Viikon arkikuva 2/52

18.01.2020

Kuvassa me lauletaan esikoisen kanssa Spice Girlsin Wannabeta Nintendo Switchillä. Tai siis, meillä on Switchille laulupeli Let’s Sing 2020. Se on ihan samanlainen kuin lapsuuteni Singstar, mutta vaan eri nimellä ja vähän eri näköinen. Annettiin se yhdeksi joululahjaksi lapsille ja se on ollut ihan hitti. Jopa taapero on oppinut jo Wannaben tärkeimmät sanat, sekä tietenkin  sanomaan zig-a-zig-ah. 

Ostettiin siihen laulupeliin tänään kaikki laulupaketit, joita siihen oli saatavilla, kun ne sai pakettina 10€ edullisemmin kuin yksittäiset muutaman laulun bundlet. Ollaan ehditty laulaa niin paljon pelillä joulun jälkeen, että ne lempparit on jo laulettu niin moneen kertaan, että oli kiva saada vähän uutta laulettavaa. Eniten pelillä laulavat lapset, mutta kyllä minä ja Ottokin liitytään usein seuraan, varsinkin viikonloppuisin.

Mulla itselläni on suuria hankaluuksia pysyä nuotissa jos laulan ihan muuten vain, mutta laulupelissä se onnistuu vähän helpommin, kun voi seurata ruudulta, miten korkealta tai matalalta pitäisi laulaa. Aina välillä saan jopa ihan hyvät pisteet ja yllätän itsenikin! Vaikka en ole kovin hyvä laulamaan, nautin siitä täysillä oman perheen kesken. Ja laulankin kyllä aivan tunteella, tänään raikasi niin Lady Gagan Bad Romance, Lily Allenin Fear kuin Aquan Barbie Girlkin. Onneksi kotona ei tarvitse miettiä miltä kuulostaa, Otto on ehtinyt yhdeksässä vuodessa jo hyvin tottua mun epävireiseen lauluun. 

Karaokea mä en ole muuten koskaan laulanut! Siinä yksi tekemätön juttu en ole koskaan -listalle. Ehkä vielä joskus? Tai siis ehdottomasti vielä joskus pakko kokeilla. Meidän esikoinen vie mua kyllä aivan 6-0 tuossa pelissä. Musta on hauskaa, miten hän aidosti hämmästyy joka kerta kun voittaa mut, vaikka itse en koskaan edes oleta mitään muuta. 

Meidän piti oikeasti tänään ulkoilla ja mennä leikkipuistoon, mutta ikkunasta tuijotti aamulla sellainen koiranilma, että päädyttiin pitämään pelipäivä ennemmin. Sitä ennen tosin siivottiin perusteellisesti muutama alakerran kaappi, jotka taas jotenkin oli ihan räjähtäneet, vaikka muka konmaritettiin ne syksyllä Oton kanssa. Pelattiin päivällä yhdessä koko perhe lautapelejä (Boom! & Alias), tehtiin palapelejä (aakkospalapeliä ja Pipsa Possu -palapeliä)  ja laulettiin laulupeliä. Ehtii sitä ulkoilla hyvin taas huomennakin, kun huomiselle on luvattu aurinkoa ja vähemmän tuulta kuin tänään. Oikeastaan oli ihan kivaa kun oli tuollainen keli, niin sai vaan käpertyä perheen kesken kotiin ja öllötellä rauhassa, niinkuin teki mieli.

Aivan tavallisen lauantai-illan kruunasi Putouksen uuden kauden eka jakso. Vaikka itse alkaa ehkä olla siihen jo “hieman” kyllästynyt tälleen miljoonannella kaudella, lapsille se on kuitenkin aina sellainen odotettu juttu. Ja on siinä jotain ihanaa nostalgiaa, kun seuraa jotain ohjelmaa ihan oikeasti telkkarista lasten kanssa, kuten omassa lapsuudessa tehtiin lauantaisin. 

Tykkäättekö te laulaa karaokea tai muuten laulaa? Mikä on teidän lemppari karaokebiisi?

PS: Tsekkaa viime viikon arkikuva TÄSTÄ.


Arkiviikon kuulumiset & me lähdetään Ouluun

15.03.2018

Kun tämä postaus ilmestyy, me istutaan autossa matkalla Ouluun, tai no Otto tietysti ajaa eikä vain istu. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että ajomatka sujuu yhtä hienosti kuin ajomatkat viime reissulla, ja selvitään jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla. Ainakin lapsille on varattu paljon mukavaa tekemistä, lempparieväitä ja ekstramukavat vaatteet ja viltit.

Vaikka reissusta tulee intensiivinen, tekee pienen pieni hengähdystauko hyvää. Hengähdystauolta Oulun reissut aina tuntuvat, vaikka puuhaa paljon olisikin. Tämä reissu tehdään, koska mun serkku pääsee ripiltä ja pappa täyttää 80 vuotta samana viikonloppuna. Kätevää meidän pitkänmatkalaisten osalta, että saa kaksi kivaa juhlaa yhdellä kertaa. Huomenna mennään yhdessä syntymäpäivän juhlaillalliselle, lauantaina mä autan tätiä leipomaan ja siivoamaan, ja sunnuntaina sitten juhlitaan mun serkkua. Maanantaina jo ajetaan takaisin kotiin ja normiarjen pariin.

Ihanaa päästä näkemään kaikkia rakkaita, saunomaan maailman lemppareimpaan tädin ja hänen miehensä saunaan (on meillä omakin mutta se ei ole yhtä ihana), ja päästä irtautumaan hetkeksi pääkaupungin vilinästä. Lapset ovat innoissaan leikkikavereista ja mummusta ja Armaksesta tietenkin. Vaikka rakastan Helsinkiä yli kaiken, on Oulussa vielä helpompi rentoutua ja viettää sellaisia leppoisia päiviä. Aina pieni maisemanvaihdos tekee hyvää ja piristää, vaikka vain hetken kestäisikin.

Viimeksi kun oltiin Oulussa, meidän rakas kuopus oppi kävelemään, mä en kestä! Niin äkkiä aika menee, siitä ei ole kuin vajaat kolme  kuukautta, mutta miten paljon hän on ehtinyt oppia siinä ajassa! Silloin hän tapaili vasta ensimmäisiä hataria askelia ilman tukea, nykyään hän jo juoksee ja yrittää hyppiä, ja ennen kaikkea kiipeilee aivan joka paikkaan. Toisaalta, hän on edelleen yhtä innokas vastaamaan ”joo” kaikkeen kuin silloinkin, ellei jopa vieläkin innokkaampi. Paljon on toki tullut uusia sanoja kaveriksi ja kyllä hän alkaa olla enemmän taapero kuin vauvavauva, vaikka kovasti häntä vielä haluankin vauvaksi kutsua.

Ihanaa päästä näkemään miten hän suhtautuu maisemanvaihdokseen. Ainakin viimeksi hän lähti käppäilemään mun tädin talossa kuin vanha tekijä, eikä ujostellut yhtään vaikka taukoa näkemisessä oli ollut melkein pari kuukautta. Ehkä hän nytkin muistaa heti missä ollaan ja lähtee juoksemaan ympyrää?

Toivon että ehditään käymään joku päivä luistelemassa, ja pakattiin luistimet mukaan koko perheelle. Helsingissä on ollut tämä viikko niin lämmintä että taitavat luistelujäät olla menneet jo. Mutta kiva jos Oulussa päästään vielä talviurheilemaan ennen kevättä ja pyöräilyä ja kaikkea muuta jännittävää.

Tämä viikko on ollut täynnä töitä, ja ensi viikolla sama tahti jatkuu, joten ihan huippua ottaa tämä pieni breikki tähän väliin. Nyt nautin vain tästä ajomatkasta, siitä että saadaan höpötellä Oton kanssa niitä näitä (niinkun eilisellä Parisuhde Q&A-videolla kerrottiinkin, ja fiilistelen sitä että kohta nähdään kaikki rakkaat!!

Ja HEI maailman suurin kiitos teille kaikille jotka olette ehdottaneet mua ehdolle Inspiration Blog Awardseihin Vuoden Arjen Sankari -kategoriaan! Kiitos kiitos kiitos! Tuntuu upealta, että saan olla parin vuoden tauon jälkeen ehdolla. Ääniä saa käydä nyt antamassa Inspiration Blog Awards sivustolla, ja se tapahtuu ihan vaan yhdellä klikkauksella, eli mitään tietoja ei tarvitse täytellä. Kiitos vielä ihan superisti!