Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Patak’sin kanssa.
Maku on tärkeää myös arkiruuissa
Meidän perhe tykkää tosi paljon maistella erilaisia makuja, ja meille on tärkeää että ruoassa todella ON makua. Tykätään kokata kaikessa rauhassa alusta asti itse, ja esimerkiksi haudutella monta tuntia maukkaita patoja valurautapadassa. Ihan yhtä paljon tykätään kuitenkin siitä, että pystytään valmistamaan arkiruokaa 20 minuutissa, ja sekin on täynnä makua. Arjen nopeissa ja helpoissa ratkaisuissa olen kuitenkin todella tarkkana. En halua että meidän ruokavaliossa on arkenakaan yhtään ylimääräistä E-koodia, tai hillittömiä määriä suolaa.
Erilaiset tahnat ja ateriakastikkeet ovat arkena hyviä ruuanlaiton nopeuttajia ja helpottajia, kunhan valitsee niitä hyviä vaihtoehtoja, jotka oikeasti koostuvat niistä aineksista mistä itsekin valmistaisi saman kastikkeen. Niitä, missä tomaatti on ihan oikeaa tomaattia eikä jotain random uutetta.
Aitoa intialaista ruokaa
Patak’s on Patakh:in perheen vuonna 1958 perustama tuotemerkki. Se on läntisen maailman johtava intialaisten elintarvikkeiden tuotemerkki, jonka tuotteille tunnusomaista on aito maku, erinomainen laatu, käytön nopeus ja vaivattomuus sekä tuoteturvallisuus ja innovatiivisuus. Patak’s on suosituin intialaisten elintarvikkeiden brändi esimerkiksi USA:ssa, Iso-Britanniassa ja Kanadassa.
Valmiit kastikkeet auttavat valmistamaan intialaista ruokaa nopeasti arjessa, ja currytahnat taas tuovat makua silloin kun aikaa on käytettävissä vähän enemmän. Olen jo vuosia tykännyt kaupassa ihan oikeasti syynätä tuotteiden ainesosaluetteloita, ja vertailla eri tuotemerkkien vastaavia tuotteita keskenään. Niiden koostumuksissa on nimittäin todella suuria eroja! Patak’s on tämän vertailun ansiosta noussut mun suosikiksi esimerkiksi Tikka Masalan, Mango Chutneyn ja Butter Chickenin osalta.
Kaikki Patak’sin tuotteet valmistetaan aitojen intialaisten reseptien mukaan, ja ne todella maistuvat siltä miltä kuuluukin. Niiden avulla keltanokankin on helppoa valmistaa maistuvaa intialaista ruokaa. Monet intialaiset ruuat on tosi mausteisia, mutta esimerkiksi juuri Butter Chicken-kastike maistuu meidän isoille tytöille ja on jopa yksi heidän arjen toiveruuistaan. Siinä on pehmeä maku, ja siinä ei ole liikaa suolaa, sillä suolapitoisuus on vain 0,73g/100g. Ateriakastikkeissa olen lisäaineiden lisäksi tosi tarkkana juuri suolan määrästä, sillä en halua ostaa tuotteita joissa kaikki maku tulee suolasta. Butter Chicken on ihanan kermainen ja täyteläinen ruoka, ja lasten suosikki se on varmaan myös siksi että se ei ole kovinkaan tulista, vaikka makua onkin paljon.
Helppo ja nopea Butter Chicken
600g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1 prk Patak’s Butter Chicken -ateriakastiketta
3dl basmatiriisiä
200g kirsikkatomaatteja
korianteria oman maun mukaan
Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista broilerinfileesuikaleet pannulla, ja lisää Patak’s Butter Chicken -ateriakastike. Anna hautua n. 15 minuuttia keskilämmöllä. Pese ja halkaise kirsikkatomaatit ja silppua korianteri. Tarjoile Butter Chicken riisin, kirsikkatomaattien ja korianterisilpun kanssa.
Patak’silta löytyy 12 erilaista ateriakastiketta ja -tahnaa, ja sen lisäksi Mango Chutney. Mango Chutneyta me käytetään kun kokkaillaan iltapalaksi mausteisia mangokana-uunivoileipiä, ja Tikka Masala on mun henkilökohtainen suosikki intialainen ruoka arjessa. Siitä löytyy sekä miedompi, että hot & spicy -versio. Suosittelen kokeilemaan näitä, jos tykkäätte intialaisesta ruuasta. Näitä löytyy hyvin varustelluista ruokakaupoista, ainakin meidän kaikissa lähikaupoissa on runsas valikoima.
LUKIJAKILPAILU:
Minkä ruuan sinä valmistaisit Patak’sin tuotteilla? Kommentoi postauksen kommenttiboksiin ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Vastanneiden kesken arvotaan kolme Patak’s -tuotepakettia (yhden paketin arvo noin 20€). Osallistumisaikaa on 4.3.2018 klo 23.59 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.
Olen jutellut viime aikoina paljon ystävieni kanssa, ja tavannut myös työn kautta paljon sekä uusia tyyppejä että vanhoja tuttuja. Tulin pohtineeksi, että mitkä on sellaisia asioita, joita arvostan ja ihailen muissa ihmisissä? Mikä saa mut tykkäämään jostain ihmisestä, mikä antaa luotettavan kuvan, ja mistä syntyy se tunne että tuosta tyypistä olisi ihanaa kuulla lisää? Listasin kahdeksan asiaa, jotka viehättävät mua muissa ihmisissä.
1. Toisten kannustaminen
Sellainen tsemppaava meininki ja kannustaminen eteenpäin, on musta todella ihana piirre ihmisissä. Voi olla että tulee myös omasta lapsuudesta, koska mua on kotona aina kannustettu eteenpäin ja uskottu mun unelmiin. Siksi ehkä tykkään siitä piirteestä myös muissa. Lannistaminen ja tyrmääminen taas saa mut heti kavahtamaan kauemmaksi, en ymmärrä miksi joku haluaa lytätä toisen unelmia heti kättelyssä.
2. Pyyteetön auttaminen
Ihmisestä kyllä näkee, auttaako hän siksi että toivoo hyötyvänsä siitä jotain, vai auttaako hän ihan vaan koska haluaa auttaa. Pyyteetön auttaminen, sellainen että tarjoutuu avuksi vaikka tietää että ei todennäköisesti hyödy siitä itse mitenkään, on mun mielestä ihailtavaa. Yritän tehdä sitä myös itse enemmän. Miksi ei voisi pelastaa toisen päivää, kun huomaa että hän on unohtanut lompakkonsa viereiseen hampurilaisravintolan loosiin, tai miksi ei voisi tarjoutua ystävälle muuttoavuksi vaikka itsellä ei muuttoja lähiaikoina olekaan näköpiirissä.
3. Toisten kehuminen ”selän takana”
On tärkeää kehua ihan suoraan päin naamaa, ja antaa positiivista palautetta silloin kun sille on syytä. Mutta vielä enemmän mua innostaa ja kiinnostun ihmisestä, joka kehuu mulle jotain toista tyyppiä vaikka tämä ei ole kuuloetäisyydellä, ja joka ei luultavasti koskaan edes saa tietää että häntä on kehuttu mulle. Siitä tulee jotenkin hyvä, aito fiilis sekä kehutusta että kehujasta. On hieno taito nähdä hyvää toisissa, ja mun mielestä on tosi inspiroivaa kuulla millaisista ihmisistä toiset tykkäävät, saavat voimaa tai millaisia ihmisiä he ihailevat. Selän takana pahan puhuminen taas on luotaantyöntävää, eikä mua kiinnosta ollenkaan keskustella toisten ihmisten negatiivisista mielipiteistä, jotka eivät liity omaan elämääni mitenkään. ’
4. Kyky nähdä harmaan sävyjä
Se että näkee mustan ja valkoisen välissä olevan valtavan kirjon, on hieno taito. Liian usein mediassa, lehdissä, blogeissa tai esimerkiksi vanhemmuudessa ollaan ehdottomia ja harrastetaan tarpeetonta vastakkainasettelua. Merkkivaatteet ja ketjuvaatteet, vegaanit ja sekaanit, ympäristöystävälliset ja kerskakuluttajat, fitnesstyypit ja bodylovet, korvikkeet ja imetys, etc. Vastakkainasettelu on puuduttavaa ja hölmöä, kun totuus on kuitenkin se että suurin osa ihmisistä asettuu sinne ääripäiden välimaastoon, eikä kukaan ihminen ole toista parempi, vaan erilainen. Vastakkainasettelu on toki provosoivaa ja sillä saa ehkä huomiota, mutta ei sillä mitään todellista kansan syvien rivien mielipidettä saada kuuluviin, vaan ainoastaan ne omasta asiastaan vauhkoavat ääripäät. Vaatii taitoa kyetä tuomaan oma tietous ja mielipide esiin toisia kunnioittavasti ja ilman vastakkainasettelua, mutta se on ehdottomasti mahdollista.
5. Kyky ymmärtää erilaisuutta
Edellisestä kohdasta päästäänkin sopivalla aasinsillalla mun seuraavaan lempparipiirteeseen. Kyky ymmärtää erilaisuutta on äärimmäisen tärkeä, varsinkin tämän päivän monimuotoisessa yhteiskunnassa. Ei vaan voi ajatella, että se oma tapa elää on ainoa oikea ja muut olisivat jotenkin huonompia. Se että osaa ymmärtää erilaisia elämäntilanteita ja ihmisiä sen oman kuplan ulkopuolella, on tärkeä taito ihan jo keskustelunkin kannalta. Mun mielestä on avartavaa, mielenkiintoista ja mahtavaa jutella ihmisen kanssa, jolla on vaikka täysin erilainen elämäntilanne kuin mulla, tai joka omaa jostain asiasta täysin erilaisen mielipiteen kuin minä. Me edustetaan joidenkin ystävieni kanssa esimerkiksi erilaisia poliittisia suuntauksia, mutta pystytään silti juttelemaan politiikasta ja sitä sivuavista asioista ilman tappelua tai hampaiden kiristelyä.
6. Toisen parhaiden puolien tuominen esiin
Musta on ihan mahtavaa, miten jotkut puhkeavat oikein kukkaan esimerkiksi rakastuessaan juuri siihen oikeaan tyyppiin. Juuri sillä oikealla tyypillä on nimittäin taito tuoda ne toisen parhaat puolet esiin, muistuttaa miksi joku on ihana silloin kun hän ei itse muista, ja kertoa että hienosti menee silloin kun toinen epäröi. Usein ”seura tekee kaltaisekseen”, ja esimerkiksi positiivisuus synnyttää lisää positiivisuutta. Jos hengailee ystävän kanssa jutellen kaksi tuntia unelmien saavuttamisesta, vaikutuksen tehneistä ihmisistä ja asioista joihin voi itse vaikuttaa, on luultavasti paljon paremmalla tuulella, kuin jos käyttäisi kaksi tuntia Tosi tv-julkkisten haukkumiseen.
7. Täysillä heittäytyminen
Joistain ihmisistä vaan näkee heti, että he eivät harrasta mitään itsesensuuria, vaan ovat aidosti joka tilanteessa omia itsejään. Sellaisten ihmisten kanssa on hauskaa, ja uskaltaa itsekin heittäytyä kokeilemaan uusia asioita tai sanomaan jonkun asian ääneen, mitä ei ole ennen uskaltanut. Mä voin suoraan myöntää että joissain tilanteissa mua vaikka jännittää, enkä kehtaa tehdä jotain niin täysillä kuin oikeasti haluaisin, jos olen yksin. Heittäytyvän kaverin kanssa taas saatankin päätyä tekemään juuri niin kuin halusin, ja huomata että ihan turhaan jännitin ja himmailin. Ihan korvaamattoman arvokasta!
8. Hyvä kuuntelutaito
Ihan äärimmäisen tärkeä juttu on taito kuunnella toista. Ja se toimii ihan molemmin päin. Sellaiset tyypit jotka on kiinnostuneita siitä mitä toisella on sanottavaa, ja ehkä vielä kysyvät lisäkysymyksiä, on myös itse mielenkiintoisia. On tärkeää näyttää, että sillä mitä toinen sanoo on merkitystä, ja että kuuntelija oikeasti kuuntelee, eikä vaan vastaile ympäripyöreästi jotain.
!DISCLAIMER! Pakko näin kovilla pakkasilla huomauttaa että nämä kuvat on otettu nollakeleillä yli viikko sitten, kun oltiin autolla käymässä kaverin luona, ettei tarvitse ihmetellä.
Tässä on vain murto-osa asioista, joita arvostan ja ihailen muissa ihmisissä, mutta nämä mulla tuli ihan ekana itsellä mieleen. Tulipa hyvä mieli kun ajattelin niitä kaikkia ihmisiä, jotka mua inspiroivat kirjoittamaan tämän listauksen. On ihan mieletöntä saada tuntea niin ihania ihmisiä!
Millaisia piirteitä te ihailette muissa ihmisissä? Mitkä piirteet kiinnittävät positiivisen huomion? Ketkä on sellaisia ihmisiä joita te ihailette?
Kokeiltiin viikonloppuna tehdä itse hedelmäistä salsaa kaveriksi nachoille, kun kaivattiin niin kovasti jotain raikasta, joka olisi täynnä makua. Etsin Pinterestistä erilaisia ideoita hakusanoilla ”helppo tarjottava illanistujaisiin”, ja löytämieni ohjeiden pohjalta syntyi tämä raikas ananassalsa, joka on tehty tuoreista aineksista. Meillä ei kyllä ollut mitään illanistujaisia, mutta etsittiin sellaista helppoa naposteltavaa, ja tiesin että noilla sanoilla sitä varmasti löytyy. Helppoa naposteltavaa tämä todellakin oli.
Ananassalsa maistuu ihan järkyttävän hyvälle, ja me vedettiin sitä ihan hullu satsi nachojen kanssa. Tulipahan ainakin se puoli kiloa päivässä kasviksia -suositus täyteen, tosin ne nachot olisi voinut jättää vähän vähemmälle. Mutta kerrankos sitä. Sitäpaitsi nämä kaksi olivat ihan mahtava match, ja täydellinen iltapala Netflixiä katsellessa naposteltavaksi.
Koverrettuun ananakseen annosteltuna tästä tulisi loistava tarjottava illanistujaisiin, ja näyttäväkin vielä! Miten olisi vaikka sellaiset rantabileet keskellä talvea sisällä kotona? Meillä ei kyllä taida mitään kotibileitä olla ihan lähiaikoina, mutta ehkä sitten nelikymppisenä muistan tämän reseptin kotibileiden tullen, ja kaivan sen täältä blogista, haha! Sellainen pieni varoituksen sananen muuten, että salsaa tulee ihan hullu määrä, ja kaikki ei tosiaankaan mahdu tuon ananaksen sisään kuten kuvassa. Iso kulho on siis tarpeen ananaksen kaveriksi.
Raikas & hedelmäinen ananassalsa nachoille
5 tomaattia
1 makea ja kypsä ananas
1 punasipuli
1 punainen tai oranssi paprika
1 punainen chili siemenineen (poista siemenet jos haluat vähemmän tulista)
(korianteria jos tykkäät siitä)
Pese vihannekset ja poista kannat ja muut kovat osat. Vedä silppurilla tomaatit, sipulit, chilit ja paprikat ihan pieneksi silpuksi. Halkaise ananas, poista kova keskiosa ja koverra toinen puoli ananaksesta tyhjäksi ”kupiksi”. Silppua myös kaikki ananaksen hedelmäliha, ja lisää muiden ainesten joukkoon. (tässä vaiheessa myös silppua ja lisää korianteri niin halutessasi). Mausta suolalla ja pippurilla, ja tarjoile koverretun ananaksen sisältä nachojen kanssa. Terveellisempänä vaihtoehtona voi hyvin kokeilla ruisnachoja, tai vaikka itse tehtyjä nachoja.
Me ollaan aivan rakastuneita tähän reseptiin, ja aiotaan tehdä tätä myös tänään iltapalaksi. Se on vaan niin raikasta ja hyvää, ja valmistuu kymmenessä minuutissa. Jos on siis helppo tarjottava illanistujaisiin hakusessa, niin tässä on ainakin meidän mielestä tosi hyvä vaihtoehto.
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa.
Toukokuussa tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun perustin tämän blogin. Se on aika kauan ainakin omasta mielestäni, ja kyllähän tässä ainakin jonkinlaista kehitystä on tapahtunut siitä, kun ensimmäiset kuvat ja sanat tänne postasin. Jo ekassa postauksessa mulla oli monta kuvaa, sillä vuonna 2011 oli kasvava trendi, että postauksessa on useita kuvia. Aiemmin monet muotibloggaajat pitivät muotiblogejaan jopa kasvottomina, ja rajasivat asukuvat vain kaulasta alaspäin. Vuonna 2011 yhä suurempi osa bloggaajista alkoi kuitenkin kirjoittaa avoimesti, omilla kasvoillaan, ja panosti kuviin myös sata lasissa.
Sen ajan ”sata lasissa” poikkesi silti täysin tästä muutaman vuoden valloillaan olleesta meiningistä, jossa osassa blogeista kuvat ottaa palkattu ammattilainen. Nekin blogit, joissa asukuvat eivät ole pääosassa, vaan meininki on lifestylempaa, ovat visuaaliselta sisällöltään aivan eri sfääreissä nykyään kuin edes ne ammattimaisimmat blogit silloin.
Millaisia olivat hienot blogikuvat vuonna 2011
Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa nykyään on aloittaa bloggaaminen ihan tyhjästä, kun erottuakseen pitäisi heti osata kaikki, ja omistaa kunnon kuvauskalusto. Toista se oli vuonna 2011, kun laadukkaan blogin määritelmä kuului usein mm. näin: ”yhtä leveät kuvat kuin teksti, paljon kuvia, kuvat otettu kameralla eikä puhelimella”. Lause lainattu oman 6,5 vuotta vanhan postaukseni kommenttiboksista, jossa kyselin lukijoiden blogimieltymyksiä ja hyvän blogin kriteereitä. Jotain tein siis oikein, kun kuvasin jo silloin Oton ikivanhalla järkkärillä, ja täytin postaukset isoilla kuvilla. Huom. kuvien laadusta ei sanottu mitään, ainoastaan koosta ja määrästä!
On aika tehdä pieni katselmus down the memory lane, ja vilkaista mistä sitä ollaankaan lähdetty, ja miten ollaan päädytty nykyisiin kuviin. Tämä matka on ollut pitkä. Se on vaatinut satoja ja taas satoja tunteja harjoitusta, valokuvaajien pitämiä koulutuksia, eksklusiivisia workshoppeja huippuammattilaisten johdolla, editoinnin opettelua kantapään kautta ja tietenkin kuvauskaluston päivitystä. Silti voin sanoa jo heti alkuun, että heti alusta asti hyvällä kameralla ja linsseillä, ja perusasioiden opettelulla, olisin päässyt ne ekatkin vuodet paljon helpommalla. Mutta joo, eipä mennä asioiden edelle, vaan todellakin tsekataan millaista visuaalista sisältöä tänne tuotin ekoina vuosina.
Blogikuvien alku
Aloitin blogiurani Oton 18-vuotislahjaksi saamalla järkkärillä, jota en osannut yhtään käyttää. Se pelitti pari vuotta, kunnes meni rikki, ja ostin uudemman version samasta kamerasta, jota en edelleenkään osannut käyttää. Kuvasin aina automaatti- tai puoliautomaattiasetuksilla, ja käytin jopa kameran omaa salamaa (suuri virhe). Vuoteen 2014 asti mun blogikuvat oli ihan ok, jos ne oli otettu päiväsaikaan tai ulkona, jolloin tuli luonnonvaloa. Rajaukset olivat ihan niin ja näin, eikä mulla ollut sellaista harjaantunutta silmää sille, mitä oli ok jättää näkymään kuvissa.
Tavallaan se oli kirous, tavallaan siunaus. Oli helpompi kuvata ihan arkipäivää välittämättä mistään yksityiskohdista, ja se näkyi kuvissa. Roskat, sotkut, keltainen valo, pöly tai tahrat, kaikki sai näkyä. Pistorasiat, kummalliset taustaelementit – you name it, my pics got it. En vaan yksinkertaisesti osannut katsoa kuvia niin kuin katson niitä nykyään. Kuvasin enemmän päivän aikana kuin nykyään kuvaan viikossa. Kamera oli kaulassa oikeastaan koko ajan kun jossain liikuttiin. Silti hyviä kuvia sai etsiä kuin neuloja heinäsuovasta. Kuvaaminen oli enemmän dokumentaarista arkikuvausta, kuin visuaalisen sisällön tuottamista.
Valokuvaustaitojen käännekohta
Käännekohta mun valokuvaamisessa tapahtui suunnilleen lokakuussa 2014, jolloin sain ensimmäistä kertaa Olympus O-MD EM10 -kameran lainaan. Rakastuin siihen, opettelin ensimmäistä kertaa manuaaliasetusten käytön, ja mun kuvaaminen nousi aivan uudelle levelille. Silmän harjaantumisessa oli vielä paljon tehtävää, mutta pelkästään tarkkojen kuvien saaminen oli n. 2874849 kertaa helpompaa Olympus O-MD:llä kuin millään mitä olin aiemmin käyttänyt. Sen automaattitarkennus ja supernopeus olivat aivan eri luokkaa kuin mikään kokeilemani. Kaikki tekniset palaset vaan loksahtivat paikoilleen, ja kuvaamisesta tuli yhtäkkiä helpompaa.
Oli aika alkaa opetella kuvien rajaamista ja sommittelua, sitä toista puolta kuvaamisesta, jonka voi oppia vain harjoittelemalla, ja jolla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin asetusten taitamisella ja kalustolla. Lainakameran palautuksen jälkeen kestiin viisi päivää vanhaa järkkäriä, ennen kuin kävelin Verkkokauppaan ja ostin itselleni ihan oman Olympus O-MD E-M10:n.
Rajaaminen, sommittelu & editointi
Rajaamisen ja sommittelun opetteleminen jatkuu vielä tänäkin päivänä, enkä usko että siinä voi koskaan tulla valmiiksi. Myös kuvaamisen trendit muuttuvat, ja pidän tällä hetkellä esimerkiksi aivan erilaisia kuvia kauniina, kuin pidin vaikkapa kolme vuotta sitten. Koen hallitsevani peruskuvauksen jo aivan hyvin, ja pystyn tuottamaan blogiini itse sellaista kuvallista sisältöä, johon olen tyytyväinen. Mulla on oma tyyli jota noudatan, ja koen että se tyyli sopii tähän mun blogiin. Ammattikuvaaja en ole missään nimessä, mutta pystyn tuottamaan sisältöä itselleni, ja myös muille kuten yritykseni kautta teen. On paljon mua taitavampia blogikuvaajia, joiden työtä ihailen ja josta inspiroidun joka päivä, mutta en koe enää huonommuudentunnetta, kuten vielä vuosia sitten verratessani itseäni muihin.
Editoiminen on kuvaamisessa tärkeä osanen myös. Ilman hyviä editointitaitoja ei vaan kaikissa tilanteissa pysty tuottamaan loistavia kuvia, vaikka olisi kuinka hyvä kamera. Hyvillä editointitaidoilla hyvästä kuvasta saa tehtyä loistavan, ja surkeissa kuvausolosuhteissa otetusta kuvastakin ihan ok:n. Myös editointia vasta harjoittelen, vaikka osaankin jo paremmin kuin esimerkiksi pari vuotta sitten. Siihenkin ovat auttaneet ammattilaisten opit, vaikka löytyy youtubestakin hyviä tutoriaaleja.
Tällä hetkellä yritän harjoitella eniten sisustuskuvaamista ja ruokakuvausta, jotka ovat aivan oma taiteenlajinsa. Arkikuvaaminen ja lasten kuvaaminen multa onnistuu jo omia tarpeitani vastaavasti, mutta näissä kahdessa yritän tulla paremmaksi joka päivä. Ruokakuvaus on tosi haastavaa, ja se vaatii multa edelleen paljon opettelua, mutta yritän parhaani. Mun mielestä valokuvaus on yksi mielenkiintoisimmista osista mun työtä, ja mä rakastan sitä intohimoisesti, enkä koskaan halua lakata kehittymästä.
Olympus Päivitä kamerasi 4K-aikaan -kampanja
Oletko aikeissa päivittää kamerasi parempaan? Jos tuot vaihtoon vanhan Olympus PEN-kameran, saat 300€ ostohyvityksen ostaessasi uuden OM-D E-M10 Mark III 4K -järjestelmäkameran. Ihan huikea diili! 300 euroa alennusta OM-D E-M10 Mark III €K -kamerasta on aika paljon ainakin mun mielestä, joten jos sulla on PEN niin tämä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Mutta jos sulla ei ole PENiä, niin eipä hätiä! Nimittäin saat mistä tahansa vanhasta kamerastasi 150€ vaihtohyvityksen ostaessasi uuden OM-D E-M10 Mark III -4K-järjestelmäkameran.
Eli siis mikä tahansa (merkillä ei ole väliä) vanha digikamera, iso möhkälejärkkäri yms. tuo sinulle vähintään 150€ alennuksen kamerasta, ja sekin on jo mukiinmenevä säästö, jonka voi käyttää vaikka uuteen linssiin tai kunnon kamerajalustaan, tai vaikka editointiohjelmaan. Kamppis on Olympus Shopissa voimassa 15.3.2018 joten nyt kiireen vilkkaa ostoksille! Kampanjan lisätiedot ja toimintaohjeet täällä.
Mulla on tuosta kamerasta edellinen versio tällä hetkellä, jonka ostin viime syksynä, kun vanha ja rakas ensimmäinen O-MD:ni putosi ja meni peruuttamattomasti rikki, koska se oli kokenut jo niin kovia ennen pudotusta. Onneksi siihen ostetut objektiivit toimivat myös uuden kameran kanssa, ja jouduin päivittämään vain rungon. Uutta kameraani olen pitänyt kuin kukkaa kämmenellä, ja olen siihen edelleen aivan rakastunut, vaikka se on ollut käytössä jo syksystä asti. En voi kuin suositella!
Miten blogikuvat on muuttuneet teidän mielestä? Vetoaako teihin ennemmin vanha, rosoinen tyyli ja vai nykyinen uusi ja valoisa look? Häiritseekö teitä kuvissa kummalliset taustalla pilkistelevät yksityiskohdat, vai ettekö huomaa niitä ollenkaan? Kuvaatteko itse paljon?
Yli vuoden tauon jälkeen nyt on luvassa kysymyspostaus! Eli jos on mielen päällä jotain mitä haluatte kysyä tai ootte miettinyt, niin nyt saa kysyä! Ihan mitä vaan, mutta toki hyvän maun rajoissa. Me tietty vastataan juuri niihin kysymyksiin joihin itse halutaan vastata, eli jos et ole varma onko kysymyksesi ok, niin voithan toki sen kysyä. Me vastataan jos se on ok. Me vastataan osaan kysymyksistä videolla, ja osaan kysymyksistä kirjoitettuna. Videolle tulee tekstitys sekä kysymyksiin että vastauksiin, niin sitä voi katsoa vaikka bussissa ilman ääniä. Tai ihan missä vaan itse haluaa.
Me ollaan Oton kanssa tehty vaikka kuinka monta Q&A -postausta vuosien varrella, eikä niihin vaan ikinä kyllästy. Monesti tulee käytyä läpi myös sellaisia juttuja joista ei muuten olla älytty edes jutella. Eli tässä on vähän omakin lehmä ojassa, hauskaa päästä kuulemaan Oton ajatuksia taas kaikesta mahdollisesta randomista, mitä en ole edes tajunnut itse kysyä. Se on jotenkin hassua, että kukaan ei tiedä musta yhtä paljon kun Otto, ja me puhutaan joka päivä ihan hulluna, mutta silti näissä Q&A-postauksissa aina tulee sellaisia juttuja mitkä on ihan yllätyksiä mullekin.
Kysymyspostaukset on hauskoja, koska meitä kiinnostaa se mikä teitä kiinnostaa! On aina hauskaa kuulla mikä teidän mieltä askarruttaa, ja kysymyspostauksista usein saa myös pientä osviittaa siitä, millaista sisältöä tänne toivotaan. Se on tietysti hyvä juttu, koska haluan ottaa teidänkin toiveita huomioon sisältöä suunnitellessani.
Tässä vielä kertauksena ohjeet kysymyksiin:
1. Saat kysyä niin monta kysymystä kuin haluat
2. Muista mainita esitätkö kysymyksesi Iinalle, Otolle vai molemmille yhteisesti
3. Muista kertoa haluatko vastauksesi kirjoitettuna vai videolla, jos ei ole mainintaa niin vastaamme itse mielivaltaisesti sillä tekniikalla jolla itse haluamme.
4. Aikaa kysyä on keskiviikkoon 28.2. klo 23.59 asti. Tämän jälkeen käymme kysymykset läpi, ja alamme koostaa vastauksia.
Kiitos hurjasti jo etukäteen kaikille jotka lähettävät kysymyksiä, en malta odottaa että päästään tekemään tämä oton kanssa! Ihanaa keskiviikkoista pakkas-iltaa kaikille <3
