Huhtikuussa minulla, kuten monella muullakin bloggaajalla on sellainen uskomaton viikonloppu, että blogigaaloja on kahdelle peräkkäiselle päivälle juhlittavaksi. Perjantaina 11.4. on Aussie Blog Awardsit ja lauantaina 12.4. Indiedays Blog awardsit. Ihan huikean mahtavaa päästä molempiin gaaloihin, ja oikeastaan ihan hauskaa että ovat samana viikonloppuna, niin pääsen paikalle kun äitini on täällä muutenkin Zeldan synttäreiden vuoksi. Nyt on kuitenkin sellainen juttu, että kärsin aivan hullusta asukriisistä! Jos gaalat olisivat vaikka kuukauden välein, voisin harkita samoja asusteita tms. vaikka eri mekot laittaisinkin, mutta nyt kun ne ovat peräkkäisinä päivinä, tarvitsen ehdottomasti kaksi täysin erilaista asukokonaisuutta.

Jonkun korvaan varmasti kuulostaa turhamaiselta, mutta kyllä veikkaan että mieluummin lukijatkin katsovat kahta erilaista asua postauksissa vaikka tämä ei muotiblogi olekaan, kuin kahta samanlaista. Niin myös minä. Molemmat tilaisuudet ovat juhlavia, ja asukseni haluankin jotain inspiroivaa ja tajunnanräjäyttävää, ei mitään täysin perus kotelomekkoa. Olen tutkinut nettikauppojen valikoimia päivittäin kutsujen saapumisesta lähtien mutta päätöksen tekeminen on hankalaa. Odotan että pääsen irl-shoppailemaan, mutta sitä joudun odottamaan vielä hetken kun ei ole vapaata hetkeä jolloin rauhassa pääsisin yksin sovittelemaan, ilman lapsia.

Olen arponut värikkään, mustan ja valkoisen välillä, pohtinut helman pituutta, koruja ja materiaaleja pääsemättä mihinkään fiksuun tulokseen. Kokosin muutaman kollaasin eri verkkokauppojen valikoimista, ja ajattelin pyytää teiltä apua. Mikä tyyli kolahtaa eniten?

Kevät ja aurinko toivat heti ensimmäisenä mieleeni kirkkaat värit asuja pohtiessani, ja aloinkin heti etsimään kirkkaita mekkoja. Kirkasvärisiä, yksinkertaisen tyylikkäitä mekkoja oli kuitenkin yllättävän hankalaa löytää. Mä arvostan mielenkiintoisia leikkauksia, pieniä, viimeisteltyjä yksityiskohtia ja pelkistettyä muotoa; ei mitään krumeluureja timanttihärpäkkeitä tai kiiltävää halvannäköistä kangasta. Oranssi Warehousen mekko on ehkä suurin suosikkini näistä, mutta pidän kovasti myös haalarista koska se on erilainen asuvalinta. Neonvärinen mekko on ihana ja jakardikangas kaunis sekä kuvioltaan että väriltään, mutta loppupeleissä mekko on ehkä kuitenkin liian tylsä ja turvallinen valinta, vai mitä olette mieltä?

Ainakin jompaankumpaan gaalaan haluaisin pukeutua maximekkoon tai iltapukuun. Niissä on aivan oma, juhlava fiiliksensä ja ne saavat kantajansa näyttämään pitkältä ja arvokkaalta (tietysti mekon mallista riippuen). Näistä kolmesta vaihtoehdosta mun suosikkini on ehkä tuo kerman värinen, mustin pitsiyksityiskohdin varustettu Topshopin mekko. Se on kaunis ja vaalea, ja kivan erilainen. Mietin kuitenkin, että onkohan musta pitsi liian tunkkaista näin keväällä? Kaksi muuta mekkoa ovat vielä yksinkertaisempia, ja vaatisivat ehkäpä asusteilta ja kampaukselta sitten sitä wowfactoria enemmän. Mustia, näyttäviä mutta pelkistettyjä maksimekkoja oli myös hankalaa löytää. Vai onkohan mulla vain hankala maku?

Kuvat: topshop.com warehouse.co.uk asos.com newlook.com & nelly.com

Alussa sanoin että en halua mitään täysin perus kotelomekkoa, mutta kuitenkin fakta on se että ne sopivat mun vartalolle ja ovat aina ajattoman tyylikkäitä. Paljettinen Topshopin mesh-mekko ei ehkä ole ajattoman tyylikäs, mutta tajunnanräjäyttävä kylläkin. Otin sen mukaan kollaasiin kontrastiksi noille pelkistetymmille mekoille, näyttävätkö ne teidän mielestänne paljettimekon rinnalla tylsältä? Mustassa kotelomekossa on kauniit verkkoyksityiskohdat olkapäillä, ja käärmekuosinen upeus taas on varustettu vyötärön kohdalta cut-outeilla ja on ilmeeltään erikoinen.

Huomasin postausta tehdessäni että yhä edelleen brittimerkit vaan vetoavat muhun kerta toisensa jälkeen. Kuuden vuoden takainen Englannin reissu teki lähtemättömän vaikutuksen muhun, ja yhä vain sinne haikailen takaisin, toivottavasti myös pääsen nopeammin kuin arvaankaan. London look on se mitä tavoittelen, ja yleensä muhun kolahtaa aina brittimerkkien ja -verkkokauppojen tuotteet. River Island, Asos, Warehouse, Topshop – sulaa rakkautta. Vielä kun kyseiset merkit saataisiin Suomeenkin muutenkin kun verkkokauppoihin, olisi mulla varmasti monta asukriisiä vähemmän.

PS: Mua voi edelleen äänestää Aussie blog awardsien Reader’s choice -kategoriassa tai ehdottaa ehdolle Indiedays Blog awardseihin. Aussie blog awards -äänestäjät voivat voittaa 600:n euron luksusristeilylahjakortin tai Aussien hiustenhemmottelupaketteja, Indiedays Blog Awards -äänestäjien kesken arvotaan Asus fonepadeja sekä kahden hengen lippupaketteja Blog Awardseihin. Kiitos ihan mielettömän paljon kaikille teille jotka olette äänestäneet mua!♥

Mikä tyyli vetosi teihin kaikkein eniten? Tykkäättekö brittimerkeistä?

Me saimme kutsun tulla tutustumaan uudistuneeseen Silja Serenade -laivaan italialaisen lounaan merkeissä viime lauantaina. Kerrankin kävi hyvä tuuri ja Otolla sattui olemaan vapaata töistä, ja niin me suunnattiin koko perhe yhdessä muutamaksi tunniksi laivalle herkuttelemaan. Silja Serenade koki kunnon kasvojenkohotuksen tänä keväänä, ja sai täysin uuden ilmeen mittavan remontin myötä. Remontin yhteydessä laivalle avattiin myös italialainen ravintola Tavolata 6. kannelle, jossa me siis kävimme maistelemassa uudenkarhean menun antimia.

Tavolata on italialaiseen tapaan rento seurusteluravintola, jonne voi tulla perheen tai ystävien kanssa syömään ja viettämään aikaa rauhassa istuskellen. Odotin että ruoka olisi jotain stereotyyppistä italialaista kuten pasta carbonaraa, pizzaa ja lasagnea, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! Listan annokset olivat ihanan raikkaita, herkullisia ja ennenkaikkea uudenlaisia, ainakin minulle. Italialaisuus näkyi kyllä raaka-aineissa ja mauissa, mutta se ei ollut sitä tylsää perushuttua, vaan ihania makuja ja laadukasta oliiviöljyä.

Keittiömestari oli laatinut meillä aivan uskomattoman maistelumenun, johon sisältyi neljä erilaista alku-,pää- ja jälkiruokaa. Mun omiksi suosikeikseni nousivat alkuruuista Vitello Tonnato eli vasikanpaistia tonnikala-kapriskastikkeella, pääruuista Salmerino Arrosto eli paahdettua nieriää, balsamicokastiketta ja herkkutattirisottoa, sekä jälkkäreistä maailman raikkain ja herkullisin Rabarbaro lesso eli raparperia, pähkinäcrispiä ja mansikkajäätelöä.

Meillä oli lapset mukana, ja heitäkin oli muistettu omalla lasten menulla. Tiara söi hyvällä halulla lihapullia, pesto gnoccheja ja jälkkäriksi paahtovanukasta tuoreilla marjoilla. Mä tykkään siitä että Siljalla ollaan niin lapsiystävällisiä; heti ensimmäisenä kun tultiin ravintolaan, lapset saivat omat puuhasalkut ja Zeldan sosekin lämmitettiin heti sopivan lämpöiseksi. Jo viime elokuisella Tukholman reissulla me tykästyttiin Siljaan myös lapsiperheenä, vaikka aina se on mun suosikki ollut muutenkin.

Ravintola Tavolatan lisäksi me päästiin tutustumaan mm. uusittuun Sunflower Oasis -kylpylään laivan kahdennessatoista kerroksessa, ja voin kertoa että näkymät olivat huikeat! Kylpylä oli ihanasti vaaleilla väreillä uusittu, ja poreammeita riitti. Vierailimme myös uusitussa buffetissa, joka on nyt nimeltään Grande Buffet ja sisältää sata (!!!) erilaista ruokalajia, sekä pääsimme näkemään täysin uuden ja avaran tyylikkään Tax free -myymälään ja muut uudet kaupat. Tuli kyllä kauhea risteilykuume, varsinkin kun vielä suhteellisen tuoreessa muistissa on viime syksyn reissu ja se miten mukavaa meillä oli. Nyt varmasti kun Zeldakin on isompi, olisi meillä vielä mukavampaa ja helpompaa, enkä kyllä pistäisi pahitteeksi ihan kahdenkeskistä reissua Oton kanssakaan!

Takki Sheinside* / Paita Sheinside* / Housut BikBok / Vyö H&M / Kengät Zara * = saatu blogiyhteistyön kautta

Oli aivan ihana lauantaipäivä, laivalta tultiin vain kotiin vaihtamaan juhlatamineet päälle ja suunnattiin vielä Tiaran kaverin Alman synttäreille juhlimaan ja supernamia kakkua maistelemaan. Lauantaina tuli syötyä loppuvuoden jälkkärivarastot täyteen, vaikka kohtahan meillä on omatkin synttärit jo järkättävänä, hui! Tällä viikolla luvassa Tiaran 2,5v-kuulumisia, yksi ylläripostaus jonka luulisin olevan ihan kiinnostavasta aiheesta (mielipide -tyyppinen kirjoitus), vaatejuttuja ja vaikka mitä muuta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!♥

Hääkuvapostauksen piti olla viimeinen hääpostaus lifestyleblogin puolella, mutta tässä on nyt vielä se poikkeus joka vahvistaa mun päätöksen, eli hääkorut esittelen vielä täällä. Ihan vain siksi että yhteistyökumppanini Lumoava halusi tarjota teille ihanuuksille arvonnan, ja haluan antaa mahdollisimman monille mahdollisuuden osallistua siihen! Ensin kerron kuitenkin mun upeista hääkoruistani, jotka ovat kyllä päässeet jo muuhunkin käyttöön.

Hääkoruja valitessani mulle oli tärkeää, että ne ovat näyttävät mutta eivät kuitenkaan vie huomiota  itse hääpuvulta.Siksi halusin valita nimenomaan kaulakorun, enkä riipusta. Lumoavalla on paljon erilaisia upeita kaulakoruja, ja valinnanvaikeus oli suuri. Lopulta päädyin kahteen koruun joiden väliltä en osannut enää ilman sovitusta päättää; Eelis Aleksin Kiara ja Carina Blomqvistin Serafina. Sovitin molempia koruja, mallasin ja mietiskelin monta päivää, ja lopulta koin Serafinan enemmän omakseni.

© Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva

Näin jälkikäteen ajateltunahan Serafinan muoto sopii aivan täydellisesti mun puvun helman muotoihin, kun siitäkin tulee vähän sellainen ”kerrostettu” fiilis. Mä luotin vaistooni, ja se oli selkeästi oikea päätös, sillä hääkuvia katsellessani mä joka kerta pysähdyn ihastelemaan kauniita korujani. Kuten aina Lumoavan korujen taustalla, Serafinankin taustalla on kaunis runonpätkä:

Kirkkaimman valon luo kulkevi tie,
taivaiden lamput kun hohtaa
Ain aito rakkaus mun perille vie,
sydän puhtain kun kulkuain johtaa

Mun mielestä Serafina sopii kauniisti myös arkeen, sillä näyttävyydestään huolimatta se ei ole krumeluuri. Korvakorut ovat hienostunut  lisä tavalliseen arkipäivään, rannekoru näyttää kauniilta ihan yksinkin ja etenkin kaulakoru tuo hienostunutta fiilistä vaikkapa valkoisen kauluspaidankin kanssa. Yhdessä pidettäessä korut tietysti ovat todella juhlavat, ja sopivat häiden lisäksi mihin tahansa muihinkin juhliin. Myös tammikuun boudoir -kuvauksissa mulla oli ylläni kauniit Serafina -korut. Boudoir -kuvia en viitsi blogissa sen enempää julkaista, mutta rajasin yhden kuvan sillä tavalla, että korut tulevat esille, niin näette samat korut myös vähän erilaisen lookin kanssa.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva

Postaus toteutettu yhteistyössä Lumoavan kanssa.

Sain kunnian arpoa teille Serafina -korvakorut, jollaiset minulla oli hääpäivänä ylläni. Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen  ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään (näkyy vain minulle). Arvonta-aikaa on 16.3.-20.3.2014 klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Vauvavuoden viimeinen kuukausi pyörähti eilen käyntiin, kun Zelda täytti 11 kuukautta. Uskomatonta! Perinteiset mitenaikavoikuluanäinnopeasti -kliseet on sama jättää pois tällä kertaa, ne kun on käyty läpi tässä blogissa jo kymmeniä  kertoja, mutta aina tuo ajankulu jaksaa hämmästyttää meitä äitejä. Varmasti koko loppuelämän! Meidän kuopuksesta on tässä kevään aikana kuoriutunut ihanan eläväinen ja omatoiminen nuori neiti, joka todella ehtii joka paikkaan ja osaa jo vaikka mitä. Ajattelin toteuttaa tämän Zeldan 11 -kuukautispostauksen samalla tyylillä, kuin Tiaran vastaavanlaisen aikoinaan, jos joku muistaa. Eli idea on se että Zelda muka kertoo itse itsestään!

Moi, mä oon Zelda! Moi on mun lempisana, ja toistelen sitä usein samalla pontevasti vilkutellen. Mun mielestä on tärkeää moikata kaikkia, monta kertaa, että ne varmasti huomaa ja niille tulee hyvä mieli. Tärkeää on myös että mulle vilkutetaan takaisin, koska mähän vilkutan vaikka tunnin putkeen jos ei mulle vilkuteta! Oon aika sosiaalinen tyyppi, ja ”moi”:n lisäksi mun lempparisana onkin ”hei”. Osaan sanoa myös ”mamma” ja sillä tarkoitan äitiä.

Moikkailun lisäksi mun lempipuuhiin kuuluu kiipeily. Parasta on kiivetä syöttötuolista ruokapöydälle, mutta tykkään kiivetä myös kirjahyllyyn, vähintäänkin Kilimanjaron korkuisen tyynykasan päälle (pienempi ei kelpaa), lelulaatikkoon, sitteriin, U name it I do it. Sohvalle en vielä pääse, kun noi tampiot menivät hommaamaan korkeamman sohvan silloin kun mun isosisko oli pieni. Oon kyllä vähän katkera siitä että Tiara oppi pienempänä kiipeämään sohvalle kuin meitsi, mutta ei hätää, perässä tullaan! Seison jo pieniä hetkiä ilman tukea, ja kävelen pontevasti tukea vasten, mutta kiire mulla ei ole oppia, sillä olen maailman nopein konttajainen, niinkuin Jemmi sanoi!

Isosiskosta puheenollen, se on ihan hömppä, kun se suuttuu jos äiti koittaa auttaa sitä pukemisessa. Mun mielestä pukeminen on tosi kivaa, ja tykkään pukea sekä äidin kanssa että itse. Jos saan itse valita vaatteet niin pukeudun ehdottomasti Lidlin mainokseen, sukkaan ja kaulahuiviin, äiti yleensä valitsee jotain muuta. Kaikki vaatteet kengistä lapasiin kuuluu pukea päähän mun mielestä, tulevaisuuden trendsetterin kun pitää olla aikaansa edellä jo pienestä asti. Innovatiiviset tavat pukea vanhoja tuttuja vaatteita on se mun juttu.

Pukemisen lisäksi myös hiustenlaittaminen on kivaa. Koska mulla ei kauheasti vielä omia pääkarvoja ole, harjaan kaikkien muiden hiuksia. Tangle teezer on ihan tylsä vaihtoehto, mun mielestä paljon kivempaa on harjata siskon tukkaa esimerkiksi Barbiella tai Lego-palikalla, sievästi ja hellästi hieroen. Sisko ei aina ymmärrä miksi hinkkaan Barbia sen päähän, mutta ehkä se vielä joskus hiffaa että yritin vaan saada sen näyttämään coolilta. Tiara on maailman kivoin isosisko, ja se on alkanut leikkimään mun kanssa nyt kun mäkin oon oppinut kaikkea uutta. Parasta on silloin kun Tiara halii mua tai antaa mulle leluja.

Kuukausi sitten mun elämässä tapahtui jännittävä muutos kun muutin siskon kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, pois äidin ja isin viekusta. Ekaksi mulla oli äitiä vähän ikävä, mutta sitten tajusin että Tiaran kanssa on ihan kiva nukkua, ja aloin nukkumaan melkein koko yön omassa sängyssä. Aamuisin kun isi lähtee töihin, on kiva mennä vielä ottamaan vähän maitohuikkaa äidin kainaloon ja ottaa pikkutirsat ennen kuin Tipa herää leikkimään mun kanssa. Maito on ihan mun lempparia, vaikka syön mä kaikkea oikeaakin ruokaa. Banaani on parasta, ja viinirypäleet. Tipa aina kuorii meille banskua ja sit me syödään se puoliksi yhdessä.

Mulla on kuusi hammasta, ylhäältä löytyy jo kulmahampaatkin, vaikka yläetuhampaita ei vielä olekaan. Kuudella hampaalla on hyvä natustella karkeampaakin ruokaa, ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta. Ruuan lisäksi syön mielelläni myös vessapaperia, mainoksia ja Tiaran tavaroita, mitä Tipa ja äiti eivät kauheasti arvosta. Mutta hei, kaikkea pitää kokeilla eikö vain?!

Mä rakastan palloja ja autoja, ja inhoan kaikkea karvaista, paitsi niitä hiuksia. Koirankarvat ja tunnustelukirjojen ”ihanan pehmeät” eläinten turkit on mun ehdottomia ällötysinhokkeja, joihin en koskisi edes pitkällä tikulla. Ulkona sen sijaan en ole hienohelma vaan konttailen ja tutkin menemään joka puolella, hiekkaakin olen jo ehtinyt maistamaan ja se oli pahaa. Ei siis tarvitse maistaa uudestaan, ainakaan ihan heti. Olen ihan huipputyyppi ja tiedän sen itsekin, välillä vedän äitiä ja isiä kuin pässiä narussa, koska eihän ne voi mun hymyä vastustaa. Oikeasti olen kuitenkin ihan kiltti!

Sellainen on meidän Zelda 11 kuukautta, toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postaustyylistäkin! Jännä nähdä, mitä Zelda on isona mieltä tästä kirjoituksesta, täytyy kysyä osuivatko ja upposivatko äidin kuvitelmat pikkuisen mielenliikkeistä.

Millaisia 11kk ikäisiä teiltä löytyy? Mitä he tykkäävät tehdä? Millaisia ovat luonteeltaan?

Sain muutama kuukausi sitten mahdollisuuden valita itselleni kellon Fashionstoren laajasta ja tyylikkäästä Guess -kellovalikoimasta. Moni teistä onkin kysellyt mistä kaunis kelloni on peräisin, ja nyt ajattelin kertoa siitä vähän lisää! Guess on varmaan kaikille tuttu merkki, itsellänikin löytyy viisi Guessin laukkua ja jonkinverran vaatteita, sekä muita asusteita ja koruja. Mulla ei ole vuosikausiin ollut kelloa päivittäisessä käytössä, vaikka pitkään olen kelloa halunnut. Pelkäsin vielä vähän aikaa sitten, että en oppisi kelloa joka päivä käyttämään, mutta pelko on osoittautunut turhaksi. Saatuani kellon, olen käyttänyt sitä joka päivä hääpäivää lukuunottamatta, enkä enää osaisi olla ilman. Otto hihittelee mulle kun kotona verkkareissa hengatessakin mulla on kello kädessä.

Mietin tovin ruusukultaisen ja hopeisen kellon välillä, päätyen lopulta hopeiseen strassikoristeltuun Guessin Viva -kelloon. Valitsin hopean siitä syystä, että käytän eniten hopeakoruja, vihkisormukseni ja kihlasormukseni ovat valkokultaa, ja koen hopean olevan ajattoman tyylikäs valinta. Viva on aika kookas kello, ja siksi tykkäänkin siitä niin paljon. Halusin näyttävän kellon, joka on samalla kaunis kuin koru. Viva -kello viimeistelee kauniisti asut niin arkeen kuin vähän hienompiinkin tilaisuuksiin. Tärkeintä mulle oli että kello kestää arkea kahden pienen muksun kanssa, ja hienosti se on kyllä kestänytkin, kuukausien aktiivisen käytön jälkeen kellossa ei ole havaittavissa naarmun naarmua, eikä tarvitse varoa kokoajan.

Kellossani on normaalin kellotaulun lisäksi päivämäärä- ja viikonpäivänäyttö, sekä 24:n tunnin kello. Strassit tuovat kellotauluun näyttävyyttä, mutta itse ranneke on yksinkertaisen tyylikäs. Guess -kelloja voi lyhennyttää Guessin jälleenmyyjillä, itse lyhennytin omani kätevästi Fashion Storen outletissa, ja se vei vain muutaman minuutin. Guess -kelloilla on kahden vuoden takuu.

Viva -kelloa saa myös ruusukultaisena, hopea-ruusukultaisena, kultaisena, sekä nyt myös superherkullisella vaaleanpunaisella rannekkeella, ruusukultaisin yksityiskohdin. Se vaaleanpunainen houkuttelee mua nyt oikein todenteolla, sen verran kesäinen ihana piristysruiske se on! Guessilla on kyllä paljon muitakin ihania kelloja, uskon että laajasta, monen värin kattavasta valikoimasta löytyy jokaiselle oma suosikkinsa.

Postaus toteutettu yhteistyössä Fashionstore.fi:n kanssa.

Millaisia kelloja teillä on? Oletteko kelloihmisiä?