Tänä vuonna on tullut matkusteltua jo nyt enemmän kuin moneen vuoteen, mutta matkustamiseen ei vaan koskaan voi kyllästyä. Köpiksen reissu tammikuussa, ja Frankfurtin reissu huhtikuussa olivat ihan huippuja, mutta nyt on kyllä kiva päästä vaan rentoutumaan ja shoppailemaan perheen kanssa. En malttaisi odottaa enää että päästään matkaan, eikä Tiarakaan. Eipä ole pitkään aikaan Tiaralla sujunut iltapalan syönti niin sutjakkaan kuin tänään, kun sanoin että mitä nopeammin hän menee nukkumaan, sitä nopeammin on huominen ja lähtö reissuun. Raukka kauhoi Angry Birds -jugurttinsa hirmuvauhdilla naamariin ja nukahti sekunnissa hammaspesun ja iltasadun jälkeen.

Zelda-ressukalle nousi viime yönä korkea kuume ja olin jo ihan paniikissa että mitä tästä reissusta tulee, mutta kyse taitaa olla vain hampaan puhkeamisesta, onneksi. Kuume on pysynyt aisoissa särkylääkkeellä, ja muita oireita ei järkyttävän kuolaamisen lisäksi ole ilmaantunut.. Taitaa olla ystävämme poskihammas joka tämän aiheuttaa, Tipalla ainakin ne oli ne joista tuli rajuimmat oireet, muita ei edes huomattu. Toivottavasti kuumetta ei olisi enää huomenna, niin Zeldalla olisi parempi olo!

Mä sain tänään kovasti odottamani Sheinsiden paketin, mistä löytyi aivan ihania vaatteita. Ensimmäisenä kokeiluun pääsivät supersöpöt pitsishortsit, jollaisia ihastelin jo viime kesänä, mutta en saanut aikaiseksi hankittua. Mä oon viime aikoina uskaltanut kokeilla enemmän löysiä alaosiakin, monen vuoden pillifarkkuihastuksen jälkeen, ja mun mielestä just löysät shortsit näyttävät kivan raikkaalta, kun vertaa esimerkiksi kireisiin farkkushortseihin. Ainakin nämä on supermukavat päällä, ja mielestäni saavat jalat näyttämään nätiltä. Taitavat olla mun tän kesän lempparishortsit!

Shortsit Sheinside* / Takki Sheinside* / Neuletakki H&M / Toppi H&M / Laukku Michael Kors / Kengät Zara / Käsikoru Indiska* / *=saatu blogiyhteistyön kautta

Meidän ensimmäinen oikea yhteinen lomapäivä kului niin että aamun Otto oli hoitamassa juoksevia asioita, ja iltapäivän mä olin Nikonin henkilökohtaisessa valokuvauskoulutuksessa, ei siis ihan lomailemaan vielä päästy. Mutta nukuttiin rauhassa, ja kyllä tässä ihan lomafiiliksellä ollaan kuitenkin. Nikon-koulutus oli huippu, ja kouluttaja ihan mahtava. Meillä ajautui kyllä keskustelut senverran sivuraiteille aina välillä että ei mitään rajaa, käytiin mm. hihittelemässä mun alkuaikojen postauksille ja etenkin niille kuville!

Sain kuitenkin hyviä eväitä kuvaamiseen, ja etenkin kuvien jälkikäsittelyyn, ja toivon että ne auttavat tekemään blogin kuvamaailmasta rikkaamman ja mielenkiintoisemman jatkossa, ja tietysti parempilaatuisemman. Yllätyin kuitenkin siitä, miten vähän pielessä mun kuvausmetodit olivat, luulin että olen ihan hakoteillä kaiken suhteen. Lähinnä keskityttiin juuri pohtimaan eri kuvakulmia ja kuvien rajaamista (sitä että kohteen ei tarvitse aina vaan olla pläts keskellä kuvaa, vaan voi miettiä mitä haluaa kuvalla kertoa ja rajata sen mukaan). Kerron lisää kuvaamisesta, kunhan kirjoitan seuraavan Nikonin kampanjapostauksen testaamastani kamerasta. Se pääsee toivottavasti huomenna tositoimiin, ajattelin nimittäin kuvata veden alla, jännää!!

Tulen vielä huomenna päivittämään pikakuulumiset, sekä Lumoavan arvonnan voittajan ennen matkaa, mutta nyt toivotan hyvää yötä kaikille<3

Tänään on se päivä, kun meidän kauanodotettu kesäloma viimein alkoi. Kesäloman alkamisen kunniaksi kokosin bucketlistin, listan asioista, joita haluaisin kesäloman aikana tapahtuvan. Tämä ei ole mikään orjallisesti noudatettava työmääräys, tai lista, jonka jonkin kohdan jäätyä täyttämättä, olisin pettynyt. Lähinnä tämä lista on sellainen ideapankki, mistä voi tulla kurkkimaan vaihtoehtoja juuri sinä aurinkoisena päivänä, kun ei enää jaksaisikaan mennä rannalle, muttei keksi mitään muutakaan. Tänä kesänä haluan:

Juhlia Oton synttäreitä kunnolla kaikkien ihanien ystäviemme kanssa. Kuten kerroinkin, viimeksi Oton synttäreitä on juhlittu kunnolla kaksi vuotta sitten!

Tavata muutenkin paljon paljon kavereita kiireisen alkuvuoden jälkeen. Vaikka ollaan nähty kavereiden kanssa paljon muutenkin, on ihan eri nähdä kavereita lomafiiliksellä, kuin keskellä kiireistä viikkoa jolloin takaraivossa muistuttaa kokoajan tekemättömien asioiden kasvava lista.

Käydä Tukholman risteilyllä lasten, Oton ja äidin kanssa. Oman lapsuuteni jokavuotinen perinne, jonka haluan säilyttää myös meidän perheellä. Risteilyllä on kivaa!

Matkustaa Ouluun sukuloimaan ja ystäviä tapaamaan, kahden vuoden tauon jälkeen vihdoin. Olosuhteet eivät parina viime vuonna ole olleet suotuisia pitkien reissujen tekoon, kun joko Zelda on ollut liian pieni, tai Otolla liikaa töitä pidemmän matkustusvapaan mahdollistamiseksi. Kevätlomakin meni häitä järjestellessä, mutta nyt aiotaan ottaa kaikki irti!

Juhlia juhannusta perinteisissä grillitunnelmissa, hyvässä seurassa Oulussa. 90% juhannuksistani olen viettänyt Oulussa tai Oulun lähellä mökkeillen, sukulaisten ja ystävien kanssa grillaillen, ja se on mulle se paras ja mieluisin tapa viettää juhannusta.

Käydä terassilla, edes yksillä. Mä en ole käynyt vielä koskaan ihan ”oikealla terassilla” istumassa, ainoastaan kahviloiden terasseilla ja Low Alco Barissa. Tänä kesänä aion mennä ja tilata täydellisen mojiton.

Juosta lasten kanssa lämpimässä vesisateessa ja pomppia lätäköissä. Lapsuuden monet ihanat muistot liittyvät juuri sadepäivien lätäköissä pomppimiseen ja vesisateessa vesisodan leikkimiseen, haluan yhtä ihania muistoja meidänkin tytöille.

Saavuttaa mun unelmahiukset. Muutaman viikon kun jaksan vielä odottaa niin pääsen kokemaan toivottavasti unelmieni hiusremontin!

Käydä Korkeasaaressa ja Lintsillä. Korkeasaareen on pakko mennä lautalla, ja Lintsillä pitää syödä ainakin yksi hattara. 

Viettää kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa. Ihan sama missä ja miten, kunhan saadaan olla vain välillä kahdestaankin.

Hihitellä Tiaralle ja Zeldalle ruotsinlaivan muumidiscossa. Olen varma että meidän tanssitytöt nauttivat diskoilusta ihan täysillä!

Käydä Helsingissä jossain, missä en ennen ole käynyt. Vaikka olen asunut täällä melkein 20 vuotta, olen varma että täältä löytyy vaikka mitä ihania paikkoja missä en vielä koskaan ole käynyt, kuten esimerkiksi Roihuvuoren japanilainen puutarha.

Nukkua pitkään. Jos vaan vielä osaan, liian usein käy niin että saisin nukkua niin pitkään kuin haluan, mutta pomppaan silti kasin maissa ylös kun en saa enää unta. Ehkä tänä kesänä opin nukkumisen taidon uudelleen!

Syödä ainakin sata jäätelöä. Jätskiä ei voi syödä kesällä liikaa!

Viettää kahdenkeskistä aikaa sekä Tiaran, että Zeldan kanssa. Liian harvoin ehtii rauhassa lähteä vain toisen kanssa jonnekin ja antaa jakamattoman huomionsa. Mun ja Tiaran taannoinen kahdenkeskinen jätski- ja shoppailureissu oli aivan ihana, mutta kesällä voisi lähteä kahdelleen vaikka uimaan tai testaamaan uutta leikkipuistoa. Zeldan kanssa voisin mennä hiekkarannalle rakentamaan massiivisen hiekkakakkurykelmän.

Avata pitkään säilömäni pullon G.H. Mummin aitoa shamppanjaa juhliakseni jotain mahtavaa tapahtumaa. Mä en ole koskaan ennen tätä omistanut ikiomaa shamppanjapulloa,  mutta nyt kun omistan niin aion avata sen vain ja ainoastaan oikein painavan syyn vuoksi. Toivotaan siis että kesä tarjoaa aihetta juhlaan jossain vaiheessa!

Käydä piknikillä, monta kertaa. Piknikkeily on vaan niin kivaa ja hauskaa!

Asua rannalla kaikki hellepäivät. No ei ehkä ihan kaikkia, mutta suurimman osan kuitenkin. Mä rakastan olla rannalla, syödä pensasmustikoita, rakentaa hiekkalinnoja, kastella varpaita vedessä ja kiljua. Heitellä rantapalloa, lukea britti Glamouria auringon paahteessa, ja levittää aurinkorasvaa iholle.

Mennä kauppatorille syömään mansikoita. Miksi oi miksi en ole tehnyt sitä moneen vuoteen??

Käydä jossain museossa yhdessä koko perhe. Taaperoystävällisiä vinkkejä otetaan vastaan, harkinnassa ainakin Helsingin luonnontieteellinen museo.

Käydä Skideillä festareilla. Vuosi 2012 oli huippu, 2013 jäi välistä, mutta tänä vuonna olisi kiva mennä taas käymään!

Viettää tyttöjenillan. Otolla on tarkoitus mennä mökille poikieniltaan jossain vaiheessa kesää, ja silloin mä vietän meidän tyttöjen kanssa tyttöjenillan. Katsotaan joku ihana leffa, vaikka Prinsessa Ruusunen, laitetaan kynsilakkaa varpaisiin ja syödään popcornia.

Matkustaa Oton kanssa häämatkalle Berliiniin ihan kahdestaan. Häämatkaa on odotettu kuukausikaupalla, mutta heinäkuussa me vihdoin päästään matkaan! En malttaisi enää odottaa, en kahdenkeskistä aikaa, enkä varmasti henkeäsalpaavan upean kaupungin kokemista.

Kiertää Helsingin leikkipuistoja. Hyvin alkanut leikkipuistojen sunnuntaitestaus jäi loppukeväästä tauolle kiireiden vuoksi, mutta kesä on loistelias aika jatkaa kiertelyä, ihan minä päivinä tahansa.

Grillata monta kertaa niin kotona kuin muuallakin. Grilliruoka kuuluu kesään, ja grillaaminen on hauskaa! Se ruuantuoksu grillatessa on myös jotain niin uskomattoman ihanaa, vesi herahtaa kielelle kun vain ajatteleekin.

Käydä uimassa meressä, eikä vain kastelemassa varpaita ja kiljumassa. En ole heittänyt talviturkkia pois vuosikausiin, ehkä nyt olisi jo korkea aika?

Nauttia hitaista ja rauhallisista aamiaishetkistä. Niitä tulee ikävä taas talvella, kun kello 6.30 vääntää silmät ristissä pikapuuroa mikrossa.

Käydä myöhäisillä iltalenkeillä raikkaassa kesäilmassa. Kokeilin jo kerran vaikka loma ei ollutkaan vielä alkanut, ja oli kyllä niin virkistävää! Toivottavasti tästä tulee rutiini.

Löytyykö teiltä samoja suunnitelmia? Miltä teidän listanne näyttää/näyttäisi? Maailman parasta kesälomaa kaikille jotka sellaista parhaillaan viettävät, ja kaikille muille ihanaa viikonloppua<3

Tänään pitkästä aikaa luvassa videokuulumisia! Video ei ihan mennyt niinkuin suunnittelin (eihän ne koskaan!), mutta toivottavasti ei haittaa. Zeldaa näkyy lisää videon loppupuolellakin, vaikka tytöt alussa livistivätkin omille teilleen melko nopeasti.

Tässä vielä SUORA LINKKI VIDEOON niille joilla se ei näy syystä tai toisesta, niin pääsette tekin katsomaan. Ihanaa iltaa kaikille<3

Tänään on ollut sellainen päivä, että kaikki tuntuu loksahtavan taas paikoilleen. Pääsykokeisiin lukemisen aikaan vallinnut jatkuva ”mitäköhäntälläkertaaolenunohtanut” -paniikkiolotila on viimein kaikonnut, ja päässä pyörii jo muutakin kuin Fazerin liikevaihdot eri maissa. Toukokuussa mä palasin lukemattomia kertoja talomme alaovelta, pari kertaa jopa parinsadan metrin päästä, takaisin kotiin, kun en ollut satavarma että olinko laittanut jääkaapin oven kiinni, tai unohtanut ulko-oven auki. Onneksi joka kerta kaikki oli kunnossa, mutta oli hirveää, kun kokoajan tuntui että jotain on pielessä!

Kun me tänään lähdettiin aamulla tyttöjen kanssa käymään yhdessä pressipäivässä, ylpeänä kävellessäni metroasemaa kohti tiesin, että ihan satavarmasti laitoin sen oven kiinni, ja tunsin itseni taas omaksi itsekseni. Oonko mä ihan yksin vainoharhojeni kanssa, vai tuleeko muillekin tällaista kovan stressin ja väsymyksen keskellä? Joka tapauksessa, ihanaa että stressi alkaa lievittyä ja fiilis on taas iinamainen. Kiireinen elämäntyyli sopii mulle, ja mä nautin kiireestä ja itseni haastamisesta, mutta olen myös taipuvainen kasaamaan itselleni paljon paineita.

Aamu meni kivasti pressissä, ja tultiin iltapäivällä kotiin siivoilemaan ja laittamaan ruokaa. Oton tultua kotiin me lähdettiin hetkeksi ulkoilemaan, ja mun Oulusta tullutta äitiä vastaan, ja voi sitä riemua kun tytöt näkivät rakkaan mummunsa! Meidän normaalisti hillitty ja matalaääninen kuopuksemmekin intoutui jopa kiljumaan ilosta, ja kipusi heti mummun syliin vailla vierastuksen häivääkään. Mörkö-koira sai tietysti kovasti rapsutuksia myös Tiaralta, Zelda piti varovaista välimatkaa. Saa nähdä tottuuko hän taas Mörköön kun ehtivät hengailla yhdessä vähän enemmän, vai jännittääkö kovasti vielä huomennakin.

Oli piristävää vaihtelua, kun koko iltana äiti ei kelvannut mihinkään, vaan ainoastaan mummu sai antaa iltapalaa ja lukea iltasadun. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen siitä, että meidän tytöillä on niin läheiset välit mummuunsa, se on suuri rikkaus josta saa olla kiitollinen, etenkin kun tietää että äidin sairauden takia olisi voinut käydä myös toisin. Onneksi kaikki on hyvin ja me saatiin äiti taas tänne kyläilemään! Saadaankin viettää nyt seuraavat pari viikkoa äidin kanssa, kun ensin äiti on muutaman päivän täällä, ja lähdetään kaikki yhdessä Tukholman risteilylle, ja sen jälkeen suunnataan sitten Ouluun Juhannukseksi kaikki yhdessä.

Mulla on niin ihana fiilis, sillä loppuviikko tulee olemaan ohjelmantäyteinen ja hauska, toivottavasti myös rentouttava. Huomenna suuntaan aamulla yksin keskustaan blogijuttuihin, ja nautin hetken omasta ajasta. Perjantaina alkaa viimein kesäloma, ja lauantaina juhlitaan isolla ystäväporukalla Oton 24v-synttäreitä Espoossa. Siitä tulee ihan parasta, ei olla nimittäin päästy juhlimaan yhdessä kaikkien kavereiden kanssa niin, että en olisi ollut raskaana tai imettänyt, sitten Oton 22v-synttäreiden. En mä nytkään ajatellut repäistä ja vetää överiksi, mutta on ihanaa kun ei tarvitse olla ylivarovainen raskauden takia, tai jatkuvassa valmiudessa lähtemään kotiin imetyksen takia.

Mä en ole hirveästi vielä valottanut meidän kesälomasuunnitelmia, mutta niistä on tulossa oma postauksensa kesäloman alkamisen kunniaksi perjantaina. Lisäksi niitä lupailemani kauneusjuttuja on tulossa, ja tietysti myös ihan normikuulumisia ja jonkinlaista Oton synttäripostaustakin. Kiitos hurjasti kaikille kannanotoista edelliseen postaukseen, niissä olikin paljon ajattelemisen aihetta. Se mua nimenomaan mietityttää, että miten nimenvaihto muuttaisi blogini ”brändiä” kuten moni teistä pohdiskeli, löytäisittekö te vanhat ihanat tyypit tänne, ja kiinnostuisivatko uudet. Tämä on päätös jota ei tehdä hetkessä! Mutta eiköhän ajatukset selkene tässä kesäloman aikana. Ihanaa loppuviikkoa kaikille, ja hyvää yötä<3

Kyllä, bloginahka on hieno sana, ja kyllä, mulle iski pieni kateus kun Otto avasi bloginsa. Ei siksi, että olisin kateellinen Oton menestyksestä, vaan siksi, että Otto sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten, täysin tietämättömänä siitä, millaista se oikeasti olisi, tai mitä vaaditaan siihen että blogi menestyy. Mun blogi oli täysi raakile, joka jotenkin onnistui nappaamaan teidän lukijoiden huomion siitä huolimatta, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jokainen bloggaaja saa toki aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tehdä blogistaan oman näköisen, sen yhden kerran.

En kuitenkaan kolme vuotta sitten osannut ajatella, kuinka paljon muuttuisin ihmisenä, ja kuinka paljon blogi muuttuisi tulevaisuudessa. Mä olen iloinen siitä että aloitin täysin nollasta, ja olen rakentanut itse blogini siihen pisteeseen, mitä se tänä päivänä on. Tänä päivänä en kuitenkaan enää koe blogini olevan täysin mun näköinen, niinkuin silloin kolme vuotta sitten, tai vielä kaksi vuotta sitten. Mun blogissa roikkuu edelleen elementtejä kolmen vuoden takaa, jotka eivät enää nykyään kuvasta mua, tai mun blogia, suurimpana niistä nimi.

Keksin blogilleni pölhön nimen, helposti mieleen jäävän, mutta sellaisen, että joka kerta kun esittelen itseni, ja mitä blogia kirjoitan, meinaa tulla jännäpissa. Kieli menee solmuun ainakin joka toinen kerta, ja yleensä joudun vielä toistamaan nimen uudelleen ”ai mikä se olikaan?”. En tietenkään vuonna 2011 osannut kuvitella, että joutuisin joskus usein tilanteeseen, jossa esittelen itseni ja blogini. En myöskään tajunnut ottaa huomioon nimen helppoutta lukijoita ajatellen, kuinka helppo tai vaikea se olisi kirjoittaa google-hakuun tai muihin palveluihin.

Keksin nimen LMFAO:n biisistä, jonka sanoituksissa sanotaan ”But I’m a human not a sandwich”. Se oli mun mielestä niin hauskasti sanottu, ihan hölmö juttu, mutta hauska. Tottahan nimi on tänäkin päivänä, kolmessa vuodessa en ole muuttunut ihmisestä voileiväksi, vaikka palstojen mukaan ihastuttavan lempinimen Sandwich-Iina olenkin saanut. Blogiani tai mua ihmisenä se ei kuitenkaan kuvasta millään tavalla. Mutta mikä sitten kuvastaisi? Siinäpä vasta kysymys.

Olen pohtinut tätä nimiasiaa nyt viimeisen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän jopa päivittäin. Voisi siis ehkä sanoa, että se häiritsee mua ihan laittoman paljon. Se on pitkä, hankala ja häiritsevä. Haluaisin vaihtaa sen lyhyeen ja ytimekkääseen nimeen, joka jollain tapaa kuvastaisi mua ja blogiani. Tämä nimiasian pähkäily muiden hankaluuksien ohella, on hidastanut myös blogin uuden ulkoasun syntyä. Nykyinen ulkoasu on niin laadukkaasti toteutettu, että en missään  nimessä halua mitään omia amatööriräpellyksiäni vaihtaa siihen tilalle, vaikka se on jo pian vuoden vanha, eikä myöskään kuvasta blogiani.

En kuitenkaan ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään tekijää uudelle ulkoasulle, ja siksi uuden ulkoasun esittely on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt mulla on tiedossa heinäkuulle valokuvaukset, joiden tuotoksena toivottavasti olisi banneriin sopiva kuva, mutta ajatus vielä kuukauden odottelusta ei innosta hirmuisesti. Haluaisin muutosta nyt, tai ainakin pian. Ulkoasun toteutusta täytyy vielä pohtia, mutta nyt ihan ensimmäiseksi haluaisin tämän nimiasian pähkäilyn pois päiväjärjestyksestä. Muutanko nimeä, vai en? Ja jos muutan niin miten?

Päätin antaa äänivallan teille. Tässä on kolme vaihtoehtoa, joita saatte äänestää jos haluatte vaikuttaa.

1. But I’m a human not a sandwich. Ei muutosta.

2. Iina Laura. Instagramistani tuttu nimimerkki, yksinkertainen ja ytimekäs nimi. Onko liian tusina kuitenkin? Tuntuu itselleni luontevalta, oli mulla pitkään käytössä myös fb-nimenä, ja olen siihen ja sen käyttöön tottunut. Mutta tosiaan, nämä etunimi+tokanimi -bloginnimet ovat aika yleisiä, se ei häiritse mua, mutta häiritseekö se teitä?

3. Wild Card. Keksi nimiehdotus, mitä ikinä mieleesi juolahtaakaan! Selvennyksen vuoksi, en siis ehdota blogilleni nimeksi ”Wild Card” vaikka se ihan hauska onkin, haha.

Miten mulla tuntuukin nyt olevan näin paljon kriisejä, kun oli ulkonäkökriisi ja blogikriisikin vielä, damn! Taitaa olla nyt sellainen lomantarve havaittavissa että huh, onneksi enää kolme päivää. Cant’t wait! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää ja hyvää yötä kaikille<3