Tänään ollaan lähinnä äidin mukavuudenhalun vuoksi pakoiltu lumipyryä sisätiloissa koko päivä, enpä muista milloin viimeksi oltaisiin oltu ihan vain kotosalla näin. Päikkärit neiti sentään kiskaisi parvekkeella että sai vähän raitistakin ilmaa. Yllättävän kivasti sujui koko päivä vaikka yleensä tuntuukin että  viimeistään puolenpäivän aikaan on jo pakko päästä ulkoilemaan! Tiara on innostunut hirveästi piirtämisestä ja piirteleekin jo puuväreillä oikein suloisia ja värikkäitä kuvia paperille. Piirtäminen on neidistä niin hauskaa puuhaa että sillä aikaa mä sain kivasti paketoitua vielä viimeisiä joululahjoja pakettiin. Mun paketointiurakka on tältä vuodelta ohi, nyt on enää Oton vuoro paketoida kaikki mun lahjat. Meni mulla kolme rullaa lahjapaperia ja varmaan lähemmäs parisataa metriä lahjanarua, mutta nyt on mun osalta valmista. Hyvissä ajoin, kerrankin! Muutaman konvehtirasian ehkä laitan vielä pakettiin, voi sitten hyvällä omallatunnolla herkutella kun pitäähän lahjat syödä pois 😉 Ja pakko mun on vielä vähän saada paketoida, se on vaan niin kivaa puuhaa että iski oikein haikeus kun viimeinenkin lahja oli kääräisty punaiseen paperiin ja tajusin että taas pitää odotella vuosi ennen kuin saan miettiä lahjoja rakkailleni ja paketoida niitä. Mä kuvasin meidän paketointitarvikkeet jo muutama viikko sitten kun ekan satsin ostin joten tarviekuvista puuttuu osa pakettikorteista ja punainen lahjapaperi, mutta etteköhän te näe ihan tarpeeksi silti! Laitoin osan paketeista kuusen alle kuvanottohetkeksi että sai vähän lisää jouluista tunnelmaa kuviin, sitten vein ne kiltisti takaisin piiloon.

Kuten meidän kaikki muutkin jouluiset koristeet ynnä muut, lahjapaketitkin on verhoiltu hopeaan, mustaan ja punaiseen. Mä päätin että tänä vuonna haluan saada aikaan yksinkertaisen nättejä paketteja ja valitsin mustaa, punaista ja hopeaa yksiväristä paperia. Olen ennen aina käyttänyt kaikenmaailman kuviopapereita ja ajattelin että vaihtelu virkistää! Lahjapaperit, kuten myös musta kiiltävä naru ja punainen mattapintainen naru löytyivät Citymarketin valikoimista. Tigerista bongasin nuo ihanat puiset paketti”kortit” tonttukuvioilla ja hamstrasin niitä muutamaan otteeseen lisääkin, noi oli mun mielestä aivan mielettömän suloisia ja kiva vaihtoehto ainaiselle pakettikorttien liimaamiselle. Kirjoitin nimet lyijykynällä, ajattelin nimittäin että noin söpöjä pakettikortteja voi uusiokäyttää myös tulevina vuosina. Lisäkoristeiksi ostin Tigerista tuollaisen paketin jossa oli hopeita, kultaisia ja mustia koristeruusukkeita ja käytin tuolta ne mustat ja hopeat. Kultaisetkin säästyvät vielä tuleville vuosille! Tiimarista mukaan tarttui joulukuusen, sydämen ja tontun muotoisia 3d-koristetarroja ja yksi liuska ”Hyvää Joulua” -tarroja, kun ajattelin että niitä voi liimata myös paketteihin ja kirjoittaa nimen alle jos ei halua noita puisia kortteja kaikissa paketeissa käyttää. Ensi vuonna haluaisin ehkä kokeilla paketoinnissa vielä jotain aivan täysin perinteistä poikkeavaa ja sen lisäksi laittaa ehkä paketteihin pieniä suloisia koristeita kuten vaikka helminauhaa tai pieniä kuusenpalloja. Mutta lopulta, ne on kuitenkin vain paketteja. Paketteja jotka ensi vuonna ainakin meille tuo joulupukki joten niitä ei kovinkaan kauan kerkeä esimerkiksi kuusen alla katselemaan, kääreitä jotka revitään sekunneissa palasiksi ja unohdetaan samantien, pakettikortteja jotka sinkoilevat muiden riekaleiden mukana. Onko se kaiken vaivan arvoista? Löytyykö mun lukijoiden joukosta samanlaisia tai kenties vielä pahempia paketointihirmuja kuin minä? Vihaako joku paketointia yli kaiken?

Huomenna me lähdetään kyllä ulos vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria, sen verran puuduttavaa sisällä kökkiminen kaikessa kodikkuudessaan kuitenkin on. Tänään napsaisin pari kuvaa Tiarasta Zaran valkoisessa ihanassa mekossa kun muistin yhtäkkiä sen olemassaolon ja säikähdin että mahtuuko se enää meidän kilometrin pituutta venähtäneen neidin päälle! Mutta mahtui se onneksi, kuten supersuloiset ballerinatkin. Itse testailin myös joulunpunaista huulipunaa kun mulla oli niin huipputylsää Tiaran päikkäriaikaan. Mä luovutin tuon aivan surkean ”luonnonvalon” kanssa ja käytin salamaa varmaan reippaasti yli vuoden kestäneen tauon jälkeen, armahtakaa mua! Ainakin kuvista saa selvää sentään eivätkä ne ole keltaisia!

Nyt mä käperryn murun viereen katsomaan telkkaria ja tunnustelemaan pikkumurun möyrintää masussa, se on taas tänään ollut aivan villillä tuulella! Enää viikon päivät rakenneultraan, toivottavasti menisi äkkiä tää aika kun en jaksa odottaa! Hyvää yötä teille kaikille ihanille ja ihanaa huomista keskiviikkopäivää!

PS: Enää  alle kaksi viikkoa Jouluun, ihanaa!

Tänään vuorossa masujuttuja, raskaushömppää, hormonihuuruisia mietelmiä ja ehkä vähän jotain muutakin. Viikon aivoitusten parasta antia (no okei, sanoin ehkä noi kaikki myös ääneen, syytän niitä pirun hormoneja): ”Otto, miksi en voi syödä koko jääkaappia tyhjäksi nyt heti?” ”Mä haluun jotain hyvää mut söin jo yhden suklaapatukan, en kehtaa enää ottaa toista!” ”Miksen tehnyt sitä torttutaikinaa ennen kun Tiara meni nukkumaan, nyt en voi enää vatkata ja joudun odottamaan vaikka kuinka kauan että saan torttuja!” ”Oispa jo lauantai että pääsisin Netan kanssa lounaalle ravintolaan!” ”Voitko Otto käydä tän joululahjalistan mun kanssa nyt läpi ku hirveesti haluaisin jo sitä huomista uunilohta mutta koska tänään en sitä vielä saa kun ei ole itsenäisyyspäivä niin haluaisin ees miettiä jotain kivaa että unohdan sen!” ”Oispa pakastimessa vielä yks ampparijätski!” No ei ollut ampparijätskiä ja kauppakin meni kiinni jo 23.00 joten joudun nyt sitten tyytymään haaveiluun tuosta ihanasta pinkkikeltaraidallisesta herkusta perjantaihin asti, nyyh! Aika ruokakeskeisiä ajatuksia mulla, alkuraskauden ”hyi kaikki ruoka ällöttää ja kauppareissut ovat pahin painajaiseni” -fiilis on vaihtunut jatkuvaan nälkään ja kauppareissuista haaveiluun. Hyvähän se on että ruoka maistuu, mutta olisi kiva jos meidän jääkaapissa olisi sellainen minisupermarket josta löytyisi aina ja mihin kellon aikaan tahansa juuri sitä mitä mulla milläkin hetkellä sattuu tekemään mieli. Suurimmat herkut ovat avokadot, ne edellämainitut ampparijätskit ja Robert Pauligin joulukahvi, jälkimmäisiä tyydyn nauttimaan kuitenkin maltillisesti maksimissaan yhden annoksen päivässä. Joulukahvin himo on yllättänyt mut, viime raskaudessa kun kahvi sai lähinnä ällötyksen nousemaan huippuunsa. Masu kasvaa ja paino on alkanut nousemaan, paino on noussut itseasiassa tismalleen samaan tahtiin kuin viime kerrallakin, vaikka nyt aloituspaino olikin muutaman kilon vähemmän. Jännä nähdä tuleeko taas sama kilomäärä! Neuvolatäti kehotti keräämään kiloja imetystä varten, nauttimaan ruuasta ja syömään ihan niin usein kun tekee mieli ja mä oon kyllä ottanut neuvosta vaarin vaikka sokerisissa/suolaisissa herkuissa pysyttelenkin parhaani mukaan kohtuudessa. Nyt on kyllä pakko tähän väliin laittaa muutama masukuva, pahennan nimittäin sitä mun jäätelönhimoani erittäin tehokkaasti tässä ruuasta höpötellessäni! Pakko on myös tehdä välihuomautus, sanoin äsken Otolle että ”Tää mun postaus on aika mielenkiintoinen, ensimmäinen kappale käsittelee kokonaan ruokaa. Tai siis ruuan ajattelemista”. Arvatkaa mitä se vastasi? ”Yllättävää”, ja vielä erittäin sarkastiseen sävyyn sanoen ja perään naurahtaen!

Musta on niin hauska vertailla ensimmäistä ja toista raskautta keskenään ja katsella masukuviakin vierekkäin! Kyllä noissa masuissa on mun mielestä selkeä ero, vaikkakaan se ei välttämättä mitään tarkoitakaan (poika-/tyttömaha etc.). Tai itse olen ainakin sen verran skeptikko, että en usko että pelkästä mahan muodosta vielä mitään voi päätellä vaikka vertailu hauskaa onkin. Eroa on kyllä masun lisäksi mun ulkonäössäkin aika reippaasti! Muuten en Tiaran raskausajan ulkonäköäni kaipaa takaisin mutta toi turkoosi kynsilakka oli aika kiva, harmi vain että se on jo kuivunut tähän päivään mennessä, taattua H&M -laatua kun oli. Mä oon tosi onnellinen siitä että omat farkut menee vielä kiinni, tai siis ainakin kaikki matalavyötäröiset! Korkeavyötäröiset ei ole menneet kiinni enää muutamaan viikkoon ja sitäkin ennen ne tuntui aika epämukavilta ja siksi oon ollut aika paljon leggingssilinjalla. Täytyy toivoa että omat farkut menee kiinni siihen asti että äitiysfarkut ovat viimein sopivan kokoiset.

               Vauva masussa kehittyy kovaa vauhtia, tällä viikolla kun muistin jopa muutaman viikon tauon jälkeen kurkata raskaussovellusta puhelimessani sain tietää että tyyppi on alkanut keräämään ensimmäistä kakkalastia suolistoonsa ja kokoakin on jo paprikan verran, vau! Välillä sorrun tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehkä suonut yhtä montaa ajatusta tai antanut yhtä paljoa huomiota tälle raskaudelle elämässäni kuin ensimmäiselle raskaudelle, mutta joka kerta päädyn järkeilemään huonon omantunnon kokemisen ihan turhaksi. Vaikka en aina raskautta muistakaan hehkuttaa tai en googlettele jokaisen mahdollisen vauva-aiheisen nettisivun erilaisia raskausviikko-kuvauksia päivittäin niin tuleva vauva on meille ihan varmasti yhtä rakas ja tärkeä kuin Tiarakin. En millään enää malttaisi odottaa sitä rakenneultraa, mutta vielä on vajaat kaksi viikkoa odoteltava! Haluan niin kovasti jo tietää että kaikki on varmasti masussa hyvin ja en kyllä voi väittää etteikö olisi mukavaa myös tietää kumpaa sukupuolta tuleva kaveri on. Mutta kaikki aikanaan, äkkiä nämä päivät tässä kuluvat kun on kaikenlaista joulupuuhastelua ja onneksi mun maailman ihanin Netta tulee huomenna meille!

Huomenna on vuorossa Itsenäisyyspäivän kunniaksi toivottavasti mielettömän hyvää uunilohta (kokeilen ensi kertaa erästä reseptiä jonka jaan mielihyvin teillekin jos maku on yhtä hyvä kuin kuvittelisin), mahtavaa seuraa Netan, Oton ja Tiaran kanssa, tyttöjen juttuja ja tietysti se tärkein – iltapukujen ja juhlaeleganssin arvostelua kello seitsemästä eteenpäin kunhan linnanjuhlat alkavat! Mä toivotan kaikille ihanaa, ikimuistoista ja hauskaa huomista Itsenäisyyspäivää! Nauttikaa lomapäivästä ja syökää paljon, niin mäkin aion tehdä! 🙂

Eilinen ravintolareissu olikin aika spektaakkeli metrolakon ja hurjan kylmän ilman vuoksi! Meidän matka ravintolaan joka olisi normaalisti n. 20 min matkan päässä kesti yhteensä 1,5 tuntia kun piti käyttää korvaavaa bussilinjaa metron sijasta, paluumatka kesti suunnilleen ”vain” tunnin kun paluumatkan bussi ei ollut ihan niin hidas ja mennyt ihan yhtä väärää reittiä kuin menomatkan bussi. Oli ehkä hieman turhauttavaa käyttää matkoihin yhteensä 2,5h kun normaalisti niihin olisi yhteensä mennyt reippaasti alle tunti! Vaikka Helsingin metro yhdellä hieman haarautuvalla linjallaan on esimerkiksi länsinaapurimme pääkaupungin Tukholman metroon verrattuna aika surkuhupaisa, huomaa sen tarpeellisuuden kyllä tälläisinä viikonloppuina paremmin kuin hyvin ja muistaa taas vähän arvostaa metrolinjankin olemassaoloa. Mutta ehkäpä teitä ei niin kovasti kiinnosta meidän matkustustavat vaan voisin kertoa vaikka meidän viikonlopusta vähän muutenkin! Kreikkalaisessa ravintolassa oli mielettömän hyvää ruokaa ja parasta seuraa, ilta oli siis oikein onnistunut! Tiara vetäisi bussimatkan aikana hyvät päikkärit ja olikin koko ravintolareissun ajan kuin naantalin aurinko houkutellen vieraiden pöytien täditkin ihastelemaan itseään.

                 Kyllähän mä itsekin tiedän että Tiara on hurmaavan valloittava tyyppi ja varmasti varastaa monien sydämen, eikä mua ollenkaan haittaa keskustella mun tyttären ihanuudesta tuntemattomienkaan ihmisten kanssa. Mutta varsinkin näin flunssa-norovirus-mikälie -tautikautena mun mielestä olisi ihan mukavaa jos kaikki eivät tulisi kysymättä lääppimään Tiaran naamaa  tai hipelöimään ahkerasti sormiruokailua harrastavan ipanan kätösiä. Eilenkin ensin bussissa muutama mummeli hiplasi Tiaran naamaa ja sitten ravintolassa parikin kertomansa mukaan itsekin n. varhaisteini-iässä olevan mukulan hieman terästetyltä glögiltä tuoksahtavaa äitiä tuli ensin ihastelemaan Tiaraa ja sitten paijaamaan sen naamaa ja ottamaan kädestä kiinni ja kaiken tämän loppuhuipennuksena vielä kysyivät saako Tiaraa ottaa syliin! Olenkohan mä ihan hysteerinen vai ärsyttääkö jotain muutakin äitiä se kun tuntemattomat hipelöivät heidän lapsiaan täysin kysymättä? Kyllä mä sen ymmärrän että vaikkapa vauvakerhossa kaikki lapset leikkivät keskenään ja syövät samoja leluja eikä siinä mitään, mutta että aikuiset ihmiset  tulee toista tökkimään! Apua, mikähän näissä sunnuntaipäivissä on kun ne saavat mut tällä tavalla paasaamaan? Nyt kyllä on pakko siirtyä vähän iloisempiin juttuihin ja laittaa muutama kuvakin eilisillalta! Mun ja Oton yhteiskuvat ovat taas tapansa mukaan oikein onnistuneita mielenkiintoisia mutta onneksi edes ruoka-annokset näyttivät ja maistuivat hyvältä!

Tässäkin ravintolassa oli tietysti se perus lastenlista nakkeineen, lihapullineen ja ranskalaisineen, lihapullat onneksi olivat sentään samoja hyviä kreikkalaistyylisiä lihapullia kuin omassa alkupala-annoksessanikin, mutta ihmetyttää vain se vähän että miksei niitä iänikuisia ranskalaisia voi korvata vaikkapa kuorellisilla lohkoperunoilla tai perunamuusilla. No mutta Tiara tykkäsi kovasti ja se on pääasia! Neidille maistui myös mun tsatsiki ja Oton halloumijuusto oikein hyvin, ehkäpä ensi kerralla pitääkin tilata Tiaralle lastenlista-annoksen sijaan jokin alkupala-annos, ne kun ovat yleensä suhteellisen sopivan kokoisiakin tuon ikäiselle syöjälle! Syömisestä puheenollen, huomattiin tänään että Tiaralle on jossain vaiheessa ilmestynyt kaksi poskihammasta ylös! Ihmekään kun neiti popsii nykyisin jo isotkin ruokapalat oikein hyvin! Hauskaa miten Tiaralle on tulleet kaikki tähänastiset kahdeksan hammasta aina pareittain, nämäkin poskihampaat olivat kummallakin puolen yläleukaa ja tismalleen yhtä paljon puhjenneet ulos ikenistä, eli jo melkein kokonaan. Milloinkohan Tiaralle tulee lisää alahampaita kun niitä on tällä hetkellä siellä  vasta kaksi ja ylhäällä kuusi? No eikai niillä kiire ole vielä tullakaan mutta on hassun näköistä kun ylhäällä on jo yli puolet hampaista ja alhaalla ei vielä melkein ollenkaan! Loppukevennyksenä mulla on vielä kuvia meidän eiliseltä pulkkailureissulta ja muutama tonttukuva jotka vihdoin sain Tiarasta napattua ja tilattua joulukortitkin. Linssinsuojus on mahtava lelu Tiaran mielestä ja sen avulla sain tytsyn pysymään jopa pari minuuttia hymyillen paikoillaan!

Nyt mä painelen viimeinkin untenmaille! Mulla on parikin postausideaa takataskussa ja tuun heti postailemaan kunhan vain ehdin, toivottavasti mahdollisimman pi
an. Ensi torstaina maailman paras Netta saapuu meille muutamaksi päiväksi Jyväskylästä ja ohjelmassa on luvassa ainakin hurjasti joulushoppailua, hyvää ruokaa ja varmaankin myös naurua huvittaville vanhoille yhteiskuville alkaen vuodesta 2007. Hui, siitäkin on jo viisi vuotta! Mutta nyt siis hyvää yötä, ihanaa alkanutta joulukuuta ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ajattelin lähteä tuota Toivepostaukset -listaa purkamaan taas pitkän tauon jälkeen ja helpoksi aloituskohteeksi valitsin ”Meidän perheen aakkoset”. En nyt tiedä onko tämä sittenkään niin helppoa, kun pitää keksiä niin monta kohtaa, mutta ihan hauskaa tämä ainakin on! Mutta sen pidemmittä puheitta, voisin aloittaa!

A = Aamut. Rauhalliset, ihanat viikonloppuaamut on niitä joiden avulla jaksaa taas koko viikon. Viikonloppuaamuisin levitetään sohva ja köllitään siinä koko perhe, tehdään kunnon aamupalaa ja löhöillään yökkäreissä.

B = Banaanit. Banaani on Tiaran lempihedelmä ja banaanilla saa kyllä neidin tyytyväiseksi tiukemmankin paikan tullen. Banaanin varjopuolena ovat banaaniklöntit niin lattiassa kuin neidin hiuksissakin, sitä banaania kun on kiva itse ”pilkkoa” ja puristella sormissa syömisen lomassa ja levitellä joka paikkaan!

C = Coffee eli kahvi! C-kirjaimesta oli vaikea keksiä mitään mutta aikalailla kahvin voimalla selviää talvella kun muuten olisi aivan naatti.

D = Dataaminen. Me ollaan molemmat Oton kanssa aikamoisia datiksia ja jos ei nyhjätä Tiaran mentyä nukkumaan toistemme kanssa niin ollaan kyllä usein koneella ennemmin kuin katsotaan esim. telkkaria.

E = Elokuvat. Silloin kun meillä on kahdenkeskistä aikaa niin aika usein tulee katsottua leffoja sohvalla nyhväten. Onneksi meillä on suht samanlainen leffamaku!

F = Facebook on ainoa edes etäisesti ”tärkeä” asia joka F-kirjaimesta tulee mieleen joten vaikka sitten se. Eiköhän se ole aika iso osa aika monen ihmisen elämää nykyään!

G = Games eli pelit. Vaikka mä en ole niistä aivan (lue: en ollenkaan) niin innoissaan kuin Otto niin olen varma että ne tulevat vielä olemaan suuressa osassa meidän perhettä kun Otto aikoo opettaa molemmat lapsetkin pelaamaan kanssaan konsolipelejä heti kun ohjaimet pysyy kädessä. Kyllä mäkin Super Mariosta tykkään!

H = Huumori. Ilman huumoria ei kyllä mistään tulisi mitään! Onneksi meillä on Oton kanssa aika samanlainen (=yhtä huono) huumorintaju ja nauru raikaakin meillä suhteellisen usein. Myös Tiara on onnistunut aikamoiseksi huumoriveikoksi ja tykkää kovasti naurattaa kaikkia.

I = Iloisuus. Ollaan koko perhe aika sellaisia peruspositiivisia tyyppejä ja suurimmaksi osaksi siis aika iloisia yleensä. Otto oli ehkä ennen vähän pessimisti mutta oon onnistunut tartuttamaan mun positiivista asennetta siihen! Ja Tiara nyt on aina ollut muutenkin sellainen ilopilleri että.

J = Joulu. Joulu on oikeasti parasta aikaa vuodesta ja mulle tosi tärkeä. Jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja nautitaan yhdessäolosta, levosta ja hyvästä ruuasta.

K = Koti. Me tykätään olla kotona ja ollaankin välillä aikamoisia kotihiiriä. Koti on ainakin meidän perheelle se kaikkein tärkein paikka ja me ollaan myös yritetty panostaa siihen että meillä on koti jossa me todella viihdytään!

L = Laulut eli musiikki. Kuunnellaan paljon musiikkia kotona ja kyllä on siivouskin paljon kivempaa kun kuuntelee samalla toplistaa tai lastenlauluja Spotifysta. Tällä hetkellä kovinta huutoa ovat tietenkin joululaulut joista mun ehdoton lemppari on Joulumaa!

M = Masunkasvatus. Se on nyt aika isossa osassa perhearkea tällä hetkellä arvatenkin!

N = Naimisiinmeno eli häät! No eikai me oltaisi kihloissa jos aikeissa ei olisi mennä naimisiin. Vaikka hääpäivää ei ole vielä tarkasti päätettykään niin lähivuosien kuluessa ne häät olisi tarkoitus pitää´kuitenkin.

O = Omat jutut. Vaikka tykätäänkin olla yhdessä niin on tärkeää että on myös niitä omia juttuja, kuten mulla blogi ja Otolla pelaaminen.

P = Puhelin. Tiaran lempileluja on tällä hetkellä puhelimet ja mullakin kyllä on se puhelin aika tärkeässä osassa. Otto taitaa puhelintaan käyttää kaikkeen muuhun kuin siihen puhelimessa puhumiseen, mutta on se sillekin tärkeä. Puhelimella saa yhteyden kauempana asuviin kavereihin ja sukulaisiin mikä on enemmän kuin tärkeää!

Q = Q on kirjain joka ei tuo mun mieleen oikeasti mitään, antakaa se mulle anteeksi mä oikeasti yritin!

R = Rakkaus. Ilman rakkautta tässä hommassa ei vain olisi edes mitään järkeä. Meillä rakkautta osoitetaan toisille usein ja niin sanoin kuin teoinkin. Musta on tärkeää opettaa rakastamista Tiaralle ja pyrinkin sille mahdollisimman usein kertomaan että ”äiti ja isi rakastaa sinua tosi paljon” ja Tiara on ”äidin ja isin rakas”. Mulle on äiti sanonut pienestä asti vähintään kerran päivässä rakastavansa ja mullekin on luontevaa sitä usein toistella. Ei ne sanat siitä sanomisesta kulu!

S = Syöminen. Syöminen on ihan parasta ja meidän kodissa ruoka on tärkeässä roolissa! Mä käytän suuren osan Tiaran päiväunista uusien reseptien miettimiseen ja ruokaostokset taitavat nielaista sen suurimman osan meidän kuukausibudjetista. Ruoka on vaan asia jossa en osaa enkä halua pihistellä ja onneksi Otto on samaa mieltä. Hyvä ruoka, parempi mieli!

T = Toverit, Kaverit, Kaiffarit, Frendit, ne tärkeät tyypit! Kaverit piristävät vierailuillaan usein ja tuovat sitä kaivattua vaihtelua arkeen. On mieletöntä miten meidän ihanat ystävät on pysyneet tukena vaikka meidän elämäntilanne on muuttunutkin totaalisesti parin vuoden takaisesta. Ja on vanhemmuus tuonut lisääkin kavereita, muita äitejä, isejä ja vauvakavereita Tiaralle. Ilman kavereita olisi elämä kyllä aika tylsää!

U = Ulkoilu. Lapsen myötä ulkonaoleminen on kyllä saanut aivan uuden merkityksen ja kyllä voin rehellisesti sanoa että ne päivät jotka tulee sisällä vietettyä kokonaan ei ole pelkästään jo sen ulkoilun puutteen vuoksi yhtään niin mukavia kun ne päivät jolloin saa ulkoilla. Onneksi niitä päiviä on aika harvoin, lähinnä silloin jos on kipeänä!

V = Vapiano. En tiedä miksi mutta yllättäen V-kirjaimella alkava sana oli melkein se kaikkein vaikein keksiä! Mutta Vapiano on meidän perheen lemppariravintola ja siellä käydään kaikkein useimmin joten ehkä se sopii tähän.

W = Whatsapp. Siellä me vaihdetaan Oton kanssa kuulumisia pitkin päivää ja heti jos Tiara tekee jotain hauskaa niin otan kuvan ja lähetän Otolle ettei se jää mistään paitsi ollessaan töissä!

X = X-factor, ainut asia joka tuosta kirjaimesta tuli mieleen ja ainut ohjelma mitä ollaan yhdessä Oton kanssa seurailtu Salkkareiden lisäksi!

Y = Yhdessäolo. Se on oikeasti tärkeää että on aikaa tehdä asioita yhdessä koko perhe ja en kyllä tiedä mitään kivempaa kuin sen että saan olla mun murusten kanssa.

Z = ZZZZZZ eli nukkuminen. Ilman unta ei jaksa, nukkuminen on ihanaa!

Å = Å:sta tulee mieleen lähinnä se ruotsinkieli, jota kovasti yritetään Tiaralle opettaa. Tai no Otto yrittää. ”Tack” ja ”titta” löytyvät tällä hetkellä neidin sanavarastosta!

Ä = Äiti. Tällä tarkoitan mun äitiä, se on kyllä rakas ja tärkeä osa meidän perhettä vaikka Oulussa asti asuukin. Huomaahan sen jo siitäkin että päälle 1-vuotias pikkuneitikin on viimeiset kuukaudet halunnut vähintään kolme kertaa päivässä soittaa mummulle ellei mummu ole ollut täällä.

Ö = Öllöttäminen. Välillä saa ja pitää laiskotella että jaksaa, siksi ne heti ensimmäisenä mainitsemani löysät viikonloppuaamut on niitä tärkeitä arjen piristäjiä!

Moi! Mä uskallan nyt viimeinkin todeta sen seesteisen keskiraskauden alkaneen, vaikkakin viikkoja myöhässä mutta kuitenkin! Voi että tuntuu hyvältä kun jaksaa taas oikeasti iltaisinkin tehdä muutakin kuin kaatua sänkyyn ja nukahtaa samantien. Voimien palattua ja uuden kodin myötä mua on myös puraissut oikea siivouskärpänen ja päivät kuluvatkin iloisesti siivoillen ja taaperon banaanimössötahroja lattiasta hinkaten, joululaulut raikaavat taustalla.

Joulufiilistä mulla on muutenkin ilmassa, jotenkin se joulu (varsinkin tälläiselle jouluhullulle) tuntuu niin huikealta senkin takia kun tänä vuonna esikoinenkin ehkä ymmärtää edes jotain joululahjoista ja joulukoristeista ja voi syödä jouluruokaakin, vaikka varmasti se joulun merkitys tulee seuraavina vuosina olemaan sitten vieläkin suurempi kun ikää  tulee neidille lisää. Mutta tämä postaus on nyt tästä eteenpäin ihan jouluvapaa, sillä takaan että tulette saamaan jouluähkyn mun postauksista jatkossakin aivan varmasti niin päätin nyt että voisin nyt vielä vähän ajatella niitäkin jotka eivät joulusta ehkä ole aivan niin innoissaan kuin minä.

Tänään mulla oli neuvola, pitkästä aikaa ja voin kertoa että oli kyllä ihanaa kuulla pikkuiset sydänäänet ja tietää että kaikki on hyvin. Kuten facebookissa kerroinkin niin kauan ei sydänääniä ehtinyt fiilistelemään kun tuo isompi rakas vetäisi sellaisen paniikkikohtauksen dopplerin äänestä että huhhuh! Mutta tärkein tuli selväksi eli se että ne kuuluu ja ovat tasaiset. Neuvolassa kuunneltujen sydänäänien lisäksi tyyppi kyllä on ilmoitellut olemassaolostaan jo muutaman viikon ajan voimakkaalla völläyksellä, myllerryksellä ja uusimpana juttuna pyllyä työntelemällä navan vierestä ylös. Kakkonen on siis aivan eri maata kuin isosiskonsa, Tiaran ensimmäiset liikkeet joita tunsin muistaakseni vasta 17+ viikolta eteenpäin olivat sellaisia pieniä hipaisuja ja töytäisyjä ensimmäisten viikkojen ajan ja voimistuivat vasta puolivälin jälkeen reippaasti. Pyllyäkään neiti ei puskenut mahan läpi ennenkuin vasta viimeisellä kolmanneksella, joten tällä kertaa on temperamenttinen tapaus ilmeisesti tulossa siis!

Taidetaan olla helisemässä Oton kanssa sitten kun tulokas syntyy kun ollaan totuttu seesteisen rauhalliseen ilopilleri-Tiaraan ja yhtäkkiä meillä onkin temperamenttinen vastasyntynyt ja uhmaikäinen Tiara! Mutta sitäpä on ihan turha etukäteen kauhistella, sen näkee sitten kesällä miten kaikki sujuu ja ainakin voi lohduttautua sillä että jos joutuu paljon valvomaan niin se on ainakin mukavampaa kesällä kun on kokoajan lämminta ja valoisaa!

Mutta joo, jos vaikka nyt pysyttelisin ensin vaikka talvessa ja näissä tämän hetken kuulumisissa kun joulukaan ei ole vielä ohi (ainiin se joulu, jota mun ei pitänyt mainita!). Tällä kertaa (vaiko joka kerta?) kuvitus on aika surkeaa, meillä on nimittäin kamerasta akku loppu ja arvatkaas kuka supermuuttaja ei ole sitä onnistunut löytämään laajoista etsinnöistä huolimatta?! Vime viikolla sentään otin muutaman kuvan kameralla ja lisäksi ajattelin laittaa teille mahakuvavertailun ykkösmasu vs. Kakkosmasu! Mahakuva on otettu jo aikoja sitten eli maha on nyt jo paljon isompi (miten niitä kuvia tuleekin kakkosraskaudessa otettua niin paljon harvemmin?!) mutta siitä näkee miten paljon nopeammin tällä kertaa se maha on lähtenyt kasvamaan.

Mitäs meidän Tirriäiselle kuuluu? No hyväähän sille, tänään neiti jopa jossain tilapäisessä mielenhäiriössä antoi mun nukkua yhdeksään vaikka normaalisti herätään jo reippaasti ennen kahdeksaa! Oli aika mukavaa, tosin miten musta tuntuu että nämä takuuvarmojen herätyskellojen mukavat nukkumis-yllärit sattuu aina sellaisille aamuille kun olisi kiire jonnekin, esimerkiksi tänään meillä neuvolaan! En sitten ehtinyt käydä suihkussa, mutta onneksi ei kuitenkaan myöhästytty neuvolasta vaan oltiin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Neuvolatäti aivan innoissaan kehui koko käynnin ajan taaperon sanavarastoa joka kuulemma on loistavan laaja 1v2kk ikäiselle! Musta on ihan kiva ottaa hänetkin aina omille neuvolakäynneille mukaan kun saa samalla vähän seurata vielä senkin kehitystä tarkemmin kun neidin oma seuraava neuvola on vasta neljän kuukauden päästä kun neiti saavuttaa puolentoista vuoden iän!

Tällä hetkellä taaperon aktiiviseen sanavarastoon kuuluu mm. seuraavat sanat: kuua = kuuma, kiikki = kiitti (kiitos), oma nimi, kiikka = keinumaan, isi, mummu, äiti, kakka, möökö/köökö = Mörkö-koira, ankka, ekkä/pekka = vettä/jano, vauva, nam/mam = ruoka on hyvää, keksi, kukka, kakku, kiija = kirja, joo, brrr = auto, haoo/hawoo = haloo (laittaa puhelimen/ipodin/kameran/käden korvalle ja sanoo haloo ja puhuu muka puhelimeen).

Passiivinen sanavarastohan on tietenkin paljon suurempi, kuin ne sanat joita hän osaa itse sanoa ääneen ja nykyään tuntuu että hän ymmärtää melkeinpä kaiken mitä sille sanon kunhan kysymys on konkreettisista, yksinkertaisista lapselle tutuista asioista. Ja en kyllä näe syytä miksi taaperolle alkaisin mitään toisen maailmansodan käänteistä tai EU:n eurokriisistä selittämäänkään vielä toistaiseksi. Myös vauva masussa on tuollaiselle päälle 1-vuotiaalle aika abstrakti asia käsitettäväksi, joten sitä hän ei vielä oikein hahmota vaan ennemmin rapsuttelee mun napakorua tai läpsyttää mun pallopötsiä kädellä.

Mutta siis aika hyvin neiti ymmärtää kaiken muun mitä pitääkin kuten vaikka ”Mennään ulos!”, ”Laita pipo päähän!”, ”Näytä missä banaani on?” (kirjasta), ”Älä sotke vaan laita leipä suuhun”, ”Otatko lisää ruokaa?”, ”Soitetaanko mummulle?” etc. Kysymyksiin taapero osaa halutessaan vastata pudistamalla päätään tai nyökkäämällä, usein hän tosin pelleilee ja tekee molempia vuorotellen. Sormella osoittaminen on epäkohteliasta, mutta se on kyllä tämänikäisen kanssa oikein hyödyllinen taito koska hän osaa näyttää mitä hän haluaa vaikkei sitä vielä osaisikaan sanoa ääneen, eli siinä mielessä olen kyllä kiitollinen äidilleni joka tämän jalon taidon hänelle vahingossa opetti.

Tässä vielä video tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvältä perjantaiselta puistoreissulta. Taapero on ihanasti alkanut ulkonakin jo tepastelemaan täysissä talvitamineissa ja ihan sujuvasti vielä. Välillä tietysti saattaa vielä muksahtaa mutta aika hyvin se pysyy pystyssä ja näkee kuinka neiti nauttii kun saa itse mennä minne huvittaa! Videolla hän muuten sanoo ”vauva” koska juuri ennen kuin mä aloin kuvaamaan videota niin sellainen suloinen pikku vauva äiteineen lähti kotiin ja hän oli aivan haltioissaan siitä vauvasta. Että ehkäpä (toivon mukaan) siitä ja meidän kakkosesta tulee vielä ihan hyviä kavereita!

Nojoo, jospa tässä olisi taas vähän sillisalaattia! Mulla olis vaikka mitä asiaa mutta ehkä jätän vähän toisiinkin postauksiin sitä kerrottavaa enkä änge kaikkea tähän. Tällä hetkellä en muuten voi jakaa facebookissa blogini sisältöä, koska linkit blogiini on toistaiseksi estetty perättömän ilmiannon vuoksi. Tästä asiasta kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää jos jaksan, luultavasti en koska alan olla aika kyllästynyt tähän jo useasti esillä olleeseen ilkivaltaan joka vain ei ota loppuakseen, mutta jokatapauksessa selvittelen asiaa facebookin ylläpidon kanssa ja tämän sekaannuksen ajan sitten vain mainitsen facebookissa uusista postauksista ilman linkkiä! Ja fb:ssä kannattaa siis kuitenkin seurailla tästä huolimatta, päivittelen sinne usein kuvia/videoita/pieniä kuulumisia jo reippaasti ennen kuin blogiin. Nyt toivottelen ihanat illanjatkot kaikille, sekä mukavaa alkanutta viikkoa! 3>