Kaupallinen yhteistyö Flora kanssa.

Pääsiäistä vietetään jo ensi viikolla ja mä inspiroiduin sen kunniaksi testaamaan pääsiäiskakun reseptiä. Ja tästä tuli kuulkaa ihan liian herkullinen. Reseptissä on muutama n. 15min työvaihe, mutta lupaan, että maku palkitsee! Ja voin kertoa, että itse en todellakaan tee kakkuja usein, ehkä muutaman kerran vuodessa. Eli jos tämä onnistuu minulta, niin onnistuu varmasti sinultakin! Ja jos kotona on innokkaita apulaisia, niin heitä kannattaa rohkeasti ottaa mukaan. Meilläkin lapset auttoivat kakun leipomisessa ja etenkin koristelussa mielellään.

Kakussa hyödynsin muuten useampaakin Flora-tuotetta. Saan ilokseni tehdä tänä vuonna Floran kanssa vuosiyhteistyötä. Flora-tuotteet ovat mulle tuttuja suosikkeja jo omasta lapsuudestani, ja mä rakastan niiden monipuolisuutta ja käytännöllisyyttä, esimerkiksi sitä, kuinka Floran kermatuotteet kestävät hyvin pitkääkin kuumennusta ruuanlaitossa, eivätkä leikkaa happamienkaan ruoka-aineiden, kuten tomaatin tai sitruuunan kanssa. Tykkään myös siitä, miten sekä Floran kermoista että Vanillasta tulee helposti tosi kuohkea ja kestävä vaahto, enkä ainakaan itse ole koskaan saanut niitä vatkattua yli. Mun uusin Flora-tuotelemppari on Flora & Voi Merisuola -levite leivän päälle, joka on aivan taivaallisen hyvää.

Tähän pääsiäiskakkuun hain inspiraatiota tietenkin pääsiäisen päätähdistä: pääsiäiskarkeista sekä pastelliväreistä. Itse en ole lainkaan mämmi-ihmisiä, mutta suklaamunien ystävä olen sitäkin enemmän. Halusin siis tuoda kakkuun pääsiäisen tuttuja karkkimakuja ja ihania herkullisia pastellivärejä. Koska överimakea Kinderkakku on jo tullut tutuksi monena pääsiäisenä, tänä keväänä iskin katseeni kohti Mignon-munia. Noita pääsiäisen klassikoita, jotka olivat ainakin omassa lapsuudessani harvinaista herkkua. Moni syö muuten sitä mämmiäkin Flora Vanillan kanssa ainakin mun lähipiirissä, eli sitäkin kautta tuli pääsiäistunnelmaa tähän, vain se mämmi jäi pois, haha! Flora Vanilla on mulle tuttu jo omasta lapsuudesta, koska meillä oli aina sitä vaniljakastikkeena, jos vaniljakastiketta syötiin.

Pääsiäisen Vanilla-mignonkakku (aktiivinen valmistusaika 45min, pohja 1h uunissa + jäähdytys)

Pohja: Helppo, nopea ja maukas suklaakakkupohja

(Flora Culinessea vuoan voiteluun)

200 g Flora & Voita

200 g tummaa suklaata

1 dl sokeria

1 dl ruokokidesokeria

4 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1. Laita 20cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoka esim. Flora Culinessella ja jauhota vehnäjauhoilla. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

2. Sulata voi kattilassa, sekoita pilkottu suklaa voisulan joukkoon. Kääntele kunnes seos on tasaista.

3. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauho sekaisin toisessa kulhossa.

4. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.

5. Lisää jauhoseos ja voi-suklaaseos vuorotellen varovasti käännellen sekaan.

6. Kaada seos irtopohjavuokaan ja paista noin 60 minuuttia. Jäähdytä pohja.

Flora Vanilla – Mignon mousse

2,5 dl Flora Vanillaa

2 rkl sokeria

4 kpl  Mignon-munia

100g tuorejuustoa

1. Vaahdota Flora Vanilla kuohkeaksi vaahdoksi.

2. Sulata mignon-munat mikrossa.

4. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri.

5. Lisää sulatetut mignonit tuorejuuston ja sokerin sekaan.

6. Kääntele vaahdotettu Flora Vanilla sekaan.

Valkosuklaakreemi:

150 g valkosuklaata

175 g huoneenlämpöistä voita

1 tl vaniljasokeria

4-5 dl tomusokeria

100 g tuorejuustoa

pastaväriä (valinnainen)

1. Pilko valkosuklaa ja sulata mikrossa.

2. Vaahdota pehmeä voi ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

3. Lisää sulatettu ja hieman jäähtynyt valkosuklaa sekaan koko ajan vatkaten.

4. Lisää 3 dl tomusokeria desin erissä koko ajan vatkaten.

5. Lisää tuorejuusto edelleen vatkaten.

6. Lisää vielä 1-2 dl tomusokeria vatkaten.

7. Jatka vatkaamista, kunnes kreemi on kuohkeaa ja tasaista.

Lopuksi värjää kreemi pastavärillä, itse valitsin lemppariväri laventelin tämän kakun väriksi.

Kakun kasaus:

1. Leikkaa kakkupohja kolmeen kerrokseen.

2. Kostuta esim. vanilja-maidolla tai hedelmämehulla.

3. Täytä kaksi väliä Vanilla-mignon-moussella.

3. Koristele kreemillä (voit käyttää apuna esim. palettiveistä) ja pienillä pastellivärisillä suklaamunilla.

Rakastan kakun vaniljaista ja pähkinäistä makua ja se on kyllä todellinen pääsiäiskakku! Ja vaikka työvaiheita on muutama, kuten täytetyissä kakuissa usein on, ne ovat kaikki sillä tavalla helppoja ja nopeita, että onnistuu hieman kokemattomammaltakin leipurilta, kuten itseltäni.  Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä, jos vaniljaisen pähkinäinen pääsiäisen suklaakakku kiinnostaa! Tämä oli ainakin meillä ihan hittikakku koko perheelle.

Suosittelen muuten tämän oman reseptini lisäksi tutustumaan Floran sivuilla heidän omiin resepteihin tuotteiden lisäksi. Sieltä löytyy monta kivaa ohjetta leivontaan ja ruuanlaittoon!

Ihanaa palmusunnuntaita kaikille! 

Tänään käytiin yksityisellä ultrassa kurkkaamassa vauvaa. Hän vilkutti meille niin suloisesti ja hän istui puolet ultrasta jalat risti-istunnassa, napanuora jalkojen välissä. Varmaankin harjoitteli tulevaisuuden joogaliikkeitä. Saatiin hienosti otettua mittoja ja hän oli kasvanut taas tismalleen viikkojensa mukaan. Ihanan lunki tyyppi siellä. Sydämensykkeet kuulostivat hyvältä ja kaikki näytti oikein hienosti kehittyneeltä. Ultran loppupuolella hän vaihtoi asentoa ja paljasti oletetun sukupuolensa kätilölle.

Meillä oli mukana kaksi konfettitykkiä jotka oltiin ostettu etukäteen, sekä teippiä ja tussi. Niihin laitettiin teipinpala siihen kohtaan, joka paljastaa sukupuolen ja kätilö merkkasi X-kirjaimella sen, jonka sisältö oli oikean värinen. Näin me ei itsekään tiedetty vielä päivällä, mikä lupaus saatiin. Haluttiin yllättyä yhdessä lasten kanssa, se tuntui kivalta ajatukselta.

Odoteltiin kotona tulisilla hiilillä, että lapset tulevat koulusta ja dagiksesta kotiin ja sitten vihdoin oli aika paljastaa konfetin väri! Meitä kaikkia jännitti tosi paljon etukäteen. Haastattelin lapsia vielä ennen paljastusta, kaksi veikkasi tyttöä ja yksi poikaa. Itsekin veikkasin tyttöä etukäteen, koska olin melko varma, että me jatketaan samalla linjalla kuin tähänkin asti.

Ja tyttölupaushan me saatiin! Se tuntui niin hyvältä ja ihanalta. Otto saa pitää vitsikkään suuren rakastajan tittelinsä (meille on sanottu n. miljoona kertaa tämä kuuluisa ”suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä” -mantra. Ekaksi kerrottiin kaikille läheisille tietenkin ja saatiin hurjasti onnitteluita, sekä hurjasti ei-ollenkaan-yllättyneitä reaktioita! Kaikki meidän läheiset veikkasivat etukäteen tyttöä myös. Mulla nyt ei sinällään ollut mitään tuntemuksia juuri tästä vauvasta, mutta oletin vaan, että jatketaan samalla linjalla ja oikeassa olin. Ja heti kun näin sen, niin tuli sellainen oli, että juuri näinhän sen pitikin mennä.

Oli niin ihana saada tietää tämä yhdessä lasten kanssa, se tuntui jotenkin tosi tärkeältä ja antoi ihan oman merkityksensä tälle hetkelle, kun poksautettiin konfetit, eikä joku vaan sanonut sitä ultran yhteydessä pelkästään meille vanhemmille. Tottakai tämä on vasta vahva veikkaus ja onhan sekin vielä mahdollista, että lupaus vielä muuttuu. Ja ei haittaa ollenkaan jos näinkin kävisi, me ei aiota muutenkaan tehdä mitään kovin sukupuolitettuja hankintoja, varsinkaan isoja. Mutta nyt tiedetään, että ollaan saatu tyttölupaus ja seuraavaksi jännitetäänkin enää sitä kaikkein tärkeintä asiaa: Kuka on juuri tämä meidän vauva? Millainen tyyppi hän on? Mistä hän pitää? Millaiseksi hän kasvaa? Millaisista asioista hän kiinnostuu?

Nämä nyt jännitettävät asiat ovat niitä, joilla on kaikki maailman merkitys meille<3 On kuitenkin hauska tietää se konfetin väri, sillä nyt ainakin tiedän, että meidän viime päivinä pyörittelemä nimi pääsee mahdollisesti käyttöön. Ollaan makusteltu sitä nimeä ja se tuntuu hyvältä. Mitään muuta me ei sitten vielä tiedetäkään ja se on ihanaa!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vuokraovi kanssa.

10 vuotta sitten, me oltiin seurusteltu kuukausi ja viikko ja tiedetty kuukauden verran, että meille on tulossa vauva. Mulla oli mun oma vuokrakoti kämppiksen kanssa Ullanlinnassa Vuorimiehenkadun Alepan vieressä, mutta suurimman osan ajasta majailin Oton huoneessa neljän pojan opiskelijakämpässä Kannelmäessä. Oli aika nopeasti hyvin selvää, että me mieluummin etsitään yhteinen koti, johon muuttaa ja jossa voidaan alkaa rakentaa meidän yhteistä elämää.

Muistan vieläkin sen kutkuttavan fiiliksen kun etsittiin koteja Vuokraoven sivuilta. Oltiin kummatkin asuttu Helsingissä vasta hetki omillamme. Otto oli muuttanut soluasuntoonsa vuodenvaihteessa ja minä Oulusta takaisin Helsinkiin edellisen vuoden elokuussa. Meillä oli kova halu löytää koti juuri meille, koti, jossa saataisiin itse päättää sisustuksesta, eikä kukaan söisi meidän ostamia ruokia jääkaapista, kuten opiskelijakämpässä joskus tapahtui. Meillä ei ollut kovinkaan tarkkoja kriteereitä kodille tai asuinalueelle, tärkeintä oli löytää se koti nopeasti.

Ensimmäinen koti, jota käytiin katsomassa, oli myös se koti, johon me päädyttiin vuokralaisiksi. Asunnon edellinen asukas oli todella mukava ja myi meille samalla edullisesti lähes uuden astianpesukoneensa, sekä lahjoitti meille myös vanhan, mutta toimivan pyykinpesukoneen ja vielä pyykinkuivaustelineenkin. Ne helpottivat meidän nuoren perheen alkua todella paljon. Siitä päivästä lähtien kun kirjoitettiin vuokrasopimukset, ei millään maltettu odottaa, että päästäisiin muuttamaan.

Muutettiin hieman ennen vappua vuonna 2011 ja muutto kesti aamusta yöhön asti, kun tavaroita piti roudata kahdesta eri osoitteesta eri puolilta kaupunkia vielä kolmanteen osoitteeseen. Mutta nopeasti se oma koti alkoi muotoutua. Oton mustat kalusteet yhdistyivät mun valkoisiin, Oton punaiset tekstiilit mun vaaleanpunaisiin. Mustapunainen ei ollut yhtään mun juttu, eikä valko-vaaleanpunainen Oton, mutta sieltä se oma tyyli alkoi löytyä. 10 vuotta myöhemmin meillä on Oton valitsema vaaleanpunainen sohva ja mun valitsemat mustat ruokapöydän tuolit.

Olin asunut koko siihen astisen elämäni erilaisissa vuokrakodeissa. Mulle siis vuokrakoti oli nimenomaan oma koti, jota mielellään laitoin oman näköiseksi. Se tuntui heti kodilta ja omalta, meiltä. Otolla kesti ehkä hetken kauemmin tottua siihen, että vuokrakoti on oma koti ihan samalla tavalla kuin omistuskoti. Hän oli ehkä epävarmempi siitä, mitä vuokrakodissa saa tai ei saa tehdä. Itse olin oppinut, että kodissa voi ihan samalla tavalla elää ja olla ja vaikka maalata seiniä ja muuta, kunhan varmistaa ensin vuokranantajalta/isännöitsijältä, että se on ok. Nopeasti Ottokin huomasi, että koti on aina koti.

Myös meidän toinen yhteinen koti oli vuokrakoti, kaunis uudiskohde. Sinne muutettiin, kun perhekoko kasvoi ja yhden makuuhuoneen sijaan kaivattiin kahta. Se oli meidän unelmien asunto, unelmien alueella, josta meillä ei ikimaailmassa olisi ollut mahdollisuutta silloin ostaa omaa kotia 21- ja 22-vuotiaina. Se on myös yksi vuokralla asumisen kiistattomia etuja, että vuokrakotiin voi päästä asumaan juuri sille omalle unelmien alueelle, vaikka omistusasuntoa sieltä ei olisikaan resursseja ostaa.

Meidän talossa oli rauhalliset ja mukavat naapurit, ihana leikkipiha ja näköala kauniille kanavalle. Meillä oli valtava parveke, joka toimi yhtenä lisähuoneena melkein ympäri vuoden. Uimaranta oli niin lähellä, että kesäisin käveltiin sinne suoraan uikkarit päällä. Rakastettiin asua siellä ja yhä edelleen meidän vanhimmat tytöt ikävöivät joskus sitä kotia, se kun oli niin kiva ja asuttiin siellä kuitenkin yli neljä vuotta.

Sieltä kodista me muutettiin seuraavaksi asumisoikeusasuntoon, kun alettiin odottaa meidän kolmatta lasta. Asumisoikeusasunnot löytyvät muuten myös kätevästi Vuokraovi.com -sivustolta vuokra-asuntojen lisäksi. Asumisoikeusasunto oli meille hyvä silta vuokrakodin ja omistuskodin välillä. Sielläkin me asuttiin 3,5 vuotta, ennen kuin viime keväänä ostettiin tämä meidän nykyinen koti. Myös asumisoikeusasunto on mun mielestä joustava ja hyvä asumismuoto.

Kaikissa meidän kodeissa viihdyttiin mainiosti, eikä meillä koskaan ollut mitään ongelmia. Kerran meidän jääkaappi hajosi ja saatiin uusi tilalle jo samana päivänä. Se oli ihan huippua! Jokainen koti oli meille oma kodikas koti. Paikka, jossa luotiin tärkeitä muistoja, johon kannettiin vastasyntynyt ensimmäistä kertaa kynnyksen yli, jossa päätettiin mennä naimisiin, jonne asteltiin ensi kertaa herrana ja rouvana. Rakkaita koteja, joissa meidän lapset oppivat jokainen vuorollaan puhumaan, halimaan, kävelemään ja kasvoivat.

Vuokralla asuminen oli meille helppo, turvallinen ja joustava vaihtoehto melkein kymmenen vuoden ajan. Saatiin etsiä sitä meidän omaa unelmien asuinaluetta ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, ennen kuin sitouduttiin pidemmäksi aikaa. Päästiin asumaan meidän unelmien alueelle, vaikka meillä ei ollut valtavaa budjettia. Pystyttiin helpostí vaihtamaan kotia tarpeiden muuttuessa, eikä tarvinnut murehtia kodin myymisestä ensin.

Meidän mielestä vuokralla asuminen sopi mainiosti myös arkeen pienten lasten kanssa. Ei tarvinnut itse murehtia mistään hoidettavista asioista, kuten lumitöistä tai huolloista. Vuokralla asuminen oli ihanan huoletonta, ja kyllä sitä huolettomuutta on monesti myös ikävä, esim silloin, kun orava riehuu välikatossa eristeitä riepotellen ja se ei ole kenenkään muun ongelma kuin ihan meidän oma!

Vuokraoven sivuilta löytyy kattavasti vuokra-asuntoja ympäri Suomen, kaikkiin erilaisiin tarpeisiin yksiöistä perheasuntoihin ja kimppakämpistä kaksioihin. Jo vuonna 2008 lanseerattu Vuokraovi on asiantunteva ja laadukas sivusto, joka ainoana Suomessa keskittyy vuokrattaviin asuntoihin. Nykyisin en etsi sieltä enää meille kotia, mutta muuten sivustoa tulee vilkuiltua. Seuraan nimittäin vuokra-asuntojen hintakehitystä eri alueilla ja etsin inspiraatiota. Kenties joskus tulevaisuudessa saan itse ilmoittaa vuokra-asunnon sinne vuokrattavaksi ja tarjota jollekin yhtä ihanan kodin, kun meille on joskus tarjottu. Se on ainakin mulle suuri unelma. Jos sä etsit kotia juuri nyt, niin tästä pääset suoraan Vuokraoven sivuille!

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, ensi viikolla meillä on ylimääräinen ultrakäynti yksityisellä, koska haluttiin ihan oman mielenrauhan takia käydä kurkkaamassa pikkuista myös tässä niskapoimu-ultran ja rakenneultran välissä. Siinä ultrassa on mahdollista jo nähdä tulevan vauvan oletettu sukupuoli. Aiommeko selvittää sen? Kyllä. Aiommeko paljastaa sen? Kyllä.

Se, mikä se vauvan oletettu sukupuoli on ultrassa, ei muuta meidän suhtautumista vauvaan tai sitä, miten häntä tulevaisuudessa kasvatetaan. Mutta se antaa meille mahdollisuuden nimetä hänet jo ennen syntymää ja on lapsille kiva, konkreettinen juttu, joka tuo tulevaa pikkusisarusta taas aavistuksen lähemmäs. Myös lasten kanssa ollaan juteltu jo aiemmin siitä, että syntymässä (tai varsinkaan ultrassa) määritelty sukupuoli ei kuitenkaan kerro ihmisestä yhtään mitään, eikä takaa sitä, että pikkusisko olisi ikuisesti pikkusisko, tai pikkuveli olisi ikuisesti pikkuveli. Vasta tulevaisuus näyttää sen, millainen persoona ja millainen sukupuoli-identiteetti kullekin lapselle muotoutuu.

Tuli meille lapsi millä tahansa oletetulla sukupuolella, häntä kasvatetaan samanlaisella rakkaudella, lempeydellä ja avoimuudella kuin meidän kolmea aiempaakin. Tiedostaen, että ei ole olemassa vain kahta sukupuolta ja tiedostaen, että hänellä on oikeus muodostaa juuri sellainen sukupuoli-identiteetti itselleen, joka hänestä tuntuu oikealta. Häntä ei tulla sullomaan minkäänlaiseen lokeroon, eikä koskaan tulla olettamaan, että hän pitäisi tietyistä asioista tai olisi tietynlainen oletetun sukupuolensa vuoksi. Hänellä, kuten jokaisella, tulisi olla oikeus kasvaa juuri sellaiseksi tyypiksi, kuin itse haluaa.

Mulla ei ole minkäänlaisia tuntemuksia, enkä koskaan ole arvannut sukupuolta ”oikein” ollessani raskaana. Siksi en ole edes yrittänyt tällä kertaa. Toki todennäköisyydet kolmen tyttöoletetun vanhempina puhuvat sen puolesta, että samalla linjalla jatkettaisiin edelleen. Mutta sitähän ei voi etukäteen tietää, kaikki on mahdollista.

Jakaessani ultrakuvan aiemmin, sain runsaasti viestejä seuraajilta, jotka innostuivat soveltamaan nub-teoriaa meidän kuvaan. Osa viesteistä oli sitä mieltä, että vauva on selvä poika. Osa taas sitä mieltä, että nubin perusteella ehdottomasti tyttö! Uskon, että teorian perusteella sukupuoli on mahdollista päätellä, mikäli on siihen erityisen perehtynyt. Mutta ei sekään mikään aukoton totuus ole, kuten tämäkin tulkintojen kirjo osoittaa. En siis ole tuudittautunut vielä niidenkään perusteella minkäänlaisiin fiiliksiin siitä, kumpaa sukupuolta vauva oletetusti on.

Vatsan muodon perusteella on veikattu poikaa myös. Mutta vatsan muoto vaihtelee päivittäin, se näyttää ihan erilaiselta aamulla heti herättyä, istuessa, illalla nukkumaan mennessä ja kävellessä. Välillä se on pyöreä, välillä leveä, välillä terävä pallo, välillä se näyttää vaan turvotukselta. Makoillessa se ei vielä juurikaan erotu. Vatsan muodon perusteella meille on aiemminkin veikattu poikaa, joten siihen ei ole kyllä mitään luottamista. En usko, että vatsan muoto kertoo mitään vauvan sukupuolesta.

Toiveita meillä ei myöskään sukupuolen suhteen ole. Tavallaan ymmärrän ne toiveet vauvan sukupuolen suhteen, vaikka itselläni ei toiveita olekaan. On inhimillistä toivoa jotain tiettyä ja haaveilla, kunhan tiedostaa sen, että vaikka vauva olisikin syntyessään sitä toivetta vastaavaa sukupuolta, se ei tarkoita sitä, että ne oletetun sukupuolen varaan rakennetut haavekuvitelmat välttämättä toteutuisivat. Jokainen voi luoda mielikuvia ja kuvitella millainen vatsassa kasvava vauva tulee olemaan, mutta vasta aika näyttää millainen hän sitten lopulta on, millaisista asioista hän kiinnostuu jne.

Millaista olisi, jos meille tulisi poika? Miten pojan kasvatus eroaisi tytön kasvatuksesta? Tätäkin multa on kysytty. En osaa kuvitella etukäteen, koska en voi tietää millainen persoona lapsella on. Ja siitähän kaikki on kiinni. Vauvavuoden aikana ehkä siten, että en pukisi itse oma-aloitteisesti hänelle mekkoja. Jos hän taas itse joskus myöhemmin pyytäisi saada pukeutua mekkoon, en epäröisi sekuntiakaan. Toinen eroava juttu joka tulee mieleen, ja jonka olen kuullut on se, että poikavauva saattaisi pissiä helpommin mun päälle vaipan vaihdossa!

Mutta hän saisi leikkiä ihan samoilla barbeilla, parkkitaloilla, autoilla, nukeilla, kirjoilla, junaradoilla, duploilla, leikkikeittiöllä, Spidermaneilla, poneilla ja muilla leluilla, joilla meidän tytötkin ovat vauvana leikkineet. Hän saisi itse näyttää mistä kiinnostuu ja innostuu ja me tuettaisi häntä niissä omissa kiinnostuksen kohteissa. Hän saisi olla ihan samalla tavalla iloinen, surullinen, riehakas, rauhallinen, hiljainen, puhelias, utelias, ujo tai mitä tahansa onkaan, kuin meidän kolme aiempaakin lasta saa.

Yritin miettiä vielä, että opettaisinko pojalle elämästä joitakin asioita eri tavalla kuin tytölle? Opettaisinko hänelle, että tyttöjä pitää kohdella kauniisti ja heille pitää avata ovi? En opettaisi. Vaan opettaisin, kuinka arvokas, rakas ja tärkeä hän on omana itsenään, että hänen täytyy kohdella aivan kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti, puuttua aktiivisesti kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuuteen tai rasismiin, kunnioittaa aina toisen ihmisen rajoja (ja toisten ihmisten hänen rajojaan), ja että aina on kohteliasta avata ovi, tai pitää ovea auki seuraavalle. Paitsi jos on ahtaassa välikössä ja on korona-aika ja olisi mahdotonta huolehtia turvavälistä pitäessään ovea auki. Tai jos joku pelottava tyyppi seuraa. Silloin on parempi vaan pujahtaa nopeasti eteenpäin.

Opettaisin tunnetaitoja ja turvataitoja. Opettaisin, että kaikkea ei tarvitse tietää ja ottaisin yhdessä lapsen kanssa asioista selvää. Opettaisin rakkautta, antaisin läsnäoloa ja luottamusta. Opettaisin ja antaisin siis niitä aivan samoja asioita, kuin jo opetan.

Jos oletettu sukupuoli selviää ensi viikolla ultrassa, me kerromme sen myös julkisesti, kuten olemme aiemminkin tehneet. On mahdollista, että se paljastuisi muutenkin, koska lapset saattaisivat puhua siitä, joku tietty vaate tai jonkin tietyn vaatteen puute voisi paljastaa tai saattaisin itse sanoa sen vahingossa epähuomiossa muutenkin. Ja sitä aivan varmasti spekuloitaisiin, jos en kertoisi. Joten sama se on paljastaa, ei se mikään salaisuus ole. Se ei silti muuta mitään. Toivon kovasti, että kumpi tahansa ”lupaus” me saadaan, en saisi mitään ”jee vihdoinkin teille tulee poika”, tai ”harmittaako, että ette vieläkään saaneet poikaa”-kommentteja. Koska me ei täällä odoteta mitään muuta kuin sitä, että elokuussa saataisiin syliin hyvinvoiva lapsi, jota meillä olisi suuri kunnia ja etuoikeus saada kasvattaa ja rakastaa.

Meidän lapset ovat nähneet YouTubesta gender reveal -videoita ja he muistavat edelleen meidän edellisen gender revealin vuodelta 2016. Se oli heille silloin tärkeä ja hauska juttu ja ovat kovasti toivoneet, että nytkin meillä on jotain hauskaa tilpehööriä, jonka avulla sukupuoli paljastetaan. (Viimeksi oli ilmapalloja).

Tullaan nytkin luultavasti tekemään joku gender reveal -video (kenties reels). Mutta mua henkilökohtaisesti ärsyttää, että kaikki oletetun sukupuolen paljastamiseen myytävät konfetit, ilmapallot ja muut ovat joko vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Omiaan vahvistamaan väreihin liittyviä sukupuolistereotypioita, joihin itsekin tässä kuvituksessa (ärsytyksestä huolimatta) turvauduin.

Toisaalta, jos paljastettaisiin oletettu sukupuoli keltaisella tai vihreällä konfetilla, niin kukaan ei arvaisi värin perusteella yhtään mitään. Joten luultavasti mekin tullaan tekemän paljastus juuri niillä stereotyyppisillä väreillä, vaikkakin samalla naureskellen sille, miten typeriä ne väristereotypiat on. Tuli meille millainen lapsi tahansa, hän taatusti tulee elämänsä aikana pukeutumaan sekä vaaleanpunaiseen että vaaleansiniseen.  Mutta olisipa mahtavaa, jos tähän gender reveal -hömppään keksittäisiin joku muukin keino, kuin nuo iänikuiset kaksi väriä.

Siinäpä tiivistetysti mun ajatuksia tästä aiheesta. Nyt vaan jännityksellä odotetaan ensi viikkoa. Eniten odotan sitä, että pääsenkö käyttämään mulla mielessä pyörivää nimiyhdistelmää, vai en. KÄÄK!

Nuo kuvien Minna Parikan puputennarit meillä on vaaleanpunaisena kuopuksen jäljiltä. Vaaleansiniseksi muokkasin kahteen kuvaan alleviivaamaan tätä postauksen aihetta. Mutta oli vauvan oletettu sukupuoli mikä hyvänsä, tulen näitä meidän puputennareita käyttämään. Näin kauniit (ja mun lempiväriset) kengät ansaitsee päästä ulos laatikosta, jos niille on sopivan kokoinen jalka tarjolla! 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elovena kanssa.

Nyt raskausaikana mulla on ollut välillä tosi hakemista aamupalan kanssa. Alkuun mikään ei oikein maistunut, mutta pikkuhiljaa aloin saada vaihtoehtoja takaisin repertuaariin ja nyt olo on alkanut palata jo melko normaaliksi. Kaikki maistuu. Yksi pahimmista jutuista on ollut sellainen ”nollasta sataan” -nälkä, kuten sitä itse kutsun. Eli se, että heti herätessä tuntuu siltä, kuin ei olisi saanut ruokaa viikkoon. Silloin aamupalan pitää olla mahdollisimman helposti ja nopeasti saatavilla, tai muuten huono olo iskee heti. Nyt tämäkin on jo alkanut helpottaa ja ehdin jopa aamulla rauhassa miettiä mitä söisin.

Mutta edelleen arvostan kyllä suuresti sitä, jos aamupala on mahdollisimman nopea ja yksinkertainen valmistaa. Sitä helpottamaan olen myös tehnyt muutamia ennakkovalmisteluita. Varsinaista meal preppausta meillä ei vielä harrasteta ainakaan suuressa mittakaavas. Välillä kuitenkin pilkon jääkaappiin valmiiksi rasioihin vihanneksia, hedelmiä tai marjoja ja lisäksi olen hankkinut kuivakaappiin sellaisia nopeita ja helppoja instant-välipaloja, jotka valmistuvat hetkessä. Sellaisia, joiden syömiseen riittää, että avaa paketin tai valmistelee maksimissaan pari minuuttia. Annospuurot, välipalakeksit, hedelmäsmoothiepussit ja muut valmiit jutut ovat parhaita niihin hetkiin, kun nälkä pääsee yllättämään.

Elovenalta on tullut kaksi uutta herkullista annospuuroa, jotka sopivat monelle vatsalle: ne ovat nimittäin gluteenittomia. Minä en itse noudata gluteenitonta ruokavaliota, mutta toisaalta eipä se gluteeniton kaura maistu yhtään erilaiselta kuin ”tavallinenkaan” kaura. Se vain sopii useammalle. Kotimainen kaura on vatsaystävällistä ja kuitupitoista ja mulle vatsan hyvinvointi on tosi tärkeää. Siksi suosin ruokavaliossa kuitupitoisia tuotteita ja huolehdin vatsan hyvinvoinnista esimerkiksi maitohappobakteereilla. Musta on tosi hienoa, että valinnanvaraa tulee jatkuvasti lisää ja yhä useammat pääsevät nauttimaan uusista kivoista herkuista, kun niistä tehdään monelle vatsalle sopivia. Yksi annos Elovenan uusista annospuuroista sisältää muuten 16% päivän kuitutarpeesta.

Uusien kotimaisesta kaurasta valmistettujen Elovena Gluten Free -annospuurojen maut ovat Mansikka, sekä Omena ja Mustaherukka. Tykkään kummastakin mausta kovasti. Mulle puuro ei ole välttämättä mikään joka aamun aamupala, vaan enemmän sellainen viikonloppuaamujen ihana herkku. Toisaalta nämä annospuurot ovat niin nopeita, että sopivat hyvin myös joskus kiireisen aamun pelastajaksi tai nopeaksi välipalaksikin, kun nälkä pääsee yllättämään.

Nämä on niin helppo valmistaa, että onnistuu hyvin vaikka lapselta jo, kun ei tarvita muuta kuin syvä lautanen tai vaikka muki, lusikka ja kuumaa vettä. Helppo ottaa siis myös mukaan minne tahansa, jos pakkaa vaikka kuumaa vettä termariin. Retkievääksi, työpaikalle tai vaikka telttailemaan.

Elovena Gluten Free -annospuuroja löytyy sekä Keskon että S-ryhmän kaupoista, mutta mitä isompi kauppa niin sitä todennököisemmin löytyy valikoimasta. Olen itse ainakin löytänyt meidän lähikaupoista hyvin molempia. Elovena Gluten Free -annospuuroihin voi tutustua lisää Elovenan sivuilla ja sieltä voi lukea lisää myös muista Gluten Free -sarjan tuotteista. Elovena Gluten Free -valikoimaan on tullut esimerkiksi myös uusia herkullisia välipalakeksejä, jotka voi helposti napata mukaan laukkuun.

Mun lemppariaamut on sellaisia, kun ehdin rauhassa venyä ja vanua, lukea ehkä kirjaa tai päivän uutiset ja nautiskella mun aamupalasta rauhassa (sen jälkeen kun olen sen helposti ja nopeasti valmistanut). Kun aamulla saa ihan rauhassa heräillä, on helpompi jaksaa sitten hoitaa kaikki työt ja päivän askareet. Arkisinkin pyrin heräämään ajoissa, jotta ei tule kiirettä valmistautuessa, eikä aamupalaa tarvitse hotkia. Olen aamuihminen ja tykkään fiilistellä sitä aamua. Aamun aurinkoa, aamupalan tuoksua, ikkunoista läpi kuuluvaa linnunlaulua. Varsinkin nyt, kun aamut ovat taas valoisia vaikka kuinka aikaisin heräisi, on jotenkin niin ihana nautiskella aamuista. Kirjoitin tätä tekstiä rauhallisen ja rennon aamupalahetken jälkeen ja oli jotenkin niin ihanan onnellinen aamufiilis!