Multa tulee erikseen vielä postaus meidän kuopuksen talven varusteista, vauvan talvipukeutumisesta on nimittäin toivottu vinkkipostausta muutamaan otteeseen. Nyt kuitenkin sellainen välitsekkaus meidän isompien lasten talvipukeutumiseen, sillä tälle talvelle ostettiin molemmille uudet talvivaatteet. Edellisillä seteillä mentiin kaksi edellistä talvea, ja nyt tuli sitten kasvu ja mieltymykset vastaan ja piti katsella uusia vaihtoehtoja. Vanhat setit on edelleen tallessa, esikoisen vanhat keskimmäiselle kakkoskamppeina, ja kaikki muut vanhat topat odottavat kuopuksen kasvua edelleen hyväkuntoisina.

Tähän talveen asti mulla on ollut kokemusta teknisissä talvivaatteissa ainoastaan Mini Rodinista, Polarn O. Pyretistä ja Molosta, mutta tänä talvena ollaan laajennettu nyt esikoisen takin osalta Gugguu:n toppaan. Testikokemuksia käytännössä ei ole vielä Gugguun laadusta siis ollut, kun ilmat on olleet niin lämpimiä, eli vielä en osaa sanoa oliko päätös hyvä vai huono. Toivotaan että hyvä.  Olen kuitenkin lukenut muiden testikokemuksia viime vuoden GG:n talvivaatteista, ja ne ovat olleet tosi positiivisia.

Gugguun takeissa on loistavat tekniset ominaisuudet, eli vesipilariarvo 20 000, hankauksen kesto 40 000, hengittävyys >12 m2Pa/W, 100% tuulenpitävyys, teipatut saumat ja bionic finish eco -käsittely, joka on PFC- eli perfluoratuista yhdisteistä vapaa. Takki on suunniteltu Suomessa, ja valmistettu eteläisessä naapurissamme Virossa. Se on myös tosi kaunis ja yksinkertainen, ja musta väri on varmasti melko turvallinen valinta.

Esikoinen valitsi itse itselleen sekä takin että housut. Katsottiin yhdessä useita eri vaihtoehtoja noilta luettelemiltani merkeiltä, jotka mä olin katsonut etukäteen sopiviksi, ja hän sitten valitsi itselleen mieluisimman yhdistelmän. Hän ei halunnut haalaria, vaan nimenomaan takin ja housut. Gugguun mustan takin kaveriksi valikoituivat Molon Jump Pro -housut ihanassa Fine Feather -kuosissa. Myös niissä on hyvät tekniset ominaisuudet: vesipilariarvo 10 000, Hengittävyys 8000/m2/12h ja 100% tuulenpitävyys, sekä PFC-yhdisteistä vapaa vedenpitävyyskäsittely.

Keskimmäiselle tosiaan menee juuri nyt hyvin esikoisen edellinen talvisetti, eli Molon Pearson -takki Winter Floral -kuosissa, ja  tummanharmaat Molon Pollux Active-housut. Ne on tosi hyvässä kunnossa, ja olen pessyt ne vasta kerran eli niissä on kaikki tekniset ominaisuudetkin hyvin tallella. Ne ovat olleet kovassa käytössä päiväkodissa kaksi talvea esikoisella, ja siitä huolimatta näyttävät edelleen melkein kuin uusilta, ainoastaan vaaleimmissa kukissa on vähän tummentumaa, mutta yhtään kulumaa tai reikää ei ole. Mielestäni se kertoo hyvin siitä, että vaikka ne olivat ostettaessa kalliit, niin ostos kannatti, kun vaatteet ovat säilyneet näin hyvässä kunnossa, ja varmasti säilyvät myös keskimmäisen käytön jälkeen vielä kuopukselle.

Muuten ei olisi ollut oikeastaan edes tarvetta hankkia keskimmäiselle omia uusia talvikamppeita, mutta hän halusi ehdottomasti päiväkodin ulkoilua varten haalarin. Ymmärrän sen hyvin, haalari on helpompi pukea vielä neljävuotiaana, ja hän myös viime vuonna piti aina vuorotellen haalaria ja takki+housut -settiä päiväkodissa. Esikoisella ei ole ollut haalaria enää vuosikausiin omasta halustaan, eikä keskimmäiselle mennyt enää vanha haalari, niin sellainen oli sitten tämän syksyn ostoslistalla. Isommilla tytöillä on usein keskenään melko erilainen maku, mutta nyt he yllättäen ihastuivat molemmat tuohon samaan Molon Fine Feather -kuosiin. Keskimmäiselle ostettiin siis Molon Polaris -haalari Fine Feather -kuosilla.

Polaris-haalarissa on yhtä hyvät tekniset ominaisuudet kuin Jump Pro -toppahousuissakin, eli se on tosi hengittävä, lämmin ja pitää hyvin vettä. Mun omat suurimmat toppasuosikit tälle talvelle olivat Mini Rodinin mäyräkoirat, Gugguun Lilac -väri ja Molon Paper Petals -kuosi, mutta lapset saivat itse valita, ja onhan nämä heidän omatkin valinnat tosi kivoja, tykkään kyllä myös niistä. Tärkeintä mulle on että lapsella on hyvä ja mukava olla ulkoillessa, ja että hän tykkää itse omista vaatteistaan. Ulkovaatteissa kuitenkin vietetään talvella paljon aikaa.

110cm mittaisella esikoisella on sekä takista että housuista koko 116, ja 104cm mittaisella keskimmäisellä haalarista koko 110. Saapa nähdä kuinka pitkään näillä pärjätään, se voi olla että vielä ensi talvenakin menevät – tai sitten ei. Molon kamppeet ovat mitoitukseltaan yllättävän reilua tuohon pari vuotta vanhaan takkiin verrattuna. Gugguun takki taas vastaa hyvin kokoaan, eli kasvunvaraa on mutta ei kovin paljoa.

Ostin molemmille myös Helsinki Design Weekin Little Market -tapahtumasta Metsolan merinovillapipot, joissa on korvien kohdalla tuulensuoja ja joissa merinovilla on suoraan ihoa vasten sisäpuolella (EDIT/ No ei kyllä ole näissäkään, vaan näissä on se sama puuvillavuori mikä tuntuu olevan kaikissa paksuissa merinopipoissa. Jos joku tietää miksi se puuvillavuori laitetaan niihin, niin kertokaa ihmeessä! Mua kiinnostaa!) Ne on tosi lämpimät ja kauniit. Saattaa olla että ostan vielä tuubihuivit kaveriksi samalta merkiltä. Muuten mennään aluskerrosten suhteen samalla tavalla kuin kuopuksenkin vaatteissa: ohutta merinovillaa ja paksumpaa merinovillaa.

Tekniset hanskat meinasin vielä ostaa. Keskimmäiselle menee esikoisen viimevuotiset Reimatecin hyvät tekniset hanskat, mutta esikoiselle ostetaan varmaan Polarn O. Pyretistä tälle talvelle sormikasmalliset tumppujen sijaan, koska ne on kuulemma paremmat käytössä. Lisäksi esikoiselle ostetaan uudet talvikengät, kun viime talven Superfitin kengät on jääneet juuri pieniksi. Ne ovat onneksi keskimmäiselle juuri sopivat nyt, eli pääsevät kuitenkin käyttöön vielä, hyväkuntoiset kun ovat.

Onneksi talven isoimmat vaatehankinnat on jo tehty, niissä on aina sellainen miettiminen ja sovittelu ja pohdiskelu. Toivotaan että näillä nykyisillä seteillä pärjätään mahdollisimman pitkään, kun ne on noin kivat!

Millaisia toppavaatteita teillä on leikki- tai kouluikäisille tänä talvena? Onko teillä kokemusta Gugguun topasta, ootteko tykänneet?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bayerin ja Lifien kanssa, ja se on osa #Maaliinasti -kampanjaa.

Viime kerralla #Maaliinasti -kampanjassa kirjoitin siitä, kun ehkäisy pettää. Postaus herätti ihan mielettömän hedelmällistä (hehheh) keskustelua, ja oli ihan todella mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia ja huomata miten erilaisia me ihmiset tässäkin asiassa ollaan. Yhteen asiaan kuitenkin kiinnitin huomiota: kommenttiboksiin ei päätynyt keskustelemaan yksikään mies. Miksi?

Ehkäisyn pitäisi olla aina molempien osapuolten yhteinen asia, mutta kovin usein se jää vain toisen harteille. Ehkäisy ja erilaiset ehkäisyvälineet herättävät naisissa paljon ajatuksia ja tunteita, ja niistä keskustellaan aktiivisesti naisten omissa someryhmissä ihan päivittäin. Ehkäisy koskettaa naisten elämää monella tapaa, vaikuttaahan se muodosta riippuen moniin eri asioihin naisen kropassa ja mielessä. Jostain syystä kuitenkin miehet jäävät kovasti tämän kaiken ulkopuolelle ainakin mediassa, ja sen ei pitäisi olla niin.

Ehkäisy on yhteinen asia, ja koskettaa molempia ihan yhtä lailla. Molempien tulisi myös huolehtia siitä, osallistua sen kustannuksiin ja ennenkaikkea jutella yhdessä siitä, mikä on sopiva vaihtoehto. Kuten edellisessä postauksessani aiheesta kirjoitin, me ei ensimmäisellä kerralla asiasta puhua pukahdettu. Seuraus on tänäkin päivänä kaikkien nähtävillä, ja hän on jo ihana ja reipas kuusivuotias. Sittemmin ollaan juteltu kyllä aiheesta monta monituista kertaa, ja pohdittu yhdessä meille sopivimpia vaihtoehtoja. Me jaetaan avioliitossa ihan kaikki, eikä ehkäisy ole ollut poikkeus.

Meillä on takana yhteistä elämää jo kuusi ja puoli vuotta, joten tuntuu aivan luonnolliselta puhua yhdessä ehkäisystä. Väittäisin kuitenkin että jopa suurempi tarve ehkäisystä yhdessä puhumiseen olisi yhden illan suhteissa. Silloin kun toista ei kunnolla tunne, on vielä ihan ekstratärkeää että ehkäisystä huolehditaan hyvin ja huolellisesti, yhdessä. Aihe ei kuitenkaan välttämättä ole ensimmäisenä puheenaihelistalla Tinder-treffeillä, ja sitten tekemisen tuoksinassa saattaa unohtua kokonaan. Miten ehkäisyn saisi niin luonnolliseksi puheenaiheeksi että siitä voisi puhua luontevasti tuntemattomammankin tyypin kanssa?

Mun mielestä siihen on vain yksi keino: rikkoa tabuja ja puhua aiheesta paljon, useissa eri kanavissa ja useille eri ikäisille, naisille ja miehille. Ehkäisyn pitäisi olla yhtä luonnollinen juttu kuin vaikka päänsärkylääkkeen tai jäykkäkouristusrokotuksen. Kaikilla miehillä ei myöskään tunnu olevan samalla tavalla tietoutta eri ehkäisyvaihtoehdoista ja siitä miten niitä käytetään tai miten ne toimivat, ellei (toivottavasti) ilmiselvää kondomia lasketa. On tärkeää että miehet ymmärtävät kuinka paljon ehkäisy saattaa vaikuttaa naisen (ja sitä kautta molempien parisuhteen osapuolten) elämään.

Suurin osa ehkäisymuodoista on suoraan naisille suunnattu, ja siksi mun mielestä on myös tärkeää että puoliso osallistuu siihen ehkäisystä puhumiseen ja tukee omaa naistaan ehkäisyn käytössä ja mahdollisista sivuvaikutuksista selviytymisessä. Optimaalista on jos ehkäisy on niin huomaamaton, pieni ja luonnollinen osa elämää että siitä ei tarvitse pitkässä suhteessa puhua aktiivisesti, ja se toimii hyvin. Mutta monella näin ei ole. Monet saattavat joutua käymään läpi useampia erilaisia ehkäisymuotoja ennen kuin löytyy omalle kropalle sopiva, ja siinä prosessissa puolison tuki on ihan korvaamatonta.

Eri elämäntilanteissa erilaiset ehkäisymuodot ovat kätevämpiä kuin toiset, ja on tärkeää uskaltaa rohkeasti ottaa puheeksi sopivan ehkäisyn valinta myös silloin kun elämässä tapahtuu muutoksia.

#MEIDÄNJUTTU -kampanjan tarkoituksena on kiinnittää huomiota nimenomaan siihen että ehkäisy on yhteinen asia, ei vain naisten asia. Siksi pyydänkin, että jaat tämän viestin vähintään yhdelle miespuoliselle, oli hän sitten puolisosi tai ystäväsi. Haastan myös miehet ottamaan aktiivisempaa roolia ehkäisykeskusteluun mediassa, ja jakamaan omia ajatuksiaan. Mitä sanottavaa sinun puolisollasi on ehkäisystä? #Maaliinasti -sivustolla on aiheesta tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa lisää vaihtoehdoista.

Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Pidäthän kuitenkin mielessäsi, ettei kommenteissa saa näkyä ehkäisyvalmisteiden nimiä, koska lääkkeiden markkinointi ja terveysviestintä on erittäin tarkkaan laissa säädeltyä. Viranomaisten lisäksi lääkkeiden mainostamista ja terveystiedottamista valvoo myös Lääkemarkkinoinnin valvontakunta. Pysytään siis ihan yleisellä tasolla.

Yhteistyössä Bayer.

Kun vauvavuotta on jo kulunut kahdeksan kuukautta, alkaa ihan pikkuvauva-aika olla takana päin, ja voidaan hyvin tehdä katsausta siihen mitkä vauvan tarvikkeet ovat olleet turhia, ja mitkä ollaan koettu tosi tarpeellisiksi. Jokainen vauva on oma yksilönsä, ja meilläkin on olleet tosi vauvakohtaisia kaikki tarvikkeet. Esikoisen kanssa oli ihan eri jutut tarpeellisia kuin kuopuksen, ja keskimmäisen ja kuopuksenkin tarvikkeissa oli monia eroavaisuuksia, että mitä tarvittiin ja mitä ei.  Listan meidän hankinnoista raskausaikana löydät TÄÄLTÄ.

Turhat:

Vaunukoppa

Oltaisiin oikeastaan pärjätty hyvin turvakaukalo+adapterit+yhdistelmävaunujen runko -kombolla, mutta koska meille tuli talvivauva, ajattelin vaunukopan olevan suojaisampi ja näin ollen pakollinen. Todellisuudessa vauva ei viihtynyt kopassa kauheasti, eikä loppujen lopuksi käytetty sitä kuin muutaman kerran. Oltaisiin pärjätty ihan mainiosti ilmankin, sillä turvakaukalo oli niin hyvä, suojaisa, ja sen sai täyteen makuuasentoon.

Toppahaalari helmikuun vauvalle

Myös toppahaalarille oli todella vähän käyttöä, sillä käytettiin turvakaukalossa aina kaukalolämpöpussia, ja jos lähdettiin ulos, puin villavaatteet ja niiden päälle lämpöpussin. Viime talvena ei paukkupakkasilla muutenkaan juuri ulkoiltu, joten toppahaalarille ei ollut tarvetta. Sekin eksyi päälle alle viisi kertaa. Suloinen se kyllä oli mutta täysin tarpeeton.

Tutit & tuttinauhat

Leluina ihan kivoja, mutta niin on moni muukin. Meidän vauvalle tutti ei koskaan ole kelvannut lohduttajaksi, ja ollaan pärjätty hyvin ilmankin.

Tuttipullo

Novalle ei koskaan olla kokeiltu tuttipulloa, kun ei ole tullut tarvetta. Silloin kun tissimaito oli ainoa ravinto mitä hän sai, en koskaan ollut pois kotoa syöttöväliä pidempään. Nyt hän syö jo kiinteitä niin reippaasti että pärjäisi kyllä hyvin ilman tissiä vaikka useammankin tunnin, mutta ei ole vielä ollut tarvetta olla pois hänen luotaan paria tuntia pidempään. Tuttipullosta en kuitenkaan enää antaisi näin isolle maitoa vaikka olisinkin poissa, kun on nokka-/pillimukitkin keksitty. Tuttipullo jäi siis meillä ihan käyttämättä.

Rintapumppu

En hommannut rintapumppua ollenkaan, koska tiesin kokemuksesta että multa ei pumpulle heru maitoa vaikka kuinka yrittäisin huijata rintani luulemaan sitä vauvaksi. Ei tule niin ei tule. Enkä ole onneksi tarvinnut.

(ekat 4kk) Pinnasänky*

Aluksi Nova nukkui pelkästään perhepedissä, ja ennen 4kk ikää hän ei koskaan nukkunut yksin missään muualla kuin päiväunia vaunuissa/turvakaukalossa/sitterissä. Muuten hän nukkui aina mun kainalossa, lähellä maitoa. Neljän kuukauden iässä alettiin pikkuhiljaa nostamaan hänet iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan imetyksen jälkeen.

Tarpeelliset:

Kaukalolämpöpussi

Tämän avulla me tosiaankin mentiin koko viime talvi ja kevät. Ei turhaa pukemista, ei riisumista, aina sopivan lämpöinen vauva ilman härdelliä. Kaukalolämpöpussin kanssa oli niin helppoa, mentiin me minne tahansa niin vetskarin avaaminen tai sulkeminen riitti eikä tarvinnut herättää vauvaa kesken unien liikuttelemalla.

Tula Free-To-Grow kantoreppu*

Välillä vauvalla oli kausia että hän ei viihtynyt ollenkaan itsekseen, ja vaunuissa hän ei kopassa viihtynyt myöskään. Jos siis halusin silloinkin saada tehtyä jotain tai mentyä jonnekin, oli Tulan Free-To-Grow aivan ehdoton. Se on edelleen mun suosikki reissatessa, koska se on kevyt ja kätevä. Nova viihtyy siellä edelleen hyvin vaikka ikää on jo se kahdeksan kuukautta. Lisää Tula FTG:stä voit lukea TÄÄLTÄ.

Cybex Cloud Q plus-turvakaukalo* ja Q-fix base Isofix-telakka

Cybexin makuuasentoon menevä Cloud Q-kaukalo on ollut meillä ihan hurjan kovassa käytössä. Se on paras mahdollinen kaukalo mitä kuvitella saattaa, eikä olisi voitu valita parempaa. Siinä vauva viihtyi kaikki Oulun ja Ruotsin reissut, ja matkusti kaukalossa niin rattaiden rungon kanssa kuin autollakin. Yksinkertaisesti PARAS! Hei ja muuten, olen juuri laittamassa kaukaloa ja isofix-telakkaa myyntiin, sillä me ostettiin nyt isompi istuin kun Nova jo liikkuu niin paljon ja haluaa olla pystymmässä. Jos olet siis kiinnostunut ostamaan hyväkuntoista ja kolaroimatonta settiä, laita viestiä. Turvakaukalon esittelyn löydät TÄÄLTÄ.

Cybex Priam yhdistelmävaunujen runko, kaukaloadapterit ja ratasistuin

Tämä kolmikko on ollut meillä superkovassa käytössä. Runkoa on käytetty päivittäin alusta asti, ja edelleen olen sitä mieltä että se oli todella hyvä ostos. Se menee näppärästi ja nopeasti pieneen kasaan, ja sen saa yhdellä kädellä takaisin. Rattaat on hylkineet likaa, näyttäneet upealta ja mikä tärkeintä: vauva on viihtynyt niissä loistavasti. Kokemuksia Priameista löydät TÄÄLTÄ ja  esittelyn vaunuista uutena TÄÄLTÄ. Kolmas osa on tulossa tässä vauvavuoden aikana vielä, kun osaan kertoa jo enemmän ratasistuimesta.

Stokke Home Bed Pinnasänky* (6kk iästä alkaen)

Siitä asti kun alettiin nukuttaa Nova iltaisin omaan sänkyyn, Home Bed on ollut meidän sängylle sivuvaununa ilman toista laitaa. Se on ollut turvallinen ja tosi hyvä, ja koska se on niin pitkä, se toimii hyvin myös turvalaitana silloin kun kuopus nukkuu meidän vieressä. Hän osaa itse laskeutua omaan sänkyynsä turvallisesti itse meidän sängystä, mutta ei vielä pois pinnasängystä meidän sänkyyn, mikä on hyvä juttu. Aamuisin hän usein menee omaan sänkyynsä leikkimään, tai seisomaan ja läpsyttelemään mua naamaan. Esittelyn vauvan nukkumanurkkauksesta voit lukea TÄÄLTÄ.

Stokke Tripp Trapp + Newborn set*

No nämä! Parhaat!  Newborn set mahdollisti sen että mäkin sai syötyä ruokani lämpimänä (edes välillä), ja Nova sai olla mukana ruokapöydässä meidän muiden tasolla. Tripp Trapp on ollut päivittäisessä käytössä syntymästä asti, ja  meidän kokemuksia siitä voi lukea lisää TÄÄLTÄ.

Leikkimatto

Nova on viihtynyt aina hyvin lattialla, ja leikkimatto oli meillä monta kuukautta päivittäisessä käytössä. Nova toki alkoi liikkumaan tosi aikaisin, nousemaan konttausasentoon  silloin 5,5kk iässä, jolloin hän ei pysynyt enää matolla. Mutta siihen asti matto oli ihan ehdoton. Meillä oli ihan perus joku verkkokaupasta ostettu leikkimatto joka ajoi asiansa mainiosti.

Sitteri

Ei olla koskaan pidetty Novaa hereillä sitterissä, mutta hän on nukkunut siinä monet päiväunet ja nukkuu edelleen. Meillä on ihan perus edullinen tavissitteri, koska ostettiin se ainoastaan päiväunikäyttöön. Hereillä ollessa Nova on ollut aina ennemmin sylissä tai lattialla, ja nykyään hän osaa kiivetä itse matalaan sitteriin ja sieltä pois niin halutessaan. Vieläkin se on siis satunnaisessa päikkykäytössä meillä, kun tyyppi nukahtaa hyvin rauhalliseen keinutteluun.

Hoitopöytä

Hoitopöydälle on ollut tosi paljon käyttöä ja se on ollut tosi kätevä. Nyt tyyppi on jo niin iso että ollaan vaihdettu jo pitkään pääosin lattialla tai sylissä vaipat, mutta ekoina kuukausina sille oli varsinkin hulluna käyttöä. Ja vieläkin se on täällä alakerrassa sellainen vauvanhoitoyksikkö, jossa on säilössä kaikki vaipat ja hoitovoiteet ja muut tarvikkeet (ja vähän mun meikkejä).

Muita tarpeellisia pikkujuttuja: Happy Mat*, Ikean lattiatyyny olkkarissa (ihan paras vauvan kanssa hengailuun), tulpat pistorasioihin nopean liikkeellelähtijän kanssa.

*osa tuotteista saatu blogin kautta, merkitty tähdellä. 

Näistä on tosiaan osa ainakin ihan eri juttuja kuin aiemmin, ja osa taas samoja. Esikoisen kanssa tarvittiin tutteja ja tuttipulloja, keskimmäisen kanssa taas ei. Leikkimatto oli ekat puoli vuotta keskimmäisen kanssa aivan turha, kun hän ei viihtynyt yksinään. Esikoisen kanssa taas ei juurikaan käytetty kantoreppua, eikä sitä osattu kaivata, keskimmäisen kanssa en olisi saanut melkein mitään tehtyä ilman sitä. Jokaisen vauvan kanssa on vaan pitänyt löytää ne tarvikkeet jotka sopivat, ja ne jotka eivät sovi. Aika vähän meillä nyt oli tarvikkeita jotka olisivat kokonaan jääneet ilman käyttöä, ja siihen olen tosi tyytyväinen.

Mitkä teillä on ollut tarpeellisia tarvikkeita, mitkä taas turhakkeita?

Keskustelut lapsiperheiden arjesta ennakkoluulojen pohjalta

Törmään usein sosiaalisessa mediassa keskusteluihin aiheesta, ”en halua lapsia syystä [lisää yleistävä perustelu], mitä mieltä olette vapaaehtoisesta lapsettomuudesta?”. Usein näissä keskusteluissa perustellaan vapaaehtoista lapsettomuutta esimerkiksi sillä, että on itse isosta perheestä ja tietää siten, millaista se lapsiperheen arki on eikä halua sellaista itselle. Toinen suosittu perustelu on että ”en jaksa kuunnella huutoa ja kiukuttelua ja sitähän ne lapset tekevät”.

Ihan heti alkuun haluan sanoa, että mulla ei ole mitään sitä vastaan jos joku ei halua lapsia, se on musta ihan täysin ok! Mutta mun mielestä ei myöskään kannata viljellä totuutena ympäriinsä yleistyksiä siitä, millaista kuvittelee lapsiperheiden arjen olevan, jos ei sitä ole itse vanhemman roolissa kokenut.

Esimerkiksi jos on vaikka itse isosta perheestä, eihän se tarkoita että oma arki olisi samanlaista vaikka yhden lapsen kanssa, tai edes kymmenen lapsen kanssa. Koska ei kyse olisi samoista lapsista, samasta perheestä tai samanlaisesta elämästä. Tai jos on nähnyt kaupassa tai bussissa huutavan tai itkevän lapsen, ei se tarkoita että kaikki lapset on sellaisia ja tekee sitä. Jokainen lapsi, jokainen perhe, jokainen vanhempi on yksilö. Yhden, kahden tai edes viiden ulkopuolisen kokemuksen perusteella ei voi kukaan sanoa millaista lapsiperheiden arki yleisesti on.

En missään nimessä kiistä sitä, etteikö arkeen lasten kanssa mahdollisesti kuuluisi rankkojakin hetkiä, uhmaa, räkää, itkua, oksennustauteja ja riitojakin, mutta silti jokainen perhe on silti omanlaisensa. Vanhemmilla on valta viedä oman perheen arkea itse haluamaansa suuntaan. Jos ei itse vaikka tykkää ajatuksesta että perheessä olisi viisi lasta, aina kiire ja kauhea stressi, ei kannata tavoitella itselleen sellaista elämää. Se ei silti tarkoita että kaikilla viiden lapsen perheillä olisi aina kiirettä tai stressiä, tai että yhden tai vaikka seitsemän lapsen kanssa elämä olisi sellaista. Joillakin varmasti on, toisilla taas ei.

Omasta arjesta oman näköistä

Kannatan ehdottomasti sitä, että rakentaa oman elämänsä omien voimavarojensa ja toiveidensa mukaan, eikä muiden odotusten tai yleisen tavan vuoksi. Jos siis ei halua nähdä itseään vanhemman roolissa ikinä, siinä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Ei kaikkien tarvitse ryhtyä vanhemmiksi. Elämä ilman lapsia on varmasti aivan yhtä merkityksellistä kuin lasten kanssa. Kyse on vain siitä, mitä kukin elämältään haluaa.

Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan mistä se ajatus kumpuaa, että ei halua lapsia, sillä tuntuu että monet etenkin nuoret vaan juttelevat keskenään näiden ennakkoluulojen pohjalta, eivätkä ole miettineet asiaa sen syvällisemmin. Onhan se nyt ajatuksena aivan kummallinen jos lähtee sitä ihan todella miettimään, että koska on nähnyt yhden lapsiperheen jollaista ei haluaisi itselleen, olisi omakin lapsiperhearki varmasti sellaista kuin sillä perheellä.

Mun mielestä olisi ikävää ajatella, että joku oikeasti vaikkapa tykkää lapsista, ja vähän jopa haaveilee, mutta ei uskalla ryhtyä tuumasta toimeen haavetta tavoittelemaan ennakkoluulojen takia. Jos on lukenut vaan niitä ennakkoluuloja, tai nähnyt vain niitä negatiivisia puolia, mutta ei koskaan mitään positiivista, voi varovainen haave jäädä toteuttamatta. Tai voi olla että parisuhteessa toinen osapuoli haluaa lapsia, mutta toinen ei, näiden stereotypioiden vuoksi. Ja stereotypioiden vuoksi luulee, että itsellä ei ole valtaa vaikuttaa siihen oman lapsiperheen arkeen, vaan ”se nyt vaan on sellaista”.

Omalle perheelle sopivat valinnat

En halua väittää että jokaisella olisi valta tehdä omasta elämästään juuri sellaista kuin haluaa, sillä tiedän itsekin kokemuksesta että ei elämä vaan aina mene niin kuin toivoisi. Jos mun elämä olisi mennyt aina niin kuin itse toivon, ei mun äiti olisi esimerkiksi koskaan sairastunut vakavasti. Jokainen voi silti tehdä siitä omasta arjestaan sellaista kuin itse haluaa, niiden korttien puitteissa mitä on saanut. Sitä ei aina voi valita mitkä kortit saa, mutta sen voi, miten niihin suhtautuu.

Olen elämäni aikana nähnyt ihan hurjan määrän erilaisia perheitä, elämäntilanteita, lapsia ja vanhempia. Joillakin perheillä on sellainen arki tai sellaiset lapset jotka ottaisin ilomielin itselleni koska tahansa.  Toisilla taas sellaiset joita en osaisi kuvitella itselleni mitenkään päin, mutta se ei tarkoita etteikö se toimisi heillä itsellään. Joidenkin perhe-elämä ei toimi ja surullisiakin tarinoita kuulee joskus. Meidän oma perhe ja arki on juuri sellaiset jotka me vanhemmat ollaan rakennettu ja toivottu. Meidän elämä lasten kanssa on meidän näköistä. Ei varmasti toimisi kaikilla, mutta toimii meillä loistavasti.

Eihän kukaan jätä vaikkapa polkupyörää ostamatta sen takia, että naapurin Pekalle sattui huono pyörä jossa on koko ajan jotain rikki,  tai koska Pertillä on maastopyörä vaikka itse tarvitsisi city-pyörän, tai koska Sirpan pyörä on pinkki, vaikka itse ei pidä pinkistä. Jokainen ymmärtää että on olemassa erilaisia pyöriä, ja erilaiset polkupyörät sopivat erilaisille ihmisille. Jos haluaa polkupyörän, kannattaa valita itselle sopiva pyörä, pyöräillä sinne minne itse haluaa, ja jättää pyörä kotiin silloin kun siltä tuntuu. Kaikkia pyöriä joutuu huoltamaan, renkaita täyttämään ja joskus paikkaamaan, sellaista se pyöräily joskus on. Se ei silti tee pyöräilystä huonoa asiaa, tai tarkoita että edellä mainittujen seikkojen takia ei kannattaisi pyöräillä ollenkaan.

Lasten kanssa voi tehdä juuri niitä asioita mitä itse haluaa

Ei pitäisi yleistää tässäkään asiassa, vaan luottaa itseensä ja omaan kykyyn vaikuttaa asioihin. Sillä omasta elämästä, lasten kanssa tai ilman, voi muokata itsensä näköistä. Jos rakastaa matkustaa, voi matkustaa lasten kanssa. Jos inhoaa sisäleikkipuistoja mutta rakastaa museoita, voi lasten kanssa käydä museoissa. Jos tykkää käydä kahvilla pienissä söpöissä kuppiloissa, kannattaa käydä niissä, yksin ja lasten kanssa. Jos rakastaa tehdä ruokaostokset kauppahallissa, niin voi edelleen tehdä, ei missään lue että lapsiperheen on pakko käydä Prismassa ja ottaa auto-ostoskärryt (niinkuin me usein tehdään, hah). Jos tykkää ottaa äkkilähtöjä, kannattaa pitää lapsen passi ajan tasalla. Jos pitää reppureissaamisesta, kannattaa lapsen kanssa hommata kantoreppu. Jos rakastaa käydä yökerhossa tanssimassa aamuneljään, voi niissä käydä edelleen. Jos rakastaa hitaita ja rauhallisia aamuja, voi niitä viettää lasten kanssa.  Jos tykkää luistella, voi edelleen sitä harrastaa, ja joskus ottaa lapsenkin mukaan luistelemaan.

On ihmisiä jotka eivät halua tehdä mitään asioita ikinä lasten kanssa, tai jolle riittää vaikka kummilapsen tai veljen tytön seura joskus ja jouluna. Silloin ei kannata edes yrittää lasta. Mutta jos olet ihminen joka rakastaa yleisesti ”aikuisten juttuina” pidettyjä asioita, ja pelkäät että lapsen takia niitä ei voisi enää tehdä, ei kannata pelätä. Koska se ei ole totta.

Haastan jokaisen mun blogia lukevan vanhemman kommentoimaan jotain positiivista omasta arjesta tähän, koska haluan kumota vahvassa istuvia ennakkoluuloja! Mikä on parasta mitä lasten kanssa voi tehdä? Mitä sellaista teet edelleen, minkä pelkäsit menettäväsi lapsen saatuasi? Mistä asiasta lapsi on tehnyt elämässä parempaa kuin ennen? Jaa se täällä! Haluan näyttää, että jokainen perhe on erilainen, ja elää omanlaistaan elämää. Haastan myös toiset bloggaajat tarttumaan tähän aiheeseen, koska mitä useampi puhuu positiivisesti lapsiperheiden puolesta, sitä useampi väärä ennakkoluulo kumoutuu! 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Välikausi on päässyt kunnolla vauhtiin, ja ulkona oikeasti pitää jo kerrospukeutua jotta tarkenee. Vielä pari viikkoa sitten pärjäsi oikein hyvin vähemmälläkin vaatteella, mutta viimeistään tämän viikon sateet ja tuulet ovat osoittaneet että on korkea aika ottaa kunnon välikausikamppeet esille täällä Etelässäkin. Isommat lapset ovat toki käyttäneet kuorivaatteita päiväkodissa jo useamman viikon, kun ne on niin helpot ja pitävät vedet ja liat poissa pidemmissäkin leikeissä. Nyt kurkataan kuitenkin meidän liikkumaan opettelevan kuopuksen välikausivaatteisiin – ja tietenkin myös siihen mitä tuollainen askelia tapaileva kasikuinen laittaa jalkaansa.

Silloin kun isommat tytöt oli pieniä, tuntui jotenkin että välikausivaateviidakossa on miljoonia eri vaihtoehtoja, eikä mulla ollut mitään hajua mikä on juuri se paras vaihtoehto meille. Aina kyllä panostin teknisiin ominaisuuksiin päällimmäisessä kerroksessa, mutta niiden alle laitettavien vaatteiden kanssa olin hukassa. Niitä 1. ja 2. -kerroksen vaatteita kun on niin moneen lähtöön erilaisia, ja sillä alus- ja välikerroksella on suuri merkitys myös siihen kuinka mukavaa ulkoilu lapselle on.

Nyt kuopuksen kanssa kokemusta onneksi on jo vähän enemmän, ja on löytynyt ne omat lempparit ja parhaimmiksi havaitut vaihtoehdot jokaiseen kerrokseen. Silloin kun ihan kunnolla ulkoillaan, aluskerrokseksi laitetaan pehmeää ja ohutta merinovillaa. Välikerrokseen sitten paksumpi villahaalari tarvittaessa, ja päällimmäiseksi tuulenpitävä ja vettä hylkivä haalari. Talveksi ja kevääksi meillä on täysillä teknisillä ominaisuuksilla varustetut haalarit jo varattuna, nyt syksyllä me ajateltiin pärjätä tällä yhdellä haalarilla, kun kuopus on vielä niin pieni että jättää ne rajuimmat ulkoleikit vähän isommille. Välikerrokset menee samat myös talvikamppeiden alle, mikä on kätevää.

Merinovilla on hengittävää, pehmeää ja siitä on helppoa pitää huolta. Se hylkii likaa, ja pysyy kuivan tuntuisena ihoa vasten vaikka tulisi hiki. Kaikki meidän merinovillatuotteet on valmistettu eettisesti ja eläinystävällisesti keritystä merinovillasta.

Asusteissa sama vaatekerroksissa: alle ohutta merinovillaa, ja päälle paksumpaa merinovillaa, tai sään salliessa jompaa kumpaa yksinään. Löytyy kypärälakkia, ohutta pipoa, nauhapipoa ja beanieta. Kaulaan on puuvillatrikoista tuubihuivia ja paksumpaa merinovillahuivia. Ainoa mitä pitää vielä ehkä ostaa, on kunnon hanskat. En vielä ole ostanut, kun halusin ensin vähän seurata tätä liikkeellelähtöä ja säiden kehittymistä, että tuleeko niille hanskoille tarvetta vai riittääkö, että talveksi on tekniset hanskat. Seurailen vielä vähän aikaa, että kuinka nopeasti säät tästä viilenevät, kun tuntuu hassulta ostaa vain mahdollisen parin viikon käyttöajan takia hanskoja. Toistaiseksi tyyppi tykkää eniten puistossa keinua, eikä ole hirveän innoissaan hiekkalaatikosta tai maassa möyrimisestä muutenkaan vielä.

Jalkineet on ihan oma lukunsa, sillä en arvannut etukäteen että kasikuisen kanssa olisi vielä kunnon vk-kengille tarvetta. Syksyn aikana on kuitenkin käynyt selväksi että jossain vaiheessa syksyn tai talven aikana tämä tyyppi jo liikkuu ihan itsekseen kunnolla siellä puistossakin. Loistava ja pitkäikäinen valinta liikkumaan opettelevalle ja taaperolle on Stonz -töppöset.

En tiedä kuinka moni muistaa, mutta mun ihan ensimmäinen blogiyhteistyö koskaan, oli nimenomaan Stonzeista vuonna 2o12 järkätty arvonta. Näin ollen merkki oli mulle tuttu, ja ne oli ekat jalkineet joita ajattelin että lähden kuopukselle hankkimaan tähän kauteen. Stonz -töppöset, ovat tosin uudistuneet siitä viiden vuoden takaisesta, ja ovat nykyään entistäkin paremmat ja monikäyttöisemmät.

Stonzeja saa Ipanaiselta, ja ne sopivat sekä välikauteen, että Stonz Linerzien kanssa myös talveen. Stonzit mukautuvat lapsen jalan mukaan, eivätkä kiristä tai purista. Niissä on 100% kierrätysmateriaalista valmistettu kestävä PLUSfoam -pohja, ja veden- sekä tuulenpitävä Nylon-päällinen, ja ne ovat pehmeät ja ergonomiset. Parhaat mahdolliset ensiaskelkengät lapselle, sillä näissä jalka saa muotoutua luonnollisesti liikkeen mukana, kuten asiantuntijatkin suosittelevat. Jos haluaa päästä helpolla vauvan jalkineiden kanssa, kannattaa ostaa nämä, sillä ne sopivat useamman koon ajan, ja mukautuvat tosiaan sekä syksyyn että talveen.

Vaikka vauva nyt juuri pärjäisikin ihan tavallisilla pehmeillä töppösillä, tilanne voi muuttua vaikka viikossa niin että hän haluaakin jo pyöriä hiekkalaatikolla ja konttailla mutalöllössä puistossa. Siksi koen että on fiksumpaa, että hommattiin valmiiksi sellaiset jalkineet, jotka menevät myös silloin, eikä erikseen pehmotöppösiä ja sitten joskus kenkiä. Stonzeissa on säädettävät kiristysnauhat ja ne on tosi helppo pukea jalkaan vauhdikkaankin vauvan kanssa. Kiristysnauhojen avulla ne pysyvät hyvin jalassa. Mun mielestä Stonzit on tosi fiksut, koska niissä on säältä suojaavat ominaisuudet, mutta ne ovat siitä huolimatta tosi kevyet ja pehmeät vauvalle. Sellainen miellyttävä pehmeä lasku kenkien maailmaan.

Linerzit ovat pehmeää Sherpa-fleeceä, ja niiden avulla vk-töppöset muuttuvat pakkasta kestäviksi talvitöppösiksi. Se pitää ottaa huomioon Stonzeja ja Linerzeja valitessa, että Linerz pienentää Stonzien kokoa. Tällöin on siis parempi ottaa suurempi koko, kuin pienempi. Tämä M-koko joka meillä on, on meille kuitenkin tosi hyvä valinta nyt ja menee varmasti pitkään sekä sisävuoren kanssa että ilman.

Toistaiseksi ollaan käytetty Stonzeja ilman Linerzeja, joko ohuen merinovillasukan kanssa, tai sitten vähän paksumpien puuvillaisten sukkien kanssa. Jalat on olleet aina ihan lämpimänä. Mutta tuonne saa hyvin kerrostettua lämpöä ihan samalla tavalla kuin vaatteissakin, että suoraan ihoa vasten ohutta merinoa, päälle paksumpaa jos tarve, ja sitten vielä Linerzit ja päälle Stonzit. Luulisin että pysyy melko hyvin lämpimänä kylmemmälläkin säällä.

Stonzeja saa monessa eri värissä ja kuosissa, me valittiin kauniit harmaat Stonzit jotka menevät sekä vk- että talvivaatteiden kanssa kivasti yhteen. Uskon että pärjätään näillä tosi hyvin kevääseen saakka ja ehkä vielä pidempäänkin.

Tärkeintä meille on sekä vaatteissa että kengissä mukavuus, lämpimyys ja hengittävyys. Tällä hetkellä tuntuu olevan oikein sopiva setti kasassa, ja vaikka kuopus ei varsinaisesti pukemista rakasta, sitten kun vaatteet on saatu päälle hän on oikein tyytyväinen.

*Stonzit & Linerzit saatu Ipanaiselta, ja osa vk-vaatteista saatu blogin kautta. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3