Ollaan vietetty pitkää viikonloppuvapaata yhdessä koko perhe, ennenkuin ensi viikolla alkaa taas oikea arki ja seuraavan kerran lomaillaankin sitten vasta pääsiäisenä. On ollut ihanaa vaan nukkua aamulla pitkään, hengata yökkäreissä puoleen päivään ja lähteä pulkkamäkeen silloin kun siltä tuntuu. Ollaan syöty aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja Otto on innostunut kokkaamaan  perheelleen vaikka mitä herkkuja. Hauskaa oli myös lähteä keskellä päivää kahville, ja saada hyvä spotti Stockmannin Espressohousesta, eikä jouduttu edes jonottamaan yhtään. Arkivapaiden loistavia etuja viikonloppuihin nähden!

Otto on tehnyt niin maailman herkullisinta tomaattikeittoa kuin kananmunaleipiä ja pannukakkuakin. Ja on muuten ollut hyvää kaikki! Keskiviikkoiltana oltiin lasten tanssitunnilla ja odoteltiin kahdestaan heitä Oton kanssa siellä sen 45 minuuttia mitä tanssitunti kesti. Istuttiin siinä kainalokkain ja katsottiin kokkausvideoita Oton puhelimella ja kuola valui molemmilla ja suunniteltiin mitä kaikkea kokataan seuraavaksi. Sillä hetkellä tuntui että onni oli juuri siinä hetkessä, ja oikeastaan siltä on tuntunut näinä kaikkina päivinä mitä ollaan yhdessä vietetty. Kuinka onnekas sitä onkaan että kaikki on hyvin, ja on oma kulta jonka kanssa katsella vaikka niitä kokkausvideoita. Otto on mun paras ystävä siinä missä aviomieskin.

Niinkuin keskiviikkona postasin Instagramiinkin, nuo kolme ovat vaan niin hurjan rakkaita että tuntuu kuin sydän halkeaisi, mutta ei onneksi. Ei ole maailmassa mitään parempaa kuin olla yhdessä koko perhe ja tehdä kaikkea pönttöä mitä me nyt yleensä tehdään. Luetaan kirjoja, riehutaan pulkkamäessä, kokataan, shoppaillaan, rakennetaan legoilla, tehdään temppuratoja kotiin, tanssitaan, hasutellaan ja katsotaan leffoja.

Ei ole myöskään parempaa kuin hihitellä Oton kanssa lasten leikeille,esimerkiksi sille kun he leikkivät Frozenia melkein joka päivä. Toinen menee aina lastenhuoneeseen Elsa-mekko päällä, ja toinen on sitten lettipäinen Anna. ”Elsa” laittaa lastenoven kiinni, ja ”Anna” koputtaa oveen, sitten he leikkivät sitä ”Lumiukko tehtäisiinkös?” -kohtausta Frozenista aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. niin höpöjä en kestä! Molemmat osaavat laulun kaikki sanat ulkoa, ja vuorosanat myös. Frozen-elokuva on katsottu myös tämän viikonlopun aikana, kuinkas muutenkaan! Mä osaan jo kaikki laulut kolmella kielellä, siitä voitte päätellä moneenko kertaan elokuvaa on tullut katsottua, hah!

Esikoinen muuten laukaisi hienosti kahvilareissulla, että ”Villakoirat on tehty lampaista, koska lampaista tulee villaa”. Että niin kerta! Joo-o, huomenna on sitten lasten kaverin synttärit ja naamiaiset joihin suunnataan iltapäivällä. Tulee varmasti mukava sunnuntai, hieno päätös tälle muutenkin mukavalle viikolle.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Vihdoinkin, vih-doin-kin mä voin sanoa että meidän kodissa on yksi huone joka on valmis! Kolmen vuoden jälkeen meidän kodissa on nyt yksi huone joka on oikeasti ihan valmis, sellainen kuin olen aina halunnut sen olevan. Harmoninen, kodikas ja viihtyisä. Ei liian tyhjä, ei liian täysi. Helppo pitää siistinä, ja nopea siivota. Mukava hengailla ja kiva katsella.

Ollaan laitettu olkkaria tosi pikkuhiljaa, vähän kerrallaan niinkuin koko kotia. Välillä on ollut tosi turhauttavaa kun on tuntunut että koti ei tosiaan koskaan ole valmis, mutta nyt alkaa tuntua siltä että täällä on ihan valmista. Lastenhuone ja meidän makuuhuonekin ovat viittä vaille valmiita, ja voin kertoa että kun viimeisen puolen vuoden sisällä ollaan uusittu koko kodin sisustus, on se pahin muuttokuumekin lähtenyt kokonaan pois. Miksi muuttaa pois kivasta asunnosta, kivalta alueelta, kun loppujen lopuksi kyse oli vain siitä että tätä kotia ei ollut sisustettu meidän tarpeisiin sopivaksi. Nyt on.

Me käytiin eilen vapaapäivänä ostamassa olkkariin se viimeinen puuttunut juttu, sohvapöytä. Oltiin katseltu eri vaihtoehtoja ja mietitty ja pohdittu ja jahkailtu jo pari kuukautta, ja viimeinkin me käveltiin Stockmannille mielessämme kaksi vaihtoehtoa. Hayn Hay Tray ja Ferm Livingin L-kokoinen Wire Basket tammipuisella kannella. Lopulta päädyttiin Wire Basketiin, koska Hay Trayssa on teräviä kulmia ja koska sen päällä ei voi pitää jalkoja (tärkeä kriteeri perheen mieshenkilölle). Hakusessa oli siis rento ja turvallinen pöytä, ja tämä Wire Basket nyt osui siihen määritelmään kaikkein parhaiten.

Stockalla arvottiin ensin mustan ja vaaleanharmaan väliltä, mutta sitten kun mustat olivat L-koossa loppu, me päätettiin vain otta se harmaa ja se oli kyllä ihan nappivalinta, vaikka itse sanonkin. Tammipuinen kansi vaaleanharmaan Wire Basketin päällä tuo kivasti lämpöä meidän vaaleaan sisustukseen, ja se sopii myös meidän tammilaminaattisiin lattioihin kauniisti. Korin sisään saa tietenkin myös jemmattua tavaraa, koska se on kori, ja näiden kuvien ottamisen jälkeen mä lisäsinkin sinne sisälle vielä muutaman torkkupeiton jotka ovat nyt kätsästi jemmassa siellä.

Meidän suurin ongelma olkkarin kanssa on ollut sen tyhjyys, sillä kun kesällä karsittiin kaikkea todella ronskilla kädellä, olkkarikin jäi aika tyhjäksi ja kolkoksi. Samaan aikaan ollaan silti nautittu siitä että tilaa on ollut ja on mahtunut tanssimaan tai levittämään kunnon junaradat ja muut vempeleet. Tuo pöytä ei vie liikaa tilaa ja on kevyt ja liikuteltava, ja olkkarissa mahtuu edelleen tekemään mitä vaan.

Ollaan pikkuhiljaa osteltu pieniä sisustusjuttuja olkkariin myös, ja nyt olkkarin pöydältä löytyy musta H&M Homen tarjotin jonka päällä on pieniä tuikkuja. Telkkaritason päällä on Pentikin kynttilälyhty, ByLassenin harmaa Kubus Bowl sekä Annon ihana harmaa maljakko. Sivupöydälle laitettiin lehtikori, sekä äidin kaapin kätköistä bongaamani Iittalan vanhat kynttilänjalat. Lapsille on myös laitettu ikkunan eteen joululahjaksi ostettu Casa Stockmannin punottu kangaskori josta löytyy heidän lempikirjojaan. Bestå on muutenkin täynnä kirjoja ja pelejä lapsille, mutta lempparit on tosiaan nyt kasattu kätevästi tuohon ja sen sisältöä voi aina vähän vaihdella sen mukaan mitkä milloinkin ovat niitä suosikkeja.

Musta-valko-kulta-vaaleanpunainen tuntuu tällä hetkellä täydelliseltä väritykseltä meille, ja näillä mennään varmasti nyt pitkän aikaa.

Yleensä kirjakorin seurana ovat vielä meidän bOblesit, joilla lapset leikkivät joka päivä, ja ne tuovat vielä kivasti lämpöä ja tunnelmaa olkkariin värikkyytensä ansiosta.

Valaistuksena meillä on Muuton musta Leaf lattiavalaisin, ja itseasiassa tänään illalla asennettiin kattoon vielä valkoinen todella vähäeleinen Ikean halogeenilamppu, jossa on siis vain kolme pientä lamppua jotka voi kohdistaa minne haluaa. Se ei suoranaisesti muuta kauheasti olkkarin tunnelmaa valoisaan aikaan, joten ajattelin ttä voin hyvin tehdä tämän postauksen ilmankin sitä kun olin kerran kuvat jo ehtinyt ottaa.

Mitäs tykkäätte? Onko olkkari kodikkaampi kuin aiemmin? Sopiiko Wire Basket teistä pöydäksi?

Paljon on tullut kyselyitä siitä miten kahden pienen lapsen kanssa voi ajaa kahdesti viikon sisään 600km menettämättä järkeään, joten ajattelin kirjoittaa ihan yksinkertaisesti 8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa. Meillä molemmat matkat sujuivat 2- ja 4-vuotiaan kanssa ilman yhtääkään itkua, kitinää tai kyselyä siitä koska ollaan perillä ja olivat oikein miellyttäviä reissuja molemmat. Suurin syy siihen on varmaankin se, että pitkällä matkalla pitää myös muistaa olla lapsille armollinen ja erottaa se erityistilanne tavallisesta arjesta, toisinsanoen löysätä vähän niiden sääntöjen kanssa ja ottaa rennosti.

1. Mukavat vaatteet ja peitot

Ihan numero uno on se että lapsilla on hyvä ja mukava olla. Me ajettiin -27c° pakkasella joten oli äärimmäisen tärkeää että molemmilla oli lämpimät vaatteet. Collarit, pehmeät hupparit ja villasukat sekä neulepeitot olivat meidän valintoja ja niillä molemmat pysyivät lämpimänä, eikä esikoinen saanut yhtäkään suonenvetoa joita hänelle helposti tulee jos varpaat menevät kylmäksi.

2. Juotavaa ja syötävää

Pitkällä automatkalla meidän autossa saa todellakin syödä, ja saa syödä sotkuistakin ruokaa jos se tekee onnelliseksi. Meillä oli evääksi rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja marjoja, karjalanpiirakoita, viinirypäleitä ja vettä sekä yhdet pillimehut kummallekin. Vaikka pähkinöitä levisi lattialle ja karjalanpiirakat murustelivat niin näillä tulivat hyvin mahat täyteen ja ne maistuivat kummallekin oikein hyvin.

3. Yhden pysähdyksen taktiikka (+vessapaussi jos tarpeen)

Me pysähdyttiin kumpaankin suuntaan vain yhden kerran kunnolla syömässä ja jaloittelemassa, ja yhden kerran 5min vessassa. Näin matka taittui huomattavasti nopeammin kuin jos olisimme pysähtyneet useammin.

4. Mukavaa tekemistä lapsille pysähdyksen ajaksi

Menomatkalla pysähdyttiin ABC:lla, lapset saivat hamppariateriat ja pääsivät ABC:n leikkipaikkaan purkamaan energiaa. Se on sopivasti kuin sisäleikkipuisto, vähän pienempi vaan, ja lapset olivat innoissaan. Pysähdys kesti noin tunnin, josta vartin he söivät ja 45min leikkivät. Se oli oikein sopiva tauko meille kaikille, ja leikkitauon jälkeen uni maistui molemmille autossa. Paluumatkalla pysähdyttiin Tiaran kummitädin luona Jyväskylässä päivällisellä, ja tytöt saivat purkaa sielläkin energiaa ja touhuta ja höpöttää. Myös tämä paussi kesti tunnin verran.

5. Omat iPadit tai tabletit (tai vanhempien puhelimet) kuulokkeineen molemmille

Tämä oli suuri pelastus, ja tässä me ei kitsasteltu ollenkaan. Eli lapset saivat katsoa ohjelmia ihan tasan niin kauan kuin matkalla halusivat. Molemmilla oli omat padit ja kuulokkeet, joten ei myöskään tullut tappelua siitä mitä katsotaan vai pelataanko ja kuka saa pitää padia. Molemmat katsoivat nätisti omia ohjelmiaan/pelasivat opetuspelejä ja nauroivat itsekseen videoille. Toinen katsoi Frozen-elokuvan Netflixistä ja toinen katseli videoita youtubesta ja pelasi ABC-raketen -sovelluksella.

Normaaliarjessa meillä on padin käyttö rajattu aika tarkkaan eikä sitä katsota läheskään joka päivä tai edes joka toinen, mutta automatkalla pitää antaa armoa sekä itselleen että lapselle. Matka menee paljon nopeammin kun välillä uppoutuu täysillä leffaan. Ja uskokaa tai älkää, vaikka me ei kiellettykään padin käyttöä missään vaiheessa, he halusivat silti tehdä muutakin matkan aikana. Ja uskokaa myös se, että vaikka matkoilla he saivat katsoa niin paljon kuin halusivat, niin ei Oulussa, eikä täällä kotona nyt matkan jälkeen ole kumpikaan edes pyytänyt padia kertaakaan matkojen jälkeen.

6. Koko perheen matkaleikit

Me leikittiin mm. ”Olisitko mieluummin…?” -leikkiä, eli kyseltiin vuorotellen toisiltamme vaikkapa että ”Olisitko mieluummin leijona vai hamsteri?”. Lapsista tämä oli hurjan hauskaa, ja he perustelivat innoissaan miksi olisivat mitäkin. Muita kivoja leikkejä ovat mm. autonväribongaus joka tosin toimii vain valoisaan aikaan, sekä Laiva on lastattu, joka meillä onnistuu vasta esikoiselta kun kuopus ei osaa eikä tunnista vielä kaikkia alkukirjaimia. Myös Aliasta voi hyvin pelata autossa kun pelaa ilman pelilautaa pelkillä korteilla.

7. Äänikirjat & Musiikki

Mulla itsellä tuli pienenä paha olo autossa jos luin kirjaa, ja se taitaa olla ihan yleinen juttu muutenkin. Äänikirjojen avulla ajan saa varmasti hyvin kulumaan. Meillä ei ollut yhtään äänikirjaa, eikä me oikeastaan niitä edes nyt matkalla tarvittu, mutta musiikkia kuunneltiin ja hoilotettiin kaikki yhdessä.

8. Stressittömyys

Autossa on iisiä, siellä ei häiritse ketään muuta kuin oman perheen jäseniä ja kaiken voi tehdä ihan omaan tahtiin. Siksi auto on meidän valinta. Siellä saa myös sotkea ja levittää tavaroita ja nukkua ilman muiden häiritseviä ääniä. Autossa vallitsee oma rauha ja stressittömyys, se on vähän niinkuin oma koti mutta se vaan liikkuu. Siellä voi rentoutua ihan samalla tavalla, ja olla pingottamatta. Automatkalle kannattaa lähteä hyvällä mielellä, eikä miettiä että pitkä matka on kaamea koettelemus ja auto kuin vankila. Myös ennakointi on tärkeää, kannattaa ehdottaa lapsille uutta leikkiä tai höpötellä ihan itse, ennenkuin se hermostus ehtii edes alkaa tulemaan.

Jatkossakin taitetaan nuo Oulu-Helsinkivälit varmasti autolla, ihan vaan koska se on niin helppoa. Ei tarvitse pakata tehokkaasti, sen kun sulloo kaiken vain takakonttiin. Myöskin meidän nelihenkisen perheen on huomattavasti helpompaa liikkua Oulussa, kun ei olla riippuvaisia toisten menopeleistä vaan voidaan lähteä käymään missä halutaan milloin halutaan. Eikä myöskään ole ongelmaa että miten ylimääräiset neljä henkeä sullotaan jonkun toisen autoon. Vaikka lentokoneella pääsisi nopeammin, ja junassa olisi enemmän tilaa, on auto vaan meille se paras.

Kun on itsekin tottunut (sekä Otto että minä) istumaan tuota samaa väliä kyydissä pikkunaperosta asti, se ei tunnu rasitteelta vaan mukavalta. Lapset olivat niin nätisti, ja me aikuiset saatiin uppoutua höpöttämään kahdenkesken sillä aikaa kun he katsoivat leffoja tai pelailivat. Meillä oli oikeastaan Oton kanssa tosi mukava ja romanttinen matka, kun saatiin huomioida toisiamme siinä etupenkillä ja oltiin hetkittäin melkein kuin kahdestaan kun takapenkki oli niin hiljainen.

Tämä tapa sopii meille, ja meidän lapsille mutta toki ymmärrän sen että lapset ovat yksilöitä ja kaikki eivät ehkä ole yhtä rauhallisia persoonia. Mutta jos automatka tuntuu omalta jutulta, tai jos ei perille ole mahdollisuutta mennä muuten kuin autolla, niin kannattaa kokeilla näitä vinkkejä.

Mitkä on teidän parhaat vinkit matkustukseen lasten kanssa?

Sanoi kaksivuotias käydessään nukkumaan pitkän ajomatkan jälkeen myöhään illalla. Hän katsoi mua suurilla silmillään ja paijasi mun poskea ja sanoi että äiti, sinä olet niin kaunis. Sanoin ”Voi kiitos kulta, niin sinäkin.” Johon hän vastasi: Kiitos, sinä olet niin ihana. Johon minä että ”Kiitos rakas, niin sinäkin olet ihana.” Me oltaisiin voitu jatkaa tätä ikuisesti siinä pötkötellessämme.

Jo esikoisen aloittaessa kerhossa parivuotiaana kehuivat ohjaajat kuinka hän kannustaa ja kehuu toisia aina. Ja siitä asti kun kuopus on oppinut puhumaan, on hän kehunut toisia. Kun mennään kylään jonnekin, lapset kehuvat sisustusta. Uusiin lapsiin tutustuessaan he saattavat kehaista kuinka jollakin on tosi hieno paita tai lelu. Ja aina kun joku kehuu heitä, heidän kasvonsa syttyvät loistamaan ja sieltä tulee niin vilpittömän kuuloinen kiitos ettei mitään rajaa.

Ollapa niin puhdas ja viaton ikuisesti kuin lapsi on. Lapsi kehuu vilpittömästi, näkee kauniita asioita kaikkialla ja on kiitollinen jokaisesta kauniista sanasta jonka saa osakseen. Lapsi haluaa kertoa toisille ihan puhtaasta ilahduttamisen halusta, miten ihania he ovat. Lapsella ei koskaan ole taka-ajatuksia. Hänen sanaansa ja kehuunsa voi luottaa, ja ne tuntuvat erityisen hyvältä. Pieni lapsi ei koskaan loukkaa tarkoituksella, hänen sanojensa ei koskaan ole tarkoitus satuttaa.

Kun pieni lapsi joskus kehuu tyytyväisenä, kuinka hän on nyt vaihtanut neniä äidin kanssa ja hänellä on äidin iso nokka, ei äiti ikimaailmassa loukkaannu, enemmänkin nauraa. Tai jos lapsi kysy kaupassa, miksi joku käyttää rollaattoria, ei hän naureskele rollaattorin käyttäjälle, on vaan puhtaasti ihmeissään.

Mä toivon että tämä vilpittömyys säilyisi lapsissa aikuisuuteen asti. Sitä voin yrittää tukea parhaani mukaan, mutta kaikelta ei tietenkään voi suojella. Pienten lasten äitinä saa kuitenkin nauttia niistä kauniista sanoista, ja joskus niin huvittavistakin huomioista, ja tietää että ne tulevat suoraan sydämestä.

Loppukevennyksenä vielä pakko jakaa esikoisen loistavan huvittava kommentti, kun kuopus ilmoitti haluavansa leikkiä isosiskonsa kanssa päiväkodissa. ”No sepäs oli yllätys!” *teatraalinen huokaisu*. Repesin kyllä niin pahasti nauramaan, ja nauratti neiti isosiskoakin oma kommenttinsa. Sarkastisesta kommentista huolimatta olivat leikkineet päiväkodissa kuin paita ja peppu, ja juosseet heti toistensa luokse antamaan halia kun heräsivät päiväunilta. Ihanat tytöt <3

Punaista ja valkoista, apua tämä asuhan olisi ollut täydellinen jouluaattoon! No mutta, mun mielestä punainen ja valkoinen on yhdistelmänä kiva ja raikas ja sopii hyvin myös muihin päiviin kuin jouluun. Mulla on harvoin päällä kirkkaita värejä, mutta punaiseen mokkajäljitelmähameeseen mä jotenkin ihastuin heti. Silti en ostanut sitä ekalla kerralla kun näin sen, enkä vielä tokallakaan kerralla. En ostanut sitä kolmannellakaan kerralla vaikka olin jo viemässä sitä kassalle muiden ostosten mukana, pari viikkoa sitten.

Oulussa ollessamme mä Ideaparkissa päätin että hitto vie, tämä hame on roikkunut mun kädessä jo varmaan viisi kertaa ja ollut kahdesti matkalla kassalle, ja sillä on alennuksen jälkeen hintaa enää kymppi, miksi mä en voisi ostaa sitä?! Kyse ei ole piheydestä, koska lapsille mä surutta ostelen ihan mihin hintaan vain, ja laukkuja ja kenkiä itselleni myös. Mutta jotenkin mä haluan niin kovasti välttää virheostoksia vaatteissa, että päädyn 99% ajasta olemaan ostamatta yhtään mitään. Ei tule virheitä, kun ei osta mitään. Kai mulle on vaatekaapin perusteellisen tyhjennyksen jälkeen jäänyt sellainen mentaliteetti että yritän viimeiseen asti välttää kertakäyttövaatteita ja ostaa vain sellaisia joiden tiedän tulevan jatkuvaan käyttöön ja kestävän sitä.

Punaisesta hameesta en ollut varma koska se oli punainen, mutta nyt kun se on ollut mun päällä mä tiedän että käytän sitä kyllä vielä monta kertaa. Se sopii keväälläkin kun yhdistää sen raikkaasti eikä jouluisasti, ja se on tosi söpö ja napit ovat kiva yksityiskohta.

Valkoinen paita on BikBokista, ja tykkään siitä tosi paljon. Se on mukavan lyhyt, eli pidentää jalkoja kun sen yhdistää farkkuihin, mutta ei liian lyhyt eli ei jää napapaidaksi ainakaan midivyötäröisten farkkujen kanssa. Ja siis pidentää jalkoja farkkujen kanssa siten, että se ei katkaise niitä laskeutumalla haarojen kohdalle tai alapuolelle. Valkoinen väri on kivan raikas, oli pakko ostaa valkoinen sillä Ouluun pakatessani mä tajusin että varmaan 90% syksyn ja talven aikana mun ostamista vaatteista on harmaita. Aika huvittavaa, kunnon harmaa kausi. Nyt sitä on ainakin päivitetty sitten näillä, vaikka ostin mä myös yhden harmaan topin. Mutta se on jo ihan toinen tarina!

Paita BikBok / Takki H&M / Hame H&M / Sukkahousut Lindex / Kengät H&M / Laukku Rebecca Minkoff

Punainen hame  hot or not?