Ajauduin tänään tilanteeseen, jollaiseen en koskaan uskonut joutuvani. Tilanteeseen, jossa vanhempi naishenkilö puuttui mun kasvatukseeni metrossa, koska ilmeisesti pidän liian tiukkaa kuria lapsilleni. Nainen oli kyllä ystävällinen, jutteli kovasti Tiaralle, joka istui itsekseen penkillä, mun seistessä vieressä rattaiden kanssa. Hän ihasteli Tiaran kissalegginsejä ja kehui Tiaraa, kun hän luki mainoksista kirjaimia ja numeroita, ja lauleskeli omia laulujaan. Musta on mukavaa kun ihmiset juttelevat ihan muutenvaan, Tiarakin on aina innoissaan kun joku huomioi, ja juttelee mukavia.

Mä kuitenkin hämmennyin siitä, että nainen kehtasi puuttua mun kasvatukseen, nollata täysin mun auktoriteetin lapsen edessä. Älkää ymmärtäkö väärin – mä olen tasan sitä mieltä, että jos mun lapset käyttäytyvät huonosti, enkä itse huomaa sitä, heille saa sanoa käytöksestä. Mutta tänään ei ollut kyse siitä. Mä pyysin Tiaraa ystävällisesti ottamaan kengät pois metron penkiltä, koska muutkin ihmiset istuvat siinä, eikä mielestäni ole kohteliasta pitää kenkiä penkillä. Käytin suunnilleen sanoja ”Ottaisitko Tiara ne jalat pois penkiltä, ei ole kivaa muille istua siihen sinun jälkeesi, kun pidät siinä likaisia kenkiä”. Tiara otti heti jalat pois penkiltä, ja istui ihan tyytyväisenä loppumatkan. Kiitin nätisti Tiaraa yhteistyöstä, ja tilanne oli sillä selvä.

Tämä naishenkilö kuitenkaan ei suvainnut mun ystävällistä pyyntöä tyttärelleni, vaan alkoi kovaan ääneen sanomaan, että ”No eihän se nyt haittaa kun on niin kauniit kengät, ja eihän ne nyt niin likaiset ole, kyllä niitä saa pitää penkillä!”. Mä en oikein tiennyt mitä sanoa siihen, totesin vaan uudelleen että mun mielestä se ei ole kanssamatkustajia kohtaan kohteliasta pitää kenkiä siinä, riippumatta siitä millaiset kengät ulkoiselta olemukseltaan ovat.

Mä koen olevani kasvattajana rento, mutta kuitenkin johdonmukainen, ja mun mielestä hyvät käytöstavat kuuluvat ehdottoman tärkeänä osana kasvatukseen. Johdonmukaisuushan tässä kenkägatessakin oli taustalla, joo, kengät eivät ehkä näin kesällä, kuivalla ja kauniilla säällä ole likaiset, tai aiheuta sen suurempaa vahinkoa penkeille tai kanssamatkustajien housuille. Mutta milläs selität kolmivuotiaalle marraskuussa ekoilla loskasäillä, että nyt ei olekaan enää ok pitää kenkiä penkillä, jos hän on saanut tehdä niin jo pitkään? Luultavasti vastaukseksi tulisi uhmaikäisen perusargumentti ”Mutta minä haluan!”, ja kiukkukohtaus, joka ärsyttäisi metrovaunullista ihmisiä.

Mä koen itse pääseväni paljon helpommalla, kun pysyn johdonmukaisena joka tilanteessa, jolloin lapsikin tietää missä mennään. Ei se Tiaraa luultavasti hirveästi vahingoita, jos hän ei saa pitää kenkiä penkillä. Vaikka mä olen käytöstapojen suhteen varmaankin aika tiukka, en kuitenkaan huuda tai komenna rumasti tyttöjä, vaan pyydän tai ehdotan nätisti, ja se yleensä riittää.

En häpeä uhmaa, tai kiukkukohtauksia. Jos Tiara suuttuu keskellä kauppaa siitä, että kiellän häntä tökkimästä Zeldaa nenään hänen seistessään tätä vastapäätä seisomalaudalla, se on ihan okei. Yritän selvitä tilanteesta rauhallisesti, mutta kuitenkin tiukasti. Pyrin välttämään lapsen kurkkusuoranahuutoa viimeiseen asti, mutta jos lapsi kuitenkin suuttuu niin kovasti että alkaa karjumaan, ei sille voi enää mitään, eikä siinä ole mitään hävettävää. Ainakin meidän uhmaikäinen myös rauhoittuu nopeasti kun vanhempi osoittaa ymmärtävänsä, että hänellä on paha mieli, ja kertoo mistä se  johtuu. Sitten voidaan yhdessä keksiä jotain mukavampaa mietittävää.

Eri tilanne on kuitenkin se, jos lapset käyttäytyvät oletukselta huonosti. Mielestäni vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että he näkevät ja seuraavat mitä lapset tekevät, ja puuttuvat jos lapset tekevät jotain mitä ei saa tehdä, tai käyttäytyvät epäkunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan. Tervehtiminen, kiitos, anteeksi ja asioiden pyytäminen kauniisti käskyttämisen sijaan, ovat perusasioita, jotka jokaisen puhetaitoisen, niin lapsen kuin aikuisenkin tulisi osata.

Mua suoraansanoen hävettäisi, toden teolla, jos mentäisiin yhdessä jonnekin tilaisuuteen, ja Tiara ei tervehtisi ihmistä joka juttelee hänelle. Mua hävettäisi, jos keskittyisin itse niin paljon Instagramiin, että mun tyttäreni ehtisi sillä aikaa kääntää puoli Lindexiä ylösalaisin, ja sotkea tavaroita. Mua hävettäisi, jos mun lapsi ottaisi lelun toisen lapsen kädestä, tai etuilisi liukumäkijonossa, niin etten itse tajuaisi reagoida siihen mitenkään, vaan jonkun muun pitäisi sanoa. Ei siksi, että häpeäisin lastani, vaan siksi että kokisin itse epäonnistuneeni.

Käytöstapojen opettaminen ja kasvatus ovat vanhempien tehtävíä. Ne eivät ole vaikeita tehtäviä, ainakaan tässä vaiheessa kun kasvatettavat ovat vielä pieniä ihmisiä, jotka imevät kaiken ympäriltään, ja joihin vanhempien esimerkki vaikuttaa vielä todella paljon.  Mä ainakin haluan kasvattaa meidän lapsista sellaisia tyyppejä, joiden kanssa muiden on helppo tulla toimeen, ja jotka kunnioittavat kanssaihmisiään, kuten myös eläimiä ja niin omiaan kuin muidenkin tavaroita.

Zelda osaa jo monta hienoa sanaa, mutta kyllä eniten lämmittää mieltä, kun syötyään tai saatuaan haluamansa lelun käteen, yksivuotiaan suusta kuuluu ”kiitti” ja kasvoille leviää onnellinen hymy perään. Sen lisäksi että on tärkeää opettaa käytöstapoja, on tärkeää tehdä niistä myös kivoja asioita lapsille kehumalla hyvästä käytösestä, eikä ärsyttävää pakkopullaa josta ei saa mitään krediittiä. Kun lapsi ajattelee, että on mukavaa sanoa ruuan jälkeen kiitos tai tarjota kaverillekin pillimehua, niin tulee myös tehtyä oletukselta.

Mä olen ylpeä meidän hyväkäytöksisistä lapsista, ja aion jatkaa samaa linjaa jatkossakin. Alle kolmivuotiailta on turhaa vaatia liikaa, tai suuttua jos toinen ei muista aina käyttää konditionaalia halutessaan jotain, mutta on hyvä pitää käytöstavat jatkuvana osana arkea, ja muistuttaa niistä kauniiseen sävyyn silloin kun se on paikallaan.

Miten te suhtaudutte käytöstapoihin? Pidättekö niitä tärkeänä osana kasvatusta?

Iik, nyt mulla sitten on vaaleanpunainen tukka! Eilen oli pinkki päivä, joka valitettavasti aiheutti blogitaukoa. Aamulla kävin kynsihuollossa laittamassa uudet, pastellipinkit kynnet ja ilta kului sitten hiuksia värjäillen. Nyt ajattelinkin kertoa vaihe vaiheelta siitä, miten pastellipinkin sävyn metsästys tapahtui. Ensiksi oli edessä valinta pinkkien sävytteiden väliltä. Lopulta päätös oli helppo, kun kynsihuollossa ollessani Jemmi muisti että hänellä on vielä purkin pohjat Biozellin raspberry-sävyistä colormaskia kaapissa, ja antoi sen tarpeettomana minulle.

Otto kiikutti mulle kaupasta purkillisen Doven perus värjättyjen hiusten hoitoainetta, johon sekoitin sitten raspberry-sävyä. Hoitoainetta kannattaa varata kaksi purkkia, mitä en itse typeränä tajunnut etukäteen. Onneksi mulla oli vaahtomaista Aussien 3 minute miracle -light tehohoitoa kaksi purkkia, ja doven hoitoaineen loputtua sekoitin värit siihen. Hoitoaineen pitää olla valkoista, jotta oikean sävyn näkee.

Aloitin varovasti, sekoitin Doven hoitoainetta n. puoli purkillista yhdessä kahden etusormenpään kokoisen pisaran kanssa raspberry-sävytettä. Halusin olla mieluummin liian varovainen, kuin  vetää heti alussa överiksi. Sävy näytti purkissa aika pinkiltä, yllätyin miten vähällä määrällä sävytettä koko soosi muuttui niin pinkiksi. Testasin sävyä ensin valkoiselle paperille, jossa sen pitäisi näkyä suhteellisen samanlaisena kuin omassa tukassa. Aika haalealta se näytti, ja olin vähän epäileväinen. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen sävy oli ihan todella haalea, melkein ei edes huomannut eroa.

Halusin vähän tummempaa, joten laitoin pari pientä pisaraa raspberrya lisää, ja sen lisäksi Schwarzkopfin vaalennusaineen mukana tullutta hopeahoitoainetta pisaran sekaan, sillä huomasin että sävy ei ole ihan niin kylmä kuin olisin toivonut. Tällä kertaa väri onnistui täydellisesti, ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Tokan testipidennyksen jälkeen uskalsin sitten levittää värin kaikkiin pidennyksiin, minkä jälkeen sekoitin vielä omalle tukalle aussie-hoitoaineeseen uuden värin samassa suhteessa kuin aiemminkin.

Väri näytti tosi, tosi tummalta mun hiuksissa ja olin jo ihan paniikissa, että niistä tulee ihan purkkapinkit. Pelko osoittautui kuitenkin ihan turhaksi, sillä lopulta väri jäi omissa hiuksissani kaikkein haaleimmaksi, eikä tarttunut latvoihin juuri ollenkaan. Se ei haittaa, sillä omia hiuksia on kuitenkin paljon helpompi muokata kuin pidennyksiä, eli päätin laittaa vielä aamulla kerran sävytteen omaan tukkaani, jotta saisin latvatkin edes vähän vaaleanpunaisiksi. Kokeiltuani pidennyksiä päähän, yleisilme oli kuitenkin jo tosi kiva, ja sävy oli juuri täydellinen kaikkialla muualla paitsi niissä omien hiusteni latvoissa.

Tänään aamulla levitin sävytteen sitten uudelleen omaan tukkaani, keskittyen erityisesti latvoihin. Uskalsin tehdä sävystä vähän tummempaa kuin eilen, sillä eilenkään se purkkapinkkiefekti ei tarkoittanut mitään. Latvoihin väri ei tarttunut tänäänkään ihan niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta nyt sentään kaikki hiukset ovat pastellipinkkejä, edes hitusen verran. Mä tykkään hurjasti, vaikka on tässä omaan peilikuvaan totuttelemista.

Väri näyttää oikeastaan joka valossa vähän eriltä, mun silmään se on luonnonvalossakin paljon tummempi, kuin ylläolevassa kuvassa. Tämä oli nyt vain nopea ensimmäinen  räpsäys pikkukameralla lopputuloksesta, meillä on nimittäin kiire kauppaan! Mutta laitan kyllä myöhemmin lisää kuvia, joissa väri eri valaistuksissa näkyy paremmin. Joku kyseli että mitäs Otto ideasta tuumaa, no hän oli ideasta innoissaan, ja lopputuloksesta vielä enemmän. Ehkä me nyt sovitaan ulkonäöllisesti vielä paremmin yhteen, kun toisella on liila tukka ja toisella pastellipinkki, ainakin siihen asti kunnes kyllästyn ja haluan klassisemman lookin, haha.

Ihanaa lauantaipäivää kaikille ja hurjasti onnea kaikille valmistuneille<3

Saimme taannoin Legolta yhteistyön merkeissä testattavaksi uusia Luovat jäätelöt– ja Luova piknik -duploja. Meidän tytöt on molemmat tosi kovia duplofaneja, ja niillä leikitään joka päivä. Meille on kertynyt duploja vuosien varrella jo jättisäkillinen, ja ne ovat kyllä sellaisia leluja joilla vanhempikin jaksaa leikkiä ilomielin. Duploihin ei koskaan kyllästy, sillä niillä voi aina rakentaa jotain uutta. Ottokin on moneen kertaan sanonut, että melkein parasta isänä olemisessa on se että saa rakentaa luvan kanssa legoilla, haha!

Piknik-legot ovat hauskoja, sillä niistä voi rakentaa erilaisia hedelmiä, sämpylöitä, ketsuppia, maitoa, mehuja tai tietysti mitä vain ikinä haluaa. Legoissa parasta on mielestäni se, että niistä voi rakentaa jotain fiksua, mitä pakkaus tai ohjekirja ehdottaa, tai sitten voi käyttää mielikuvitustaan ja rakentaa jotain ihan muuta. Niissä on niin paljon mahdollisuuksia! Meidän lempipuuhaa on rakentaa tyttöjen kanssa erilaisia isoja rakennuksia, linnoja, taloja, heppatalleja tai esimerkiksi jäätelötehdas, kuten taannoin teimme.

Zeldakin on oppinut rakentamaan duploilla, tai ainakin kasaamaan palikoita yhteen. Siitä se lähtee! Nykyisin Tiara rakentaa jo ihan itsekin hienoja rakennuksia, ja duplojen avulla neiti on oppinut myös värejä, kun ollaan vaikka etsitty tietyn muotoista tai -väristä palikkaa johonkin kohtaan. Uskon että se on suuresti duplojenkin ansiota, että Tiara tunnisti ja osasi nimetä kaikki värit ja perusmuodot jo alle 1,5-vuotiaana.Värien ja muotojen tuntemuksen lisäksi duplot opettavat erityisesti käyttämään mielikuvitusta ja keksimään tarinoita. Meidän tyttöjen lelusuosikit vaihtelevat usein viikoittain, välillä päivittäinkin, mutta duplot pysyvät aina.

Toteutettu yhdessä Legon kanssa.

Duplot ovat turvallisia, kehittäviä ja ennenkaikkea hauskoja leluja, joista jokainen lapsi tykkää. Sain arvottavakseni teille Luova piknik-legopakkauksen, jollainen meilläkin oli testissä. Arvontaan voit osallistua tuttuun tapaan kommentoimalla postaukseen, keksimällä itsellesi nimimerkin, ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Jos haluat osallistua kahdella arvalla, käy tykkäämässä blogini Facebook-sivusta, myös vanhat FB-tykkääjät saavat siis kaksi arpaa. Muista ilmoittaa osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla! Arvonta-aikaa on 31.5.2014 klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Sunnuntain eurovaalit ovat jo ihan pian, ja mä ajattelin tarttua aiheeseen, joka mua on ärsyttänyt vuosikaudet. Kuinka usein te luette että mua ärsyttää joku? Niinpä. Mikä siinä änestämisessä ja eurovaaleissa sitten ärsyttää? Se ettei äänestetä. Vaikka enemmistö äänioikeutetuista äänestääkin, ihmisiltä löytyy kaikenlaisia syitä jättää äänestämättä, yleensä tosi huonoja.

”Liian hankalaa, pitkät jonot”. Nykyään voi äänestää ennakkoon, ruokakaupoissa, posteissa, kauppakeskuksissa, vaikka missä. Tämä tekee äänestämisestä helpompaa ja nopeampaa, ei ole kova vaiva jonottaa kolmen ihmisen verran tiistaina kauppareissun yhteydessä.

”Sovittu meno äänestyspäivänä koko päivän, en pääse omalle äänestyspaikalleni’’. ks. aiempi kohta.

”Ei löydy sopivaa ehdokasta, en tiedä ketä äänestäisin”. Tee vaalikone, vastaa kysymyksiin ja kone kertoo kenen kanssa mielipiteesi kohtaavat eniten. Jos tämä ykkösehdotus ei miellytä, niin katso listasta seuraava. Uskoisin että 251:n ehdokkaan joukosta löytyy edes yksi, jonka kanssa ajatukset jollakin tasolla kohtaavat.

”En osaa vastata vaalikoneen kysymyksiin”. Vastaa niihin joihin osaat, kysymyksissä on myös eos-vaihtoehto. Vaalikoneita on myös useita erilaisia, jos yksi tuntuu liian hankalalta, kokeile jotain toista. On olemassa esimerkiksi Nuorten vaalikone, jonka kysymykset ovat nuorten laatimia.

”Ei kiinnosta!” Sitten sulla ei myöskään ole varaa valittaa mistään yhteiskunnallisista ongelmakohdista, koska et jaksa nähdä sen vertaa vaivaa että yrittäisit niihin vaikuttaa omien mahdollisuuksiesi mukaan. Että jos se opintotuki tai lapsilisän leikkaus ketuttaa, niin pidä mölyt mahassa vaan.

”Ei mun ääni kuitenkaan vaikuta mihinkään”. No kyllä se vaikuttaa, enemmän ainakin kuin se että et käytä ääntä ollenkaan.

”Ihan sama ketä mä äänestän vai äänestänkö ollenkaan, ei Suomen edustajilla kuitenkaan ole minkäänlaista vaikutusvaltaa EU:ssa”. Kyllä on, ihan yhtä paljon vaikutusvaltaa on jokaisella Suomen 13:lla mepillä kuin kaikkien muidenkin maiden edustajilla.

”No voin mä äänestää mutta äänestän Aku Ankkaa”. Selvä, sehän tekeekin susta fiksun ja valveutuneen kansalaisen, oikein todellisen aikuisen.

Mä en tarkoita että jokaisen pitäisi olla yhtä kiinnostuneita yhteiskuntaopista ja politiikasta, kuin itse olen ollut pienestä asti. En tarkoita että pitäisi ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi lukea Suomen päätöksentekoelimistä tai EU-direktiiveistä, en todellakaan. Mutta mun mielestä on suoranaista idiotismia olla käyttämättä sinulle suotua äänioikeutta. Oikeutta, jota vieläkään kaikilla maailman kansalaisilla ei ole.

Bruneissa, Saudi-Arabiassa ja Yhdistyneissä Arabiemiraateissa naiset eivät saa äänestää ollenkaan. Libyassa miehillä on äänestyspakko, ja naisista saavat äänestää korkeasti koulutetut, eivät siis kaikki. Monissa maissa demokraattisina esitetyt vaalit eivät todellisuudessa ole demokratiaa nähneetkään. Ollaan me suomalaiset onnellisia etuoikeutetusta asemastamme, siitä että meidän vaalit ovat demokraattiset, ja voimme luottaa siihen että saamme äänemme kuuluviin.

What’s your excuse?

Toteutettu yhteistyönä Stokken kanssa. Meillä on ollut nyt muutaman viikon ajan käytössä uudet, omat Stokke Scoot -rattaat rikkimenneiden Mountain Buggy Duetien ja lainassa olleiden Stokke Xploryjen jälkeen. Sovimme Stokken kanssa jo aiemmin keväällä ratasyhteistyöstä, mikä olikin suuri onni siinä vaiheessa kun tuplat hajosivat, ja menetin toivoni niiden suhteen. Scootien odotusajan meillä oli lainassa Xploryt, joissa oli seisomalauta, ja Tiara tottui laina-aikana hienosti seisomalaudan käyttöön.

Stokke Scootit ovat Stokken kompaktein ratasmalli, ja kooltaan huomattavasti pienemmät kuin Crusit tai Xploryt. Pelkiksi matkarattaiksi en niitä kuvaisi, sillä ominaisuuksia löytyy paljon enemmän kuin perus sateenvarjoratasmalleista. Monipuolisiksi ominaisuuksiksi luettelisin mm. normimatkarattaiden renkaita suuremmat renkaat, hyvän kuomun, helpon yhdisteltävyyden eri tilanteisiin, tilavan tavarakorin, lukuisat lisävarusteet, sekä tukevan fiiliksen, joka työnnettäessä tulee. Scootit eivät ole liian kevyet, vaan juuri sopivat cityrattaat, täydelliset meidän tarpeisiin.

Rattaissa on todella monipuolinen kuomu, joka suojaa erittäin tehokkaasti auringolta ja tuulelta, ja tulee tarvittaessa pitkälle eteen. Kuomussa on myös vetoketjulla avattava tuuletusaukko, sekä neppari, jolla ylimääräisen kuomukankaan saa nätisti kiinni ja kuomun siistin näköiseksi. Lapsen ollessa kasvot menosuuntaan, tuuletusaukosta voi myös kurkkia mitä tyyppi puuhailee. Kuomun saa tarvittaessa myös kokonaan irti. Sateen tai hyttysten varalle rattaiden mukana tulee aina sadesuoja, sekä hyttysverkko, jotka auttavat silloin kuin huippukuomukaan ei riitä. Zelda tykkää kovasti siitä, että sadesuoja on täysin läpinäkyvä ja sieltä on yhtä hyvä tiirailla, kuin ilmankin sitä.

Scooteissa on kaksi klipsiä istuimen takaosassa, jotka avaamalla rattaat avautuvat makuuasentoon. Klipsit ovat kätevät, ja selkänoja on tukeva, eli ne saa helposti kiinni ja auki vaikka lapsi onkin kyydissä, eikä selkänoja rämähdä alas ikävästi, vaan laskeutuu pehmeästi ja lapselle mukavasti.

Matkoilla tärkeä ominaisuus on helposti vaihdettava istuinsuunta, sen saa käännettyä siis vaikka keskellä katua jos siltä tuntuu, mikä on kätevää. Zelda viihtyy toistaiseksi selkä menosuuntaan päin, kun saa samalla jutella sekä äidille että seisomalaudalla pönöttävälle isosiskolleen, mutta tulevaisuudessa se on hyvä ominaisuus, että istuinsuunnan saa vaihdettua kasvot menosuuntaan, kun ympäröivä maisema alkaa kiinnostaa enemmän. Rattaat saa molemmissa istuinsuunnissa sekä istuma-asentoon, että makuuasentoon.

Scootit sopivat vastasyntyneestä aina 15kg asti, eli meillä sopisivat käytännössä molemmille tytöille vielä ainakin pari vuotta, vaikka Tiara ei enää rattaissa pahemmin istuksikaan. Vastasyntyneelle Scootit sopivat Stokken Softbagin, tai Stokke iZi Go by BeSafe -turvakaukalon kanssa, jonka saa suoraan kiinnitettyä rattaiden runkoon. Muita käteviä lisävarusteita Scooteihin ovat mm. mukiteline joka löytyy meiltäkin niin saa lattemammailla rauhassa.

Scooteissa on kaksi jalkatukea, kiinteä jalkatuki alhaalla, sekä siirrettävä ja irroitettava jalkatuki, jonka saa molemmissa istuinsuunnissa kiinni runkoon nopeasti ja helposti. Tiaran jalat yltävät helposti jalkatukeen, mutta meidän lyhytjalkainen kuopuksemme saa kasvaa vielä sentin-kaksi että jalkatuki on hänen jaloilleen sopivalla korkeudella, nyt siihen yltävät vain kengänkärjet, mutta se ei menoa haittaa. Laitetaan tuki sitten pysyvästi paikoilleen kun jalatkin yltävät siihen. Allaolevassa kuvassa siirrettävä tuki alimmalla tasolla, ja sen alla kiinteä jalkatuki.

Ehdottomasti paras ominaisuus Scooteissa, on lapsen istuinkorkeus. Istuin on korkeammalla kuin tavallisissa rattaissa, sillä Stokken ideologiaan kuuluu se että lapsi on helposti samalla tasolla vanhempiensa kanssa, ja näin vuorovaikutus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Me ollaan käytetty Scooteja jo mm. matkasyöttötuolina, sillä ne sopivat siihenkin tarkoitukseen mainiosti. Lapsi on helppo laittaa rattaisiin kun ei tarvitse kykkiä, ja myös tavarakoriin pääsee helposti käsiksi, kun lapsi ei istu 10 senttiä sen yläpuolella.

Scooteissa on todella hyvä ja tukeva työntöaisa, jonka korkeus on säädettävissä työntäjälle sopivaksi. Mä tykkään todella paljon Scootien työntotuntumasta, ne tottelevat silloinkin ohjaan yhdellä kädellä ja Tipa on myös seisomalaudalla kyydissä. Rattaiden eturenkaat ovat kääntyvät, mikä tekee ahtaissa paikoissa kääntymisestä erityisen helppoa ja mukavaa. Ne saa kuitenkin lukittua myös paikoilleen, mikä on hyvä ominaisuus tulevaa talvea ajatellen.

Kompaktirattaissa tärkein ominaisuus monelle on helppo kasattavuus, mikä toteutuu myös Scooteissa. Meille tällä ominaisuudella ei juurikaan ole väliä, sillä emme pahemmin kasaa rattaita, kun emme käytä autoa. Mutta monelle varmasti se, että rattaat saa muutamassa sekunnissa yhdellä kädellä kasaan, on tarpeellinen juttu. Rattaat menevät todella pieneen tilaan kasattuna, vaikka eivät ne kokonaisinakaan paljoa vie tilaa. Pienimmäm mahdollisen vaunutilan omaavissa busseissakin Scooteja menisi ainakin kolmet vierekkäin, ja onpa niillä mahduttu aikamoniin keskustalaisiin ja punavuorelaisiin jugend-talojen minihisseihinkin, kun ollaan vierailtu eri tilaisuuksissa.

Scooteihin on valittavana useita eri värivaihtoehtoja, meillä on ihanan raikkaat ja vaaleat Beige Melange-kankaat, joihin ihastuin jo Stokke Xploryissa kesäkuomuun yhdistettynä. Kankaat ovat täysin konepestävät, mikä on hyvä etenkin jos rattaita sattuu käyttämään matkasyöttötuolina niinkuin me. Kankaat kyllä hylkivät myös likaa ja vettä tosi hyvin, vaikka pestävät ja irroitettavat ovatkin, eli vielä ei olla jouduttu edes konetta pyöräyttämään niiden osalta käyntiin. Polhemin toimistolla kuvaamissani testirattaissa on ihanat Purple-kankaat, jotka ovat Tipan suosikit.

Me testattiin ekan kerran Scooteja elokuisella Tukholman reissulla, jolloin jo ihastuin niihin täysin! Tietenkin osansa ihastukseen teki myös se, että niitä näkyi todella paljon Tukholman keskustassa trendikkäillä ruotsalaislapsilla käytössä. Tukholman reissun jälkeen Scooteja on hieman uudistettu, ja silloin vaivannut rattaiden töksähtelevyys pienissäkin kynnyksissä on nyt poistunut, mistä olen tosi iloinen. Rattaat kulkevat sujuvasti ja keveästi keskustassa, julkisissa liikennevälineissä, hiekkatiellä ja jopa mukulakivillä.

Scooteihin ei ole saatavilla omaa seisomalautaa, mikä hieman jännitti mua aluksi, mutta kun selvisi että ruotsalaisvalmistaja Lascalin yleismalli Buggy Board sopii myös Scooteihin, mulla ei ollut enää epäilystäkään niiden suhteen. Meillä on ollut myös Buggy Board kytkettynä rattaisiin nyt parisen viikkoa, ja kulkeminen on helppoa ja mukavaa. Seisomalauta kiinnittyi Scootien runkoon täysin ongelmitta ja sen kanssa myös Tipalla on helppoa ja mukavaa matkustaa, eikä mun tarvitse jännittää miten pidemmät reissut sujuvat. Buggy Board ei ole ehkä maailman esteettisin kapistus, ja mua vähän harmittaa että se ei niin hyvin sovi Scootien virtaviivaisen tyylikkääseen lookiin, mutta onneksi Tipa seisoo yleensä kirkuvan punaisen logon päällä, haha.

Juuri tällä hetkellä Scootit ovat ihan täydelliset meidän tarpeisiin, ja uskon että ne jäävät meidän viimeisiksi rattaiksi, sillä en usko että me enää muita tarvitaan. Näillä on hyvä kärräillä sinne asti että Zeldakin juosta hilputtaa itsekseen parin vuoden päästä. Neljä eri ratasmallia yhdistelmistä tupliin ja kompakteihin testanneena, sanoisin että nämä ovat ehdottomasti ne kaikkein mieluisimmat, vaikka kovasti Xploryjen ihanaa kesäkuosia kaipaankin. Rakastan meidän rattaita, ja voin lämpimästi suositella, jos ketterille cityrattaille on tarvetta.

Toivottavasti tässä oli nyt tarpeeksi kattavasti asiaa, yritin miettiä kaiken mahdollisen valmiiksi, mutta jos jokin mietityttää vielä rattaiden ominaisuuksista, niin kysykää vain!