalliita Tanskassa). Meille jäi kova hinku uusia reissu paremmin suunniteltuna, ja alkuvuodesta Iina sitten keksi, että olisi hienoa lähteä roadtripille ja mennä samalla Puolaan asti ja nähdä Auschwitz. 

Puolaan matkattiin suorinta reittiä Viron, Latvian ja Liettuan kautta. Virossa ei sen kummemmin ollut tarkoitus pysähtyä, kun käymme siellä usein muuten vain kesäisin risteilyllä lasten isoisän kanssa, mutta piipahdimme Pärnussa kun yksi lastemme kummisedistä sattui olemaan siellä oman perheensä kanssa. Muuten kohteet olivat Latviassa Riika, Liettuassa Kaunas, sekä Puolassa Varsova, Auschwitz (Oswiecim) ja Wroclaw. Puolasta jatkoimme Saksan, Tanskan ja lopulta Ruotsin kautta kotiin. Saksassa kohteet olivat Berliini ja Hampuri, Tanskassa Legoland ja Kööpenhamina, Ruotsissa Kolmården ja Tukholma.

Reitin suunnittelimme niin, että ajomatkat olivat auton rangen huomioonottaen järkeviä (mieluiten alle 400km), sekä sellaisia, että lapset jaksavat helposti matkustaa ne. Meidän lapset ovat tottuneita autolla matkustajia ja viihtyvät autossa hyvin pienintä myöten, joten se mikä meille on helppo matka ei sitä välttämättä ole jollekin muulle. Pitkät ajomatkat ja lyhyet yöpymiset painottuivat reitin alkupäähän, ja loppupäässä oli enemmän lyhyempiä ajopätkiä ja pidempiä yöpymisiä. Hyödynnettiin siis alkuinnostusta siihen, että edettiin nopeasti, ja sitten kun autossa istuskelu ei enää ollut niin innostavaa olikin aika nähdä ja kokea mm. Legoland ja seikkailla suurkaupungeissa.

Reitti:

Helsinki: Laiva Eckerö Line 09:00

Viro: Tallinna

Tallinna-Riika 310 km / 4h 6min

Latvia: Riika 1 yö 

Riika-Kaunas 269 km / 3h 54min

Liettua: Kaunas 1 yö 

Kaunas-Varsova 435 km / 5h 20min

Puola: Varsova 1 yö 

Varsova-Oswiecim 327 km / 3h 50min

Puola: Oswiecim/Auschwitz 

Oswiecim-Katowice 38 km / 52min

Puola: Katowice 1 yö 

Katowice-Wroclaw 190 km / 2h 19min

Puola: Wroclaw 1 yö 

Wroclaw-Berliini 343 km / 3h 53min

Saksa: Berliini 2 yötä 

Berliini-Hampuri 289 km / 3h 21min

Saksa: Hampuri 2 yötä 

Hampuri-Kolding 243 km / 2h 38min

Tanska: Kolding 1 yö 

Kolding-Billund 35 km / 34 min

Tanska Legoland Billund 

Billund-Kööpenhamina 268 km / 3h 2min

Tanska: Kööpenhamina 2 yötä 

Kööpenhamina-Kalmar 319 km / 3h 54min

Ruotsi: Kalmar  1 yö

Kalmar-Norrköping 250 km / 3h 3min

Ruotsi: Norrköping 1 yö 

Norrköping-Kolmården 19 km / 18min

Ruotsi: Kolmården  

Kolmården-Tukhoma 148 km / 1h 44min

Ruotsi: Tukholma 2 yötä 

Laiva Viking Line Tukholma – Turku 7:45

Suomi: Turku 1 yö 

Turku-Helsinki 175 km / 1h 59min

Suomi: Helsinki 

Ennakkovalmistelut ennen Euroopan roadtripiä 

Oli muutamia ennakkoon hoidettavia käytännön asioita, jotka pätevät kaikkiin autoilijoihin käyttövoimasta riippumatta. Vakuutusyhtiöltä tarvitsee Green Cardin, joka helpottaa vakuutusasioita tapaturmatilanteissa ulkomailla. mahdolliselta rahoitusyhtiöltä tarvitsee maastavientiluvan, ettei tule rajoilla sanomista, ja Saksaan suuntaavilla olisi hyvä olla Saksan ympäristötarra, joka on pakollinen monessa Saksan kaupungissa. Sen saa Suomessa helposti Autoliiton kautta. Kyseessä on siis pieni, vihreä tuulilasiin kiinnitettävä tarra, joka on merkki saksan rakkaudesta meillekin tuttuun byrokratiaan, sekä siitä, ettei kukaan saa välittömästi ebolaa jos erehtyy seisomaan liian lähellä kun auto käynnistetään. Reitillä Viro – Latvia – Liettua – Puola – Saksa – Tanska – Ruotsi auton pakollisiksi turvavarusteiksi riittää huomioliivi, ensiapulaukku sekä jauhesammutin. Tämä tietääkseni pätee muuhunkin Eurooppaan.

Sähköauton lataaminen 4000km roadtripillä

Koska kyseessä oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme sähköautolla, latausverkoston kattavuus aiheutti etukäteen jonkin verran stressiä tietämättömälle. Useamman tunnin A Better Route Plannerin tutkimisen, ja monen eri sovelluksen lataamisen jälkeen, tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ei auta kuin lähteä reissuun ja katsoa mitä tapahtuu. Hyvin nopeasti huomasimme, että latureita kyllä löytyy tasaisin väliajoin, eivätkä ne aiheuttaneet mitään sen suurempaa ongelmaa. 

Reissun aikana tuli lopulta käytettyä seitsemää eri sovellusta, joista vain kolme oli sellaisia jotka olin osannut etukäteen ladata, ja niistä seitsemästä aloin hyvin nopeasti priorisoimaan kahta (Ionity & Greenway), latauspisteiden ja sovellusten helppouden ja toimivuuden takia. 

Sovellusten lataushistorian mukaan pikalatauksia tuli roadtripillä yhteensä 23 kappaletta (plus pari latauskertaa jotka maksoin suoraan kortilla koska en jaksanut ladata enempää sovelluksia), ja niistä 14 kpl oli jompikumpi näistä kahdesta eniten käytetystä sovelluksesta eli Ionity ja Greenway. 

Mainittakoon vielä, että on olemassa RFID-tageja, joilla pystyy helpottamaan sovellusten kanssa säätämistä, mutta niistä täytyy kysyä joltain minua viisaammalta. En ole sellaista hankkinut, kun en jotenkin ollut rekisteröinyt niiden olemassaoloa, ennen kuin Hampurissa satuin juttelemaan Itävaltalaisen kanssa asiasta laturilla odotellessa.

Tulevaisuudessa tämmöinen sovellussekoilu tulee helpottumaan, kun EU on asettanut direktiivin että kaikissa kevään 2024 jälkeen asennetuissa latauspisteissä tulee olla mahdollisuus suoraan korttimaksuun, sekä selkeä hinnoittelu. Valitettavasti monessa ennen sitä asennetussa laturissa ei tätä mahdollisuutta vielä ole, joten jos meinaa reissuun lähteä niin toistaiseksi kannattaa vielä ainakin osa seuraavista sovelluksista ladata jo ennen reissuun lähtöä.

Parhaat sähköauton pikalaturit Baltiassa, Saksassa ja Skandinaviassa

IONITY (Koko reissu) – 8 latausta

Henkilökohtainen suosikkini, jota käytin reissun kaikissa maissa. Selkeä hinnoittelu, kattava verkosto, paitsi osassa Puolaa, sekä useampi laturi per asema. Pienin asema jonka löysin tarjosi neljä laturia, siinä missä kuusi tuntui olevan standardi, ja isommilta löytyi kaksitoista. Tanskan Korsørista löytyi myös yksi asema jolla oli 24 laturia, mikä nauratti vähän kun siellä yksikseni latailin autoa. IONITYn laturit ovat myös nopeita, meidän auto ylsi poikkeuksetta 115kW tehoon.

GreenWay (Puola) – 6 latausta

Melkein kaikki Puolan lataukset hoitui GreenWaylla. Pikalatureita oli ensisijaisesti vain pari per asema, mutta asemia itsessään löytyi niin monta ettei se koitunut ongelmaksi. Kahdesti jouduin odottamaan vuoroani, joka huvittavaa kyllä oli yhden ja saman suomalaisen yrittäjäpariskunnan takia. GreenWayn laturit kuitenkin ylsivät lähestulkoot aina luvattuihin lukemiin, ja sovellus itsessään oli helppokäyttöinen. Enemmistössä näistä toimi myös suora korttimaksu.

Clever, Spirii Go (Tanska), MER Connect (Ruotsi) – yhteensä 7 latausta

Nämä kolme pistän samaan nippuun, koska ne ajoivat meidän reissulla saman asian: hitaat laturit parkkihallien ja -paikkojen yhteydessä. Näitä löytyi Legolandin, Kolmårdenin ja hotellien parkkihalleista, ja mahdollistivat auton lataamisen yöpymisen tai huvittelun yhteydessä. Ostoskeskusten ja huvipuistojen verkkosivut eivät aina spesifioi mitkä laturit heiltä löytyy, mutta usein se oli joku näistä.

Ainoa sovellus jota en hyvällä omallatunnolla pysty oman kokemukseni perusteella suosittelemaan on Elektrum. Koitin Riikan vanhan kaupungin kupeessa ladata autoa, mutta sekoilevan sovelluksen takia päädyinkin siirtämään auton ja viettämään seuraavan puolituntisen pankin korttipalvelun jonossa, kun korttini lukittiin heti reissun ensimmäisenä päivänä. Laturilla vieressäni ollut Tesla ei myöskään saanut autoaan lataamaan.

Kunniamaininta myös sellaiselle sovellukselle kuin PlugShare, joka on vähän kuin Yelp mutta latureille. Sillä pystyy helposti hakemaan latureita ympäri maailman, ja siellä muut käyttäjät pystyvät jättämään arvosteluja ja kommentteja latureista. Varsin näppärä olla.

Ajonopeus ja sen vaikutus matka-aikaan sähköautolla

Matkaan lähdettiin sillä asenteella, että “tämä on maratoni, ei sprintti”. Ajonopeus pidettiin maltillisena, että ehdimme näkemään muutakin kuin ohi vilahtavat liikennemerkit, ja samalla saimme auton kantaman pidettyä aikuisten oikeasti siinä 400km paikkeilla. Ainoat kerrat kun kaasua painettiin vähän reippaammin, oli Puolassa, kun jokin hidaste moottoritiellä meinasi siirtää Auschwitzin vierailun toiselle reissulle, ja kun Saksan autobahnilla näin ensimmäisen liikennemerkin nopeusrajoituksen päättymisestä. Sähköautoilussa korostuu kuitenkin se, kuinka nopeasti nopeuden nostaminen alkaa pudottamaan kantamaa. 80-100km/h on optiminopeus pitkällä matkalla, autosta riippuen, jolloin kulutus ja kantama pysyy parhaana mahdollisena. 120-130km/h lasissa alkaa jo kuluttaa akkua reippaammin. Siksi suosin itse usein suorempia mutta hitaamman nopeuden reittejä jos sellaisia on tarjolla. Samalla pääsee näkemään muutakin kuin moottoriteitä, kuten pienempiä kaupunkeja, joiden läpi nämä reitit usein kulkevat. 

Pysähdykset veivät myös oman aikansa, mutta siinä ehti hyvin tutkimaan paikallisia ruokakauppoja, käymään lasten kanssa leikkipuistoissa ja juttelemaan muiden turistien kanssa latureilla. Kahden ja puolen viikon aikana juttelin neljän eri suomalaisseurueen kanssa, nimenomaan autoa ladatessa. Siinä ehti mukavasti eri suuntaan mennessä neuvomaan toisiaan teiden kunnosta ja hyvistä latureista, sekä muuten vain höpötellä. Jotkut seurueet matkasivat samalla tyylillä kuin me, että hitaampi vauhti ja vähemmän latauksia, toiset taas painoivat kovempaa ja latasivat useammin. Se on makuasia, eikä tämä valinta omalla kokemuksella vaikuta merkittävästi matkustusaikaan.

Kuinka paljon auton lataaminen maksoi roadtripillä? 

Paljonko Euroopan roadtrip sähköautolla maksaa kulutuksen puolesta? Yllättävän paljon enemmän kuin kotona lataillessa, mutta vähän vähemmän kuin bensalla. Meillä meni lataamiseen 4000 kilometrin matkalla yhteensä n. 500 euroa, mikä vastaa n. puolentoista vuoden kotilatauksia hinnaltaan. Ulkomailla sähkö on kalliimpaa kuin Suomessa, mutta bensa halvempaa. Vanhalla autollamme meillä olisi mennyt bensaan tällaisella reissulla hyvin karkean laskutoimituksen mukaan n. 600-700€, eli ero ei ole kovin merkittävä. Nopeammalla hidaslatauksella säästäisi ison pennin, sillä se on merkittävästi edullisempaa kuin pikalataaminen. Käytimme hidaslatureita aina kun se oli mahdollista, ja siksi oma piuha kannattaa ehdottomasti olla mukana. Autokohtaisia kustannuksia on kuitenkin paha verrata keskenään, näin yhden sähköauton kokemuksella.

Meillä oli mahtava reissu, ja vaikka ajomatkoilla sai miettiä vähän enemmän, ei sähköauto aiheuttanut mahdottoman paljon päänvaivaa. Euroopan läpi autolla matkatessa ehtii  näkemään ja tekemään paljon, ja olen aivan varma, että me lähdetään tulevina vuosina uudelle reissulle.

Roadtripin kustannukset

Sanomattakin on selvää, että kun kuusihenkinen perhe lähtee reissuun 2,5 viikoksi, se ei ole kovin edullista, vaikka reissun tekisi millaisilla spekseillä. On kuitenkin valintoja, joissa voi säästää ja jokainen voi itse päättää tällaista reissua suunnitellessaan, että mitkä ovat niitä asioita, joihin haluaa panostaa ja missä haluaa pihistää. Me panostimme yöpymisiin, muutamaan lempparinähtävyyteen sekä ruokaan. Säästimme siinä, että matkasimme sähköautolla, jolla kulkeminen on kuusihenkiselle perheelle reilusti edullisempaa kuin lentäminen tai junalla matkustaminen. Alle olen listannut ne asiat, joista suurin osa reissun kustannuksista muodostui.

Laivamatkat

Menomatkalla matkustimme Tallinnaan Eckerö Linen laivalla, eikä meillä ollut hyttiä. Auton kanssa yhdensuuntainen matka maksoi n. 80 euroa viime kesänä koko perheeltä. Lähdimme aamulla klo 9.00 laivalla ja olimme perillä n. klo 11.30 Tallinnassa. Kotiinpäin tulimme Viking Line Glorylla, joka lähti aamulla klo 8.00 Tukholmasta ja oli illalla klo 20 Turussa. Olemme todenneet tämän edullisimmaksi ja aikataulun puolesta fiksuimmaksi tavaksi matkustaa auton kanssa Helsinki-Tukholma-väliä, vaikka toki olisi muuten näppärämpää tulla suoraan Helsinkiin, eikä Turkuun. Paluumatkalla meillä oli yksi neljän hengen hytti päiväksi laivalla, koska matka on paljon pidempi kuin Helsinki-Tallinna-väli. Laivamatka maksoi ruokailuineen n. 150 euroa auton kanssa.

Auton lataukset & autoiluun liittyvät kustannukset

Auton latauksiin käytimme yhteensä reissulla n. 500 euroa. En keksi kovin paljoa edullisempaa matkustusvälinettä 4000km matkalle 6-henkiselle perheelle. Green Card, Maastavientilupa ja ympäristötarra olivat yhteensä n. 70€.

Siltamaksut ja tietullit 

Tietulleista ei ole muistikuvaa reissulta, niitä kyllä oli, mutta niihin meni yhteensä ehkä muutama euro ja ne lähinnä Tukholmassa. Siltamaksuihin sen sijaan sai uppoamaan euroja hieman enemmän. Tanskassa Malmön ja Kööpenhaminan välinen Juutinraumansilta (Øresundsbroen) ja Sjellannin ja Fynin välinen Iso-Beltin silta ovat molemmat maksullisia. Juutinrauman sillan maksu on n. 69 euroa paikan päältä ostettuna (netistä aiemmin ostettuna sillanylityksen saa muutaman euron edullisemmin). Iso-Beltin siltamaksu on n. 32 euroa paikan päältä ostettuna.

Majoitukset

Yövyimme reissun aikana sekä airbnb-asunnoissa että hotelleissa. Airbnb-yöpymiset 6-henkiselle perheelle maksavat n. 150-250€/yö jos valitsee kivoja siistejä kohteita hyvillä sijainneilla. Baltiassa ja Puolassa on edullisempaa kuin Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Perhehuoneet/kaksi vierekkäistä huonetta hyvässä hotellissa hyvällä sijainnilla 6-henkiselle perheelle ovat vähintään. 250-300 euroa/yö. Edullisempiakin majoituksia voi löytää ja nekin voivat olla hyviä, mutta tässä haarukassa meidän majoitukset pyörivät reissun aikana.

Ruokailut

Syötiin reissulla yleensä kerran päivässä ”kunnon ruoka” jossain ravintolassa, ja lounas oli yleensä jotain kevyempää ja valmista esim. ruokakaupasta/kahvilasta. Aamupalat ja iltapalat oli myös esim. jugurttia, smoothieta, granolaa, hedelmiä, marjoja, leipiä yms. kaupasta, tai sitten valmis aamupala hotellilla. Sanoisin, että ruokaan meni n. 100-200€/päivä, josta leijonan osa siihen yhteen ravintolakäyntiin aina. Kallein maa ruokien suhteen on ehdottomasti Tanska, siellä kaikki on todella paljon kalliimpaa kuin muualla. Puolassa 100€ saattoi riittää tosi hyvin päivän ruokiin, mutta Tanskassa summa oli vähintään 150€-200€. Esim. tismalleen samanlainen lasten annos saman ketjun keskitason ravintolassa Tanskassa maksoi 18 euroa ja Ruotsissa 9 euroa.  Halvin maa oli Puola, jossa saatiin runsas illallinen koko perheelle tasokkaassa ja trendikkäässä georgialaisessa superherkullisessa ravintolassa alle 60 eurolla. Eniten ruokailuissa säästää, jos kokkailee itse majoituksessa. Sekin on tosi kivaa ja usein jos yövytään pidempään samassa kohteessa, tulee myös kokkailtua itse.

Nähtävyydet ja kohteet

Valitsimme reissulle viisi isompaa kohdetta tai nähtävyyttä, joista neljä oli maksullisia. Nämä nappasivat ison osan budjetista myös. Valitsimme nähtävyydet sen perusteella mitä reitin varrelta löytyi ja mikä lapsia kiinnosti. Mun oma ainoa pakollinen kohde johon ehdottomasti halusin, oli Auschwitz, joka on ilmainen vierailun osalta, mutta tietysti lisäsi reittiin runsaasti kilometrejä ja yhden yön pysähdyksen, ja sitä kautta nosti kustannuksia. Auschwitzistä kirjoitin viime kesänä tuoreeltaan oman postauksen, joka kannattaa lukea jos se kiinnostaa! Maksulliset kohteet jotka valitsimme olivat Vakoojamuseo Berliinissä, Legoland Billundissa, Den Blå Planet Kööpenhaminassa ja Kolmården Norrköpingissä. Olemme edelleen tosi tyytyväisiä näihin kohteisiin. Jokainen niistä oli hieno ja mieleenpainuva kokemus.

Näiden lisäksi kohteet joissa kävimme olivat ilmaisia maamerkkejä (esim. Multimedialny Park Fontann Varsovassa, Berliinin muuri ja juutalaisten muistomerkki, Brandenburgin portti, Planten und Blumen -puisto ja Speicherstadt Hampurissa ja monet muut) tai hienompia leikkipuistoja, joita riittää tällä reitillä joka kaupungissa.  Meidän lempipuuhaa matkoilla on ihan vaan kävellä ja aistia tunnelmaa ja katsella ympärille, ja pysähtyä niihin paikkoihin jotka kiinnostavat, ja sitä tehtiin tosi paljon.

Lemppari-leikkipuistosuositukset reitin varrelta:

Riika: Central Sports District keskustassa, aivan valtava ja monipuolinen leikkipuisto ja siistit vessat!

Varsova: Westfield Arkadia Mall -ostoskeskuksen pihalla oleva leikkipaikka oli ihan huippu!

Berliini: Kinderspielplatz an der Luiseninsel Tiergartenin puistossa on peruskiva leikkipuisto ihanan metsäisessä ympäristössä.

Hampuri: Iso leikkipuisto Planten und Blumen -puistossa, jossa paljon erilaisia aktiviteetteja ja isommille paljon kivaa puuhaa myös. Löytyy vessat ja kahvila/kioski.

Kööpenhamina: Legepladsen i Skydebanehaven: iso leikkipuisto Köpiksen keskustassa, mahtava papukaijaliukumäki ja paljon puuhaa.

Tukholma: Tessinparkens Lekplats: Aivan upea mini funkkis-kaupunki, jossa kaikki kiipeilytelineet on minikokoisia kerrostaloja ja pääsee ajamaan nosturilla ja ratikalla ja leikkimään kauppaa. Myös täältä löytyy ilmaiset vessat.

Euroopan roadtripin budjetti auki laskettuna

Jos näiden tässä listattujen kustannusten pohjalta laskee lähtee laskemaan mahdollista reissubudjettia samantyyppisillä spekseillä kuin meillä oli, se näyttää seuraavanlaiselta:

Laivamatkat: 80€ + 150€= 230€

Auton lataukset + asiakirjat: 570€

Siltamaksut ja tietullit: 69€ + 32€ + 5€= 106€

Majoitukset: 17 yötä majoituksessa 200€/yö = 3400€ tai 300€/yö = 5100€

Ruokailut: 150€/pvä x 17 = 2550€ 

Nähtävyydet: Legoland: 1 päivän lippu 44€ x 6 = 264€, Kolmården 1 päivän lippu 3 aik. & 3 lasta = 245€, Den Blå Planet 3. aik. 3 lasta = 134€, Vakoojamuseo 2 aik. 3 lasta, 1 pieni lapsi = 53€. Nähtävyydet yhteensä: 696€ 

*kaikkien lippujen hinnoissa paljon vaihtelua esim. ostaako netistä, mihin aikaan tai minä päivänä vierailee, minkä ikäiset lapset. Kannattaa tsekata myös alekoodit, esim. Legolandiin. Katsoin nyt hinnat heinäkuulle meidän lasten tämänhetkisillä ikävuosilla. 

*päälle tuli vielä pysäköinnit, joista ei ole kyllä mitään hajua paljonko niihin meni. Mutta siihen hyvä varautua myös!

Reissun kustannukset 6 hengen perheeltä karkeasti arvioituna yhteensä: 

Majoitus 17 yötä 3400-5100€ majoituspaikoista riippuen ja muut kustannukset 4152€. Eli arvio kaikesta yhteensä 7500€-9250€. 

Vinkit pitkille automatkoille lasten kanssa

Meidän lapset ovat tottuneita matkustamaan autolla, ja ovat kaikki tehneet sitä ihan vauvasta asti. Kukaan meidän lapsista ei kärsi matkapahoinvoinnista, joten olemme päässeet sen suhteen helpolla. Autossa meillä on aina 3-vuotiaalle (tai viime vuonna 2-vuotiaalle) paljon tekemistä mukana, esim. vesimaalauskirjoja, tarra- tai magneettileikkejä, väritys- tai puuhakirjoja, fidgettejä ja tietysti myös padi, mistä voi katsoa ohjelmia tai jolla voi pelata (+ kuulokkeet). Kuunnellaan paljon myös lasten toivemusiikkia ja lauletaan yhdessä. Lisäksi mukana on pientä evästä ja juotavaa. Pysähdytään ihan jo lataustenkin vuoksi riittävän usein jaloittelemaan ja syömään, jolloin lapset pääsevät myös purkamaan energiaa leikkipuistoon (joita on lähes jokaisella pysähdyspaikalla). Hyvä kikka on myös käydä puistossa/kävellä pidempi lenkki ennen automatkaa, niin jaksaa sitten hyvin istuskella pari tuntia. Ajomatkat pidettiin maltillisina ja pyrittiin pitämään myös täysin ajottomia päiviä riittävästi reissun aikana.

Tämä reissu oli kyllä aivan uskomattoman hieno kokemus, ja varmasti tullaan tekemään uusia roadtrippejä myös. Jokaisella reissulla oppii jotain uutta  ja matkanteosta tulee aina helpompaa kun kokemusta kertyy. Roadtripin suunnittelu on aina aikamoista palapeliä, kun pitää miettiä niin monta palasta ja aikataulua kohdalleen. Mutta ainakin meidän mielestä täysin sen arvoista! Tärkeintä matkassa on avoin mieli ja luotettava auto, sekä hyvä reissuasenne koko perheellä!

TL;DR MUISTILISTA ROADTRIPILLE EUROOPPAAN SÄHKÖAUTOLLA: 

Hanki:

Green Card (vakuutusyhtiöltä)

Maastavientilupa (rahoitusyhtiöltä)

Saksan ympäristötarra (Autoliitolta)

Pakolliset turvavarusteet: huomioliivi, ensiapulaukku ja jauhesammutin

Lataa sovellukset:

Ionity

GreenWay

PlugShare

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi

Maaliskuussa vietetään niin naistenpäivää kuin tasa-arvon päivää. Samaan aikaan tyttöjen oikeudet ja tasa-arvo ovat uhattuina ympäri maailmaa. Tänä vuonna kuukauden teemat vievät mun ajatuksia omien tyttöjeni lisäksi erityisesti Zimbabween, jossa pääsin vierailemaan yhdessä Plan Suomen kanssa viime joulukuussa. Se oli henkeäsalpaavan upea matka, jonka aikana sain konkreettisesti nähdä mitä suomalaisten lahjoittajien tuella saadaan aikaan ja miksi tukea tarvitaan lisää.

My Body My Future

Sukupuolten tasa-arvon tila on kriittinen ja haitalliset asenteet voimistuvat. Tyttöjen jo valmiiksi rajalliset mahdollisuudet päättää elämästään kapenevat uhkaavaa vauhtia monessa osassa maailmaa tälläkin hetkellä. Siksi kaiken kaaoksen keskellä oli uskomaton valopilkku nähdä, miten valtava vaikutus sillä lahjoittajien tuen mahdollistamalla työllä voi olla. Miten itsevarmoja, viisaita ja osaavia nuoria sain tavata vierailun aikana, ja miten innokkaita he olivat viemään tyttöjen oikeuksia ja tasa-arvoa omiin yhteisöihinsä. Vaikka monessa paikassa suunta on tällä hetkellä taaksepäin, on myös niitä paikkoja, joissa mennään eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla, ja joissa meidän tuella voidaan mahdollistaa kehitys jatkossakin tasa-arvon kannalta oikeaan suuntaan.

Sain tutustua matkan aikana Plan Tyttösponssi -kuukausilahjoittajien sekä Suomen Ulkoministeriön rahoittamaan My Body My Future -kehitysyhteistyöhankkeeseen, jonka yksi osa on Amplifying Girls Voices With Digital Arts -ohjelma. Ohjelmassa tytöt pääsevät luomaan omilla ehdoillaan podcasteja, videosarjoja, lyhytelokuvia ja lehtiä heille tärkeistä teemoista. He näyttelevät itse sarjoissa ja elokuvissa, kirjoittavat artikkeleita ja käsikirjoittavat podcast-jaksoja.

Tyttöjen oma ääni kuuluviin

Digitaalisen sisällön avulla he inspiroivat myös muita nuoria ja jakavat tärkeää tietoa ja tukea laajasti. Ohjelman tytöt järjestävät myös lähialueiden kouluissa ja muissa yhteisissä tiloissa isoja katselutilaisuuksia nuorille, joissa katsotaan yhdessä heidän tekemiä lyhytelokuvia ja sarjoja ja keskustellaan niiden herättämistä ajatuksista. Näin sanomaa tasa-arvosta, lisääntymisterveydestä ja tyttöjen oikeuksista saadaan kuuluviin mahdollisimman laajasti myös niille alueille, joissa ei ole helppoa pääsyä itse omilta laitteilta datan ja digitaalisten sisältöjen pariin.

Vietimme tyttöjen kanssa yhdessä kolme päivää ja sinä aikana tuli hyvin konkreettisesti selväksi se, miten tärkeä ohjelma heille on. Se oli heille turvallinen tila, jossa sai puhua kaikista mieltä askarruttavista asioista yhdessä muiden tyttöjen sekä ohjaavien aikuisten kanssa. Kaikki tytöt pääsivät mukaan keskustelemaan, ideoimaan ja tuottamaan sisältöjä. Pääsimme seuraamaan kun tytöt nauhoittivat Amplifying Girls Voices -podcastia, jossa keskustellaan esimerkiksi ulkomailla opiskelemisesta, lapsiavioliitoista, deittailusta ja oman kulttuurin modernisoimisesta. Podcastia voi kuunnella ja katsella esimerkiksi YouTubesta ilmaiseksi, kuten muitakin ohjelmassa mukana olevien tuottamia sisältöjä.

Tasa-arvon sanoma laajemmalle yleisölle

Kaikki tytöt pitivät ensiarvoisen tärkeänä “community screeningsejä” eli yhteisöllisiä katselutilaisuuksia, joissa he vievät tuottamaansa sisältöä esimerkiksi kauempana sijaitseviin kouluihin paikallisten nuorten katsottavaksi isolta screeniltä. Näissä tilaisuuksissa he tapaavat nuoria ja pääsevät herättämään keskustelua ja ajatuksia tärkeistä teemoista. Monet tytöistä mainitsivat, että kaikkein kiinnostavinta on kuulla poikien ajatuksia heidän nähtyään elokuvan tai sarjan. Elokuvat ja sarjat haastavat vanhoja normeja ja toimintatapoja kuten lapsiavioliittoja ja opettavat niiden sijaan turvallista deittailua, tasa-arvoa ja tyttöjen oikeuksien kunnioittamista.

Tytöillä on oikeus päättää tulevaisuudestaan itse. Kuitenkin joka vuosi jopa 12 miljoonaa tyttöä joutuu lapsena naimisiin. Lapsiavioliitot loukkaavat törkeästi tyttöjen ihmisoikeuksia ja riistävät heiltä mahdollisuuden päättää itse tulevaisuudestaan. Lapsiavioliitot katkaisevat tyttöjen lapsuuden ja usein myös koulutien. Moni maa kumoaa ja kiertää lapsiavioliitoilta suojaavia lakeja, ja tasa-arvo menee taaksepäin. Niin ei saa tapahtua!

Tyttöjen oikeudet eivät toteudu

Tytöille tasa-arvossa on kyse elämästä ja tulevaisuudesta. Jokaisella lapsella ja nuorella on yhtäläinen oikeus käydä koulua, mutta vielä vuonna 2025 tämä perusoikeus jää toteutumatta 120 miljoonalla tytöllä, jotka eivät pääse kouluun. Lisääntyneet humanitaariset kriisit ja maailmanlaajuinen tasa-arvon takapakki uhkaavat viedä mahdollisuuden koulunkäyntiin vielä useammilta tytöiltä, kun tytöt suljetaan koteihinsa.

Jokaisella tytöllä on oikeus päättää omasta kehostaan, mutta liian monen tytön kohdalla tämä oikeus ei toteudu. Oikeus turvalliseen aborttiin on uhattuna ympäri maailmaa ja raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisimpiä kuolinsyitä.

Kertalahjoitus on konkreettinen keino auttaa

Juuri näiden asioiden vuoksi Planin työ on niin tärkeää. Plan tekee töitä yhdessä tyttöjen ja yhteisön jäsenten kanssa, ja mahdollistaa sen, että tytöt saavat äänensä kuuluviin. Plan parantaa lasten koulunkäyntimahdollisuuksia ja järjestää terveyspalveluita. Lisäksi Plan tekee laajempaa vaikuttamistyötä edistäen esimerkiksi lakimuutoksia lapsiavioliittojen kieltämiseksi. On meidän yhteinen velvollisuutemme toimia, jotta tyttöjen tahto tulee kuulluksi. Nyt jos koskaan on tärkeää olla tyttöjen puolella.

Tue tyttöjen tahtoa ja tee säkin kertalahjoitus tasa-arvon puolesta! Lahjoita tyttöjen oikeuksille MobilePaylla numeroon 80676 tai TÄSTÄ linkistä.

Keräyslupa: RA/2022/919

Jos teet kertalahjoituksen niin laita mulle viestiä instassa ja saa tulla muutenkin juttelemaan tai kysymään aiheesta! Multa saa kysyä mitä tahansa liittyen aiheeseen ja kerron mielelläni lisää!

Meidän ekaluokkalainen sai toukokuussa kellopuhelimen, jotta kerkesi harjoitella sen käyttöä rauhassa pari kuukautta ennen ekaluokan alkua. Nyt meille onkin kertynyt runsaasti kokemuksia Xplora X6 Play kellopuhelimesta ja ne ovat olleet positiivisia.

Onko kellopuhelin vai älypuhelin yleisempi ekaluokkalaisilla?

Yksi asia, joka mietitytti ennen koulujen alkamista oli se, millainen puhelin ekaluokkalaiselle hankintaan. Sitten kun olimme päätyneet kellopuhelimeen, pohdimme kuinka monella muulla lapsella olisi kellopuhelin, vai olisiko älypuhelin yleisempi. Iloksemme saimme huomata heti koulujen alettua, että suurimmalla osalla vilkkui ranteessa juuri kellopuhelin. Osalla lapsen luokkalaista ei ollut puhelinta vielä lainkaan ja vain muutamalla oli käytössä älypuhelin. Ei siis ollut mitään pelkoa siitä, että lapsi kellopuhelimen kanssa olisi jotenkin erilainen tai jäisi ulkopuoliseksi. Kellopuhelin oli se kaikkein yleisin.

 

Pohdimme puhelimen valintaa pitkään ja hartaasti, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että kellopuhelin palvelee meidän tarpeita tällä hetkellä parhaiten ja älypuhelimen ehtii hyvin hankkia joskus sitten isompana. Koska tämä asia pohdituttaa monia muitakin, Elisa on tehnyt suuntaa antavan ikäsuosituksen ensimmäisen puhelimen hankintaa varten. Elisa suosittelee ensipuhelimeksi alle 9-vuotiaille kellopuhelinta tai peruspuhelinta ilman älytoimintoja. Lue koko ikäsuositus täältä.

Kokemuksia Xplora X6 Play kellopuhelimesta

Meille Xplora X6 Play kellopuhelin oli hyvä ja tarpeellinen valinta, koska se mahdollistaa itsenäistä liikkumista turvallisesti koulumatkoilla ja muutenkin esimerkiksi kaverille, puistoon tai mummulle. Kellopuhelin on mainio ensipuhelin ilman avointa nettiä ja somea, jossa on kuitenkin ekaluokkalaiselle kaikki tarvittava, kuten puhelut ja viestit ennalta-asetetuille yhteystiedoille, kamera, askelmittari, koulutila sekä tietysti edistyksellinen GPS-paikannus, jonka avulla huoltaja voi halutessaan tarkistaa kellon sijainnin.

Koulupäivän ajan kellopuhelin on koulutilassa, jolloin se ei häiritse opiskelua. Koulutila on helppo asettaa huoltajan Xplora-sovelluksesta päälle ja sen voi asettaa vaikka jokaiselle koulupäivälle erikseen, jos koulu alkaa tai päättyy eri aikaan. Myös turva-alueet on helppo luoda sovelluksessa, jolloin saa ilmoituksen, kun lapsi lähtee tai saapuu turva-alueelle. Niitäkin voi tehdä useita, vaikkapa kodin, koulun, mummolan ja parhaan kaverin osoitteen. On turvallinen fiilis, kun lapsen lähtiessä kouluun tiesi, että puhelimeen kilahtaa ilmoitus sitten kun hän on saapunut koululle. Vanhemmalle tulee ilmoitus myös esimerkiksi siitä kenelle lapsi soittaa ja kuinka kauan puhuu.

Miksi kellopuhelin ja liittymä Elisalta?

Elisalla on runsas valikoima erilaisia kellopuhelimia kaikilta suosituimmilta merkeiltä. Me saimme Elisan myymälässä hyvää ja asiantuntevaa palvelua ja olemme olleet todella tyytyväisiä valittuun Xplora X6 Play kellopuhelimeen.

Kellopuhelimeen otimme samalla kätevästi Elisan kellopuhelinliittymän. Kun lapsi isompana saa itselleen älypuhelimen, on kellopuhelimen liittymä mahdollista päivittää puhelinliittymäksi niin, että sama numero säilyy. Elisan asiakkaana ei myöskään tarvitse maksaa ylimääräisiä kustannuksia Xploran vanhempien sovelluksesta, vaan yhdellä kuukausimaksulla saa kätevästi kaikki kellopuhelimen ominaisuudet käyttöön.

Jos kellopuhelimen hankinta on ajankohtaista kannattaa kurkata Elisalta. Tutustu kellopuhelinten valikoimaan tästä!

Kotiuduimme sunnuntaina Oton ja lasten kanssa Euroopan roadtripiltä, jonka aikana kävimme seitsemässä eri maassa ja yövyimme 13 eri kaupungissa. Kun suunnittelimme roadtripin reittiä, sanoin heti, että jos ajamme Baltian kautta, haluan ehdottomasti ajaa myös Puolaan ja käydä Auschwitzissa. 

Vierailu Auschwitz-Birkenaussa oli minulle henkilökohtaisesti tärkein kokemus koko meidän reissulla. Olen ihan alakouluikäisestä asti ollut todella kiinnostunut toisen maailmansodan tapahtumista ja lukenut ja katsonut kaiken aiheeseen liittyvän, mitä on vain ollut saatavilla. Anne Frankin päiväkirjan luin 13-vuotiaana, ja meidän 11- ja 12-vuotiaat ovat molemmat lukeneet sen 11-vuotiaana. Kaikille meille kolmelle se on ollut tosi vaikuttava lukukokemus, joka on jäänyt ikuisesti mieleen. 

Esikoisen kanssa vierailimme viime syksynä myös Amsterdamissa Anne Frankin talossa, eli piilopaikassa, jossa hän piileskeli perheineen ennen kuin heidät löydettiin ja vietiin keskitysleireille. Silloin juttelimme, että sen kokemuksen jälkeen tuli vielä enemmän olo, että haluamme vierailla joskus myös Auschwitzissa. Mietimme pitkään millä kokoonpanolla teemme vierailun, mutta päädyimme lopulta pitkän pohdinnan jälkeen siihen, että minä menen meidän kahden vanhimman kanssa, ja Otto tekee sillä aikaa jotain muuta kahden nuoremman kanssa.

Meidän reitti Puolassa eteenpäin lähti Varsovasta, ja sieltä olikin reissun kaikkein pisin ajomatka Oświęcimiin, jossa Auschwitz-Birkenau sijaitsee. Lähdimme hyvissä ajoin, mutta muutaman reitille osuneen tietyömaan vuoksi matkanteko sujui aika paljon hitaammin kuin odotimme, ja lopulta ehdimme varattuun aikaslottiin juuri ja juuri: olimme perillä kolme minuuttia ennen kuin oli meidän vuoro astella sisään porteista. Onneksi ehdimme. Kyllä jännitti, sillä jos olisimme missanneet oman slotin, ei sinne olisi ollut enää asiaa meidän reissun aikana, koska liput piti varata niin hyvissä ajoin, eikä niitä ollut saatavilla enää koko reissun ajalle, ja muutenkin meillä odottivat jo seuraavat kohteet, joista majoitukset oli varattu etukäteen.

Sydän hakkasi kun kävelimme parkkipaikalta vierailukeskukseen hirveää vauhtia, että ehdimme. Annoimme liput, menimme turvatarkastuksen läpi ja sitten saimme vapaasti lähteä kohti aluetta. Tässä vaiheessa taustatiedoksi sen verran, että omatoimisesti Auschwitz-Birkenaussa vieraileminen on täysin ilmaista, kun taas opastetut kierrokset ovat maksullisia. Vielä joskus haluan ehdottomasti käydä Oton kanssa (ehkä lastenkin) opastetulla kierroksella, mutta niiden pituus on 3,5-6,5 tuntia, ja se tuntui tässä kohtaa vielä kuitenkin verrattain pienten lasten kanssa liian rankalta, ja siksi valitsimme tällä kertaa omatoimivierailun. 

Omatoimivierailu Auschwitz-Birkenaun keskityisleirimuseossa

Minulla ei ollut etukäteen kauheasti tietoa millainen alue käytännössä on vierailijalle ilman opastusta, mutta nyt vierailun jälkeen voin kertoa, että aivan ehdottomasti sieltä saa todella paljon irti myös ilman sitä. Ei varmastikaan yhtä paljon kuin opastetulla kierroksella saisi, mutta silti aivan valtavasti, ja enemmän kuin riittävästi. Mutta nyt jatketaan itse kokemuksesta, laitan tuonne loppuun vielä tiivistetysti hyödyllistä tietoa mahdollisia Auschwitzin tulevia vierailijoita varten.

Vierailukeskuksen toisen portin jälkeen matka kohti Auschwitz 1 -leiriä alkaa. Se kulkee pitkän betonikäytävän läpi, ja kävelymatkalla kaiuttimista kuuluu kun rauhallinen miehen ääni sanoo ääneen kaikkien leirillä olleiden nimiä. Pelkästään jo se kävelymatka asetti oikeaan mielentilaan, ja ajatukset tyhjenivät kaikesta muusta. Kävelimme hiljaa tyttöjen kanssa käytävän päähän, ja sitten olimme perillä. 

Ensin näkyi vain pylväitä, joissa oli kuvia ja tarinoita, sekä rakennuksia, joihin ei päässyt sisään. Sitten saavuimme kaikkien tunteman Arbeit Macht Frei -portin ja junaradan sekä piikkilanka-aitojen kohdalle, ja oli kyllä todella hurjaa astella portista sisään. Kaikkialla näkyi punatiilisiä parakkeja, ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. 

Jo pelkkä alueella käveleminen tuntui minusta epätodelliselta ja pysäyttävältä. Ulkona alueella ei  kuitenkaan näy mitään sellaista, mitä vaikka pienikin lapsi ei voisi nähdä. Siellä ei ole mitään pelottavaa, jos ei tunne alueen historiaa ja tiedä mitä siellä on tapahtunut – on vain tietä, puita ja taloja. Mutta parakkien sisällä on se kaikki, mitä en suosittele menemään katsomaan sen ikäisten lasten kanssa, jotka eivät vielä tiedä mikä Auschwitz on, tai mitä siellä kirjaimellisesti on tapahtunut. Ja vaikka tietäisivätkin, niin kovin herkkää lasta en näyttelyihin parakkien sisälle veisi.

Keskitysleirimuseon näyttelyt parakeissa

Eri parakkeihin on rakennettu erilaisia näyttelyitä, jotka keskittyvät eri asioihin, näyttelyitä ovat esimerkiksi Life of prisoners, Living Conditions, Death Block sekä Evidence of crime. Lisäksi eri kansoille ja eri tyyppisille vangeille on omia näyttelyitään omissa parakeissaan, esimerkiksi Alankomaiden vankien historialle on oma parakki ja unkarilaisten vankien historialle oma. 

Kävimme katsomassa kaikki näyttelyt parakeissa ja ne olivat kaikki todella järkyttäviä ja pysäyttäviä. Eniten mieleen jäi itselleni näyttely, jossa kerrottiin äitien ja pienten lasten kohtaloista. Kuvat ja tarinat olivat niin kertakaikkisen kammottavia ja sydäntä raastavia, että en koskaan tule unohtamaan miltä tuntui lukea ja nähdä se kaikki. Oli myös todella pysäyttävää nähdä ne valtavat kasat silmälaseja ja kenkiä, joita Auschwitzin vangeilta oli kerätty. Parakkien sisällä näki myös käytännössä millaisissa tiloissa ihmiset asuivat, nukkuivat ja peseytyivät. Siellä kerrottiin, kuinka kolmikerroksisissa kapeissa sängyissä nukkui aina vähintään kaksi ihmistä per sänky, ja kuinka sängyt piti pedata sotilaallisella tarkkuudella. 

Siihen kannattaa varata eniten aikaa, kun kiertää näyttelyitä ja lukee ihmisten kokemuksista ja kohtaloista, sillä ne olivat tärkeintä, mitä keskitysleirimuseossa voi nähdä. 

Parakkien lisäksi alueella on ulkona myös Death Wall, eli seinä, jonka edessä SS-miehet tappoivat tuhansia ihmisiä. Ulkona kerrotaan myös esimerkiksi jokapäiväisestä tuntikausia kestäneestä laskennasta, jonka aikana jokaisen vangin piti seisoa ulkona suorassa omalla paikallaan, vaikka olisi ollut kuinka huonossa kunnossa, tai vaikka ulkona olisi ollut millainen sää tahansa. Nämä vankilaskennat olivat yksi kidutusmuodoista, joita siellä oli käytössä. 

Näyttelyssä on mahdollisuus myös kävellä krematorion ja ensimmäisen kaasukammion läpi. Ne on säilytetty lähes täysin alkuperäisessä asussaan ja myös se oli todella hurja kokemus, kun käveli niiden läpi, ja kuvitteli mielessään kaikki ne ihmiset, jotka siellä ovat olleet.

Omatoimivierailulla kannattaa varata vähintään 1-1,5 tuntia per leiri, eli n. 2,5-3h kummankin leirin vierailuun, Auschwitz I ja Auschwitz-Birkenau II. Se kuulostaa pitkältä, mutta menee aivan siivillä, enkä yhtään ihmettele, miksi opastetut kierrokset ovat niin pitkiä. Siinä on kuitenkin lasten kanssa vieraillessa ero, että saako liikkua vapaasti omassa tahdissa omalla porukalla, vai pitääkö jaksaa ryhmän ja oppaan mukana, muiden määräämässä tahdissa. Jokainen tuntee oman perheensä ja jaksamisensa itse parhaiten, että sopiiko omatoimivierailu vai opastettu kierros paremmin.

Auschwitz ikäsuositus 

Sain Auschwitzistä paljon kysymyksiä, että minkä ikäisen kanssa sinne voi mennä tai voiko mennä esimerkiksi vauvan kanssa, niin sanoisin, että tuollaiselle omatoimivierailulle, jolla mekin kävimme, voi mennä vaikka vauvan kanssa, joka ei vielä ymmärrä näyttelyitä, mutta muuten sanoisin, että ei ainakaan alle 10-vuotiaan kanssa. Ja vauvan kanssa jos menisi, niin kannattaisi ehdottomasti mennä sellaiseen aikaan, että siellä ei juuri muita vierailijoita ole, eli esimerkiksi kesällä illalla. 

Alueella on ikäsuositus, että ei alle 13-vuotiaille, mutta näkyi siellä silti meidän lapsia nuorempiakin vierailijoita. Ikäsuositus sekä vierailusäännöt on tehty sitä varten, että alue on niin monelle niin tärkeä kohde ihan henkilökohtaisesti ja siellä pitää osata käyttäytyä sen vaatimalla kunnioituksella. Itse sanoin lapsille ennen kuin menimme alueelle, että näyttelyssä käyttäydytään niinkuin olisimme hautajaisissa, koska paikalla voi olla ihmisiä, jotka ovat menettäneet omia läheisiään siellä. Ei juosta, hypitä tai kiljuta, ei naureta tai kikateta tai yhtään mitään muutakaan. Kävellään rauhassa ja jutellaan rauhallisella äänellä, eikä häiritä muita vierailijoita. Arvelin, että kyllä lapset tämän ymmärtävät muutenkin, mutta pieni muistutus ei varmasti haitannut ketään.

Kesällä viimeinen omatoiminen vierailuaika on alkaen klo 18.45 ja se oli ainoa, joka oli vapaana sinä päivänä kun me olimme sinne menossa. Otimme siis sen, ja uskon, että se oli paras mahdollinen aika meille. Silloin muita vierailjoita oli todella vähän, eikä opastettuja kierroksia ollut samaan aikaan lainkaan. Siellä oli siis todella hiljaista ja rauhallista ja välillä saimme olla aivan yksin omassa rauhassamme jossain näyttelyssä. Oikeasti se oli myös todella aavemaista ja lisäsi ehkä omalla kohdallani ahdistusta, jota tunsin. Hiljaisuuden ja rauhallisuuden myötä upposin niin syvälle kaikkeen siihen mitä näimme. 

Juttelimme lasten kanssa koko kierroksen ajan ja varmistelin, että pärjäävätkö he ja miltä se tuntuu mitä näemme. Muistutin, että jos joku tuntuu liian kauhealta tai pelottavalta, niin voidaan lähteä pois koska tahansa, tai multa voi kysyä mitä tahansa. Kumpikin pärjäsi kuitenkin tosi hyvin, ja he vakuuttivat, että ei ole mitään hätää ja vaikka ihmisten tarinat ja kohtalot koskettivat heitäkin syvältä, niin ei kuitenkaan tuntunut siltä, että näyttely jäisi vaivaamaan mieltä tai tulisi esimerkiksi painajaisia tms. 

Luulen, että lasten mieli on kuitenkin sellainen, että vaikka he näkivät saman kuin minä, se ei tuntunut heille ihan yhtä todelliselta kuin minulle. Kerroin heille avoimesti, miltä itsestäni tuntui siellä, että rinnasta puristi ja ahdisti ja itketti ja tein tilaa sille, että kaikki tunteet ovat ok. He olivat kuitenkin näyttelyn jälkeen molemmat ihan normaaleja omia itsejään, siinä missä itse sulattelin kaikkea loppuillan ja varmasti muutaman päivän sen jälkeenkin. Aina kun näin jossain punatiilisen talon, tuli heti mieleen Auschwitz. Ja pari päivää myöhemmin Berliinissä juutalaisten betonisella muistomerkillä tuli vahvasti vierailu mieleen. Lapset olivat kiitollisia, että saivat kokea sen yhdessä mun kanssa ja sanoivat, että se oli tärkein paikka, missä olivat vierailleet. 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen maailman ihmisen tulisi joskus vierailla Auschwitzissa ja nähdä se kaikki, jotta me emme koskaan unohda mitä on tapahtunut, ja mitä voi edelleen tapahtua, jos me suljetaan silmät ja hiljaa hyväksytään niitä pieniä muutoksia, joilla asetetaan ihmisiä eriarvoiseen asemaan, ja jotka pikkuhiljaa kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi muutoksiksi. 

Loppuun vielä kuvituksesta sen verran, että alueella kuvaaminen on sallittua, mutta salamaa ei saa käyttää. On myös joitakin osia näyttelyistä, joissa kuvaaminen ei ole lainkaan sallittua. Otin muutaman kuvan alueelta ulkoa muistoksi siitä, että todella olimme siellä, mutta muuten kuvaaminen ei tuntunut vaan itsestä oikealta ja puhelin pysyi suurimmaksi osaksi laukussa. Näyttelyitä parakeissa katsellessa en edes muistanut koko puhelimen olemassaoloa, koska keskityin vaan aivan täysin lukemaan ihmisten tarinoita. Osa vierailijoista kyllä näkyi alueella ottavan selfieitäkin ja poseeraavan eri paikoissa, ja jokainen tekee tietysti sääntöjen sallimissa rajoissa kuten itselle sopii, mutta itsestä se ei tuntunut hyvältä ajatukselta.

Vierailu Auschwitzissa:

Yöpyminen: Puola on iso maa, ja Auschwitz on kaukana pääkaupungista Varsovasta. Krakovasta päiväretki Auschwitziin onnistuu kuitenkin hyvin. Me yövyimme Katovicessa n. 40km päässä Oświęcimista, koska se oli kätevästi matkan varrella kohti meidän seuraavaa kohdetta Wroclawia. 

Lue lisää omatoimivierailusta ja opastetuista kierroksista TÄÄLTÄ. 

Auschwitzin keskitysleirimuseon aukioloajat:

Alue on auki kaikkina muina päivinä paitsi 25.12. 1.1. ja pääsiäissunnuntaina. Se avautuu joka aamu klo 7.30 mutta sulkemisaika vaihtuu vuodenajan mukaan. Pisimmät aukioloajat on näin kesällä. Vaikka sivuilla lukee, että alue sulkeutuu klo 19, se tarkoittaa viimeistä sisäänpääsyaikaa. Sisäänpääsyn sulkeutumisen jälkeen alueella saa olla vielä 90 minuuttia, eli silloin viimeisellä vierailuslotillakin 18.45 ehtii kyllä tutustua hyvin. 

Tietoa vierailemisesta: Auschwitzin sivuilla on kattavasti tietoa vierailusta, vierailusäännöistä ja vierailun tai opastetun kierroksen varaamisesta.