Kun tämä postaus ilmestyy, me istutaan autossa matkalla Ouluun, tai no Otto tietysti ajaa eikä vain istu. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että ajomatka sujuu yhtä hienosti kuin ajomatkat viime reissulla, ja selvitään jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla. Ainakin lapsille on varattu paljon mukavaa tekemistä, lempparieväitä ja ekstramukavat vaatteet ja viltit.

Vaikka reissusta tulee intensiivinen, tekee pienen pieni hengähdystauko hyvää. Hengähdystauolta Oulun reissut aina tuntuvat, vaikka puuhaa paljon olisikin. Tämä reissu tehdään, koska mun serkku pääsee ripiltä ja pappa täyttää 80 vuotta samana viikonloppuna. Kätevää meidän pitkänmatkalaisten osalta, että saa kaksi kivaa juhlaa yhdellä kertaa. Huomenna mennään yhdessä syntymäpäivän juhlaillalliselle, lauantaina mä autan tätiä leipomaan ja siivoamaan, ja sunnuntaina sitten juhlitaan mun serkkua. Maanantaina jo ajetaan takaisin kotiin ja normiarjen pariin.

Ihanaa päästä näkemään kaikkia rakkaita, saunomaan maailman lemppareimpaan tädin ja hänen miehensä saunaan (on meillä omakin mutta se ei ole yhtä ihana), ja päästä irtautumaan hetkeksi pääkaupungin vilinästä. Lapset ovat innoissaan leikkikavereista ja mummusta ja Armaksesta tietenkin. Vaikka rakastan Helsinkiä yli kaiken, on Oulussa vielä helpompi rentoutua ja viettää sellaisia leppoisia päiviä. Aina pieni maisemanvaihdos tekee hyvää ja piristää, vaikka vain hetken kestäisikin.

Viimeksi kun oltiin Oulussa, meidän rakas kuopus oppi kävelemään, mä en kestä! Niin äkkiä aika menee, siitä ei ole kuin vajaat kolme  kuukautta, mutta miten paljon hän on ehtinyt oppia siinä ajassa! Silloin hän tapaili vasta ensimmäisiä hataria askelia ilman tukea, nykyään hän jo juoksee ja yrittää hyppiä, ja ennen kaikkea kiipeilee aivan joka paikkaan. Toisaalta, hän on edelleen yhtä innokas vastaamaan ”joo” kaikkeen kuin silloinkin, ellei jopa vieläkin innokkaampi. Paljon on toki tullut uusia sanoja kaveriksi ja kyllä hän alkaa olla enemmän taapero kuin vauvavauva, vaikka kovasti häntä vielä haluankin vauvaksi kutsua.

Ihanaa päästä näkemään miten hän suhtautuu maisemanvaihdokseen. Ainakin viimeksi hän lähti käppäilemään mun tädin talossa kuin vanha tekijä, eikä ujostellut yhtään vaikka taukoa näkemisessä oli ollut melkein pari kuukautta. Ehkä hän nytkin muistaa heti missä ollaan ja lähtee juoksemaan ympyrää?

Toivon että ehditään käymään joku päivä luistelemassa, ja pakattiin luistimet mukaan koko perheelle. Helsingissä on ollut tämä viikko niin lämmintä että taitavat luistelujäät olla menneet jo. Mutta kiva jos Oulussa päästään vielä talviurheilemaan ennen kevättä ja pyöräilyä ja kaikkea muuta jännittävää.

Tämä viikko on ollut täynnä töitä, ja ensi viikolla sama tahti jatkuu, joten ihan huippua ottaa tämä pieni breikki tähän väliin. Nyt nautin vain tästä ajomatkasta, siitä että saadaan höpötellä Oton kanssa niitä näitä (niinkun eilisellä Parisuhde Q&A-videolla kerrottiinkin, ja fiilistelen sitä että kohta nähdään kaikki rakkaat!!

Ja HEI maailman suurin kiitos teille kaikille jotka olette ehdottaneet mua ehdolle Inspiration Blog Awardseihin Vuoden Arjen Sankari -kategoriaan! Kiitos kiitos kiitos! Tuntuu upealta, että saan olla parin vuoden tauon jälkeen ehdolla. Ääniä saa käydä nyt antamassa Inspiration Blog Awards sivustolla, ja se tapahtuu ihan vaan yhdellä klikkauksella, eli mitään tietoja ei tarvitse täytellä. Kiitos vielä ihan superisti!

Moikka! Tuntuu että koko tämä viikko on ollut yhtä hulinaa ja tahti vain kiihtyy loppua kohden kun lauantaina on kastejuhla. Mulla on ollut paljon töitä ja samaan aikaan vauva on vaihtanut joka toinen päivä rytmin ihan päälaelleen ja mun on ollut vähän haasteellista ennakoida päivän sisältöä. Esimerkkinä että maanantaina hän aloitti päivän ekat päiväunet kello 7.45 ja tänään me herättiin yöunilta puoli kymmeneltä ja hän nukahti ekan kerran vähän ennen puolta päivää. Yöt hän on nukkunut niinkuin ennenkin mutta tämä päivärytmi nyt taas heittelee todella paljon. Se ei muuten haittaa mutta tosiaan päiviä ei voi suunnitella kovin tarkkaan kun kaikki saattaakin mennä aivan eri tavalla kuin on ajatellut.

Nyt ollaan kuitenkin saatu taas monia kastejuhla-asioita hoidettua, koristeet ovat jo kotona, kastetodistus, -kynttilä ja kummitodistukset on noudettu, ja olen etsinyt valmiiksi meidän kastemaljan, vihkiraamatun ja liinan jolla myös mun pää on aikoinaan pyyhitty kasteessa. Menun suunnittelu on edelleenkin vaiheessa ja se taitaa olla tämän illan puuha kunhan kaikki lapset nukkuvat. Kukat tilaan varmaankin huomenna, sillä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mun tilaama kastejuhlamekko tuli Asokselta toissapäivänä, mutta se olikin suoraan sanoen ihan tosi huono. Ei istunut ollenkaan, väri ei ollut sellainen kuin kuvissa ja mekossa oli tosi kauhea kemikaalien haju. En kertakaikkiaan voinut kuvitella laittavani sitä lauantaina päälle, vaikka siinä kätevät imetysluukut olikin. No, mä sitten paniikissa skouttasin kaikki mahdolliset perusvaatekauppojen nettisivut ja bongasin Zarasta yhden aivan ihanan mekon, jota vielä sattui olemaan meidän lähimmässä Zarassa. Käytiin eilen siellä ja sovitin mekkoa ja se on ihan täydellinen, ja se päällä myös imetys onnistuu todella helposti ja huomaamattomasti vaikka se ei varsinainen imetysmekko olekaan. Onneksi löytyi kiva mekko, nyt on hyvä fiilis asun suhteen.

Huomenna olen menossa päivällä vauvan kanssa pariin työtapaamiseen, sekä lounaalle keskustaan mun entisen työkaverin kanssa jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ihana päästä vaihtamaan kuulumisia ja herkuttelemaan pitkästä aikaa yhdessä. Toivottavasti vauva viihtyy hyvin kaupungilla ja julkisissa tällä kertaa, hän ei nimittäin vieläkään syö tuttia. Nyt pääsen sentään liikkeelle niin aikaisin että voin välttää ruuhkametrot ja ihan hyvin vaikka imettääkin metrossa tarvittaessa, kun päästään vauvan kanssa istumaan jos nälkä yllättää hänet.

Samalla kun mä kirjoitan tätä (klo 16.30), Otto torkkuu eteisen lattialla ja keinuttaa unissaan vauvan kaukaloa, jossa vauva nukkuu nukahdettuaan autoon juuri ennen kuin tultiin kotiin. Nuo kaksi on kyllä hellyyttävä näky. Otto meni siihen keinuttamaan ja pötköttämään, että mä sain tehtyä tämän kun vauva meinasi herätä vaikka ei ollut nukkunut vielä kuin pienen hetken. Siihen nukahtivat sitten kunnolla molemmat. Onneksi Otto ei ole kovin vanha vielä niin hänellä kestää selkä tuollaista lattialla nukkumista, vaikka ei paras paikka olekaan. Ja nyt Zelda meni tuohon viereen paijaamaan isin tukkaa. Voi apua, täällähän sumenee kohta näkö onnenkyynelistä.

Joo-o, tämä on kyllä toimintaa täynnä oleva viikko! Mutta blogi ei hiljene, huomenna on tulossa raskauteen liittyvää asiaa ja loppuviikko fiilistelläänkin sitten nimeä ja kastejuhlaa. En malta odottaa!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3