Mä oon jotenkin ihastunut tässä viimeisen vuoden aikana sellaisiin luonnonmateriaaleihin ja kodikkaisiin juttuihin. Yksi kodikas juttu ovat punasaviset perinteiset kukkaruukut, jotka ovat ihan vieneet mun sydämen! Mä tiedostan itsekin että meidän koti oli välillä jo aika kolkko, kun niin rankalla kädellä karsittiin kaikkea vanhaa ja ei oltu vielä saatu hankittua kaikkea uutta. Nyt kun isoimmat hankinnat on tehty, on kiva lisätä kotiin sitä meidän perheen omaa persoonaa, lämminhenkisyyttä ja rentoutta omilla pienillä jutuilla. Yksi niistä jutuista oli tämä erittäin kotikutoisen näköinen mutta mielestäni tosi hauska kukkaruukku.

Tällaisen nyt osaa varmasti tehdä kuka tahansa, mutta koska vastaanotin pari kysymystä aiheesta, ajattelin tehdä ihan yksinkertaiset ohjeet. Kukkaruukun voi tehdä joko tällä tavalla tosi rennon rönttöisesti niinkuin minä, tai sitten aivan prikulleen siististi, molemmat onnistuvat kunhan on oikeat välineet.

Tarvikkeet: 1 punasavinen kukkaruukku, halutun väristä maalia, maalarinteippiä (kapeampaa ja leveämpää), sivellin sekä kontaktimuovia jos haluaa saada siistit puoliympyrät eikä omaa täydellisen vakaata kättä.

Teippaa ruukkuun maalarinteipillä raitoja halutun levyisinä. Teippien alta kohdat jäävät alkuperäisen väriseksi ja muuten siis peittyvät maaliin. Leikkaa kontaktimuovista (tai teipistä) puoliympyröitä tai jotain sinnepäin, ja laita niitä vierekkäin tasaisesti koko ruukun ympäri. Maalaa ruukku, anna maalin kuivua ja poista sitten teipit. Teippien alla olleisiin tyhiin kohtiin maalaa vapaalla kädellä ympyröitä ja vaikka siksak-kuviota tai kolmioita. Jos haluaa vähän siistimpää lookia, voi kolmiotkin tehdä ensin kontaktimuovista, ja siitähän voi leikata sabluunan ympyröillekin jos haluaa oikein prikulleen tarkkaa jälkeä.

Anna ruukun kuivua ja täytä haluamallasi kasvilla!

Tästä tuli niin söpö, taidan askarrella muutaman tällaisen ruukun lisää eri puolille kotia. Itsetehdyt jutut on musta tosi ihania, ja haluaisin tehdä enemmänkin kaikkia DIY-projekteja. Olen DIY-tyyppinä äärimmäisen kärsimätön, eli sellaiset yhden illan tai parin tunnin projektit on ihan mun juttu. Mitkä on teidän parhaita DIY-vinkkejä? Mistä löytyvät parhaat DIY-vinkit?

Otto lopetti räjähtävän nopeasti suosioon nousseen Akkavalta-bloginsa kuukausi sitten. Syyt siihen olivat samat, jotka itseänikin ovat blogatessa joskus mietityttäneet: bloggaamisen sivutuotteena tuleva julkisuus ja inhottavat kommentit ja perättömät juorut, sekä tietenkin ajanpuute. Ne ainoat huonot puolet bloggaamisessa. Otto ehti blogata vain vuoden, mutta hän aloitti suoraan huipulta. Se on mielestäni se ratkaiseva ero mun ja Oton blogiurissa, se syy, miksi mä ainakin toistaiseksi pystyn tähän ja haluan tehdä tätä, ja miksi Otto ei pystynytkään.

Siinä missä mulla kaikki on kasvanut tasaiseen tahtiin, ja aloitin oikeasti ihan nollasta, oli Otto jo ensimmäisenä päivänään keskustelupalstojen riepoteltavana, ja otti stressiä päivitystahdista. Siinä missä mä kirjoittelin bloggerissa omaksi ilokseni puolitoista vuotta ennen portaaliin siirtymistä, Otto siirtyi jo kolmen kuukauden kuluttua ensimmäiseen portaaliin ja siitä kolmen kuukauden kuluttua lehtitalon alle. Hänellä oli jo ensimmäisenä päivänään tuhansia kävijöitä, siinä missä itselläni oli 16 lukijaa.

Hän ei koskaan ehtinyt tottua hiljalleen kaikkeen siihen mitä blogi mukanaan tuo. Suosion, kannustuksen, tunnustuksen ja mahtavien tyyppien lisäksi paineita ja ilkeitä ihmisiä. Mulle blogin mukanaan tuomat negatiiviset asiat ovat aina olleet pienemmässä roolissa kuin positiiviset jutut. Olen kohdannut urani aikana ties minkälaisia kohuja, ja joutunut kerran tekemään jopa rikosilmoituksen kun eräs mies ahdisteli mua pelottavilla kommenteilla kuukausien ajan joka ikinen lauantaiyö. Silti olen aina kokenut blogin mukanaan tuomat hyvät asiat miljoona kertaa suurempina, kuin huonot.

Vaikka ymmärrän täysin miksi Otto lopetti, en voi väittää ettenkö kaipaisi hänen tekstejään. Hitto vie, mulla on ihan kauhea ikävä niitä postauksia. Oli niin parasta lukea Oton ajatuksia isyydestä tai parisuhteesta, ja ihan niitä pelkkiä läppäpostauksiakin. Vaikka me jutellaan paljon ja tiedän suunnilleen mitä tyyppi milloinkin ajattelee, ja hän ei myöskään peittele tunteitaan, oli ihana lukea hänen ajatuksiaan kirjoitettuna. Koska kirjoittaa Otto osaa, se on yksi hänen parhaimpia taitojaan. Akkavallan poistuminen jätti ammottavan aukon blogimaailmaan.

Mä olen houkutellut Ottoa että hän kirjoittaisi edes joskus jotain, omaksi ilokseen  tai muiden, koska hänellä on kirjoittamisen lahja joka ei saa mennä hukkaan! Mutta painostaa en aio, kirjoittaa jos kirjoittaa. Toisaalta näen miten helpottunut ja vähemmän stressaava hän on nyt, kuukausi blogin lopettamisen jälkeen. Se tekee mut onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin yhdenkään tekstin lukeminen.

Siitä mä olen Otolle tosi kiitollinen, että vaikka hän ei haluakaan enää blogata, hän tukee täysillä mun blogiuraa ja auttaa mua edelleen parhaansa mukaan. Ehkä vielä joskus saadaan lukea jotain Oton kirjoittamaa mun blogista, tai jostain muualta, ainakin toivon niin! Tänään muuten ilmestyi Kaksplussan nettisivuille Otosta joulukuun Kaksplussassa julkaistu haastattelu, jos ette ole vielä lukeneet. Siinä Otto valottaa ajatuksiaan isyydestä, perheestä ja vähän kaikesta muustakin.

Jäittekö te kaipaamaan Akkavaltaa?

Kuten viimeviikolla kehaisinkin, Otto kokkasi meille aivan mieletöntä tomaattikeittoa johon teki itse krutongitkin. Se vei koko perheeltä kielen mennessään ja valmistui kohtalaisen nopeasti. Otto oli niin ihana että lupasi jakaa reseptinsä tänne mun blogiin! Tomaattikeitto on nopea valmistaa, vaikka ei mistään pussista suoraan putkahdakaan ja se on myös lihaton ja munaton (juustoa löytyy). Valmistusaika on n. 30 minuuttia joista suurin aika menee siihen kun keittelee keittoon sitä hyvää makua ja antaa Koskenlaskijan sulaa.

Tomaattikeitto maistui myös meidän lapsille koska ei ole liian voimakasta, ja he pyysivät sitä lisääkin. Tästä voisi vaikka tulla meidän perheen uusi suosikki jota syödään vähän useamminkin, vinkvink Otto! Ja vielä sellainen oikaisuvinkki että jos ei nyt millään jaksa kaltata itse tomaatteja niin Muttin kirsikkatomaateilla voi hyvin oikaista, ostaa niitä kaksi tölkkiä ja soseuttaa, ja jatkaa siitä kuten ohje muutenkin menee.

Oton tomaattikeitto:

1kg tomaatteja

6dl vettä

1 pkt Koskenlaskija voimakas

1 ruukku basilikaa

1tl mustapippuria

1tl suolaa

1tl Välimeren yrttisekoitusta

2rkl sokeria tai esim. Agave-siirappia

Krutongit:

6 isoa tummaa paahtoleipää

ruokaöljyä

4 valkosipulinkynttä

Kalttaa tomaatit, eli tee niihin ristiviilto, keitä niitä kiehuvassa vedessä 1min, valuta päälle jääkylmää vettä ja irroita kuori helposti. Poista tomaattien keskiosat ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä. Lisää 6dl vettä ja soseutetut tomaatit kattilaan. Lisää myös mausteet ja makeutus. Samalla kun keitto kiehuu hiljalleen, leikkaa paahtoleivät sopiviksi kuutikoiksi ja pilko valkosipulit pieneksi silpuksi. Lisää keiton sekaan koko voimakas Koskenlaskija ja sekoittele välillä että se sulaa sinne sekaan. Paista leipäkuutioita pannulla valkosipulisilpun ja öljyn kanssa kunnes ne muuttuvat mukavan rapsakoiksi. Tarjoile keitto leipäkuutioiden kanssa ja ota lisää. Ja varustaudu pastilleilla jos aiot edes seuraavana päivänä olla lähellä jonkun ei keittoa syöneen naamaa, koska valkosipuli!

Herkullista päivää kaikille <3

Oltiin eilen ihanilla Liisa Ihmemaassa -teemaisilla 2v-synttäreillä meidän ystävien luona Vantaalla, jonne tytöille piti tietenkin keksiä Liisa Ihmemaassa -teemaiset asut lapsille. Mä en itse ole nähnyt edes Liisa ihmemaassa -elokuvaa jostain syystä, vaikka melkein kaikki muut klassikot on tullut katsottua. Mutta sen jälkeen kun avasin Pinterestin ihmeellisen maailman ja selailin mielettömiä teema-asuja läpi tuli sellainen tunne että meidän on kyllä ihan pakko katsoa Liisa ihmemaassa vielä joku päivä. En ole nähnyt myöskään sitä uudempaa Johnny Deppin tähdittämää versiota, senkin voisi vilkaista.

Asuinspistä etsittyäni tyttöjen kanssa päädyimme siihen että esikoinen on Herttakuningatar, ja kuopus on sitten hatuntekijä. Esikoisen asusta tuli ihan napakymppi ainakin mun mielestä, ja mitään ei tarvinnut ostaa vaan kaikki löytyi omasta kaapista. Kuopukselle askartelin pinnillä kiinnitettävän hatun, mutta muuten asu menikin sitten vähän höpöksi: hän kun ei halunnut millään olla mitään muuta kuin Elsa. Loppujenlopuksi kuopus lähti siis juhliin Elsa-mekossa, ja Elsa-kruunussa, koska hän kerkesi hajottaa askartelemani hatun kun halusi mieluummin sen kruunun päähänsä. Ja mikäs minä olen toista pakottamaan, kun Elsa on se the juttu. Onneksi kasvoilla oli sentään teemaan sopivat kello ja teekuppi, hahaa!

Herttakuningattaren asuun me valittiin punainen tyllihamonen, mustat sukkikset ja valkomustaraidallinen mekko paidaksi. Tukka laitettiin yksinkertaiselle nutturalle, ja päähän tietysti kultainen kruunu koska pitäähän kuningattarella kruunu olla. Tein hänelle kasvoille sekä pienen padan että hertan, ja sitten tehtiin vielä herttakuningattaren huulet joista neiti oli kovin ylpeä. Kainaloon punainen laukku ja jalkaan kissabaltsut (jotka tosin laitettiin vasta sisällä juhlissa oikeasti jalkaan). Olisin voinut vaikka itse lähteä naamiaisiin tuossa lookissa, mutta silti se sopi mielestäni myös lapselle oikein hyvin!

Zeldan asuna siis ihana isosiskon Elsa-mekko, ja musta pahvimukista ja kartongista sekä ylimääräisestä hiusklipsistä askarreltu hattu. Hän oli oikein tyytyväinen asuunsa, ja mikäs siinä. Jotenkin ehkä kuitenkin toivon sormet ristissä että hän ehtisi kyllästyä Frozeniin huhtikuuhun mennessä ja pääsisin järkkäämään jotain muita kuin toisia Frozen-kemuja, voi apua. Mutta jos ei ehdi niin ehkä vedetään sitten kesä-Frozen-meiningeillä niin on jotain uutta.

Kiitos vielä hurjan mahtavista synttäreistä Jemmille ja perheelle, ja täytyy kehaista että olipa jälleen kerran niin upea kakku! Tässä kuvassa näkyy kakusta alle puolet, kun mentiin juhliin vähän myöhemmin, mutta @konditoriapinklemon:in instagramissa on kakku koko komeudessaan upean hatun ja teekupin kera jos haluatte nähdä!

Mikä on teidän lemppari synttäriteema?

Postaus on osa Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjaa.

Nyt on sellainen sisustuselementti, joka varmasti jakaa mielipiteitä mutta johon me ollaan Oton kanssa aivan ihastuneita: Big Mac -kuosiset lakanat, jotka saimme McDonald’sin Bic Mac Shopista. Eikä vähiten ihastuneita siksi että Big Mac on suoranainen tribuutti sille mistä meidän kahden tarina on alkanut.

Meidän seurustelun ensimmäisinä kuukausina Otto oli töissä Mäkissä, ja näistä ihan mahtavista hamppareista tulee aina hymy huulille kun mietin mistä ollaan lähdetty ja mihin ollaan tultu. Otolla oli Mäkissä huippu työporukka, ja me käytiin pari kertaa mun raskaushimojen aikaan Oton työpaikka-Mäkissä syömässä silloin vuonna 2011. Tilasin Big Macin ja kyselin paniikissa kassalta, onko juusto tehty pastoröidusta maidosta. Ai että, miten nuoria me silloin oltiin, oi niitä muistoja.

Siis onhan nää lakanat aivan älyttömät, mutta juuri siksi niin hauskat! Ja yllättävää kyllä, mun mielestä myös aika raikkaat vaikka hamppareita niissä onkin. Valkoinen pohja on loisto näinkin räikeälle kuosille. Lakanat ovat 100% puuvillaa ja oikein pehmeät ja mukavat.

McDonald’s on tosiaan avannut uuden Big Mac Shopin josta löytyy klassikkohampparin kuosissa lakanoiden lisäksi päheitä sadetakkeja ja kumppareita, koiran takki, uimahousut, aluskerrastot sekä ihan ehdottomat festarikamppeet: Big Mac makuupussit ja teltta. Siis jos mä olisin lähdössä festareille ensi kesänä, niin mun olisi pakko hommata toi teltta, koska se on juuri sopivan kreisi festariteltaksi! Rohkeimmille kaupasta löytyy jopa Big Mac -tapettia, huh!

Ikonista Big Macia on myyty vuodesta 1968 asti, ja sille on avattu jopa oma museo, joten ei ihme että sille avattiin myös oma kauppa. Klassikkohampurilaista on aikojen alussa yritetty myydä myös nimillä ”Aristocrat” ja ”Blue Ribbon Burger”, mutta vasta kolmas nimi, Big Mac, oli se joka nosti purilaisen suosioon. Se on Mäkkärin suosituin hampurilainen kautta aikojen, ja Big Macin avulla jopa mitataan maiden hintatasoa. Leikkimielinen Big Mac -indeksi on arvostetun The Economist -lehden indeksi, jolla voi mitata eri maiden hintatasoa, koska standardoidun Big Macin hintaan sisältyy sekä työvoiman että raaka-aineiden hinta.

Mun mielestä hampparilakanoissa saa hyvät unet, en tosin ole nähnyt kyllä hampurilaisista unta, mutta kuitenkin! Kurkatkaa ihmeessä näitä hassuja tuotteita Big Mac Shopista, mitkä on teidän lempparit?

Mahtia päivää kaikille <3