Korkeamäki ja Linnansaari vai miten se meni

08.08.2012
Viime viikolla päästiin siis vihdoinkin käymään Korkeasaaressa ja Lintsillä kuten mainostinkin täällä jo etukäteen! Molemmille reissuille sattui aivan mahtavat ilmat ja meillä oli enemmän kuin mukavaa. Otto oli ihanasti töissä molempina päivinä, eikä päässyt mukaan mutta onneksi meillä on tiedossa murun kanssa vielä syksymmällä toinenkin Lintsireissu ja Korkeasaareen nyt pääsee milloin vaan! Lintsillä mä kiersin laitteita mun 8-vuotiaan serkun kanssa ja otettiin molemmille vain pikkuhupi-rannekkeet kun en mä olis ypöyksin viitsinyt niihin isompien laitteisiin mennä (tai uskaltanut :D). Tiarakin sai ikioman vauvahupitarran ja neiti pääsikin mun kanssa kokeilemaan hepparataa, kotkotia ja panoraamaakin. Panoraaman kyydissä yläilmoissa pallero oli aivan liekeissä ja seisoi vain lasista seinää vasten alas Helsinkiin tuijotellen. Ei vissiin korkeanpaikankammoa täällä havaittavissa?
 Ihan ensimmäisenä piti tietenkin poseerata coolisti Hurjakurun vesiputouksen edessä!
 Tirriskä pääsi ensimmäistä kertaa elämässään sporaan (ei se varmaan itse kyllä huomannut metroon tai bussiin mitään eroa, mut olipahan taas uusi eka kerta ekojen kertojen listaan :D). Mä tein äidille tollasen nutturakampauksen johon äiti ihastui!

 Tässä kuvia hurjan jännittävästä Kotkotista, Tiara katseli aivan ihmeissään ja me laskettiin serkkuni kanssa punahuivisia ankkoja jotka olivat kuulemma menneet kanaemolta hukkaan.

 Kirnussa, eli tuossa oranssissa hullun näköisessä laitteessa mä oon kerran käynytkin ja ens kerralla meen kyllä uudestaan kun nyt en päässyt! Kummitusjuna oli meillä ihan eka juttu johon mentiin ja vaikka se pelottikin ekaksi mun serkkua niin loppumatkasta jo nauratti että eihän se ollutkaan yhtään paha!
 Syömässä me käytiin Lintsin uuden Kattila -ravintolamaailman Lihapullabaarissa. Ruoka oli tosi hyvää ja kuvassakin näkyvällä lastenannoksella mulla tuli ainakin maha ihan täyteen! Ainoa miinus oli ruuan suolaisuus, en tosiaan uskaltaisi lapselle antaa Lihapullabaarin ruokaa kun mun äidin ja mun serkun ranskalaisetkin joita maistoin oikein ui suolassa. Yleensä kun syö ravintolaranskalaisia niin tekee mieli laittaa lisäsuolaa mutta noihin sitä ei kyllä tarvinnut, mieluummin olis ottanut vähän pois jos ois voinut.
 Heppa-ajelusta neiti tykkäsi kovasti, kikatteli ja istui kiltisti kyydissä. Enpä muista milloin oon viimeksi noilla hepoilla ratsastellut, varmaan ala-asteella tai tarhassa. Eihän se tässä iässä enää mikään kovin mullistava kokemus ole mutta varmasti Tiaralle se oli oikein kiva juttu! Alhaalla oikealla oleva kuva on otettu panoraamassa ennen kuin se kohosi korkeuksiin!
Panoraamasta sai kyllä kivasti katseltua koko Helsinkiä ja oli hauska bongailla tuttuja maisemia!
Korkeasaaressa käytiin siis sunnuntaina ja matka sinne taittui kätevästi bussilla. Päivä oli tosi kaunis, mutta aika tuulinen ja mulla oli tosi kylmä välillä farkuista ja villapaidasta huolimatta. Meidän vierailuajankohta oli ehkä vähän huono, kaikki kissaeläimet olivat nukkumassa ja taisipa kaikkia muitakin siellä väsyttää, mutta bongattiin me silti monta hauskaa eläintä! 
 Tiara odottaa bussia ihanissa ballerinoissaan! Ja Tirriskälle oli kyllä vaunuihin peitto ettei neiti suinkaan paleltunut tuulesta huolimatta onneksi, piti vain ilmoittaa ettei kukaan huolestu aiheettomasti Tiaran terveydestä. Mä rakastan tuota pupupaitaa, se sopikin hyvin Korkeasaaren eläinteemaan!
 Ihania tyttöjä molemmat! Minun rakkaita! Mun serkusta oli kyllä niin paljon seuraa Tiaralle koko viikon reissun ajan että ei Tiara pahemmin muhun päin edes vilkuillutkaan.
 Amurintiikeri nukkumassa, oon aika iloinen että sain kerrankin tiikeristä kuvan napattua, vaikkakin nukkuvana! Noi halailevat kamelit oli tosi suloisia, otin niistä varmaan sata kuvaa ja kilpikonnatkin olivat hurjan hellyyttäviä. Eniten ihastuin (kuten tavallista) kuitenkin näihin seuraaviin pikku hippiäisiin:
 MANGUSTEJA! Ne ovat ihania ja varsinkin noi kaksi toisiaan hellivää yksilöä olivat aivan liian söpöjä!
 Riikinkukkoja Korkeasaaressa pyöri ympäriinsä ihan pilvin pimein, tääkin kuvissa näkyvä kaveri tuli varmaan metrin päähän meistä tepastelemaan ja mua vähän pelotti!
 Paluumatkalla otettiin allemme vanha kunnon Vispilä ja tultiin siis lautalla pois saarelta. Tiara viihtyi lautalla tosi hyvin ja katseli innoissaan ikkunasta ulos. Meitä vastapäätä istahti joku söpö pikkupoika jolle
Tiara höpötteli myös innoissaan ja esitteli uutta hali-apinaansa jonka mummu nappasi mukaan Korkeasaaren krääsäkaupasta.
 
Meillä oli tosi kivat reissut kyllä molempiin paikkoihin ja varmasti ensi kesänä on vieläkin mahtavampaa kun Tiarakin ymmärtää vähän enemmän kaikesta. Yllättävän kiinnostunut se kuitenkin oli Lintsillä laitteista ja Korkeasaaressa niistä eläimistä jotka se huomasi, oletin että ei olisi ihan noinkaan paljoa vielä hiffannut.
Mikä on teidän lemppari huvipuisto? Entäs eläintarha? Mä oon käynyt huvipuistoissa ja eläintarhoissa Ruotsissa, Englannissa ja Irlannissa ja vaikka nää Suomen ylpeydet onkin vähän pienempiä ja kotikutoisempia niin niistä mulla on paljon hyviä muistoja ja niistä tykkään kaikkein eniten! Vaikka sitä en kyllä kiellä etteivätkö Dublin Zoon ihanat norsut olis vieneet mun sydäntä jo pikkutyttönä!

Toivepostaus: Vauva-Iina

30.06.2012
Mulla olis nyt ainakin muutama vauvakuva teille musta ja lapsuusajan kuvia muutenkin! Laiskuudesta (ja flunssasta) johtuen mä en jaksanut skannata kuvia äidillä koneelle vaan räpsin niistä vain kameralla kuvat joten muutama kuva on valitettavasti suht huonolaatuinen, mutta ehkäpä noista nyt jotain käsitystä saa. Otin mukaan myös mun äidin vauvakuvan, kun kaikki aina sanoo et ollaan äidin kanssa ihan saman näköisiä ja sitten myös Tiarasta kuvan ihan vertailun vuoksi niin saatte halutessanne itse sanoa keneltä kukakin näyttää vai näyttääkö keneltäkään. Lisäsin myös pari Oton lapsuuskuvaa, mutta Otosta meillä ei ollut vauvakuvia niin en niitä saanut laitettua.

Mun kuva taitaa olla vuodelta 1992 ja Äidin vuodelta 1961, Tiaran kuva 2012 😀
Minä vastasyntyneenä Kätilöopiston sairaalassa
Parin viikon ikäisenä äidin sylissä<3
Nalle puh 😀
Tässäkin oon muutaman viikon vanha!
Ristiäiset 2.11.1991
Minä n. 4kk vanhana
Puolivuotiaana? 😀
Samanikäisenä suunnilleen kuin Tiara nyt eli n. 9kk
Mä söin kuulemma aina tuttia tolleen, ei ole kyllä ihmekään et oon joutunu käymään yhdeksän vuotta oikomishoidossa :DD
1v -synttäreillä!
Ja tää myös 1v-synttäreiltä, hieno mekko vaan vaihdettu päälle 😀
Valokuvaamossa otettu 1v -kuva
Äidin ottama 1v -kuva :DD
Oon itse ”tosi hienosti” pienenä leikannut kuviosaksilla näitä kuvia ja liimannut mun omaan albumiin 😀 Mutta nää on siis 2v- ja 3v-synttäreiltä nää kuvat
tarhakuva vuodelta 1993 😀
Tarhakuva vuodelta 1995
Tarhakuva vuodelta 1997
7-vuotissynttärit
Eka koulukuva!
Tokaluokan koulukuva
Viidennen luokan koulukuva josta löysin vaan minipienen version ja siksi kuvanlaatu on kökkö

Kutosluokka ja sama homma kuvan kanssa
Tää on vissiin ysiluokalta, mä jumaloin mun upeita meikkaustaitoja…NOT 😀
Lukion ekalta kun olin vielä kiltti ja ahkera oppilas 😀
Lukion tokalta 😀 Kiva muutos vuodessa XD Kolmosella en sitten jaksanut enää raahautua kouluun ”jonkin koulukuvauksen” takia 😀
Ja tää on vuodelta 2010 ku opiskelin parturikampaajaksi :DD
Minun ihana muru <3
Kuin söpö voi toinen olla?<3
No mitäs mieltä ootte? Näyttääkö Tiara enemmän isiltä vai äidiltä? Mun mielestä Tiara on ihan täysin Oton näköinen, varsinkin silmistä! Mut sen mäkin oon kyllä huomannu et näytän kyllä paljon mun äidiltä, noista vauvakuvista just huomaa sen tosi hyvin.

Mä alan nyt siivoilemaan lauantain kunniaksi Tiaran kanssa, saapas nähdä mitä meidän siivoamisesta tulee (varmaan menee kuten perinteisesti et Tiara sotkee ja mä siivoan). Mä tuun illalla tai viimeistään huomenna postailemaan vähän tän viikon kuulumisia ja kertomaan ihanasta salainen blogiystävä -paketista jonka vastaanotin tällä viikolla! Ihanaa lauantaita kaikille<3


Uusia taitoja ja kipee mami

16.02.2012
Moikka taas, täältä mä kirjottelen kipeenä, taas! En sentään oo ollut niin usein kipeenä tänä talvena, mitä viime talvena olin ja pikkuneidille ei onneksi oo tarttunut mun flunssat. Eilinen meni ihan sängynpohjalla, mut tänään on ollut jo paljon parempi fiilis. Hyvä että on koska mulla on huomenna hommaa, meidän perhetuttu tulee tänne aamulla ja mä pääsen tekemään maskeerausjuttuja, nimittäin vanhojentanssimeikit! Odotan niin innolla! Oon jo pari vuotta tehnyt aina vanhojentanssipäivänä jollekin kampauksen tai meikit, viime vuonna tein Tiaran kummitätsylle Nonalle ja pari vuotta sitten toiselle kummitädille Emmikselle. Mä rakastan meikata mun kavereita ja aion kyllä parturi-kampaajan ammatin lisäksi opiskella myös maskeeraajaksi tän elämän aikana!
                      Huomenna illalla meille on sitten ainakin näillä näkymin tulossa mun vanhoja tarhakavereita käymään, pitäis vähän siivoilla ja ehkäpä leipoa jotain hyvää. Nyt alan olla kyllästynyt juustokakkuun, jotain muuta pitää siis keksiä, mutta mitä? Suklaata tekisi mieli, mut ei mitään perus mokkapaloja, niistä sain yliannostuksen raskausaikana ja nyt ällöttää. Saapas nähdä mitä keksitään, mulle saa ehdottaa jos on jotain huippuja ja ennenkaikkea helppoja leipomusreseptejä, koska mä en oo mikään maailman jauhopeukaloin ihminen vaikka leipoa tykkäänkin..
                     Ystävänpäivänä käytiin siis Oton kanssa lounaalla Cafe Picnicissä, vähän kanapatonkia napaan ja silleen. Äiti nappasi musta pari päivän asu -kuvaa ja itse otin pitkästä aikaa muutaman pärstäkuvankin jopa. Löysin mun farkkupaidan pitkästä aikaa, muistan kun kokeilin sitä päälle joskus ihan synnytyksen jälkeen ja sain napit vaan vaivoin kiinni, nyt se meni päälle taas ilman mitään ongelmia. Mittasin tästä innostuneena mun vyötärönympäryksen, synnytyksen jälkeen se oli 72cm (!!!) mutta nyt vyötärökin on vihdoin palautunut ja mitta oli jo vähän miellyttävämpi 60cm, vielä ois sentti matkaa synnytystä edeltäneeseen mittaan. Mutta tässäpä olisi ”muutama” kuvanen:

Päivän asu
Farkkupaita, farkkuleggingsit – Gina Tricot
Vyö – Vero Moda
Kengät – Dinsko
                     Tää viikko, tai oikeastaan toi yksi maanantaipäivä oli ihan hullu! Tiara oppi saman päivän aikana kääntymään kunnolla masulleen ja päristämään kielellä. Siitä asti meillä on sylki lentänyt kokoajan kun neiti päristelee niin maan perkeleesti, kuinka söpö voi toinen olla? Noiden lisäksi Tiara on päättänyt että nyt on se hetki kun lattialla makaaminen ei enää riitä, vaan pitää päästä eteenpäin. Ennen neiti makoili masulleen tyytyväisenä ja tuijotteli leluja tai söi nyrkkejä, nykyään masulleen ”makaaminen” on yhtä ryömimisyritystä, pylly nousee ylös, jalat menee koukkuun alle, käsillä vedetään peitosta, jaloilla potkitaan vimmatusti ja tuloksena päästään pari senttiä suuntaan tai toiseen. Pari senttiä ei riitä Tiaralle, sitten se luovuttaa, syö hetken nyrkkiä ja aloittaa saman homman alusta. Onneksi vielä ei oo tullut ainakaan mitään turhautumiskiukkuja siitä ettei neiti pääse eteenpäin vaan se on aina kiltisti luovuttanut ja yrittänyt sitten uudestaan.
                      Tiaralla on myös tullut ihan hirveän kova tarve saada seisoa, sylissäkin kokoajan yrittää päästä pystyyn ja painaa jalkapohjia mun jalkoja vasten ja käsistä/kainaloista kiinni pidettäessä pysyykin jo ihan hyvin hetken pystyssä ja seisoo niin terhakkaasti. Hassua että se seisomistarve tulee näin aikaisin vaikka varmasti menee vielä monta kuukautta ennen kun Tiara seisoo edes tukea vasten itse. On se kyllä vaan niin ihana neiti, äidin rakkain kulta! Ainiin, ja meillä pääsi taas pikkuvauvatumput takasin käyttöön, neiti on syönyt vasenta nyrkkiä niin ahkerasti että nimettömästä (?!?!? miks just nimetön eikä vaikka peukalo?!?!?!) lähtee nahka. Laitettiin siihen sitten vähän rasvaa ja vauvatumppu päälle niin saa iho parantua rauhassa, onneksi sillä on toinen nyrkki vielä jota voi syödä niin ei haittaa toi yksi tumppu. Aika liikkis toinen, pitää niin kovasti syödä nyrkkiä että nahkatkin lähtee. Tuttikaan ei oikeestaan kelpaa muulloin kun päikkäreillä kun ne on vaan ne nyrkit mitkä neidille maistuu. 
                       Teinpäs teille tosi ”upeen” giffin meidän ihanasta neidistä joka koittaa ryömiä! Ja tässä myös pari muuta ihanaa kuvaa Tirriäisestä<3

”Mullapa onki kaks leluu yhtäaikaa! Lällälläää!”

”En mä kuolaa paljoo. Ihan oikeesti!”

”Mummun sylissä on maailman parasta!”
Nyt mä alan syöttämään tota ipanaa joka tuolta kuulostaa heräilevän, mutta palaillaan! Tulossa ainakin kuvia huomisista vanhojentanssimeikeistä ja ehkäpä huomisesta 1-vuotispäivästä, arvaakohan kukaan mistä on huomenna tasan vuosi? Tuntuu että tää vuosi on täynnä näitä 1-vuotispäiviä, tää on kivaa. Kokoajan tuntuu että on aihetta juhlaan ja vanhojen muisteluun, vaikkei ne niin isoja juttuja oliskaan. Mutta näistä lisää myöhemmin, nyt adios! Ootte parhaita! <3

Meille on muuttanut mölyapina

05.02.2012
Meil on ollu kyl ihan paras viikonloppu pitkään aikaan! Ihan oikeesti, ollaan naurettu vedet silmissä tolle meidän ipanalle joka on maailman ihanin mölyapina! Mä luulin ennen et Tiara oli äänekäs ku meille sanottiin neuvolassa jo kaks kuukautta sitten että Tiara ääntelee tosi paljon, mut siis nykyään toi on aivan toista luokkaa. Tiara huutaa ja nauraa ja hihkuu ja mölisee muutenvaan, ihan kokoajan!  Tiaran rauhallinen iltahetki; yökkäreiden vaihtokin muuttui äsken vuosisadan hauskimmaksi leikiksi kun isi erehty vähän kutittamaan ja Tiaran kiljunnasta innostuneena jatkoi sitten kutitusta, saapa nähdä mihin aikaan illasta Tiara on rauhottunut tarpeeksi sen huutonauruhepulikohtauksesta, yleensä kun tähän aikaan meillä on valot pimeenä ja Tiara syö tuttia peiton kanssa sitterissä ja odottelee iltavelliä.
                         Ja hei mikä vierastus? Puhuinko mä jostain sellasesta? Ei meillä oo kyllä siitä enää tietoakaan, Tiara ja mun äiti on ihan bestiksiä nykyään. Vaikka Tiaralla ei silmät meinais pysyä auki ku väsyttää niin paljon nii mummulle voi silti nauraa ja selittää ummet ja lammet, vaikka silmät puoliummessa sitten. Sitten se nukahtaa omaan selityksen, turvallisesti mummun viereen olkkarin vierassängylle. Oli ne aika liikkiksiä kun siinä nukku Tirriskä, mummu ja Mörkö yhdessä päiväunia. Ja katottiin kyllä ettei Mörkö mitenkään mene Tiaran päälle ja ollaan muutenkin katottu ettei Tiara huido Mörköä haavaan tai ettei mörkö nuole Tiaran naamaa tai käsiä.
                         Perjantaina äiti toi sen syöttötuolin meille. No sitä ei olla saatu vielä maalattua, tietenkään. Ei me koskaan saada mitään aikaiseksi ihan heti, mutta eipä sen ole niin väliäkään. Mainiosti neiti näytti tuolissa viihtyvän naurusta ja selkeästi helpottuneesta soseensyönnistä päätellen. Sose näyttää olevan nyt suurta herkkua ja neiti oikeen avaa suun apposen ammolleen kun lusikka lähestyy! Jes! Ja turhaan mä huolehdin siitä että Tiara ois vielä liian pieni siihen tuoliin, niin terhakkaana se siinä istuskeli että enää ei epäilytä ollenkaan.
                          Ruuasta puheenollen, käytiin eilen Kampin Memphisissä syömässä ja oli kyllä ihan mielettömän hyvää sapuskaa. Mä otin Halloumi-burgerin vaikken yleensä koskaan tilaa kasvisruokaa mutta oli kyllä loistava päätös, se oli nimittäin ihan törkeen hyvää! Oli ihana käydä ravintolassa syömässä ja viettää vapaapäivää ruuanlaitosta. Tänään sitten innostuttiin ja leivottiin juustokakkua, tällä kertaa vanilja-mustikkarahkatäytteellä, mutta muuten samalla ohjeella kuin viimeksi. Tuli tosi hyvää kakkua ja toi ohje on niin ihanan helppo, ja helppoa on myös sen muuntelu; vaihtaa vaan eri makuiseen rahkaan ja avot!
                       Ainut varjopuoli tässä viikonlopussa on se Mörkön iso haava josta kerroin viime sunnuntaina, vai oliko se maanantai? Haava oli ensin jo hyvää vauhtia paranemassa mutta perjantain jälkeen se on alkanut märkimään oikein urakalla säännöllisestä puhdistuksesta huolimatta ja huomenna on tiedossa taas eläinlääkärireissu. Toinen on niin raukka kun selvästi huomaa että haava on arka ja voi että se on pahan näköinenkin! Toivottavasti lääkäri huomenna keksii jotain ja haavan sais pian paranemaan. Tuntuu niin pahalta kun pitää vaan seurata vierestä eikä voi auttaa, eikä Mörkö suostu syömään edes sen maksanmakuisia särkylääkkeitäkään :S
                       Koska mä en tänään jaksa tapella bloggerin kanssa, mä lisään nyt kuvat poikkeuksellisesti yhtenä läjänä tähän tekstien alle, toivottavasti ei haittaa! Tää on vähän niinku meidän viikonloppu kuvina!

 Memphis<3

 Päivän asu:
Neuletakki – Ellos
Mekko, koru, leggingsit – H&M
Sukkahousut – Seppälä
Ehkä maailman fiksuin ilme?

Ravintolassa, odoteltiin ruokia 50 (!!) minuuttia, mut oli kyllä sen arvostakin!

Mun puoliksi syöty halloumiburgeri<3
Jötkäle isin sylissä<3

Söpöimmät<3

Meillä oli ruokalaput pesussa mut neidille piti kehittää jonkunlainen suojaratkasu koska meidän keittiössä on kylmä kun partsin ovi vetää joten  Tirriskä ei voinu olla ilman paitaakaan, puettiin sille sitten mun vanha bambi t-paita 😀

Kyllä nauratti ku oli ihan liian iso paita!

Tyytyväinen Tirriskä uudessa syöttötuolissaan<3

”Ei hitsi tää on JÄNNÄ!”

”Mut kyl meitsi händlää tän, mä otan nyt ihan coolisti!”

”Hei en mä sotkenu ku ihan vähä, eiks ni!”

”Äitiiiiiii! Voinksmä pliispliispliis laittaa hetkeks nyrkin suuhun? Se on nii hyvää dipattuna soseeseen!!”

”Tää on paljon paremman makusta ku saan istuu ihmisten ilmoilla eikä tarvi lattianrajasta tihrustaa!”

”Kyllä nyt hymyilyttää!”

”No okei voin mä nopsaa poseeraa kamerallekki, eiks se niin oo et tähden pitää näyttää hyvält jopa sillon ku se syö ja kattokaa kuin tyylikäs mä oon ku mä syön ;))”

Meidän karvapallero<3 Raukka ku joutuu pitään tota tötsää päässä 🙁

Äiti ja Tirriskä alkamassa päikkäreille, neiti päätti vetästä peiton korville!

Tossa on toi Mörkön haava, se on ihan hirmu pahan näkönen ja mä oisin halunnu viedä sen lääkäriin jo sata kertaa mut meidän on pitäny kuulemma vaan ”seurata” sitä. Huomenna me kyl viedään se vaikka mikä ois!

Otto murskaa keksejä kakkupohjaan, ihana muru<3

Juustokakkusörsselit!

Valmis kakku! Ulkonäkö ei ehkä oo maailman paras niinkun ei mun tuotoksissa yleensäkään mut maku oli mitä mainioin!

Nyt mä alan syömään vielä pikkusen juustokakkua ja sitten voisin käpertyä murun viereen peiton alle ja kattoo vaikka leffaa, Tiarakin meni jo nukkumaan. Ihanaa viikonalkua teille kaikille!


Ihana perjantai

09.12.2011

Tänään on ollu niin kiva päivä vaikkei mitään niin erityistä ookaan tullu tehtyä, on nimittäin maailman ihaninta olla sisällä maailman ihanimman vauvan, miehen ja äidin kaa ja katella ku ulkona myrskyää oikein olan takaa. Kiitos Oton mun ei tarvinnu tänään pistää nenää ovesta ulos tiskirätin kokosten räntäpisaroiden kskelle kun tuo ihana muru kävi kaupassa töistä tullessaan. Ollaan vaan oltu ja nautittu ihanista jouluvaloista, glögistä ja tuon ihanan pikkumurusen naurusta ja juttelusta. Mikään ei voita sitä ihanaa kikatusta ja kurlutusta mikä tostä tytöstä lähtee♥ Toinen ilon aihe mulle oli ku sain vihdoinkin pukea Tiaralle farkkuleggingsit, kesällä ostin noi ja oon siitä asti oottanu et saan laittaa ne sille päälle! Pienet on ilot mulla mutta eipä se varmaan haittaa jos tuun noinkin pikkusesta jutusta iloseksi! Tässä meidän iso pieni Tikru farkkuleggingssit jalassa:

”Hähää sylkäsenpäs tutin pois ku naurattaa!”

”Ei vitsi tuol on kamera, pakko vähä poseeraa”

”Mullapa onki maailman paras isi!”

”Isin selän päällä on hyvä makoilla ku voi samalla potkia isin pyllyä, hahhah!”

”Kattokaa ku mul on ison tytön housut!”

”Hmm.. Pitäisköhän tässä alkaa nukkumaan, noeii laskin leikkiä, en mä aio nukkua ollenkaan!”

Mutta unipas vei voiton ja Tiara sammu ku saunalamppu päikkäreille♥

Ihana uninen Tikru♥

On kyl ollu niin ihanaa ku äiti on taas ollu meillä, kyllä se vaan on maailman ihanin äiti ja paras mummu Tiaralle! On ihana kattoo miten iloseksi Tiara ja äiti tekee toisensa, molemmat selittää taukoamatta ja naureskelee vaan toisilleen. Mullekki isovanhemmat on aina ollu tärkeitä ja tottakai äiti myös nii mä haluan että Tiaralla on yhtä läheiset välit omaan mummuunsa kun mullakin on. Ja vaikka äiti onkin parantunu tosi hyvin kaikista sairauksistaan niin kyllä mä oon huomannu vielä huikean piristymisen äidin olemuksessa sen jälkeen kun se ekan kerran näki tuon ihanan  palleron. Se on kyllä tehny meidän kaikkien elämästä niin mielettömän paljon ihanampaa.♥

Oon myös huomannu toisenkin asian jonka haluan omasta lapsuudesta siirtää Tiaralle; kirjojen lukemisen. Äiti on aina lukenu mulle paljon ja mä oon kunnon lukutoukka ollu aina, parhaimpina lukuaikoina luin kolmesta neljään normaalimittasta romaania päivässä. Mutta tosiaan, on niin ihanaa kun toi pallero on alkanu kiinnittämään niin paljon huomiota asioihin ja tänäänkin me luettiin pitkän aikaa. Se on ihan mieletöntä miten noin pieni jaksaa keskittyä jo kirjojen katseluun niin hyvin. Kaikki katselu- ja lorukirjat tuli kahlattua läpi ennen kun  Tiaralle tuli nälkä, muuten ois varmaan luettu vieläkin pidempään. Tykkäättekö te lukea vauvoillenne/lapsillenne? Millaisia lapsuudesta opittuja tapoja teillä on joita haluaisitte siirtää lapsillenne?

Aamulla Tiara nukkui pitkään ja mulla oli tylsää niin väkersin itelleni kiharat päähän. Onneksi en lähteny ulos ku ne ois menny pilalle sillä sekunnilla ku oisin astunu ovesta ulos 😀 Mut nyt meni hyvät kiharat hukkaan ku hengasin vaan kotona mutta ei se oo niin vakavaa 😀

Sellanen perjantai meillä, mites teillä? Ihanaa viikonloppua kaikille teille♥