Tänään oli se päivä jota on odotettu niin hurjan pitkään, rakenneultra. Aikaisin aamulla silmät sikkaralla ajeltiin kohti Naisten klinikkaa ja mua jännitti aivan mielettömän paljon, niin taisi jännittää Ottoakin. Onneksi automatkalla meidän vauva potki mua taas ihan urakalla, aivan kuin vakuuttaakseen että ”älä äiti jännitä, mulla on kaikki ihan hyvin!”. Ihan ensimmäisenä katsottiin meidän tyypin rakenteita ja hän esitteli niin hienosti selkärankaa ja kasvojaan ja taitojaan ja heilui aivan hulluna. Jälleen ultrannut kätilö totesi että tämä tyyppi on harvinaisen eloisa tapaus. Vauva kerkesi siinä vajaan puolen tunnin ultrauksen aikana vaihtamaan asentoa ainakin miljoona kertaa, imi peukaloa, rapsutti niskaansa, vilkutti ja ennenkaikkea potki ihan hurjasti. Oli taas hauska katsoa niitä liikkeitä ruudulta yhtäaikaa kun itse tunsi ne, tuli sellainen jotenkin paljon läheisempi olo vielä vauvan kanssa kun näki siitä ruudulta miltä hän liikkuessaan näyttää.

Oli niin onnellinen fiilis siitä että kaikki on hyvin, tapitettiin vain ruutua silmä kovana. Meidän ihana vauva. Lopuksi uskaltauduttiin tietenkin myös kysymään sukupuolta, siinä vaiheessa kun kaikki muu oli jo käyty läpi ja tiedettiin että kaikki on hyvin. Ja kyllä hän sen hienosti sieltä näyttikin. Siinä vaiheessa kun sanoin kysymyksen ääneen, mä jotenkin tiesin jo. Mulla oli ihan varma tunne, vaikka en itse ultrakuvia niin hyvin tulkitsekaan. Siinä kohtaa se vaisto vain tuli.

”Kyllä tämä näyttäis nyt siltä että teille on tulossa pieni tyttö”. Kätilö näytti meille ihan selvästi sitten ruudulta mistä hän näki sukupuolen ja kyllä se tosiaan ihan vahvasti tytöltä näytti sitten kun joku kertoi miten kuvaa pitää tulkita. Tyttö. Meille tulee kolmas pieni ihana tyttö <3

Miettikää mikä mieletön tyttökopla meillä on pian täällä, kolme ihanaa prinsessaa, kaikki omanlaisiaan mahtavia tyyppejä. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen pienestä tytöstä. Tottakai olisi toisaalta hauskaa että saisi kokea pojankin vanhemmuuden, mutta uskon myös että meillä vanhempina on tytölle ihan yhtä lailla paljon annettavaa. Ja nimenomaan niinpäin, mitä meillä on annettavaa lapselle. Lapsi ei ole mikään juttu millä yrittäisin täyttää jotain aukkoa elämässäni, vaan lapsi on ihan mieletön lahja jollaisena häntä tulee kohdella, ja miettiä miten itse voi tehdä hänen elämästään parasta mahdollista. Se että me ollaan niin onnekkaita että saadaan kolmas terve lapsi on ihan uskomatonta, ja mä olen satavarma siitä että tämä pieni neiti ottaa oman paikkansa meidän porukasta samantien.

By the way, me keksittiin vauvalle jo nimi, vaikka vielä aamulla ei ollut edes minkäänlaista ideaa kummankaan sukupuolen nimistä, paitsi että jos hän olisi ollut poika, olisi nimeen tullut mukaan Oton toinen nimi. Mutta tosiaan muuta ei tiedetty. Nyt tiedämme, ja se nimi on ihan täydellinen. Enkä malta odottaa että päästään kutsumaan tyyppiä sillä nimellä.

Mä kuvasin videolle meidän tyttöjen reaktion uutiseen, sellainen video siis luvassa mahdollisimman pian! Nyt kun mä kirjoitan tätä, meidän vauva potkii taas ihan hulluna. Ihan kuin hänellä olisi joku kuudes aisti joka tietää kun hänestä puhutaan tai häntä ajatellaan. Hassu pieni tyttönen <3

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille, terveisin onnensa kukkuloilla oleva kohta kolmen tytön äiti. <3

Yhteistyössä ASUS. Mä sain kunnian olla yksi ASUSin Brand Ambassadoreista, eli tulen tänä syksynä ja ensi keväänä tutustumaan ASUSin tuotteisiin ja saamaan koulutusta bloggaamiseen ja ennenkaikkea blogin kasvattamiseen ja kehittämiseen entisestään. Brand Ambassadorin pesti kiinnosti mua kovasti, sillä ASUSin tuotteet ovat mulle entuudestaan tuttuja, ja musta se yhdistelmä että pääsen sekä testaamaan bloggaajille parhaiten sopivia uutuuskoneita ja oppimaan uutta bloggaamisesta kuulosti vaan yksinkertaisesti niin hyvältä että oli pakko lähteä mukaan.

ASUS järjestää syksyn mittaan neljä workshopia, joissa käydään läpi blogin kehittämistä erilaisin keinoin. Workshopien teemoina ovat mm. blogin kävijämäärien kasvattaminen SEO:n avulla, Googleanalytiikan hyödyntäminen bloggaamisessa sekä suunnitelmallinen sisällön luominen. Niissä opitaan myös pieniä niksejä joiden avulla voi olla tehokkaampi koneen käyttäjänä ja saada omista työvälineistään enemmän irti. Tällä viikolla meillä olikin jo ensimmäinen workshop ASUSin kanssa, ja sitä oli vetämässä digitaalisen markkinoinnin ammattilainen Aki Ovaska. Tässä ekassa workshopissa sain hyviä muistutuksia siitä, että kaikki ne keinot joita käytin aiemmassa työssäni tuottajana kannattaisi ottaa käyttöön myös henkilökohtaisessa blogissani. Eli tervetuloa vaan taas excel-sisältökalenteri, idealistat ja muut tärkeät luomisprosessin välineet käyttöön.

Se on jännää että kun on vain itse itselleen vastuussa, sitä usein lipsuu järjestelmällisyydessä. Vaikka sillekin on ihan tärkeä syy miksi firmoissa asioille on tietyt prosessit ja suunnittelutavat, se on vaan yksinkertaisesti tehokkaampaa niin. Eli nyt olen jo skarpannut paljon tässä suunnitelmallisuudessa, vaikka aina mulla on omat epämääräiset To Do -listani olleetkin myös henkilökohtaisen blogin kanssa. Tällä hetkellä löytyy pari excel-taulukkoa, ja heti on jotenkin paljon enemmän sellainen fiilis että olen tilanteen tasalla. Myöskään hyvät postausideat eivät unohdu kun ne kirjoittaa heti ylös.

Käytiin läpi myös Google Analyticsia, mikä on mulla on jo vuosia ollutkin melkeinpä päivittäisessä käytössä. Nyt sain vinkkejä siihen miten voin tehdä itselleni räätälöityjä viikkoraportteja, ja kuinka voin helpommin suunnitella kiinnostavaa sisältöä sen perusteella mitä GA kertoo mulle esimerkiksi kuluneen kuukauden postauksista. Google Analyticsia kannattaa ehdottomasti seurata, sillä mikään muu alusta ei kerro kävijöiden oikeaa määrää kuin se. Sieltä saa myös paljon korvaamattoman arvokasta tietoa siitä mistä blogin vierailijat tykkäävät ja mistä eivät, ihan ilman kommentteja ja tykkäyksiäkin.

Mulla on ollut Brand Ambassadorina nyt testilainassa ASUSin makea Zenbook Flip UX360 -läppäri, josta olen tykännyt tosi paljon. Zenbook Flipiä voi siis käyttää sekä läppärinä että ihan vaan tablettina, kun kääntää näppiksen kokonaan ympäri piiloon ja käyttää vain kosketusnäyttöä. Ekalla kerralla se tuntui tosi pelottavalta, olin ihan varma että hajotan koneen. Mutta niin vaan se onnistui! Zenbook on unelman kevyt, mikä sopii hyvin varsinkin nyt kun en saa kantaa mitään kovin raskaita juttuja että supistukset eivät ylly pahemmaksi. Koneessa riittää hyvin tehoja blogin vaatimiin juttuihin kuten usean ohjelman yhtäaikaiseen pyörittämiseen, photariin ja lightroomiin.

Nopea SSD-kiintolevy on ainakin mulle tärkeä, en voi sietää sitä jos joutuu kauheasti odottelemaan tiedostoja siirrellessä tai tallentaessa. Koneessa on myös 8 gigaa keskusmuistia mikä riittää hyvin blogitarpeisiin, ja kone on hiljainen sekä pysyy viileänä. Eli nyt kun en aina jaksa työskennellä työpöydän ääressä vaan pötköttelen lepäämässä sohvalla, on kivaa että kone ei mölyä ja kuumene sylissä kauheasti, vaan on ihanan hiljainen niinkuin pitääkin. Akkukesto on jopa 10 tuntia, eli ei tarvitse myöskään olla piuhoissa kiinni vaan läppärin käyttö on helppoa ja täysin langatonta mikäli muistaa aina välillä ladatakin. Koneesta löytyy lisätietoa ja tarkempia speksejä ASUSin sivuilta, käykää ihmeessä tutustumassa lisää jos uuden läppärin hankinta on juuri nyt tai tulevaisuudessa ajankohtaista.

ASUS on avannut uuden The Next Level Of Blogging – blogin Indiedaysin sivuille, mistä löytyy mm. näitä workshopeissakin käsiteltäviä aiheita ja paljon paljon hyödyllisiä vinkkejä kaikille jotka haluavat kasvattaa ja kehittää blogiaan. Workshopeihin voi hakea mukaan myös tämän saman ASUS -blogin kautta, kannattaa aivan ehdottomasti osallistua sillä niissä on todella hyviä vinkkejä ja neuvoja tarjolla, sellaisia joista monet yritykset ovat valmiita maksamaan sievoisia summia. Lokakuun workshop on maanantaina 24.10 ja marraskuun workshop maanantaina 28.11. Workshopien tarkemmat ajankohdat ja aiheet tarkentuvat myöhemmin, ja niihin voi tosiaan hakea mukaan kampanjablogin kautta.

Yhteistyössä ASUS.

Mikä teitä erityisesti kiinnostaa bloggaamisen taustajutuissa? Mihin te kaipaisitte vinkkejä eniten bloggaamisessa tai blogin kehittämisessä? Miten te kehitätte omaa blogianne?

Nyt on teidän vuoro arvailla että kumpaa sukupuolta meidän tuleva pikkuinen on! Iik vähän jännää. Tähän alkuun pohjustan tätä kertomalla vähän omia fiiliksiä ja kertomalla muutaman leikkimielisen sukupuolitestin tuloksia, niiden ja mahan muodon perusteella on hyvä arvailla. Mähän voin vaikka laskea teidän arvauksista sitten prosentin että kumpaa veikattiin enemmän! Katsotaan osutteko te oikeaan, ja osuvatko (tälläkin kertaa hyvin ristiriitaiset) testit oikeaan.

Mun omien raskausoireiden perusteella mä veikkaisin tyttöä, kaikki oireet on nimittäin olleet melko samanlaisia kuin kahdessa aiemmassakin raskaudessa, ehkä vähän voimakkaampia vaan, mutta niin olivat viimeksikin voimakkaampia kuin ekalla kerralla. Sen sijaan unissa ja omissa ajatuksissa vauva on tuntunut enemmän pojalta, en tiedä miksi. Joskus puheessakin on tullut vahingossa ensin kutsuttua vauvaa pikkuveljeksi vaikka mitään käsitystä sukupuolesta ei vielä ole, ihan yhtä hyvin hän voi olla pikkusiskokin. Mä olen ostanut vauvalle oistaiseksi vain neutraaleja vaatteita (vaikka jotkut ovat keltaisen, mustan ja valkoisen päätelleetkin olevan pojan värejä), koska en tosiaan uskalla omiin tuntemuksiini, kumpiinkaan niistä, luottaa vielä yhtään. Edellisellä kerrallakin mulla oli poikaolo mutta tyttö meille tuli, senkään takia en luota olemattomaan vaistooni.

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille on tulossa tyttö, sillä vauva on saanut alkunsa toukokuussa kun olin 24-vuotias. Aiemmissa raskauksissa kiinalainen syntymäkalenteri on veikannut kummallakin kerralla poikaa ja me ollaan saatu vain tyttöjä. VAU-sivun testin mukaan odotamme suuremmalla todennäköisyydellä poikaa. Sormustestin (jota en ennen ole tehnytkään) mukaan meille on tulossa poika, sillä naruun ripustettu vihkisormukseni pyöri ympyrää mahan yläpuolella.

Edellisviikon synttärikiireissä multa jäi tekemättä video ja postaus raskausviikosta 18. Se nyt ei sinällään kovin merkityksellinen viikko ollut raskauden kannalta muutenkaan, eli mitään ei ole missattu, mutta nyt on vuorossa vähän catch-upia näihin pariin viikkoon. Tässä siis ensin kuulumisia videolla, ja videon lisäksi ajatuksia ihan kirjoitettuna!

Suora linkki videoon TÄSSÄ:

Musta tuntuu edelleenkin että maha ei ole kauheasti kasvanut, mutta kun vertasin edellisviikkojen mahakuvia tuohon uusimpaan niin onhan siinä kasvua, vai mitä? Ottokin naureskelee mulle joka kerta kun me halataan ja meidän välissä on ihan selkeä pallo. Ihana pieni palleroinen. Tyyppi viihtyy edelleen enemmän oikealla puolella, niinkuin kaikki meidän vauvat on viihtyneet. En tiedä mistä se johtuu! Jotenkin tosi hassua että kaikki ovat nimenomaan henganneet enemmän oikealla puolella, mikähän tuossa vasemmassa puolessa on vikana kun ei kelpaa? No ei, ehkä oikealla vain on niin mukavaa.

Vauva potkii aika paljon ja usein niinkuin videolla kerroinkin, ja heräilen siihen välillä öisinkin, se on hassua. Mutta ainakin toistaiseksi tyyppi on vielä niin pieni että se tuntuu vaan hauskalta. Pari kertaa myös tytöt ovat onnistuneet pitämään kättä mahalla juuri silloin kun vauva on potkaissut tai tökkinyt, heistä se on ihan hullun hauskaa.

Tämä on nyt sitten viimeinen viikko ennen rakenneultraa, ja viikonloppuna ajattelinkin laittaa pystyyn jonkinlaista arvauskilpailua sukupuolesta, vaikka eihän se tietenkään varmaa ole että hän sen rakenneultrassa suostuu näyttämään. Sitä on kuitenkin hauska arvuutella ja ajattelin tehdä jotain noita leikkimielisiä testejäkin sukupuolesta, vaikka en niihin uskokaan. Jos tiedätte jotain hauskoja testejä niin laittakaa ihmeessä linkkiä, voin sitten jakaa tuloksia siinä sukupuoliarvauspostauksessa! Mulle tulee itselle mieleen ainakin se kiinalainen syntymäkalenteri ja sitten perinteinen ”oiretesti” jotka olen tehnyt aiemmissakin raskauksissa. Mutta jos on vielä joitain muita niin kertokaa ihmeessä.

Mun Iinalaura-youtubekanavan pääset tilaamaan TÄSTÄ, sinne videot ilmestyy aina ihan ekaksi!

Aurinkoista tiistaita kaikille teille ihanille <3

Yhteistyössä Henki-Fennia. Huomenna mun äidillä on synttärit, hän täyttää 56 vuotta. Kymmenen vuotta sitten, maaliskuussa 2006, mun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan. Hän oli silloin 45-vuotias, ja mä olin 14. Äiti oli vakaassa työssä vakuutusyhtiössä, oltiin vasta muutettu Helsingistä Ouluun meidän koko suvun luokse, meillä oli makea uusi kämppä keskustassa ja kaikki hyvin. Kunnes ei enää ollutkaan. Yhtäkkiä meidän koko elämä mullistui hirveän sairauden seurauksena. Äiti taisteli hengestään teho-osastolla, ja mä pienenä 14-vuotiaana pelkäsin yli kaiken että menetän ainoan vanhempani ja perheeni, mun rakkaan äidin.

Kun äiti pääsi sairaalasta kotiin, mä pelkäsin olla yksin hänen kanssaan. Pelkäsin että kaikki toistuu, joudun soittamaan ambulanssin jälleen ja menetän äidin. En uskaltanut nukkua ja pelkäsin kuollakseni lähteä kouluun aamuisin. Pelkäsin tulla koulusta kotiin, koska pelkäsin että kotoa löydän elottoman äidin. En halunnut lähteä edes rippileirille koska olin ihan varma että äiti ei selviäisi viikkoa ilman mua. Eivätkä ongelmat siihen loppuneet, aivoinfarktin seuraukset olivat kauaskantoisia odottamattomillakin tavoilla. Sairauteen määrätyn väärän lääkityksen takia äiti menetti liikuntakykynsä vuosiksi, joutui useampaan leikkaukseen ja aivoinfarkti vei myös työkyvyn mukanaan ja toi tilalle masennuksen.

Työkyvyn mukana meni talous. Miksi? Koska ironista kyllä, vuosikymmenet vakuutusyhtiössä työskenneellä äidilläni ei itsellään ollut henkivakuutusta. Hän oli vakuuttanut kodin, auton ja lapsensa mutta unohtanut itsensä. Vielä kymmenen vuotta infarktin jälkeen äiti taistelee samojen ongelmien kanssa jotka kymmenen vuotta sitten alkoivat. Vaikka hän on voittanut sairauden ja kykenee elämään melko normaalia eläkeläisen elämää pienistä terveysongelmista huolimatta, hän taistelee edelleen talousongelmia vastaan. Ja se on äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa, ja omalta osaltaan vaikeuttaa paranemista esimerkiksi masennuksesta.

Mun mielestä se on aina ollut nurinkurista, ensin menetät sen kaikkein tärkeimmän: terveytesi, ja sen lisäksi sitten vielä koko muu elämä menee aivan pyllylleen. Ei sen niin pitäisi mennä. Eikö se jo riitä että ei voi enää olla yhtä hyvinvoiva kuin ennen? Pitääkö sen lisäksi vielä menettää talous ja sen mukana koti, auto ja kyky tehdä mitään mukavaa tai yllättävää elämässä. Ei ole pakko. Jos ottaa henkivakuutuksen ajoissa. Silloin voi keskittää kaiken omaan terveyteen ja parantumiseen. Ja luottaa siihen että talouskin kantaa.

Kun tulin äidiksi viisi vuotta sitten, otin itsekin henkivakuutuksen yhdessä Oton kanssa. Mä toivon maailman eniten että sille ei koskaan ole tarvetta, mutta äidin sairastuminen osoitti että koskaan ei voi tietää eikä koskaan voi varautua liikaa. Munkin äiti oli terve ja hyvinvoiva 45-vuotias ennen sairastumistaan. Jos ikinä mulle tai Otolle käy jotain, henkivakuutus auttaa niin sairauden hoidossa, mahdollisessa pysyvässä työkyvyttömyydessä kuin kuolemantapauksessakin. Nämä ovat hirveitä ja ikäviä asioita joita ei tosiaankaan haluaisi miettiä ikinä, mutta jos miettii valmiiksi, on elämä helpompaa siinä vaiheessa jos käy huonosti.

Meidän perheen jokaisella jäsenellä on henkivakuutus ja turva vakavan sairauden varalta, jotta me voidaan aina keskittyä olennaiseen mikäli jotain ikävää tulee eteen: paranemiseen. Henkivakuutuksella taataan sekä perheenjäsenten turva kuolemantapauksen sattuessa, että oma elintaso mikäli eteen tulisi vakava sairaus joka aiheuttaisi pysyvän työkyvyttömyyden. Lakisääteinen turva voi olla yllättävänkin alhainen, riippuen siitä kauanko on ollut töissä ja kuinka paljon on tienannut.

Henki-Fennian henkivakuutuksesta maksetaan kertakorvaus edunsaajalle perheenjäsenen kuoltua, ja henkivakuutus on voimassa 90-vuotiaaksi asti. Vakuutuksen voi ottaa 15-75 -vuotiaana. Pysyvän työkyvyttömyyden turvasta maksetaan myös kiinteä kertakorvaus, todistetusti pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa. Se auttaa säilyttämään totutun elintason vaikka työkyky menisikin, ja sillä voi kattaa vaikkapa auton kuluja, asuntolainaa ja normaaleja elämiskustannuksia. Henkivakuutuksen hinnan voi laskea nettilaskurilla, eikä sen ottaminen vaadi käyntiä konttorissa tai edes puhelinsoittoa. Hinta määräytyy ikäsi ja valitsemasi korvaussumman mukaan. 

Monia asioita tulee lykättyä huomiselle, mutta henkivakuutus kannattaa ottaa viimeistään nyt heti.

LUKIJAKILPAILU: Missä tilanteessa sinä päätit ottaa henkivakuutuksen? Kommentoi kommenttiboksiin, lisää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja voit voittaa 50€ lahjakortin Stockmannille. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 2.10. klo 22.00 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Onnea kilpailuun kaikille!

Yhteistyössä Henki-Fennia.