Paras keksintöni ikinä tämän blogin suhteen oli eilinen gallup arvonnan yhteydessä. Tiedän kyllä että vain murto-osa teistä tyypeistä osallistuu arvontaan ja vastaa kysymyksiin, mutta arvonnan kommentit antavat kuitenkin suuremman läpileikkauksen lukijoiden mielipiteistä kuin postausten kommenttiboksit yleensä. Olen inspiroitunut, innostunut, ja ennenkaikkea kiitollinen teidän upeasta palautteestanne. Mulla on jo pitkään muhinut mielessä ajatus kirjoittaa teinivuosistani uudelleen blogin puolelle, ja toiveenne asiapostauksista ja Oulu-aiheisista postauksista saivat mut ottamaan aiheen esille. Edellisen kirjoituksen poistin jo pari vuotta sitten, kun se lukijamäärän kasvaessa tuntui liian henkilökohtaiselta tuhansille ihmisille jaettavaksi.

Mä tosiaan olen syntynyt, ja kasvanut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Helsingissä. Vuonna 2005 joulukuussa, mun ollessa kahdeksannella luokalla, me muutettiin kuitenkin äidin työn ja meidän sukulaisten perässä Ouluun asumaan. Muutama kuukausi meidän muuton jälkeen mun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan, mikä muutti meidän elämän pysyvästi. 14-vuotias epävarma tyttö kasvoi aika nopealla tahdilla tyypiksi joka huolehti kotona ruuanlaitosta, kodinhoidosta ja raha-asioista. Veritulpat toivat mukanaan muitakin komplikaatioita, ja äiti oli sairas useamman vuoden.

Mä aloin elää teini-ikää oikeastaan vasta lukion ensimmäisenä vuonna, siihen asti olin suorituskeskeinen miniaikuinen, joka nappasi koulussa leikiten kymppejä aineesta kuin aineesta, ja kotona leikki pakon edessä aikuista. Ulkopuolista apua meidän perhe ei saanut mistään sukulaisia lukuunottamatta, sillä kaupungin kotiavun silmissä 14-vuotias oli tarpeeksi vanha huolehtimaan vuodepotilaasta ja kodinhoidosta. Mä kävin läpi rankkoja asioita, ja päästin ne pintaan vasta siinä vaiheessa kun äiti alkoi parantua ja käydä töissä.

Lukiossa mä en enää jaksanutkaan suorittaa, vaan päästin ne kaikki tunteet pintaan joita olin pitänyt piilossa sekä itseltäni, että muilta. Kävin läpi masennuksen, ja sen vastapainoksi meno  oli aika villiä välillä. Lukioaikoina tutustuin niihin ystäviin, jotka tänä päivänä ovat myös meidän lasten kummeja, ja niitä tyyppejä joihin voin luottaa sataprosenttisesti. He seisoivat mun rinnalla kaikkina aikoina, ja uskon että  näin tulee olemaan loppuelämän.

Meidän ystäväporukka oli tiivis, kaikenkirjava joukko tyttöjä ja poikia, jossa kaikki saivat olla omia itsejään. Oltiinhan me vähän sellainen kanalauma, että saatiin aikaan draamaakin, mutta kukapa teini ei? Oulussa meillä oli maine, meistä liikkui paljon juoruja ja osa ystävistäni sai jopa törkeää huutelua ja uhkailua osakseen kun liikuttiin keskustassa. Syynä tälle huutelulle oli niinkin iso asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, joka ainakin vielä viitisen vuotta sitten tuntui olevan Oulussa big deal. Moni ehkä ajatteli meidän olevan jotenkin olevinamme, ehkä me joskus vähän oltiinkin, mutta oikeastaan me yritettiin vain olla välittämättä kaikkien muiden puheista.

Juoruja liikkui, rikkinäinen puhelin -efekti oli valloillaan ja juttuihin lisättiin aina puolet ilmaa päälle ennenkuin kerrottiin eteenpäin. Tuttua kauraa, tätähän ne teinit ja valitettavasti monet aikuisetkin harrastavat. Mä en koskaan Oulussa välittänyt itseäni koskevista juoruista, olin ihan rohkeasti oma itseni vaan ja annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasta blogia pitäessäni, saadessani alkuaikoina päivittäin, nykyään ehkä viikoittain, kommentteja Oulun vuosia koskien, olen tajunnut miten monet ihmiset kuulivat näitä juttuja, ja uskoivat niitä.

Tyypillisin kommentti joita Oululaisilta saan, on positiivista kehua ja ihmettelyä siitä, miten olen muuttunut niin kauheasta ihmisperseestä tällaiseksi rakastavaksi ja vastuuntuntoiseksi äidiksi. Mä olin se, jolle kaikkien piti nauraa räkäisesti kun se jää 19-vuotiaana yksinhuoltajaksi, tulee maitojunalla takaisin Ouluun äidin nurkkiin, eikä saa itselleen ammattia. Sitä en kiellä etteikö mulla ja mun ystävillä olisi teinivuosina mennyt lujaa, mutta ei me nyt koskaan ihan idiootteja oltu, ihan normaaleja teinejä jotka kokeilivat rajojaan. Varmasti mun elämä olisi voinut saada huonommankin suunnan, Otolla on iso osa siinä että olen nykyään näin onneni kukkuloilla, mutta ehkä mä toivoisin että ihmiset uskoisivat toisiin enemmän, ja tuomitsisivat vähemmän.

Mä oon kuitenkin kaikesta huolimatta kiitollinen kaikille epäilijöille, sillä koskaan, milloinkaan mulla ei ole ollut niin vahva halu päästä eteenpäin kuin muuttaessani takaisin Helsinkiin vuonna 2010. Näyttämisenhalu oli se mikä sai puskemaan eteenpäin ja haluamaan menestyä elämässä. Nykyään se näyttämisenhalu on saanut tilalleen jotain paljon arvokkaampaa, kaksi lasta ja aviomiehen joille haluan antaa rutkasti syitä olla ylpeä musta, eikä mulla ole tarvetta kenellekään muille todistella mitään.

Oulu on Suomen suurimpiin kaupunkeihin kuuluvuudestaan huolimatta pienten piirien kaupunki, ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikesta huolimatta siellä oli hyvä kasvaa, ja oli onni että muutimme sinne ennen äidin sairastumista, niin en jäänyt täysin yksin äidin jouduttua ensimmäistä kertaa sairaalaan. Päällimmäisenä Oulun vuosista on jäänyt hyvä fiilis, sillä vaikeiden asioiden lisäksi sain kokea ihanaa ystävyyttä, ikimuistoisia bileitä, lämpimiä kesäöitä merenrannalla kavereiden kanssa, teiniromantiikkaa, bussipysäkillä kiroilua pakkasaamuina, sydänsuruja ja koulussa puurtamista, kaikkea sitä mitä teininä kuuluukin.

Sellaista oli mun teinielämä, herättikö ajatuksia? Millaista teidän teini-ikänne oli tai on?

Saimme tuossa muutama viikko sitten Sylvanian Familiesin ihanan nalleperheen ja minibussin tytöille leikittäviksi, ja ne ovat saaneet osakseen jo rajua rakkautta yksivuotiaaltamme, ja innokkaita leikkejä kaksivuotiaaltamme. Mulla oli pienenä oravaperhe ja hiiriperhe, taisi olla ehkä karhuperhekin, ja muistan aina leikkineeni mielellään niillä. Mä tykkään kovasti Sylvanian Familiesin maanläheisyydestä, ne muistuttavat mun omasta lapsuudesta ja ovat niin ihana tavallisia, pelkistettyjä ja suloisia värioksennus-glittermegapläjäys-jättipäänukkejen ja muiden kummallisten nykyajan villitysten rinnalla.

Kaksivuotiailla lelusuosikit vaihtelevat tiuhaan tahtiin, mutta ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä että Sylvanian Familiesit ovat tulleet jäädäkseen, äidin mieliksi. Ennemmin mä näitä ostelen synttärilahjaksi kuin vaikkapa monsterinukkeja. Zelda rakastaa hahmoja myös, onneksi tässä setissä ei ollut mukana pikkutavaroita juurikaan. Hahmot ovat vähän kokeneet kolhuja, kun Zelda natustaa niitä pienillä hampaillaan, mutta ei muutama kolhu haittaa mitään.

Pääsiäisen kunniaksi mä sain teille arvottavaksi ihanan Sylvanian Families -rantapakkauksen! Rantasettiin kuuluu hurjasti ihania pikkutavaroita ja yksityiskohtia, juuri niitä joita itse lapsena rakastin, mutta ihan pienimmille näitä en antaisi. Onneksi iloa riittää varmasti hahmoista ja rantakalusteista, pikkutavarathan voi vaikka jemmata myöhemmin annettavaksi jos kotona on vielä pikkuruisia leikkijöitä.

Yhteistyössä Sylvanian Families.

Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Ajattelin tällä kertaa myös lisätä arvonnaan valinnaisen lisäjutun jolla voi lunastaa itselleen kaksi arpaa, nimittäin muutaman kysymyksen teille lukijoille, koska mua kiinnostaa tietää. Voit siis osallistua yhdellä arvalla ihan normaalisti, tai kahdella arvalla vastaamalla kysymyksiin. Osallistumisaikaa on torstaihin 24.4.14 klo 20.00 asti.

1. Milloin aloit lukemaan blogiani?
2. Oletko vakkarilukija vai satunnainen vierailija?
3. Mistä pidät/et pidä blogissani?
4. Parannusehdotuksia?
5. Postaustoiveita?

Eli viisi kysymystä, toivottavasti edes muutama jaksaisi vastailla kysymyksiin. Musta olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla vastauksia, sillä blogissani ei tämän tyyppistä gallupia ole ollut varmaan ensimmäisen vuoden jälkeen! Paljon onnea arvontaan kaikille!

Ihan parasta on keväinen auringonpaiste, joka lämmittää ja mahdollistaa vaatteiden vähentämisen pikkuhiljaa. Ai että mä olen kaivannut sitä, että asuja kuvatessa ei tunnu että jäätyy pystyyn kun ottaa takin pois, vaan oikeastaan onkin yllättävän lämmin. Tuntuu että on taas ihan uutta intoa kuvailuun, sekä tietysti myös asujen valintaan. Toki vielä on viileää, ei todellakaan mitkään sortsikelit, mutta sieltä se kevät on tuloillaan, ja pian myös kesä.

Sain jokin aika sitten Sheinsideltä topin ja tunikan, jonka oikeastaan piti olla mekko, mutta pituudeltaan olikin sitten tunika. Tykkään kuitenkin molemmista todella paljon, ja ne ovat kivan erilaisia yläosia ehkä jo järjettömiin mittasuhteisiin kasvaneen kauluspaitahamsterointini tuotosten seuraksi. Ysärimuoti on vallassa, ja ehkä suurin suosikkini 90-luvun lopusta tai 2000-luvun alusta ovat spagettiolkaimiset topit. Valitsin Sheinsidelta mustan, tuplaspagettiolkaimilla varustetun sifonkitopin johon olen aivan ihastunut. Se sopii sekä housujen, että hameiden kanssa, arkeen ja juhlaan.

Eilisellä lenkillä olin ajatellut ottaa asukuvat korkkareiden kanssa, mutta tuuli kävi sen verran kylmästi että en jaksanutkaan alkaa vaihtamaan, vaan päätin jättää lenkkivarusteeni Niket jalkaan superseksikkäiden sukkien kera, naurakaa vain tyylikkäälle yhdistelmälle!

Toppi Sheinside* / Farkut BikBok / Kaulakoru Glitter* / Kengät Nike 

Tunikaksi osoittautunut mekko oli ensimmäinen Sheinsidelta tilaamani XS-kokoinen vaate. Selkeästi koko meni metsään, sillä vaikka tunika oli muuten oikeastaan löysä, oli sekä helman pituus että hihojen pituus aika lyhyt. Mielestäni tunika näytti kuitenkin kivalta leggingseihin yhdisteltynä, joskin empire-malliksi muuntuneesta vyötärökiristyksestä tulikin ehkä hienoiset äitiysvaatevibat. Tai sitten tämä johtuu vaan siitä kun kaikki ystävät ympärillä joko synnyttävät tai elävät raskauden viimeisiä, huippujänniä metrejä ja mullekin on ehkä tullut pieni masukateus. Mutta ei, ei ja vieläkerran ei, masua ei tänne tule enää!

Takki Sheinside* / Tunika Sheinside* / Leggingsit H&M / Aurinkolasit Glitter* / Kaulakoru Lumoava* / Kello Guess* / Kengät H&M

* = saatu blogiyhteistyön kautta

Sheinsidearvonta päättyi viimein muutama päivä sitten, siinä olikin aika pitkä osallistumisaika, ja voittajaksi arpoutui AnnaMaria! Onnea voittajalle, sinulle lähtee 100:n dollarin lahjakortti. Laittaisitko minulle yhteystiedot sähköpostilla couturecouture(at)windowslive.com, niin saan ilmoitettua ne Sheinsidelle!

Mulla on muutama aika hauska arvonta tulossa nyt lähiaikoina, sekä lapsellisille että ihan kaikille, joten pysykää kuulolla! Mä rakastan järjestää arvontoja, ja kaikkein kivointa on se kuinka voittajat yleensä yllättyvät voitostaan ihan totaalisesti! Kiitos teille kaikille että jaksatte osallistua!♥

Nyt me nautiskellaan siitä että on kaksi päivää vain olla yhdessä ja syödä, ihanaa että saatiin vielä kokonainen ”viikonloppu” pääsiäisloman ansiosta, vaikka Otto tänään olikin duunissa. Ihania jäljellä olevia lomapäiviä kaikille, palailen pian!

Meillä kesti jonkin aikaa virittäytyä pääsiäistunnelmiin, lähinnä viime viikon kiireistä johtuen. Sunnuntaina käynnisteltiin munanmaalauksella ja rairuohon istutuksilla mattimyöhäsenä, ja epäiltiin ehtivätkö ruohot kasvaakaan pääsiäislomaan mennessä. No ehtivät ne! Tänään aamulla instagramissa hehkutinkin meidän komeaa ruohoa. Toinen jäi vähän kitukasvuiseksi mutta ehkä sekin sieltä vielä nousee, toinen on jo tosi pitkä ja Tiara on siitä aivan innoissaan ja muistaa kastella sitä tunnollisesti joka päivä.

Me lähdettiin Zeldan päiväunien jälkeen koko perhe ulos nauttimaan auringosta, Tiaran sanoin ”tutkimusretkelle”. Mentiin koko reissu täysin Tipan ehdoilla kivien, pensaiden ja roskien tutkimisesta meren tuijotteluun, ja oli ihana nähdä miten Tipa nautti. Tipa on ollut tässä viimeiset pari viikkoa aika uhmakkaalla tuulella ja kokeillut rajojaan oikein olan takaa,  mutta tänään koko päivä meni super hyvin, ehkä osansa teki myös hänen jännittävä tutkimusretkensä. Parasta oli kuulemma hieno keppi joka löytyi heti alkureissusta, sekä isien kanssa kivien heittely veteen, Tipa aina kysyy että ”Isi voisitko heitellä  minun kanssa kiviä plumps?”

Paras kiitos tuli ehdottomasti reissun jälkeen, kun Tiara sanoi että ”Minulla oli hurjan kiva tutkimusretki!”, eipä sitä juuri muuta voi toivoakaan kuin että lapset nauttivat ja ovat onnellisia. Pitkän ulkoilun jälkeen Tipalle maistui pitkästä aikaa hyvin myös ruoka, hän otti jopa lisää, mitä ei ole tapahtunut varmaan viikkokausiin, riippumatta siitä onko tarjolla ollut lempiruokaa vai jotain uutta. Syöminen on ollut meillä ehkä se suurin kiistakapula uhmaikäisen kanssa, ja se on tuntunut ajoittain tosi rankalta. Kun ei toista voi pakottaa syömään, mutta ei haluaisi nähdä tämän nääntyvänkään. Onneksi tänään sujui hyvin, ja nyt pidetään sormet ristissä että tästä eteenpäin syöminen sujuisi taas kuten ennenkin, ainakin seuraavaan uhmakauteen asti.

Zeldakin nautiskeli ulkoilusta ja tytöt seisoivat ties kuinka kauan rantabulevardilla merta ihastellen. Tuli kyllä itsellekin niin kesäinen fiilis siinä istuskellessa kaikessa rauhassa, vain jäätelö puuttui, eikä edes lähikauppa pelastanut näin pitkäperjantaina. Onneksi pian ilmestyvät jo jäätelökioskitkin katukuvaan, ajatelkaa että vappuun on alle kaksi viikkoa, hurjaa!

Ulkoilun jälkeen oli nälkä jo melkoinen meillä kaikilla, eikä olisi yhtään huvittanut alkaa kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Hyvää kannatti kuitenkin todella odottaa, sillä se odotus tosiaan palkittiin. Halusin tehdä tänä pääsiäisenä lammasta, mutta koska pihvit ja paistit eivät kuulu mun osaamisalueeseeni millään tasolla, (vielä), päätin aloittaa helpolla ja tehdä kreikkalaistyylisiä lihapullia lampaanjauhelihasta.

Lammaslihapullat

400g lampaan jauhelihaa1dl punaviiniä
 1/2dl paahdettua sipulia
 1/2 ruukku minttua
 3 paahtoleipää
 1 muna
 suolaa & rouhittua mustapippuria
 2 valkosipulin kynttä
 100g fetaa

Punaviinikastike

500g paseerattua tomaattia 2dl punaviiniä
 suolaa
 sokeria
 rouhittua mustapippuria

Mittaa punaviini kulhoon ja murusta sekaan paahtoleivät ilman reunoja, anna turvota n. 5min. Lisää sekaan jauheliha, pilkotut mintut ja valkosipulit, murustettu feta (ei missään nimessä salaattijuustoa), sekä muut ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele öljytyin sormin pieniksi pulleroiksi, pyöräytä vehnäjauhoissa ja paista pannulla kypsäksi. Lisää lihapullien sekaan paseerattu tomaatti ja punaviini, sekä mausteet ja hauduta n. 10 minuuttia.

Uunijuurekset

1 bataatti 3-5 porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Pilko juurekset ohuiksi tikuiksi ja levitä yhteen kerrokseen tasaisesti uunipellille. Sivele ohuesti öljyllä ja rouhi päälle suolaa ja pippuria. Me paistettiin uunin grillitoiminnolla n. vartti, mutta varmasti ihan normaalisti uunissa paistamallakin tulee hyviä, en vain osaa arvioida paistoaikaa.

Me tehtiin juureksista ja lihapullista tytöille omat vähäsuolaisemmat versiot, ja ne upposivat kyllä molemmille todella hyvin. Tiara myös rakastaa fetajuustoa ja olisi varmaan vetänyt koko fetasalaatin itse ellei muut olisi ehtineet ottaa salaattia omille lautasilleen ennen häntä. Oli kyllä niin hyvää, ai että! Eilen tehtiin myös ihan törkeän hyvää parsapiirakkaa ja sen ohje mun täytyy myös jakaa teidän kanssanne, kuvan voi käydä kurkkimassa Instagramista etukäteen, jos haluaa. Näin kevään tullen on löytynyt taas uusi into kokkaamiseenkin kun koko talven kestänyt pastan pupeltaminen on alkanut kyllästyttää. Onko teilläkin niin että talvella tekee mieli kaikkea kermaista ja täyttävää, kuten pastaa, ja kesällä taas kaikkea uutta ja raikasta, vai olenko ainoa ruokahöperö?

Ruuan jälkeen Tiara sai alkaa pääsiäismunajahtiin,  ja löysi menestyksekkäästi kaikki munat. Karkkipäivää meillä ei ole, eikä Tipa osannut odottaa mitään tällaista, joten oli aika ihana nähdä se innostunut pikkuneidin ilme kun hän löysi munan toisensa jälkeen! Angry Birds -muna piti avata heti mutta muut jäivät vielä odottamaan vuoroaan. Tiaran onnellinen hymy on yhtäkuin irvistys ja silmät sikkaralla, ihana! Takana on kerrassaan loistava pääsiäisen aloitus, tästä on hyvä jatkaa.

Huomenna Otolla on työpäivä, mutta sitten koittaa meilläkin oikea kahden päivän vapaa, ihan parasta! Mahtavaa pääsiäistä kaikille teille ihanille, toivottavasti teilläkin on ollut kiva päivä! Ja hyvää yötä♥

Perjantain Aussie-gaalaan halusin ehdottomasti täyspitkän mekon, mutta lauantaille valitsin jotain rennompaa. Päättelin (ilmeisesti aivan oikein) että lauantaina gaalan pukukoodi on vähän rennompi ja sallivampi, ja valitsin päälleni Zalandon räiskyvästi kuvioidun, hieman alle polvipituisen paljettimekon, jonka lainasin Polhemin pr-toimistolta. Mulla oli kaksi viikkoa ennen gaalaa ihan jäätävä asukriisi kun tuntui etten löydä mistään sellaista mekkoa tai asua ylipäätään, jonka haluaisin laittaa päälleni.

Kaikki kaupat oli kierretty, nettikaupat koluttu läpi ja aloin olla epätoivoinen. Onneksi Stokke Steps -tapahtumassa käydessäni löysin sitten tuon mekon ja ihanat Polhemin tytöt lainasivat sen minulle gaalan ajaksi. Mekko oli ehkä vähän liian iso mulle, mutta ihastuin siihen niin paljon etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin pukeutua siihen. Näyttävä mekko ei paljoa asusteita kaivannut, ja siihen sopivat kultakorkoiset Zaran narusandaletit multa löytyi onneksi omasta takaa. Gaalassa mulla oli kultaiset korvakorut mekon seurana.

Lauantain Indiedays blog awardsit pidettiin Fredan Tivolissa, ja tilaa juhlia oli yllinkyllin. Rankka viikko ja Oton sunnuntain duunivuoro vaativat veronsa siinä mielessä, että lähdettiin kotiin jo ennen kymmentä. Jotenkin vaan alkoi olla niin väsynyt fiilis, ja ei haluttu juhlia liian myöhään ettei väsy kestä koko tätä viikkoa. Se oli selkeästi oikea päätös ja oli ihana tulla kotiin syömään rauhassa iltapalaa ja katsomaan hetkeksi sarjoja tabletilta.

Kerettiin kuitenkin moikkailemaan kaikkia tuttuja ja onnittelemaan voittajia huikeista suorituksista! Meillä oli tosi mukava ilta, ja vaikka rennompi aikataulu onkin ihanaa niin pieni haikeus on siitä että tämän kevään gaalat on jo ohi. Onneksi uusia gaaloja tulee ja ystäviä näkee muutenkin, gaalat ovat vaan siitä mukavia että näkee niin paljon ihania ihmisiä kerralla.

Kollaasin kuvat Jim Bergström & Henri Ilanen /Olympus

Mamigogo -blogin ihana Minttu, Saksan matkaseuralaiseni, voitti ansaitusti ykköspalkinnon Vuoden blogiteko -kategoriasta A beautiful body -haasteellaan. Mä oon niin iloinen että sain tutustua Minttuun paremmin matkalla, siinä on nimittäin harvinaisen mahtava, aito ja kiva tyyppi!

Kumpi asu oli lemppari, perjantain pitkä punainen mekko vai lauantain lyhyt ja säihkyvä mekko?

Nyt mä lähden nautiskelemaan juuri uunista tullutta parsapiirakkaa, jonka ohjeen jaan jos se maistuu hyvälle! Illalla suunnataan Jemmin ja Tapion kanssa Apolloon katsomaan Sami Hedbergiä ja kumppaneita, olen tosi innoissani sillä tämä on eka kerta ikinä kun näen standuppia livenä. Ihanaa pääsiäistä kaikille♥♥