Siinä missä postauksen otsikolla tarkoitin lähinnä kesävaatteiden invaasiota mun vaatekaappiin, siitä tulee enemmänkin mieleen viimepäivien hyytävä sää ja lupaavasti alkaneiden kevätilmojen karkaaminen piiloon. Niin tai näin, tänään vuorossa vaateasiaa! Sen verran kuitenkin tilannekatsausta, että Zeldalla ei onneksi ollutkaan vesirokkoa, tänään näpyt olivat herätessä tipotiessään. Ainoaksi vaihtoehdoksi löytyi se, että ne olisivat MPR-rokotteen aiheuttamat, vaikka eilen en pitänyt sitä mahdollisena, sillä rokotuksen saamisesta on jo reilut kolme viikkoa. Mutta ehkä se sitten vaikutti vähän jälkijunassa, kun neuvolassa sanottiin että 7-10 päivän kuluttua voi näkyä iho-oireita, tai tulla kuumetta.

Ollaan kuitenkin tosi iloisia nyt, että ensi viikko ei ehkä (kop, kop) kulukaan enää neljän seinän sisällä tuskastellen, johan tässä on sairasteltu ihan riittämiin. Sain jo melkein kaksi viikkoa sitten Sheinsideltä uusia kesävaatteita, mutta en ole ehtinyt tai kyennyt niitä kuvaamaan ennenkuin nyt viikonloppuna, kun Otto oli vapaalla ja Zeldan kummisetä katsoi tyttöjä tänään kymmenen minuuttia että kipaistiin pihalle räpsimään asukuvia. Eilen napattiin parvekkeella osa kuvista illan jo hämärryttyä, ja tänään sitten loput.

Valitsin tällä kertaa yhden juhlamekon, yhden arkeen sopivan mekon ja lyhyen, napamittaisen pitsitopin. Ehkä mä alitajuisesti toivon pääseväni kesän lähestyessä joihinkin juhliin kun piti vähän juhlavampi mekko tilata, hahha. Tykkäsin kaikista vaatteista tosi paljon, niissä ei ollut mitään vikaa, ja ne vastasivat tuotekuvausta kerrankin todella hyvin ja olivat kooltaan sopivia.

Mekko Sheinside* / Takki Sheinside* / Kengät H&M / Kaulakoru Glitter*

Nämä ensimmäiset kuvat ovat ”vähän” epäonnistuneita laadultaan, se on pitkä tarina miksi, mutta pahoittelut kovasti huonosta laadusta! Otettaessa kuvat eivät näyttäneet tältä, mutta muutaman mutkan matkassa jälkeen tässä on tulos. Mutta onneksi ihana rusettimekko ainakin näkyy, mä tykkään siitä kuin hullu puurosta! Rakastan tuota rusettiyksityiskohtaa ja avointa selkää, ja mekon kanssa saa kivasti näyttävän kaulakorun tuotua esille, jolloin edessäkin on jotain mielenkiintoista, kun mekko itsessään on aika pelkistetty.

Valkoinen pitsitoppi Sheinside* / Takki Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Kengät H&M / kello Guess*

Valkoinen lyhyt pitsitoppi on mun mielestä kesäksi aivan ihana, sekä farkkujen että hameiden kanssa. Se tulee varmasti näkymään monessa asussa, niin arkena kuin ehkäpä Terdellä tai festareilla jos sellaisille jossain vaiheessa kesää päädyn vierailemaan! Siinä on säädettävät olkaimet, vetoketju sivulla ja ”rintsikat” valmiiksi, eli ei tarvitse periaatteessa rintsikoita ollenkaan.

Mekko Sheinside* / Takki Sheinside* / Kaulakoru Glitter* / Kengät H&M

*saatu blogiyhteistyön kautta

Mun kaikkein suurin suosikki näistä kolmesta, on ehdottomasti ihanaihanaihana ankkurimekko! Se on rento, ei kiristä ei purista, mutta näyttää kuitenkin siistiltä ja sitä voi käyttää vähän hienommissakin päivätilaisuuksissa. Mekko on monipuolinen, korkkareihin yhdisteltynä juhlavakin, mutta perus baltsujen kanssa ihanan arkinen. Tykkään tosi paljon, tää on jotenkin niin mun tyylinen vaate.

Mä rakastan kirsikkapuita, ja olen ikionnellinen että meidän kodin läheltä löytyy yksi ihana paikka, jossa on kolme kirsikkapuuta. Hassua miten pienistä asioista tulee iloiseksi! Toivottavasti tämä melkein-takatalvi menee pian ohi, ja päästään taas nauttimaan ihanasta auringon lämmöstä. Huomenna alkaa mun blogin 3v-synttäriviikko, ja luvassa on paljon toivepostauksia perinteiseen tapaan, sekä muutama yllätyskin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Tänään aamulla heräiltiin lasten kanssa kaikessa rauhassa siinä seiskan pintaan. Lähdin tekemään Zeldan kanssa aamupesuja ja vaihtamaan päivävaatteita päälle, kun huomasin että neitihän on aivan näppylöillä, joka puolelta. Pikatsekkaus äitiryhmästä kuvamateriaalin kera, ja vesirokkoa epäiltiin kaikki, sillä mihinkään muuhun rokkoon näppylät eivät täsmänneet eikä ole syytä epäillä allergiaa tms. Zeldalla ei ole ollut kyllä kuumetta ollenkaan, mutta näppylöitä ilmestyi tasaiseen tahtiin koko päivän ajan. Täytyy katsoa miten tämä yö sujuu, ja huomenna mennä lääkäriin, jos näppyläiset eivät muutu ah-niin-ihanan vesikellomaisiksi, ja vakuuta mua lopullisesti vesirokosta.

Onneksi Zeldaa näpyt eivät ole näyttäneet vaivaavan, ja eilinen nuhakin on mennyt ohi. Toivottavasti tilanne ei mene yön aikana pahemmaksi. Ajoitus on vaan kertakaikkisen surkea, kun ensi viikolla meillä olisi vaikka ja mitä kivaa tekemistä tyttöjen kanssa. Mutta eipä näille jutuille voi mitään, täytyy toivoa että menee nopeasti ohi, ja jos tarttuu Tipalle niin että menisi hänelläkin parissa päivässä ohitse.

Me jätettiin Zelda Oton hoiviin ja suunnattiin Tiaran kanssa äkkiä viettämään rentoa äiti-tytärpäivää, sillä halusin että Tipa saa tehdä jotain kivaa ja tavallisuudesta poikkeavaa flunssaviikon jälkeen, ennenkuin mahdollinen vesirokko sitten iskee häneenkin. Mentiin metrolla Itikseen ja pyörittiin parissa kaupassa, ostettiin Tipalle muutama uusi juttu, sekä mulle beiget perus ballerinat ja sitten suunnattiin jäätelölle Spice Iceen. Tipa oli aivan haltioissaan omasta mini fantasia -annoksestaan ja kieltämättä mullekin maistui ihanat jätskiherkut.

Oli ihana hengailla Tiaran kanssa kahdestaan, sillä on niin loistavat jutut! Ja on ihanaa kun saa välillä antaa 100% kaiken huomionsa vain toiselle muksulle, se on mulle tärkeää että vietän kummankin kanssa aikaa myös erikseen. Kyllähän sitä ihan eri tavalla pystyy keskittymään Tiaran juttuihin, kun ei ole se toinen hurjapää pyörimässä siinä yhtäaikaa, ja tietysti myös toisin päin.

Meillä on tosiaan ollut huonoa tuuria nyt viimeisen viikon ajan, mutta kyllä tämä tästä. Ehkä me ollaan sairastettu nyt koko kesän taudit kerralla, eikä tarvitse sitten juhannuksena kärsiä nuhasta tai varsinkaan vesirokosta. Nyt saa muuten vinkata lasten suosikkileffat tai sarjat, veikkaan että ainakin alkuviikko tulee edelleen kulumaan neljän seinän sisällä, joten uudet vinkit ovat tarpeen, kun tälläkin viikolla on Doraa, Risto Räppääjää, Kaapoa, Muumeja ja Milli & Mollia tullut tuijoteltua ihan riittämiin. Zelda ei ole telkkarista ollenkaan kiinnostunut vielä, mutta Tiara tykkää kipeänä makoilla peiton alla ja katsella sarjoja.

Mä käperryn nyt vihdoinkin Oton kainaloon katsomaan Viaplaysta jotain leffaa, hyvää yötä kaikille♥

Mun piti oikeastaan toteuttaa tämä postaus vasta blogin synttäriviikon aikana, mutta koska ihania postausideoita on ensi viikolle niin paljon (ja koska Zelda tuli tänään kipeäksi, eikä olla tehty mitään jännää tai kuvauksellista koko päivänä), mä päätin ottaa aiheen esille jo nyt! Eli toivottu aihehan on siis millaista on asua Helsingissä lasten kanssa, hyvine ja huonoine puolineen, ja mitä täällä voi lasten kanssa tehdä. Mä varoitan, tästä tulee pitkä postaus, sillä Helsinki on mulle rakas.

Mä olen itse Helsingissä syntynyt ja kasvanut koko lapsuuteni, muutaman vuoden vietin teini-iässä Oulussa kuten tiedätte, mutta heti kun mahdollista, halusin tänne takaisin. Helsinki on ainakin Suomen mittapuulla suuri kaupunki, ja itse olen ehtinyt melkein 23:n vuoden aikana asua ympäri Helsinkiä, eri kaupunginosissa. Pikkulapsiaikani vietin Pohjois-Helsingissä, Oulunkylässä eli Ogelissa. Nelivuotiaana muutin äidin kanssa Ruoholahteen, kolmen minuutin metromatkan päähän keskustasta, ja sain ensikosketukseni meren läheisyydessä asumiseen. Siitä lähtien mulle on ollut tärkeää asua lähellä merta, en tiedä miksi, mutta olen asunut aina meren läheisyydessä, enkä voisi kuvitella muuttavani jonnekin kauas merestä, vaikka inhoankin kylmää merituulta.

Ruoholahdessa olen asunut elämäni pisimmän ajan, kuusi vuotta samassa talossa. Sen jälkeen onkin tullut muutettua todella tiuhaan. Ruoholahdesta muutimme Lauttasaareen, ja sieltä sitten muutaman vuoden kuluttua sinne Ouluun. Ylä-astetta kävin Helsingissä Kalliossa, koska siellä sijaitsi (ainakin silloin) Helsingin ainoa kuvataideluokka, joten Kallio lähiympäristöineenkin on tuttua. Kun muutin Oulusta takaisin, sain asunnon Ullanlinnasta, joka sijaitsee kävelyetäisyydellä keskustasta. Otto asui Kannelmäessä opiskelijasolussa tavatessamme, ja sielläkin on tullut vietettyä aikaa rutkasti. Kannelmäestä ja Ullanlinnasta muutimme yhdessä Vuosaareen, mistä muutimme nykyiseen asuntoomme reilut puolitoista vuotta sitten.

Mä olen aina ollut tosi sosiaalinen, ja ystäviä mulla on ympäri Helsinkiä ja sen lähiympäristöä rutkasti. Voisi sanoa että ne asuinalueet joilla EN Helsingissä ole vieraillut, on laskettavissa yhden käden sormilla. Mä tykkään Helsingissä todella paljon siitä, että julkinen liikenne on niin toimivaa, ja mahdollistaa helpon ja nopean kaverisuhteiden ylläpidon, vaikka asuisi ihan eri puolilla kaupunkia. Eniten tykkään raitiovaunuista eli sporista, niissä on jotenkin sitä tunnelmaa, ja samalla näkee myös kaupunkia kivasti.

Koska meillä ei mun lapsuudessa ollut autoa, mä totuin jo pienestä pitäen kulkemaan yksin metrolla, bussilla ja sporalla. Meilläkään ei ainakaan toistaiseksi ole autoa, ja olen iloinen siitä että myös meidän tytöt oppivat tulevaisuudessa liikkumaan julkisilla liikennevälineillä, ja tutustumaan myös sitä kautta kotikaupunkiinsa eri reitteineen. Toki metrot ja sporat etenkin saattavat olla joskus täynnä epämääräistä porukkaa, itsekin muistan lapsuudesta muutaman inhottavan, pelottavankin kokemuksen koulumatkoilta, mutta yleensä niissä on aina myös sitä avuliasta, normaalia porukkaa senverran, ettei tarvitse oikeasti pelätä.

Vaikka haluan ehdottomasti suojella lapsia kaikelta pahalta, en kuitenkaan halua kasvattaa heitä pumpulissa tai suojella liikaa elämän realiteeteilta. Toki nämä asiat eivät varhaislapsuuteen kuulu, mutta mä taisin olla 8-vuotias kun kuljeskelin ekoja kertoja yksin bussilla, enkä koe olleeni liian pieni. Mun lapsuudessa juoppoja kutsuttiin tuttavallisesti humpuiksi, ja pidettiin niihin kohtelias etäisyys metroasemalla, mutta ei pelätty. Lapsena en koskaan asunut missään ”huonomaineisilla” alueilla, mutta kyllä niitä kaikenlaisia tyyppejä on melkein joka lähiössä jonkin verran, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Monipuolisuus, on asia jota mä rakastan Helsingissä todella paljon, täällä on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisia paikkoja, kaikenlaisia tapahtumia. Jokaiselle löytyy jotain, ihan varmasti. Helsingissä on kansainvälistä tunnelmaa, mutta tämä ei silti ole niin suuri ja mahtava paikka kuin vaikkapa Lontoo. Loppupeleissä Helsinki on kuitenkin se tuttu ja turvallinen, kotoisa, pieni pohjoinen pääkaupunki.

Pienenä harrastin kuvataidetta ja tanssia intohimoisesti. Harrastuskaupunkina Helsinki on tietenkin Suomen paras, sillä täällä on eniten vaihtoehtoja. Mekin ollaan mietitty Tiaralle tanssiharrastusta ensi syksyksi, kun typy täyttää jo kolme vuotta ja tuntuu tykkäävän tanssista enemmän kuin hullu puurosta. Itse  aina harmittelin sitä että aloitin tanssin vasta ekaluokalla, kun olisin voinut innostua siitä jo niin paljon aikaisemmin, ja tulla rohkeammaksi esiintyjäksi. Mä aloitin neljävuotiaana kuvataidekoulun, ja tykkäsin kyllä siitäkin kovasti, ehkä kaksi harrastusta niin pienenä olisi kuitenkin ollut vähän too much.

Helsingissä on lukuisia eri tanssikouluja, kuten Step up Show School, vanha tanssikouluni, DCA ja Helsingin tanssiopisto. Täällä on kuvataidekouluja, musiikkikonservatorioita, kaikenmaailman liikuntamahdollisuudet ja mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana kun keksii itselleen tai lapsilleen harrastuksia. Helsingissä on myös laaja valikoima ihan tavallisia, kuten myös eri painoitteisia, päiväkoteja ja kouluja.

Uskon että tulevaisuudessa, asuttiin me missäpäin Helsinkiä tahansa, lapsille löytyy hyvä ja turvallinen koulu, jossa aloittaa opin tie. Meillä koulu- ja päiväkotitarjontaa rajoittaa tietenkin se, että haluamme lapsille ruotsinkielistä varhaiskasvatusta ja opetusta, mutta onneksi Helsingissä on tarjolla ruotsinkielisiäkin kouluja ja päiväkoteja runsaasti. Itse kävin Arabianrannassa ruotsinkielistä Yrkesinstitutet Prakticumia lukion jälkeen, ja viihdyin todella hyvin, vaikka toki ammattikoulu on eri asia kuin ala-aste tai eskari.

Jännittävää nähdä missäpäin Helsinkiä meidän lapset sitten lopulta koulutiensä aloittavat. Mä en halua muuttaa ihan pienten lasten kanssa keskustaan, tykkään enemmän tästä meidän nykyisestä ”autot eivät kulje öisin ja telkkaria voi pitää ykkösellä vaikka ikkunat olis auki” -meiningistä. Kahden pienen kanssa saa kuitenkin ulkona vahtia silmä kovana, vaikka liikennettä ei paljoa olisikaan. Sitten kun tytöt alkavat lähestyä kouluikää, asuisin mielellään keskustassa, ehkäpä juuri Ullanlinnassa tai Eirassa, sillä keskustasta on lyhyt matka jokapaikkaan, niin harrastuksiin kuin kavereillekin.

Pienten lasten äideille Helsinki tarjoaa rentoa kahvilakulttuuria, sekä runsaasti avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhoja. Minimuskarin voi aloittaa jo kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa, ja myös värikylpyjä, vauvajumppia ja muita on pilvin pimein. Me aloitettiin vauvamuskari ja perhekerho Tiaran ollessa viiden kuukauden ikäinen, ja käytäisiin siellä mielellään varmaan vieläkin ellei elämä sattuisi olemaan niin hektistä, ja tuttu kerho sijaitsemaan nykyään vähän turhan pitkän matkan päässä.

Mutta mitäs täällä voi tehdä vapaa-aikana, tai jos tulee vaikka toisesta kaupungista lomalle tänne? Kaikki tietävät perus Lintsin, Sealifen, Korkeasaaren ja Suomenlinnan, mutta Helsinki tarjoaa niin paljon muutakin ihanaa. Kesäinen kävely jäätelön kanssa Kaivopuistossa, picnik Alppipuistossa tai vierailu  ihanan trooppisessa Talvipuutarhassa piristää kummasti päivää. Talvipuutarhan läheisyydessä sijaitsee tietysti myös Stadikan maauimala, joka on kaikenikäisten suosikki. Stadikalla on kesäpäivinä aivan oma fiiliksensä, ja sinne me suunnataan kesälomalla ehdottomasti.

Helsingissä on ihan mahtavia leikkipuistoja, joista mun suosikkeja on Sepän puisto Eirassa, sekä Mustakiven puisto Vuosaaressa. Mustakiven puistossa on kesäisin ulkoallas ja paljon tilaa leikkiä ja juosta. Helsingissä puistoista pidetään hyvää huolta, ja suuria, viihtyisiä leikkipuistoja on todella paljon. Suurimmissa puistoissa on myös kerhotalo, jossa voi käydä syöttämässä vauvaa sisällä myös talviaikaan. Niissä järjestetään myös erilaisia leikkitoiminnan kerhoja, ja vanhempainryhmien kokoontumisia. Kesäisin Helsingin leikkipuistoissa kaupunki tarjoaa puistoruokailun, ilmaisen lounaan lapsille joka arkipäivä, pitää vain ottaa omat astiat mukaan. Me ei olla vielä keretty puistoruokailua testaamaan, mutta ehkäpä ensi kesänä sattuisi jokin sopiva päivä!

Mä oon aina ollut kova museofani, ja mun suosikkimuseoita Helsingissä on aina ollut Mannerheimintiellä sijaitseva Kansallismuseo aarteineen, sekä Luonnontieteellinen museo, jossa suurin ihmetyksen aihe lapsena oli kaksipäinen kili. Kuvataiteen ystävänä myös Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma ovat musta vierailun arvoisia paikkoja, vaikkakin sain niistä itse enemmän irti vasta kouluiässä.  Odotan innolla vuonna 2016 valmistuvaa Helsingin uutta kaupunginmuseota, joka korvaa vastikään sulkeutuneen koulumuseon ja Lasten kaupungin. Harmi että sitä joutuu vielä tovin odottamaan, mutta uskon että valmistuttuaan se on todella vierailun arvoinen paikka Helsingistä ja helsinkiläisyydestä kiinnostuneille.

Merenrantakaupunkina Helsinki tarjoaa myös hulppeat biitsimahdollisuudet kesäisin, mun suosikki on klassikko-Hietsun lisäksi Aurinkoranta Aurinkolahdessa, joka Hietsuun verrattuna on siistimpi, helpompi ja tyylikkäämpi. Aurinkorannan ainoa ongelma on se että vesi on todella äkkisyvää, eli silmät pitää olla selässäkin. Aurinkorannan läheisyydestä löytyvät myös Uutelan ihanat ulkoilureitit, sekä suloinen Kahvila Kampela, josta saa tosi hyviä munkkeja ja lohikeittoa.

Toukokuussa Helsinki saa ihan uuden, mielettömän nähtävyyden, Helsinki Sky Wheelin eli hulppean 30:n gondolin maailmanpyörän Katajanokalle. Siinä on kohde jossa mä aion ehdottomasti ensi kesänä pistäytyä, vartin maailmanpyöräily maksaa 12 euroa, ja jos haluaa vetää extremetyylillä, niin lasilattiaiseen erikoisgondoliin pääsee puolen tunnin ajelulle 95:llä eurolla. Mä en taida olla niin villi, että lasilattiaa uskaltautuisin testaamaan mutta ehdottomasti haluan käydä katsastamassa varmasti Stadin parhaat näköalat.

Heinäkuun 26. päivä järjestetään taas Skidit festarit, lasten oma festivaalitapahtuma Kalliossa. Tämän vuoden teemana on ”Meidän kaikkien kaupunki”, mikä kuulostaa mielenkiintoiselta. Viime vuonna emme festareille päässeet, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus mennä käymään. Tuoreessa muistissa on vielä vuoden 2012 festarivisiitti, josta jäi hyvä fiilis ja toive päästä paikanpäälle vähän vanhemman lapsen kanssa, joka niistä saisi enemmän irti. No nyt meillä on kaksi ;)!

Tässä tuli nyt aikamoinen pläjäys Helsinkiä, sisältäen kaikkea maan ja taivaan väliltä yli tuhannenkolmensadan sanan verran. Se on paljon se! Toivottavasti joku jaksoi lukea, ja toivottavasti saitte tästä jotain irti. Mä odotan innolla kesää Helsingissä, sillä ennenkaikkea Helsinki on upea kesäkaupunki. Mä pidän ajatukset kesässä ja auringossa, niin ei masenna tämän päivän räntäsateet ja Zeldaan iskenyt flunssa. Hyvää yötä kaikille<3

Me päätettiin tänä vuonna tehdä tällainen vähän luovempi ratkaisu, ja picniköidä olkkarin matolla perinteisen Kaivarin tai Espan puiston sijaan. Flunssatoipilaana tuo kolean satainen sää ei oikein houkutellut istuskelemaan nurmikolle, ja tämä oli helppo ja hauska ratkaisu. Tiara oli ratketa liitoksistaan kun tiistaina saimme Tigerilta jättimäisen picnik-kassin huopineen, ilmapalloineen ja picnik-astioineen. Kassissa oli kaikenlaista hauskaa vappusälää, ja täytyy kyllä oikein todella kiittää Tigeria, sillä tässä flunssa+allergia -yhdistelmässä mulla ei yksinkertaisesti olisi ollut energiaa järjestää minkäänlaista picnikiä itse, ellei olisi saatu tuota huippua kassia!

Juhlapyhien ajankohdat eivät tunnu jotenkin tänä vuonna natsaavan meidän perheelle ollenkaan, kun pääsiäisenä oltiin kiireiden kourissa, ja nyt vappu meni puolikuntoisena. Ehkä juhannuksena parempi onni sitten? Mutta onneksi me osataan ottaa kaikki irti juhlista, oli tilanne mikä hyvänsä. Tänäkin vappuna nautittiin kuitenkin ennenkaikkea herkullisesta ruuasta, kuten lämpimästä itsetehdystä loimulohi-pastasalaatista, mansikka-halloumi-kanasalaatista, joka on mun kesäbravuuri, sekä Tigerin ja Fazerin tarjoamista pikkuherkuista, kuten hollantilaisista minivohveleista, mustikkasuklaasta ja herkullisista Dumle-minicookieista.

Zelda laitettiin istumaan syöttötuoliin, jonka onneksi saa myös lattiatasolle, sillä muuten meidän picnikistä olisi ollut sekunnin murto-osan jälkeen jäljjellä vain järjetön kaaos. Neiti sai syöttötuolissaankin jo aikamoisen kaaoksen aikaan, kun pahvilautanen oli ilmeisesti tosi hauska lelu ja mansikat lentelivät ympäri olohuonetta. Zelda oli selvästi riehakkaissa vapputunnelmissa, hyvä niin! Tipa sen sijaan söi onnesta soikeana viltin päällä lautasen tyhjäksi ja otti vielä lisääkin, ihanaa kun ruoka taas maistuu.

Mä haluan pitää kiinni ylioppilaslakkiperinteestä vappuna, vaikka oltaisiin ihan vain kotioloissa, niin myös tänä vuonna. Ei me tietenkään koko päivää kökötetty hatut päässä, hahah, mutta ruuan ajan ja sen aikaa kun kuviteltiin lähtevämme ulos. Ruoan jälkeen katsottiin ikkunasta, että sade taukosi mukavasti ja ajateltiin lähteä testaamaan myös Tigerin kassissa ollutta mahtia saippuakuplapyssyä ulos hetkeksi. Puettiin, huristeltiin hissillä alas, ja melkein jo astuttiin ovesta ulos ennenkuin huomattiin että sataa kaatamalla. Ei siis päästykään ulos, onneksi parvekkeella ei sada, ja siellä sitten ammuttiin saippuakuplia hyvän tovin verran, ennenkuin siirryttiin sisälle heittelemään jättiläisilmapalloja.

Nuo ilmapallot oli kyllä tän vapun paras juttu, ihan mahtavia meidän kaikkien mielestä, kun ne oli sellaisia vähän tukevampia, melkein kuin rantapalloja. Pakko tunnustaa, vaikka häpeänkin tätä jälkeenpäin, että me heiteltiin noita Oton kanssa kahdestaan lastenhuoneessa ja räkätettiin varmaan puoli tuntia sen jälkeen kun tytöt oli lakanneet osallistumasta ilmapalloleikkiin ja keksineet legot. Mutta hei, kyllähän sitä vappuna saa olla vähän lapsi itsekin, eikö vain!

Yhteistyössä Tiger ja Fazer.

Ihana vappu, uskomatonta, että tämä oli jo mun ja Oton neljäs yhteinen vappu, ja kolmas vappu lasten kanssa. En kykene ymmärtämään, miten nopeasti aika voi kulua!! Toivottavasti teilläkin oli kaikilla ihana vappu, ja nyt on mahat täynnä vappusapuskaa ja rento mieli kohti viikonloppua, joka onneksi alkaa jo huomenna. Ihanaa vappupäivän iltaa ja hyvää yötä kaikille, sekä kiitos teidän ihanista kommenteista joita olette laittaneet eiliseen postaukseen♥♥

Kun olen taas ollut kipeänä tämän alkuviikon, olen saanut muistutuksen siitä miten rakastavan, huolehtivan ja ihanan miehen kanssa olen naimisissa. Positiivinen luonteeni kokee flunssan ja pahan siitepölyallergian yhteisvaikutuksesta sen verran kovan kolauksen, että päivänpaisteen kanssa naimisiin mennyt mieheni saa tutustua rasittavaan valittajaan, joka aivastaa jokaisen virkkeen välissä. Vaikka yritän pysyä positiivisena, niin kaikkein räkäisimmällä ja kuumeisimmalla hetkellä, kun punaiset silmät tuntuvat muurautuvan umpeen ja kutisevat niin vietävästi, ei ”kyllä tää tästä iloksi muuttuu” -asenne ole ensimmäisenä mielessä.

Mutta mitä tekee Otto? Auttaa, välittää, tukee ja ymmärtää, joka kerta, joka hetki. Tsemppaa, eikä vaadi erityiskiitoksia tai ylistystä, vaikka sellaisia todellakin ansaitsisi. Otto tekee kaikkensa meidän perheen eteen, ja siitä mä olen enemmän kuin kiitollinen. En olisi pärjännyt alkuviikkoa ellei Otto olisi ollut kotona, ja hoitanut lapsia ja mua, tai ehkä olisin pärjännyt, mutta huomattavasti huonommin kuin nyt. Otto on antanut mun levätä, tuonut lääkettä ja juotavaa, kantanut herkkuja kaupasta ja ennenkaikkea huolehtinut lapsista ja heidän tarpeistaan öin ja päivin.

Nyt on tietysti päällä erityistilanne, kun sekä minä että Tiara ollaan oltu kipeänä, mutta ihan tavallisessa arjessakin Otto on ihana, kannustava ja ennenkaikkea läsnäoleva isä. Blogin oheisilmiöineen, pian alkavan ammattikorkean valmennuskurssin sekä äitiyden ja vaimouden ristitulessa on hankalaa löytää niitä arjen pieniä, omia hetkiä. Silti Otto tarjoaa niitä mulle, ja muistaa muistuttaa, että välillä on ihan okei hengähtää ja huolehtia itsestään, tai istua hetki tuijottamassa huonoa sarjaa telkkarista. Ei se ole niin justiinsa, vaikka se tarkoittaisi ettei sillä hetkellä saa aikaiseksi puhuttelevaa tekstiä, tai tärkeää sähköpostia.

Otto on aina rohkaissut mua tavoittelemaan mun unelmia, eikä koskaan ole seissyt niiden tiellä tai jarrutellut. Otto uskoo muhun, ja kertoo usein olevansa musta ylpeä. Mä haluan kannustaa ja uskoa Ottoon samalla tavalla, ja mahdollistaa hänellekin omien haaveidensa tavoittelun, ja toivon että olen onnistunut ja tulen onnistumaan siinä jatkossakin yhtä hyvin kuin herra itse. Jos Otto ei olisi uskonut että voin saavuttaa blogillani jotain, ei tätä varmaan enää olisi edes olemassa, enkä ainakaan olisi näin hienojen mahdollisuuksien äärellä kuin juuri nyt.

Mulla itselläni ei ole isää. Moni on aiheesta kysellyt, mutta  en koe asian kuuluvan blogiin sen enempää kuin vaikka alushousujeni, se on mun oma asia, jonka haluan pitää itselläni. Ennen Ottoa en oikeastaan edes osannut kuvitella, millaista arki on kun perheessä on molemmat vanhemmat. Olen siitä tietoinen ettei kaikkien arki kahden vanhemman perheissä ole yhtä auvoisaa kuin meillä, eivätkä kaikki isät ole lapsistaan kiinnostuneita vaikka kotona asuisivatkin, mutta silti ehkä nykyisin koen enemmän surua siitä että mulla ei ollut isää. Lapsena se ei koskaan harmittanut tai ihmetyttänyt mua, enkä kokenut jääneeni mistään paitsi.

Mun äiti on aina ollut todella läsnäoleva ja ihana äiti, joka on tehnyt parhaansa ollakseen mulle niin hyvä vanhempi kuin on vain voinut. Mutta ennenkaikkea äidin takia mua harmittaa isättömyys, miten paljon vähemmän stressiä äidillä olisi ehkä ollut, jos siinä olisi ollut toinen jakamassa arkea ja tukemassa. Turhaahan sitä on jossitella, tai mietiskellä asioita joille ei mitään voi, ja ennenkaikkea äiti on kuitenkin selvinnyt äitinä upeasti, ihan yksin.

Mä kuitenkin onneksi saan nauttia siitä onnesta, että  mulla on Otto mun rinnalla jakamassa kaiken, ilot, surut, menestyksen ja takaiskut. Lasten uudet taidot, flunssat ja kauppareissuraivarit. Ja äiti saa nauttia siitä, että sai Otosta itselleen loistavan vävypojan, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Terkkuja vaan Otolle töihin, tiedän että luet tämän kumminkin! Täällä me ollaan, vähän on räkäinen olo, Tiara laulaa jänis istui maassa ja Zelda purkaa mun kenkäkaappia. Parempi päivä kuin eilen, kyllä me hyvä vappu saadaan aikaiseksi! Olet Otto rakas<3

Ja te kaikki lukijat siellä, kiitos tsempeistä ja paranemistoivotuksista, kyllä se elämä alkaa voittaa taas!