Kun kirjoitin syys-lokakuussa hääpukuostosreissustani, mulla komeili leveä hymy kasvoilla. Mä tiesin että olin löytänyt sen täydellisen, oman pukuni. Kuten tiedätte, mun hääpuku ei ollut yhtään sitä mitä mä lähdin etsimään. Ei pitsiä, ei merenneitohelmaa, ei vähäeleistä tyylikkyyttä. Mutta mun hääpuku oli näyttävä, tajunnanräjäyttävä ja ennenkaikkea mun näköinen! Kun mä spottasin sen muiden pukujen joukosta, mä kiinnitin siihen huomioni samantien, enkä saanut siitä silmiäni irti vaikka yritin samaan aikaan etsiä sitä täydellistä pitsipukua.

Muistan ikuisesti kun Stilissiman Hanna sanoi mulle että ”sovitetaan toi nyt ensimmäisenä pois alta kun se vie niin paljon tilaa sovituskopissa” ja tuhahdellen totesin että joo, se on kyllä tiellä, eikä yhtään sellainen kuin haluan. Mutta saatuani puvun päälle, mä sekosin totaalisesti. Pidin sitä päällä kauemmin kuin mitään muuta pukua, ja se päällä tunsin itseni heti morsiameksi. Ensimmäisen puvun jälkeen sovitin lähemmäs kahtakymmentä pitsipukua, joista yksi kolahti muhun tosi paljon, mutta loppupeleissä sekään ei tuntunut tämän puvun veroiselta.

Stilissimassa silloin vielä töissä ollut Heidi valoi muhun uskoa, että kyllä mä voin valita jotain sellaistakin mitä en alunperin ollut etsimässä, ja niin mä päädyin sitten valitsemaan tuon ihanan, isohelmaisen pukuni. Miten mä saatoinkin erehtyä niin pahoin ja kuvitella olevani tyylikäs ja aikuismainen pitsipukutyttö, kun ihan selvästi olen muhkeahelmainen prinsessa! Mutta ihminen on erehtyväinen, ja onneksi mä luotin vaistooni enkä ottanut ilmiselvää valintaa vaan villin kortin.

Oli ihan järkyttävän hankalaa pitää pukua salassa Otolta, kun mieli olisi vaan tehnyt samantien hehkuttaa kun puvun olin löytänyt. Kävin ihastelemassa puvusta ottamiani kuvia suunnilleen joka päivä siihen asti että kävin viimeisessä sovituksessa ja sain kokeilla pukua uudelleen. Syyskuussa pukua sovittaessani 6-kokoinen puku istui aivan täydellisesti, mutta viikkoa ennen häitä kun menin kokeilemaan, olinkin kutistunut huomaamattani jonkinverran ja pukua täytyi ottaa sisään viisi senttiä molemmilta puolilta. Mulle iski pieni paniikki, sillä olin kuvitellut vain meneväni hakemaan täydellisesti istuvan puvun.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

Onneksi kuitenkin tiesin että Stilissimaan voi luottaa, ja ammattitaitoinen henkilökunta korjasi pukuni sopivaksi parissa päivässä, vaikka päällä oli juuri pahimmat vanhojentanssikiireet, ja huojentuneena hain pukuni roikkumaan kaapin päälle häitä edeltävänä keskiviikkona. Pari viikkoa ennen häitä huomasin että minun upea pukuni, oli voittanut Stilissiman vuoden hääpuku 2014 -äänestyksen, ja hihkuin riemusta! Se valoi todellista itseluottamusta pukuvalintaani, että niin moni oli äänestänyt juuri sen puvun vuoden kauneimmaksi.

Mielestäni se titteli on ehdottomasti ansaittu, ja olen ylpeä ja iloinen että sain kantaa tuota ihanaa pukua hääpäivänäni. En tule koskaan unohtamaan sitä ilmettä, mikä Oton kasvoilla oli kun kävelin hänen eteensä ensimmäistä kertaa hääpuvussani. Siirappista tai ei niin mulla meinaa kyllä tulla tippa linssiin kun muistelen tuota hetkeä. Sillä hetkellä ei ollut epäilystäkään ettenkö olisi valinnut oikean puvun.

© Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva

Ainiin, ehkä joku haluaa tietää jotain muutakin mun puvusta? Se on tosiaan Ella Rosan mallistoa, joka on Kenneth Winstonin toinen mallisto. Itse en ollut aiemmin törmännyt Ella Rosan pukuihin, mutta ehkä on sanomattakin selvää että olen enemmän kuin iloinen siitä että löysin kyseisen merkin! Puku on mallia BE195 ja sitä löytyy tosiaan Stilissiman valikoimista, eilen viimeksi ihastelin ”omaa” pukuani Stilissiman ständillä Love Me Do:ssa!

Mä tulen laittamaan puvun myyntiin morsiuspukuliike Lovebirdsiin kevään aikana, vaikka tuntuukin haikealta luopua siitä. Fakta on kuitenkin se että meillä ei mitenkään ole puvulle tilaa, enkä tule sitä enää käyttämään vaikka haluaisin olla se päällä 24/7. Ehkä vielä kerran haikeana kokeilen sitä ennenkuin raaskin luopua, ja onneksi puvun näkee kuvilta ja videoilta ikuisesti.

Ensimmäisessä hääpostauksessa hääblogin puolelle ajattelin kirjoittaa meidän vihkiseremoniasta, joka oli herkkä, koskettava ja sopivan ytimekäs. Me mentiin siis naimisiin Helsingin Vanhassa Kirkossa, Helsingin keskustassa ja en voisi olla tyytyväisempi kirkkovalintaamme. Mä rakastan Vanhan kirkon tunnelmaa ja sitä kuinka se onnistuu samaan aikaan olemaan kotoisa ja kuitenkin mielettömän näyttävä.

Meidän vihkiseremonia alkoi kello 16.00, ja me oltiin vielä puoli neljän aikaan hääkuvattavana hotellillamme Katajanokalla. Kuin ihmeen kaupalla me ehdittiin paikalle ajoissa, ja vieläpä oikein hyvin, kiitos bestmanien, ja kymmentä vaille neljä me seisoskeltiin kaasojen kanssa takahuoneessa jännityksestä sekaisin. Tiaran piti alunperin kävellä myös mun edellä, kukkaistyttönä, mutta viime tipassa jännitys vei voiton kukkaistytön pestiltä, ja kaasoni kävi viemässä Tipan istumaan turvallisesti mummunsa viereen. Zelda nukahti autossa matkalla kirkkoon ja nukkui koko vihkiseremonian ajan, vaikka yleensä herää pienimpäänkin rasahdukseen. Vissiin oli ollut rankka päivä?

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva

Kuten kerroinkin aiemmin, mun pappa talutti mut alttarille mikä oli hyvä. Naureskeltiin papan kanssa ja tunnelma oli mukavan rento. Mä vannon että mua olisi jännittänyt tuhat kertaa enemmän jos olisin joutunut astelemaan alttarille yksin! Se hetki kun pappa luovutti mut Otolle, oli jotenkin niin ihana ja taianomainen. Siihen asti mä muistan vielä kaiken aivan kirkkaasti, mutta kun asteltiin alttarille otti jännitys vallan mustakin ja en oikeastaan muista siitä tilanteesta paljoa.

Mun kaaso luki kauniisti korinttilaiskirjeen, ja yhtäkkiä, mielestäni ihan supernopeasti, me oltiinkin jo pujottamassa sormuksia toistemme sormiin ja suutelemassa. Se hetki kyllä oli ikimuistoinen, vaikka jännittikin ja me vähän sekoiltiin sormusten kanssa. Mua pelotti että pujotan sormuksen väärään sormeen Otolle ja me ei ensin edes tajuttu kumpi sormus oli kumman, kun ne oli niin samannäköisiä siinä jännityksessä. Mutta saatiin me ne lopulta sormiimme menestyksekkäästi, haha!

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva Pappi on meille tuttu jo molempien tyttöjen ristiäisistä ja osasi puhua todella kauniisti meidän perheestä ja tarinasta. Monet meidän vieraista kehuivat papin puhetta ja tykkäsin siitä kyllä itsekin, se kuvasti meitä niin hyvin. Kirkossa tunnelmaa kevensivät meidän Tiara -neidin höpötykset joiden ansiosta vaihdettiin papin ja toistemme kanssa välillä erittäin huvittuneita katseita. Mua ei häirinnyt ollenkaan se että oli pieni ihana höpöttäjä tilaisuudessa mukana, päinvastoin! Nyt me voidaan videolta näyttää Tiaralle kun hän kasvaa miten hänkin osallistui isin ja äidin vihkiseremoniaan kaksivuotiaana.

Kaksikymmentä minuuttia kului nopeasti ja pian me oltiinkin jo kävelemässä takaisin takahuoneeseen Oton kanssa. Takahuoneessa meillä molemmilla jännitys ja onni purkautui hulluna tunnemyrskynä ja pillitettiin siellä kuin viimeistä päivää, vaikka alttarilla mulla ei tullut yhtään kyyneltä. Me oltiin ja ollaan edelleen nin iloisia siitä että ollaan vihdoin toistemme omat, ihan kokonaan♥

Vieraat kerääntyivät kirkon portaille saippuakuplien kanssa ja oli kyllä aika hauskaa kävellä saippuakuplien läpi hääautolle. Onneksi ei ollut liian kylmä saippuakuplille, olisi voinut olla aika inhottavaa puhallella niitä esimerkiksi 20:n asteen pakkasella. Vihkiseremonia sujui kyllä ihan nappiin, niinkuin koko päivä! Mä en ole vielä saanut kirkosta kaikkia kuvia, mutta en malttanut odottaa tämän postauksen tekemistä enää ollenkaan. Luultavasti tulen laittamaan lisää Täydenkuunkuvan huikeita kuvia myös kirkosta kunhan saan ne, ketään ei varmasti haittaa? 😉

Ensimmäiset kevätvaatteet, check! Valitsin Sheinsidelta talven neuleiden ja tummien värien jälkeen jotain keväistä ja raikasta itselleni. Kukkakuosia mulla ei ole vaatekaapista löytynyt koskaan mitenkään runsaasti, sillä mielestäni se on kuosi joka on hankala toteuttaa nimenomaan raikkaasti. Sheinsiden valikoimaa tutkiessani törmäsin kuitenkin ihanaan, pitsikoristeiseen kauluspaitaan, jossa kukkakuosi oli vain pienenä tehosteena, katseenvangitsijana hihoissa. Pitsi ja kukkakuosi, ei kuulosta kovin raikkaalta, eh? Mutta raikkaalta se kuitenkin mielestäni näyttää, sillä pääosassa on kuitenkin valkoinen.

Paita Sheinside* / Farkut Dr.Denim / Kengät ZARA / Kello Guess*

* saatu blogiyhteistyön kautta

Pitsi-kukka-kauluspaidan lisäksi valitsin itselleni bikermallisen tekonahkatakin, jota moni teistä kehuikin jo meidän hääpostauksessa. Mä en ollut vielä hääpäivää edeltäneeseen päivään mennessä ostanut tai edes valinnut, mitä takkia tulen hääpuvun kanssa käyttämään. Kuin tilauksesta perjantaina ollessamme koristelemassa juhlapaikalla, kotiimme oli tuotu Sheinsiden paketti, missä tämä ihana bikertakki oli juuri sopivasti. Se päätyi sitten mulle häätakiksi ja olen kyllä todella tyytyväinen että päätin laittaa sen, se toi vähän huumoria ja raffimpaa tyyliä hempeään tylliunelmahääpukuuni!

Nahkatakin ja kauluspaidan lisäksi sain vielä sen harmaan collegemekon josta aiemmin kerroin haaveilevani. Mekko oli kuitenkin suuri pettymys, sillä se oli aivan järkyttävän suuri mulle enkä voi sitä käyttää. Mekko on tosi pehmeää materiaalia, ja juuri sellainen rento mutta tyylikäs hengarissa, mutta tosiaan kun laitoin sen päälle niin näytin joltain hemulilta enkä usko sen olevan toivottu mielleyhtymä muotivaatteesta. Jos siis ihastut mekkoon niin suosittelen tilaamaan kokoa pienemmän kuin normaalisti tilaisit, tai jos olet kokoa XS tai S niin älä tilaa ollenkaan.

Illemmalla luvassa vielä meidän kuopuksen neuvolakuulumisia täällä puolella, ja hääjuttuja hääblogin puolella! Mukavaa iltapäivää kaikille♥

Mikä vaatteista oli lemppari? Kukkakuosi hot or not?

Hehkutin paljon etukäteen karkkibuffetia täällä hääblogissa, ja se todella oli menestys! Karkkeja jäi jäljelle yhteensä yhden pienen paperipussin verran, eli ne eivät loppuneet kesken, mutta kaikki olivat niistä innoissaan ja kävivät hakemassa karkkia. Me päädyttiin teidän vinkkien johdosta vuokraamaan karkkibuffetastiat Karkkikauppa Sweetheartista huokeaan 70:n euron hintaan hääpäiväksi, ja se oli kyllä loistava päätös. Oikeilla astioilla lopputuloksesta tuli näyttävä, ja juuri sellainen kuin olin toivonutkin.

Karkkeja me osteltiin vähän sieltä sun täältä, eikä pidetty tarkkaa lukua määristä. Suositus oli että karkkeja olisi n. 8-9 kiloa, eli reilut 100g per vieras, mutta tietenkin tuossa määrässä pystyi vähän joustamaan kun osti isokokoisia, mutta kevyitä karkkeja kuten vaahtokarkkeja osaksi buffaa. Yritettiin valita paljon erilaisia karkkeja, jotta jokaiselle löytyisi jotain sopivaa syötävää.

Osaksi karkkivalikoimaa päätyivät lopulta omenapallot, lakritsitikkarit, lakukermakaramellit, suklaasydämet, suklaamantelit, mustat lakut, mansikkavaahtokarkit, minivaahtokarkit ja mansikan makuiset kovat karkit. Karkit valittiin meidän teemavärien mukaan, ja mielestäni karkit sopivat kivasti yhteen ja vierailtakin tuli kehuja. Itse en ehtinyt edes maistelemaan karkkeja kun oli niin kiire seilata joka paikkaan kun halusi tavata ja jutella kaikkien vieraiden kanssa edes pienen hetken ja tietysti halia aviomiestäkin aina välillä, mutta tärkeintä olikin että vieraat tykkäsivät!

Ylimmät kuvat ovat perjantailta, jolloin pöydästä puuttuivat vielä kahvit, hääkakku ja boolit. Pöydän yllä olleet koristeetkaan eivät nyt vielä näy kuvissa, sillä mulla ei vielä ole tämän parempaa kuvaa niistä puuttuvista jutuista, mutta tulen esittelemään häätarjoiluja lisää vielä aivan omassa postauksessaan kunhan saan kaikki kuvat!

Vielä näin pikaisesti paria päivää ennen häitä esittelen liudan meidän koristeita! Perjantaina pääsemme itse juhlapaikalle Dylan Milkiin koristelemaan, enkä malttaisi odottaa miltä juhlatila tulee näyttämään koristeiden kanssa! Hääkoristeista suurimman osan on meille tarjonnut jo aiemmissa postauksissa mainittu Juhlacenter, ja tässä postauksessa esiteltävät koristeet olemme kaikki saaneet sieltä. Jos samanlaisia halajaa omiin häihin tai vaikka synttäreihille niin kaikki löytyvät Juhlacenterin kattavasta valikoimasta.

Ensiksi esittelen kirkossa nähtäviä koristeita, joita meillä Jenkkityyliin löytyy jonkinverran. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, Tiara toimii häissämme kukkaistyttönä ja on pestistään ilmeisen innoissaan. Kukkaistytöllä pitää tietysti olla kori kukille ja ihania ruusunterälehtiä, ja valitsimme Juhlacenteristä ivoryn värisen satiinikorin ja vaaleanpunaiset terälehdet, joilla neiti on harjoitellut jo useamman kerran kotona heittelyä ja kävelyä. Jännittävää nähdä hääpäivänä miten kukkaistyttönä toimiminen luonnistuu kaksivuotiaaltamme, paineita ei oteta, jos ei onnistu niin se ei haittaa mitään.

Mä en tiedä oikeastaan onko Suomessa tapana käyttää sormustyynyä, mutta nähdessäni ihanan pitsikuvioisen Vintage Lace –sormustyynyn, mä päätin että sellainen meille ehdottomasti tulee. Mä tykkään siitä että yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä ja mielestäni sormustyyny on ihana, juhlallista fiilistä tuova yksityiskohta sormustenantotilanteeseen.

Viimeisteltyjä  yksityiskohtia, ja hauskoja pikku katseenkiinnittäjiä ovat myös kenkätarrat. En ollut koskaan aiemmin kuullut edes kenkätarroista, ennenkuin aloin etsimään inspiraatiokuvia meidän hääkuvia varten ja törmäsin Pinterestin ihmeellisessä maailmassa lukuisiin kuviin joissa hääpari oli liimannut kenkiinsä jotkin osuvat pikkutekstit, jotka hauskasti tulivat kuvissa esiin. Kirkossa hääpari polvistuu muutamaankin otteeseen, ja silloin meidän kenkätarrat näkyvät ainakin eturiville hauskasti! Mun tarrassa lukee ”I do” ja Oton tarrassa ”She’s mine”. Mun tarra on myös hauskasti sininen väritykseltään, eli se on mun jotain sinistä -yksityiskohtani!

Me mietittiin hetken verran, että mitä hauskaa me keksitään kirkosta poistumiseen. Pohdittiin riisiä, ruusunterälehtiä, confetteja ja vaikka mitä, mutta päädyttiin siihen tulokseen että me halutaan saippuakuplia! Helmikuu ja saippuakuplat ovat ehkä vähän jännitystä aiheuttava yhtälö, täytyy toivoa että lauantaina ei ole kovin kylmä ja saippuakuplat eivät jäädy ja vieraat tarkenevat niitä puhallella. Juhlacenteristä löytyi superhauskoja hääkakun muotoisia saippuakuplia jotka me valittiin valkoisessa sävyssä.

Itse juhlapaikalle meillä on muutama ihana yksityiskohta myös, joista yksi on sormustyynyn kanssa samaa sarjaa oleva Vintage Lace -vieraskirja, ja sen kaveriksi valittu Two hearts become one –kynäsetti. Vieraskirja on mielestäni todella kaunis ja on ihanaa että se on samaa sarjaa sormustyynyn kanssa. Vaikka meillä on aika modernia tyyliä koristeluissa muuten, on kivaa että löytyy pari koristeellisempaakin juttua, jotka kuitenkin väritykseltään sopivat täydellisesti hääteemaan.

Mä oon aiemmin karkkibuffetin yhteydessä esitellyt yhden meidän huippuhienoista mustavalkoisista kylteistä, mutta nyt esittelen loputkin! Eli valitsimme Monochrome magic –hääkyltit jotka sopivat juuri eikä melkein meidän teemaan ja tuovat kivaa ilmettä juhlatilaan opastaen samalla vieraita. Karkkibuffetiin tulee tietysti Sweet treats -kyltti, mutta muitakin hauskoja kylttejä pakkauksesta löytyy:

Viimeisimpänä, mutta ehdottomasti ei vähäisimpänä yksityiskohtana on häävessapaperi. Kyllä, luit oikein, häävessapaperi! Ihan loistava keksintö, turhaakin turhempi, mutta varmasti kirvoittaa mojovan hymyn ensimmäisten vessassakävijöiden kasvoille lauantaina kun he sen huomaavat telineessä, eli siinä mielessä ei turha laisinkaan. Meille tuli vessapaperia kaksi rullaa eli se ei ihan koko porukalle varmaan riitä, mutta mielestäni hauska juttu silti että tällaistakin on ja saamme sen edes hetkeksi laittaa esille vessaan!

Muutama koriste jäi vielä pois tästä postauksesta, sillä haluan jättää joitakin yllätyksiä hääpäivällekin! Mutta aika laajan kattauksen olen nyt sekä tässä että aiemmissa postauksissa esitellyt ja loput tulette näkemään kun kuvaan valmiiksi koristellun juhlapaikan perjantaina ennenkuin päästään tositoimiin. Ne kuvat näette tosin varmaankin vasta häiden jälkeen, sillä veikkaan että ylihuomenna mulla on kädet täynnä töitä muutenkin!