Vuosi kotona – kuvia kodista silloin ja nyt

04.04.2021

Tänään tuli vuosi siitä, oltiin nukuttu täällä ensimmäinen yö. Muistan kuin eilisen sen, kuinka kasattiin tavaroita, syötiin pakastepizzaa ja lämmitettiin sauna perjantai-iltana 3.4.2020. Se oli niin parasta. Se tunne oli aivan huumaava. Vihdoinkin me saatiin muuttaa meidän ikiomaan kotiin ja tehdä niitä juttuja, joista oltiin niin pitkään haaveiltu. Ensimmäiset puoli vuotta me melkein joka päivä ihmeteltiin toisillemme, että ajattele, että me saadaan asua juuri täällä. Niin suurelta ja isolta asialta se tuntui. Nyt siihen on ehkä jotenkin jo tottunut, että tämä tosiaan on meidän koti. Ei tule enää toisteltua joka päivä tuota. Mutta joka ikinen päivä olen edelleen kiitollinen. Täällä on niin älyttömän hyvä olla. Täällä on meidän koti.

Tämä koti on kokenut aika suuren muutoksen siitä päivästä, kun me ekan kerran astuttiin kynnyksen yli. Tummat kohokuviotapetit ovat vaihtuneet värikkäisiin maaleihin. Tumma kivilattia vaaleaan eteisessä ja keittiössä. Korkeakiiltovalkoinen ja tummilla tasoilla varustettu keittiö mattaharmaaseen ja vaaleisiin komposiittitasoihin.

Pikkuhiljaa meidän oma tyyli on alkanut rakentua. Edelleen moni paikka on aivan kesken, kuten olohuone, kodinhoitohuone, eteinen ja meidän oma makuuhuone. Mutta paljon ollaan saatu myös valmiiksi. Keittiö, ruokailutila ja lastenhuoneet ovat sellaisia, että niissä ei tarvitse tehdä enää mitään (paitsi joskus hamassa tulevaisuudessa uusia 4v:n ja vauvan nukkumaratkaisu, kun he joskus muuttavat samaan huoneeseen). Kylpyhuoneet ja sauna olivat jo valmiiksi juuri sellaisia kuin toivottiin, eikä niillekään onneksi tarvitse tehdä mitään.

En usko, että oma koti tulee koskaan kokonaan valmiiksi, ei ainakaan ilman rajatonta budjettia. En toisaalta haluaisikaan, että tulisi. Sehän olisi vallan tylsää. Toiveet ja tarpeet muuttuvat ja se on ihan okei.

Ehkä järkevin strategia olisi tarttua jäljellä oleviin tiloihin yksi huone kerrallaan, kuten ollaan tähänkin asti tehty. Helpoin ja edullisin kohde olisi varmaankin eteinen. Sinne pitäisi uusia vain komeron sisusta, säilytyskaluste ja seinien väri. Luultavasti aloitetaan siitä jo melko pian. Kallein tulee olemaan varmaankin kodinhoitohuone, sillä sieltä pitää uusia kodinkoneetkin. Meidän kuivausrumpu on Oton perheen vanha ja se on oikeasti to-del-la vanha. Ja pesukonekin on vuodelta 2012, eli pian 10 vuotta vanha. Toimii edelleen kuin unelma, mutta se alkaa 7kg koneena olla liian pieni meidän pian  k u u s i h e n k i s e l  l e  perheelle. Nämä meillä on tarkoituksena uusia vielä ennen vauvan syntymää helpottamaan pyykkihuoltoa vauva-arjessa. Muilla tiloilla ei sinällään ole niin kiire, vaikka tietysti sitä aina innostuu kaikesta ja toivoisi, että saisi niitä ihania juttuja toteutettua mahdollisimman nopeasti. Mutta kaikelle on aikansa.

Tämä koti on ollut meille paras mahdollinen miljöö viettää korona-arkea. Täällä ei ole kaatunut seinät päälle, ulos on päässyt milloin vaan ja on riittänyt mielekästä tekemistä. Asuinalue on ollut juuri sitä mitä toivottiin ja palvelut ihanan lähellä, mutta silti sopivan välimatkan päässä, jotta täällä on ollut rauhallista. Naapurit ovat mukavia, kaikki asiat ovat hoituneet mallikkaasti. Lapsilla on turvallista kulkea täällä lähikauppaan, pyörälenkille, kavereille (silloin kun koronatilanne sallii) tai puistoon. Oma piha on ollut luksusta ja trampoliini helpottanut lasten innostamista ulos. Laatikkoviljely on ollut mukavaa puuhastelua ja grillijuhlat omalla terassilla pienelläkin porukalla olivat juuri sitä, mitä viime kesältä kaivattiin (ja kaivataan tältäkin kesältä, mikäli se vain onnistuu).

Välillä on yllättänyt jotkin pientaloasumisen jutut, kuten orava välikatossa, mutta onneksi siihenkin löytyi sitten ratkaisu ja orava saatiin onnistuneesti häädettyä, eikä se saanut mitään tuhoja aikaan. Eläimiä meidän pihalla pyörii harva se päivä, lintuja, pupuja ja oravia. Kunhan eivät mene välikattoon enää, mä rakastan niitä. Luonto on lähellä ja se on ihanaa. Lumitöitä sai tänä talvena tehdä tosi ahkerasti, viime talvenkin edestä, mutta Otto ainakin omien sanojensa mukaan nautti siitä. Ensi talvena mäkin voin auttaa niissä, kun en ole enää raskaana ja joudu lepäämään, kuten alkuraskaudessa jouduin.

Lapset rakastavat omia lastenhuoneitaan, jotka saivat itse suunnitella. Vaikka 4-vuotiaalla on oma huone, niin suurimmaksi osaksi kaikki lapset nukkuvat meidän isojen tyttöjen huoneessa, jossa on yksi ylimääräinen sänky ja leikkivät 4-vuotiaan huoneessa. Aivan kuten etukäteen arveltiinkin, ja siksi myös se yksi ylimääräinen sänky hommattiin sinne toiseen huoneeseen. Heillä on ollut oikein riittävästi tilaa omille ajatuksille, leikeille, rauhalle ja lukemiselle. Tämänkin pääsiäisloman he ovat nukkuneet kaikki kolme yhdessä ja iltaisin huoneesta on kuulunut ihana höpötys.

Ollaan rakastettu sitä, että meillä on tuplasuihkut, juuri niin paljon kuin etukäteen ajattelin. Kun saunotaan koko perhe, ne auttavat ja nopeuttavat hommaa huomattavasti. Yläkerran kylppärin yksinäistä suihkua ei toistaiseksi ole vielä käyttänyt kukaan (jep, kuvitelkaa!), mutta mikäli me asutaan täällä isojen tyttöjen murrosiän lähestyessä, sillekin varmaan tulee enemmän käyttöä. Ja se korkea huonekorkeus, josta niin kovasti haaveilin, on edelleen mun lemppariasia tässä kodissa. Rakastan sitä joka ikinen päivä. Se on se meidän kodin the juttu, ja se tuottaa mulle iloa edelleen ihan valtavasti.

Tavallaan tuntuu kuin me oltaisiin asuttu täällä aina, niin koti tämä on. Toisaalta muistaa hyvin sen matkan tänne, joka yhdeksän vuoden aikana kuljettiin. Sen ansiosta osaa arvostaa tätä vielä miljoona kertaa enemmän. Kippis kuluneelle vuodelle ja kaikille tuleville päiville, viikoille ja vuosille tässä rakkaassa kodissa.


10 vuotta sitten me muutettiin yhteen

18.03.2021

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vuokraovi kanssa.

10 vuotta sitten, me oltiin seurusteltu kuukausi ja viikko ja tiedetty kuukauden verran, että meille on tulossa vauva. Mulla oli mun oma vuokrakoti kämppiksen kanssa Ullanlinnassa Vuorimiehenkadun Alepan vieressä, mutta suurimman osan ajasta majailin Oton huoneessa neljän pojan opiskelijakämpässä Kannelmäessä. Oli aika nopeasti hyvin selvää, että me mieluummin etsitään yhteinen koti, johon muuttaa ja jossa voidaan alkaa rakentaa meidän yhteistä elämää.

Muistan vieläkin sen kutkuttavan fiiliksen kun etsittiin koteja Vuokraoven sivuilta. Oltiin kummatkin asuttu Helsingissä vasta hetki omillamme. Otto oli muuttanut soluasuntoonsa vuodenvaihteessa ja minä Oulusta takaisin Helsinkiin edellisen vuoden elokuussa. Meillä oli kova halu löytää koti juuri meille, koti, jossa saataisiin itse päättää sisustuksesta, eikä kukaan söisi meidän ostamia ruokia jääkaapista, kuten opiskelijakämpässä joskus tapahtui. Meillä ei ollut kovinkaan tarkkoja kriteereitä kodille tai asuinalueelle, tärkeintä oli löytää se koti nopeasti.

Ensimmäinen koti, jota käytiin katsomassa, oli myös se koti, johon me päädyttiin vuokralaisiksi. Asunnon edellinen asukas oli todella mukava ja myi meille samalla edullisesti lähes uuden astianpesukoneensa, sekä lahjoitti meille myös vanhan, mutta toimivan pyykinpesukoneen ja vielä pyykinkuivaustelineenkin. Ne helpottivat meidän nuoren perheen alkua todella paljon. Siitä päivästä lähtien kun kirjoitettiin vuokrasopimukset, ei millään maltettu odottaa, että päästäisiin muuttamaan.

Muutettiin hieman ennen vappua vuonna 2011 ja muutto kesti aamusta yöhön asti, kun tavaroita piti roudata kahdesta eri osoitteesta eri puolilta kaupunkia vielä kolmanteen osoitteeseen. Mutta nopeasti se oma koti alkoi muotoutua. Oton mustat kalusteet yhdistyivät mun valkoisiin, Oton punaiset tekstiilit mun vaaleanpunaisiin. Mustapunainen ei ollut yhtään mun juttu, eikä valko-vaaleanpunainen Oton, mutta sieltä se oma tyyli alkoi löytyä. 10 vuotta myöhemmin meillä on Oton valitsema vaaleanpunainen sohva ja mun valitsemat mustat ruokapöydän tuolit.

Olin asunut koko siihen astisen elämäni erilaisissa vuokrakodeissa. Mulle siis vuokrakoti oli nimenomaan oma koti, jota mielellään laitoin oman näköiseksi. Se tuntui heti kodilta ja omalta, meiltä. Otolla kesti ehkä hetken kauemmin tottua siihen, että vuokrakoti on oma koti ihan samalla tavalla kuin omistuskoti. Hän oli ehkä epävarmempi siitä, mitä vuokrakodissa saa tai ei saa tehdä. Itse olin oppinut, että kodissa voi ihan samalla tavalla elää ja olla ja vaikka maalata seiniä ja muuta, kunhan varmistaa ensin vuokranantajalta/isännöitsijältä, että se on ok. Nopeasti Ottokin huomasi, että koti on aina koti.

Myös meidän toinen yhteinen koti oli vuokrakoti, kaunis uudiskohde. Sinne muutettiin, kun perhekoko kasvoi ja yhden makuuhuoneen sijaan kaivattiin kahta. Se oli meidän unelmien asunto, unelmien alueella, josta meillä ei ikimaailmassa olisi ollut mahdollisuutta silloin ostaa omaa kotia 21- ja 22-vuotiaina. Se on myös yksi vuokralla asumisen kiistattomia etuja, että vuokrakotiin voi päästä asumaan juuri sille omalle unelmien alueelle, vaikka omistusasuntoa sieltä ei olisikaan resursseja ostaa.

Meidän talossa oli rauhalliset ja mukavat naapurit, ihana leikkipiha ja näköala kauniille kanavalle. Meillä oli valtava parveke, joka toimi yhtenä lisähuoneena melkein ympäri vuoden. Uimaranta oli niin lähellä, että kesäisin käveltiin sinne suoraan uikkarit päällä. Rakastettiin asua siellä ja yhä edelleen meidän vanhimmat tytöt ikävöivät joskus sitä kotia, se kun oli niin kiva ja asuttiin siellä kuitenkin yli neljä vuotta.

Sieltä kodista me muutettiin seuraavaksi asumisoikeusasuntoon, kun alettiin odottaa meidän kolmatta lasta. Asumisoikeusasunnot löytyvät muuten myös kätevästi Vuokraovi.com -sivustolta vuokra-asuntojen lisäksi. Asumisoikeusasunto oli meille hyvä silta vuokrakodin ja omistuskodin välillä. Sielläkin me asuttiin 3,5 vuotta, ennen kuin viime keväänä ostettiin tämä meidän nykyinen koti. Myös asumisoikeusasunto on mun mielestä joustava ja hyvä asumismuoto.

Kaikissa meidän kodeissa viihdyttiin mainiosti, eikä meillä koskaan ollut mitään ongelmia. Kerran meidän jääkaappi hajosi ja saatiin uusi tilalle jo samana päivänä. Se oli ihan huippua! Jokainen koti oli meille oma kodikas koti. Paikka, jossa luotiin tärkeitä muistoja, johon kannettiin vastasyntynyt ensimmäistä kertaa kynnyksen yli, jossa päätettiin mennä naimisiin, jonne asteltiin ensi kertaa herrana ja rouvana. Rakkaita koteja, joissa meidän lapset oppivat jokainen vuorollaan puhumaan, halimaan, kävelemään ja kasvoivat.

Vuokralla asuminen oli meille helppo, turvallinen ja joustava vaihtoehto melkein kymmenen vuoden ajan. Saatiin etsiä sitä meidän omaa unelmien asuinaluetta ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, ennen kuin sitouduttiin pidemmäksi aikaa. Päästiin asumaan meidän unelmien alueelle, vaikka meillä ei ollut valtavaa budjettia. Pystyttiin helpostí vaihtamaan kotia tarpeiden muuttuessa, eikä tarvinnut murehtia kodin myymisestä ensin.

Meidän mielestä vuokralla asuminen sopi mainiosti myös arkeen pienten lasten kanssa. Ei tarvinnut itse murehtia mistään hoidettavista asioista, kuten lumitöistä tai huolloista. Vuokralla asuminen oli ihanan huoletonta, ja kyllä sitä huolettomuutta on monesti myös ikävä, esim silloin, kun orava riehuu välikatossa eristeitä riepotellen ja se ei ole kenenkään muun ongelma kuin ihan meidän oma!

Vuokraoven sivuilta löytyy kattavasti vuokra-asuntoja ympäri Suomen, kaikkiin erilaisiin tarpeisiin yksiöistä perheasuntoihin ja kimppakämpistä kaksioihin. Jo vuonna 2008 lanseerattu Vuokraovi on asiantunteva ja laadukas sivusto, joka ainoana Suomessa keskittyy vuokrattaviin asuntoihin. Nykyisin en etsi sieltä enää meille kotia, mutta muuten sivustoa tulee vilkuiltua. Seuraan nimittäin vuokra-asuntojen hintakehitystä eri alueilla ja etsin inspiraatiota. Kenties joskus tulevaisuudessa saan itse ilmoittaa vuokra-asunnon sinne vuokrattavaksi ja tarjota jollekin yhtä ihanan kodin, kun meille on joskus tarjottu. Se on ainakin mulle suuri unelma. Jos sä etsit kotia juuri nyt, niin tästä pääset suoraan Vuokraoven sivuille!