Heippa! Pahoittelut hiljaiselosta, meillä kävi taas perinteiset ja sekä muhun että Ottoon on iskenyt järjetön flunssa näin mukavasti ristiäisten alla. Mä oon jo paranemaan päin vaikka viimeiset pari päivää olikin ihan kamalia mutta Otto on sitten vuorostaan kipeänä, toivottavasti paranee lauantaiksi. Virallisestihan vauva täyttää kaksi kuukautta vasta perjantaina, mutta koska en usko ehtiväni vauvan kuulumisia silloin näin tarkasti kirjoittelemaan mä ajattelin tehdä tämän kuukausikatsauksen jo nyt. Musta on ihanaa kirjoittaa näitä kuukausipostauksia koska siinä saa muistiin kaikki tärkeimmät jutut (jotka on sitten helppo tarkistaa täältä ja lisätä myöhemmin vauvakirjaan kun vain saa aikaiseksi).

Meidän vauva on tässä kuukauden sisällä ottanut aivan huikean kasvuspurtin ja muuttunut kertaheitolla vastasyntyneestä vauvaksi. Vauva syö ja nukkuu, mutta jaksaa olla jo muutaman tunnin hereilläkin aina välillä. Joskus nukkuu ja syö koko päivän ja nukkuu vielä yönkin, joskus saattaa valvoa pari tuntia putkeen ja kerran taisi valvoa jopa neljä tuntia illalla jos oikein muistan. Vauva on kova seurustelemaan, hänellä on erittäin läpitunkevan tarkkaavainen katse ja hän tuijottelee todella mielellään meidän kaikkien nassuja.

Jokeltelu on nykyään arkipäivää, ei tarvitse paljoa houkutella että vauva alkaa kujertelemaan ja höpöttämään meille, mutta kaikkein kovimmat jokeltelut saavat osakseen olohuoneen kameraverhot ja vauvan oma pärstä peilissä. Peili on ihan paras, vauva katselisi itseään mielellään peilistä vaikka koko illan tai päivän. Oma lukunsa on myös kylpyhuoneen katto, tämä Tiarankin vauva-ajan suosikki. Ei hymyile koskaan meidän vauvat kenellekään niin leveästi kuin kylpyhuoneen katolle, siinä vain on sitä jotain!

Vauva nukkuu edelleen yönsä todella hyvin (kop! kop!) ja musta tuntuu että meidän typy on synnäriltä asti vain tiennyt yön ja päivän eron. Päivällä ollaan seurallisia ja höpötellään syötön jälkeen mutta yöllä vauva vain syö pikaisesti pitäen kokoajan silmiä kiinni ja jatkaa tyytyväisenä uniaan heti kun masu on täynnä. Näin on ollut siitä ensimmäisestä yöstä lähtien joka me kahdelleen sairaalassa vietettiin. Nukkumaan me laitetaan vauva yleensä samalla kun itse mennään (n. 00.00 aikoihin), sitten vauva herää syömään 5-6 aikaan aamulla ja seuraavan kerran silloin kun Tiarakin herää eli 8-9 aikaan. Vauva myös nukahtaa iltaisin itsekseen, hän ei ole moneen viikkoon nukahtanut iltaisin rinnalle vaan yleensä potkiskelee peittoa hetken aikaa ja ähertää jotain ja sitten vaan sammuu.

Vauvalla oli viikko sitten masuvaivoja parina iltana, mutta ne onneksi menivät ohitse eivätkä  ole jatkuneet. Silloin meidän Tula oli kyllä niin korvaamaton apu kun siinä vauvalla oli hyvä olla ja nukkua eikä itkettänyt! Täytyy toivoa etteivät masuvaivat palaa enää kiusaamaan meidän pikkuista, on ne niin inhottavia ja se tuntuu niin pahalta kun toinen on niin pieni eikä ymmärrä miksi sattuu.

2kk-neuvola meillä on vasta viikon kuluttua joten mittoja en vauvasta tiedä, 6vkon iässä ne olivat 4940g ja 56cm eli ihan komeat ainakin mun mielestä. Ainakin siitä päätellen miten vaatteet ovat muuttuneet roikkuvista ihonmyötäisiksi ja lahkeet pituudeltaan sopiviksi on neiti jatkanut kasvuaan hienosti. Ja on hänellä mahtavan pyöreät posketkin! Vauva on edelleen täysimetyksellä mistä mä olen enemmän kuin onnellinen, en olisi oikeasti ikinä voinut uskoa että imetys voi olla näin helppoa ja mukavaa.

Nyt täytyy lähteä niistämään nenää taas kerran ja toivoa että jollain ihmeen kaupalla onnistuttaisiin koko perhe olemaan edes suhteellisen terveitä ristiäispäivänä! Hyvää yötä kaikille teille ihanuuksille♥♥

Moikka! Meillä on ollut tosi kiva viikonloppu vaikka eilisen Otto viettikin töissä. Eilen hengailtiin meidän maailman parhaan  lempparinaapurin Oonan kanssa päivällä ja Tiara oli ihan innoissaan kun sai leikkiä Oonan kanssa legoilla. Käytiin pihalla ulkoilemassa ja muksujen nukkuessa höpöteltiin ummet ja lammet. Onneksi Tipallakin oli tekemistä sillä neiti ei meinannut pysyä pöksyissään sen jälkeen kun aamulla kerroin ohimennen että mummu ja Mörkö tulisivat. Kovasti Tipa suunnitteli kuinka sitten hän menisi mummun kanssa keinumaan ja ”Mörkö tulee, Tiara silittää vähän sievästi!”.

Iltapäivällä äiti sitten saapui Oulusta meille ja voin kertoa että ikinä en ole kuullut Tiaraa vielä niin iloisena tähän mennessä kuin eilen mummun astellessa ovesta sisään Mörkön kanssa! Tiara kiljui ja kikatti ja pyöri ympyrää ja halusi syliin ja halusi silittää Mörköä ja voi sitä riemun määrää. Ihana pieni! Musta on mielettömän ihanaa että meidän pitkästä välimatkasta huolimatta Tiaralla (ja toivottavasti tulevaisuudessa myös vauvalla) on upea ja ainutlaatuisen läheinen suhde mummuunsa.

Illalla Tiaran ja vauvan mentyä nukkumaan me hiippailtiin Oton kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen viettämään hetki ihan kahdestaan, ilman lapsia. Äiti jäi valvomaan lasten unta ja me mentiin tuohon läheiselle merenrannalle istuskelemaan tunniksi ja voi että teki hyvää. Istuttiin ja juteltiin ja halittiin, tunsin taas itseni ihan vastarakastuneeksi pikku-Iinaksi. On mulla aika ihana mies! Sitten oli ihana palata kotiin nuuskuttamaan vauvan varpaita♥

Sunnuntain asu / Paita ZARA / Housut BIKBOK / Kengät H&M / Laukku River Island / Aurinkolasit Gina Tricot

Tänään ollaan käyty kävelyllä ja Tiara kävi puistossa mun äidin kanssa leikkimässä. Ei ole neiti huolinut äitiä tai isiä koko päivänä kun vain mummu kelpaa! Kauppaan Tiara sentään lähti meidän kanssa vaikka mummu jäikin huilimaan, ja tuossa kuvassa on mun päivän asu kuvattuna kauppareissulla. Tuossa kuvauspaikalla tuuli ja mua naurattaa kun toi viimeinen kuva näyttää niin hassulta sen tuulen takia, oli pakko laittaa se siksi!

Kuvista varmaan välittyy Tiaran iloisen riehakas olemus? Neiti kaatui illalla rättiväsyneenä sänkyyn iloisen ja touhukkaan päivän jälkeen. Vauveli-ihana on ihan hirmuisesti alkanut jokeltelemaan ja hymyilemään, nyt saattaa jo satunnaisten kujerrusten lisäksi tulla pitkiä jokelluksia ja isojen hymyjen lisäksi mä vannon että toi pikkuneiti on hihitellyt pari kertaa, siltä se ainakin on kuulostanut! Ihania tyttöjä molemmat. Nyt alkaakin sitten puuhaa täynnä oleva ristiäisviikko, tätä on odotettu ja lauantaina neiti saa nimensä, iik!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, ootte parhaita♥♥

PS: Käykää blogin FB-sivuilla kurkkimassa ihana video meidän vauvan leveästä hymystä!

Heippa pitkästä aikaa! Mä oon juossut viime päivät pää kolmantena jalkana ties missä, kerron myöhemmin mahdollisesti lisää mun kiireiden syystä mutta tällä hetkellä en vielä paljasta enempää. Mutta sen verran voin sanoa että kädet on täynnä puuhaa, kirjaimellisesti! Olen kuitenkin kaiken kiireen keskellä koettanut nautiskella myös aivan mielettömistä kesäilmoista jotka viimein ovat viikkoja muusta Suomesta jäljessä rantautuneet myös tänne etelään. Ollaan ulkoiltu joka päivä ja tänään uskaltauduttiin Oton, muksujen ja pikkuneidin tulevan kummisedän kanssa ihan rannalle asti testaamaan Tiaran uusia bikineitä! Mä tosin olen niin pää pyörällä kaikesta että hienosti unohdin neidin bikinialaosan kotiin, niin tyypillistä. Mutta onneksi se ei menoa haitannut, Tiara pulikoi sitten sortsit jalassa ja hauskaa näytti olevan!

Tiara oli tänä kesänä vedestä paljon enemmän innoissaan kuin viime kesänä eikä olisi ollenkaan halunnut lähteä pois rannalta! Tiara istuskeli rantavedessä ja lätsytteli vettä sydämensä kyllyydestä ja huuteli innoissaan että ”Uimaan! Tiara osaaaa! Pinnalla!” Tiara on sanonut vaikka mitä ihanaa, hassua ja höppänää tällä viikolla ja oon kirjoitellut aina muistiin neidin parhaimpia väläytyksiä jotka ajattelin jakaa teillekin!

”Turva kiinni! Turva kiinni! Turva kiinni!… Vyö!”  Tiara puhuu siis rattaiden turvavyöstä ja huutelee tätä aina rattaissa istuskellessaan. Ei tietenkään ollenkaan kuulosta erehdyttävästi joltain muulta?

”Äiti, Tiara rakastaa sinua!” Tämän Tiara sanoi eilen kun hän ei saanut unta ja mä kävin vielä kerran sanomassa että äiti ja isi ja sisko rakastaa Tiaraa. Sydän suli kyllä niiiiiin pahasti kun neiti sieltä unisilla silmillä peiton mutkasta sanoi pienellä äänellä noin, aww♥

” Syönyt! Kiitos! Tiara pyyhkii itse kädet” Tämä on nyt vain yksi esimerkki asiasta jonka Tiara haluaa tehdä itse mutta neidillä on oikein kunnolla päällä nyt tämä minä itse -vaihe. Ja mikäs siinä, mukavaahan se on että Tiara opettelee tekemään asioita ihan itse!

”Pieni ystäväsikin” Mä en tiedä mitä Tipa tällä tarkoitti mutta näin hän tänään sanoi ja voi miten söpöltä se kuulosti! En tosin bongannut ketään pieniä ystäviä meidän kotoa?

”Tyttö poika tyttö tyttö poika pieni poikasia isi mitä ihmettä ne ovat?” 20kk ikäisen tajunnanvirtaa puuronsyönnin lomassa. Mitä ihmettä siellä taaperoiden päässä oikein liikkuu, hassuja juttuja? Ihana!

”Lämmintä, sopivaa, kuumaa, nam!” Niin olikohan se ruoka sitten sopivan lämpöistä vai ei? Ilmeisesti oli kun Tiara kuitenkin sanoi että ”nam!”. Ihana toinen kun pitää käydä kaikki vaihtoehdot läpi!

”Huomenta kaikilleni!” ja  ”Moi kaikilleni!” Tiara on hassu tyttö, hän opettelee taivuttamaan sanoja ja tällä hetkellä meneillään on ni-kausi. Aina ei taivutukset vielä mene aivan putkeen mutta usein onnistuvat oikein loistavasti! Tiara sanoo myös esim. omani, pupuni, leluni, isini, vauvani jne.

”Vauvaaaaa! Söpö! Rakas!” Tiara tykkää pusutella meidän pikkuneitiä ja aina muistaa kehaista vauvelia söpöksi siinä samalla, ihana!

Pienempi typy vain kasvaa kasvamistaan ja on aivan ihana äidin pikkupulla♥ Oon kuvannut muutaman ihanan videonkin jotka mun täytyy jakaa teille, mä en vain nyt saa niitä ladattua jostain syystä youtubeen joten joudutte odottelemaan vielä päivän tai pari! Mä olen vastaanottanut edelleen toiveita pikkuneidin nimen arvailupostauksesta – ja ajattelin että saatte vielä kerran arvailla neidin nimiä ennen ensiviikon ristiäisiä. Sellaisen myönnytyksen päätin jopa tehdä että paljastan pienen jutun neidin nimestä: Se ei ala T-kirjaimella. Koska niin moni arvaili että vauvan nimeksi tulisi jokin T-alkuinen nimi, niin paljastan nyt että ei tule jotta arvauksiin tulee vaihtelua! Ja etunimiä vauvalle tulee siis kolme kuten Tiarallakin on. Hauskaa nähdä millaisia veikkauksia tällä kertaa tulee!

Nyt mä siirryn Oton viereen sohvalle katsomaan Shamelessia (on muuten tosi hyvä sarja!) ja nautiskelemaan vähän herkkuleipiä. Hyvää yötä ja ihanaa loppuviikkoa kaikille!♥

Eilen me (kuten varmaan aika moni muukin perhe) suunnistettiin sukulaisen valmistujaisjuhliin ja nautittiin koko päivän ajan aivan upeasta säästä! Matka meiltä kotoa Vantaan puolelle oli pitkä mutta sujui mukavasti ja vaikka me pikkuisen eksyttiinkin kun ensimmäistä kertaa yritettiin kävellä asemalta juhlapaikalle kun ennen ollaan menty autolla, ei matka ollut yhtään paha vaan oikeasti oli ihanaa kävellä auringossa. Mäkin olin varmuuden vuoksi varustautunut varaballerinoilla niin ei kävelymatka onneksi senkään vuoksi tuntunut tuskaiselta.

Oli ihana saada eka kertaa synnytyksen jälkeen oikein laittautua kunnolla ja mä olinkin kovasti odottanut että saan pukeutua siihen Zaran keltaiseen mekkoon. Mekko ei ollut imetykseen soveltuva ollenkaan mutta onneksi kaikki vieraat viihtyivät hienosti ulkona kauniilla pihalla ja talon sisältä olisi löytynyt montakin vapaata imetyshuonetta mulle. Kaikki sujui siis kivasti senkin osalta kun kävin välillä aina syöttämässä vauvaa ja sitten vauva jatkoi uniaan tyytyväisenä. Paluumatkalla  kotiin vauvalle iski vielä junassa nälkä mutta onneksi juna oli uusi ja siisti lähijuna jonka vessassa mahtui imettämään ihan mukavasti.

Mekko / ZARA Laukku / River Island Kengät / ZARA

Korvakorut / H&M Aurinkolasit / Gina Tricot

Juhlissa riitti huippuherkullista ruokaa ja mukavia ihmisiä ja Tiara vipelsi innoissaan ympäri omakotitalon pihaa. Tiara tuntui  niin isolta tytöltä kun se vaan paineli menemään Oton serkkujen kanssa omille teilleen niinkuin isokin neiti ja jätti äidin ja isin istuskelemaan pihalle itsekseen. Tiara myös oppi kävelemään portaita ylös aivan itse mikä on tähän asti pelottanut neitiä tosi paljon ja tykästyi suloiseen Donna-koiraankin vaikka koiralla oli huomattavasti enemmän kokoa kun Tiaralle tutummalla Mörkö-koiralla. Oli kyllä kertakaikkiaan aivan mielettömän ihana päivä!

Kyllä tuollaisina päivinä Otto saa mut hetkeksi innostumaan ajatuksesta että muutettaisiin sinne Espooseen, hankittaisiin se omakotitalo isolla omalla pihalla ja iso koira pihalle lasten kanssa juoksentelemaan. Lapset tykkäisivät, me voitaisiin pitää grillijuhlia ystäville ja laittaa vaikka uima-allas omalle pihalle. Mutta sitten taas tälläisinä päivinä mikä meillä tänään on ollut, tuntuu ihanalta että viiden minuutin kävelymatkan päässä on meri, kansainvälistä tunnelmaa huokuva rantabulevardi ja mieletön hiekkaranta upeine terassikahviloineen ja lempparileikkipuistoineen. Kaikessa on puolensa!

Miten teidän viikonloppu sujui? Kiersittekö valmistujaisia vai valmistuitteko kenties itse? Onnea vielä kaikille jotka valmistuivat! ♥

Niin moni toivoi tutista luopumis -tarinaa että päätin sen sitten kirjoittaa! Tiara ei oikeastaan koskaan ole ollut hirveän kova syömään tuttia, vaan on syönyt sitä lähinnä päiväunilla, yöunilla ja silloin jos on ollut jokin harmi kuten flunssa tai se syksyinen vauvarokko. Hampaiden tulo on neidillä tapahtunut sen verran huomaamattomasti että Tiara ei ole niidenkään takia oikeastaan koskaan itkeskellyt tai syönyt tavallista enempää tuttia ainakaan niin että olisin kiinnittänyt siihen huomiota. Kai meidän neidillä on sitten aina ollut vain niin paljon asiaa että tutti on ollut tiellä!

1-vuotissynttäreiden aikoihin mä aloin tehdä niin että tutti oli aina sängyssä/vaunuissa jos ei ollut uniaika ja sitten toki annoin jos Tiara vaikka kaatui kävelyharjoituksissaan ja tuli pipi ja paha mieli. Meidän muuton aikoihin marraskuussa tuttipullo jäi kokonaan pois, siihen asti se oli ollut vielä käytössä yhden kerran iltaisin ennen yöunia. Tiara nukahti muuttopäivänä ilman iltamaitoa ja samalla mä heitin kaikki tuttipullot roskikseen ja päätin että tuttipullon käyttö oli nyt siinä. Eikä Tiara kertaakaan itkeskellyt tai kysellyt iltamaidon perään, kai se oli äidille enemmän jännittävä asia kuin Tiaralle.

Tutin kanssa en pitänyt kiirettä, koska Tiara ei ole sitä niin paljoa syönyt että se olisi hirveästi haitaksi hampaille vaikka luopumisessa olisikin kestänyt pidempään. Alkukeväällä mietin hetken että oltaisiin jätetty tutti pois ennen pikkusiskon syntymää, mutta päätettiin sitten Oton kanssa että antaa Tiaran syödä tuttia vielä. Olisi tuntunut ilkeältä viedä tutti ennen niin isoa muutosta! Kun pikkusiskon syntymä ei sitten ollutkaan Tiaralle niin traumoja aiheuttava ja mullistava elämänmuutos kuin mitä etukäteen ajattelin, olen vain odotellut sopivaa hetkeä tutista luopumiselle.

Tipa 1kk

Tiistaina sitten sopivasti mä en kertakaikkiaan löytänyt tuttia mistään kun Tiara oli menossa päiväunille ja päätin että kokeilen mitä tapahtuu jos en annakaan tuttia. Sanoin Tiaralle tutin menneen hukkaan ja Tiara tyytyi siihen. Neiti totesi itse vielä perään että ”Iso tyttö, ei tartte!” ja jäi reippaasti omaan sänkyynsä höpöttelemään. ”Voiko tää oikeasti käydä muka näin helposti?” mä ajattelin ja eihän se ihan sitten niin helposti mennyt. Tiara höpötteli yli tunnin omassa sängyssään saamatta unta ollenkaan ja sitten mä kävin hakemassa hänet ja hän iloisena toivotti ”Huomenta kaikille!”. Ei siis nukkunut sekuntiakaan.

Mä en kuitenkaan halunnut luovuttaa, koska tiesin että kun päikkärit jäi välistä niin nukahtaminen käy illalla vielä tavallistakin nopeammin, luultavasti siis myös ilman tuttia. Illalla sitten tavalliseen tapaan laitettiin Tiara nukkumaan, annettiin puput kainaloon ja toivotettiin hyvät yöt. Tiara kerran sievästi totesi että ”Tutti hukassa, äiti etsimässä!” johon sanoin että äiti ei löytänyt tuttia ja taas Tipa onneksi otti ihan lunkisti ja laittoi pään ihan tyytyväisenä tyynyyn. Tiara höpötteli varttitunnin ja nukahti sitten, jes!

Ensimmäisen nukahtamisen jälkeen mä olin vakuuttunut että nyt tämä onnistui ja sen jälkeen ei ole tuttia näkynyt Tiaran suussa. Tiara ei myöskään ole varastanut vauvan tutteja, eikä enää kysellyt tutin perään. Sen sijaan iltarutiineista on tullut sitäkin tärkeämpiä (sen lisäksi että ennen piti käydä äiti, isi ja sisko läpi kun mietittiin ketkä rakastavat Tiaraa on nykyään mukana myös mummu, Mörkö ja miljoona kaveria, jokainen yksitellen ja jos joku unohtuu välistä niin Tiara huomauttaa heti asiasta). Vaan eipä se haittaa! Nukahtamisessa kestää Tiaralla edelleen hieman kauemmin kuin ilman tuttia, mutta Tiara on aina jäänyt tosi sievästi sänkyyn itsekseen eikä ole sieltä kiipeillyt omin luvin pois vaikkei uni olekaan heti tullut että se ei mua stressaa todellakaan jos hän hetkisen pidempään selittää omiaan sängyssä ennen kuin uni tulee.

Tipa 6kk

Meillä tämä kävi helpoiten näin, etten alkanut höpöttelemään mitään että tutti viedään oravavauvoille/annetaan siskolle ym. koska Tiara tyytyi noin hienosti siihen että se vain meni hukkaan. Joskus yksinkertainenkin vain toimii, eikö!