Tänään, ensimmäistä kertaa mun blogin historiassa, blogisynttäriviikon kunniaksi mun kaveri kirjoitti tänne postauksen, Kaisla, mun rakas ystävä ja yksi  mun kaasoista. Sanoin Kaislalle puhelimessa, että en osaa päättää minkä kaikista postaustoiveista valitsen juuri tälle illalle, kun mieleeni tuli idea jota on toivottu jo kauan sitten, ja niin me sitten sovittiin että Kaisla kirjoittaa pikaisesti jotain, ennen meidän Euroviisuiltamia. Me ei sovittu mitään postauksen sisällöstä etukäteen, ja täytyy sanoa että mulla tuli itku kun Kaisla kopsasi tekstin mulle Fb-keskusteluun että saan sen liitettyä tähän, ja luin sen. Miten mulla voikin olla noin ihania ystäviä? Mutta sen pidemmittä puheitta, annetaan suunvuoro Kaislalle!

Sain suuren kunnian päästä vierailevaksi kirjottajaksi tänne Iinan huikeeseen blogiin! Kovin moni ei voi sanoa, että on niin päässyt tekemään. Sen takia tämä tehtävä toi omanlaisia paineita, vaikka bloggaaminen onkin tuttua mulle. Juteltiin Iinan kanssa puhelimessa ja pohdittiin mikä olisi kiva postaus tälle illalle. Piti olla jotakin jännää ja jotain mitä ei ole aikasemmin tapahtunut tässä blogissa. Iina heitti vitsillä, että minä voisin kirjottaa jotain ja joo – tässä sitä nyt ollaan. : D

Innostuin kyllä todella ideasta ja halusin ehdottomasti tarttua haasteeseen. Aihe jäi vähän hämärän peittoon, kun Zelda kiljui puhelimeen ”kakka! kakka! kakka!” ja sehän sai meidät isommat tytöt naureskelemaan. Ehkä kuitenkin selviän tästä kunnialla. Vaikka ei olla Iinan kanssa tunnettu kuin reilut kaksi vuotta, niin se tuntuu jo reilulta kymmeneltä vuodelta. Tuntuu, kuin olisin kasvanut tuon hymyilevän vaaleatukkaisen naisen kanssa ja leikkinyt hauskoja leikkejä pienessä leikkimökissä. Oltaisiin taisteltu teinivuosina miesten huomiosta ja tehty kaikkea hurjaa.

Pystyn hyvin kuvittelemaan miten meitä on yllytetty tekemään kaikkia tyhmiä juttuja ja niille sitten on naurettu vuosien jälkeen. Iinan kanssa tunnen oloni niin kotoisaksi. Ihan kuin olisin saanut mukaani lapsuuteni kodista oman huoneeni violeteilla seinillä ja saan siellä välillä tanssia, hengailla, piirtää ja lukea. Me jutellaan ihan mistä vaan ja koskaan ei ole sitä tunnetta, että ei ymmärrettäisi toisia.

Tiesin Iinan ennen kun tapasin. Kaikenlaista olin kuullut ja menin vähän varauksen kanssa tutustumaan tähän ”kuuluisaan teiniäitiin”. Ei mennyt kauaa, kun huomasin että tämä ihminen tulee olemaan mulle hirveän tärkeä. Tulisin oppimaan paljon ja saamaan mitä ihanimpia muistoja. Suurimpia saavutuksia, mitä olen tän pienen elämäni aikana saavuttanut on kaikki tulleet Iinan kautta; olen suloisen Zeldan ylpeä kummitäti ja pääsin kaasoksi Iinan ja Oton häihin. Tämän pienen ajan aikana olen oppinut Iinalta kärsivällisyyttä, lempeyttä, onnellisuutta ja nöyryyttä.

Bloggaamisessa Iina on auttanut mua myös, ottanut mukaan erillaisiin tapahtumiin ja olen tästä kaikesta super kiitollinen. Ihailen tätä naista niin paljon, että ihan hämmästelen miten tämä teksti on niin ruusuista. Se vaaleatukkainen ja kaunis nainen, joka esiintyy näissä kuvissa ison hymyn kanssa on mahtava. Kahden lapsen äiti (niin kun mitä helvettiä?!? ei uskoisi), lojaali vaimo, ihaltu bloggaaja, rakastettu tytär ja paras ystävä. Iinan kanssa on vuodatettu kyyneliä, naurettu kippurassa, murjotettu, tanssittu – eletty.

©Täydenkuunkuva Haluan toivottaa tälle blogille hyvää synttäriä ja kiitos Iinalle, joka pitä tätä koko hommaa pystyssä! Voin ehkä sanoa lukijoiden puolesta, että Iina – sä rokkaat ja jatka samaan malliin.

– Kaisla

Mua hihityttää, just eilen kävin läpi erään suuren firman vuosikertomusta valmennuskurssilla, samaan aikaan kun olisi pitänyt olla kirjoittamassa tätä postausta. Onneksi Otto eilen pelasti, ja kirjoitti kuulumisiaan. Eilen kuitenkin mun blogini täytti kolme vuotta, uskomatonta mutta totta. Tässä sitä vaan ollaan edelleen kolmen vuoden jälkeen, eikä loppua näy (onneksi)!

”Mä oon ottanut jo monta vuotta sitten tavoitteeksi ja uudenvuoden ainoaksi lupaukseksi sen että jokaisen vuoden tulee olla edellistä parempi ja se on mulla tavoitteena myös blogivuosissa. Mun mielestä se on ihan loistava tavoite ja tähän asti se on toiminut joka kerta.”…”Ihan mielettömiä juttuja on takana ja vielä mielettömämpiä on edessä, siitä olen varma.” Näin kirjoitin vuosi sitten kirjoittamassani vuosikatsauksessa, kun blogi täytti kaksi vuotta. Ehdottomasti tämä piti paikkansa myös tämän kuluneen vuoden kohdalla, suuremmassa mittakaavassa kuin koskaan osasin kuvitella! Ehkä nyt voisin jo vähän hillitä toiveitani, tämä vuosi on nimittäin tuonut mukanaan niin paljon niin nopeasti, että välillä on itse vaikea pysyä perässä kaaoksenomaisen kalenterin kanssa. Kiitollinen olen silti kaikesta mitä olen saanut kokea, enkä vaihtaisi tätä mihinkään!

En villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut pääseväni blogin kautta ulkomaille ”työmatkoille” tai etenkään tulevani Suomen ehkä arvostetuimmissa blogiawardseissa, Aussie blog awardseissa lukijoiden valinta -kategorian kakkoseksi. Hääblogini voitti Vuoden hääblogi -tittelin, ja lifestyleblogini pääsi ehdolle myös muissa blogiawardseissa. Kaikesta tästä on kiittäminen teitä ihania ihmisiä siellä ruudun takana, jotka piristätte mua päivästä toiseen, inspiroitte ja saatte tekemään enemmän töitä blogin eteen.

Teille mä tätä kirjoitan, ja lukijaystävällisyys tulee myös olemaan seuraavan blogivuoden suurin tavoite. Lukijaystävällisyydellä en tarkoita sitä, että luopuisin omista näkemyksistäni tai kirjoittaisin blogia jonkun toisen periaatteiden ja toiveiden mukaan. Sillä tarkoitan sitä, että yritän saada ajankäytön hallintaan, postaustahdin säännöllisemmäksi ja ennenkaikkea vuorovaikutuksen blogissa kuntoon. Syksy tuo mukanaan suuria, positiivisia mutta työläitä, muutoksia meidän elämään, useallakin osa-alueella. Sitä ennen mun täytyy kuitenkin oppia aikatauluttamaan blogiarki niin, että selviän kaikista kommenteista, viesteistä ja sähköposteista ja muista asioista ajallaan.

Perinteiseen tapaan kävin läpi kuluneen blogivuoden postaukset, ja valitsin viisi lempparia, ja viisi eniten keskustelua herättänyttä kirjoitusta. Aiemmin olen poiminut viisi ”kohua”, mutta en koe kuluneena vuonna olleen niin montaa varsinaista ”kohua”, että viitsisin niitä erikseen otsikoiden tähän nostaa. Te ihmiset siellä ruudun takana olette olleet niin suurissa määrin asialinjalla, että keskustelu on noussut aivan uusiin sfääreihin ja kommenttibokseissa on ollut mielenkiintoista mielipiteiden vaihtoa, hyvässä hengessä. Mä oon siitä todella iloinen ja ylpeä! Siksi valitsin viisi eniten keskustelua herättänyttä kirjoitusta, enkä negatiivissävytteisiä kohuja.

VIISI LEMPPARIA BLOGIVUODELTA 2013-2014

A Beautiful body

Mami Go Go -Mintun upea haaste, johon hetken epäröinnin jälkeen uskalsin osallistua, oli mulle itselleni tosi tärkeä. Synnytyksestä oli vasta aika vähän aikaa, ja oma vartalo tuntui ehkä vielä vähän vieraalta. Haasteen positiivinen meininki, ja teidän ihanat kommentit tuntuivat kuitenkin tosi hyvältä, ja se antoi mulle voimaa ja itsevarmuutta juuri oikeaan aikaan, hyväksyä vartaloni ja itseni juuri sellaisena kuin olen.

Videovastauksia osa 1 Parisuhde

Saitte kysyä multa ja Otolta kysymyksiä, joille vastattiin videolla. Kysymyksiä tuli todella paljon, ja vielä kolmen osan jälkeenkin osa on vastaamatta. Postauksen tekeminen Oton kanssa oli huippuhauskaa, koska Otto nyt on tuollainen vekkuli tyyppi ja oli kiva kuulla mikä teitä kiinnostaa, ja vastailla yhdessä oikeasti mielenkiintoisiin kysymyksiin. Saipa siinä kuulla Otonkin mielipiteitä asioihin, joista ei ehkä muuten oltaisi edes tultu keskustelleeksi.

Sanoinkuvaamattoman onnellinen

Tuoreena rouvana kirjoitin tunteikkaan postauksen meidän hääpäivästä, ja siitä miltä avioliiton satamaan astelu tuntuu. Vieläkin kirjoitusta lukiessa palaan päivän ihaniin tunnelmiin, ja allekirjoitan joka sanan. Jaksan hehkuttaa meidän hääpäivää kyllä koko loppuelämän, se vaan oli täydellinen päivä! Ja ihanaa oli myös se miten te kaikki mahtavat lukijat iloitsitte meidän puolesta, ja olitte hengessä mukana.♥

8.2.2014

Meidän häistä koostettu kymmenen minuutin videopätkä blogissa keräsi teiltä hurjan määrän ihania kommentteja! Me saatiin juuri tällä viikolla lopullinen, pitkä versio häävideosta joka katsottiin, ja ei löydy sanoja kuvaamaan miten onnellinen olen siitä, että tuo mieletön päivä on tallennettu myös elävänä kuvana. Jonkun mielestä on ehkä rohkeaa tai liian avointa jakaa videota omasta hääpäivästään, mutta me ei koettu siinä mitään pahaa, että näytettiin pieni pala meidän onnesta myös teille. 10 minuuttia oli pieni pala kolmella kameralla 15:sta tunnin aikana kuvatusta materiaalista, mutta siitä välittyi se mieletön fiilis ja rakkaus, joka tuona päivänä vallitsi.

359 päivää imetystä

Imetyspostaus oli mulle tosi tärkeä, ja on edelleen. Imetys oli itselleni lopulta paljon suurempi asia, kuin osasin etukäteen odottaa, ja kirjoittaminen siitä oli hyvä keino purkaa ajatuksia, ja sitä haikeutta mikä imetyksen lopetukseen liittyi. Imetyksen lopetuksesta on jo reipas kuukausi, ja hyvin sujuu Zeldalla ihan tavallisen maidon kanssa, vaikka mä täällä välillä ikävöin vieläkin meidän rauhallisia aamuja sängyssä imettäen, nyyhkis! Oli ihanaa saada lukea myös teidän imetyskokemuksia!

VIISI ENITEN KESKUSTELUA HERÄTTÄNYTTÄ POSTAUSTA BLOGIVUODELTA 2013-2014

Toivepostaus: Palautuminen raskauden jälkeen osa 2

Kirjoitin raskaudenjälkeiseen palautumiseen liittyvistä paineista, ja pirujen maalailusta seinille vartalonmuutosten suhteen. Monella oli sanottavaa aiheeseen, sillä vaikka palautuminen on yksilöllistä, paineita asetetaan joka suunnasta, ja kauhukertomuksilla pelotellaan etukäteen.

Tarina nimen takaa

Kuopuksemme nimi ei ole se kaikkein tavanomaisin, mikä herätti ihmisissä mielenkiintoa, ihailua ja ärsytystä, sekä kaikkea siltä väliltä. Tarina nimen takaa oli meidän tapamme kertoa, miksi Zeldan nimen valitsimme, ja Oton kuvaama video postauksen loppuun sai monet avaamaan sanaisen arkkunsa.

© Täydenkuunkuva

Elämä ruudun toisella puolella

Otto kirjoitti siitä, millaista on olla bloggaajan aviomies. Postaus oli mulle itsellenikin mielenkiintoista luettavaa, sillä onhan se erilaista lukea pohdintaa postauksesta, kuin jutella arkisesti aiheesta. Mä tykkään hirveästi Oton tyylistä kirjoittaa, ja niin tuntuu tykkäävän moni teistäkin, ellen ole ihan väärässä!

Nykyistä ja tulevaa

Toivottu postaus mun tulevaisuudensuunnitelmista herätti paljon ajatuksia kouluvaihtoehdoista, ja amk-yliopisto -vastakkainasettelua. Oli mielenkiintoista lukea mun haaveiden alaa opiskelleiden, tai opiskelevien, kokemuksia ja ajatuksia, ja musta oli ja on ihanaa että te osallistutte niin sankoin joukoin pohtimaan näitä asioita. Antaa itsellenikin aivan uutta näkökulmaa, ja saa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja!

Näkökulma blogimainontaan

Tuoreimpana lisäyksenä blogivuoden keskustelunherättäjiin, oli postaus blogimainonnasta. Aihe on mielenkiintoinen, ja tapetilla eri medioissa jatkuvasti. Uskon keskustelun jatkuvan yhä voimakkaampana, ja toivon kovasti itsekin kaikille bloggaajille yhteisesti voimassaolevia mainonnan sääntöjä  edelleen, jotka selkeyttäisivät toimintaa kaikkien osapuolien kannalta. Postauksessa valitettavasti vähän virheellisesti puhuin blogimainonnan säännöistä, sillä kyseessähän on vain ohjeistus, jota itse siis noudatan, mutta kaikki bloggaajat eivät välttämättä vielä niin vielä toimi.

Siinä oli kymmenen mun mielestä noston arvoista postausta kuluneelta blogivuodelta. Onko teille jäänyt mieleen jokin näistä postauksista, vai olisiko kenties joku toinen postaus ansainnut paikan tässä listauksessa?

Kiitos vielä kuluneesta vuodesta kaikille, tervetuloa mukaan uusille ihanille lukijoille, ja toivottavasti ensi vuodestakin tulee upea ja aikaansaava blogivuosi! Onnea But I’m a human not a sandwich kolme vuotta!

Sain Oral-B:ltä teille kaksi sähköhammasharjaa 3D White -harjaspäällä, ja Oral B 3D white Luxe Glamorous Shine -hammastahnaa arvottavaksi näin blogin synttäripäivän kunniaksi. Sähköhammasharjoja olen blogissani arponut ennenkin, ja ne ovat tainneet ollakin blogini kaikkein suosituimpia arvontoja kautta aikain, eikä ihmekään. Sähköhammasharja on sellainen tarvike, joka jokaisen kannattaisi hankkia, mutta jonka hankkimista tulee aina lykättyä, kun keksii jotain ”tärkeämpää” ostettavaa. Olen pessyt hampaitani sähköhammasharjalla nyt noin puoli vuotta, eivätkä mun hampaat ikinä ole voineet paremmin.

Sähköhammasharjalla hampaiden puhdistuksessa on vaikeaa epäonnistua, kun harja hoitaa kaiken duunin ja itse vain liikuttaa sitä kevyesti hampaiden pinnoille eteenpäin. 30:n sekunnin välein tuleva aikahuomautus on myös loistava, itselleni ainakin on ollut aiemmin hankalaa hahmottaa, milloin kannattaa vaihtaa hammasneljännestä, ja milloin se koko kaksi minuuttia on kulunut. Nyt hammasharja hoitaa muistutuksen mun puolesta, mikä on enemmän kuin kätevää.

Tammikuussa kävin hampaiden valkaisussa, sekä puhdistuksessa, ja en kyllä vaihtaisi tätä puhtaiden hampaiden tunnetta mihinkään, on niin ihanaa kun voi hymyillä rohkeasti ja tietää että hampaita kehtaa esitellä. Taannoisella Tanskan matkallani sain tutustua myös 3D White Luxe -hammastahnaan, jota sain kotiin kokeiltavaksi. Testituubit loppuivat aikoja sitten, ja olen ostanut jo useampaan otteeseen tahnaa itse lisää, enkä voisi kuvitella enää käyttäväni muuta. 3D White Luxe -hammastahnalla mun ei tarvitse pelätä, että hampaiden valkeus katoaisi jonnekin, vaan joka kerta pestessä saan saman puhtaan ja raikkaan fiiliksen, ilman tummentumia.

Arvonnassa palkintona kaksi pakettia, jotka sisältävät Oral B Professional Care 600-hammasharjan 3D White-harjaspäällä, sekä kaksi tuubia Oral B 3D white Luxe Glamorous Shine -hammastahnaa. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, keksimällä itsellesi nimimerkin ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Jos haluat osallistua kahdella arvalla, käy tykkäämässä blogini FB-sivuista ja mainitse siitä kommentissasi (kaikki FB-tykkääjät saavat siis kaksi arpaa). Aikaa osallistua arvontaan on nyt kiireiden vuoksi pitkästi, eli 18.5. klo 22.00 asti.

Yhteistyössä Oral-B:n kanssa toteutettu.

Onnea arvontaan kaikille! <3

Synttäriviikon jokavuotinen perinne, katsaus lastenvaatevalikoimaan on vuorossa tänään. Olihan meillä puuhaa tyttöjen kanssa aamulla, kun siivottiin vaatehuone ja käytiin läpi kaikki mahdolliset vaatteet kuvia varten. Laiskana pyykkääjänä en onnistunut saamaan kaikkia vaatteita kuvauskelpoisiksi, mutta on tässä suhteellisen kattava läpileikkaus tämän hetken suosikeista. Meillähän tytöt siis käyttävät osittain samaa vaatekokoa, lähinnä paidoissa ja mekoissa, enkä ole näissä kuvissa erotellut mitkä ovat Zeldan, ja mitkä Tiaran vaatteita, koska niin ei ole vaatehuoneessakaan. Eli osa vaatteista varmasti näyttää vähän eri kokoisilta, kun rinnakkain on vaatteita koosta 74 kokoon 92.

Mä kävin Tiaran ja Zeldan vauva-aikojen välillä suuren tyylimuutoksen läpi, ja aloin tykkäämään muksujen vaatteissa enemmän värikkäistä, kuosillisista yksilöistä alun prinsessainnostuksen jälkeen. Viimevuotista vaatekatsausta vilkuillessa näyttää jo enemmän silmää miellyttävältä, kuin sitä edellisessä, ja voin melkein varmuudella sanoa että jos nyt saisin vauvan niin pukisin hänet aika samaan tapaan kuin Zeldan viime vuonna. Eli suurta tyylillistä kehitystä ei vuodessa ole tapahtunut, vaatehamsterointia sitten senkin edestä.

Mä en suosi vaatteissa mitään tiettyä merkkiä, vaan ostan sitä mikä miellyttää silmää. Tykkään kuitenkin erityisesti Polarn O. Pyretin ja Mini Rodinin bodyista, sillä molemmat omaavat pitkän käyttöiän. Mini Rodinin 68/74 -kokoiset bodyt me otettiin käyttöön elokuussa, ja ne menevät Zeldalle vieläkin, eivätkä olleet isoja silloin, tai kinttanoita nyt. Niissä on jotain taikaa selkeästi! Polarn O. Pyretin bodyissa on käännettävät resorit, ja ne lisäävät hihojen osalta käyttöikää tosi hyvin, mutta pitkäselkäinen kuopuksemme kaipaa sitä selkämittaa nopeammin lisää, kuin hihamittaa.

Onneksi nyt aletaan olla jo ulkona body-iästä, kun Zelda viihtyy yhä enemmän pystyasennossa, ja saa panostaa hänenkin vaatteissaan enemmän ihaniin paitoihin, tunikoihin ja mekkoihin. Tiaralla oli vähän aikaa sitten prinsessavaihe meneillään, ja hän halusi käyttää vain mekkoja, mutta nyt neiti viihtyy taas housuissakin. Tiara antaa mun aika vapaasti edelleen sanella mitä hän laittaa päälleen, mutta joskus saattaa löytyä omiakin mielipiteitä tai vaatelemppareita, ja mahdollisuuksien (sää/tilaisuus) mukaan Tipa saa kyllä valita itsekin omat vaatteensa.

Kuvasin nyt vain sisävaatteita, koska ulkovaatteet ovat aika paljon olleet jo esillä, ja näissäkin oli jo ihan tarpeeksi kuvattavaa. Tämä on kyllä hyvä kevätperinne, kun tulee aina samalla tehtyä vaatehuoneen kevätsiivous. Kevätsiivouksessa keräilin myös hyvän satsin vaatteita Minimuotikirppis-kamojen joukkoon, niistä tulossa lisää asiaa tämän viikon aikana, kirppishän on nimittäin jo ensi viikolla!

Raitakuosi on lastenvaatteissa mun suurin suosikki, ja raidallisia vaatteita meiltä löytyy aika paljon. Klassikkoraidat tulevat tietysti PO.Pilta, mutta esimerkiksi Tipalle Zeldan synttäreille ostettu ihana, peplum-raitamekko löytyi H&M:ltä, ja tykkään siitä kuin hullu puurosta. Voisin ottaa samanlaisen itselleni koska tahansa! Tipa on jo sen verran isompi, että musta on hauskaa joskus samistella sen kanssa, ja laittaa vaikka samantyyliset housut ja toppi kuin mulla itselläni on. Zeldaa ja Tiaraa en hirveästi pue samanlaisiin vaatteisiin, vaikka yleensä koitan kuitenkin katsoa että tytöt sopivat edes jotenkuten tyylillisesti yhteen, vaikka värit eivät niin mätsäisikään.

Zeldan vaatteissa erityisesti koitan kiinnittää huomiota mukavuuteen, ja siihen että ne pysyvät päällä. Zelda on kova tyttö kiipeilemään ja repimään sukkia, housuja ja hihoja pois päältään. Lyhythihaiset paidat ja bodyt ovat tällä hetkellä kovassa huudossa, pitkähihaisten kanssa neiti muumioi itsensä hihattomaksi ja hermostuu. Sukkien kanssa olen luovuttanut aikapäiviä sitten, niille ei ole koskaan paria, ja niitä löytyy mitä kummallisimmista paikoista. Olen varma että Zeldan lemppariharrastus on sukkapiilojen keksiminen, niin hassuista paikoista niitä aina löytyy!

Kesäksi pitää hommata vielä ohuita neuleita, sortseja, hameita ja t-paitoja. Meillä ei ole kuin yksi hame, mikä on tosi hassua! Tykkään itse hameista kovasti, ja mua naurattaa se että en kuitenkaan koskaan osta niitä lapsille. Ehkä en ole vain löytänyt tarpeeksi kivoja hameita, tai sitten olen jotenkin alitajuisesti ajatellut niiden olevan epäkäytännöllisiä pienillä lapsilla. Puetteko te lapsillenne mieluummin hameita vai mekkoja?

* saatu blogiyhteistyön kautta.

Tällainen sillisalaatti läpileikkaus, toivottavasti tykkäsitte (ja saitte kuvista selvän, oli pakko vähän tiivistää ja tehdä kollaaseja, sillä muuten postauksessa olisi ollut ihan liikaa kuvia). Mä katsoin tuossa hetki sitten Oton kanssa meidän reilun tunnin mittaisen häävideon ensimmäistä kertaa, ja tuntuu että olen vieläkin ihan sekaisin ja vaaleanpunaiset lasit silmillä, oli niin ihana palata hetkeksi siihen upeaan päivään. Mutta nyt on pakko ottaa lasit pois ja tehdä tilaa unihiekalle, huomenna on edessä pitkä ja kiireinen päivä. Hyvää yötä ihanat!♥

Siinä missä postauksen otsikolla tarkoitin lähinnä kesävaatteiden invaasiota mun vaatekaappiin, siitä tulee enemmänkin mieleen viimepäivien hyytävä sää ja lupaavasti alkaneiden kevätilmojen karkaaminen piiloon. Niin tai näin, tänään vuorossa vaateasiaa! Sen verran kuitenkin tilannekatsausta, että Zeldalla ei onneksi ollutkaan vesirokkoa, tänään näpyt olivat herätessä tipotiessään. Ainoaksi vaihtoehdoksi löytyi se, että ne olisivat MPR-rokotteen aiheuttamat, vaikka eilen en pitänyt sitä mahdollisena, sillä rokotuksen saamisesta on jo reilut kolme viikkoa. Mutta ehkä se sitten vaikutti vähän jälkijunassa, kun neuvolassa sanottiin että 7-10 päivän kuluttua voi näkyä iho-oireita, tai tulla kuumetta.

Ollaan kuitenkin tosi iloisia nyt, että ensi viikko ei ehkä (kop, kop) kulukaan enää neljän seinän sisällä tuskastellen, johan tässä on sairasteltu ihan riittämiin. Sain jo melkein kaksi viikkoa sitten Sheinsideltä uusia kesävaatteita, mutta en ole ehtinyt tai kyennyt niitä kuvaamaan ennenkuin nyt viikonloppuna, kun Otto oli vapaalla ja Zeldan kummisetä katsoi tyttöjä tänään kymmenen minuuttia että kipaistiin pihalle räpsimään asukuvia. Eilen napattiin parvekkeella osa kuvista illan jo hämärryttyä, ja tänään sitten loput.

Valitsin tällä kertaa yhden juhlamekon, yhden arkeen sopivan mekon ja lyhyen, napamittaisen pitsitopin. Ehkä mä alitajuisesti toivon pääseväni kesän lähestyessä joihinkin juhliin kun piti vähän juhlavampi mekko tilata, hahha. Tykkäsin kaikista vaatteista tosi paljon, niissä ei ollut mitään vikaa, ja ne vastasivat tuotekuvausta kerrankin todella hyvin ja olivat kooltaan sopivia.

Mekko Sheinside* / Takki Sheinside* / Kengät H&M / Kaulakoru Glitter*

Nämä ensimmäiset kuvat ovat ”vähän” epäonnistuneita laadultaan, se on pitkä tarina miksi, mutta pahoittelut kovasti huonosta laadusta! Otettaessa kuvat eivät näyttäneet tältä, mutta muutaman mutkan matkassa jälkeen tässä on tulos. Mutta onneksi ihana rusettimekko ainakin näkyy, mä tykkään siitä kuin hullu puurosta! Rakastan tuota rusettiyksityiskohtaa ja avointa selkää, ja mekon kanssa saa kivasti näyttävän kaulakorun tuotua esille, jolloin edessäkin on jotain mielenkiintoista, kun mekko itsessään on aika pelkistetty.

Valkoinen pitsitoppi Sheinside* / Takki Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Kengät H&M / kello Guess*

Valkoinen lyhyt pitsitoppi on mun mielestä kesäksi aivan ihana, sekä farkkujen että hameiden kanssa. Se tulee varmasti näkymään monessa asussa, niin arkena kuin ehkäpä Terdellä tai festareilla jos sellaisille jossain vaiheessa kesää päädyn vierailemaan! Siinä on säädettävät olkaimet, vetoketju sivulla ja ”rintsikat” valmiiksi, eli ei tarvitse periaatteessa rintsikoita ollenkaan.

Mekko Sheinside* / Takki Sheinside* / Kaulakoru Glitter* / Kengät H&M

*saatu blogiyhteistyön kautta

Mun kaikkein suurin suosikki näistä kolmesta, on ehdottomasti ihanaihanaihana ankkurimekko! Se on rento, ei kiristä ei purista, mutta näyttää kuitenkin siistiltä ja sitä voi käyttää vähän hienommissakin päivätilaisuuksissa. Mekko on monipuolinen, korkkareihin yhdisteltynä juhlavakin, mutta perus baltsujen kanssa ihanan arkinen. Tykkään tosi paljon, tää on jotenkin niin mun tyylinen vaate.

Mä rakastan kirsikkapuita, ja olen ikionnellinen että meidän kodin läheltä löytyy yksi ihana paikka, jossa on kolme kirsikkapuuta. Hassua miten pienistä asioista tulee iloiseksi! Toivottavasti tämä melkein-takatalvi menee pian ohi, ja päästään taas nauttimaan ihanasta auringon lämmöstä. Huomenna alkaa mun blogin 3v-synttäriviikko, ja luvassa on paljon toivepostauksia perinteiseen tapaan, sekä muutama yllätyskin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3