Meidän minit ovat olleet vauhdissa satukirjojensa kanssa. Olen teroittanut viime päivinä kyniä useammin kuin kertaakaan ala-asteen jälkeen, koti on täynnä värikkäitä A3-papereita ja lapset höpöttävät satuhahmoistaan. Mua hämmentää ja ihastuttaa se miten suurella innolla he ovat lähteneet satuja tekemään, ja ennenkaikkea se miten ihania ja vivahteikkaita tarinoita sieltä tulee. He suhtautuvat puuhaan intohimoisesti ja täydellä panoksella, ihan loistavaa.

Nämä kuvat on otettu lauantaina, kun kirjaprojekti oli vasta aluillaan eivätkä kirjat olleet lähellekään valmiita. Nyt mulla on täällä hieno seitsemän aukeaman kirja, jonka nimi on Kaunotar ja Hirviö, sekä nuoremmalta Kootut tarinat, kaksi aukeamaa. Zeldan tarina tuossa lukee mun kirjoittamana, ja halusin jakaa myös sen miten meidän esikoisen kirja alkaa, koska mun mielestä se on vain niin ihanasti kirjoitettu. Osa ehkä näkee kunnolla kuvasta mitä hän on siihen kirjoittanut, mutta tässä vielä satukirjailijan ensimmäiset lauseet niille joille tekstin loppu on liian hankala tihrustaa:

”Olipa kerran Kaunotar ja Hirviö. Ne kävi ulkona katsomassa kukkia. Kaunottarella oli ihanat kengät ja ihana kaveri eli Monsteri.”

Olisittepa nähneet millaisella intensiteetillä meidän melkein neljävuotias kirjoitti nuo kolme lausetta, keskittyen aivan täydellisesti. Tarinassa on onnellinen loppu, ja siinä on kuulkaa vaikka minkälaista monsteria mukana, mutta ne on kilttejä vaaleanpunaisia monstereita. Ja Kaunotar pääsee treffeillekin, Burger Kingiin syömään hampurilaisen ja pirtelön.

Mä olen sanoinkuvailemattoman ylpeä mun ihanista pienistä tytöistä, ja tihrustin kyllä melkein itkua kun noita yhdessä tehtiin. Ihania, ihania tyttöjä ja niin parhaita juttuja. Näistä tulee arvokkaita muistoja, jotka lupaan säilyttää aina hyvässä tallessa.<3

Tämä surullisenkuuluisa kesä 2015 onneksi armahti meitä kaikkia helteiden ystäviä ja päätti tarjota ainakin tämän yhden lämpimän päivän vielä ennenkuin syksy todella alkaa. Me otettiin siitä kaikki ilo irti ja vietettiin lähestulkoon koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin jo aikaisin puistoon tyttöjen kanssa, otettiin juoksukilpailu ja saatiin hiki pintaan. Puiston jälkeen syötiin pikainen lounas kotona ja sen jälkeen mentiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan. Siellä pyörittiin hetki ulkona ihanassa auringonpaisteessa, ja sen jälkeen mentiin Citykäytävän Robertsiin jätskille ja jäälattelle.

Otto tuli hakemaan meitä keskustasta, käytiin Itiksessä nopeasti syömässä ja sitten lähdettiinkin rannalle tyttöjen kanssa. Olin katsonut säätiedotteesta valmiiksi että illalla pitäisi olla kaikkein aurinkoisinta ja lämpimintä, mutta todellisuus oli kyllä toinen. Tuuli oli pahentunut siihen malliin, että tämä meidän huikean helteinen uimareissu ei kovin kauaa kestänyt. Paikalle sattunut iltalehden toimittaja mainitsi meidän viereiselle perheelle, että uimavesi oli 14-asteista, että suhteellisen jäätävissä meiningeissä siellä oltiin. Ranta oli kyllä silti aika täynnä porukkaa, aika moni taisi olla samoilla linjoilla että jos tämä nyt jää kesän viimeiseksi edes etäisesti lämpimäksi päiväksi niin nautitaan nyt sitten kunnolla.

Tytöt leikkivät vedessä ja Tiara uskaltautui ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan kellumista SwimFin-haikellukkeen kanssa. Saatiin tuo kelluke jo keväällä testiin, mutta tänään oli sitten toka kerta kun sitä oikeasti päästiin kokeilemaan. Tiara tykkää todella paljon ja kelluke on kerännyt molemmilla kerroilla rannalla huomiota ihan kiitettävästi osakseen. Haikelluke on siis nimeltään SwimFin, ja me saatiin se ActiveFamily.fi:stä Lapsimessuilla.

Haikelluke mukautuu käyttäjän uimataitoon, ja antaa mahdollisuuden vapaampaan liikkumiseen kuin perinteiset kovat kellukkeet ja muut härpäkkeet. Siinä on tosi kätevä ja jämpti tarranauhakiinnitys, ja voin kertoa että ainakin meidän neiti on siitä kovin ylpeä. Pitää varmaankin ostaa vielä kuopukselle samanlainen, niin pääsevät yhdessä kellumaan ja harjoittelemaan uimistakin vaikkapa uimahallissa, kun nämä rantakelit eivät ole niin suosineet. SwimFin maksaa 36 euroa, ja mun mielestä on kyllä hintansa väärti. Lapsella on tuollaisen kanssa paljon helpompi liikkua kuin vaikka kelluntaliivin, käsikellukkeiden tai kovien säiliökellukkeiden kanssa, jollaisia mulla oli pienenä.

Vaikka rannalla olikin vähän viileää, oli ihanaa nähdä miten onnelliseksi lapset tulivat kun pääsivät vihdoin läträämään vedellä ja hiekalla, ja läiskyttämään jääkylmää vettä. Uintireissun jälkeen lapset saivat lämmitellä kuumassa suihkussa, ja puettiin lämpimät vaatteet päälle ja lähdettiin hakemaan vielä Lidlistä viikonlopun ruuat.

Huomenna ilmeisesti taas sataa, mutta ei se oikeastaan haittaa mitään. Me ollaan ulkoiltu tällä viikolla ihan hulluna, joten jos huomenna sataa niin se ei maata kaada. Oikeastaan ihan kiva, sitten voi hyvällä omallatunnolla käyttää päivää siihen että laittaa taas kotia vähän kuntoon, voisi vihdoinkin pintakäsitellä tuon keittiön ruokapöydän ja maalata ne kaksi tuolia, jotka edelleen on maalaamatta.

Lisäksi mä lupasin lapsille, että askarrellaan huomenna heille omat satukirjat. Tytöt piirtävät kuvituksen ja keksivät tarinan, ja yhdessä liitetään sivut yhteen ja mä kirjoitan tarinan ylös Zeldalle, Tiara saa kirjoittaa itse omansa. Hassua ajatella että mä kirjoitin vielä ekaluokalle mennessä N-kirjaimen väärinpäin omasta nimestäni vaikka lukea osasinkin. Tiara taas on jo pitkään osannut kirjoittaa omansa ja meidän nimien lisäksi mitä tahansa kunhan hänelle luettelee kirjaimet, tai kirjoittaa mallin toiselle paperille. Niin me ollaan erilaisia, vaikka puoliksi samat geenit onkin. Onneksi nuoremmasta polvi paranee, hah! Mäkin olen tehnyt tuollaisen satukirjan pienenä, en nyt muista oliko se kotona vai päiväkodissa, mutta mun satukirjan nimi on HIIRI JUSTOHAMAS, eli Hiiri Juustohammas, ja Otto nauraa sille katketakseen edelleen, koska näki sen kun oltiin eka kertaa yhdessä käymässä mun äidillä. Onhan se kieltämättä aika liikkis, justohamas.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Lasten kanssa kotonaoloa on nyt puolitoista viikkoa takana. Samaan aikaan olen siis tehnyt töitä etänä, ja ollut kotiäitinä. Kotiäitiys on jees, etätyöt on jees, mutta yhdistelmä pidempään kuin yhden päivän? No ei ehkä ihan niin jees.

Ollaan me selvitty, ja tämän viikon osalta muut kuin blogityöt alkavat olla kasassa, mutta helppoa tämä ei ole ollut. Huono omatunto on ollut jatkuva seuralainen, ja riittämättömyys päällimmäinen tunne. En ole pitkään aikaan nukkunut näin huonosti, kun on sellainen olo että en tee tarpeeksi. Olen rytmittänyt päiviä niin että lapset ovat saaneet ulkoilla yhtä paljon kuin päiväkodissakin, ja olen jakanut töitä pienempiin pätkiin että olen välillä aina pitänyt taukoja ja leikkinyt lasten kanssa ja kokannut yhteisen lounaan, mutta silti mua on vaivannut se, että en ole heidän kanssaan täysillä.

Ensi viikolla se onneksi jatkuu, se ihan tavallinen arki. Päiväkoti ja toimistolla työskentely, ja mä odotan sitä enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Arjen fiksuja rytmejä, rutiineja, rauhallisia metromatkoja ja touhukkaita aamuja. Iltapäiviä kun lapset kertovat mitä kaikkea siistiä ovat tehneet päiväkodissa, illan puistoreissuja kun voi keskittyä vain lapsiin, rauhallisia lounashetkiä Kallion lemppariravintoloissa ja työkavereita ja meidän hölmöjä läppiä. Ja ennenkaikkea täydellistä keskittymistä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Odotan sitä että viikot eivät ole puuroa, vaan on selkeä työviikko ja sitten on vapaapäivät ja viikonloppu joka tuntuu todelliselta juhlalta aina arjen keskellä. Kaipaan jopa selkeitä aamuherätyksiä ja aikatauluja, silloin olo on paljon tehokkaampi.

En tarkoita etteikö olisi ollut paljon ihaniakin hetkiä tässä kotona ollessa. On meillä ollut, paljonkin. Varsinkin ne hetket kun ollaan ulkoiltu tai ne hetket kun olen voinut täysillä heittäytyä lasten touhuihin ja höpötyksiin. Ne hetket, jotka meillä tavallisestikin on arjessa yhdessä, illat ja viikonloput. Ollaan leikitty merenneitoprinsessoja, pidetty leffailtaa, käyty leikkipuistossa kaveriperheen kanssa ja puhallettu saippuakuplia. Lapset ovat hienosti ymmärtäneet että mun pitää päivällä tehdä töitä, mutta silti musta on tuntunut pahalta heidän puolestaan.

Vaikka olenkin kokenut riittämättömyyden tunteita ja stressannut, olen maailman kiitollisin siitä, että mulla on mahdollisuus tehdä etätöitä ja sopeuttaa työt siihen että lapsille ei ole hoitajaa kahdeksi viikoksi kun päiväkoti on vielä kiinni. On uskomattoman hienoa saada olla työssä jossa tällainen onnistuu, eikä aiheuta katastrofaalista tilannetta, vaikka vähän sumplimista vaatiikin. Ja vaikka tämä on välillä ollut rankkaa, olen silti onnellinen että sain viettää nämä kaksi viikkoa meidän maailman ihanimpien tyttöjen kanssa, sillä kaikesta huolimatta mulla tulee ihan varmasti ikävä heitä silloin kun itse olen töissä ja he päiväkodissa.

Ehkä jo ensi kesänä mullakin on kesäloma, jolloin otan rennosti ja heittäydyn lasten kanssa lomalle, se olisi aika ihanaa. Mutta nyt mä uskon puhuvani koko perheen puolesta, kun sanon että odotamme innolla syksyä ja arkea alkavaksi ihan jokainen. Eikä vähiten siksi, että kaupat ovat pullollaan ihania syysvaatteita ja tarhareppuja! Mutta ne mä säästän toiseen syksyfiilistelypostaukseen.

Onko siellä muita jotka odottavat töihin/kouluun paluuta tai arjen alkamista?

Blogimaailmassa kiertänyt #Boyfriend -kysymyssetti on nyt rantautunut tännekin, ja Otto ystävällisesti vieraili omalta tontiltaan tännepäin vastatakseen 25:n kysymykseen koskien minua. Pakkohan mun oli tämä toteuttaa koska paloin salaa halusta kuulla Oton vastaukset kysymyksiin, joihin niin monien muiden vastaukset olin jo lukenut. Mun mielestä Oton vastaukset oli ainakin aika huippuja, ja aika lähelle hän myös osui monessa vastauksessa, yllättävän lähelle, eikä unohtanut pientä kettuilua omaan ottomaiseen tyyliinsä.

Postauksen kaikki kuvat on muuten ottanut meidän neiti melkein-neljä-vee eli Tiara. Kolmijalkaan kameran kiinnittävä välikappale oli teillä tietymättömillä, kiitos minun joka olen tukkinut sen jonnekin mihin se ei kuulu, ja siksi piti vähän soveltaa. Tiara on ilmeisen kiinnostunut usein mukana pyörivästä kamerasta, ja oli erittäin tyytyväinen saadessaan auttaa äitiä ja isiä ottamalla kuvia. Pitääpä antaa jatkossakin neidin harjoitella kuvaamista jos vain kiinnostus riittää! Mun mielestä nämä kuvat ovat aika hitsin hienoja, jos miettii että kuvaaja kokeili tätä kameraa ensimmäistä kertaa, ja kokemusta ei juurikaan ole kuvaamisesta. Tästä voisi ehkä päätellä että Olympuksella onnistuu aika moni, jos nelivuotiaan jälkikin on tällaista ;).

1. Jos hän katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii? Enemmän kuin todennäköisesti jonkinsortin reality. Idols, Voice of Finland sekä kaiken maailman sokkona alasti anopin kanssa naimisiin ovat Iinalle ihan ykköskamaa.

Oikein, mutta yleisesti ottaen mä tykkään ainoastaan ekoista jaksoista realityissä. Katson kaikesta aina ekan jakson, mahdollisesti tokankin jos siisteimmät jutut venytetään sinne asti, ja sitten siirryn seuraavan sarjan seuraavaan ekaan jaksoon.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa? Jonkun kevyen voimakkaan öljypohjaisen, harvemmin meillä mitään valmista kastiketta edes on. Sinappia, hunajaa, punaviinietikkaa ja pippuria öljyyn niin kaikki tykkää. Paitsi lapset.

Nami, kyllä!

3. Mikä on hänen inhokkiruoka? Maksalaatikko, monen muun ”perinteisen” suomalaisen ruoan kaverina. Tiedättekö te kuinka rankkaa on on luopua hernekeitosta? Yksin itken ja syön sitä aina kun vaimo lapset ovat jossain.

Kyllä mä syön hernekeittoa mutta mulla ei koskaan tee sitä mieli, kun kaupassa Otto kysyy että mitä tekee mieli! Niin kerta. Mutta jos tulisin kotiin ja täällä odottelisi höyryävä hernari pekonikuutioiden ja sinapin kanssa niin kyllä mä söisin. Maksalaatikkoa ei pelasta edes pekoni.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? Joko jonkinsortin pastan tai jotain missä on kalaa. Parhaassa tapauksessa molempia yhdessä. Sen harvan kerran kun drinkki korvaa veden on mojito helppo voittaja.

True dat!

5. Mikä on hänen kengänkoko? Pieni?

36-37, kai se on aika keskiverto?

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi? Jotain helvetin fiksua ja tärkeetä. Kuten verhoja, tai värikyniä.

Oikea vastaus olisi ollut laukkuja, koska niitä mä kerään ja Otto auttaa mua keräämään niitä. Mutta kai noi värikynätkin ihan hyvä keräyskohde olis.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä? Nyt täytyy ihan rehellisesti tunnustaa että tuskin yhtään mitään. Kaikenmaailman herkkusafkoista innostutaan kuukaudeksi kerrallaan, ja sit se onkin ”ällöä”. Toast skagen ehkä paras ehdokas, jota sattuneesta syystä teen vain muutaman kuukauden välein.

Otto tuntee mut liian hyvin! Mutta suklaata mä syön joka päivä jossain muodossa, se on totta että kyllästyn usein johonkin tiettyyn herkkuun ja sitten siirryn seuraavaan. Toast skagen on hyvää, voisitko Otto tehdä tänään?

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee? Todella vaihtelevaa. Kaikki Apulannasta dubsteppiin uppoaa jossain määrin, mutta aina kun Iina haluaa laittaa musiikkia, pamahtaa Spotifyn top-lista päälle.

Ihan totta. Mulla on tosi laaja musiikkimaku, mutta yleensä en jaksa miettiä ja kuuntelen vaan top-listaa. Joskus innostun soittamaan lapsille kaikkia nuoruuden lemppareita ja laulan täysillä.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? Stereotyyppisen naiselliseen tapaan kaikki romanttiset komediat uppoavat vaikka kuinka olisi oikeasti armotonta paskaa, mutta muuten kaikesta mikä määritellään ”hyväksi”. Avengers, Tarantinon leffat yms. Paitsi Taru Sormusten Herrasta/Hobitti, jumalauta.

Toiminta on jees, yleensä toimintaleffat on aina edes keskivertoja, siksi ne on jees. Ja kaikki älykkäät leffat ja suuret draamat. Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti -leffat ei vaan uppoa, silmät menee väkisin kiinni ja alkaa haukottaa vaikka kuinka monta kertaa kokeilisi.

10. Minkä väriset silmät hänellä on? Vasta auringon aamuisesta hellästä syleilystä nauttivan taivaanrannan siniset, eiku.

Voi ihana! Mulla on samanväriset siniharmaat kuin koko meidän perheellä.

11. Kuka on hänen paras ystävä? Ihan parhaita parhaita ystäviä löytyy kaksi jostain sianpieremän rajan takaa, Netta ja Emmis. (Ootteko harkinneet tänne sivistyksen pariin muuttamista joskus? Täällä on Iina ja kummilapsia.)

No Netta ja Emmis on ollut lukiosta asti mulle superläheisiä, ja parhaita ystäviä todellakin, mutta onneksi täältä lähempääkin löytyy lisää parhaita ystäviä<3 En toki pistäisi pahitteeksi jos kaikki parhaat kaverit löytyisivät vaikka tästä saman kadun varrelta, mutta onneksi on whatsapp ja puhelin ja juna ja auto ja lentokone.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? En tee koskaan mitään ärsyttävää, olen täydellinen.

HAH! No okei, ei kovin montaa tollasta asiaa ole. Mutta yksi  on se tuoli johon Otto kerää aina vaatteita. Ensin siinä on vain edellispäivän vaatteet ja sitten siihen pikkuhiljaa kertyy lisää ja lisää jokapäivä.

13. Missä hän on syntynyt? Helsingissä, kättärillä.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi? Pieni, ruma, tahmainen ja littana.

Voi rakas Otto! Mä olisin iloinen pienestä, rumasta, tahmaisesta ja littanastakin kakusta, kunhan siinä olis suklaata.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? Kännykkänsä. Nettikaupat, Facebook, iltalehdet ja muu sosiaalinen media. Mitä enempää voisi nainen tarvita?

Otto unohti listasta asunto- ja äkkilähtösivut, candy crushin ja blogit! Mutta ikäväkseni mulla ei koskaan ole aikaa selata puhelinta muutamaa minuuttia kauempaa kerrallaan,  joten ton kysymyksen voisi muotoilla ”viettäisi”. Ja hei, kyllä toi aviomieskin on ihan kiva tyyppi jonka kanssa vietän monia tunteja tai voisin olla vaikka 24/7. 😉

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin? Moniajon jalon taidon. Ellei kyse ole kännykästä niin koskaan ei voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, aina seitsemää. Minimaalisin vahingoin jopa. Ei voi ymmärtää.

Multitasking is my middlename.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? Riippuu keneltä kysyy, yleinen mielipide vissiin se että minä olen outo, mutta raaka kala. Sushi. Se on herkkua, he sanoivat. Kokeile edes, he sanoivat. Olen kokeillut, kahdesti. Ei ota pysyäkseen sisällä.

Juuri niin Otto, sushi ei ole outoa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? Samaa kolmea kuin kaikki muutkin, avaimia, puhelintaan ja lompakkoa.

Jep, ja näin kesällä lisään vielä aurinkolasit, ilman niitä ei voi mennä mihinkään!

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään? Se kun siivotessa minä usein aloitan omasta tietokonepöydästäni/miesnurkastani. Sori nyt vaan muru mutta pakko sekin on siivota, olohuoneessa kun on. Keittiö ei karkaa mihinkään.

TÄMÄ! Tämä olis pitänyt olla silloin aiemmin kun kysyttiin miehen usein tekemistä asioista joista en pidä. Kun voisi esimerkiksi keskittyä sellaiseen yleissiisteyteen, imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen ensin ja sitten näperrellä ne johdot kauniisti ja pyyhkiä sen yhden sormenjäljen tietokoneen ruudusta kun kaikki muu on siistiä. Mutta ei, se pitää tehdä ensin, vaikka vieraat olisivat tulossa puolen tunnin päästä. Ei voi ymmärtää, mutta olen oppinut sietämään tässä vuosien aikana.

20. Entäs piristymään? Se kun saan miesnurkkani siivottua, eiku. Kyllä se on se pyhä kolminaisuus, suklaa, sohva ja Netflix. Laatusarjoja alle kympillä kuussa, myös mobiililla, kokeile nyt!

Juuri näin. Mutta pyhä kolminaisuus on Otto, sohva ja Netflix <3

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee? Rihannaa?

No en varsinaisesti ihaile ketään julkisuuden henkilöitä. Mutta ihailen monia eri elämänalueilla menestyneitä ihmisiä ja imen itseeni inspiraatiota. Rihanna on kyllä aika ihana silti.

22. Millainen hän on tyttöystävänä? Rakastava, hellä, huolehtiva ja voimaannuttava. Ja sit me mentiin naimisiin.

Otto on ihana.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi? Nyt täytyy pistää oman heikon muistin piikkiin mutta en ole satavarma. Isäni hän tapasi jokusen vuotta sitten jossain. Äitini haudalla ei olla vielä yhdessä käyty.

Kyllä se oli vuosi 2011 kun tavattiin ensi kerran sun isän kanssa.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä? Tällä hetkellä ei mitään ”villitystä” varsinaisesti ole. Kämppää pistettiin vähän uusiksi mutta sekin oli yhteinen juttu. Oma kestosuosikkini Kotisinappi ruisleivän päällä on löytänyt tiensä Iinankin iltapalaan, innolla odotetaan onko kyseessä villitys vai ei.

Kotisinappi on yksi hienoimpia asioita joita Otto on mulle opettanut. Joulukinkkuleivistä se lähti, ja laajeni sitten muuallekin.

25. Millainen on hänen kotilook? Täysin päinvastainen kuin blogin asukuvat. Levinneet meikit jos meikkiä ollenkaan, eripariset sukat, reikäiset pieruverkkarit puoliksi jalassa, hiukset miten sattuu, kulahtanut toppi ja rintsikat jossain ihan muualla kuin päällä. Sellainen kotitonttu.

Se on totta, mä olen kotona kunnon rönttöinen kotitonttu.

Joku kommentoi edelliseen postaukseen, että on ikävää kun kysymyksiä ja vastauksia ei ole erotettu toisistaan mitenkään. Postauksessa kysymykset oli kyllä lihavoitu, mutta en sitten tiedä jos sivu ei vaikkapa ladannut kunnolla tai oli jotain muuta ongelmaa. Tässäkin postauksessa nyt kysymykset on erotettu lihavoimalla, Oton vastaukset on normaalilla tekstillä ja mun kommentit on kursivoitu. Toivottavasti toimii ettei mene sekavaksi.

Kiitos hurjasti Otolle vaivannäöstä, on se kyllä aika ihana mies <3

Tässä tulee viimeinen osa kirjallisia vastauksia teidän kysymyksiin. Aiemmat neljä osaa löytyvät Vastauspostaus-tagin alta, kuten myös tulevat videovastaukset joihin siirryn seuraavaksi.

Tää kysymys on kyllä Otolle, mutta oon miettiny jo jonkin aikaa, et onko Otto käynyt armeijan/sivarin ja jos ei, niin miksi? Kyllä Otto on armeijassa käynyt, mutta se jäi kesken selkä- ja polvivammojen takia ja Otto sai vapautuksen.

Milloin ja miten tajusit olevasi raskaana Tiarasta? Tajusin sen heti kun kuukautiset jäivät pois, ja sitten vain ostettiin testi.

Kauanko olitte tapailleet Oton kanssa huomatessasi olevasi raskaana? Me oltiin tunnettu kuusi viikkoa.

Ajattelitko edes muita vaihtoehtoja kuin lapsen pitämistä? En ajatellut.

Ajattelitko heti raskaustestin aikana mahassasi olevan vauva vai pelkästään limapallo? No vauvaa mä ajattelin vaikka toki faktat tiedostin, mutta kyllä se limapallo heti omalta tuntui, haha!

Pelottiko sua ensimmäisenä raskausaikana? Mitkä asiat? (Esim. pysyykö Otto sun luona, miten pärjäät vauvan kaa, mitä läheiset ajattelee). Tottakai pelotti, ihan kaikki pelotti jossain vaiheessa, koska kaikki oli uutta ja me oltiin nuoria eikä oltu tunnettu kauaa. Mutta eniten pelotti se että jos vauvalle käy jotain.

Mitä läheiset sano ku kerroit raskaudesta? Miten äitisi reagoi? Miten kerroit äidillesi Otosta ja raskaudesta? Mun äiti oli heti onnellinen ja ihan innoissaan meidän puolesta, varsinkin kun mentiin Oton kanssa yhdesäs käymään Oulussa sitten. Kaikki läheiset olivat meidän tukena ja reagoivat onnitellen ja iloisena, ja muiden reaktioilla ei meille mitään väliä ollutkaan.

Todennäkösesti oot vastannu näihin kysymyksiin jo aiemmin, mut ehkä sun muistikuvat on muuttunu. Kaduitko hetkeekään, ettet tehnyt aborttia? En katunut enkä ole vielä tähän päivään mennessä katunut, enkä tule katumaan.

Oliko abortti ehdoton ei? Oli. En ikinä tuomitsisi ketään toista joka sen on tehnyt, mutta itseni kohdalla en vaan voinut sitä edes ajatella vaihtoehtona.

Mikä äidissä olossa on parasta? Se että saa olla lasten kanssa ja katsoa miten he kasvavat ja oppivat uutta joka päivä. Ja se miten hurjan rakkaita ne muksut on ja miten pönttöjä juttuja niillä on.

Mihin äidiksi tulemisessa kannattaa varautua? Siihen että mikään tässä maailmassa ei riitä kuvailemaan sitä rakkauden määrää jota lapsia kohtaan kokee. Ja siihen että kakka on ällöä. Ja että joskus lapset koettelevat hermoja oikein olan takaa, eikä joka sekunti kykene olemaan se ihanneäiti joka haluaisi olla.  Tästä kysymyksestä saisi itseasiassa aika hyvän postausaiheen, pitääpä laittaa korvan taakse!

Mitä mieltä olet siitä, että nainen on yksin raskausaikana ja kasvattaa yksin lapsensa? No mun mielestä se on ihan mielettömän upeaa että jotkut naiset siihen pystyvät ja niin haluavat tehdä. Eipä muakaan tässä olisi jos mun äiti ei olisi päättänyt selvitä kaikesta yksin.

Aiheuttaako sosiaalinen media sinulle ulkonäköpaineita, joudutko miettimään tarkemmin esim. mitä puet päälle? No ei oikeastaan sosiaalinen media, mutta blogimaailma kyllä ja bloggaaminen, sekä sen mukanaan tuomat tapahtumat ja muut. Mutta toisaalta mä nautin ja olen aina nauttinut muodista ja laittautumisesta, en mä siitä useinkaan ota paineita vaan olen innoissani että on syitä laittautua ja pukeutua kivasti.

Haluaisitko osata soittaa jotakin soitinta, jos niin mitä? Pianoa.

Jos Otto kieltäisi sua ostamasta lisää vaatteit, tottelisitko ”käskyä”? 😀 No en kyllä! Mutta en usko että Otto ikinä kieltäisi, ainakaan ostamasta mulle itselleni vaatteita, koska en shoppaile mitenkään kauhean usein tai ainakaan paljoa kerralla.

Kuulutko kirkkoon? Onko uskonto sinulle tärkeä elämässäsi? Mitä ajattelet eri uskonnoista, esim. Jehovan Todistajista? Kuulun kirkkoon. Mä en oikein osaa vastata tuohon toiseen kysymykseen. Mun elämänarvot poikkeavat perinteisistä kristillisistä arvoista esimerkiksi siinä että kannatan tasa-arvoista avioliittolakia ja homojen adoptio-oikeutta, mutta en kuitenkaan halua erota kirkosta koska näen että kirkossa on myös oma osansa joka on mennyt eteenpäin ja hyväksyy erilaisuuden ja sen että kaikille ihmisille kuuluu samat oikeudet. Muista uskonnoista en ole mitään mieltä, mulle on ihan sama mihin kukakin uskoo kunhan ei vahingoita uskonnon nimissä ketään toista millään tavalla.

Koko perheenne ilmeisesti kuuluu kirkkoon, joten jos ei ole liian henkilökohtaista, olisi kiva kuulla mitä asia merkitsee sinulle. Nykyään moni eroaa kirkosta ja lapsille pidetään nimiäisiä ilman seurakunnan jäseniksi kastamista – olitko tai oletko itse miettinyt sitä vaihtoehtoa, ja miksi olet/olette päätyneet nykyiseen valintaan? 🙂 Vastaisin mielelläni mutta en oikein itsekään tiedä mitä se mulle merkitsee, onneksi mulla on koko elämä aikaa selvittää sitä merkitystä. Meillä oli sama pappi molemmissa kastetilaisuuksissa, sekä meidän häissä ja se oli ihanaa että meitä oli siunaamassa ihminen joka oli nähnyt meidän komatkan vanhemmiksi ja aviopariksi.

Mikä laulu kuvaa sun elämää tällä hetkellä parhaiten? Apua, tää on paha! En mä yhtään tiedä mikä laulu kuvais mun elämää tällä hetkellä parhaiten Musta Karri Koiran Hesan Naiset on hyvä, sitä mä kuuntelen tällä hetkellä eniten, mutta ei se kyllä mun elämää kuvaa mitenkään.

Mikä on sellanen bändi/laulu johon palaat aina uudelleen ja joka ei nyt välttämättä oo lempilaulu mut sellanen johon ei koskaan kyllästy? (harvinaisen sekava kysymys :D) Varmaankin A Day To Remember. Ja Rihannan kaikki muut biisit paitsi uusimmat.

Mikä on sun varhaisin muisto lapsuudesta? Muistan kun istuin mun enon auton takapenkillä, ja sain vappuilmapallon, ja siellä autossa oli mun äiti ja mun äidin pikkuserkku joka oli Jenkeistä käymässä täällä. Olin kuulemma silloin kaksivuotias. Muistan vaan sen hetken kun sain sen ilmapallon mun käteen, en mitään tuntemuksia tai mitään, mut tää on mun varhaisin muisto, jonka oon itse kertonut enkä kuullut vaan muilta.

Ootko tyytyväinen sun nimeen vai onko joskus ollu hetki että haluaisit olla toisenniminen ja jos on, niin minkä niminen? Oon mä aina tykännyt mun nimestä, ja tarhassa oli kova juttu kun mun parhaalla kaverilla oli sama nimi!

Mikä on sellanen asia, jonka toivot tyttöjen muistavan varhaislapsuudestaan? Läsnäolo ja rakkaus, mä toivon että he muistavat sen että heillä on ollut turvallinen ja hyvä olla ja ollaan puuhasteltu yhdessä kaikkea.

Kuunnellaanko teillä lastenlauluja ja mikä on sun lemppari? Kuunnellaan paljonkin. Mun lemppari on Ipanapa räp-levyltä Sini Sabotagen (?) Kaikkihan me ollaan prinsessoi.

Sun mielestä maailman romanttisin laulu? A Day To Rememberin If it means a lot to you.

Jos olisit eläin niin mikä olisit ja miksi? Mä olisin varmaan joku apina, koska apinat on niin ihania ja oon aina tykännyt niistä.

Minne urheilu- ja liikuntainnostuksesi jäi? Urheiletko tai liikutko tällä hetkellä mitenkään? 🙂 Se jäi arjen jalkoihin. Kaksi työtä ja kaksi lasta on sellainen kombo että ihailen kovasti niitä jotka heti alkuun jo saavat samaan yhtälöön säännöllisen liikunnan. Itse en siihen pystynyt, nykyään käyn satunnaisesti lenkillä silloin kun siltä tuntuu, ehkä kerran kaksi viikkoon, enkä ota stressiä.

Haluatteko lisää lapsia? Juuri nyt on hyvä näin mutta eihän sitä ikinä tiedä, kun ollaan kuitenkin aika nuoria vielä.

Haluatteko eläimiä? Ehdottomasti sitten kun meillä on tarpeeksi aikaa huolehtia lemmikistä sen ansaitsemalla tavalla.

Asutte veden äärellä, pelottaako se? Esim kun lapset kasvaa ja on keskenään ulkona. Tai kun esim nyt otatte asukuvia niin jos lapset meniskin laiturin reunalle. Ainahan kaikki pelottaa, mutta pitää vain takoa tarpeeksi monta kertaa lapsille päähän että sinne veteen ei mennä ilman lupaa ikinä, olla itse valppaana ja toivoa että kaikki menee hyvin. Onneksi meidän tytöt on vielä niin pieniä ettei tarvitse mistään keskenään ulkoiluista vielä murehtia.

Onko nykyinen työpaikkasi vaikuttanut opiskelusuunnitelmiisi/innokkuuteesi jotenkin? No ei muuten kuin lykkäämällä suunnitelmia, juuri nyt on niin paljon tekemistä molempien töiden tiimoilta, että ei ole aikaa edes haaveilla siitä että voisi lukea pääsykokeisiin ja yrittää päästä sisään. Katsellaan sitten joskus myöhemmin mihin se elämä kuljettaa, juuri nyt asiat on niin hyvin kuin mahdollista.

Pitäisikö kyy rauhoittaa? Mä en tiedä kyllä kyykäärmeistä valitettavasti yhtään mitään, joten siinä mielessä vähän paha kysymys!

Ostatko Otolle paljon vaatteita? No jonkin verran, yleensä me kyllä shoppaillaan yhdessä aina ja ostetaan vaatteita yhdessä. Joskus jos olen yksin kaupoissa ja löydän jotain kivaa ja Oton tyylistä, niin saatan ostaa.

Mikä on lempileffasi? Inglourious basterds on superhyvä, ja Titanic, sen olen nähnyt varmaan miljoona kertaa. Rakastan katsoa leffoja ja on vaikea valita lempparia.

Millä viikolla plussasit Tiaran? Entä Zeldan? Molemmat viikolla 4+.

Kumman synnytys oli mielestäsi vaikeampi / rankempi? Synnytykset oli tosi erilaisia, vaikeampi ja rankempi oli ehkä Tiaran synnytys, kun hän kuitenkin oli perätilassa ja olin ensisynnyttäjä. Mutta molemmista jäi tosi hyvät fiilikset kuitenkin ja hyvinhän ne molemmat sujuivat onneksi.

Jos sinun pitäisi muuttaa etunimesi, niin minkä niminen olisit? (ja tähän ei mielellään vastausta, että et haluaisi muuttaa vaan olla edelleen Iina; vaan ajatusleikkinä, jos et enää saisikaan pitää oma nimeäsi… 😀 ) Apua! Tää on tosi paha! On niin paljon kauniita nimiä maailmassa. Lapsena mä tykkäsin kovasti nimestä Alexandra, ja on se aika kaunis vieläkin, ehkä mä siis sanon että Alexandra.

Tosiaan tässä tuli vikat kirjalliset vastaukset, ja seuraavaksi siirryn videovastauksiin! Ensimmäiseksi on tulossa video aiheesta kaksikielisyys, koska siitä oli hurjan paljon kysymyksiä. Yritän saada videon tehtyä jo tämän viikon aikana, mutta siinä on puuhaa koska haluan tehdä sen hyvin ja sillä tavalla että se ei olisi vain sellaista puhuva pää -höpötystä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi!

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3