Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä LV:n kanssa.

Tuoksuttomat tuotteet arkipäivässä

Toukokuussa kirjoitin teille siitä, kuinka mut haastettiin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka montaa tuoksullista tuotetta lisään iholleni päivän aikana. Silloin tuo luku oli kymmenen, arvatkaa mikä se on tänään? Kuusi. Olen pudottanut melkein puolella entisestään tuoksullisten tuotteiden määrää, ja siihen on vaikuttanut eniten hajusteettomiin tuotteisiin vaihtamisesta saadut positiiviset kokemukset. Vielä toukokuussa mun arkipäivisin käyttämiä hajustettuja tuotteita olivat suihkusaippua, käsisaippua, deodorantti, shampoo, hoitoaine, lämpösuoja, kuivashampoo, hiuslakka, meikkivoide ja kasvovoide, joiden lisäksi käytin hajusteetonta kosmetiikkaa kasvojen puhdistukseen ja vartalon kosteutukseen. Ja suihkussa pesin ja pesen hiukset ainoastaan joka toinen päivä, eli hiusjutuille ei ole käyttöä ihan joka päivä. 

Kokeilun jälkeen näistä arkipäivinä käyttämistäni hajustetuista tuotteista täysin hajusteettomiksi vaihtuivat suihkusaippua, deodorantti ja kasvovoide, tai itse asiassa kasvovoiteen tilalle tuli LV kasvoseerumi, joka imeytyy nopeasti ja tuntuu ihanalta. Testaamani LV:n tuoksuttomat tuotteet olivat niin huippuja, että jäivät siis päivittäiseen käyttöön myös testin jälkeen. Näiden lisäksi käytän edelleen myös LV Puhdistusgeeliä kasvojeni puhdistukseen aamuin illoin, sekä LV Kuorintavoidetta pari kertaa viikossa kasvojen kuorintaan, ja LV Perusvoidetta ja kosteusemulsiota vartalon ja käsien kosteutukseen.

Hoitoaine aiheutti migreeniä

Kesän alussa ostin uuden hopeahoitoaineen tavoitellessani kirkkaampaa kuontaloa, ja hyvin nopeasti kävi selväksi, että hoitoaine ei tuoksultaan mitenkään sopinut mulle. Joka kerta sitä käyttäessäni sain migreenin, poikkeuksetta. Kesti hetki ennen kuin tajusin tämän yhteyden, sillä käytin hoitoainetta vaan kerran-kaksi viikossa, ja kuitenkin myös imetys vaikuttaa migreeneihin. Kun lopetin hoitoaineen käytön, ei migreenejä ole ollut sen jälkeen ollenkaan pitkään aikaan. Yhteys oli ihan selkeä. En melkein voinut uskoa ennen tätä kokemusta, että ihan oikeasti tuoksusta voi tulla migreeni, mutta nähtävästi vaan voi. 

Migreenin lisäksi mulle on tullut joistakin hajustetuista tuotteista esimerkiksi punaisia läikkiä kasvoihin, silmien vuotamista ja yleistä punoitusta tai kuumotusta iholle. Kun käytän kasvoilla pääosin hajusteetonta kosmetiikkaa nykyään, ei näitä oireita tule. Vartalolle uskallan ennemmin testata tuoksuja, kun vartalon iho ei ole niin herkkä kuin kasvojen. En koskaan pitänyt itseäni mitenkään herkkäihoisena, tai varsinkaan tuoksuyliherkkänä, mutta ihan selkeästi olen joillekin tuoksuille tai tuoksuville ainesosille herkistynyt.

Rakastan ihania tuoksuja

Mä rakastan kuitenkin edelleen ihanan tuoksuisia tuotteita, mutta näiden kokemusten jälkeen nuuhkin etukäteen entistäkin tarkemmin, onko tuoksu sellainen jota mun nenä ja iho (tai pää) kestää. Kuten kesälläkin kirjoitin, mua eivät muiden tuoksut häiritse. Mutta omalla iholla tai hiuksissa en vaan kestä kaikkia mahdollisia tuoksuja. Mulle pahin ei ole niinkään edes tuoksujen määrä, vaan voimakkuus. Toisia tuoksuja kestän, toisia en.

Mun iho on voinut tosi hyvin koko tämän ajan, ja aion jatkaa ihan samalla linjalla kuin tähänkin asti. Jos tulee joku uusi kiinnostava tuote, joka on hajustettu, voin sitä hyvin kokeilla. Mutta jos tuoksu ei sovi mulle, niin en tietenkään sitten käytä sitä. Ja musta on edelleen hyvä tiedostaa kemikaalien määrä, ja vähentää sitä itselle sopivista kohdista. Tuoksujen vähentäminen on yksi helppo ja toimiva keino siihen.

Mun ehdottomat lempparituotteet LV:n sarjasta on kyllä tuo Puhdistusgeeli, jota mulla on jo pian kolmas purkki menossa, sekä LV Kasvoseerumi. Puhdistusgeelillä lähtee hyvin kaikki meikki pois kasvoilta, ja sen jälkeen on ihanan puhdas ja raikas tunne, eikä se kuitenkaan kuivata ihoa, mikä on tärkeä ominaisuus näin talvella. Kasvoseerumi taas on siitä kiva, että se imeytyy tosi nopeasti. Mä en ainakaan kerkeä ikinä odotella aamuisin, että kasvovoide kuivuisi ja sen päälle voisi laittaa meikkiä. Siksi kasvoseerumi on mulle hyvä, kun se imeytyy minuutissa ja sitten voi jo meikata.

Plussaa muuten LV:lle siitä, että kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa, Heinävedellä. Suomalaista työtä tuen aina mielelläni!

LUKIJAKILPAILU: Osallistu kilpailuun ja voit voittaa tuotepaketin (arvo n. 40 euroa), joka sisältää seuraavat tuotteet: LV Puhdistusgeeli, LV Misellivesi, LV Kuorintavoide, LV Kosteusseerumi, LV Kasvovoide SPF 15, LV Yövoide, LV Perusvoide, LV Perusvoide Extra ja LV Kosteusemulsio 250 ml. Mitä LV:n tuotetta sinä haluaisit kokeilla? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin, ja olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 29.10.2017 klo 23.59 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan!

Mukavaa päivää kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Me tultiin eilen Ouluun, ja ennen lähtöä kovasti pohdittiin että lähdetäänkö välikausivarusteilla vai toppavaatteilla matkaan. Päädyttiin toppavaatteisiin, sillä mieluummin liikaa, kuin liian vähän vaatetta, oli meidän mielipide. Onneksi päädyttiin, sillä tänä aamuna herätessä huomattiin että ulos oli satanut ensilumi, näin sopivasti lokakuun loppupuolella. Ja koko ajan tuolla sataa lunta lisää. Otto ja lapset ovat tälläkin hetkellä pyörittelemässä lumipalloja ja touhuamassa tuolla ulkona. Tuntuu hassulta että eilen kotoa lähtiessä oli vielä melkein 10 astetta lämmintä, ja toissapäivänä leikittiin lehtikasassa auringonpaisteessa, ja tuli hiki. Toki välissä on 600km ja sellaisen matkan aikana asteetkin ehtivät siirtyä hippasen alaspäin.

Kuinka pukea liikkuva vauva talvivaatteisiin?

Isompien tyttöjen topat mä jo esittelinkin, mutta nyt on aika tehdä katsaus kuopuksen talvivaatetukseen. Eli kuinka pukea konttaava, möyrivä, kierivä, ryömivä, kävelyä harjoitteleva ja ihana 8 kuukautta vanha tyyppi talviaikaan?

Tärkeintä vaatteita valitessa on mulle se, että vauvan on helppoa harjoitella taitojaan, ja mukavaa, kuivaa ja lämmintä hengailla ulkona. Eli tärkeää on että vaatteet ovat pehmeät ja liikkuvat hyvin vauvan liikkeiden mukana, ja että niissä on myös hyvät tekniset ominaisuudet kaikenlaista talviulkoilua varten. Halusin vaatteet jotka menevät niin keinussa, loskasäällä, pulkkamäessä kuin lumiukkoa rakentaessakin hyvin. Plusasteilla ja paukkupakkasilla pärjää samoilla kamppeilla, kun pelaa kerroksilla.

Kuten vk-vaatteiden alle, myös talvivaatteiden alle meillä puetaan merinovillaa. Kotona olevan vauvan kanssa tämä on vielä tosi helppoa, kun saan itse päättää mitkä ovat kätevimmät ja parhaimmat kamppeet talvivaatteiden alle. Yleensä meillä siis onkin ulkoillessa aina merinoa 1-kerroksessa, ja tarvittaessa vielä 2-kerros merinovillaa siinä päällä. Varhaiskasvatuksessa ei ole välttämättä mahdollista vaihtaa alusta asti sisävaatteiden tilalle merinoa, vaan siellä sitten on hyvä olla kunnon varusteet siihen 2-kerrokseen, jotka puetaan sitten sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin.

Merinovillaa 1- ja 2-kerrokseen

Meidän 1-kerroksen merinot on Polarn O. Pyretiltä saatu, merinovillahousut (kerros 1) ja merinovillapaita (kerros 1). Ohuet merinovillavaatteet otin koossa 74/80, ja niissä on vielä hyvin kasvunvaraa, mutta ei kuitenkaan liikaa että olisivat ikävästi rutussa ulkovaatteiden alla. Ohuiden merinovillavaatteiden päälle puetaan tarvittaessa vielä merinovillahaalari, jolloin kerrokset riittävät hyvin vaikka 15 asteen pakkasessa.

PO.Pilla on juuri nyt kaikki lämpökerrastot tämän viikonlopun ajan 20% alennuksessa PO.P+-etuna, eli jos on ajankohtaista päivittää minkä tahansa ikäisen lapsen välikerroksia, nyt on hyvä hetki. Esimerkiksi ihanan merinovillahaalarin joka menee sekä 1- että 2-kerrokseen saa nyt vauvalle alle neljälläkympillä. Mäkin mietin että käyn ostamassa vielä isomman villahaalarin kuopukselle, sillä hänen isosiskolta peritty villahaalarinsa saattaa jäädä pieneksi vielä ennen joulua, kun hän kasvaa niin hurjaa tahtia. Kaikki PO.Pin merinovillavaatteissa käytetty merinovilla on Mulesing Free-sertifioitua.

3-kerroksessa tekniset toppavaatteet

Kuopuksella on talveen sekä haalari, että takki. Takki on kauppareissuja, automatkoja ja muita sellaisia varten, ja haalari sitten varsinaiseen ulkoiluun. Molemmissa on silti hyvät tekniset ominaisuudet, ja molemmat on käsitelty vedenpitäviksi ilman PFC-yhdisteitä. Polarn O. Pyretin vauvan toppahaalarissa on vesipilariarvo 5000, täysin teipatut saumat, hyvä tuulenpitävyys sekä hengittävyys. PO.Pin vauvan haalareissa on myös hyvät heijastimet, kuminauhat lahkeissa ja hihoissa, sekä kuminauhakuja vyötäröllä takana, niin haalari myös istuu hyvin.

Tykkään kovasti näistä uusista anorakkityylisistä malleista sekä takissa, että housuissa. Näyttää raikkaalta, ja on oikeasti kätevä, kun kaula-aukkoa saa vähän avattua menettämättä teknisiä ominaisuuksia, jos alle laittaa esimerkiksi kaulurin ja se tuntuisi muuten tiukalta. Takkikaan ei kuitenkaan oikeasti ole anorakki, vaan sen saa kokonaan auki alas asti, jolloin se on helppo pukea vauvalle. Haalarissa on myös vetoketju nilkkaan asti, eli sekin on tosi helppo pukea.

Takissa on yhtä hyvä vedenpitävyys kuin haalarissa, ja tärkeimmät saumat teipattu. Mutta vauvan kanssa ulkoiluun on mun mielestä kaikkein kätevintä olla yksiosainen haalari, ja tuo takki tosiaan enemmän vaan kauppareissuja varten.

Haalari & takki, sekä merinovillahousut saatu Polarn O. Pyretiltä*

Varpaat & sormet lämpimänä

Ostin kuopukselle jo meidän isompien lasten aiempina vuosina hyväksi toteamat Polarn O. Pyretin tekniset toppahanskat, jotka istuvat hyvin ja pitävät tosi hyvin sormet lämpimänä. Hanskojen alle kerrostan vielä merinovillalapaset paukkupakkasilla. Jalat pysyvät lämpimänä PO.Pin ohuiden unelmanpehmeiden merinovillasukkien, ja mun mummun isommille tytöille aikoinaan vielä neulomien paksumpien villasukkien kanssa, joiden päälle tulevat Stonzit.

Ulkoiluun sopivat pipot

Meiltä löytyy täksi talveksi kuopukselle joka säähän sopivat pipot. Alimpaan kerrokseen merinovillainen ohut PO.Pin pipo, tai merinovillainen kypärälakki. Päällimmäiseksi tulee sitten joko paksumpi merinovillapipo tai sitten PO.Pin täydellisesti haalarin sävyyn mätsäävä raidallinen pipo, jossa on heijastava raita, ja lämmin fleece-vuori. Nyt PO.Pille oli tullut vielä aivan ihania haalarin kanssa samanvärisiä toppahattuja karvasomisteilla ja karvatupsulla, jollainen myös houkuttelisi, mutta jota me ei kyllä oikeasti tarvita muiden pipojen kaveriksi enää. Mutta jos teillä on vielä talvikamppeet ostamatta, niin siitäpä hyvä hattusuositus, varsinkin kylmemmille säille!

Tiivistettynä lapsen pukeminen talviaikaan

0-kelillä riittää alusvaatteet, sisävaatteet (normipaita/-body ja paksumpi paita) tai merinokerrasto, villasukat & toppavaatekerros. 5-10 asteen pakkasella on suositeltavaa lisätä sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin kunnon välikerros, ja sitä kylmemmällä säällä mieluiten sitten ne merinot alle, siihen paksumpi välikerros ja sitten toppavaatteet, ja asusteissakin kerrostaa paksumpaa ja ohuempaa. Paukkupakkasilla karvalakkia ja kaikki mahdolliset kerrokset.

Polarn O. Pyretillä on mun mielestä selkeät ohjeet ja valikoima lapsen pukemiseen ulos, ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin tietoa siitä, miten lapsi milläkin säällä kannattaa pukea, ja mikä erilaisten materiaalien, ominaisuuksien ja vaatekerrosten tarkoitus on.

Me ollaan nyt talveen ihan valmiina, eikä hetkeäkään liian aikaisin! Ihanaa kun on lunta, ja lumi tuo valoa! Miten teillä puetaan vauva tänä talvena?

Aurinkoista viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Knorrin kanssa.

Me ollaan lähdössä pian syysloman viettoon Ouluun, ja matka taittuu tietysti kätevästi omalla autolla. Perinteisesti ollaan puolivälissä matkaa pysähdytty syömään huoltoasemalle, missä vaihtoehtona on yleensä hamppareita tai muuta huoltoasemasapuskaa. Niissä ei ole mitään vikaa, ovat vaan tulleet melko tutuksi tässä tämän(kin) vuoden tiheän matkustelun aikana, ja kaivataan vaihtelua. Tällä kertaa ajateltiin siis vaihtaa hampparilounas vähän erilaiseen vaihtoehtoon, joka maistuu meidän koko perheelle vauvaa lukuunottamatta: Knorr Snack Poteihin.

Kirjoitin teille kesällä Knorrin Snack Pot -aterioista, joiden valmistukseen ei tarvita muuta kuin kuumaa vettä, ja viisi minuuttia aikaa. Ja kuuma vesihän kulkee kätevästi mukana termospullossa, eli se ei ole mikään ongelma automatkaa ajatellen. Snack Potit voi nauttia kätevästi suoraan kupista, ja niitä on viittä eri makua: Knorrr Snack Pot Spaghetti Carbonara, Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napolitana, Knorr Snackpot Perunamuusi & Pekoni, sekä Knorr Snack Pot Rice Curry.

Me oltiin syöty näitä joskus lounaaksi Oton kanssa jo ennen viime kesääkin, mutta kesällä kamppiksen myötä lapsetkin huomasivat nämä. He halusivat ehdottomasti maistaa ”hauskoja kuppiaterioita”. He ihastuivat Spaghetti Carbonara -Snack Potiin niin paljon, että kysyvät melkein aina kuivahyllyn ohi kävellessä, että voidaanko ostaa sellaiset lounaaksi. No, ei meillä näitä tietenkään syödä aina lounaaksi, vaan ihan tuoretta ruokaa, mutta esimerkiksi silloin kun oltiin lattiaremonttia paossa, ostin meille Snack Potit lounaaksi mukaan.

Knorr Snack Pot sopii loistavasti lounasvaihtoehdoksi silloin kun on tiukka aikataulu, eikä muuten meinaa ehtiä syömään. Ihan yhtä hyvin ne sopivat myös rauhallisempiin päiviin. Joskus on ihan ok mennä vähän helpommalla, keittää pari desiä vettä, sekoittaa ja syödä ruoka samasta astiasta missä se hengaa. Ei tiskiä, ei sotkua, eikä kestä kauaa. Kerran tarjosin Snack Potia kaverille hätävaralounaaksi, ja hänkin yllättyi siitä, ettei kuivaruuassa ollut yhtään sellaista ”jauhoista” tai kuivaa suutuntumaa, vaan se oli ihan kunnon kermaista pastaa.

Nykyään mun lemppari noista eri vaihtoehdoista on Knorr Snack Pot Spaghetti Napoli. Se on pastaa tomaattikastikkeessa, eli kasvisvaihtoehto. Vegaanille se ei sovi, sillä se sisältää maitoa, mutta jos vaikkapa viettää lihatonta lokakuuta, niin tässä on herkullinen ja nopea lounas-vaihtoehto.

KILPAILU: Osallistu tuotepaketin arvontaan, jossa voit voittaa kaikki viisi herkullista Knorr Snack Pot -makua! Kommentoi tähän postaukseen missä tilanteessa Knorrin Snack Pot -ateria olisi sinulle helppo ja kätevä ratkaisu, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 25.10.2017 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Ihanaa päivää kaikille <3

En usko että kukaan joka somea käyttää on voinut välttyä valtaisalta #metoo -ilmiöltä, jossa jokaista seksuaalista häirintää kokenutta pyydetään postaamaan omalle sometililleen yksinkertaisesti hashtag #metoo. Alyssa Milanon tweetistä liikkeelle lähtenyt #metoo on levinnyt niin suureksi, että jopa Suomen suurin sanomalehti Hesari on tänään omistanut hashtagille useita artikkeleita päätoimittajaa myöten, ja siitä on tullut Twitterin suosituin aihetunniste. Loistavaa, että tästä aiheesta puhutaan rohkeasti, vihdoin.

Mitä on seksuaalinen häirintä?

Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos THL määrittelee seksuaalisen häirinnän näin:

”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:

• Sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet.
• Härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset.
• Seksuaalisesti värittyneet aineistot, viestit tai puhelut.
• Fyysinen koskettelu.
• Sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset.
• Raiskaus tai sen yritys.”

Myös esimerkiksi tässä artikkelissa on kerrottu seksuaalisesta häirinnästä, jos se tämän yksinkertaisen määritelmän jälkeen tuntuu epäselvältä.

Ensimmäisen kerran se tapahtui alakouluikäisenä, nuorisotalon diskossa. Tanssin kaverini kanssa, ikää oli ehkä 8 tai 9 vuotta, ja joku random poika, vähän meitä vanhempi, puristi mua takapuolesta aivan yhtäkkiä. Hihiteltiin sille kaverin kanssa, mutta jälkeenpäin jäi kyllä outo fiilis.  Miksi se koski mua, vaikka en tuntenut sitä, enkä halunnut että se koskee muhun? Saiko se tehdä niin? Onko tää ihan normaalia, ja mun pitää vain tottua siihen? Jotain sekin kertoo, että muistan tämän tapahtuman vieläkin, vaikka se kesti vain hetken, ja siitä on jo reilusti yli 15 vuotta aikaa. Mä olin kahdeksan tai yhdeksän, vain pari vuotta esikoistani vanhempi, kun joku ensimmäisen kerran kosketti mua niin että siitä jäi outo fiilis.

Ja se oli vasta alkua.

Sporassa, keikalla ja kotibileissä

Seiskaluokalla olin menossa kouluun sporalla, niin kuin joka aamu. Kuuntelin musiikkia hiljaisella kannettavasta CD-soittimestani, ja olin juuri jäämässä pois kouluni pysäkillä Kalliossa, kun humalainen ällöttävän likainen mies, jonka naama oli hakattu verille ja vyöltä roikkui verinen porakone, huusi mulle ”Hei leidi, meetsä mun kaa naimisiin?”. Kun en vastannut, hän lähti tulemaan kohti ja vaatimaan ”Hei, vastaa mulle.” Astuin raitiovaunusta ulos ja juoksin aivan täysillä sporapysäkiltä kouluun sydän hakaten.

Pari viikkoa tämän jälkeen istuin jälleen sporassa, kun toinen humalainen, aivan kusen hajuinen mies, istui mun taakse ja yhtäkkiä varoittamatta tarttui mua hiuksista. Huusin aivan paniikissa että ”Päästä irti mun hiuksista!” ja vaihdoin paikkaa toiseen päähän sporaa. Kotona menin suihkuun ja pesin hiuksia varmaan tunnin. Oli varsin ”ihanaa” että Helsingin ainoa kuvataidepainotteinen luokka sijaitsi 2000-luvun alussa juuri Kalliossa, ja sain kokea näitä tilanteita raitiovaunussa harva se päivä.

Teinivuosien illanvietoissa härskit puheet, kaksimieliset sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset, olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli kyse sitten diskosta, bändin keikasta tai kotibileistä, niitä tuli, aina. Enkä todellakaan ollut ainoa joka niitä sai osakseen. Varsinkin bändien keikoilla tuntui olevan ihan normaali juttu, että edessä seisovaan tyttöön sai koskea.

Yökerhossa, bussissa ja hississä

Yökerhot ja baarit eivät 18-vuotiaana todellakaan tuoneet muutosta tilanteeseen, niissä häirintä oli aivan yhtä yleistä kuin muuallakin, ellei jopa yleisempää. Tanssilattialla tanssittiin aina ringissä muiden tyttöjen kanssa, ja joka ikinen kerta meihin liimautui yhtäkkiä takaapäin ei-toivottua miesseuraa. Joskus riitti ystävällinen pyyntö siirtyä muualle, joskus vaadittiin vähemmän  ystävällisiä sanoja. Aina sekään ei riittänyt. Onneksi mulla oli rohkeita kavereita, jotka olivat aina valmiita tulemaan väliin, kun tilanne sitä vaati.

Muistan monta kertaa, kun olen soittanut teininä kaverilleni Jarnolle, että ”tuu esittämään mun poikaystävää ja pelastamaan mut, kun henkilö X ei jätä mua rauhaan”. Kerran olin bussissa matkalla koulusta kotiin iltapäivällä, kun viereen istui yhtäkkiä nuori mies, joka tarttui mua jaloista kiinni ja kysyi saako hieroa niitä. Kieltäydyin monta kertaa, ja jouduin lopulta vaihtamaan paikkaa.

Mua on seurattu illalla bussipysäkiltä, ja olen monta kertaa juossut kotiin peläten että en ehdi saada rapun ovea ajoissa kiinni. Varmasti olen pelännyt myös turhaankin, mutta usein aivan aiheellisesti. Kerran olin varma, että mua jälleen kerran seurataan, kävelin niin nopeaa kuin pääsin ja huokaisin jo helpotuksesta, kun olin astumassa kotitalon hissiin. Se tyyppi olikin naapuri, ja eiköhän hän tullut samaan hissiin ja ehdottanut ”kuumalle naapurin neidille illanviettoa”.

Viimeksi olin yökerhossa melkein kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä, ystäväni sekä Oton ja meidän yhteisen kaverin kanssa. Tanssittiin kaverini kanssa, ja pojat olivat vähän etäämmällä hengailemassa. Meidät piiritti pari poikaa, jotka eivät millään meinanneet uskoa että meitä ei kiinnosta tanssia heidän kanssaan, vaan halutaan tanssia ihan kahdestaan. He uskoivat vasta, kun Otto ja hänen kaverinsa tulivat siihen sanomaan. Naurettavinta on se, että Ottokin joutui sanomaan monta kertaa ennen kuin he lähtivät, vaikka hän on sentään mun aviomies.

Blogeissa ja somessa

Seksuaaliseen häirintään törmää myös netissä. Aapelin minigolfin chatissa ehdoteltiin jo silloin kun olin alakoulussa. Irc-galleriasta puhumattakaan. Snapchatissa mulle on lähetetty dickpicejä. Kerran olen tehnyt rikosilmoituksen. Aloin saamaan joka ikinen lauantain ja sunnuntain välinen yö blogiini kommentteja samasta ip-osoitteesta, joissa kommentin lähettäjä kertoi tulevansa raiskaamaan mut. Aina lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vähän puolen yön jälkeen. Kommentit muuttuivat sairaammiksi ja ällöttävämmiksi kerta kerralta, ja alkoi oikeasti jo ahdistaa. Tätä kesti monta viikkoa, ennen kuin tein rikosilmoituksen. Lopulta tilanne selvisi ja tekijä saatiin kiinni – kommentteja lähetteli alakouluikäinen poika, joka ei tietenkään ollut rikosoikeudellisessa vastuussa, eikä oikeasti ollut tulossa raiskaamaan yhtään ketään. Se oli helpotus kaikin puolin. Heräsi vaan silloin ajatus, että mistä ihmeestä tämä kumpuaa, jo noin pienillä?

Seksuaalinen häirintä koskee meitä kaikkia. Sitä kokevat naisten lisäksi myös miehet ja muun sukupuoliset. Sitä kokevat pienet lapset, keski-ikäiset ja vanhukset. Työpaikoilla, baarissa, metrossa ja ruokakaupassa. Luettelin tässä monta tilannetta, joissa olen kokenut seksuaalista häirintää. Luettelin silti vain murto-osan niistä tilanteista joita olen kokenut. Suurin osa on unohtunut yhtä nopeasti kuin on tapahtunutkin, mutta se ei silti tee niistä tapahtumista hyväksyttäviä. Vaikka en saanut traumoja siitä että mua puristeltiin diskossa, se ei silti tarkoita että se olisi ollut ok.

Mun mielestä on todella hienoa, että tästä asiasta puhutaan. Ymmärrän silti täysin, että joillekin nämä asiat ovat jopa liian kipeitä puhuttaviksi, sillä on mulla itsellänikin kokemuksia joista en halua edes puhua. En tiedä auttaako tämä kansalaisaktivismi ja asian esiin nostaminen mediassa, mutta haittaa siitä ei ainakaan ole. Mua on samaan aikaan sekä voimaannuttanut, että ahdistanut nähdä kuinka monia ihmisiä tämä koskee. Voimaannuttanut, koska olen tajunnut etten todellakaan ole vähemmistössä kokemusteni kanssa. Ja ahdistanut, koska haluan äkkiä tehdä tälle asialle jotain ennen kuin joku omista tytöistäni joutuu tätä kokemaan. Siksi avasin oman sanaisen arkkuni. Jos haluatte jakaa omia kokemuksianne häirinnästä tai jutella aiheesta, sana on vapaa.

#Metoo

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä XZ Muumin kanssa.

Meidän perhe rakastaa saunomista, kylpemistä ja suihkuttelua, ja ollaan melko ahkeria saunojia. Kolmen lapsen kanssa pesuhetkissä riittää vilinää, kun on yksi jota kylvetetään ja kaksi joilta pitää pestä kunnolla hiukset. Kaikki meidän lapset on vielä sen verran pieniä, että kaipaavat pesuhetkessä vanhemman apua.

Vuosien varrella kaikki kolme ovat läpikäyneet tässäkin asiassa erilaisia vaiheita, niin kuin lapsilla on tapana. Välillä kylpeminen on ollut parasta maailmassa, ja välillä hiustenpesu on aiheuttanut vanhemmille harmaita hiuksia, kun lapsi ei ole voinut sietää sitä. Yhdessä ollaan yritetty sitten keksiä keinoja siihen, kuinka suihkuhetki olisi mahdollisimman mukava ja helppo kaikille. Nykyään pesuhetket sujuvat mukavissa ja leppoisissa merkeissä, ja vedestä on tullut kaikille mukava juttu jota ei tarvitse pelätä. Meidän kylppärissä saa leikkiä, läiskyttää vettä, laulaa ja kaataa vähän liikaa kylpyvaahtoa kylpyyn.

Suihkun jälkeen yleensä vielä letitetään tukat yöksi, niin lapset saavat ihanat laineet aamuksi ja ovat niistä aina niin innoissaan. Toisella meidän tytöistä on melko pitkä tukka, johon helposti tulee takkuja, ja sitä saa aina selvitellä suihkun jälkeen. Siinä puuhassa hyvä kaveri on hellävarainen selvityssuihke, kuten XZ Muumi selvityssuihke. Jo omasta lapsuudestani tuttu ihanan tuoksuinen selvityssuihke silottaa takkuja, ja auttaa hoitamaan pitkääkin tukkaa  niin että se pysyy kauniina ja hyväkuntoisena.

Kun puhutaan lasten kosmetiikasta, sen pitää olla tietenkin ehdottoman turvallista, ja mahdollisimman hellävaraista ja lapsille sopivaa. Pitkään käytin lasten kosmetiikkatuotteissa pelkkää hajusteetonta kosmetiikkaa, mutta kun ikää on tullut lisää, lapset ovat alkaneet kaivata kylpytuotteisiinsa tuttuja piirroshahmoja. Vaikka olen joustanut tuoksujen kanssa, valitsen silti lapsille edelleen mahdollisimman yksinkertaista kosmetiikkaa, ilman vahvoja tuoksuja ja pitkiä inci-listoja. Onneksi nykyään löytyy piirroshahmoilla varustettunakin tällaisia tuotteita.

XZ Muumi -tuoteperheestä löytyy sekä hajusteeton suihkushampoo, että miedosti hajustetut vaihtoehdot. Meillä tykätään kaikista, ja yleensä käytetty shampoo valikoituu lähinnä pullon kuvan perusteella. Mikä nyt sattuu lapsia miellyttämään milloinkin. Pitkähiuksiselle esikoiselle tosin suosin herkullisen vadelman tuoksuista shampoo-hoitoaine -yhdistelmää, kun se auttaa pitämään hiukset sileämpinä, kuten selvityssuihkekin.

Veteen on hyvä totutella pikkuhiljaa, jos se pelottaa. Silloin kun vesi-inho vaihe on ollut pahimmillaan, mietittiin jo yhdessä ennen suihkua, millainen tapahtuma se suihku on ja missä järjestyksessä kaikki tehdään. Käytiin yksityiskohtaisesti aina ennen pesua läpi että ensin vanhempi pesee tukan, ja sitten lapsi saa ottaa haluamaansa suihkusaippuaa ja läträtä sillä ja pestä itse barbien tukkaa. Ollaan aina oltu varovaisia, että huuhdeltaessa vettä ei mennyt naamalle pisaraakaan silloin kun lapset sitä pelkäsivät. Nykyään he eivät enää pelkää sitä jos vesi osuu naamaan, ja osaavat pitää silmätkin hyvin kiinni ettei saippuaa valu silmään kirvelemäään.

Kannustaminen ja kehuminen auttaa myös paljon. Silloin kun lapset ei ole olleet suihkusta innoissaan, on hyvin sujuneesta suihkuhetkestä luvattu joku palkinto – kuten vaikka jotain yhteistä kivaa tekemistä suihkun jälkeen, tai kolmesta hyvin sujuneesta tukanpesusta uusi suihkulelu. Nykyään ei mitään porkkanoita enää tarvita, vaan suihkut sujuvat oletukselta kivasti, onneksi. Yritän silti edelleen muistaa kehaista hyvin sujuneista tukanpesuista, ainakin välillä, vaikka usein vastaukseksi saan ”joojoo äiti mä oon jo iso, ei mua enää jännitä tukanpesu!”.

LUKIJAKILPAILU:

Kommentoi postauksen kommenttiboksiin, mikä on sinun lemppari XZ Muumi -tuotteesi, ja voita XZ-Muumi -tuotepaketti (arvo 15€). Paketteja arvotaan kolme kappaletta, ja osallistumisaikaa on 22.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3