Tämä 18x jatka lausetta -postausidea alkoi näkyä blogeissa just ennen meidän reissua, ja mun piti toteuttaa tämä jo reissun ajaksi ajastettuihin teksteihin mutta en vaan ehtinyt kun oltiin niin paljon kipeänä. Nyt kuitenkin halusin vastata näihin koska mä vaan kertakaikkiaan rakastan näitä tällaisia lauseiden jatkamisjuttuja. Varsinkin on hauskaa lukea monien eri tyyppien vastauksia, sillä on hassua huomata miten eritavalla ihmiset vastaavat samoihin juttuihin. Tässä tulevat siis minun vastaukset!

En ymmärrä… Miksi bussikuskit eivät laske sitä bussin lattiaa silloin kun kyytiin tulee rattaita tai pikkulapsia. Sitä vartenhan busseissa on madallettavat lattiat että jos kyytiin on tulossa pyörätuoli tai rattaat, tai jäämässä pois, niin on helpompaa. Joskus pudotusta bussista maahan on yli puoli metriä kun he eivät laske sitä lattiaa.

Seuraavaksi ajattelin… Herkutella Oton tekemällä iltapalalla ja katsoa Netflixiä.

Viime aikoina… Elämä on tuntunut olevan yhtä vuoristorataa päivästä toiseen. Välillä hirveää epätoivoa lasten kanssa keskellä yötä lastenklinikalla, välillä taas elämän parhaita hetkiä rantalomalla Mallorcalla. Vaikka rakastankin niitä elämän tähtihetkiä, niin sellainen tasainen perusarki olisi juuri nyt ihan paras homma. Tämä viikko on jo tuntunut tasaisemmalta, uskaltaisikohan sitä jo toivoa että näin jatkuisi pidempäänkin?

En osaa päättää… Minkä väristä huulipunaa ostan. Kaikki muu meikkien ostaminen on ihan iisiä, mutta huulipuna – auta armias! Viimeksi lentokentällä mietin vartin eri sävyjen välillä ja lopulta en ostanut mitään kun en osannut päättää.

Muistan ikuisesti… Kun kerroin Otolle että olen raskaana. Se hetki muutti meidän elämän ihan kokonaan.

Päivän paras juttu… Oli varmaankin tanssinäytös – tai sitten se että meillä oli loman jälkeen ensimmäinen kokonainen päivä yhdessä koko perheen kanssa eikä mitään suunnitelmia aamuisen tanssinäytöksen jälkeen. Me siis vaan öllötettiin kotona vesisadetta paossa näytöksen jälkeen, lakattiin kynsiä parvekkeella tyttöjen kanssa, tehtiin iisiä ruokaa ja katsottiin Kuinka kouluttaa lohikäärmeesi -leffa Netflixistä yhdessä koko perhe.

Noloa myöntää, mutta… Mä olen tosi huono pitämään jalkani kauniina ja kesäkunnossa. En koskaan muista lakata varpaankynsiä tai rasvata kuivia kohtia ennenkuin olen jo sandaaleissa Esplanadilla ja mietin että ”hupsista!”.

Viikko sitten… Me lennettiin Mallorcalta kotiin, voi nyyhkis! Zelda nukkui mun sylissä kolme tuntia lentokoneessa ja se oli ihanaa vaikka lämmin tulikin. Tuli ihan mieleen ne ajat kun hän oli vielä pieni tuhiseva vauveli.

Kaikista pahinta on… Kun oma läheinen sairastuu ja voi huonosti, oli kyseessä isompi tai pienempi sairaus.

Salainen taitoni on… Olen tosi super nopea naputtelemaan puhelimella. Jopa mun työkaverit jotka työkseen koodaavat ovat nauraneet sille miten hurjaa tahtia mun sormet viuhuvat kun kirjoitan viestiä.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi… Että mun perhe ja sukulaiset ja ystävät ja minä itse saataisiin olla terveitä ja elää hyvä ja pitkä elämä.

Minulla on pakkomielle… Pitää keittiö siistinä. En voi sietää epäjärjestystä keittiössä, koska silloin on inhottavaa laittaa ruokaa tai edes aamupalaa.

Söin tänään… Tuunattua pakastepizzaa, eli tonnikalapizza jonka päällä jäävuorisalaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia, kevätsipulia ja kermaviilistä itse maustettua kastiketta. Superhelppoa ja superhyvää.

Ärsyttävintä on… Kun ihmiset ärsyyntyvät turhanpäiväisistä asioista. Joskus tuntuu että jotkut ihmiset elävät ärsyyntyäkseen. Minkään mikä liittyy vain toisten ihmisten elämään eikä vahingoita ketään, ei pitäisi ärsyttää. Ei vaatteiden, ei elämäntyylin, ei äänen, ei musiikkimaun, sisustuksen, rahan, omaisuuden, hiusvärin, lastenvaateharrastuksen,  tai instagram-kuvien, eikä minkään muunkaan joka ei liity ärsyyntyjään mitenkään. Kaiken sen ajan minkä käyttää turhanpäiväisistä asioista ärsyyntymiseen voisi käyttää siihen että ärsyyntyisi jostain millä on oikeasti merkitystä, ja kantaisi oman kortensa kekoon muuttaakseen kyseistä asiaa paremmaksi.

Tekisi mieli… Ajella tästä nyt suoraan perheen kanssa Ouluun. Ihan hirveä ikävä kaikkia sukulaisia ja etenkin mun mummua!

Minusta on söpöä… Kun lapset kehuvat ja kannustavat toisiaan. Tuossa yhtenä päivänä kuopus aamulla sanoi esikoiselle ”Toivota minulle hyvää Bibban-päivää (Bibliotek=kirjasto)” ja esikoinenhan toivotti. Sitten kuopus toivotti hänelle hyvää ”Tavallista dagis-päivää”, ja he halasivat. Se oli huvittavaa ja söpöä! Myös lapsen heleällä äänellä sanottu kiitos on maailman kauneimpia juttuja, kuten myös minä rakastan sinua.

Hävetti… Kun yhtenä aamuna bussissa kuopus sai kauhean raivarin koska mentiin väärälle penkille istumaan hänen mielestään. Samaan aikaan esikoinen pudotti pehmolelunsa ja sai kauhean slaagin, ja itselläni oli kolme kassia ja lasten reput huolehdittavana. Molemmat huusivat ja bussilastillinen ihmisiä tuijotti. Onneksi ei ollut mistään sen suuremmasta kysymys, vaikka maanantai-aamuna se ei kauhean mieltäylentävältä tuntunutkaan.

Viitta River Island / Paita Gina Tricot / Farkut ZARA / Kengät Gioseppo (Mallorca) / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Olenko ainoa, jonka mielestä… Vasta-ajettu nurmikko tuoksuu maailman parhaalta? Se tuoksu tuo mieleen kaikki lapsuuden kesät ja voisin vaan nuuhkutella sitä koko ajan. Ai että!

Näihin oli niin hauska vastata! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani Jevelolla pian 11 kuukautta markkinointi-assistenttina. Nämä 11 kuukautta ovat opettaneet mulle markkinoinnista, asiakaspalvelusta, tuotekehityksestä, koruista ja startupeista (ja miljoonasta muusta asiasta) enemmän kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan. Jokainen päivä töissä on ollut mulle uuden oppimista, ja mä olen imenyt kaiken tiedon itseeni mitä vaan irti saan.

Olen saanut varmuutta ja vastuuta, ja oppinut käyttämään englantia lähes yhtä luontevasti kuin äidinkieltäni. Mä jopa ajattelen englanniksi työpäivien ajan, joskus muutenkin. Startupissa olen saanut tehdä monia erilaisia juttuja, ei voi sanoa yhdenkään päivän olleen toisen kanssa samanlainen. Kun yritys on pieni, jokainen saa osallistua moneen asiaan. Joskus stailaan valokuvauksia,  usein tuotan kuvallista ja kirjallista sisältöä meidän eri kanaviin ja toisinaan koordinoin sisältöyhteistöitä yhdysvaltalaisten tai eurooppalaisten bloggaajien kanssa, vain muutamia tavallisia juttuja luetellakseni. Usein tätä kaikkea samana päivänä. Olen päässyt työskentelemään omien intohimojeni parissa, valokuvauksen, kirjoittamisen ja markkinoinnin.

Olen kiitollinen siitä että mua ei alun alkaenkaan palkattu miksikään kahvinkeittäjäksi vaan olen saanut tuntea itseni tasavertaiseksi työntekijäksi jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Silti, en voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu että mulle on annettu mahdollisuus edetä näin pian. Tällä viikolla musta tuli assistentin sijaan Digital Content Producer & Community Specialist. Pitkä nimike johtuu siitä, että mä olen tosiaan töissä startupissa. Mun vastuualueita on hankala tiivistää kahteen tai edes kolmeen sanaan kuvaavasti, koska niitä on useampia.

Sen lisäksi että mulla on uusi hieno titteli, mä alan tekemään yhden päivän viikossa lisää töitä, mikä tarkoittaa sitä että lapset alkavat olla päiväkodissa neljä päivää viikossa. Yhden arkipäivän viikosta mä haluan edelleen pyhittää lapsille viikonloppujen lisäksi, koska mä olen niin onnekas että mulla on siihen mahdollisuus. Blogiin tämä ei tule vaikuttamaan, aion luoda sisältöä myös tänne yhtä ahkerasti kuin aiemminkin.

Parhaita asioita mitä olen tämän 11:sta kuukauden aikana oppinut on aikatauluttaminen ja etukäteen tekeminen. Siinä mä olen nykyään haka. Siinä missä ennen kirjoitin jokaisen blogini postauksen vasta juuri ennen julkaisua, mä kirjoitan nykyään aiheen muistiin aina heti kun sen keksin, ja teen postauksia valmiiksi etukäteen säännöllisesti niin usein kun pystyn. Siksi en stressaa yhtään sitä että blogille on vähän vähemmän aikaa.

Mä koen olevani ihan järjettömän onnekas, kun saan tehdä kahta työtä joista molemmista vilpittömästi nautin ihan täydellä sydämellä. En olisi koskaan ikimaailmassa voinut kuvitella että voin 24-vuotiaana kahden lapsen äitinä sanoa näin, mutta niin siinä vain kävi. Mulla on huikea vuosi tulossa, molempien töiden parissa, ja en malta odottaa mitä kaikkea pääsen kokemaan ja tekemään tulevien kuukausien aikana! Hienoa on myös se että kahdesta työstä huolimatta tässä palapelissä on edelleen iso tila lapsille, ja vähän jotain parisuhteellekin.

Kiinnostaisiko teitä muuten kurkistaa mun työviikkoon? Että pitäisin vaikka päiväkirjaa viikon ajan siitä milloin teen mitäkin töitä ja blogijuttuja? Musta olisi hauskaa nähdä itsekin ehkä että miltä se viikko paperilla näyttää, kun yleensä kaikki on vaan sellaista iloista sekamelskaa enkä jälkeenpäin edes aina tiedä missä välissä olen ehtinyt tekemään kaiken, haha!

Me nautitaan tänään ja huomenna vielä kahdesta vapaapäivästä tyttöjen kanssa ja mennään illalla kavereille syömään koko perhe. Mahtavaa torstaita kaikille <3

Meille tapahtui kaikkea kivaa, ja hauskaa ja hassua ja kummallistakin. Meillä oli vapaapäivä, ja aamulla ei pidetty mitään kiirettä tyttöjen kanssa. Ulkona oli sellainen koiranilma, että hengattiin pyjamat päällä puolillepäivin ja sitten rupesin laittamaan lounasta. Uunin luukkua avatessa mulla jäikin lapsilukko käteen ja iski pieni hämmennys että mitä ihmettä juuri tapahtui! Soitin kuitenkin huoltoyhtiöön ja sieltä tullaan onneksi pian korjaamaan se. Onneksi ei tarvitse itse miettiä tuollaisia sen enempää, muuten olisi kauhea stressi. Yritin mä kyllä laittaa sitä takaisin paikoilleen mutta siitä on joku liitososa kokonaan irti niin ettei itse ole edes mahdollista sitä korjata.

Iltapäivällä kävin ostamassa Otolle lahjan, sillä tänään on kansainvälinen Miestenpäivä. Me puhuttiin tästä juuri viime vuonna Oton kanssa, miten tyhmää on että miestenpäivälle vain naureskellaan, mutta naistenpäivä on oikein juttu jota markkinoidaan kuten mitä tahansa muutakin merkkipäivää ja naistenpäivälle on omat lahjat ja ruusut ja happeningit. Toisaalta ainakin Suomessa osasyy päivän ignooraamiselle on varmasti se että täällä se ei ole virallinen juhlapäivä, toisin kuin länsinaapurissamme Ruotsissa, tai esimerkiksi USA:ssa tai Trinidad & Tobagossa. Mun mielestä sen pitäisi olla, sillä miksi Miestenpäivä olisi yhtään vähemmän tärkeä kuin Naistenpäivä?

Miestenpäivän englanninkielisillä nettisivuilla päivän tarkoitusperiä kuvaillaan näin (vapaa suomennos):

”Miestenpäivän juhlimisen tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen vastapainoksi tiedotusvälineiden tarjoamille usein kielteisille mieskuville, jotka saattavat lannistaa poikia ja miehiä tuottamasta positiivista panosta läheisiin ja yhteiskuntaan.

Miestenpäivänä kiinnitetään huomiota miehiin kohdistuvaan syrjintään ja se on hyvä tilaisuus juhlistaa tapahtunutta edistystä ja saavutuksia kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon.”

Tärkeitä asioita joita on hyvä pysähtyä miettimään. Mun mielestä on hölmöä, että meillä Suomessa ei tätä päivää virallisesti tunnusteta. Mä olen toki juhlapäiviä rakastava ihminen muutenkin, mua ei haittaisi että vaikka joka viikko olisi jokin juhlapäivä, koska ne tuottavat iloa ja hyvää mieltä. Mitä mieltä te olette? Pitäisikö Miestenpäivä ottaa Suomessakin virallisesti juhlapäiväksi?

Otto aamulla harmitteli, kun ei ollut tajunnut että Star Wars Battlefront -peli julkaistaan tänään. Mä kävin ostamassa sen Otolle Miestenpäivälahjaksi, ja herra oli ikionnellinen, oikeasti naama loisti melkein kuin meidän hääpäivänä. Piti kysyä Zeldan kummisedältä neuvoa kun en tiennyt että millä laitteella hän haluaa sitä edes pelata, ja sain kuin sainkin ostettua ihan oikean pelin.

Tuolla se nyt istuu pelaamassa tyytyväisenä, ja mä naputtelen teille tätä. Mun mielestä toisten, etenkin oman perheen, ilahduttaminen on vaan ihan parasta maailmassa. Ja ilahdutus on toki molemminpuolista, Ottokin ajoi tänään parran, kun sanoin sille joskus kuukausi sitten kaikella rakkaudella, ja pilke silmäkulmassa, että haluaisin nähdä sen nätin naaman vielä kerran kaikkien karvojen alta ennenkuin siitä tulee vanha ja rupsahtanut. Otolla on siis ollut parta ja viikset tyyliin vuoden jo. Nyt on tyytyväinen vaimo ja tyytyväinen mies, ja parrankin saa kasvattaa takaisin jos haluaa, hahha!

Ihana torstaipäivä, uunin hajoamisesta huolimatta. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva päivä! Ja hei, huippua miestenpäivää, jos joku mies tätä nyt sattuu lukemaan. Kaikille tasapuolisesti ihanaa iltaa<3

Kysyin lapsilta kymmenen kysymystä, ja heidän vastauksena olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Saivat ainakin mun nauruhermot kutittelemaan! Tässä ne tulevat:

Mikä on sinun lempilelu?

”Frozen-nuket.”

”Minion”.

Mitä äiti tekee työksi?

”Äiti puhuu tosi paljon ja kirjoittaa postauksia. Och talar engelska.”

”No töitä. Niitä työtöitä.”

Mitä isi tekee työksi?

”Pappa också pratar svenska. Jag vet int.”

”Titä ewiwaihta työtä.”

Mikä on teidän lemppariruokaa?

”Bifteki ja perunat ja salaatti ja ketchuppi.”

”Makawooniwaatikko ja omena.”

Mitä haluaisit kysyä äidiltä?

”No että onko koulussa kivaa, kun minä haluan mennä sinne kouluun. Ja että oliko sulla kivaa lapsena?”

”No en mitään. Minä hawuaihin kytyä Ammaktewta.”

Mitä haluaisit sanoa Armakselle?

”Että se voi katsoa mun sylissä pikkukakkosta taas!”

”Että nuowe ammah tätä ewikoihlähettipawvewua!” *ojentaa Postimies-Pate ja erikoislähettipalvelu-kirjaa koiralle*

Mikä on sinun lempikirja?

”Tatun ja Patun kirjainkirja ja Visselpipa.”

”Buutiga bebben.”

Mitä haluaisit tehdä jos saisit tehdä ihan mitä vaan?

”No leikkisin. Ja kävisin kuussa hyppelemässä.”

”Työdä banaanista kuowet pääwtä niinku apinat. Taanko?”

Mikä susta tulee isona?

”Musta tulee aikuisena lääkäri. Doc McTiara. Ja sitten minä saan ihan oikeita lääkärintarvikkeita.”

”Tiawa.”

Millainen Zelda on?

”No kiva. Se on iso tyttö, ei oo vauva enää. Sen kanssa voi leikkiä ja se on rakas.”

Millainen Tiara on?

”Te on tihko. Tipa.”

On meillä vaan kaksi aika vekkulia neitiä, eikö olekin! Ihanat tytöt ja niin parhaat vastaukset. Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille <3